Eli koska näen N:n olevan selkeän vaihtoehdon kansalliselle strategiallemme ja siten hyvinkin tärkeän keskustelunaiheen, esitän tässä jotain näkemyksiäni:
1. Ns. "Historian loppu". Tällä hetkellä ja tälläkin palstalla on keskustelijoita, jotka näkevät edessä olevan pelkkää hyvää, kunhan vain hiukan "sopeudutaan". Monet ovat jopa sitä mieltä, että edessä oleva onnenaika on siinä mielessä "historian loppu", että mitään tärkeää raportoitavaa ei enää synny, kunhan muutamat terroristit tai juntit on saatu hiljaisiksi!
Mihin sitten todellisuudessa pitäisi sopeutua?
-Siihen, että kokonaiset kielet ja kansakunnat katoavat maan päältä. ( Tämä on kuulema välttämätöntä todistetaan usealtakin taholta! Niin onkin ,mutta prosessi on kamalampi kuin moni osaa edes kuvitella!)
-Siihen, että väestön enemmistö jää pysyvästi sivuraiteille koska "niin kuuluukin olla"!
-Uuteen "demokratiaan", jonka oleellisiin "hyveisiin" kuuluu todellisen vallan täydellinen kontrolloimattomuus ja potentiaalisesti vaarallisten ainesten käsittely "penum et circensis". Eli Brezinskiä siteeratakseni "jalkapallolla ja tissiviihteellä".
-Paikalliset yhteisöt tulevat yhä riippvaisemmiksi kontrollinsa ulkopuolisesta päätöksenteosta ja resurssien uusjako muuttuu yhä brutaalimmaksi.( Varsinkin kun logistiikka alkaa yskiä!)
-"Monikulttuurisuus" toteutetaan hinnasta välittämättä osin lakiteknisesti, mutta pääosin kontrolloimattomana virtana siinä vaiheessa, kun resurssien uusjako pääsee brutaaleimpaan vaiheeseensa.
Eli "älykkäät" sopeutuvat yllämainittuun kehitykseen ja vain "juntit" vastustavat! Niinhän se meni?
Mitä ko. "sopeutumisella" sitten saa luetuksi hyväkseen? ( Kai nyt jotain, sillä systeemihän palkitsee-vai palkitseeko?)
Tässä eliitin jakamia palkintoja :
1. Älyllisten resurssien omaaminen ei paljon auta stagnaatioon menevässä ja supistuvan säätykierron oloissa. Itseasiassa älykkyys luo vain tuskaa ,sillä kun stagnaatio etenee siihen pisteeseen, että tarjolla on vähemmän porkkanaa, niin juuri älykkäät saavat enemmän keppiä. Eli keppi on palkkio niille, jotka kuvittelevat, että keskiluokka (johon itse kuuluu ) on tulevaisuuden tärkeitä yhteiskunnallisia elementtejä.)
2. Stagnaatioon ajautuneet sivilisaatiot ovat kautta aikojen muuttuneet prosessin kiihtyessä yhä vihamielisemmiksi kunkin sivilisaation hallitsevan eliitin ulkopuolisille tahoille. Meidänkin aikamme on löytämässä omat bagaudinsa, vaikka nämä eivät olekaan yhtä vaaleaverisiä kuin gallialaiset esikuvansa. Stagnaation edetessä Eristäytyy muiden aiempien kaltaistensa tavoin ja vain tekninen taso ja puhuttu kieli erottaa sen niistä, jotka asuivat 400-luvun linnoitetuissa kartanoissa keskellä autioituvia ja köyhtyviä maitaan peläten niin ryösteleviä germaaneja kuin ylipäätään itsensä kaltaisiakin tai vaikka Ming-kauden lopun Mandariineja, jotka pelätessään nälkiintyneitten talonpoikien epätoivoa, kutsuivat tuolloin barbaarisia mantsuvalloittajia vapauttajiksi ja ryhtyivät ilomielin näiden apureiksi! ( Taas yksi "Eliitin petos" ko. petosten loputtomassa sarjassa!)
Eli yhteiskunnan vääjäämätön rapautuminen kulkutautien riehuntaan, logistiikkaromahdukseen ja suoranaiseen barbarismiin kaikkine seurauksineen on palkkio niille, jotka odottavan historian loppua ja ikuista onnentilaa .( Historiankirjoitus saattaa pahimmassa tapauksessa loppua pitkäksikin aikaa!)
Mitä Neohumanismi tavoittelee?
Neohumanistit ovat yksilöitä, jotka eivät halua "sopeutua" ko. prosessin vaatiman hinnan vuoksi.
Mikä puhuu sen puolesta, että ko. ideologia antaisi edes toivoa muutoksesta? Onko edessä toivoton ja häviöön vääjäämättömästi päättyvä taistelu?
Näin ei tarvitse olla. Loppujen lopuksi edellistenkin sivilisaatioiden tuhoutuminen on vääjäämättömyydestään huolimatta ollut joka kerta tapauskohtaisesti erilainen prosessi ja vaikka tällä kertaa olemme tuhonneet hyvin paljon korvaamattomia resursseja sivilisaatioomme sisäänrakennettujen ominaisuuksiemme vuoksi, niin toivoa on.
Neohumanismi näkee täydellisen tuhon estämiseksi seuraavat elementit hyvin tärkeiksi:
- Historiallisesti vääjäämättömän ja jo alkaneen "Eliitin petoksen " ehkäisemisen. Tämä saattaa tarkoittaa koko Eliitin likvidoimista joko fyysisesti tai kulttuurisesti, mutta valinta on ko. ryhmän, ei eliminoijan. ( Kyse ei ole siis jokaisen luku- ja kirjoitustaitoisen eliminoimisesta, vaan henkilöistä, jotka osallistuvat historialliseen petokseen ja ovat valmiit myymään kansansa vähemmästä kuin 30 hopearahasta. Vallansiirron kaoottista vaihetta lukuunottamatta tässäkin asiassa kansakunta toimii sen itsensä säätämiin lakeihin nojautuen!)
- Lopullisesti Eliitin pyrkimykset voi torjua vain aseistettuun kansaan nojautuva korporatiivinen demokratia.Mikään suppea vallankaappausremmi ei voi muuttaa historiaa, mutta kansalaisjärjestöjen kautta aktiivisesti yhteiseksi hyväksi toimiva kansakunta voi. Kansakunta, jossa vallitsee tasavertaisten mahdollisuuksien vapaus ( jotka jokainen realisoi kykyjensä mukaan ja jokaisella on paikkansa ja tunne henkilökohtaisesta arvokkuudesta!) ja jonka puitteissa säätykierto on hyvin nopeaa ja jonka uudistettu eliitti on osa kansaa ja saa jälkimmäisestä yhä uusia rekryyttejä.
- Neohumanismi on ideologia, jonka omaksuminen yllämainittuine periaatteineen nostaa muuten hyvinkin vähälahjaiseen väestöön perustuvien kansakuntien selviytymisodotuksia merkittävästi myös tulevina kaaoksen vuosikymmeninä. Neohumanismi pyrkii tasavertaisten, mutta toisistaan erillisten (niin geenipooliltaan kuin kulttuuriltaankin) neohumanististen kansakuntien yhteistyöhön.
-Neohumanististen yhteiskuntien tiettyjä käytäntöjä voi pitää brutaaleina, mutta kyseessä on yhteiskunnallisesti katsoen puoliksi syöpäkuolleen henkilön pelastamisesta leikkaussalista, ei kirkuvan hysteerikon plasobolääkinnästä! Kaikissa tapauksissa pitkän päälle neohumanistisen hallinnon käytäntöineen on perustuttava kansan tahtoon ja N:n arvon määrittelee lopullisesti, kykeneekö se lunastam,aan lupaamansa asiat. Niiden täydellinen lunastaminen tekee N:a itsestään osan mennyttä historiaa, mutta on mahdotonta käsittää, mikä on sitä seuraava yhteisömuoto.
Eliitin erehdykset.
1.Eliitti näkee selkeästi tulevaisuuden yhteiskunnan peruspiirteet, mutta se luulee kykenevänsä sementoimaan ne omaksi edukseen. Tämä on Eliitin historiallinen erehdys jonka sen edeltäjät ovat tehneet omien sivilisaatioidensa sortuessa.
2. Eliitti on hyvin tietoinen peloittavasta resurssien ja niihin rinnastettavien hyödykkeiden tuhoutumisesta, mutta ei usko ko. asiaintilan koskevan omaa tulevaisuuttaan kuin korkeintaan positiivisessa mielessä.
3. Siirtymällä päämäärissään universaaleihin kokonaisuuksiin Eliitti pettää paikalliset yhteisöt ja luo taustattoman geneettisen sillisalaatin, joka tulee näyttelemään bagaudien ja hyksojen ( mm. alkuheprealaiset!) osaa jo hyvin läheisessä tulevaisuudessa.Ts. Eliitti luo ahneudessaan siemeniä ja edellytyksiä omalle tuholleen!
4.Eliitti on uskollinen vain itselleen ja todellisuudessa halveksii muita kuin oman ryhmänsä jäseniä. Ihmisten paikallistason- ja läheisempikin yhteistoiminta herättää ko. ryhmässä ensin oudoksuntaa ja jos toiminta on menestyksellistä, vihaa ja raivoa.
5. Eliitti ei voi käsittää, että se ei ole korvaamaton ja pitää väitteitä itseään vailla olevasta tulevaisuudesta outoina ja tietenkin vihamielisinä.Tässä Eliitti noudattaa tuhoutuneitten kaltaistensa katsomuksia!
Ja vielä sen verran Neohumanismista, että vaikka se on tavallaan eräiden I Maailmansodan jälkeen syntyneitten ideologioiden epäsuora jälkeläinen siinä mielessä, että se on oikeutettu mainitsemaan käsitteen "Fascismi" yhteydessään, niin yhtä hyvin ja enemmänkin ensimmäiseksi Neohumanistiksi voisi väittää itseään Platonia!
Kaikenkaikkiaan N. heijastelee enemmän 1900-luvun lopun kuin alun yhteiskunnallista ja poliittista kysymyksenasettelua ja pitää jälkimmäisiin virikkeisiin tukeutuvia kansallisiakin ideologioita useinkin muotoonsa kivettyneinä. Robespierre
1. Ns. "Historian loppu". Tällä hetkellä ja tälläkin palstalla on keskustelijoita, jotka näkevät edessä olevan pelkkää hyvää, kunhan vain hiukan "sopeudutaan". Monet ovat jopa sitä mieltä, että edessä oleva onnenaika on siinä mielessä "historian loppu", että mitään tärkeää raportoitavaa ei enää synny, kunhan muutamat terroristit tai juntit on saatu hiljaisiksi!
Mihin sitten todellisuudessa pitäisi sopeutua?
-Siihen, että kokonaiset kielet ja kansakunnat katoavat maan päältä. ( Tämä on kuulema välttämätöntä todistetaan usealtakin taholta! Niin onkin ,mutta prosessi on kamalampi kuin moni osaa edes kuvitella!)
-Siihen, että väestön enemmistö jää pysyvästi sivuraiteille koska "niin kuuluukin olla"!
-Uuteen "demokratiaan", jonka oleellisiin "hyveisiin" kuuluu todellisen vallan täydellinen kontrolloimattomuus ja potentiaalisesti vaarallisten ainesten käsittely "penum et circensis". Eli Brezinskiä siteeratakseni "jalkapallolla ja tissiviihteellä".
-Paikalliset yhteisöt tulevat yhä riippvaisemmiksi kontrollinsa ulkopuolisesta päätöksenteosta ja resurssien uusjako muuttuu yhä brutaalimmaksi.( Varsinkin kun logistiikka alkaa yskiä!)
-"Monikulttuurisuus" toteutetaan hinnasta välittämättä osin lakiteknisesti, mutta pääosin kontrolloimattomana virtana siinä vaiheessa, kun resurssien uusjako pääsee brutaaleimpaan vaiheeseensa.
Eli "älykkäät" sopeutuvat yllämainittuun kehitykseen ja vain "juntit" vastustavat! Niinhän se meni?
Mitä ko. "sopeutumisella" sitten saa luetuksi hyväkseen? ( Kai nyt jotain, sillä systeemihän palkitsee-vai palkitseeko?)
Tässä eliitin jakamia palkintoja :
1. Älyllisten resurssien omaaminen ei paljon auta stagnaatioon menevässä ja supistuvan säätykierron oloissa. Itseasiassa älykkyys luo vain tuskaa ,sillä kun stagnaatio etenee siihen pisteeseen, että tarjolla on vähemmän porkkanaa, niin juuri älykkäät saavat enemmän keppiä. Eli keppi on palkkio niille, jotka kuvittelevat, että keskiluokka (johon itse kuuluu ) on tulevaisuuden tärkeitä yhteiskunnallisia elementtejä.)
2. Stagnaatioon ajautuneet sivilisaatiot ovat kautta aikojen muuttuneet prosessin kiihtyessä yhä vihamielisemmiksi kunkin sivilisaation hallitsevan eliitin ulkopuolisille tahoille. Meidänkin aikamme on löytämässä omat bagaudinsa, vaikka nämä eivät olekaan yhtä vaaleaverisiä kuin gallialaiset esikuvansa. Stagnaation edetessä Eristäytyy muiden aiempien kaltaistensa tavoin ja vain tekninen taso ja puhuttu kieli erottaa sen niistä, jotka asuivat 400-luvun linnoitetuissa kartanoissa keskellä autioituvia ja köyhtyviä maitaan peläten niin ryösteleviä germaaneja kuin ylipäätään itsensä kaltaisiakin tai vaikka Ming-kauden lopun Mandariineja, jotka pelätessään nälkiintyneitten talonpoikien epätoivoa, kutsuivat tuolloin barbaarisia mantsuvalloittajia vapauttajiksi ja ryhtyivät ilomielin näiden apureiksi! ( Taas yksi "Eliitin petos" ko. petosten loputtomassa sarjassa!)
Eli yhteiskunnan vääjäämätön rapautuminen kulkutautien riehuntaan, logistiikkaromahdukseen ja suoranaiseen barbarismiin kaikkine seurauksineen on palkkio niille, jotka odottavan historian loppua ja ikuista onnentilaa .( Historiankirjoitus saattaa pahimmassa tapauksessa loppua pitkäksikin aikaa!)
Mitä Neohumanismi tavoittelee?
Neohumanistit ovat yksilöitä, jotka eivät halua "sopeutua" ko. prosessin vaatiman hinnan vuoksi.
Mikä puhuu sen puolesta, että ko. ideologia antaisi edes toivoa muutoksesta? Onko edessä toivoton ja häviöön vääjäämättömästi päättyvä taistelu?
Näin ei tarvitse olla. Loppujen lopuksi edellistenkin sivilisaatioiden tuhoutuminen on vääjäämättömyydestään huolimatta ollut joka kerta tapauskohtaisesti erilainen prosessi ja vaikka tällä kertaa olemme tuhonneet hyvin paljon korvaamattomia resursseja sivilisaatioomme sisäänrakennettujen ominaisuuksiemme vuoksi, niin toivoa on.
Neohumanismi näkee täydellisen tuhon estämiseksi seuraavat elementit hyvin tärkeiksi:
- Historiallisesti vääjäämättömän ja jo alkaneen "Eliitin petoksen " ehkäisemisen. Tämä saattaa tarkoittaa koko Eliitin likvidoimista joko fyysisesti tai kulttuurisesti, mutta valinta on ko. ryhmän, ei eliminoijan. ( Kyse ei ole siis jokaisen luku- ja kirjoitustaitoisen eliminoimisesta, vaan henkilöistä, jotka osallistuvat historialliseen petokseen ja ovat valmiit myymään kansansa vähemmästä kuin 30 hopearahasta. Vallansiirron kaoottista vaihetta lukuunottamatta tässäkin asiassa kansakunta toimii sen itsensä säätämiin lakeihin nojautuen!)
- Lopullisesti Eliitin pyrkimykset voi torjua vain aseistettuun kansaan nojautuva korporatiivinen demokratia.Mikään suppea vallankaappausremmi ei voi muuttaa historiaa, mutta kansalaisjärjestöjen kautta aktiivisesti yhteiseksi hyväksi toimiva kansakunta voi. Kansakunta, jossa vallitsee tasavertaisten mahdollisuuksien vapaus ( jotka jokainen realisoi kykyjensä mukaan ja jokaisella on paikkansa ja tunne henkilökohtaisesta arvokkuudesta!) ja jonka puitteissa säätykierto on hyvin nopeaa ja jonka uudistettu eliitti on osa kansaa ja saa jälkimmäisestä yhä uusia rekryyttejä.
- Neohumanismi on ideologia, jonka omaksuminen yllämainittuine periaatteineen nostaa muuten hyvinkin vähälahjaiseen väestöön perustuvien kansakuntien selviytymisodotuksia merkittävästi myös tulevina kaaoksen vuosikymmeninä. Neohumanismi pyrkii tasavertaisten, mutta toisistaan erillisten (niin geenipooliltaan kuin kulttuuriltaankin) neohumanististen kansakuntien yhteistyöhön.
-Neohumanististen yhteiskuntien tiettyjä käytäntöjä voi pitää brutaaleina, mutta kyseessä on yhteiskunnallisesti katsoen puoliksi syöpäkuolleen henkilön pelastamisesta leikkaussalista, ei kirkuvan hysteerikon plasobolääkinnästä! Kaikissa tapauksissa pitkän päälle neohumanistisen hallinnon käytäntöineen on perustuttava kansan tahtoon ja N:n arvon määrittelee lopullisesti, kykeneekö se lunastam,aan lupaamansa asiat. Niiden täydellinen lunastaminen tekee N:a itsestään osan mennyttä historiaa, mutta on mahdotonta käsittää, mikä on sitä seuraava yhteisömuoto.
Eliitin erehdykset.
1.Eliitti näkee selkeästi tulevaisuuden yhteiskunnan peruspiirteet, mutta se luulee kykenevänsä sementoimaan ne omaksi edukseen. Tämä on Eliitin historiallinen erehdys jonka sen edeltäjät ovat tehneet omien sivilisaatioidensa sortuessa.
2. Eliitti on hyvin tietoinen peloittavasta resurssien ja niihin rinnastettavien hyödykkeiden tuhoutumisesta, mutta ei usko ko. asiaintilan koskevan omaa tulevaisuuttaan kuin korkeintaan positiivisessa mielessä.
3. Siirtymällä päämäärissään universaaleihin kokonaisuuksiin Eliitti pettää paikalliset yhteisöt ja luo taustattoman geneettisen sillisalaatin, joka tulee näyttelemään bagaudien ja hyksojen ( mm. alkuheprealaiset!) osaa jo hyvin läheisessä tulevaisuudessa.Ts. Eliitti luo ahneudessaan siemeniä ja edellytyksiä omalle tuholleen!
4.Eliitti on uskollinen vain itselleen ja todellisuudessa halveksii muita kuin oman ryhmänsä jäseniä. Ihmisten paikallistason- ja läheisempikin yhteistoiminta herättää ko. ryhmässä ensin oudoksuntaa ja jos toiminta on menestyksellistä, vihaa ja raivoa.
5. Eliitti ei voi käsittää, että se ei ole korvaamaton ja pitää väitteitä itseään vailla olevasta tulevaisuudesta outoina ja tietenkin vihamielisinä.Tässä Eliitti noudattaa tuhoutuneitten kaltaistensa katsomuksia!
Ja vielä sen verran Neohumanismista, että vaikka se on tavallaan eräiden I Maailmansodan jälkeen syntyneitten ideologioiden epäsuora jälkeläinen siinä mielessä, että se on oikeutettu mainitsemaan käsitteen "Fascismi" yhteydessään, niin yhtä hyvin ja enemmänkin ensimmäiseksi Neohumanistiksi voisi väittää itseään Platonia!
Kaikenkaikkiaan N. heijastelee enemmän 1900-luvun lopun kuin alun yhteiskunnallista ja poliittista kysymyksenasettelua ja pitää jälkimmäisiin virikkeisiin tukeutuvia kansallisiakin ideologioita useinkin muotoonsa kivettyneinä. Robespierre
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei noin pitkiä juttuja, kiitos!
""Eliitin petoksen " ehkäisemisen. Tämä saattaa tarkoittaa koko Eliitin likvidoimista joko fyysisesti tai kulttuurisesti, mutta valinta on ko. ryhmän, ei eliminoijan. "
No tota... höm. No joo, siitä mä olen ehkä samaa mieltä, että tämä tietyn sortin valtaapitävien klikki on hoideltava pois päiviltä tai pois vallasta.
Mutta sen jälkeen mä kyllä stabiloisin ihan normaalin ja tavallisen demokratian. Että eiköhän ihan normaali, järkevä, inhimillinen yhteiskunta riitä. En tiedä tarvitaanko me jotain neohumanismia tähän hätään.
Ja tarviiko suomalaisten muuta tehdä, kuin pitää oma maansa tolpillaan?
"1.Eliitti näkee selkeästi tulevaisuuden yhteiskunnan peruspiirteet, mutta se luulee kykenevänsä sementoimaan ne omaksi edukseen."
Mä itseasiassa olen eri mieltä. Mä en usko, että eliitti näkee yhtään mitään. Ei nykypäivää, ei todellisuutta ja vielä vähemmän tulevaisuutta. Eliitti on umpisokea. Se ei näe mitään ennen kuin sitä heitetään tiiliskivellä päähän. Ne elävät omissa utopioissaan.
"2. Eliitti on hyvin tietoinen peloittavasta resurssien ja niihin rinnastettavien hyödykkeiden tuhoutumisesta, mutta ei usko ko. asiaintilan koskevan omaa tulevaisuuttaan kuin korkeintaan positiivisessa mielessä."
Eliittihän nimenomaan tuhoaa resursseja täysin holtittomalla käytöksellään. Se kuppaa tätä maata ja yhteiskuntaa ja luontoa tyhjiin, ja minkä takia? Jonkun omituisen globalisaation takia.