Olenko ainoa jolla joka ikinen kerta kun kuulen tuon käskyttää sanan, sana kolahtaa ilkeästi korvaan. Minulle opetettiin kotona, naapureissa ja koulussa sanomaan KÄSKEÄ, ei käskyttää.
Onko tietoa mistä ja milloin tuo käskyttää tuli käskemisen tilalle?
Onko tietoa mistä ja milloin tuo käskyttää tuli käskemisen tilalle?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Käskyttää on virkavallan ammattikieltä. Viranomaisten käskyjähän on yleensä toteltava voimakeinojen ja rangaistuksen uhalla, joten termin on oltava sen mukaisesti vahvasointinen ja käskemisestä yleensä.
Vrt. viestiä/viestittää
"Käskyttää on virkavallan ammattikieltä. Viranomaisten käskyjähän on yleensä toteltava voimakeinojen ja rangaistuksen uhalla, joten termin on oltava sen mukaisesti vahvasointinen ja käskemisestä yleensä."
Viestini loppuu kesken. Lopun pitää kuulua: "... ja yleensä käskemisestä poikkeava, nimenomaan mahtipontiseen suuntaan."
Minun korvaparkani on jo tottunut käskyttämiseen, mutta esimerkiksi ilmaus "poliisi käskytti miestä" ilman mainintaa siitä, mitä tämän käskettiin tehdä, herättää minussa halun niuhottaa.
Askel kohti poliisivaltiota...
Kiitos vastauksista!
Jotenkin "käskyttää" kuulostaa siltä kuin siinä olisi joku kieliopillinenkin virhe, tai sitten vaan kun ikänsä on tottunut, että käsky on käsky, eikä käskytys, niin ei tahdo enää näin vanhempana tottua tuohon uuteen muotoon. Olen ihmitellyt miksi tuo aina niin särähtää "korvaan".
En ole mitenkään varma asiasta, mutta minusta tuntuu, että tuo "käskyttää" on omittu sotilaskielestä ja tarkoittaa alunperin "varustaa käskyillä". Toisin sanoen oikeastaan sitä, että jollekin annetaan kirjalliset käskyt.
Olet oikeassa. Kieliopillisesti käskyttäminen on käskyillä varustamista eli riittävien käskyjen antamista jotain toimintaa varten. Sotilasosasto voidaan käskyttää toimimaan sotatilanteessa; tosin sodan todellisuudesta seuraa, että käskyillä on useinkin vain viitteellinen merkitys. Mutta ”käskyttää miestä” on tyhjää mahtipontisuutta ja teennäisyyttä, kun kyse on yhden asian käskemisestä. Voitaisiin sanoa ”käskyttää mies”, jos mies olisi asemassa, jossa hänelle on annettava kattavat käskyt tulevaa toimintaa varten.
Typerintä asiassa on kuvitella, että ”käskyttäminen” jotenkin ilmaisisi jotain käskyvallasta. Poliisilla ja muilla viranomaisilla on toimivaltansa rajoissa valta antaa velvoittavia käskyjä. Jos ei uskota tähän, niin käskyttämisestä puhuminen ei paranna asiaa yhtään, se vain tuo mukaan naurettavuutta.
Tämä edellinen vastaus(Yucca:lta) oli mielestäni kattava, selkeä ja asia sanottu juuri niinkuin se onkin.
Älä Yucca suotta vihaa käskyttämistä. Sehän on vain käsite muiden joukossa.. Siihenkin tottuu pian, jolloin se tuntuu luonnolliselta. Oikeastaan on hyvä, että kieltä rikastutetaan, jolloin saadaan lisää vivahteita ja valinnanvaraa. Se sen sijaan on turmiollista, että kieli köyhtyy ja että käsitteitä käytetään miten sattuu.
Erilaisiin tarpeisiin siis kehitetään uusia käsitteitä. Se on elävän kielen merkki. Poliisin käskykin epälemättä kaipaa oman käsitteensä. Ainakin sitä on suvaittava. Ammattikieltähän ulkopuolisten ei ole pakko käyttää.
Paitsi, että siinä käytetään sellaisia sananpainoja, jotka eivät tue hyväksymistä ja oppimista. Kiivailunhalunsa täytyy viestinnässä aina pyrkiä tukahduttamaan. On parempi vaikka käskyttää...
En usko, että tuo käskyttää sana on kovin pitkään ollut suomen kielessä. olisko ihan viime vuosien uusia sanoja?
Muistaakseni ennen oli vaan käskeä tai sitten antaa käskyt. En muista kuulleeni käskyttää sanaa lukuunottamatta nyt aivan viimeaikoja tiedotusvälineistä. Muistaakseni ennen olisi sanottu "annatte käskyt" tai "välitätte käskyt". Ja, että koko käskytys sanaa ei olisi ollut olemassakaan.
Korjatkaa jos muistini pettää.
Pieni jatkohuomautus. Jos muistan oikein vuosia sitten opitun sotilassanaston, niin "käsky" tarkoitti vähän laajempaa kokonaisuutta, esimerkiksi joukko-osastolle annettua operaatiokäskyä "etenette lounaaseen tavoitteena kukkulan X valtaus keskiviikkoon klo 12.00 mennessä". "Naamatusten" annetut "taakse poistu", "käännös oikeaan päin" jne. taas olivat komentoja.
Tämän logiikan valossa siis esimerkiksi poliisimies ei "käskyttäisi" epäiltyä maahan (kuten muistan yhdestä oikeusjutun pöytäkirjasta lukeneeni" vaan "komentaisi".
Jotenkin alkaa tuntua, että sanojen uusmerkityksiä kehittävät ihmiset, joilla ei ole oikein auennut kielen rakenne. Mikä tahansa sana, joka muistuttaa toista voidaan huoletta ottaa tarkoittamaan sitä toista asiaa. Taustalla on ilmiselvästi Kotuksen naisistuminen ja naisen logiikan tuominen kielentutkimukseen.
Eikös komento varsinaisesti tarkoita käskyvaltasuhteessa annettua yksioikoista käskyä, joka odotetaan toteltavaksi ja noudatettavaksi sellaisenaan ja viivyttelemättä. Siihen kuuluu tietynlainen puhetapa ja äänensävy. Kyllähän poliisikin tahtoo turhaankin käyttää sellaista puhetyyliä, mutta käskyvaltasuhde ei heilläkään koske muita kuin alempiarvoisia poliiseja.
Käskyttäminen kuulostaa läksyttämiseltä.
Läksyttääkö opettaja oppilaita määrätessään kotitehtäviä? Vaiko niitä oppilaita, jotka ovat "unohtaneet" tehdä kotitehtävänsä?
Joku muinainen leikillinen esimerkki meni jotenkin näin: ollaan metsätöissä, ja työnjako on seuraava kun tukkirekeä liikutellaan:
Hevonen vetää.
Kuski vedättää.
Työnjohtaja vedätyttää.
Pääjohtaja vedätätyttää (tai jotain, alkaa jo kieli kiemurrella).
Esim. poliisin käskyttäessä siis vastuu ikäänkuin siirtyy yksittäisen ihmisen "yläpuolelle", eli sille viranomaisnimikkeelle.
Ei se virtasenmatti tohtisi rosmoja komentaa, mutta ammatinvalinnan ansiosta sai konstaapelin roolin, joka sitten noita hommia kauttansa hoitelee. :)
Ei tuossa pitäisi mitään huvittavaa olla. Noinhan se menee, sillä suomi on ilmaisurikas kieli. Periaatteessa ketjua voisi jatkaa loputtomiin lisäämällä aina väliin uusi "-tä-", mutta tällöin kieli kiemurtelisi yhä enemmän ja verbin ymmärrettävyys kärsisi ratkaisevasti. Kolme porrasta tuossa on normaalikieltä. Eräissä muissa kielissä nuo tekemiset vain ilmaistaan useammalla sanalla.
Tai viestimessä
- frilancer tekee
- toimittaja teettää
- toimituspäällikkö tetättää
- kanavajohtaja teetätyttää
Käskyttää kuulostaa samalta kuin räksyttää. Armeijan kuria.
Minun muistaakseni ennen sitä vaan annettiin käskyt tai käskettiin. Ei missään muistini mukaan mitään käskytyksiä ollut. Nykymerkityksessä kun nykyään puhutaan käskyttämisestä, niin ennen olis varmaan sanottu annatte käskyt. Nykyään ilmeisesti sanotaan käskytätte?
Tai sitten, "annoin käskyt" tai "välitin käskyt", ei "käskytin". En muista kuulleeni käskyttää sanaa koskaan lukuunottamatta nyt aivan viimeaikoja tiedotusvälineistä. Lieneekö koko sanaa kovin pitkään edes ollut suomen kielessä?
Huomataanpa "käskettää", "käsketyttää" ja "käsketätyttää". Näissä on siis kysymys juuri sellaisista käskijöistä, jotka antavat käskujä menemään hierarkiassa alaspäin.
Käskyttäminen on käsittääkseni sen sijaan suoraa käskemistä, mutta nimenomaan muodollisen vallan tai voiman perusteella.
Mikäli oikein ymmärsin, siis esim. viranomainen ei siinä tavallaan itse käske lainkaan, vaan välittää kohteelle käskyn tai käskyjä joltain taustalla olevalta taholta(esim. valtio)? Ja tama siis olis nykykielen mukaan sitä "käskyttämistä"?
Ei, vaan se on käskettämistä.
Siis käskettämistä sen ylimmän käskijän kannalta.
Käskyttäminen on nähdäkseni käskemisen alalaji, tietynlainen erityisen auktoritatiivinen osa siitä. Lienee tosiasiassa nähtävä pelkäksi ammattitermiksi, jota alan ulkopuolisten ei tarvitse käyttää. Me ja media voimme siis sanoa, että poliisi tai sotilasjohtaja käskee, määrää tai komentaa.
Tältä osin kieli on muuttanut muotoaan. Oiva esimerkki miten kieli ja kielioppikin muuttuvat.
Olisi kiinnostava tietää milloin nämä uudet sanonnat tulivat?
Muistan sen ajan kun noita mainitsemiasi ei vielä käytetty.
Siis mitä ei käytetty?
Mielestäni milleniumista alkaen on "lyhennetty" sanoja suomen kielessä. Viime vuosisadan tarkkaavaisuus on nykykirjallisuudessa tarkkaavuus, minkä havaitsin ensimmäisen kerran Terveys-lehden kirjoituksesta -01. Toinen esimerkki lyhennetyistä substantiiveista on esim. tunnettuus (ent. tunnettavuus). Vastaavasti aloittajan mainitsema "käskyttää" on lyhenne ilmauksesta "antaa käskyjä".
Läksyttämisestä tuli mieleen sana jota nykyisin käytetään, "kumittaa" eli pyhkiä kumilla. Ei käytetty minun kouluaikoina. Eikö se tarkoita että päällystetään kumilla?
Kyllä muuten ennen tuo kumittaa olisi nimenomaan tarkoittanut sitä, että joku esim. osa tai muu olisi päällystetty kumilla. Ei missään nimessä sitä, että pyyhekumilla olisi pyyhitty. Tähänkö on tultu, että nykyään sitä sanotaan "kumittamiseksi"?
Ainakin 70-luvulla tuo oli jo koululaiskielessä merkityksessä "pyyhkiä pois (pyyhekumilla)".