Viimeisin Länsiväylä taas teki kohujutun espoolaisesta sairaalasta, jossa vanhukset joutuivat virumaan vaipoissaan ties kuinka kauan.
On varmaan kiva repiä otsikoita muutaman omaisen allekirjoittamasta vetoomuksesta, jossa siunaillaan yhtä ja toista asiaa. Itse sairaalaa tuntemattomana on vaikea sanoa, onko asiassa perää vai ei, mutta lehteä lukiessa kyllä alkoi suupieltä nykiä...ei tosin itkun puolella.
"Vanhus joutuu virumaan märissä ulosteisissa vaipoissa puoleenpäivään asti"..no..ilmeisesti on joku oikein kellon kanssa käynyt katsomassa, että mihin aikaan se rakko tai suoli on oikein tyhjentynytkään? Sehän kun ei katso ajankohtaa eikä tilannetta, ripulit tulevat dementikolta vaikka iltapäivähartaudessa tai kahvitilaisuudessa, sile ei voi mitään..ja leviävät kanssa ties minne. Sille ei voi mitään.
Tosiasia sekin, että on ihmisiä, jotka vaatimalla vaativat "vierihoitoa" läheiselleen, pieraisukin täytyy käydä tarkistamassa, oli tilanne mikä hyvänsä (vaikka toisen potilaan ruokailu kesken jne.)..samoin koko ajan täytyisi olla vieressä vahtimassa, milloin sitä limaa tulee tarpeeksi, että pääsisi imemään trakeasta tai nielusta.
Ihmiset ovat nykyään aika itsekeskeisiä ja vaativia aivan väärissä asioissa. Sairasta ei saa terveeksi repimällä tätä ylös ja alas, vuoteesta tuoliin ja taas tuolista vuoteeseen. Kuitenkin jotkut katsovat ihmisarvon koostuvan juuri näistä nostatuksista ja vaipanvaihtojen määrästä.
Elämänlaatua se ei kohenna, sairas ei parane, dementia ei pysähdy ja kuntoutus on silkkaa resurssien hukkaanheittämistä tilanteessa, jossa dementia on jo ehtinyt tuhota osan aivoista pysyvästi. Mutta, aina on nitä jotka uskovat, toivovat ja rakastavat jollain kummallisella kieroutuneella ja sairaalla tavalla (läheisriippuvuus), vaikka faktata pysyvät faktoina. Ja vaativat "laatua" vanhustenhuoltoon"..mitä se sitten tarkoittaneekaan.
Minulle laatu merkitsee aivan jotain muuta ja laatua siihen ei saa irveelläkään eikä oikein millään keinoakaan juuri sairaudesta johtuen.
Vaikka vuoteeni tai tuolini vieressä olisi ympäri vuorokauden joku vahtimassa liman nousua, virtsan tai ulosteen lorahtamista, nesteytystä, ravinnonsaantia, musiikinkuuntelua, vesiväritöherrysten tekemistä..ei elämäni laatu siitä kohene. Yhä edelleen olen se sama "mistään mitään oikeastaan tajuamaton" ihmisenkuva, jonka ainoa nykyinen pääasiallinen elämäntehtävä on tuottaa hirvittävästi jätettä ja kuluttaa varoja siksi, että olen joskus ollut jotain ainutlaatuista joillekkin muutaman vuosikymmenen ajan. Tuottanut ja kasvattanut jälkikasvua ja ollut tuottelias ja työteliäs ihminen.
Nyt ihmisestäni on jäljellä pelkkä kuori ja hahmo, jota puunataan, pestään ja ravitaan kuin mitä tahansa esinettä. Viedään kärryillä ulos, ikäänkuin olisin naapurin ulkoiluttettava puudeli.
Tuollaista elämää en ikinä itselleni halua, en tuollaista puoli-ihmisen roolia jota joidenkin ammattitahojen on hoidettava ja ylläpidettävä kuin mitäkin kallisarvoista esinettä. Ja rahaa palaa kuvitelmien, muistojen ja illuusioiden ylläpitämiseen..voi voi..
Aktiivinen eutanasia voimaan Suomessa mahdollisimman pian, peloittaa tuleva vanhuus jo nyt. Eihän tuollainen ole edes elämää! Ja koska terveeksi minua ei saa, korkeintaan pitkitetään vaippa-ikää ja kärsimyksiä..on ainoa vaihtoehto omaehtoinen poislähtö. Omaisiini en luota, ne pitkittäisivät kärsimyksiäni "rakkauden" nimissä..hyi olkoon.
On varmaan kiva repiä otsikoita muutaman omaisen allekirjoittamasta vetoomuksesta, jossa siunaillaan yhtä ja toista asiaa. Itse sairaalaa tuntemattomana on vaikea sanoa, onko asiassa perää vai ei, mutta lehteä lukiessa kyllä alkoi suupieltä nykiä...ei tosin itkun puolella.
"Vanhus joutuu virumaan märissä ulosteisissa vaipoissa puoleenpäivään asti"..no..ilmeisesti on joku oikein kellon kanssa käynyt katsomassa, että mihin aikaan se rakko tai suoli on oikein tyhjentynytkään? Sehän kun ei katso ajankohtaa eikä tilannetta, ripulit tulevat dementikolta vaikka iltapäivähartaudessa tai kahvitilaisuudessa, sile ei voi mitään..ja leviävät kanssa ties minne. Sille ei voi mitään.
Tosiasia sekin, että on ihmisiä, jotka vaatimalla vaativat "vierihoitoa" läheiselleen, pieraisukin täytyy käydä tarkistamassa, oli tilanne mikä hyvänsä (vaikka toisen potilaan ruokailu kesken jne.)..samoin koko ajan täytyisi olla vieressä vahtimassa, milloin sitä limaa tulee tarpeeksi, että pääsisi imemään trakeasta tai nielusta.
Ihmiset ovat nykyään aika itsekeskeisiä ja vaativia aivan väärissä asioissa. Sairasta ei saa terveeksi repimällä tätä ylös ja alas, vuoteesta tuoliin ja taas tuolista vuoteeseen. Kuitenkin jotkut katsovat ihmisarvon koostuvan juuri näistä nostatuksista ja vaipanvaihtojen määrästä.
Elämänlaatua se ei kohenna, sairas ei parane, dementia ei pysähdy ja kuntoutus on silkkaa resurssien hukkaanheittämistä tilanteessa, jossa dementia on jo ehtinyt tuhota osan aivoista pysyvästi. Mutta, aina on nitä jotka uskovat, toivovat ja rakastavat jollain kummallisella kieroutuneella ja sairaalla tavalla (läheisriippuvuus), vaikka faktata pysyvät faktoina. Ja vaativat "laatua" vanhustenhuoltoon"..mitä se sitten tarkoittaneekaan.
Minulle laatu merkitsee aivan jotain muuta ja laatua siihen ei saa irveelläkään eikä oikein millään keinoakaan juuri sairaudesta johtuen.
Vaikka vuoteeni tai tuolini vieressä olisi ympäri vuorokauden joku vahtimassa liman nousua, virtsan tai ulosteen lorahtamista, nesteytystä, ravinnonsaantia, musiikinkuuntelua, vesiväritöherrysten tekemistä..ei elämäni laatu siitä kohene. Yhä edelleen olen se sama "mistään mitään oikeastaan tajuamaton" ihmisenkuva, jonka ainoa nykyinen pääasiallinen elämäntehtävä on tuottaa hirvittävästi jätettä ja kuluttaa varoja siksi, että olen joskus ollut jotain ainutlaatuista joillekkin muutaman vuosikymmenen ajan. Tuottanut ja kasvattanut jälkikasvua ja ollut tuottelias ja työteliäs ihminen.
Nyt ihmisestäni on jäljellä pelkkä kuori ja hahmo, jota puunataan, pestään ja ravitaan kuin mitä tahansa esinettä. Viedään kärryillä ulos, ikäänkuin olisin naapurin ulkoiluttettava puudeli.
Tuollaista elämää en ikinä itselleni halua, en tuollaista puoli-ihmisen roolia jota joidenkin ammattitahojen on hoidettava ja ylläpidettävä kuin mitäkin kallisarvoista esinettä. Ja rahaa palaa kuvitelmien, muistojen ja illuusioiden ylläpitämiseen..voi voi..
Aktiivinen eutanasia voimaan Suomessa mahdollisimman pian, peloittaa tuleva vanhuus jo nyt. Eihän tuollainen ole edes elämää! Ja koska terveeksi minua ei saa, korkeintaan pitkitetään vaippa-ikää ja kärsimyksiä..on ainoa vaihtoehto omaehtoinen poislähtö. Omaisiini en luota, ne pitkittäisivät kärsimyksiäni "rakkauden" nimissä..hyi olkoon.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Liian vähän henkilökuntaa.
Palkataan jostain en tiedä mistä, ulkomaalaisia joilla ei ole Suomen kielen taitoa. Aika normaalia jossain on että osastolla on kaikki ulkomaalaisia jotka ei pysty edes keskenään kummunikoimaan kun eivät osaa Suomea eivätkä sitä toistenkaan kieltä.
Aika huippua että osata lukea mitä ruokalapussa lukee tai ohjeissa ja annetaan allergigolle sellaista ruokaa mitä ei saisi missään nimessä syödä!
Näin on herrat halunneet ja kaikki on hyvin, amen.
Se mitä tulee dementikojen hoitoon niin se ainoa toinen vaihtoehto on eutanaasia! Mutta ei mene kyllä sivistysvaltiossa läpi mitenkään. Ei kovin monet omaiset sallisi sitä että kävelevä mutta täysin maailman menosta tietämämätön lopetettaisiin. Pakko ne on hoitaa ja onhan siinä työpaikka monelle. Mitä järkeä 100 vuotiasta en enää käyttää kalliissa hoidoissa/tutkimuksissa? No ei mitään. Onhan ihmisiä jotka ei ole vanhuksia mutta yhteiskunnalle ovat vain kuitenkin rasite joten ei se ei pelkästään ole vanhustenhoito! Enkä puhu pelkästään invalideista ja vammaisista vaan alkoholisteista, narkkareista tai muuten rappiolla olevat. Siinä on iso potti että annetaanko kaikille piikki pyllyyn? Eiku kaivamaan muutama satatuhatta hautaa niin helpottaa Suomen talous :)
HUS rules.......
Maanantaina jatketaan kuskaamista.
Ratkaisee ongelman? Kuten mainitsin, vaikka vuoteeni vieressä olisi 24 tuntia kaksikin hoitajaa, ei se minua paranna, mahdollisuus luonnolliseen kuolemaan vain supistuisi koko ajan..kun kurjan elämäni vahtikoiriksi palkatut ihmiset olisivat koko ajan imuletkun, happipullon ja elvytysvälineiden ääressä.
Mikään sivistysvaltio ei hyväksy eutanasiaa..siis aktiivista sellaista? Mitä sivistymätöntä on siinä, jos haluan määrärätä omasta kehostani, mitä sille tehdään ja koska tehdään vai tehdäänkö mitään? Hoitotahdotkin nykyään ovat niin lain edessä mitättömiä ja aina löytyy se optimistinen ja "humaani" lääkäri, hoitaja tai omainen, joka katsoo parhaiten tietävänsä mikä minulle on hyväksi; oli se sitten vuosikymmenten raatona makaaminen ..harvoin kukaan kuitenkaan ajattelee, että se olisi nopea ja kivuton, armelias poisnukkuminen.
Kun tulen sairaaksi, joudun sairaalaan..sen jälkeen alkaa ns. kuntoutus..eli ylös ja alas, nosta jalkaa, siirrä kroppaa jne. tuntitolkulla sitä samaa vääntämistä ja ponnistelua kuukaudesta toiseen: lopputulos; toinen kehon puolikas roikkuu velttona, naama on vinossa, hahmotushäiriöt vaivaavat, isot ja pienet tulee alle, sotken jatkuvasti ruokani kanssa, limaa valuu toisesta suupielestäni ja mikä pahinta; en pysty sanomaan sanaakaan. Hoitotahtokin oli, mutta sen omaiset pitivät piilossa ja näin varmistivat, että rakkain säilyy hengissä?
Toiset tulevat ja auttavat, paapovat ja maanittelevat: "syö nyt, että sitten kuntoudut, että paranet ja pääset ehkä kotiinkin". Katin kontit..haistakaa huilut.. tekisi mieli huutaa, mutta sieltä ei tule mitään, jotain epämääräistä mölinää, ei muuta.
"Omainen" ei muuta tee kuin vahtii vatsani turvotuksia, ulosteeni määrää, laatua ja väriä tai hajua..virtsatietulehduksia, vaatetuksiani ja ylösnostamistani ja tunkee suuhuni suklaata, mansikkaleivoksia, jäätelö jne. vaikka olen koko elinaikani pyrkinyt pitämään itseni laihanan ja hyvännäköisenä.. (Toisaalta hoitohenkilökunta siunailee painon nousuani ja hiki valuu hoitajilta, kun he yrittävät turvonnutta kehoani kääntää. Yritän auttaa, mutta kaikki koskee niin vietävästi, voi per***le!).
Nyt kun olen sairas raakki, lihottaminen kuuluukin elämänlaatuuni kriteereihin, näin määrittelee "omainen".
Katson avuttomana kun hoitohenkilökunta yrittää tehdä pesuja huonetoverilleni; hirvittävää mölinää se pitääkin, ei siedä märkää pesulappua kasvoillansa ja huutaa joka kerta, kun siihen koskeekin. Kipulääkettäkin se on saanut ja rauhottavia, mutta mikään ei auta; hän on dementikko ja ilmeisesti kuvittelee koko ajan, että joku mies raiskaa häntä., Hänet oli lapsena joku pedofiili raiskannutkin, näin kertoi vanha naisystävä.
Nyt sairauden myötä tuo sama raiskaustilanne valtaa mielen joka kerta, kun häneen kosketaan. Kauheaa kuunneltavaa, mutta ei ole toistakaan huonetta mihin he hänet tai minut laittaisivat. Lähes kaikki ovat samanlaisia, enemmän tai vähemmän dementoituneita.
Viimeksi kävi joku mies yöllä kusemassa vuoteeni vierelle lattialle, säikähdin hirveästi. En pysty nykyän nukkumaankaan, kun peloittaa mitä se dementikko seuraavaksi keksii, nehän ovat niin arvaamattomia, voivat vaikka tunkea samaan vuoteeseen ja paskantaa päälle.
No joo, ei voi mitään..vain toivoa, että joskus se kuolema ja helpotus/vapautus sieltä saapuu, kas ihmisen käsissä kun tämä kaikki kuitenkin on ; elämän kurjuus tai kuoleman autuus.
Tässä oiva vaihtoehto: Allekirjoitettuaan sitoumuksen ampua itsensä 65 vuotta täytettyään, ihmiselle maksettaisiin 15 vuoden eläkerahat kertasuorituksena käteen. Nämä olisi mukava käyttää mieleisellään tavalla vielä terveenä ollessaan. Samalla välttyisi siltä epämiellyttävältä vaihtoehdolta, että ehtisi kuolla ennen ensimmäistäkään eläkkeenmaksua.
Niin, itsensä ampuminen tapahtuisi sitten tietysti viranomaisvalvonnassa väärinkäytösten välttämiseksi. Kela luonnollisesti lainaa tarkoitusta varten aseen.
Tuo siis, että kun asiasta haluaisi keskustella, niin aina löytyy joku, joka pistää lössiksi koko asian.
Mikä ihmeen ikäraja tuo nyt sitten on? 65-vuotiaana monet vielä bailaa ja iskee miestä tai naista niin että hetulat vinkuu. Pörrää kaljabaareissa ja discoissa, kirjoittaa romaaneita, käy teatterissa ja paljon muutakin.
Mutta sitten, kun kohtalokas sairaus iskee on leikit kaukana..siihen loppuu lystinpito, korkeintaan voi "tanssittaa" ja juoksuttaa heikolla itsetunnolla varustettuja hoitajaparkoja, joiden elämänkutsumus on jatkuva itsensä vähättely, nöyryyttäminen ja kakka kasaksi saattaminen. Jotkut vielä suostuvat ottamaan siitä hyvästä korvauksen, että saisi toimia jätelinkona.
Ja ne, jotka eivät jaksa eläkeikään asti, hoidettuaan (ja palveltuaan) helpolla ja makealla elämällä pilattujen väestönosien kakat ja pisut pois alta..voivatkin sittten heittäytyä työkyvyttömyyden suoman ilon täydelliseen syleilyyn.
He jotka äsken hoitivat ovatkin hoidettavana, suoraan osaston pukuhuoneen kautta pitkäaikaisosastojen kauhugalleriaan vaan..taas takaisin, tällä kertaa uhrin, palveltavan ja hoidettavan rooliin. Ja sama helvetti jatkuu, ei mitään katkoa välissä.
Jaa että heikkoja ryhmiä vain tappamaan.Hyihyihyi.
Sut pitäs panna eristykseen muista ihmisistä.
Taitaa olla jo liian myöhäistä mitkään tehotoimet sun pääkoppas suhteen.
Sivistyneessä yhteiskunnassa kaikki hoidetaan oli ihminen mikä hyvänsä. Hoitoon voi vaan vaikuttaa mainitsemani asiat sitten :) Eli ei hoideta kuitenkaan kun ei ole hoitajaa tai taitoa hoitaa!
Hyihyi, samaa mieltä.
Lopeta tuo tappamisuho ja tee harakiri, jos noin kuolemaa kaipaat.
Tapa ittes milloin huvittaa, niin ei tartte tulla vanhaksi ja dementoituneeksi.
Mutta ne jotka jo ovat vanhoja ja dementoituneita ansaitsevat hyvän ja empaattisen hoidon, ei mitää kusivaipoissa istuttamista vuorokaudet ympäriinsä.
Se onkin sitten jatkuvaa pytyllä istuttamista, ylös, alas, ylös, alas ja välillä lapataan ruokaa suuhun, ettei pääasia pääsisi unohtumaan.
Onkin sitten runsaudenpula kunnallisvaaleissa, kaikki kun halauavat panostaa terveydenhuoltoon ja vanhustenhuoltoon. Minä äänestän heti sitä, joka vaatii Suomeen lakia aktiivisesta eutanasiasta, mutta sellaista ehdokasta ei ole.
Aktiivinen, omaehtoinen eutanasia ei ole Suomessa mahdollista, koska laki kieltää. Eli, jos vammaudut pahasti, voit vain toivoa, että hoitotahtoasi noudatetaan (ellei sitä omaiset piilota)..jos ei noudateta, voit sanoa hyvästit hyvälle elämälle (antoisalle elämälle). Olet loppuajasi ..määräämätön aika..sidottu 100%:sti toisten avun varaan. Minusta tuo on hirvittävää itsekeskeisyyttä (kuuluu jotenkin aikamme kuvaan) vaatia jotain toista ihmistä hoitamaan itseäni 24h vuorokaudessa, varsinkin, jos en edes itse elämästäni mitään tajua.
Taitaa olla niin, että suurin osa niistä, jotka vastustavat ihmisen oikeutta päättää omasta kehostaan sairauden iskiessä, eivät ole vierailleet tai hoitaneet/nähneet todella sairaita ihmisiä.
Vaatimukset palkankorotuksista, lisäresursseista ovat kuin vanginvartioiden vaatimuksia kohentaa elämisen tasoaan, itse vankien ja vahdittavien (hoidettavien ) ymmärtämättä asiasta tuon taivaallista, heidän elämisenlaatunsa ei siitä kohene. Samat kärsimykset, sama turhuus ja pelkän kehon ylläpitäminen vain jatkuu, nyt vielä kalliimmin siitä maksettaessa. Minä lähtisin kymmenen vuotta/tai viisi..aikaisemmin eläkkeelle, palkkaa tosin myös haluaisin lisää, mutta se palkka tulisi vain toisten rääkkäämisestä ja hengissäpitämisestä, ei muusta.
Sitä paitsi olen täysin varma, että jos hoitajien palkkoja nostetaan, niin omaiset tanssittavat entistä kiivaampaan tahtiin, vedoten nyt palkannousuun ja resurssien nostamiseen. Ihmiset ovat kaiken kaikkiaan aika mätiä noin sisäisesti, pohjattoman itserakkaita, narsistisia..sanalla sanoen hyvin vastenmielisiä olentoja kaiken kaikkiaan. Muutama harva poikkeus on joukossa.
Hoitohenkilökuntaan valikoituu se heikolla itsetunnolla varustettu joukko (juuri se, joka lunastaa kiltteiydellään ja alistuvuudellaan vanhempiensa menetetyn rakkauden). Tai vaihtoehtoisesti se sadistinen, tunteeton ja psykopaattinen väestönosa, joka ei pätkääkään välitä siitä, minkälainen on hoidettavien elämänlaatu, eikä siis myös kärsi "turhan, elämättömän elämän näkemisestä"..se ei hetkauta heitä pätkääkään. On aivan sama hoitavatko he elävää vai kuollutta..omalle työlle asetetut vaatimukset ovat pohjalukemissa, vain rahallinen korvaus on tärkeää.
Suomalainen terveydenhuolto on suurta harhaa kaiken kaikkiaankin, se on vain ja ainoastaan sairauden hoitoa ja ylläpitämistä..siitä maksetaan, että "kasviksi taantunut" tuottaa jätettä ympäri vuorokauden, sydän pumpaa verta ja kudokset elävät, siis pelkkää hengittävää, erittävää kudos-ja lihasmassaa täällä pidetään yllä.
Se, mikä kerran teki ihmisestä sen rakastetun ihmisen, se osa on jo poistunut joko sairauden tai vammautumisen myötä..jäljelle jää vain ihmisen hamo, kuin pommin runtelema rakennus, perustukset töröttämässä..kaiken muun ollessa kasassa ja luhistuntut, pois tuuleen haihtuneena. Pelkkien rauniokasojen ylläpitämistä!
Maailmassa on olemassa jopa järjestöjä jotka toimittavat ja auttavat itsemurhan tekemisessä vaikeasti vammautuneille,jos he ovat terveena ollessaan sellaiset paperin kirjoittaneet kaikissa ruumiin ja sielun voimissaan.
Sinä et puhu kylläkään tästä, vaan siitä miten tarpeetonta on elättää vanhuksia ja että nämä pitäis saada pois päiviltä rasittamasta yhteiskunnan varoja.
Tämä erottaa sinut asiallisista eutanasian puolestapuhujista, sinä olet vain yksinkertainen natsi, joka yrittää käyttää tappamispropagandaansa eutanasiaa keppihevosenaan.
HYIHYI.
Vai olen natsi? Et kyllä tiedä mikä olen, jos tuollaisia nimittelyjä käytät.
Tämä natsi-sanan käyttö alkaa olla jo varsin kulunutta tavaraa, se yleensä heitetään tilanteessa, jossa jäädään puolustuskyvyttömiksi eli ollaan heikoilla argumenteissa. Viimeinen oljenkorsi yrittää nirhaista keskustelu poikki, eikö vain?
Realiteetti on, haluat sitten uskoa tai ei on se, että monet asiat, myös vanhusten TARPEETON hoito on nimenomaan taloudellinen rasite yhteiskunnalle.
Tästä taloudellisuus- puolesta en ryhdy sen kummemmin keskustelemaankaan, vaan tärkein asiani on moraalinen ja eettinen näkökulma asioihin. Tosin siihen voi ja saa ympättyä myös tämän taloudellisuus-ajattelunkin, tottakai. Se itse asiassa tuntuukin paljon vaikuttavammalta kuin tuo ihmisten humaanisuuteen vetoaminen.
Humaanisuus ja eetisyys-käsitteet kun ovat niin ympäripyöreitä ja vaikeasti toteen näytettävissä, kun taas rahallinen puoli on selkeäpi hahmottaa ja osoittaa.
Todennäköisesti tämä taloudellisten resurssien näkökulma tuleekin saamaan enemmän painoarvoa, toivottavasti. Ei kertakaikkiaan ole mitään mieltä pitää "hengissä" isolla rahalla maailmasta jo pois olevia ihmisen kuvia, riippumatta siitä, kuinka tuottavia tai hyödyllsiä he ovat aikanaan olleet. Tämä "hengissäpitäminen" voidaan nyt tulkita miten vain.
He jotka eivät kertakaikkiaan voi ajattelutapaani sietää, leimaavat minut automaattisesti natsiksi, aivan kuten sinä, muttet pysty kuitenkaan perustelemaan JÄRKIPERÄISESTI, miksi näitä ulosteitaan syöviä ja vaippojaan repiviä sikiöasteelle taantuneita vanhuksia tai nuoria ihmisiä pidetään hengissä.
Tunnetasola voit sopottaa mitä tahansa lähimmäisenrakkaudesta ja muusta, vaikka sekin on pelkkää harhaa ja kuvitelmaa. Todellinen rakkaus ei ole sitä, että antaa läheisensä viruta tuollaisessa tilasa vuosikausia, SE ON MORAALISESTI JA EETTISESTI hyvin kyseenalaista. Ja terveeksihän heitä ei saa, sekin on tosiasia.
Aika raakaa tekstiä, mutta valitettavasti myös totta.
Vanhusten tai pitkäaikais sairaitten elämänlaatuun panostaminen on tuuleen heitettyä puhdasta rahaa, joka voitaisiin käyttää huomattavasti hyödyllisempään. Ja tällä en nyt tarkoita metroon investointia tai oopperatalon rakentamista joka kylään, vaan esim. laadukkaaseen opetukseen, päivähoitoon ja yleensä ihmisten TERVEYDENHOITOON, ei siis sairauksien tai sairaiden ylläpitämiseen. Sairauden ylläpitämistähän tuo on ihan selkeästi, jos syvästi dementoituneita tai vaikeita neurologisia vaurioita saaneita väen väkisin hoidetaan..niin ja mihin heitä yleensä hoidetaan? Ei ainakaan terveiksi, koska tietyssä vaiheessa sairautta ei paranna edes Pyhä Pietari..vaan on ainoastaan ehkä portilla ottamassa vastaan uuden tulokkaan, jos ihminen (eli luoja) suo?
Tätä väkisin hoidattamista tapahtuu vielä nykypäivänäkin, vaikka luulisi ihmisten olevan jo sen verran valistuneita, myös lääkäreiden, ettei sellaista pääsisi tapahtumaan. Saatetaan lähettää kuolemaan johtavaa, vakavaa sairautta poteva, vanha ihminen erikoissairaanhoitoon lähes terminaalivaiheessa. Sieltä pois lähetettäessä vain todetaan, että toivottavasti potilas ei kuole ambulanssissa. Mitä laatua tuo oikein on? Eikö ole inhimillisempää antaa vanhojen ja sairaiden poistua ilman antibioottihoitoja tai muita tehohoitoja?
Lisäksi näiden jatkuvien antibioottihoitojen seurauksena vanhojen ihmisten elimistöön muodostuu ns. resistenttejä bakteerikantoja, jotka kylvävät kaikkialla tuhoa, minne ikinä näitä potilaita siirretäänkin, myös sinne erikoissairaanhoitoon.
Priorisointia tapahtuu jatkuvasti. On selkeästi osattava aettaa niin asiat kuin ihmisetkin tärkeysjärjestykseen.
Yhteiskunnan taloudellliset resurssit ovat rajalliset, näissä rajoissa on myös vanhustenhuollon selvittävä.
Leikitään ajatuksella, että voitaisiin sijoittaa rajaton määrä euroja siihen, että esim.dementikko saa kymmenen palvelijaa, kylvettäjää, syöttäjää ja vaipanvaihtajaa per. vuoro, mutta mitä se hyödyttää itse sairasta, joka ei edes tiedosta, mitä hänen ympärillään tapahtuu? Tai jos tiedostaa niin siitä huolimatta, missä on konkreetinen hyöty? Paraneeko potilas? Ei..sairaus etenee, mutta euroja kuluu niin, että päätä huimaa! Ja aina, nämä eurot ovat joltain toiselta pois, jostain toisesta vielä tärkeämmästä, eikö? Jostain ne on revittävä.
Tietysti on aina myös niitä, jotka vetoavat ns. "ansaita-pykälään". On sotainvalideja, on lottia, on sankaritekoja tehneitä, on johtajia -isoa ja pientä- on veroja maksaneita, on työelämässä urakoineita jne. joiden ikäänkuin katsotaan ansainneen hyvää hoitoa. Entä he jotka ovat maksaneet vähemmän veroja, eivät tehneet sankaritekoja? Tuo ansaita-periaate pitää jo sisällään eriarvoisuuden ja luokittelun siemenen.
Mutta mitä hyvä hoito oikein on? Onko se sitä, että ruoka lusikoidaan suuhusi harvakseltaan ja lämpimänä..ruokailuhetki kestää puolesta tunnista eteenpäin, vai onko se sitä, että menet autettuna wc:hen, joku toinen ihminen toimii nosturina, käsinä, jalkoina jopa aivoina? Joka tapauksesa, jossain vaiheessa sairautta ja ihmisen elämää tuokin vaihe tulee vastaan. Onko "terveys" ja toimintakyky vain sittenkin ihmisen ostamista..ja kun ostetaan jotain..kuvitellaan, että ostamaasi ihmistä voidaan hyödyntää ja käyttää rajoituksetta ja mielivaltaisesti?
Mikä hoito on ihmisarvoista hoitoa, kun jokaisella on ihka oma käsitys ihmisarvoisesta? Joillekin se voi merkitä tunnin rentoutumista porealtaassa, mielummin kullatussa sellaisessa, öljyhierontaa, viiniä ja klassista musiikkia..vielä silloinkin, kun ei tajua ympäristöstään höhkäsen pöhkästä..tai vaellusta jossain Lapin erämaissa..järjestetäänkö tuleville dementikoille virtuaalimatkoja Thaimaaseen tai Pohjoisnavalle?
Sota-ajan sukupolvele se merkitsee mitä ilmeisemmin ruokaa ja puhtautta ja taas ruokaa ja puhtautta?
Tulevaisuuden vanhuuteen kuuluvat ilmeisesti ihka oikea todellisuuden kiihkeä pakeneminen; ei ole dementiaa, ei neurologisia sairauksia, ei syöpää..ei mitään, mikä tekee ihmisestä heikon ja sairaan tai haavoittuvan.
Se on nimenomaan virtualimaailmaa..se on jo sitä nyt. Se näkyy kaikkialla, se näkyy niissä epärealistisissa toiveissa ja kuvitelmissa, mitkä vanhuuteen liitetään. Se on kuluttamista, viihdykettä, erilaisten tarpeiden kirjoa; yhteistä niille on se, että toteuttajana on aina toinen ihminen..se on uudenlaista raakuutta, erilaista kuin nykyinen, mutta aina puhdasta raakuutta joko toista ihmistä tai luontoa kohtaan.