En keksinyt parempaa otsikkoa, tarkoitan siis katolisia järjestöjä, joissa annetaan lupaukset, eletään yhdessä tai yksin mutta ei samalla tavalla maailmasta erillään kuin perinteisissä suljetuissa luostareissa. Ymmärtääkseni jäsenet pysyvät myös maallikkoina. Minua tällainen elämän muoto kiinnostaisi, mutta en tiedä mistä alkaa, ja kenen puoleen kääntyä.
Onko tällaisia järjestöjä naisille Suomessa?
Onko tällaisia järjestöjä naisille Suomessa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suora kysymys oletko lespo, kun haet nais seuraa.
Kysymäsi laisia yhteisöjä on Suomessakin muutamia, esimerkiksi Opus Dei, Miles Jesu ja Focolare. Neokatekumenaatissa taitaa myös olla naimattomuuteen sitoutuneita jäseniä? Miles Jesulla on Suomessa toistaiseksi vain miehiä, mutta järjestössä yleisesti on myös naisjäseniä. Lisäksi Kirkossa on ns. konsekroituja maallikkoneitsyitä, jotka sitoutuvat naimattomuuteen, mutta eivät elä yhteisössä.
Toivottavasti et pahoittanut mieltäsi "katolilaisen" asiattomista kommenteista.
PS. Näiden yhteisöjen jäsenet eivät yleensä pidä siitä, että heidän elämäänsä nimitetään minkäänlaiseksi luostarielämäksi.
Älä nyt vaan suunnittelekaan ottavasi yhteyttä mihinkään noista Maxin viestissä mainituista aivopesuryhmistä! On niitä täyspäisempiäkin, jos välttämättä haluat mukaan mennä. Ruotsista löytyy mm. Dominikaanit. Opparit, Miles Jesu ja Focolare ovat hurmahenkisiä lahkoja, joista kannattaa pysyä kaukana.
...minä kun vain ja ainoastaan vastasin esitettyyn kysymykseen jakelematta tuomioita tai kehuja kenellekään... Dominikaanit ovat sääntökunta, ja kysyjä ei ollut sellaisesta kiinnostunut. Saatanpa itsekin pitää enemmän perinteisistä luostarijärjestöistä kuin näistä uuden ajan tuotteista. Kuitenkin tunnustan sen mahdollisuuden, että Jumala saattaa jotakuta kutsua tuollaiseenkin, sinulle ilmeisen vastenmieliseen, elämänmuotoon. Uskovat ja uskoaan todeksi elävät ihmiset on niin helppo leimata hurmahengiksi ja aivopestyiksi... Näin heidän puheensa ja todistuksensa voi mukavasti torjua hulluutena.
Ihmettelen avoimesti sitä, mihin teiltä, hyvät ystävät, on unohtunut Vatikaanin konsiilin henget:
lukekaapa vaikka seuraavat osat (englanniksi) Perfectae caritatsi -dokumentista: 10-11:
10. The religious life, undertaken by lay people, either men or women, is a state for the profession of the evangelical counsels which is complete in itself. While holding in high esteem therefore this way of life so useful to the pastoral mission of the Church in educating youth, caring for the sick and carrying out its other ministries, the sacred synod confirms these religious in their vocation and urges them to adjust their way of life to modern needs.
The sacred synod declares that there is nothing to prevent some members of religious communities of brothers being admitted to holy orders by provision of their general chapter in order to meet the need for priestly ministrations in their own houses, provided that the lay character of the community remains unchanged.
11. Secular Institutes, although not Religious institutes involve a true and full profession of the evangelical counsels in the world. This profession is recognized by the Church and consecrates to God men and women, lay and clerical, who live in the world. Hence they should make a total dedication of themselves to God in perfect charity their chief aim, and the institutes themselves should preserve their own proper, i.e., secular character, so that they may be able to carry out effectively everywhere in and, as it were, from the world the apostolate for which they were founded.
It may be taken for granted, however, that so great a task cannot be discharged unless the members be thoroughly trained in matters divine and human so that they are truly a leaven in the world for the strengthening and growth of the body of Christ. Superiors, therefore, should give serious attention especially to the spiritual training to be given members as well as encourage their further formation.
Kiitos kaikille vastanneille.
Opus Dein ja Miles Jesuksen tiedänkin, kaipaisin kuitenkin hengeltään enemmän Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen mukaista järjestöä. Liekö mahdottomuus?
Joku tässä viestiketjussa kritisoi näitä uusia liikkeitä. Olen itse sitä mieltä, että ne voivat edustaa Jumalalle omistautuneen elämän uutta muotoa varsinkin nyt, kun perinteinen luostarielämä näyttäisi olevan kriisissä ainakin teollistuneissa maissa. Mutu-tuntumalla myös ajattelen, että suomalaiselle naiselle sitoutuminen johonkin tällaiseen uuteen liikkeeseen voisi olla helpompaa kuin esim. karmeliittasisareksi ryhtyminen. Kysymyksessä on tietenkin kaksi erilaista kutsumusta, mutta puhunkin nyt täysin sosiaalisessa mielessä.
ursula ja muut kutsumusasioita pohtivat katoliset naiset, olisi kiva vaihtaa ajatuksia. Meilaillaan!
sähköpostiosoite taisi unohtua äskeisestä viestistäni.se on gorgonia77(at)hotmail.com