Siis tällä palstalla - joskus tuntuu että niitä ei montaa ole..
Kuinka mponta uskovaista täällä on?
Kuka uskoo
62215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Kuka määrittelee sen, kuka on uskovainen? Aloittajalla tuntuu olevan omat kriteerit jo valmiina, kun tuntuu tietävän ettei montaa uskovaista ole palstalla.
Helluntailaiset ovat kyllä perinteisesti olleet kovaäänisiä muiden ihmisten uskon määrittelijöitä.
Ja sinun on pakko heti arvostella aloittajaa - kuten myös helluntailaisia? Täällä ei tosiaan ole montakaan uskovaa, kun ei kirjoittajiakaan ole kuin muutama.
Nykyhelluntailaiset elävät erilaisessa maailmassa, varsinkin nuorempi väki ei enää osaa tehdä jakoa ihmisten uskontokuntien välillä.
On harmi, etteivät tavalliset uskovat nuoret viihdy täällä. Olisi hyvä saada palstan fanatismin sijaan edes joskus tervettä kuvaa tämän päivän helluntailaisuudesta, kuten uskosta yleensäkin.
uskovaisia ollaan oman suun tunnustuksen perusteella, ei naapurin arvion.
Monen palstan keskustelijan olisi syytä päivittää uskontokäsityksiään. Sinäkin jauhat helluntalaisuutta isiltä perityn kokemusmaailman kautta.
Toisaalta on ymmärrettävää, että kokemusmaailma värittää vielä vanhoilla päivillä ulosantia ja asennetta muihin ihmisiin. Toisaalta taas on itselle ja muille tervehdyttävää päästä pois lähes rasisminomaisesta kriittisyydestä, joka juontaa juurensa kymmenien vuosien taakse.
Minunkin kokemukseni mukaan helluntailaiset(KIN) olivat aikoinaan hyvinkin oikeauskoisia, mutta se, että ovatko he sitä tänään, onkin jo eri juttu. Herää kysymys, onko tämän palstan ainoa tavoite purkaa ex-hellariuskovien paineita. Miten on? Me tässä päivässä elävät haluaisimme keskustella muustakin, kuin muinaisten saarnamiesten edesottamuksista.
Miksi härski negatiivisuus on ainoa tapa osoittaa kriittisyyttä, ja toisinpäin, miksi terve kriittisyys koetaan usein negatiivisena lähestymistapana?
Aivan samoja ajatuksia on mielessäni ollut, kuin mitä Leena ja tode* kirjoittavat ja siitäkin huolimatta, että olen elänyt ja nähnyt ne vuosikymmentenkin takaiset helluntailaisuudet.
Olen itse saanut kasvaa helluntailaiskodissa, jossa on ollut hyvinkin tuttu näky, että esim. yhteistä rukousta on vietetty niin luterilaisten, kuin mm. vapaakirkollisten yms. uskovien kanssa ja koskaan en ole kokenut, että omassa kodissani olisi pystytetty raja-aitoja eri seurakuntien uskovien ympärille ja välille.
Isäni uskalsi kyllä puhujapöntöstäkin kertoa seurakuntalaisille, miten on ollut istumassa mm. Herättäjäjuhlilla kuulemassa Jumalan Sanaa vaimoineen,
eikä se millään tavoin vaikuttanut negatiivisesti hänen asemaansa hellutailaisuuden keskellä.
Siksi tuntuu niin älyttömän pahalta, että täällä leimataan koko helluntailaisuus jonkun henkilökohtaisten kokemusten pohjalta, vaikka meillä monilla on aivan päinvastaisiakin kokemuksia.
Mutta meidän kokemuksemmehan ovat heidän mielestään vain helluntailaisuuden puolustelua ja ongelmien maton alle lakaisua.
Enkä minä sitä kiellä, etteikö näitä raja-aitojen pystyttäjiäkin olisi ollut,
mutta on niitä ollut luterilaisuudessakin ja kuten huomaamme, niitä on
vielä tänäänkin, tälläkin foorumilla olemassa, joille sana helluntailaisuus
on = "saa,tanan kätyrit".
"tode"
Ei se kaikki tieto ole "isiltä perittyä". Olen joskus katsonut Tv7:n helluntailais-karismaattisia puhujia. Jo välillä joltakin suomalaiselta puhujalta lipsahtaa tieto, ettei ainakaan lapsikasteen hyväksyjät ole oikeassa uskossa.
Vielä joku aikaa sitten käydessäni helluntaikirkkoseurakunnan tilaisuuksissa, tämä sama asenne oli nähtävissä. Tällöin sai ortodoksiset ja katoliset uskovat kuulla kunniansa Tulimummoilta.
Olen samaa mieltä, että uskovaisia ollaan oman suun tunnustuksen perusteella. Kuitenkaan ei helluntailaisilla saisi olla oikeutta määritellä jonkun henkilön tekemää "suun tunnustusta" ei-uskontunnustuksesksi
Aloittaja ja Lanttu näyttävätkin molemmat tietävän jo ketä on uskossa.
25. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niinkuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niinkuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään!
minä en viitsi katsella TV7:n tarjontaa. Kanavalla on jotakin hyvääkin, mutta aika paljon jonninjoutavaa lähinnä, amerikkalaisperäistä "höyryä".
Mutta karismaattisuus itsessään, onko se tosiaan pahasta, kokonana harhaoppia? Minun ymmärtääkseni terve ja Raamatun sanasta nouseva karismaattisuus on sitä ihteään eli kuuluu asiaan uskovan ja seurakunnan elämässä. Meidän pitäisi osata tehdä ero Jeesuksen karismaattisuuden ja ihmisen sielunelämästä ja "lihallisuudesta" nousevan karismaattisuuden välillä. Se ei ole helppoa, varsinkaan sille, joka ei "tunne kirjoituksia", ja joka on kokonaan vaikka esim. internetistä saamansa informaation varassa.
Tulimummoja en ole myöskään intoutunut kuulemaan, niin maan kovaa meteliä pitävät.
Totta ja kaikkien tiedossa on, että katoliset ja ortodoksit ovat niitä kaikkein oikeauskoisempia, hellarit jäävät heille suun tunnustuksen arvioinnissa toiseksi ihan milloin vain. Oikeastaan voidaan puhua katolisesta ja ortodoksisesta kirkosta, jotka julistautuvat edelleen oikeauskoisiksi, kun taas monet yksilöuskovat näissäkin kirkoissa hyväksyvät uskonveljikseen/-sisarikseen jopa helluntailaiset. Näin olen kokenut käytännössä.
Jos ovat helluntailaiset olleet oikeaoppisia, ovat sitä olleet myös luterilaiset papit ja piispat Suomessa. Ihan näihin päiviin asti me hellarit olemme olleet uudestikastajia, lahkolaisia, "joista on syytä pysytellä mahdollisimman kaukana". Näin julistettiin saarnastuoleista, kun "helluntaituli" alkoi leviämään maassamme. Ei siis nimetä yksin hellareita toisten uskonmäärittelijöiksi. Kyllä täälläkin esim. Eenokki on hyvänä esimerkkinä siitä, kuinka helluntailaisuus määritellään!
tode*
Komppaan, koska minulla on samantapaisia kokemuksia yksilöuskovista eri seurakunnissa.
Niin, ja muustakin olen samaa mieltä.
Aluksi "helluntailaisuus" kannattaa erottaa sanasta, "uskovaisuus". Helluntailaisuus on oiva keskustelufoorumi, missä pitääkin kärjistyä tutkiminen, kuka tai mitä on uskovaisuus?
Kuka sen todistaa, todentaa tai varmistaa, että on uskossa ja pelastunut? Riittääkö oma todistus?
Raamatun mukaan ainoa oikea todistus on Pyhän Hengen todistus!
Siksikin on joistakin loukkaavaa, jos joku inhimillinen taho määrittelee uskovaisuuden mittapuun.
On ns. luulouskoa. Ja silloin olisi hyvä, jos Jumalan Henki itse pääsisi ilmoittamaan jonkun kautta tai suoraan kunkin uskon tilan.
Raamatun mukaan pelastuneita on piskuinen lauma. Aina Nooan ajoista lähtien "neuvottelut" päätyivät aika surullisiin johtopäätöksiin.
Kun luetaan vielä Matt.24, niin harvat ja valitut tulevat perimäään ikuisen autuuden; sillä niinä aikoina seulonta, eksytykset tulevat olemaan vielä pahempia, kuin Sodoman ja Gomorran aikoina. Sieltä pelastui vain neljä sielua. Lootin vaimokin jäi suolapatsaana taipaleelle.
Jokainen kirjoittaja tietänee ihan itse omassa sielussaan, hengessään uskonsa tilan.
Toivo on ripustettava siihen, että jokainen joka tunnustaa Jeesuksen Herrakseen
pelastuu. Vaikka Raamattu sanookin, että "ei jokainen...". Siksi siitä on oltava Hengen todistus! Olkoon se kullakin pelastetulla sydämessään.
Minä uskon. että Jeesus Kristus, Jumalan ainoa Poika, vuodatti viattoman verensä ja kuoli ristinpuulla minun syntieni tähden. Uskon kautta minulla on pääsy Jumalan iankaikkiseen valtakuntaan.
Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä,
niinkuin taivaassa,
Anna meille tänä päivänä meidän,
jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niinkuin mekin annamme anteeksi niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta,
voima ja kunnia iankaikkisesti.
Amen.
Nimimerkki "Amen" otti esille rukouksen, joka olisi sopinut myös ketjuun "Ajatellaan mitä kirjoitetaan". Moniko todella ajattelee, mitä lausuu Isä meidän rukouksessa.
Isä meidän, joka olet taivaissa. (Onko sinulla Isä-lapsi suhde Jumalaan. Onko sinulla
Isä, joka on laupias ja armahtava, vai onko hän ankara ja vaativa.)
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11742054#comment-63678677
Pyhitetty olkoon sinun nimesi. (Nimi Jeesus, joka on erotettu nimenomaan rukousta varten)
Tulkoon sinun valtakuntasi. (Tulkoon Pyhä Henki minun elämääni hallitsemaan ja vallitsemaan kaikessa.)
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä,
niinkuin taivaassa, (Tapahtukoon Jumalan tahto minunkin elämässäni, juuri niin kuin se Raamatussa on ja niin kuin Pyhä Henki kehoittaa. Jumala antaa voiman tahtonsa mukaiseen elämiseen, kun vain kuulemme Häntä. Hänen tahtonsa meidän tahtomme edelle. Jumalan tahto on myös, että olemme yhtä)
Anna meille tänä päivänä meidän,
jokapäiväinen leipämme. (Ruoka ei ole itsestäänselvyys, vaikka se joidenkin mielestä siltä tuntuukin. "Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme", todistaa, että olemme riippuvaisia Hänestä myös ruumiin tarpeissa ja kaikissa arkisissa asioissa.)
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niinkuin mekin annamme anteeksi niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. (Jos mielimme saada Jumalalta anteeksi, niin meidän tulee myös antaa anteeksi. Matt. 5:23-24)
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta,
voima ja kunnia iankaikkisesti. (Meillä ei ole voimaa välttyä kiusauksilta, vaan kaikessa olemme Jumalan armahtavan laupeuden varassa)
Isä meidän rukous onkin sellainen, joka pitää rukoilla ajatuksen kanssa, tutkien itseään, että tapahtuuko Jumalan tahto todella minun elämässäni, vai ohjaako minua oma tahto, tai kenties jonkun oppisuunnan, uskonsuunnan tai kirkkokunnan tahto. Pitää ajatella tarkoittaako todella sitä, mitä rukouksessa sanotaan.
Ai tuo rukous olikin kys ketjussa. Nyt huomasin, kun luin sen. Hyvä oivallus kirjoittajalta ajatellen sen ketjun otsikkoa.
Jos olisin laittanut tuon rukouksen omalla nimimerkilläni, olen aika varma ettei JP olisi uakaltanut kommentoida kuinkaan, puhumattakaan että oli ilmaissut sen olleen hyvä oivallus. Tämä on tätä....
Isä meidän, joka olet taivaissa. pyhitetty olkoon sinun nimesi. (=Isän nimi)
Tulkoon sinun valtakuntasi. (Isän valtakunta)
Tapahtukoon sinun tahtosi, (Isän tahto) myös maan päällä, niinkuin taivaassa,
Anna (Isä) meille tänä päivänä meidän, jokapäiväinen leipämme.
Ja anna (Isä) meille meidän syntimme anteeksi, niinkuin mekin annamme (samalla tavalla) anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä (Isä) saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun (Isä) on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti.
(Rukolemme Jeesuksen Isän pojan nimeen.)
Amen.
Tässä yhdessä nimessä (Jeesus) tulevat tyköni Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Minun Isäni nimi on Jeesus. Joh. 17:11
Näyttä siltä, että tässä kirjoitetaan tuntemuksista. Ensin avaaja kirjoittaa: "joskus tuntuu että niitä ei montaa ole.." ja tähän Mazdels vastaa: "Aloittajalla tuntuu olevan....tuntuu tietävän". Ainoa selvä toteamus on Mazdelsin toteamus, että halluntailaiset ovat perinteisesti olleet kovaaäänisiä muiden ihmisten uskon määrittelijöitä. Jopa se jättää tulkinnan varaa: jos helluntailaiset ovat perinteisesti olleet kovia määrittelemään muiden uskoa, niin ovatko he sitä vielä nykyäänkin?
Mutta itse asiaan - avaajan kysymys toistuu aika usein näillä palstoilla, eri muodoissa. On suorastaan järkyttävää lukea, kuinka riitaisia kommentteja täällä heitellään "uskon nimissä" ja kuinka Raamatulle vieraita opetuksellsia väittämiä tämän tästä saa lukea. Tuntuma siitä, että moni tänne kirjoittava ei olisi elävässä uskossa, nousee juuri tästä. Usein joku sanoo suoraan, että hän ei usko ja kyseenalaistaa jonkun kirjoittaman todistuksen sanan. Ainakin se on rehellistä puhetta ateistin suusta.
Laitan tähän muutaman ajatuksen:
1. Kukaan meistä ei voi varmuudella määritellä toisen henkilön uskoa ja sen määrää. Sellaista mittaria ei ole olemassa. Joskus tosin tapahtuu se roomalaiskirjeen kohta, jossa sanotaan, että "Henki todistaa meidän Henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia". Saa sydämessään kokea ja iloita uskon yhteydestä.
2. Jossakin kohdassa oleva opetuksellinen eroavaisuus ei tee ihmisestä vielä uskosta osatonta. Uskossa on olemassa keskeisimmät, pelastuksen kannalta merkittävimmät kohdat, joissa yhteys on välttämätöntä. "Real täti" esitti sen kaikkein keskeisimmän. Epäolennaisissa kohdissa meidän on oltava myös suvaitsevaisia - ja kaikissa kohdisssa rakkaudellisia.
3. Jonkun ihmisen mielen sairaus, mielenterveydelliset ongelmat tai äärimmäinen stressi voivat heijastua kirjoituksiin. Niitä lukiessa voi tulla ajatus, voiko uskova kirjoittaa noin. Job lausui suuren ahdistuksen keskeltä ystävilleen: "Tuultahan ovat ahdistetun sanat". Ystävät tarttuivat Jobin sanoihin ymmärtämättä, ne ne nousivat suuren ahdistuksen keskeltä ja olivat tunteen purkauksia. Ei siinä silloin teologista oikeaoppisuutta haeta vaan oikeutta purkaa tunteitaan ihmisille ja Jumalalle.
4. Joku kirjoittaja on vielä "lapsi Kristuksessa". Innoissaan hän voi kirjoittaa opetuksellisesti, vaikka hän ei ole vielä riittävästi kasvanut "armossa ja Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa" - kuten Pietari meitä kehottaa kasvamaan. Kokeneempien on suvaittava vastasyntyneen lapsen parku; jokaiseen oppikohtaan ei pidä puuttua silloin, jos uusi uskova on vasta juurtumassa ristin vapauttavaan sanomaan.
5. On olemassa uskovia, jotka ovat luonteeltaan äkkivääriä ja lankeavat helposti turhiin riitoihin ja väittelyihin. Armo haluaa koskettaa meitä niin, että liiallista jyrkkyyttä hiotaan meistä pois. Se vie aikaa. Jos jollakin toisella on syntymästään saatu lempeä luonne, hän lankeaa jossain toisessa asiassa. Olemme kaikki lopulta myös suuria syntisiä, joiden synnit näkyvät vain ulospäin selvemmin.
6. Voi olla, että moni uskova kirjoittaa tänne tunnekuhussaan luettuaan jonkun kirjoituksen. Me emme aina rauhoita mieltämme rukoilemalla ja pyytämällä Pyhää Henkeä ohjaamaan kirjoituksiamme ja sanojamme. Olemme kirjoitushetkellä itsekkäitä, emmekä Kristus-keskeisiä.
Huomatko ?
29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt".
Ei voi alkaa itse vain uskoa. Se on mahdottomuus....................
* Tässä Savis ollaan samaa mieltä, elävä usko on se, jonka Jeesus vaikuttaa meissä, muunlainen on nimellis-pään uskoa !
* Ja saadaksemme elävän uskon, Jeesusken sanojen mukaan, " täytyy syntyä uudesti ylhäältä"! Ja koska kaste on maasta, kaste ei voi ketään uudestisynnyttää, Se on yksin Jumalan teko, ei siis tarvita ihmistä siihen millään tavalla. Joka luottaa kasteen armoon, oli se sitten vauva tai uskovien kaste,ei ole sen kasteen perusteella uudestisyntynyt, siinä on aina muita ihmisiä sitä tekemässä, ja siksi uudestisyntyminen on ainoastaan Jumalan Hengen kasteessa tapahtuva sisäinen muutos !
Mohikaanihan on aina samaa mieltä savonarolan kanssa! Ihmmetellä täytyy tuota mohikaanin sokeutta, kun on samaa mieltä Jumalan pilkkaakjan ja harhaoppia julistavan kanssa. No, näin hyväksyessäsi asiat osallistut samalla hänen synteihinsä!
Teepä sitten sinäkin parannus ja ota Jeesus vataan Pelastajanasi, tunnusta ja hylkää syntisi ja pyydä Jeesuksen veren pesua synneistäsi, ja kun olet sanoin ja teoin loukannut muita, niin sinun on käytävä anteeksipyyntö ja sovintoreissulla jokaisen niiden luona. Ja koska olet tälläkin palstalla tehnyt tällaista on myöskin julkisesti pyydettävä anteeksi! Muist myöskin, että sinun on suullasi tunnustettava usjosi Häneen, eli on kerrottava myöskin uskoontulostasi!
Miksi täällä pitäisi olla uskovia?
Syömässä riivaajien pöydästä?
Älkää istuko siellä missä pilkkaajat istuvat.
Psalmi 1:1
hyvin tuo näkyy maistuvan sinullekin.
Kahdeksan. Seuraava kysymys.
:)
: "Mihin ne kahdeksan uskovat?" :
Ei täällä montakaan uudestisyntynyttä uskovaista todellakaan ole. Vaikka tämä sivu kulkee helluntailaisuus nimikkeen alla, niin ei tämä edusta helluntailaisuutta missään muodossa. Jumalisia uudestisyntymättömiä mukaanlähtijöitä on paljon, jotka ovat mieltyneet joihinkin periaatteisiin, mutta tuovat vain sekasotkua palstalle ja häpeää Herran nimelle. Ja sitten on nämä ateistit, jotka koettavat tulla opettamaan uskovaisia! Se on todella röyhkeää!
* Eihän tämän palstan tarkoitus olekkaan edustaa helluntailaisuutta, vaan siitä keskustella, ja eikö se ole vähän eri luoteista ! Eikä kukaan kirjoittajakaan edusta helluntailaisuutta, vaan kaikki me kirjoitamme omissa nimissämme, vai onko joku, h-seurakunnan valtuuttamana täällä ?
Eikö? Miksi sinä sitten aina korostat helluntailaisuutta ja pidät sitä ainoana Raamattuun pitäytyvänä joukkona! Olet todella monesti sanonut, että helluntailaisuus oli ja on alkuseurakunta mallin mukainen. Sanon suoraan, ettei ole! Jumalalla ei ole kuin yksi ainut uudestisyntyneitten srk paikkakunnallaan.
jatkan vielä vähän; Siis paikkakunnallaan ei ole kuin yksi ainut uudestisyntyneistä ja sen jälkeen uskovina upotuskasteella kastetuista ihmisistä. Mitään muuta kylttiä ei ole olemassa. Kyltit on ihmisten keksimiä muodostavat raja- aitoja uskovien välille. Helluntailaisuus lähti Azuzakadun tapahtumista liikkeelle vasta 1900 luvulla, joten eipä löydy Raamatusta minkään kyltin alla olevia seurakuntanimiä. Vai onko mohikkani löytänyt? Panepa Raamatun kohtia tähän, jos löydät yhtäkään! Mutta ei mistään omasta versiostasi, vaan aidosta Jumalan Sanasta! Toki uskovaisa löytyy sellaisistakin, jotka eivät ole käyneet uskovien kasteella, mutta he eivät kuulu paikallisseurakuntaan. Toivottavasti pian noudattavat Jumalan Sanan opetusta ja käyvät kuuliaisuuden tiellä eteenpäon. Sitten he kuuluvat paikallisseurakuntaankin!
hmm... Raamattu tuntee kyllä Mohikaanin esille tuoman paikallisseurakunnan, löytyyhän UT:sta Jerusalemin seurakunta, joka oli ensimmäinen kristillinen paikallisseurakunta. Nimeltään se ei ollut Saalem, tai Siion, eikä Betel, vaan paikkakunnan mukaan nimetty. Edellämainitut seurakuntanimet tulevat Israelin seurakunnasta, luulen. Israelhan on kristityille esikuva seurakunnasta. (En tarkoita tässä Israelin valtiota.)
Paikallisia seurakuntia on perustettu tuhansia jälkeen Jerusalemin seurakunnan, yksi sellainen on myös Aruza-kadulla perustettu seurakunta.
Taisi olla Paavali, kun oli "kätilönä" maailmanhistorian 2. kristilliselle paikallisseurakunnalle Roomaan.
Näinhän minä olen sanonut, että paikkakunnallaan on vain yksi paikallisseurakunta, jolla ei ole mitään muuta nimeä, kuin paikkakunnan mukaan nimisenä. Mohikaanihan taas opettaa, että helluntaisrk olisi alkuseurakunnan mukainen. Näin hän ei ole! Sillä Raamattu ei puhu mitään näistä kylteistä. Etkö tode käsitä mitä sanoin, vai alatko tyhmästi kiistellä asiasta, joka on selkeä Raamatun sivuilla kerrottu totuus!
Ennen kirjoittelin itsekin rakentavasti ja koin yhteyttä uskovien palstoilla. Mutta nyt tämä riivaajien temmellyskenttä on vaikuttanut minuunkin niin että sorrun pilkkaamaan tyhmiä uskottomia ja luopioita.
Kehoittaisin siksi muitakin tosiuskovia pysymään poissa netistä ja tekemään parannusta Psalmin 1:1 kehoituksen mukaan.
Tämä on kiero sukupolvi ja "some" on kiero ympäristö tuoda sitä esiin. Siitä ei synny mitään hyvää eikä varsinkaan hengellistä hyvää eikä hengen hedelmiä.
Suosittelisin sinullekin Tode olemaan varovainen täällä jos olet uskossa sillä seura tekee kaltaisekseen. Jos ei ole jo tehnytkin :(
Terv Pesty sika
Siinä se nähdään. Asiattomuus ei saa mitään aikaan: paljon porua mutta vähän villoja. Palstat hiljenevät.
niin, minä en ole niitä lempeimpiä luonteita ja siltä pohjalta tulee tehtyä sivalluksia, kun kohdalle sattuu silmiinpistävä tokaisu
. En tiedä, mitä herttaisuuksia olet aiemmin tänne kirjoitellut, mutta keskustelukummpaniemme leimaaminen riivaajiksi ei ole yhtään kivaa, eikä edistä sekään palstan ilmapiirin petraantumista.
Tässä ollan viimeisen mohikaanisen toivottavasti alku : ) Niin sama mieltä !!!
Sain sähköpostilla hyvä kirjoitus jonka tahdon jakaa teille !!!
Tärkeää on huomata, että tässä kirjoituksessa en kiistä ihmeiden
olemassa oloa, vaan tahdon korostaa sitä, mikä, tai oikeammin, kuka on
todellisen uskon yksi ja ainoa perusta ja kivijalka.
Elämyskristillisyys vs. Jumalan mielen mukainen usko
Nykypäivänä näyttää tosiaan olevan(myös hengellisissä piireissä)
tärkeintä aineellinen menestys, viihtyminen, elämykset, kokemukset,
tunteet ja niiden keinotekoinen stimulointi. Uskonnollista
kevytmielisyyttä, synnillistä huolettomuutta, pseudo-,
näennäiskristillisyyttä, mielihyvä- ja nautinnonhakuisuutta?
Nykypäivänä Raamatun ilmoituksella ei tunnu olevan suurtakaan arvoa.
Nykypäivänä pyritään suoraan Taivaaseen, joutumatta kulkemaan Golgatan
Ristin kautta, sekä joutumatta kohtaamaan Vapahtajaa. Nykypäivänä
pyritään suoraan Paratiisiin joutumatta kuolemaan lihalliselle
itselleen, omille yrityksilleen ja mahdollisuuksilleen, ja synnille.
Pyritään oikopäätä Taivaan iloon joutumatta kulkemaan synnin surun,
katumisen, ja haudan kautta. Totuus on kuitenkin se että Uusi Luomus
ei voi syntyä ennenkuin vanha lihallinen ja synnillinen luonto on
kuollut. Menestys-, elämys-, ja kokemuskristillisyyteen painottuva
opetus siis synnyttää "kuolleita" lapsia, eli uudestisyntymättömiä
kristittyjä. Heillä on kristillisyyden ulkokuori, mutta he kieltävät
sen Voiman. Kristitty joka etsii menestystä, merkkejä, kokemuksia ja
elämyksiä ennemmin kuin Kristusta, on kuin epäilevä Tuomas, joka ei
usko ennen kuin näkee, kokee ja tuntee. Niin sanottu kristillinen
viihde, on vain maallista hauskanpitoa, ilman Jeesusta. Mutta mitään
kristillistä siinä ei tosiasiassa ole, jos siinä ei ole Jeesusta. Ja
siinä missä ei ole Jeesusta, ei voi olla mitään kristillisyyttäkään,
kuin vain nimellisesti.
Ihmiset hakeutuvat sellaisiin hengellisiin tilaisuuksiin joissa on
hauskuutta, viihdettä ja ilonpitoa. En ole iloa ja hauskuutta vastaan,
päinvastoin, mutta tosiasia on se että kukaan ei pääse TaivaanKotiin
viihtymällä, pitämällä hauskaa ja kevytmielisesti iloitsemalla.
Nykypäivänä tuntuu olevan aivan toisarvoista, onko sydän
uudestisyntynyt ja Jeesuksen verellä pesty, tärkeintä on viihtyminen,
hauskuus ja ilonpito.
Ilo, rauha, lepo, ihmeet ja merkit ja rakkaus eivät ole pelastumisen
syy, vaan sen SEURAUS.
Meitä ei ole koskaan kehoitettu etsimään ihmeitä tai seuraamaan niitä,
vaan ihmeet seuraavat niitä, jotka uskovat! Uskovat kulkevat edellä,
ja ihmeet seuraavat uskovia. Tämä on raamatun mukainen järjestys, ei
päinvastoin! Meitä on kehoitettu seuraamaan vain Jeesusta, ja etsimään
vain Häntä!
Nykyajan hengelliset tilaisuudet ovat lähinnä vain uskonnollisen
nimikkeen alla olevia viihdetilaisuuksia, siinä kuin elokuva
tilaisuudet, rock-tapahtumat, ravintola- ja tanssi-illat, sekä
urheilutapahtumat.
Uskomme keskipiste ja koko elämämme keskus tulee olla vain Jeesus
Kristus, ja yksin Hän, ei viihtyminen, ei kokemukset tai elämykset, ei
hurskas ja nuhteeton elämä, ei kielilläpuhuminen, ei oikea oppi, ei
oikea seurakunta, ei edes oma uskomme, eikä varsinkaan sielullinen ja
lihallinen ilonpito tai nautinto. Nykyajan ihminen lähinnä vain
pitää(epätoivoisesti) hauskaa, tuntien kuitenkin sisimmässään suurta
tyhjyyttä. Jos Jeesus ei ole elämässäsi YKKÖSENÄ, vaan YKKÖSENÄSI on
jokin muu, vaikka sinänsä kuinka TÄRKEÄ ASIA, tuo sinänsä TÄRKEÄ asia
on todellisuudessa sinulle lähinnä rasite. Ja lopulta, olkoonpa se
miten hyvä, oikea ja tärkeä asia sinänsä, se lopulta pettää altasi,
jos ainoa perustasi on jokin muu kuin Jeesus Kristus itse, ja vain
Hän. Mutta jos elämäsi YKKÖNEN on yksin ja vain Jeesus Kristus, Hän
itse, elämässäsi on Elämä ja Yltäkylläisyys, jopa puutteen, sairauden
ja kärsimyksenkin keskellä! Amen!
Valitettavan usein nykyajan hengelliset tilaisuudet antavat vain
hetkellistä ja pinnallista ilon tunnetta ja hetken hurmosta, mutta
jättävät sydämen kylmäksi, kovaksi, tyhjäksi, murtumattomaksi ja
koskemattomaksi. Hyvä jos ilon tunne kestää edes kotiin asti. Mitään
todellista ei tapahtunutkaan. Kaikki tilaisuudessa koettu olikin ollut
vain petosta, harhaa ja illuusiota. Tilaisuuden jälkeen sydämen
tyhjyys on entistä syvempi, ja Jumalan Rakkauden jano entistä
polttavampi. Seurakunnan tilaisuus olikin tuottanut mitä kipeimmän
pettymyksen.
Mutta tiedätkö mikä antaa sinulle kestävän ilon, vapauden, rauhan ja
levon, autuuden?
Se, että olet Kristuksen sovitusuhrin tähden saanut syntisi anteeksi!
Siinä on todellisen ja kestävän Ilon lähde! Ei missään muussa!
Yksikään seurakunta, kirkko tai uskonto, yksikään oppi tai teoria,
yksikään elämys, ei pelasta, eikä anna sydämeen pysyvää rauhaa,
kestävää iloa ja rakkautta.
Vain Jeesus pelastaa! Vain Jeesus Vapauttaa! Vain Jeesus antaa Ilon!
Vain Jeesus antaa rauhan! Ilman Jeesusta ei ole mitään toivoa, ei
mitään elämää, ei mitään!
Jatkoa -->
Kristitty joka etsii elämyksiä, tunnekuohuja ja kokemuksia eli
merkkejä, on kuin epäilevä Tuomas joka ei usko ennenkuin näkee, kokee
ja tuntee. Joh.20:24-25. "Mutta Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi,
yksi niistä kahdestatoista, ei ollut heidän kanssansa, kun Jeesus
tuli. Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: "Me näimme Herran."
Mutta hän sanoi heille: "Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja
pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en
minä usko."
Kristitty joka juoksee elämysten ja kokemusten perässä, on unohtanut
sen seikan että meidän tulisi uskoa Jumalaan erityisesti juuri silloin
kun emme tunne Hänen läsnäoloaan! Emmehän epäile auringonkaan
olemassaoloa silloin kun emme näe sitä tai tunne tai koe sen lämpöä.
Meidän tulee tutkia, ajatella ja miettiä Jeesusta jatkuvasti, Ei vain
sen ajan mitä (hurmoksellinen ja elämyksellinen tilaisuus) kestää.
Olet joko uskossa jatkuvasti 24/7 tai et ole uskossa lainkaan.
Raamattu ei tunne muutaman tunnin tai yhden viikonpäiväån uskoa.
Todellinen usko ei ole kuin jokin vaatekappale joka riisutaan kun
päästään hengellisestä tilaisuudesta kotiin. Meidän tulisi tutkia
Sanaa, olla rukouksen hengessä jatkuvasti. Jos kristitty etsii
uskolleen konkreettisia todisteita voidakseen uskoa, voidaan aiheesta
kysyä uskooko hän lainkaan. Sellainen kristitty on itse asiassa
antanut tunteidensa ja aistiensa kaapata Jumalan paikan. Elämykset,
tuntemukset ja kokemukset ovat hänen Jumalansa ja kaikki kaikessa.
Ilman niitä hän ei voi uskoa. Kysymys on tunne- ja
aistiriippuvuudesta, samasta asiasta kuin huumeriippuvuudessa.
Huumeiden tilalla vain ovat uskonnolliset elämykset ja kokemukset.
Aabrahamin usko ei perustunut kokemukseen, vaan lupauksen antajaan
itseensä. Siksi se kesti ne monet vuodet ennenkuin Jumala lopulta
täytti Aaabarhamille antamansa lupauksen.
Autuas se joka uskoo, vaikka ei tuntisi tai kokisi vielä mitään.
Jeesus mainitsee autuaaksi ne, jotka uskovat näkemättä. Tämä vaatii
Sanan mukaan enemmän uskoa, kuin näkeminen tai kokeminen. Tämän joutuu
jokainen uskon vaeltaja huomaamaan ainakin niinä aikoina, jolloin
Herra tuntuu olevan hiljaa tai kuin piilottelevan elämässämme.
Uskommeko silloinkin, kun ei tunnu yhtään miltään, kun elämä tuntuu
kohtelevan meitä huonosti tai kun koemme valtavia vastoinkäymisiä ja
pettymyksiä toinen toisensa perään? Silloin epäilymme Jeesuksen
rakkauteen herää viimeistään henkiin. Kun usko säilyy
vastoinkäymisistä huolimatta ja kun usko Jeesuksen ristin sovitukseen
riittää meille, me saamme kokea uskomme kasvamista ja uskon voittoa
epäuskosta. Meidän uskomme vahvistuu juuri niissä olosuhteissa ja
tilanteissa, kun meillä ei tunnu olevan mitään näkyvää, tuntuvaa tai
koettavaa syytä uskoa. Ymmärrämme että Jumala on kaikkein lähinnä
meitä silloin kun Hän on hiljaa: "Olen ääneti, sillä rakastan sinua"
Hepr.11:1. Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan,
ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
"Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte,
uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva." Mark. 11:23-24
Tämä on: Kiittäkää jo saaneenne, niin se on teille tuleva. Kiittäkää
jo saaneenne, vaikka ette tuntisikaan sitä vielä saaneenne, niin se on
teille tuleva. Kiittäkää jo saaneenne, vaikka ette olisikaan sitä
vielä saaneet, niin saatte sen. Kiittäminen etukäteen vaatii uskoa.
Kiittäminen jälkikäteen on niin kovin helppoa, että se ei ei vaadi
juuri lainkaan uskoa. Uskominen Jumalan lupauksiin, etukäteen, on
uskoa. Uskominen jälkikäteen on vain kokemusperäistä tietoa. Usko
syntyy siis etukäteen, se näkee jo tulevaan nykyhetkessä, ja kiittää
ja ylistää Jumalaa, jo etukäteen. Nykyhetkessä!
Meidän uskomme ei perustu tähän näkyväiseen aikaan tai näkyväisiin
tilanteisiin, olosuhteisiin tai tunteisiin ja kokemuksiin, vaikka
niiden kautta Herra juuri meille todistaakin monesti olemustaan ja
tahtoaan.
Meidän uskomme perustuu Jeesuksen sovitustyöhön Golgatan Ristillä.
Yksin ja vain siihen! Me olemme saaneet syntimme anteeksi, ottaneet
Jeesuksen vastaan sydämeemme ja saaneet Pyhän Hengen todistuksen
siitä, että meidät on Uudestisynnytetty Elämään. Sen mukaan me
ojentaudumme ja luotamme siihen, että kerran me näemme selvästi sen,
mikä vielä nyt on näkymätöntä ja edessä päin. Pyhä Henki todistaa
meissä, että meidän uskomme ei ole turha, vaan kerran se on vievä
meidät rajan yli näkymättömään, jossa on valmistettu meille paikka
Jeesuksen luona. Tuomas sai nähdä ja sitä kautta uskoa. Meidän
autuutemme tulee uskosta näkymättömään, mutta samalla niin todelliseen
Jeesukseen. Hän asuu meissä, meidän ruumissamme, meidän hengessämme,
meidän sydämessämme, ja koko olemuksessamme. Ihmiset saattavat vaatia
elämyksellisyyttä, näkemistä ja kokemista, mutta me vaellamme uskossa
emmekä näkemisessä ja se tuo meille turvan kaikkina aikoina ja
kaikissa tilanteissa. Amen!
Usko on Jumalan lahja, se on Jumalan teko.
Jatkoa -->
Järkkymätön, olosuhteista, kokemuksista, tunteista ja tuntemuksista,
tilanteista ja tunteista riippumaton usko on Lahja jonka Jeesus tahtoo
meille Pyhän Hengen kautta antaa. Itsessämme, omassa synnillisyyteen
taipuvaisessa ihmisluonteessamme meillä ei ole sellaista uskoa. Mikä
on meidän osuutemme? Valita, eli päättää uskoa Jumalaan ja Hänen
Sanaansa silloinkin, ja erityisesti juuri silloin kun meistä ei tunnu
miltään, tai jos koemme ja tunnemme vaikkapa jopa itse Jumalan
hyljänneen meidät. Elämämme kipeissä tilanteissa, pettymysten ja
vastoinkäymisten uuvuttamina, sairauden runtelemina, ihmisten
hylkääminä, me voimme löytää uskon, Kiitollisuuden, ilon ja rauhan
joka on kaikkea ymmärrystä ylempi. Kun me valitsemme eli päätämme
uskoa, Hän antaa Voiman, oman uskonsa; Jeesuksen uskon.
2Kor.5:6-7. Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja
tiedämme, että, niin kauan kuin olemme tässä ruumiissamme, me olemme
poissa Herran luota; sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.
Yksi ja ainoa uskon perusta on Jeesus Kristus, ei mikään muu, oli
sitten vaikkapa sinänsä kuinka tärkeä asia. Uskon perustaksi ei riitä
hurskas ja nuhteeton elämä. Ei riitä, elämykset eikä kokemukset, ei
riitä tunteet eikä tuntemukset, ei riitä ihmismielipiteet eikä
ajatukset. Ei riitä mikään mikä on ihmisestä, riittää vain Hän joka on
syntyisin Jumalasta, Jeesus Kristus!
Mutta, vaikka sinulla olisi kaikkea muuta, vaikka uskoa joka vuoria
siirtää, vaikka sitten kykenisit herättämään jopa kuolleita, mutta jos
sinulla ei olisi Jeesusta, sinulla ei olisi mitään.
Tai jos uskosi perusta on jokin muu kuin vain ja ainoastaan Hän, jos
uskosi perusta olisi se ja se asia, sekä myös Jeesus, sekään ei
riittäisi, koska Jeesuksen vertaisena ei voi olla ketään ihmistä eikä
mitään asiaa! Ainoa joka riittää uskon perustaksi on Hän itse!
Todellinen usko ei ole ihmiskeskeistä, ei suorituskeskeistä, ei
ansiokeskeistä, ei kokemuskeskeistä, ei kielilläpuhumiskeskeistä, ei
ihmekeskeistä, ei elämyskeskeistä, vaan Jeesuskeskeistä! Halleluja!
Minua ei pelastanut kokemukseni, ei elämykset, ei mikään mikä on
minua, tai minusta, vaan minut pelasti Jeesus yksin, HÄN ITSE, ei
mikään eikä kukaan muu. Elämämme ykköspallilla voi olla vain Jeesus
Kristus, ei mikään eikä kukaan muu mutta jos niin ei ole, meidän
uskomme siinä kärsii. Siksi, olkoon rukouksesi: "Herra Jeesus, tahdon
olla Sinun omasi, tule sydämeeni, tule sydämeni ja elämäni
KESKIPISTEEKSI, tule minulle YKKÖSEKSI, tule TÄRKEIMMÄKSI, tule
KAIKEKSI, Tule AINOAKSI! Herra Jeesus, vie minulta pois kaikki
sellainen, jonka olen rakentanut itselleni elämäni perustaksi, mutta
joka estää sinua olemasta minulle YKSI JA AINOA. Kiitos Jeesus että
olet sen tekevä, etkä ketään heitä luotasi, joka yksin ja vain Sinuun
turvaa! Amen!! Halleluja, Amen! Ole siunattu! :pienin ja vähäisin
veljesi Herrassa!
mitä ihmettä oikein yrität !!
Mene maalaamaan pikitien reunoja, siinä saa olla pitkällä asialla.
Hurmos tilat eivät ole Jumalasta ja muutenkin tuohon maraton viestiisi on mahdoton kenenkään vastata.. ja se veisi aivan liikaa palstatilaakin ja kukapa jaksaisi noita pitkiä selityksiä edes kunnolla lukea.
Mutta jo se että kuulut niihin jotka hurmostelevat ja kaatuilevan kokouksissaan riittää sen tajuamiseen .. miltä pohjalta tämäkin viestisi on lähtöisin..
Mistä sait päähän että mä mukamas kuulun niihin??
Missä on paljon sanoja sieltä ei syntiä puutu! Näinhän savonarola kommentoi oikean Jumalan Sanaan pitäytyvän henkilön kirjoitusta. Vaan tässäpä savonarola loruilee itse mitä pisimmän loruilunsa. Siispä savonarola tekee syntiä näin pitkästi loruillessaan,. Siis tämä savonarolan oman opin mukaan!
Siis olen kirjoittanut ite siinä ---> Tässä ollan viimeisen mohikaanisen toivottavasti alku : ) Niin sama mieltä !!!
Sain sähköpostilla hyvä kirjoitus jonka tahdon jakaa teille !!!
Muu olin kopioinut !!
Kun kopioit toisen tekstiä, niin silloin on myöskin lähde mainittava.1 Tiesitkö sitä savonarola?
koska kommentista totesin ettei Tode olekaan uskossa joudun tekemään tähän pienen oikaisun.
Uskova ymmärtää mikä on riivaaja eikä ihmistä voi sanoa riivaajaksi joten
en sanonut kirjoittajia riivaajiksi.
Päätän siis tähän osallistumiseni ketjuun ........koska sanoin jo kaiken tarpeellisen (tai tarpeettoman).
uskova kyllä ymmärtää, mutta ymmärtääkö ei-uskova, johon kirjoituksellasi viittasit?
Minä en ikinä kirjoita tänne. Olen niin korkealla, että en suvaitse tätä palstaa.
Tämäkin viesti on teidän mielikuvitusta, enkä ikinä ole tätä kirjoittanut norsunluutornistani.
Katsokaa kuinka ylväs olen, kun en syö kanssanne.
"Kuinka monta uskovaista täällä on? "
Lyhyt (kaksi sanaa) ja ytimekäs vastaus:
Herra tietää.
Pidemmän (kymmenen sanaa) kaavan mukaan:
"Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" Luuk. 18:
Olen ex-kristitty, siis antikristitty ja antipakana.
Alla olevassa linkissä kerron mihin uskon.
Lue koko ketju.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11778499
Kaksi uskovaa. Minä ja Eenokki.
Mihin te sitten uskotte, sinä ja Eenokki?
Toisiimme ja selittelemme sitten siltä pohjalta. Lapsikaste pelastaa ja helluntai on aivan pohjalta.
Aloittajan ainoa asia tälläkin foorumilla on pääasiassa pahansuopainen arvostelu uskovia vastaan.
Aloittajan tarkoitus lienee sanoa:
"Ei ole muuta uskovaa kuin minä ja minä olen minän ainoa profeetta."
On täälä vissiinki kaks' tai kuus' ehket. Suurin osa uskoo omiin "jumaliinsa". Siis sellaisiin "jumaliinsa", jotka on tullu jumalaksi heiän elämässään.
Liekkö muita miun lisäks?
(kevennys).
No mie oon. Nyt meitä on kaksi ;)
Taidatte piehtaroida niissä omissa mehuissanne! Tämä on johtopäätös, kun lukee teidän kommenttejanne toisistanne. Ei paljoa villoja eikä hedelmiäkään.
Pitäisikö laittaa puolipisteitä vai ristiä nurinpäin. En viitsisi vitsailla vakavalla asialla.
Ei oikeastaan yhtään. Uskovat ovat hengellisellä kentällä työssä, ei he jouda tänne raataamaan. Mutta tällalailla muotojumalisinahan meillä on aikaa pieksää suuta, suuntaan ja toiseen.
No no uskovaisten laatu on kyllä aliarvoisempaan alimpaan mitä se koskaan on ollut suomessa aliitta matalimman eiman mitä koskaan ollut historiassa ja se sano sitten kaiken
Samanlaisia vastauxia saan kentällä kun täälläkin kun painostan vastaus ulos heijän sydämistä,,, et älä sinä liian suuri arvo sun käsityxeen miten asiat on.
Kentällä ne ei vaan näyttä niin suoraan sulle mitä ne ajattelee,, vaan vastaa sulle että Jumala on hyvä ja sehän jokainen tietää,, mutta onko uskova hyvä on ratkaiseva asia iankaikkinen asia nääs..
Näin sanoo rintaansa pöyhistellen muotojumalinen ja Jumalaa pilkkaava savonarola. Hänhän ei mitään muuta osaa kuin moittia ja räksyttää suomalaisille. Jos täällä Suomessa on niin paha asua, niin muuta takaisin sinne maahan mistä olet tullutkin! Ai siellähän sä et saa sossun luukulta toimeentuloasi. Ethän ole päivääkään käynyttodellisessa työssä. Kirjoittelitko tänne huumehöyreissäsi vaiko viinaa naukkaillen, vai käytitkö taas molempia sekaisin?
Tahdotko nostaa Herran vihan itseäsi ja palstalle kirjoittavia kohtaan kun utelet sellaisia asioita, jotka eivät sinulle kuulu, Kuka uskoo?
"Mutta Herran viha syttyi taas Israelia kohtaan, niin että hän yllytti Daavidin heitä vastaan, sanoen: "Mene ja laske Israel ja Juuda". [2. Sam. 24:1]