Oletko joskus joutunut tilanteeseen missä olet hävennyt Jeesusta Kristusta ja uskoasi häneen? Häpeätkö sinä tunnustaa Jeesuksen ihmisten edessä? Uskosta osattomalle se on luonnollista. Hän ei mielellään edes mainitse Jeesuksen nimeä ihmisten edessä, eikä varsinkaan tahdo tunnustautua Häneeen, tunnustaa kuuluvansa Hänelle. Tämä tietenkin koska hän häpeää Jeesusta Kristusta. Uskovillakin voi olla joskus joissakin tilanteissa vaikea tunnustaa uskonsa Jeesukseen vaikka siihen tulisi hyviä tilaisuuksia. Usko Jeesukseen kun koetaan monesti häpeällisenä asiana eikä siitä mielellään puhuta missä tahansa.
Mutta taivaassa tilanne on päinvastainen. Siellä tunnustetaan Jeesus ilolla. Tunnustaminen saa Taivaan Jumalan iloiseksi. Jeesuksen tunnustaja saa kunniaa taivaassa Isä Jumalalta. "Jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan Isäni edessä joka on taivaassa." Väittäisinpä vielä että Jeesus tunnustaa sellaisen ihmisen "ylpeänä". Hän tulee vierellemme, panee Isän edessä kätensä olkapäällemme vähän ylpistellen, katsoo Isään ja sanoo: "Hän (Pekka, Maija, Taina , Arto, Tapio) on MINUN. Hän on tunnustanut nimeni ihmisten edessä maan päällä. Hän on tunnustanut kuuluvansa minulle."
Jumala itse tunnustautuu Poikaansa ihmisten edessä ja taivaassa enkeltensä edessä eikä häpeä Häntä. Matt:3:17 "Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt."
Ymmärrämme että Isä Jumala rakastaa Poikaa koska Hän tuntee Pojan. Mutta koska me ihmiset emme tunne Poikaa, niin kuin isä Hänet tuntee, me emme rakasta Häntä, emme ainakaan sillä rakkaudella jolla me rakastaisimme Häntä jos nyt tuntisimme ja näkisimme Hänet sellaisena joka Hän on. Raamatun henkilöt, jotka kohtasivat ylösnousseen kirkastetun Jeesuksen Kristuksen, lankesivat kasvoilleen maahan Hänen eteensä palvomaan Häntä. Jeesuksen tunteminen vaikuttaa kunnioitusta ja Rakkautta ja jopa palvontaa Häntä kohtaan. Siksi taivaassa myös kaikki enkelit ja perille päässeet ihmiset kunnioittavat ja rakastavat Jeesusta Kristusta. He kunnioittavat Häntä niin paljon että he palvovat ja ylistävät Jeesusta halki ikuisuuksien ikuisuuksien.
Ilm 5:8,13 "niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, " "Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: "Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!"
jatkuu...
Mutta taivaassa tilanne on päinvastainen. Siellä tunnustetaan Jeesus ilolla. Tunnustaminen saa Taivaan Jumalan iloiseksi. Jeesuksen tunnustaja saa kunniaa taivaassa Isä Jumalalta. "Jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan Isäni edessä joka on taivaassa." Väittäisinpä vielä että Jeesus tunnustaa sellaisen ihmisen "ylpeänä". Hän tulee vierellemme, panee Isän edessä kätensä olkapäällemme vähän ylpistellen, katsoo Isään ja sanoo: "Hän (Pekka, Maija, Taina , Arto, Tapio) on MINUN. Hän on tunnustanut nimeni ihmisten edessä maan päällä. Hän on tunnustanut kuuluvansa minulle."
Jumala itse tunnustautuu Poikaansa ihmisten edessä ja taivaassa enkeltensä edessä eikä häpeä Häntä. Matt:3:17 "Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt."
Ymmärrämme että Isä Jumala rakastaa Poikaa koska Hän tuntee Pojan. Mutta koska me ihmiset emme tunne Poikaa, niin kuin isä Hänet tuntee, me emme rakasta Häntä, emme ainakaan sillä rakkaudella jolla me rakastaisimme Häntä jos nyt tuntisimme ja näkisimme Hänet sellaisena joka Hän on. Raamatun henkilöt, jotka kohtasivat ylösnousseen kirkastetun Jeesuksen Kristuksen, lankesivat kasvoilleen maahan Hänen eteensä palvomaan Häntä. Jeesuksen tunteminen vaikuttaa kunnioitusta ja Rakkautta ja jopa palvontaa Häntä kohtaan. Siksi taivaassa myös kaikki enkelit ja perille päässeet ihmiset kunnioittavat ja rakastavat Jeesusta Kristusta. He kunnioittavat Häntä niin paljon että he palvovat ja ylistävät Jeesusta halki ikuisuuksien ikuisuuksien.
Ilm 5:8,13 "niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, " "Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: "Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!"
jatkuu...
Vastaukset 64
Vanhimmat
Ilm 5:9 -12 jakeissa saamme vastauksen miksi taivaassa kunnioitetaan ja palvotaan Jeesusta Kristusta. Kaikki taivaan joukot tietävät että Hän on tullut tapetuksi ja on verellään ostanut kaikki pelastetut ihmiset itselleen ja Jumalalle. Hän on tehnyt meidät uskovat Jumalalle kuningaskunnaksi ja papeiksi.
Jokainen taivaaseen perille päässyt ihminen tuntee Jeesuksen Kristuksen täydellisesti. Me saamme nähdä Hänet sellaisena kuin Hän on. Myös kaikki enkelit tuntevat Herran täydellisesti. He tietävät että Herra oli Ihmisen Pojassa ihmisenä ja sovitti ihmiskunnan synnin Golgatalla ruumiinsa uhrin kautta. He tietävät ja käsittävät että Hänen verensä kautta ihmiset ovat taivaassa Hänen edessään pelastettuina synnistä ja Paholaisen käsistä. Siitä Jeesus saa paljon kiitosta, kunniaa ja palvontaa pelastetuilta ihmisiltä.
Siksi Häntä ylistetään. Hän on arvollinen saamaan kaiken kunnioituksen, kiitoksen ylistyksen ja palvonna. Kukaan ei häpeä Jeesusta Kristusta. Se on kunnia-asia ja suuri ilo saada palvoa Jeesusta Kristusta.
Ilm 5:10,12 "ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä."ja he sanoivat suurella äänellä: "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen."
1.Korinttolaiskirje:13:12 "Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan"
1.Johanneksen kirje:3:2 "Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on."
Se, että ihmiset täällä ajassa maan päällä häpeävät Jeesusta eivätkä mielellään ota Hänen nineään huulilleen eivätkä varsinkaan tunnusta Häntä ihmisten edessä Herrakseen ja Vapahtajakseen, johtuu siitä että he eivät tunne Häntä eivätkä näe Häntä. Uskovat ovat oppineet tuntemaan Jeesuksen koska he elävät Hänen kanssaan. Uskova on kohdannut ja kohtaa Jumalan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän tietää että Jeesus on Taivaan ja maan Herra, eikä Häntä tarvitse eikä pidä hävetä. Siksi hän tunnustaa aina ilolla missä siihen on tarvetta että "Jeesus Kristus on Herra".
Ainakin taivaassa tämä tunnustus raikuu iloisena uskovien huulilta halki ikuisuuksien jos tässä kohtaa kielemme on vähän kankea vielä täällä ajassa.
http://www.youtube.com/watch?v=3GKhDCsLrUg
Jeesuksen veressä on valtava voima ja sen olen viimepäivinä saanut kokea ihan henkilökohtaisesti.
http://www.youtube.com/watch?v=V0i4k5gL7ew
Olen itsekin kokenut siunauksia näinä päivinä vaikka en olekaan ilman ongelmia.
Mutta Jeesus on kanssamme ja minunkin kanssani. Veren kautta me voitamme.
Voi valtavaa kun löysin tämän videon eilen netistä! lauloin moneen kertaan tämän kuunnellen musiikia. Harmittaa kun ei ole nuottikorvaa eikä lauluääntä. Mutta kuulijoita oli vain kolme: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Hän ei varmaan soimaa minua huonosta esityksestä. Sinäkin voit laulaa sillä sanat ovat tässä mukana.
http://www.youtube.com/watch?v=9Aoe5AU-sIw
Mistä sinä olet saanut hankittua sitä essealaisen sotilasmessiaan verta?
Juotko sen raakana, vai teetkö siitä verilettuja?
Tarkoitatko Jeesuksen oikeaa verta? Sitä vertako mikä tippui ristin juurelle vaiko sitä verta joka joutui Jeesuksen ruumiissa taivaaseen? Vai tarkoitatko sitä viiniä jota tarjoillaan ehtoollisella? Mitä olet kokenut viimepäivinä henkilökohtaisesti?
"Usko Jeesukseen kun koetaan monesti häpeällisenä asiana eikä siitä mielellään puhuta missä tahansa."
En häpeä Jeesusta enkä uskoani häneen. Olen silloin tällöin hävennyt omaa epäuskoani. Joskus olen hävennyt uskovia, jotka tuputtavat omaa uskoaan vieläpä sopimattomissa tilanteissa. Niistä ei tule mitään kunniaa asianomaiselle itselleen ja vielä vähemmän Herralle.
Ihmiset eivät saa olla meille potentiaalisia käännytysobjekteja, vaan primaaristi ihmisiä, joille tahdomme hyvää.
Et viitsisi saarnata. Tämä ei ole opetussaarnojen pitopaikka.
Minä en tarkoita sitä että tulee joka paikassa aina saarnata ja tunnustaa.
Tarkoitan tilanteita joissa se on jopa odotettua ja toivottavaa että uskova tunnustaa
värinsä. Ei ole helppo aina kaikkialla tunnustaa uskovansa Jeesukseen.
Otetaan vaikka esimerkki tilanteessa jossa uskova on miesporukassa.
Miehet alkavat puhumaan uskovista halventavasti ja jopa pilkkaamaan uskoa Jeesukseen Kristukseen. Siinä istuu uskova heidän kanssaan aivan hiljaa eikä
tunnusta että hän on uskova. Sellaista tilannetta tarkoitan. Uskova voi kokea häpeää tunnustaa uskovansa Jeesukseen jota toiset halventavat ja pilkkaavat ja nauravat. Silloin mielestäni tulisi tunnustaa: "Minä uskon Jeesukseen Kristukseen. Hän on Herrani"
Ei siis tietenkään tule saarnata ja hokea joka paikasa uskostaan. Mutta tilanteita tulee eteemme joissa tulee avata suunsa. Näitä tilanteita tarkoitan.
Sanomani lyhykäisyydessään oli tämä:
Täällä ajassa ihmiset häpeävät Jeesusta Kristusta.
Taivaassa KAIKKI kunnioittavat Jeesusta Kristusta.
Tämä perustuu siihen että ihmiset eivät tunne tai
että he tuntevat kuka Jeesus Kristus on.
Täällä Jeesuksen tunnustava ihminen tuottaa taivaassa
Jeesukselle kiitosta ja kunniaa. Uskova saa sitten taivaassa
takaisin moninverroin mitä hän on joutunut täällä kärsimään
uskonsa tähden; häpeää, sortoa ja jopa vainoa. Taivaassa
uskovat saavat kunnioitusta ja kunniaa Jeesukselta itseltään.
Kiitos kysymästä nimimerkillä on hyviä ajatuksia. Voi kunpa kaltaisiasi uskovia olisi enemmänkin. Jos uskova kohtaa uskosta osattoman niin ainakin tämä (helluntai-)uskosta osaton haluaisi jutella ihmisen kanssa..ihminen ihmiselle... se saa vaan kiusaantumaan jos joku tuputtaa vain sitä omaa uskoaan.
Yleensä sitä haluaa sellaisista tilanteista ulos.
Ei sellaista paljon tapaakkaan tämän palstan ulkopuolella. Ainoastaan ovella käy eräs adventisti lehtineen ja siitä pääsee yleensä nopeasti eroon kun sanoo vaan ettei osta.
Jehovan todistajat käyvät myös ovella tuputtamassa sitä omaa juttuaan. Ne on hankalampia tapauksia kun jos saakin ne ovelta pois niin postilaatikosta löytyy sitten heidän jättämää..roskaa.
Itse olen senverran itsenäinen, että jos alettaisiin oikein pilkkaamaan niin sanoisin ihan mielipiteen vapauden puolesta, että en ajattele noin.
En muutenkaan koe, että minun tulisi olla sellainen mitä muut haluavat joten en tuollaista häpeä, että olen erimieltä kun joku ympärillä oleva porukka.
Itse olin uskossa lapsena ja äitini vaati minulta jatkuvasti "ylihyvyyttä" siksi en jaksa sellaista uskovan rooolia ja vaatimuksia olla sellainen teflon ihminen joka ei tunne mitään muuta kuin sallittuja posistiivisia tunteita.
Jos joku haluaisi ihan aidosti keskustella uskosta niin juttelisin mielelläni, mutta en jaksa kantaa jotakin sellaista rooliodotusta mitä itse en edes kannata ja mikä kuitenkin uskovaan lyödään helposti.
>>>Itse olin uskossa lapsena ja äitini vaati minulta jatkuvasti "ylihyvyyttä" siksi en jaksa sellaista uskovan rooolia ja vaatimuksia olla sellainen teflon ihminen joka ei tunne mitään muuta kuin sallittuja posistiivisia tunteita.
>>>Jos joku haluaisi ihan aidosti keskustella uskosta niin juttelisin mielelläni, mutta en jaksa kantaa jotakin sellaista rooliodotusta mitä itse en edes kannata ja mikä kuitenkin uskovaan lyödään helposti.
"Ihmiset eivät saa olla meille potentiaalisia käännytysobjekteja, vaan pirmaaristi ihmisiä, joille tahdomme hyvää."
Tuota olen yrittänyt jaikalille opettaa. Ei se ole kiva olla kohde jonka avulla haetaan pisteitä jumalalta ja tyydytetään omaa mieltä. Monet kokevat näillä palstoilla että heillä on "tehtävä evankelioida", ja sen vuoksi he jyräävät keskustelukumppanin.
Totta kai se nostaa vastarintaa, ei kukaan tykkää kun ylikävellään ja vielä jumalan nimissä.
Sinun tapa asennoitua on mielestäni ainoa oikea.
Mieheni vaihtoi eilen anoppinsa ajokin talvirenkaat... hyvää voi tehdä vaikka jumala ei liittyisi siihen mitenkään. Se on aidompaa ilman jumalaa.
Hyvän tekeminen jumalan vuoksi on oman edun tavoittelua. Moraalikaan ei ole kytköksissä jumalaan ja jos on kyse ei ole moraalista vaan jumalan edessä pelleilyä irtopisteiden toivossa.
Minä en häpeä Jeesusta, mutta koen "Ilosanoman" julistamisen typeräksi koska en koe mitään iloa vaikka uskon. Toiseksi olen ihminen jolla luonne on sellainen, että suutahdan. Koen uskovanroollin ahdistavana, en kykene olemaan ihminen jollaiseksi uskova mielletään.
En haluakkaan täyttää sellaisen toisen ohittavan paasaavan ja ylimielisen uksovan roolia joka julistaa kuuntelematta toista ollenkaan. Ihanne uskova on sellainen lempeä ja viisas joka viisaasti auttaa toisia ja samalla teoillaan näyttää Jeesuksen todeksi, mutta sellainenkaan en ole.
En koe täyttäväni mitään roolia ja olemalla omanaitsenäni pelkään, että jos sanon uskovani Jeesukseen, ihmiset vieraantuvat enemmän uskosta. En halua liittyä niiden uskovien joukkoon jotka enemmän tekevät hallaa koko evankeliumille olemalla itse niin epätäydellsiä.
Mutta niin, en itse Jeesusta häpeä.
>>>En koe täyttäväni mitään roolia ja olemalla omanaitsenäni pelkään, että jos sanon uskovani Jeesukseen, ihmiset vieraantuvat enemmän uskosta.
"En haluakkaan täyttää sellaisen toisen ohittavan paasaavan ja ylimielisen uskovan roolia joka julistaa kuuntelematta toista ollenkaan."
Sanonko kuka tulee mieleen...
"Ihanne uskova on sellainen lempeä ja viisas joka viisaasti auttaa toisia ja samalla teoillaan näyttää Jeesuksen todeksi, mutta sellainenkaan en ole."
Totta.
Joh. 14:15 "Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni."
Tämä on Jumalan Pojan Jeesuksen todistus omille seuraajilleen.
Jaikalii saarnailee vuolaasti omaa väärän armon evankeliumiaan.
On suuri vaara, että helluntailaisen huoleton saarnafiilistely vakavilla asioilla johtaa poispäin Jumalasta ja evankeliumin totuudesta, uskon kuuliaisuudesta.
Matteuksen evankeliumi:
7:21 "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon."
Taivaallisen Isän tahdon tekemisestä jaikalliilla ei ole mitään todellista sanottavaa. Sitäkin enemmän hän saarnaa tyhjää vale-evankeliumia, jossa ylistyksen vaahto ja kuola valuu peittäen alleen sen, mitä Jeesus oikeasti Sanan ja Pyhän Hengen kautta tahtoo etsiville sieluille opettaa.
Jumalalle kuuliaista elämää elävä uskova kokee suurta iloa ja siunausta. En tarkoita suoritustasoa. Tarkoitan sydämessä olevaa rakkauden kautta vaikuttavaa uskon kuuliaisuutta Jumalaan ja sitä kautta pyrkimystä toteuttamaan Hänen tahtoaan. Sellainen uskova elää hengellisessä vapaudessa. Vapaus saa hänet kiittämään Jeesusta ja ylistämään Häntä. Hengessä sidottu ihminen ei ylistä Jeesusta. Eikä varsinkaan hengellisesti kuollut ihminen ylistä Jumalaa: "Elävät sinua ylistävät" sanoo Sana. Raamattu todistaa myös: "Ylistäminen on soveliasta." Raamattu käskee ylistämään Jumalaa: "Ylistäkää häntä". Etsi nämä Sanat Raamatun hakuohjelmaa käyttäen jos et usko minua etkä tunne Sanaa.
Mikä siis saa minut elämään Jumalalle kuuliasita elämää? ihmisen Raamatulla päähän lyömiset vai Jumalan armo ja rakkaus. Monet ihmiset valvovat toisia rakkaudettomasti lyöden Raamatulla toisia päähän vaatien kuuliaisuutta. Jumalan tie saattaakseen meidät kuuliaisiksi on rakkaus ja armo. Kun sinä koet rakkautta itseäsi kohtaan, sinä tahdot antaa vastarakkautta. Kun sinä koet ansiotonta hyvksyntää, armoa, sinä vapaudut syyllisyydestä. Vapaus saa sinut kiittämään, Kiitos vie ylistylseen kun sitä jatkaa. Näin se menee....
Apostolit saarnasivat Kristusta. He eivät luetelleet mitään syntilistoja uskosta osattomille. Ainoa synti mistä he nuhtelivat kuulijoita oli Jeesuksen hylkääminen.
Tästä synnistä sekä Pietari että Stefanus ja Paavali käskivät ihmisten tekevän parannuksen.
Miksi apostolit eivät saarnanneet tekosyntejä vastaan? He tiesivät että kun ihminen uskoo Jeesukseen Kristukseen, ottaa Hänet vastaan, Sana ja Pyhä Henki uudestisynnyttää ihmisen. Vanha ihminen kuolee Kristuksessa ja uusi ihminen syntyy. Uusi ihminen on uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Hänet on luotu totuudelle kuuliaiseksi. Pyhä Henki hänessä vaikuttaa se että nyt hän tahtoo elää Jumalalle kuuliaista elämää ja tehdä Hänen tahtoaan. Synti kauhistuttaa ihmistä joka on täynnä Pyhää Henkeä. Uskova hylkää jumalattomuuden ja maailmalliset himot sen mukaan kuin Pyhä Henki osoittaa syntiä ja kasvattaa häntä armon kautta.
Tie pyhitykseen on siis uudestisyntyminen ja armon kautta saatava Pyhä Henki. Pyhä Henki johdattaa uskovaa. Uskoville opetuslapsille apostolit saarnasivat käytännön pyhitystä. Mutta sitä saarnaa ei puhuttu uskosta osattomille.
On siis väärin vaatia uskosta osattomalta Jumalalle kuuliaista elämää. On väärin vaatia uskosta osatonta parantelemaan ensin itseään. Uskosta osattoman ongelma ei ole tekosynnit. Hänen ongelmansa on Jeesus Kristus. Mitä hän tekee Jeesukselle Kristukselle, se ratkaisee hänen ikuisuutensa. Ei tekosynneistä luopuminen pelasta ketään. Usko Jeesukseen pelastaa. Usko sitten vaikuttaa tekoja......
Menkää siis ja tehkä kaikki kansat minun opetuslapsikseni saarnaamalla heille evankeliumia minusta. Saarnatkaa Kristusta Jeesusta. Joka uskoo Jeesukseen Kristukseen ja kastetaan, se pelastuu. Kastakaa siis heitä (opetuslapsia) Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Opettakaa sitten opetuslapsia pitämään kaikki mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja minä olen teidän kanssanne.
>>>Taivaallisen Isän tahdon tekemisestä jaikalliilla ei ole mitään todellista sanottavaa.
Se on torontolaisuutta.
Eräs jaikalin saarnafiilistelyn tuotos oli kertomus miehestä joka oli ollut masentunut ja sitten tullut uskoon. Vaimo ihmetteli että johtuuko todella Jumalasta se että ex-masentunut naureskeli vain lakkaamatta.
Vaimo lähti autolla jonnekkin ja siinä sitten rukouksessa kysyi johtuiko naureskelu jumalasta. Sitten hän tuli takaisin ja sanoi törmänneensä jumalaan.
Naureskelu johtui siis jaikalin mukaan jumalasta......
Tänä päivänä he pariskuntana kiertelevät ja evankelioivat muita.
Missä se kaikki vanhanaikainen parannuksen ja synnintunnustuksen odottaminen? Ei missään.
Minun mielessäni uskoontuloon liittyy se parannuksen teko. Ei siinä muuten ole mitään järkeä.
Muutenkin jaikalin usko on sellaista että aina ollaan siellä hallelujakukkulalla. Niin korkealla ettei sinne kuulu ihmisen ääni.
Jälleen jaikal kirjoitti liian pitkän kirjoituksen jossa sama asia kerrotaan monilla eri tavoilla. Sama aihe ja saarna jatkuu tarkennuksina tässä ketjussa.
Jaikalia vaivaa saarnatauti. Mutta se on kaikki sitä torontolaisuutta, jota kukaan järkevä ei voi jakaa.
On taas ylipitkä tuo Jaikalin avaus, ja luin vain pari kysymystä alusta.
En uskaltanut nostaa koulussa uskonnontunnilla kättäni ylös, kun opettaja kysyi, kuka uskoo Jumalaan. Syy oli se, että olin koulukiusattu lakihenkisen helluntaiuskon takia jo muutenkin enkä halunnut kuulla lisää pilkkaa.
En myöskään helluntailaisten lastenleirillä tunnustanut uskoani Jeesukseen, koska siellä annettiin ymmärtää, että en ole uskossa, kun en ollut tehnyt leirin opetuksen (helluntaiuskon) mukaista uskonratkaisua..
Aikuisena en ole hävennyt tunnustaa uskoani Jumalaan. Olen huomannut mielenkiintoisen asian. Usein ns. "ei-uskovainen" tai ateisti on suhtautunut uskooni erittäin myönteisesti ja on kysellyt uskonasioista. Toisaalta taas moni ns."oikea uskovainen" on alkanut heti epäillä uskoni aitoutta. Onneksi Jumala tietää.
>>>Onneksi Jumala tietää.>En myöskään helluntailaisten lastenleirillä tunnustanut uskoani Jeesukseen, koska siellä annettiin ymmärtää, että en ole uskossa, kun en ollut tehnyt leirin opetuksen (helluntaiuskon) mukaista uskonratkaisua..
>>>En myöskään helluntailaisten lastenleirillä tunnustanut uskoani Jeesukseen, koska siellä annettiin ymmärtää, että en ole uskossa, kun en ollut tehnyt leirin opetuksen (helluntaiuskon) mukaista uskonratkaisua..
"Jaikali"
Helluntailaisten lastenleireillä kerrottiin asia lapsille aivan ymmärrettävästi. Ei niitä puheita voinut väärin ymmärtää. Kyllä leirilläkin pyrittiin viemään lapsia Jeesuksen luokse "varman (helluntailaisen) kaavan" mukaan. En kokenut leirillä ollutta "kaavaa" turvallisena. Siihen liittyi jotakin mahdotonta.
Mutta hienoa, että hyväksyt toisenlaisetkin tiet Jumalan luo. Ymmärrän, että käsi ylös, eteen katumuspenkille saarnaajan käsien alle, ei ole mielestäsi ainoa tie uskoontulemiseen.
Ois se mukava jos sä kirjoittaisit meille olemassaolevalle yleisölle etkä kuvitteelliselle nöyrälle sielulle joka vaatii sinulta ohjausta.
Mazdels! Olen pahoillani puolestasi että olet joutunut koulukiusatuksi. Ymmärrän ettet halunnut häpeää enempää ja et viitannut kun kysyttiin uskotko Jumalaan.
Ehkä et silloin pienenä uskonut. Eihän Jumala puuttunut tilanteeseen vaikka sinua kiusattiin.
Sinua myös painostettiin tekemään uskonratkaisu, etkä sitäkään tehnyt. Jaikal puhuu kuin sinulta yhä edellytetään sitä.
Usko on kuitenkin hyvin samankaltainen asia kuin luottamus. Et voi esm.ratkaista luotatko minuun, sinä joko luotat tai et. Se on enemmän tunneasia. Ei tunteitaakaan voi päättää-ne tulevat ja menevät meiltä kysymättä.
Tuosta kun kirjoitin:"Eihän Jumala puuttunut tilanteeseen vaikka sinua kiusattiin."
Ei se ollut sinun vikasi. Aina uskoontulleelta vaaditaan että pitää pyytää Jumalalta anteeksi.
Ajatusleikki..en väitä että jumala on tässä mukana..entäs jos sen kääntää toisinpäin: Jumala pyytää sinulta anteeksi poissaoloaan. Annatko sinä Jumalalle anteeksi?
PS: miten muuten tuo esimerkki jossa kysytään tietä liittyy Mazdelsin uskonratkaisuongelmaan?
>>> Ymmärrän, että käsi ylös, eteen katumuspenkille saarnaajan käsien alle, ei ole mielestäsi ainoa tie uskoontulemiseen.
Hei siellä!!!!!
Pitäskö minunkin ryhtyä kehuskelemaan kärsimyksilläni ja todistaa totuus että olen se minäkin raukka joutunut koulukiusatuksi. Mutta minulla oli se etu että minulla oli "henkivartija" mukana koulussa. Veljeni oli minua vähän isompi ja kova tappelija eikä kukaan uskaltanut käydä häneen käsiksi. Hän ryhtyi puolustamaan minua ja sanoi porukalle että tämä on minun veljeni ja joka uskaltaa koskea häneen, joutuu minun kanssani tekemisiin. Kukaan ei koskenut minuun. Mutta kiusaamista sain sietää koska se ei ollut näkyvää väkivaltaa. Ja oli minulla muitakin vaikeuksia koulussa mutta ehkä tässä on tarpeeksi kerskaamista tällä kertaa.
2.Korinttolaiskirje: 11:30 "Jos minun kerskata täytyy, niin kerskaan heikkoudestani."
Se liittyy siten uskonratkaisuongelmaa että Mazdales kritisoi helluntailaisia siitä että he pyrkivät johdattamaan ihmisiä Jeesuksen luokse "varman kaavan mukaan".
Minuakin on kritisoitu ja jopa väitetty minulle että kyllä uskoon voi tulla muullakin tavalla kuin siten kuin minä sen esitän. No. tottakai uskoon tullaan monella tavalla. Mutta hellarit ja minä pyrimme opettamaan miten tavallinen taavi ja maavi tulee uskoon kun hän tahtoo tulla uskoon ja kyselee tiestä.
Tästä sitten maalliseen esimerkkiin tien kysyjästä. Kerroin Mazdalesille ettei hän varmaan ala kertomaan kaikkia mahdollisia teitä kohteeseen. Hän jopa piirtää kysyjälle kartan jos hän on kovin kiinnostunut että kysyjä varmasti löytää perille.
Tässä on tämä uskoon tuloon ohjausvertaus.
"Jaikali"
Kiitos vastauksestasi. Olemme sentään jostakin tärkeästä asiasta tässä yhteydessä samaa mieltä.
Olemme enemmän samaa mieltä kuin sinä luuletkaan.
Miksi aina lähdetään siitä lähtökohdasta että toinen on
paha ja eri mieltä? Eikö voitaisi nyt sopia että olemme
enimmäkseen samaa mieltä?
Enhän minä voi muutamassa aloituksessa tai viestissä
kertoa kaikkea mitä tiedän uskon asioista ja miten uskon.
Jos minä esimerkiksi opetan armosta ja anteeksiantamuksesta,
heti joku kritisoi minua siitä että en puhu parannuksen teosta.
Ei minun kirjoitukseni yhdestä aiheesta sodi toista aihetta
vastaan, niin kuin palstalla moni tuntuu olettavan.
Minä pyrin ottamaan yhden asian esille ja keskittymään siihen.
Toisella kertaa voin sitten kertoa siitä toisesta aiheesta. Mutta
mitä tulee pyhitykseen ja tekosynneistä parannuksen tekoon,
minä en ole katsonut aiheelliseksi kirjoittaa siitä. Palstalla
kun on paljon kirjoittajia jotka kirjoittavat jatkuvasti näistä asioista.
Mutta anteeksiantamuksesta ja armosta harva kirjoittaa.
Sitä paitsi uskosta osattomille kuuluu saarnata Kristusta.
Uskoville opetetaan pyhitystä.
>>>Sitä paitsi uskosta osattomille kuuluu saarnata Kristusta.
Uskoville opetetaan pyhitystä.
Voi sinua. Onneksi sinulla oli se isoveli
Niin, mitä sinä olet mieltä siitä raamatun lauseesta jossa käsketään astumaan esiin sopimattomalla ja sopivalla hetkellä?
Se jos julistaa evankeliumia sopimattomalla hetkellä niin kyllä se käytös on se joka aiheuttaa ainakin muissa myötähäpeää.
Ja täällä on muutama puhunut siitä tosi viisaasti että kannattaako sitä evankeliumia julistaa jos toinen, se uskomaton, ei ole vastaanottavainen.
Tälläkään palstalla uskomattomat ei näytä kiinnostuneilta vaan ennemminkin haluavat kirjoittaa sen oman mielipiteensä joka on uskonvastainen kun uskomattomista on kyse.
Evankelioimissaarna siihen niin niitä kiinnostaa vielä vähemmän.
>>>Tälläkään palstalla uskomattomat ei näytä kiinnostuneilta vaan ennemminkin haluavat kirjoittaa sen oman mielipiteensä joka on uskonvastainen kun uskomattomista on kyse.
Evankelioimissaarna siihen niin niitä kiinnostaa vielä vähemmän.
Niin, onneksi oli!!!!
Säälitkö nyt MINUAKI???
Perustan mielipiteeni todellisuuteen. Monilla uskomattomilla esimerkiksi palstan vakioateisti peku on helluntailaisuutta vastustavia asioita mielessään kun tulevat tälle palstalle.
Monet ovat entisiä helluntailaisia ja heillä on senmukainen mielipide helluntailaisuudesta. Monet ovat pettyneet.
Se että jolta kulta esim.mazdels vaaditaan uskonratkaisua on sama asia kuin sanoisi että hän ei ole pelastunut ja siten krisseleiden opin mukaan on matkalla helvettiin.
Siinä eräs syy myös siihen etten halua että sinä minua evankelioit.
Kun asiaa tarkastelee syvällisemmin se on sama jos tuomitsisi kadotukseen.
Turhaa on opettaa toista evankelioimaan jos toinen ei koe sitä tehtävää omakseen.
Mazdels on asiallinen. Hän keskustelee tällä palstalla helluntailaisuudesta ja siitä hänellä on runsain mitoin kokemusta ja näkemystä.
Samaa toivosin sinulta, kuten olen sanonut. Tämähän ei ole julistuspalsta.
Ja jos oikein mietit saamiasi vastauksia niin monet eivät lähde julistamaan koska ovat kokeneet että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Jaikali kirjoitti: >"Raamatun henkilöt, jotka kohtasivat ylösnousseen kirkastetun Jeesuksen Kristuksen, lankesivat kasvoilleen maahan Hänen eteensä palvomaan Häntä."<
_______________________
Jaikali ei ota opikseen Jeesuksen opetusta että "En minä itsestäni voi mitään tehdä," [Joh. 5:30] vaan Isä tekee teot, jotka ovat hänen." Joh.14:10]
Kun ymmärrämme Jeesuksen opetuksen oikein, löytyy vastaava tilanne Paavalin opetuksessa: Oikeaa opetusta antava saa kunnioitusta sen tähden kun kuulijat tunnustavat puhujassa olevan Jumalan, ja lankeavat kunnioittamaan Jumalaa, ei puhujaa:
1. Korinttolaiskirje 14
24 Mutta jos kaikki profetoisivat ja joku uskosta tai opetuksesta osaton tulisi sisään, niin kaikki paljastaisivat hänet ja kaikki langettaisivat hänestä tuomion,
25 hänen sydämensä salaisuudet tulisivat ilmi, ja niin hän kasvoilleen langeten rukoilisi Jumalaa ja julistaisi, että Jumala totisesti on teissä."
Vastasin illalla yhteen Jaikalin tekemään Jeesus on Jumala aiheiseen aloitukseen, jota Il-Mari ja eräät muut ylistivä ja moittivat ymmärryksen puutteesta meitä, jotka tunnustamme Jeesuksen Jumalan pojaksi, välimieheksi ja ylimmäiseksi papiksi, mutta emme Jumalaksi. Kyllä se ymmärryksen puute on niissä, jotka ihmisen, Jeesuksen Jumalaksi tekevät!
>> Kyllä se ymmärryksen puute on niissä, jotka ihmisen, Jeesuksen Jumalaksi tekevät!
Jortikan Kimmolle vastaan samalla tekstillä, minkä annoin illalla Jaikalille ja Il-Marille:
Uskon enemmän Jeesuksen ja apostolien opetuksia kuin Jaikalia, Il-maria tai ketään Jortikan kimmoa, joka sanoo Jeesusta Jumalaksi. [2.Tess.2:4]
1. Korinttolaiskirje 8
6 "niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa."
Tuo todistaa että Jumala on se, josta kaikki on! Mutta Isä ei ole Jeesuksesta mutta Jeesus on Isästä, joten Jumala-määritelmä ei sovi Jeesukseen!
Efesolaiskirje 4
6 "yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa."
Jeesus Kristus on Isän tekemä jumala, Apt.2:36 luomakunnan alku, [Ilm.3:14] jonka jumaluuden Jeesus selitti [Joh.10:34-35; Gal. 4:8]
Pysyvä Raamatun totuus on, että loppujen lopuksi poika alistetaan Isän vallan alle eikä Isää alisteta koskaan pojan vallan alle:
1. Korinttolaiskirje 15
27 'Sillä: "kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle". Mutta kun hän sanoo: "kaikki on alistettu", niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa.
28 Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.'
Poika toimii iankaikkisesti ylimmäisenä pappina Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella ja rukoilee Isää nytkin kaikkien meidän puolesta:
Heprealaiskirje 5
5 'Niinpä Kristuskaan ei itse korottanut itseänsä ylimmäisen papin kunniaan, vaan hän, joka sanoi hänelle: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin";
6 niinkuin hän toisessakin paikassa sanoo: "Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan" [Hepr. 8:1]
Ei se vaadi uskoa uskoa ihmiseksi tullutta ihmisenä esiintyvää Jeesusta Kristusta ihmiseksi. Ihmisenä fariseukset ja kirjanoppineetkin näkivät Jeesuksen.
Ihan tavallisena ihmisenä he pitivät Häntä. Ei se vaatinut mitään uskoa.
Eivätkä he mitään uskovia Jeesuksen mukaan olleetkaan. Jeesus
nuhteli heitä voimakkaasti siitä että he eivät uskoneet Häntä siksi
joka Hän on. Siitä seurasi että Jeesus sanoi heille: "Te ette ole minun lampaitani."
Joh:10:26 "Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani.
Se vaatii uskoa ja hengellistä käsittämistä nähdä Kirjoituksista että Jeesus on
"Minä Olen" Kaikkiriittävä Kaikkivaltias Jumala. Siinä on usko.
Jaikali, annat ymmrtää, että Jeesus olisi sanonut:
"Minä Olen" Kaikkiriittävä Kaikkivaltias Jumala."
Missä kohtaa uudessa testamentissa Jeesus niin sanoi?
Olen lukenut että Jeesus sanoi ja itse uskoi että hän on Jumalan poika:
Johannes 10
36 "niin kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: 'Sinä pilkkaat Jumalaa', sentähden että minä sanoin: 'Minä olen Jumalan Poika'? "
Ei yli mitä kirjoitettu on!
Kyllä olen. Vaikka Jumala on todellinen, auttaa ja ilman uskoa elämälläni ei olisi mitään tarkoitusta ja pohjaa, niin varsinkin tunnustaminen Jeesus Kristus omaksi Herraksi ja Vapahtajaksi joissain tilanteissa voi olla kova paikka. Helppo on seisoa oman paikkakuntani torilla kesällä yhdessä uskovien kanssa ja todistaa ja laluaa, mutta kun onkin jossain esim. työporukan kanssa reissussa, tavatessa uusia yteistyökumppaneita illallisella., ym.
Kukaan ei voi sanoa kuin Pyhässä Hengessä, että Jeesus Kristus on Messias, Jumalan Poika.
Ei näitä tilanteita enää usein tule, mutta rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että tunnustautuminen uskovaiseksi ja vielä helluntailaiseksi ei nosta kyllä statusta maailman ihmisten silmissä.
Jeesus rakas, antakoon anteeksi, mutta minun on kirjoitettava rehellisesti.
Tässä asiassa jäämme vajaviksi kaikki. Olen minäkin istunut miesporukassa enkä ole aina tunnustanut uskoani. Mutta olen rukoillut hengessä Herraa ilmoittamaan jos minun tulee tunnustaa olevani uskova ja antavaan siihen selvän tilaisuuden. Enhän tahdo joka paikassa tuputtaa uskoani. Eikä se ole Jumalan tarkoituskaan. Jos tilaisuus vaatii, yleensä olen uskaltanut tunnustaa olevani uskova. Miehet voivat alkaa puhumaan uskon asioista ja miettiä näitä asioita vakavastikin tietämättä että vieressä istuu uskova. Silloin on jo helpompi tunnustaa uskonsa.
Olen pyrkinyt asuinympäristössä tekemään selväksi naapureilleni että olen Jeesukseen Kristukseen uskova mies. Kyllä se vähän jännittää että miten he suhtautuvat ja minkälaisen kuvan minä annan uskovista. Mutta olen katsonut että on parempi tunnustaa uskonsa kuin pitää se salassa. Luultavasti minut tunnetaan täällä uskovana melko laajalla alueella. Olen käynyt kaikkien lähinaapurieni luona ja todistanut uskosta.
Meidän muuttaessa tähän nykyiseen taloomme, naapurissa, vain muutamia kymmeniä metrejä meidän talosta, asui vanha mies. Kävin hänen luonaan todistamassa Jeesuksesta Kristuksesta. Hän oli aika sairas ja makasi enimmäkseen sohvassa katselle telkkua. Ajattelin Jumalan kutsuvan häntä ja että hänellä on vähän aikaa. Annoin kerran hänelle oman "ONNEA" traktaattini. Panin trakun hänen olohuoneensa pöydälle ja pyysin miestä lukemaan sen ajatuksen kanssa. Kerron tuossa trakussa Jumalan lahjasta meille ihmisille. Kerron siinä evankeliumin positiivisena Jumalan puolelta antamisena ja meidän puolelta uskossa vastaan ottamisena.
Viikko tämän jälkeen kävin jälleen miehen luona. Traktaatti oli vieläkin olohuoneen pöydällä. Minä kysyin häneltä että onko hän lukenut traktaatin. Hänen suunsa levisi hymyyn. Hän sanoi: "OLEN lukenut, enkä vain yhden kerran. Olen lukenut sen useita kertoja." Kyllä tuntui hyvältä. Tuntui siltä että hän oli löytänyt jotakin arvokasta.
Muutamia kuukausia kului ja mies sai kohtauksen. Miehen avovaimo soitti meille. Minä olin jossakin reissussa. Vaimoni ehti hänen luokseen ennen Ambulanssin tuloa. Ambulanssi vei miehen sairaalaan. Hän kuoli jo samana iltana sairaalassa. Vaimo oli puhunut ennen Abulanssin tuloa miehelle Jeesuksesta. Mies oli hymyillyt autuasta hymyä. Vaimo tulkitsi sen että sanoma oli mennyt perille ja naapurimme oli tullut uskoon ja pelastunut.
Sana Jumalasta pelastaa sen uskovan ja vastaan ottavan. Näin se menee. Pelastus on Jumalasta.
Te vaikutatte ihan mukavilta kaikki. Aina men emme ymmärrä sitä tarinaa ihmisen sanojen takaa ja miksi se mitä ihminen kirjoittaa on tälle totta. Jos sasimme kuulla koko toisen tarinan ymmärtäisimme paremmin.
Jos sinä selittäisit lisää mitä tarkoitat,
minä voisin ehkä ymmärtää mitä tarkoitat.
Olin 15 vuotta sitten uskossa. Minulla oli hääjuhlat, menin naimisiin ateistin kanssa. Olin pyytänyt helluntaiseurakunnan naisevankelistaa puhujaksi.
Olisin kuvitellut että hän kunnioittaa tapahtuman luonnetta mutta päinvastoin. Hän saarnasi Karitsan Hääjuhlista taivaassa jossa kaikki oltaisiin jos joku siinä tulisi uskoon. Minua hävetti.
En tarkalleen osaa sanoa mikä mutta hävetti.
Lisäksi hän luki itsetekemänsä runon jonka otsikko oli"yksin"ja kuvasi minua-morsianta-yksinäisenä. Vaikka istuin mieheni vieressä.
Seuraavaan kokoukseen menin pikkuisen myöhässä ja kuulin kuinka evankelista kertoi kaikille "astuneensa esiin sopimattomalla hetkellä, kuten Raamattu neuvoo."
Se oli sopimatonta. Evankelistan olisi kuulunut hävetä kun teki sopimattomuuksia sopimattomalla hetkellä. Melkein pilasi kalliit juhlani.
Niin minä leimauduin koko sukuni edessä helluntailaiseksi.
Mieheni otti minusta myöhemmin eron ja syy oli usko Jeesukseen.
Siihen liittyi paljon kärsimystä.
En osannut olla iloinen vainoista. Mies kertoi että kaikki kaverit saattavat pitää häntä uskovaisena. Hän häpesi ajatustakin Jeesuksesta niin paljon että oman maineensa säilymisen puolesta tahtoi eron.
Myöhemmin hän sanoi:"Ilman Jeesusta me oltaisiin vieläkin yhdessä."
Niin siinä kävi että uskon vuoksi tuli ero.
Menetin niin paljon..talonkin, kun pesivät rahaa..ystävät jäivät. He ovat ex-mieheni ystäviä nyt. Luottamuksen ihmisiin..
Ja uskon. Jeesusta ei ollut missään enää. Se oli helppo olla uskossa kun kaikki oli hyvin, mutta sitten kun meni huonosti ja armoa olisi tarvittu kaikki vain tuomitsivat. Toiset uskovat.
Jäin yksin.
Ilman seurakunnan tukea en jaksanut uskoa ja ylistää. :(
Sinun tarinasi on koskettava ja ymmärrän että olet kokenut kipeitä
ja vaikeita asioita. Minusta tuntuu että en osaa vastata tähän yhtään
mitään. Mutta joitakin ajatuksia tulee mieleeni.
Ajattelen että Jeesus on ollut koko ajan kanssasi. ei Hän mihinkään väistynyt.
Hän ymmärtää sinua, ja ehkä juuri siksi että Hän ymmärtää, Hän ei tuomitse sinua. Hän kutsuu sinua uudelleen luokseen. Se, mitä sinä olet kokenut, voi koitua vielä
siunaukseksi, ei vain sinulle itsellesi, vaan myös toisillekin ihmisille. Sinulla on
elämän kokemusta ja voit siltä pohjalta olla tukemassa ihmisiä jotka käyvät läpi samoja asioita joita sinä olet käynyt läpi.
Kertomuksestasi ymmärrän että ongelmasi alkoivat silloin kun menit naimisiin ateistin kanssa. Raamattu on tässä kohtaa hyvin selvä. Uskovan ei tule mennä yhteen uskosta osattoman kanssa. Tämä voi tuntua kovalta varsinkin jos sattuu rakastumaan uskosta osattomaan ihmiseen. Mutta sinä valitsit ateistipuolison. Se valinta johti vaikeuksiin. Jumala olisi tahtonut säästää sinut niiltä vaikeuksilta.
Mutta Jeesus ei ole hyljännyt sinua. Se on ilmeistä. Sinulla on kiinnostusta
Jeesusta kohtaan. Silloin Jeesus on kanssasi ja vetää sinua parannukseen.
Parannus on ennen kaikkea usko Jeesukseen. Uskoa sitten seuraa kääntymys pois tietoisista tekosynneistä. Se voi olla pitkäkin kasvuprosessi. Mutta ensin välit Jumalan kanssa kuntoon. Suhteen puuttuminen Jumalan kanssa on se suurin ja vakavin sielun kadottava synti josta meidän tulee tehdä parannus.
Jumala ei siis ole syyllinen sinun elämän kohtaloosi. Se on seurausta omista valinnoistasi. Me ihmiset valitsemme usein väärin. Niistä vääristä valinnoista me sitten saamme kärsiä, joskus ehkä jopa koko elämämme ajan. Vihollinen sai
sinut pois uskosta väärän valintasi kautta. Nyt hän tahtoo pitää sinut poissa Jeesuksesta. Mutta nyt Jeesus tahtoo sinut takaisin. Kumpaa sinä tottelet, sen valinnan sinä voit tehdä tänä päivänä. Nyt voit valita jälleen OIKEIN ja saada kaiken menneen anteeksi. Seuraukset oikeasta valinnasta ovat siunaus. Siitä alkaa uusi vaihe elämässäsi, uusi elämä Jeesuksen seurassa.
Jos valitset Jeesuksen, vihollinen saa häpeää koska hän menetti sinut ja Jeesus voitti sinut takaisin. Jeesus ja Isä Jumala saavat kunniaa sinusta kun sinä kaikesta huolimatta olet koko ajan pitänyt kiinni Jeesuksen viitan liepeestä. Niinhän sinä olet tehnyt. Ja nyt kun sinä tulet takaisin Jeesuksen luokse, Isä panee juhlat pystyyn taivaassa. Siellä ei ole kukaan epätäydellinen ihminen pitämässä mitään katastrofipuheita. Jeesus itse pitää sinusta puheen Isälle. Hän puhuu sinusta Isälle vain hyvää. Kaikki entinen on mennyt. Katso, uudeksi minä teen kaiken.
Jos sinä vielä jaksat kiittää Jeesusta kaikesta siitä mitä olet elämässäsi joutunut kärsimään, ei kärsimyksen tähden itse kärsimyksistä, koska ne eivät olleet Jumalan tahto, vaan sen tähden että Hän on Kaikkivaltias ja Hän voi kääntää nämä vaikeat asiat sinulle siunaukseksi. Kiität Jeesusta koska Hän kehottaa sinua kiittämään joka tilanteessa. Kiität Jeesusta koska Hän sanoo: "Me TIEDÄMME että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi jotka rakastavat Jumalaa." On siis jotakin jota sinä TIEDÄT. Kaikki mitä olet kokenut, ne yhdessä, yhteen koottuna, koituvat sinun parhaaksesi KOSKA JUMALA SANOO NIIN. Ja sinä tiedät ja uskot sen. Tieto tästä saa sinut kiittämään ja jopa ylistämään Jumalaa luottamuksessa Häneen ja Hänen Sanaansa.
Roomalaiskirje:8:28 "Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut."
Sinä siis kiität Jeesusta koska sinä rakastat Häntä. Sinä uskot Hänen Sanansa ja teet niiden mukaan. Silloin Sana elää ja vaikuttaa sinussa sitä mitä varten Hän on Sanansa sinulle lähettänyt. Sinä saat kokea Sanan nostavan ja kantavan Voiman.
Se on Pyhän Hengen Voima joka Sanassa ja Sanan kautta nostaa, kantaa ja pelastaa. Kun ihminen kiittää Jumalaa, hän kunnioittaa Jumalaa. Kiitos kärsimyksen keskellä on erikoisen arvokasta Jumalalle juuri siitä syystä että se on ihmiselle vaikeaa. Kiittämällä Jumalaa kärsimyksen poltteessa on luottamuksen osoitusta Jumalaa kohtaan. Ja sitä Jumala arvostaa ja Hän saa kunniaa sinun kiitoksestasi. Itse todistit että on vaikeaa kiittää ja ylistää silloin kun menee huonosti. Tämä on ymmärrettävää. Siksi vaikeuksien keskellä kiitos ja ylistys onkin arvokasta. http://www.jaikal.se/48683131
Kiitos saa myös taakat rapisemaan päältämme. Jeesus nostaa ne pois ja me vapaudumme. Koska kiitos ja ylistys on uskon ja luottamuksen osoittamista Jumalalle, kiitoksemme vaikeuksien keskellä tekee Jumalan "passiivisuuden" Hänelle itselleen vaikeaksi. Hän on melkein pakotettu auttamaan Häneen luottavaa ja turvaavaa ihmistä. Hän kun ei voi itseään (Sanaansa) kieltää. Olen itse kokenut tällaista ja puhun osaksi omasta kokemuksestani. Mutta tärkeintä tässä on se että Raamattu tukee teoriaani. Näin uskon.
Jos emme tapaa tässä ajassa, tapaamme perillä Jeesuksen luona.
En minä ollut uskossa kun tapasin ateistimieheni. Me teimme lapsen ja vasta sen jälkeen tulin uskoon. Seurakunta piti tärkeänä sitä että menemme naimisiin. Ja sitten kun erosimme,13 vuotta sitten, olin vaihtanut seurakunnan baptisteihin jotka olivat sitä mieltä että minun pitäisi pyhittää loppuelämäni tuon ateistin takaisinodottamiseen.
Raamatussa sanotaan että jos se puoliso joka ei usko tahtoo erota niin erotkoon. Rauhaan jumala on teidät kutsunut.
Lisäksi ukko harjoitti haureutta ja hänellä oli jo uusi mies.
Sekin on Raamatun mukaan avioeroperuste.
Pabtistit lukivat Raamattua toisin eli että he kertoivat että olen Jumalan silmissä aina vain loppuelämäni tuon ateistin vaimo.
En voinut jakaa sitä näkemystä ja minut erotettiin seurakunnasta ja jäin yksin.
Ja yksin oli vaikea ylistää jeesusta. Usko ei kestänyt sellaisena kuin se oli ollut.
Voisi sanoa että järkevöidyin kun ymmärsin että usko Jeesukseen ei ole asia minkä takia pitäisi voida kestää ihan mitä vain. Minä jouduin uskovaisena kestämään hylkäämisiä uskoni vuoksi.
Mutta koska seurakuntakin hylkäsi ja erotti keskuudestaan se tarkoitti sitä että minulla ei ollut enää uskovia ystäviä keiden kanssa rukoilla ja puhua hengellisiä.
Aluksi pidin uskovan roolin ei-uskovien seurassa jotka hyväksyivät minut toisin kuin uskovat.
Mutta koska tajusin miten kummalliselta se heidän silmiin näyttää niin lopetin.
Sävelsin ja sanoitin hengellistä musiikkia. Kun esitin sitä tuli fiilis ettei kohdeyleisöni oikein ymmärtänyt.
Lopetin koska en halunnut olla yksin.
Uskon nyt siis yksinäni mitä uskon. En ymmärrä tuota kun sinä sanot että minun pitäisi ottaa jeesus uudelleen vastaan ja aloittaa alusta.
En voi aloittaa alusta ..ja sitten tuo kun kirjoitit etten voi syyttää jumalaa...enhän ole koskaan syyttänytkään.
Kirjoitit että kärsimykseni ovat oma vikani. Osuutta on myös uskovien tylyydellä ja ex-mieheni vioilla.
Syy ei ole kokonaan minun, vaan siinä teki virheitä muutkin ihmiset.
Korjaus: miehelläni oli jo uusi naisystävä.
>>>En voinut jakaa sitä näkemystä ja minut erotettiin seurakunnasta ja jäin yksin.>Mutta koska seurakuntakin hylkäsi ja erotti keskuudestaan se tarkoitti sitä että minulla ei ollut enää uskovia ystäviä keiden kanssa rukoilla ja puhua hengellisiä.
>>>Voisi sanoa että järkevöidyin kun ymmärsin että usko Jeesukseen ei ole asia minkä takia pitäisi voida kestää ihan mitä vain. Minä jouduin uskovaisena kestämään hylkäämisiä uskoni vuoksi.
>>>En voi aloittaa alusta .>ja sitten tuo kun kirjoitit etten voi syyttää jumalaa...enhän ole koskaan syyttänytkään.
>>>Syy ei ole kokonaan minun, vaan siinä teki virheitä muutkin ihmiset.
>>>Olin 15 vuotta sitten uskossa. Minulla oli hääjuhlat, menin naimisiin ateistin kanssa. Olin pyytänyt helluntaiseurakunnan naisevankelistaa puhujaksi.
Selitin että olin uskostaosaton kun menimme avoliittoon. Teimme lapsen, ja tulin uskoon. Kerroin että uskovaiset painostivat meitä naimisiin, sillä heidän mielestään avoliittomme oli synti.
Alatko nyt minun sielunhoitajaksi?
Kyllä haluan vapautua katkeruudesta. Meillä oli lapsi ja kummitkaan ei pidä yhteyttä ovat vain ex-mieheni luona mutta eivät välitä lapsestani.
Sellaista vihaa ja inhoa kuin miten entinen minuun suhtautuu en ole muualla nähnyt. Pelkään häntä.
Olimme 8 vuotta yhdessä mutta nykyisin hän inhoaa minua, ja se koskee.
Se oli elämäni suurin virhe. En voinut tietää millainen psykopaatti hän on. Pinnallinen ihminen. Jos hän olisi minua rakastanut ei uskoontuloni olisi meitä erottanut.
Kiitos jaikal.
En ole varma, olenko hävennyt Jeesusta koskaan. Saattaa olla, että olen hävennyt uskoani, en ole aivan varma. Olkoon Herra armollinen ja antakoon anteeksi jos näin on. Nykyisin taktiikkani on sellainen, että aina kun tutustun uuteen ihmiseen esimerkiksi työpaikalla, teen varsin nopeasti selväksi, että olen uskovainen, niin asia on jatkossakin mutkaton. Pyrin toimimaan fiksusti ja loukkaamatta, ilman sen suurempaa öyhöttämistä. Usein saan kerrottua asian ihan arkisesti, kun esimerkiksi toinen kysyy, mitä teen illalla. Silloin kerron meneväni seurakuntani tilaisuuteen. Siitä se lähtee.
Olen sen sijaan joskus hävennyt seurakuntaani tai muita uskovaisia. En siis nykyistä seurakuntaani, vaan aikaisemmin, 90-luvulla eräässä toisessa seurakunnassa.
Olen aika tarkka sen suhteen, minkälaisen kuvan me uskovat annamme ulkopuolisille itsestämme, koska ulkopuolisten voittamisen Kristukselle pitäisi olla päätavoitteemme.
Muistan, kuinka häpesin suunnattomasti, kun kuljin bussilla kahden muun veljen kanssa (olin eri penkkirivillä), ja toinen näistä alkoi puhumaan tälle toiselle veljelle, että hänellä on ongelmia lihan himon kanssa, eikä hän pääse eroon masturboinnista. Sitten tämä toinen veli kertoi kuinka oli päässyt itse eroon masturboimisesta, ja alkoi rukoilemaan kovaan ääneen täpötäydessä bussissa, että tämä toinen veli vapautuisi itsetyydytyksestä ja haureuden synnistä. Poistuessaan bussista, nämä veljet toivottivat minulle siunausta isot Raamatut kädessään. Täpötäydessä bussissa oli aivan hiljaista lukuunottamatta moottorin hyrinää, kaikkien korvat olivat suuntautuneina meitä kohti, vaikka silmät katsoivat ulos ikkunasta. Olin varmasti punainen kuin rapu ja yritin painautua penkin pehmusteen sisään. Silloin hävetti, sen myönnän.
Teimme kerran 80-luvun ja 90-luvun taitteessa rukouskävelyn kaupunkimme kaduilla ja ajoimme henkivaltoja ulos kaupungista huutaen ja meuhkaten täyttä kurkkua. Vastaantulijat vaihtoivat puolta, koska pelkäsivät vihaista väkijoukkoa. Todennäköisesti, jos poliisit olisivat tulleet vastaan, olisimme joutuneet putkaan.
Kovaääniset rauhantervehdykset ja siunauksen toivottelut julkisilla paikoilla olivat aiemmin kova pala, nykyisin en niistä hetkahda, olen kuitenkin miettinyt, onko se oikea viesti ulkopuolella oleville. Olen valmis luopumaan esimerkiksi rauhantervehdyksestä, jos se on suoranainen este jollekin tulla mukaan seurakunnan tilaisuuksiin. Ulkopuoliset eivät näet ymmärrä, mitä tarkoittaa kun sanotaan "rauhaa". Se on niin outoa, että itse soisin, että sitä tervehdystä käytettäisiin vain seurakunnan seinien sisäpuolella.
Tiedän, että varsinkin pitempään uskossa olleet eivät ymmärrä, mitä minulla voi ola rauhan tervehdystä vastaan. Ei minulla olekaan mitään itse tervehdystä vastaan, mutta jos se on loukkaukseksi ulkopuolella olevia kohtaan, miksi jääräpäisesti pidämme kiinni oikeudestamme sanoa rauhaa? Miksi emme voi sanoa terve?
Näitä oli kiinnostava lukea. Kyllä minustakin ihmisen itse täytyy saada tehdä valinta kertooko uskostaan, tahditon ja moukkamaisesti käyttäytyvä toinen uskova voi tehdä päätöksen vain omasta puolestaan.
Samoin sen päätöksen kestääkö kärsiä uskonsa tähden tulisi saada tehdä itse eikä niin, että joku vanhempi säilyttää taakan jollekkin lapselle.
Minusta laspille kuuluu oikeus olla lapsia ilman velvollisuuksia uskon julistamisesta.
Jos lapsi itse haluaa julistaa se on ok, mutta kukaan muu ei saa heiltä vaatia sitä.