Hei,
tämä on uusi ketju aiheesta Voxra. Haluaisin kysyä mielipidettä, kun Voxra 150 mg:lla tuntuu olevan annoksena liian vähän ja vaikutuksia saa odotella kuukausikaupalla. Tulee haittoja, kuten ruokahaluttomuutta, vakavuutta / huumorintajuttomuutta, tunne-elämä toisaalta turtuu, toisaalta ei. Aamuisin ei pääse vuoteesta ylös, eikä todellakaan ole mitään energiapuuskia, kuten joillakin. Olen ollut sairas 12 vuotta ja Voxra kerrotaan hidasvaikutteiseksi. Joskus 3 - 4 viikon jälkeen olo vähän paranee, mutta se on vaatimatonta. Esim. musiikki ei tunnu, tunteet latteat, ei mitään libidoa - se on tyystin hävinnyt.
Mutta jos nostan annoksen 300 mg, se tuntuu kuin olisi liikaa kerralla. Olo on ihan sumea, ihmisten lähellä tulee paniikki, koska on niin vieras itselleen. Pelkään, että vahingoitan jotakuta, koska saatan olla raivoissani, muutun negatisiiviseksi, vihaiseksi, katkeraksi - mutta järkeillen, nämä tunteet ovat olleet kateissa apatian alla niin kauan, että ehkä ne vain nostavat pitkästä aikaa päätään. Tuntuu, että negatiiviset vaikutukset jatkuvat ikuisesti. Pahimmillaan en hallitse käytöstäni ja juuri sitä pelkään, vaan alan häiriköidä muita, joita alan "vihata", vaikka se olisi aivan järjenvastaista ja epäasiallista.
Lääkärit eivät oikein osaa sanoa siihen mitään. Joidenkin mielestä mukana pitäisi olla psykoosinestolääkitys, mutta minun on taas vaikea elää sellaisen kanssa, koska se vituttaa minua myös. Joidenkin mielestä kannattaisi jatkaa vaan, koska masennus ei parane lyhyessä ajassa.
Pisin aika käyttäen Voxraa 300 mg on ollut kahdeksan viikkoa ja se on toistunut ainakin kolme kertaa. Se on siis 2 kuukautta, ei mikään 3-4 kuukautta tai vuosi, jolloin jotkut kokevat parantuneensa. Mietin meneekö viha ja raivo ja ahdistus ohi? Jotkut muutkin ovat kertoneet sellaisesta. En voisi kuvitellakaan olevani työelämässä silloin, koska olo on niin lääketokkurainen ja sumea. Myös ruokahalu häviää niin, että minun ei tee mieli syödä koko päivänä mitään ja ruoka ei maistu. Se taas ei voi olla terveellistä.
Pillahtelua itkuunkin on joka asiasta.
Toisaalta: vaikka lääke turruttaa oloa, se myös piristää tunne-elämää, tunnen joitakin (negatiivisia) tunteita hyvin voimakkaasti, seksuaalisuus paranee noin 100 %.
Mutta en oikein tiedä pitäisikö minun jatkaa annosta vai lopettaa annos ja mieluummin katsoa kuin katua. MIkään ei ole kuitenkaan masennustani parantanut, ja se on ollut hengenvaarallista tasoa.
tämä on uusi ketju aiheesta Voxra. Haluaisin kysyä mielipidettä, kun Voxra 150 mg:lla tuntuu olevan annoksena liian vähän ja vaikutuksia saa odotella kuukausikaupalla. Tulee haittoja, kuten ruokahaluttomuutta, vakavuutta / huumorintajuttomuutta, tunne-elämä toisaalta turtuu, toisaalta ei. Aamuisin ei pääse vuoteesta ylös, eikä todellakaan ole mitään energiapuuskia, kuten joillakin. Olen ollut sairas 12 vuotta ja Voxra kerrotaan hidasvaikutteiseksi. Joskus 3 - 4 viikon jälkeen olo vähän paranee, mutta se on vaatimatonta. Esim. musiikki ei tunnu, tunteet latteat, ei mitään libidoa - se on tyystin hävinnyt.
Mutta jos nostan annoksen 300 mg, se tuntuu kuin olisi liikaa kerralla. Olo on ihan sumea, ihmisten lähellä tulee paniikki, koska on niin vieras itselleen. Pelkään, että vahingoitan jotakuta, koska saatan olla raivoissani, muutun negatisiiviseksi, vihaiseksi, katkeraksi - mutta järkeillen, nämä tunteet ovat olleet kateissa apatian alla niin kauan, että ehkä ne vain nostavat pitkästä aikaa päätään. Tuntuu, että negatiiviset vaikutukset jatkuvat ikuisesti. Pahimmillaan en hallitse käytöstäni ja juuri sitä pelkään, vaan alan häiriköidä muita, joita alan "vihata", vaikka se olisi aivan järjenvastaista ja epäasiallista.
Lääkärit eivät oikein osaa sanoa siihen mitään. Joidenkin mielestä mukana pitäisi olla psykoosinestolääkitys, mutta minun on taas vaikea elää sellaisen kanssa, koska se vituttaa minua myös. Joidenkin mielestä kannattaisi jatkaa vaan, koska masennus ei parane lyhyessä ajassa.
Pisin aika käyttäen Voxraa 300 mg on ollut kahdeksan viikkoa ja se on toistunut ainakin kolme kertaa. Se on siis 2 kuukautta, ei mikään 3-4 kuukautta tai vuosi, jolloin jotkut kokevat parantuneensa. Mietin meneekö viha ja raivo ja ahdistus ohi? Jotkut muutkin ovat kertoneet sellaisesta. En voisi kuvitellakaan olevani työelämässä silloin, koska olo on niin lääketokkurainen ja sumea. Myös ruokahalu häviää niin, että minun ei tee mieli syödä koko päivänä mitään ja ruoka ei maistu. Se taas ei voi olla terveellistä.
Pillahtelua itkuunkin on joka asiasta.
Toisaalta: vaikka lääke turruttaa oloa, se myös piristää tunne-elämää, tunnen joitakin (negatiivisia) tunteita hyvin voimakkaasti, seksuaalisuus paranee noin 100 %.
Mutta en oikein tiedä pitäisikö minun jatkaa annosta vai lopettaa annos ja mieluummin katsoa kuin katua. MIkään ei ole kuitenkaan masennustani parantanut, ja se on ollut hengenvaarallista tasoa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mielialalääkkeiden kanssa liikutaan aina enemmän tai vähemmän tuntemattomilla vesillä. Vaikutus on kaikilla yksilöllinen, usein negatiivinen. Oletko milloin viimeksi kokeillut olla ilman lääkkeitä (lopetus pitää tehdä hitaasti)? Kuvaamasi oireet ovat valitettavasti tyypillisiä myös bupropionille.