Etsin vaaleahiuksista miestä, jonka kanssa katseeni kohtasi Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella todennäköisesti vuonna 1995. Tulit 1.kerroksessa sijainneille naulakoille, jotka sijaitsevat matematiikan laitoksen lähellä. Katseemme kohtasivat vain hetkeksi, mutta koin jotain ihan uskomatonta. Sisimpäni valtasi mieletön onnen tunne ja tuntui kuin olisin ollut täynnä rakkautta tuota ihmistä kohtaan. Menin tilanteesta kuitenkin ihan hämilleni ja punastuin, enkä kehdannut mennä naulakolle. Ja se kaduttaa minua syvästi.
Yritin koko lopun opiskeluaikaani löytää tuota mysteerimiestä, mutta turhaan. Jos siis tunnistat itsesi ja tunnet kokeneesi samoin, otathan minuun yhtettä sähköpostitse [email protected]. Jos joku tunnistaa ystävänsä puhuneen tällaisesta tilanteesta, kerrothan viestistäni hänelle. Haluan vihdoin löytää kaksoisliekkini ja elämäni rakkauden. Tunnistan sinut, kun kerrot hiusteni värin ja sen, missä seisoin, kun tuo hetki tapahtui. :-)
Yritin koko lopun opiskeluaikaani löytää tuota mysteerimiestä, mutta turhaan. Jos siis tunnistat itsesi ja tunnet kokeneesi samoin, otathan minuun yhtettä sähköpostitse [email protected]. Jos joku tunnistaa ystävänsä puhuneen tällaisesta tilanteesta, kerrothan viestistäni hänelle. Haluan vihdoin löytää kaksoisliekkini ja elämäni rakkauden. Tunnistan sinut, kun kerrot hiusteni värin ja sen, missä seisoin, kun tuo hetki tapahtui. :-)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ilmeisesti reaktio oli yksipuolinen... :-/
Mielenkiintoinen tarina. Linnanmaan kampuksella on tullut pyörittyä 1990-luvun puolivälissä ja kyseinen naulakkokin on tuttu mm. tapaamispaikkana. Tuskin olen etsimäsi kaksoisliekki, mutta onko edistystä tapahtunut asiassa?
Ei valitettavasti ole edistystä tapahtunut... Jännä miten tuollainen ohikiitävä hetki on voinut jäädä niin unohtumattomasti mieleen.
mulla ei oo lopettanu seisomista vieläkään