Illuusiota

12+18

En ole koskaan kokenut olevani onnellinen. Elämässä ei alusta alkaen ole ollut kuin pettymyksiä ja surua, ei myötätuntoa taikka apua kun sitä olisi tarvinnut.

Ekat muistikuvat elämästäni alkavat siitä kun olin 3 vuotias. Aiemmasta ei mitään, olinko silloinkaan koskaan onnellinen. Lapsuudesta ei ole muita muistikuvia kuin niitä huonoja. Isän ja äidin äänekkäät riidat, hakkaamista, huutamista, ääniä siitä kuinka joku paiskautuu huonekaluja vasten ja ne liikkuvat paikaltaa. Minä siskoni kanssa toisessa huoneessa, nurkassa itkemässä ikään kuin piilossa. Se pelon ja turvattomuuden tunne.

Kaikkiin muistikuviin liittyy isä. Henkilö, jonka seurassa pitäisi tuntea olevansa turvassa. Mutta ei, hän on kaikista maailman ihmisistä se, kenen seurassa en koskaan kokenut olevani turvassa. En vaikka äiti oli paikalla. Isä oli aina huutamassa meille, paiskoi tavaraoita jos lelut oli jäänyt väärään paikkaan. Selkäsaunan antamista pienelle lapselle syystä mitä en enään tiedä enkä muista. Jollei väkivalta ollut fyysistä niin sitten se oli henkistä. "Kuka sunki isäs mahtaa olla", "tää on sun oma vikas" selkäsaunan jälkeen.

Taisin olla 4-vuotias kun heräsin yöllä painajaiseen ja halusin mennä isän viereen nukkumaan, äiti oli silloin yövuorossa töissä. Isä oi työtön. Ensimmäinen reaktio isältä oli MENE TAKAISIN NUKKUMAAN!! Käännyin takaisin ja huoneemme ovella rupesin vain itkemään. En pystynyt liikkumaan, itkin vain ikuisuudelta tuntuvan hetken ajan. Olin silloin pieni ja tarvitsin isältä vain pientä asiaa. Lohtua. Sitä ei saatu, pelkkää huutoa. Olisiko se ollut liikaa?

Äiti aina tiesi millaista kotona oli mutta ei tehnyt mitään. Kielsi isää kyllä koskemasta meihin mutta silti olimme aina todistamassa ja kuulemassa äänekkäitä riitoja. Miksei hän vienyt meitä pois? Johonkin missä ei tarvitsisi pelätä? Perheessä ei ollut rakkautta lainkaan ja se kyllä tuli huomattua. Aina otettiin puheeksi eroaminen mutta sekin lyötiin pienten lasten eteen tyyliin "jos menet äidille, et näe isää" ja toisinpäin.

Sama paska jatkui koko lapsuuden ajan, pelkoa ja turvattomuutta. Koulussa kiusattiin ja jätettiin ulkopuolelle, kotona ei reakoitu mitenkään. Syyttettiin kun ei ole tarpeeksi sosiaalinen. Sama jatkui teini-iän ajan. Vanhemmat toistensa kurkussa kiinni ja mustelmilla kotona, yksin ja hylättynä koulussa. Hylkiö, jota ketään ei kaipaa.

AIkuisiällä suhteiden tull kuvioihin en ole vieläkään ollut onnellinen. Vaikka tuntenut vahvaa kiintymystä toiseen niin silti on aina tuntunut siltä että jotain puuttuu.Eroamiset ovat tuntuneet suruliisilta mutta yhdessö ollessa on aina ollut yksinäinen ja hylätty olo. Uusien ihmissuhteiden luominen tuntuu enemmänkin vastenmieliselt, koska koko elämä on perustunut siihen että läheisimmät ja rakkaimmat ihmiset ovat niitä joiden seurassa tunnen oloni turvattomaksi.

Miten joku voi/pystyy olemaan niin julma että pystyy omaa lastaankin kohtelemaan niin kylmästi eikä osoita mitään rakkautta? Tai koulussa muut vain hylkäävät erilaisuuden takia? Väliäkö sillä, olen unohtanut jo suurimman osan elämästäni, jäljellä on vain muutamia muistoja sekä hyvistä että huonoista hetkistä. Ja niistäkin suurin osa on huonoja....

Onko sellasita olemassakaan kuin onnellisuus? Vai onko se ihmismielen luoma illuusio jolla peitellään omaa kurjuutta? Olenko jo siinä pisteessä etten osaa tunnistaa onnellisuutta, koska sitä ei koskaan ole ollutkaan...

2

227

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Onnea sinulle!

      Olen pahoillani honoista kokemuksistasi.
      Joku sanoi joskus ihmisten soittavan sitä elämän musiikkia minkä vanhemmat meille nuorempana sävelsivät. Sinä et ole pystynyt olemaan vielä onnellinen, koska olet kokenut melko paljon pahaa.
      Minulla on ollut hieman samanlainen tilanne kuin sinulla, mutta paljon lievempi. Olen ollut monet vuosikymmenet vanhempieni kanssa yhteydessa ja he ovat edelleen naimisissa. Viime vuonna olin totaalisen loppu. Minun oi pysähdyttävä. Olin varma kaiken loppuvan kuolemaani, sillä voin niin huonosti. Kaikki ei kuitenkaan loppunut, vaan kävin totaalipohjalla ja olen nyt ollut viime kuukaudet onnellisempi kuin vuosiin. Pelkäsin etten kokisi onnea enää koskaan. Aina kun jossain sai jotakin toivoa, toivoin elämääni onnea, sillä tiedän jos sydämessäni elää onni, olen oman elämäni voittamaton sankari, vaikka lokaa tulisikin muilta tahoilta niskaan.

      Onni ei ole illuusio. Se tulee itsestä sisältä, kunhan vaan annat itsellesi luvan olla onnellinen. Sinä olet hyvä ihminen, kun et satuta muita tahallisesti. Sinä olet oikeutettu onneen- Punnitse elämäsi. Mitkä asiat tuottavat sinulle pahaa oloa? Olisiko aika siirtää sellaiset elämästäsi syrjään? Sinulla on oikeus olla onnellinen ilman, että joku pilaa onneasi olemalla ilkeä.

      Ise löysin onnen lopulta näillä keinoin viime vuonna: Kävin lääkärissä kertomassa pahasta olostani ja ahdistuksista, sain muutaman mutkan jälkeen lääkityksen. Olin totaalisen uupunut ja lääkitys uuvutti entuudestaan alkuun. Lopetin epätyydyttävässä työssä. Nukuin uupumukseni pois. Siinä meni yli kuukausi melko hitaalla käydessä. Luulin ettei minusta tule enää normaalia ihmistä. Lopulta aurinko alkoi saapua elämääni. Psyykkasin itseäni kaikella positiivisella ja uskottelin, että olin ansainnut onneni kuten muutkin. Kolmen kuukauden kohdalla lopetin lääkityksen, koska halusin nähdä pystyinkö olemaan onnellinen ja kohtaamaan maailman omilla voimillani. Pystyin, vaikkka satuttavia takapakkejakin ihmissuhteissa sattui. Pystyin hankkiutumaan takaisin työelämään paremmassa kunnossa kuin viimeiseen kolmeen vuoteen. Muutin myös pienempään halvempaan asuntoon, jotta pystyin itse kustantamaan työttömyyteni säästöilläni. Jos saat sairaslomaa, voit saada sairauspäivärahaa joka helpottaa mahdollisissa rahahuolissa.

      Jos sinulla on mahdollisuus. Ota aikaa itsellesi ja paranna itse itsesi. Luovu kaikesta muusta haluamisesta, kuin siitä onnen tavoittelusta. Et tarvitse elämässäsi muuta kuin onnen ollaksesi tyytyväinen.

      Ole rohkea ja uskalla yrittää :)

    • hanna3

      Olen pahoillani, että sinulla on ollut noin onneton lapsuus. Mutta haluaisin sinun uskovan siihen, että onnellisuutta on mahdollista löytää.

      "Onko sellasita olemassakaan kuin onnellisuus? Vai onko se ihmismielen luoma illuusio jolla peitellään omaa kurjuutta?"

      Onnellisuus on suhteellista. Vaikka joku saisi kaiken rahan ja mammonan, ja hänellä näyttäisi olevan kaikkea, mitä tarvitsee, ei ihminen välttämätti silti tunne olevansa onnellinen. Toinen voi kokea olevansa onnellinen mitä pienimmästäkin syystä, vaikka hänellä ei näyttäisi rahallisesti olevan yhtään mitään. En tarkoita, että sinä et osaisi vain arvostaa sitä mitä sinulla on, vaan sitä, että onnellisuutta ei voi saada muuten kuin itse tunnustelemalla, mikä tekee onnelliseksi. Se mitä toiset sinulle sanovat, ei ehkä (/luultavasti) tee sinua onnelliseksi. Tästä parhaana esimerkkinä mainonta, joka "kertoo" jatkuvasti, mitä kaikkea pitäisi omistaa, jotta olisit onnellinen.

      " Olenko jo siinä pisteessä etten osaa tunnistaa onnellisuutta, koska sitä ei koskaan ole ollutkaan..."

      On melko todennäköistä, että lapsuus/nuoruusaikasi on vaikuttanut maailmankuvaasi tavalla, joka estää onnen löytämisen. Jos olet vaikkapa oppinut olemaan kotona varuillasi, on vain normaalia, ettet osaa rentoutua kodin ulkopuolisissakaan ihmissuhteissa.

      Olen samaa mieltä nikin Onnea sinulle! kanssa siitä, että kannattaa mennä lääkäriin, jos tunnet itsesi jatkuvasti onnettomaksi. Myös siitä voisi olla apua, että saisit keskustella kokemuksistasi luottamuksellisesti jonkun, esim. psykologin kanssa. Tsemppiä sinulle. Olen varma, että kun pääset eroon menneisyydestäsi, olet onnellisempi kuin useimmat meistä pinnallisista ihmisistä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sannalla tänään vuorossa The Daily Show

      Eli nyt mennään jo satiirin puolelle. Tuohan on vähän kuten Lindströmin ohjelma Suomessa.
      Maailman menoa
      140
      8333
    2. Tanskassa lain vaatimana Bovaer tappanut nautoja ja sairastuttanut

      Samaa myrkkyä myös Suomen lehmiin ollut tuloillaan, miten teidän tilalla? https://www.agriland.ie/farming-news/bovaer-m
      Maailman menoa
      104
      7529
    3. Täysi ryöpytys Sanna Marinille ulkomailla.

      https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/f699d84f-fa53-4dba-8718-2c395017fc55 Sanna Marinin kirja saa todella tylyn vastaanot
      Maailman menoa
      99
      5729
    4. Ruotsalaisuuden Päivän virallinen liputuspäivä poistettava VÄLITTÖMÄSTI!

      Suomen valtion ja suomalaisuuden kannalta ei ole minkäänlaisia perusteita liputtaa virallisesti ruotsalaisuuden päivää,
      Maailman menoa
      97
      5656
    5. Minja Koskelan "istumista" kertovassa uutisessa ei sanottu persuista mitään

      eli jälleen kerran äärivasemmistolainen valehtelee, hän kun väittää että juuri persut ovat lähetelleet Koskelalle vähemm
      Maailman menoa
      119
      4830
    6. Pekka Visuri: "Suomen on aika irrottautua Ukrainan sodasta"

      Slava Ukraina-mölinät eivät enää auta. Ukraina on sotansa hävinnyt. Nyt tarvitaan poliittista selvänäköisyyttä, reaalipo
      Maailman menoa
      146
      2667
    7. Mikaela Nylander: Jos pakkoruotsi poistetaan, niin ruotsin kielen asema romahtaa

      (Nylander on vanha RKP:nen) Mutta niin heikossa vedossa muumiruotsi siis on Suomessa, että vain tekohengityksellä se pys
      Maailman menoa
      63
      2519
    8. Ei välimatka meitä erottanut

      Vaan välirikko ja väärinymmärrykset. Oikeastaan henkinen välimatka on meidän välillä pieni, näin uskon. Näen koko ajan e
      Ikävä
      8
      1485
    9. Maajussi-Villen morsioehdokas Maarit ei halunnut Villeä - Tämä totuus valkeni kuvauksissa!

      Ohhoh, tekikö Maarit mielestäsi oikean ratkaisun Villen suhteen? Maajussi-Ville on herättänyt voimakkaita tunteita puol
      Maajussille morsian
      7
      1454
    10. Kohta taas mesikämmeneen

      Onneksi kaupunki ostaa mesikämmenen, niin päästään taas tekemään rahaa
      Ähtäri
      53
      1349
    Aihe