Joskus maailma opettaa hengellisiä totuuksia vaikka se ei sitä ymmärrä.
Näin kävi ruotsalaisten Etiopian diktatuurin vankien tapauksessa. Erikoisesti
heidän vapautukseen johtavien tapahtumien kautta opimme yhden hengellisen tärkeän totuuden.
Ruotsissa tästä tapauksesta on raportoitu runsaasti sekä radiossa, lehdissä että televisiossa. Suomessakin on lehdet ja uutislähetykset kertoneen näistä kahdesta ruotsalaisesta lehtimiehestä. Ruotsalaiset toimittajat matkustivat kesäkuussa 2011 Etiopiaan tehdäkseen jutun öljy-yhtiöiden toiminnasta maassa. Heidät pidätettiin maassa hallituksen toimesta syytettynä terrorismista. He saivat pitkät vankeustuomiot. Nämä miehet olivat kuitenkin syyttömiä syytöksiin. He olivat maassa ainoastaan lehtimiehinä, ei vakoilijoina eikä varsinkaan terroristeina.
Syytettynä ja tuomittuina vakavista rikoksista he joutuivat nyt valinnan
eteen. He saivat tietää asianajajansa kautta että mikäli he eivät tunnusta syyllisyyttään, he saisivat istua koko tuomion. Mutta jos he tunnustavat julkisesti että he ovat syyllisiä kaikkiin syytekohtiin ja tunnustavat että heidän tuomionsa on oikea, he voivat hakea armoa. Silloin heidät voidaan armahtaa ja vapauttaa. Vapauttamisen edellytys oli SYYLLISYYDEN TUNNUSTAMINEN ja armon anominen. Nämä miehet tunnustivat syyllisyytensä ja anoivat armoa. Kohta tämän jälkeen heidät armahdettiin ja vapautettiin ja he saivat matkustaa kotimaahansa Ruotsiin.
"Lähtö vankilasta oli kaoottinen. Vapautuspaperiin ei tuntunut löytyvän leimaa ennen kuin Schibbye ja Persson antoivat tv-haastattelun, jossa he pyysivät syvästi anteeksi."
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1349234349567
Nämä miehet kokivat olevansa syyttömiä. Mutta mitä se merkitsi kun syyttäjän, maan hallituksen ja maan korkeimman päättäjän mielestä he olivat syyllisiä? Heidän syyllisyytensä sitten vaati sen että myös he itse tunnustavat syyllisyytensä.
Ruotsalaiset arvelevat että Etiopian hallitus tahtoi armahtaa heidät, mutta että he vaativat lehtimiesten tunnustavan oman syyllisyytensä jotta heidät voidaan armahtaa. Syytöntä on vaikea armahtaa. Mutta syyllinen voidaan armahtaa.
Tämä tapaus opettaa meille että; "jos me tunnustamme syntimme, hän on uskollinen ja vanhurskas niin että hän antaa meille syntimme anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä".
Jumala sanoo että kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä ja ovat syntisiä pyhän Jumalan edessä. Siinä ei sitten auta syntisen itsensä vastaan väittelyt. Hän on syntinen ja syntiensä tähden matkalla kadotukseen koska Jumala sanoo niin. Mutta se, joka tunnustaa syntisyytensä, voi anoa Jumalalta armahdusta. Ja Jumala tahtoo armahtaa ja vapauttaa syntinsä tunnustavan ihmisen.
Syntisyyden ja armon tarpeen tunnustaminen johtaa siis armahdukseen ja vapautukseen Jumalan puolelta. Jumala antaa anteeksi ja vapauttaa itse itsensä tuominneen syntisen.
Room 6:22 "Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä."
Näin kävi ruotsalaisten Etiopian diktatuurin vankien tapauksessa. Erikoisesti
heidän vapautukseen johtavien tapahtumien kautta opimme yhden hengellisen tärkeän totuuden.
Ruotsissa tästä tapauksesta on raportoitu runsaasti sekä radiossa, lehdissä että televisiossa. Suomessakin on lehdet ja uutislähetykset kertoneen näistä kahdesta ruotsalaisesta lehtimiehestä. Ruotsalaiset toimittajat matkustivat kesäkuussa 2011 Etiopiaan tehdäkseen jutun öljy-yhtiöiden toiminnasta maassa. Heidät pidätettiin maassa hallituksen toimesta syytettynä terrorismista. He saivat pitkät vankeustuomiot. Nämä miehet olivat kuitenkin syyttömiä syytöksiin. He olivat maassa ainoastaan lehtimiehinä, ei vakoilijoina eikä varsinkaan terroristeina.
Syytettynä ja tuomittuina vakavista rikoksista he joutuivat nyt valinnan
eteen. He saivat tietää asianajajansa kautta että mikäli he eivät tunnusta syyllisyyttään, he saisivat istua koko tuomion. Mutta jos he tunnustavat julkisesti että he ovat syyllisiä kaikkiin syytekohtiin ja tunnustavat että heidän tuomionsa on oikea, he voivat hakea armoa. Silloin heidät voidaan armahtaa ja vapauttaa. Vapauttamisen edellytys oli SYYLLISYYDEN TUNNUSTAMINEN ja armon anominen. Nämä miehet tunnustivat syyllisyytensä ja anoivat armoa. Kohta tämän jälkeen heidät armahdettiin ja vapautettiin ja he saivat matkustaa kotimaahansa Ruotsiin.
"Lähtö vankilasta oli kaoottinen. Vapautuspaperiin ei tuntunut löytyvän leimaa ennen kuin Schibbye ja Persson antoivat tv-haastattelun, jossa he pyysivät syvästi anteeksi."
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1349234349567
Nämä miehet kokivat olevansa syyttömiä. Mutta mitä se merkitsi kun syyttäjän, maan hallituksen ja maan korkeimman päättäjän mielestä he olivat syyllisiä? Heidän syyllisyytensä sitten vaati sen että myös he itse tunnustavat syyllisyytensä.
Ruotsalaiset arvelevat että Etiopian hallitus tahtoi armahtaa heidät, mutta että he vaativat lehtimiesten tunnustavan oman syyllisyytensä jotta heidät voidaan armahtaa. Syytöntä on vaikea armahtaa. Mutta syyllinen voidaan armahtaa.
Tämä tapaus opettaa meille että; "jos me tunnustamme syntimme, hän on uskollinen ja vanhurskas niin että hän antaa meille syntimme anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä".
Jumala sanoo että kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä ja ovat syntisiä pyhän Jumalan edessä. Siinä ei sitten auta syntisen itsensä vastaan väittelyt. Hän on syntinen ja syntiensä tähden matkalla kadotukseen koska Jumala sanoo niin. Mutta se, joka tunnustaa syntisyytensä, voi anoa Jumalalta armahdusta. Ja Jumala tahtoo armahtaa ja vapauttaa syntinsä tunnustavan ihmisen.
Syntisyyden ja armon tarpeen tunnustaminen johtaa siis armahdukseen ja vapautukseen Jumalan puolelta. Jumala antaa anteeksi ja vapauttaa itse itsensä tuominneen syntisen.
Room 6:22 "Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä."
Vastaukset 16
Vanhimmat
Huono esimerkki. Synnintunnustuksen pitää koskea todellisia syntejä eikä keksittyjä.
* Miten niin , keksittyjä syntejä `Jumalan edessä on jokainen syyllinen, jos ei mihinkään muuhun, niin Jeesusken surmaamiseen, ja Aadamin synti on jokaisessa, sinussakin KTS ?
* " Sillä kaikki ovat syntiä tehneet, ja pvat Jumalan kirkkautta vailla."
* Miten sinä oikeasttaan luet Raamattua ?
No mites sinä luet Raamattua kun keksit muita pelastusteitä juutalais-syntyisille kuin Jeesus...?
Ruotsalaiset toimittajat olivat syyttömiä niihin rikoksiin, joista heitä syytettiin. He joutuivat tunnustamaan sellaista, mitä eivät olleet tehneet tai mihin syyllistyneet.
Jos syytän sinua Suomessa tapahtuneista koulusurmista ja saat elinkautisen, ellet tunnusta osuuttasi ja ano armoa - olisiko oikein? Sinä väität yllä, että ilmeisesti olisi? Eli ruotsalaiset toimittajat "tekivät oikein" kun tunnustivat tekoja, joihin eivät olleet syyllisiä?
Raamattu sanoo, että jokaisen päälle tulee vain hänen oma syntivelkansa.
Juurikin näin.
Hulluntalaisilla tuntuu olevan oppina sälyttää ihmisten niskaan muitakin syntejä kuin heidän omansa.
Vanhaan hyvvään aikaan se oli vain Jeesus joka otti niskaansa muiden syntejä.
Onhan tuo vähän ontuva esimerkki. Luin artikkelin. Paljon tuskaa sisälsi se vankeusaika.
Minusta tuollaisia kertomuksia ei saa käyttää hyväkseen esimerkkeinä joissa ihmiset ovat kärsineet.
>>>Paljon tuskaa sisälsi se vankeusaika.
Miksi sä aina olet tuomitsemassa mua helvettiin?
Sulle kaikki on tuon itsekkään käännytysvimmasi kohteita. Lopeta se ole hyvä.
KAIKKI kirjoitukseni eivät AINA ole kohdistettu sinulle.
Täällä on muitakin lukijoita kuin sinä.
>>>Miksi sä aina olet tuomitsemassa mua helvettiin?
Sulle kaikki on tuon itsekkään käännytysvimmasi kohteita.
Kyllä sinä lainasit tekstiäni. Ja ole hyvä jos lainaat teksiäni puhu silloin minulle äläkä niille kuvitteellisille opetuslapsillesi joita ohjaat.
Täällä ei ole sellaisia.
Älä käytä minua hyväksesi tuossa itsekkäässä käännytysvimmassasi.
Olen kuullut uutislähetyksessä jonkun haastatellun etiopiaexpertin sanova
että mikäli nämä lehtimiehet olisivat tunnustaneet syyllisyytensa jo paljon aikaisemmin, he olisivat vapautettu aikaisemmin. He istuivat siis vangittuina toista vuotta ihan turhaan vain sen tähde että he ensin kieltäytyivät tunnustamasta syyllisyytensä. Heidän ylpeytensä ei antanut periksi. Mutta kun 11. vuoden tuomio oli langetettu ja tämä tuli heille selväksi, he eivät pääsisi vapauteen ilman tunnustusta, he joutuivat nöyrtymään ja tunnustamaan.
No, nämä miehet olivat syyttömiä mutta sillä ei ollut merkitystä koska maan korkein päättäjä sanoi että he ovat syyllisiä. On hyvä olla samaa mieltä lainsäätäjän, korkeimman päättäjän kanssa.
Tie vapauteen on syntien tunnustaminen. Ihminen tietää syyllisyytensä Jumalan edessä. Omatunto sen todistaa meille jokaiselle. Mutta tulla Jumlan eteen, polvistua Hänen eteensä syntejä tunnustamaan, vaatii nöyryyttä. Se vaatii siis nöyrtymisen. Ja tie nöyrtymiseen voi olla pitkä. Minulla se oli ainakin neljän vuoden taistelu. En ensin minäkään tahtonut mitenkään tunnustaa että olisin riippuvainen yhdestä Israelissa 2000 vuotta sitten eläneestä miehestä ja Hänen armahtamisestaan. En tahtonut tulla Hänen eteensä tunnustamaan syntejäni. Minä raukka luulin että synnit pitää tunnustaa Jumalalle aina ihmisen kautta. Se oli suuri seinä edessäni. Kuka uskaltaa mennä ihmisen eteen tunnustamaan ihmiselle kaikkea sitä pahaa mitä on tullut tehtyä, Jotkut asiat kun ovat kovin arkaluontoisia.
Mutta viimein minä en enää nähnyt mitään muuta tietä edessäni. Minä näin vain syntieni tunnustamisenja Jeesukselle itseni kokonaan antamisen. Luulin että minun tuli tunnustaa tekoni ihmiselle siinä kokouksessa tai heti sen jälkeen jossa jättäydyin. Mutta minulta ei kyselty mitään synneistäni. Minulle vain julistettiin synnit anteeksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja maahan vuotaneessa sovintoveressä. Ja minä vapauduin. Hallelujaa,,,,, Kiitos Jeesukselle!!!!!!!!!!!
Synnit tunnustetaan Jumalalle:
Psalmit:32: "Daavidin mietevirsi. Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty! Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä! Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä valituksestani. Sillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana minun päälläni; minun nesteeni kuivui niinkuin kesän helteessä. Sela. Minä TUNNUSTIN SINULLE SYNTINI enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: "Minä tunnustan Herralle rikokseni", ja SINÄ ANNOIT ANTEEKSI minun syntivelkani. Sela. Sentähden rukoilkoot sinua kaikki hurskaat aikana, jona sinut löytää voidaan. Vaikka suuret vedet tulvisivat, eivät ne heihin ulotu. Sinä olet minun suojani, sinä varjelet minut hädästä, sinä ympäröitset minut pelastuksen riemulla. Sela. "Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee." Älkää olko niinkuin järjettömät orhit ja muulit, joita suitsilla ja ohjaksilla, niiden valjailla, suistetaan; muutoin ne eivät sinua lähesty. Jumalattomalla on monta vaivaa, mutta joka Herraan turvaa, häntä ympäröitsee armo. Iloitkaa Herrassa ja riemuitkaa, te vanhurskaat, ja veisatkaa ilovirsiä, kaikki te oikeamieliset."
Daniel tunnusti omat ja kansansa synnit:
Daniel 9: "Me olemme syntiä tehneet, olemme väärin tehneet, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset; me olemme poikenneet pois sinun käskyistäsi ja oikeuksistasi emmekä ole kuulleet sinun palvelijoitasi, profeettoja, jotka puhuivat sinun nimessäsi kuninkaillemme, ruhtinaillemme ja isillemme ja kaikelle maan kansalle. Sinun, Herra, on vanhurskaus, mutta meidän on häpeä,"Minun Jumalani, kallista korvasi ja kuule, avaa silmäsi ja katso meidän hävitystämme ja sitä kaupunkia, joka on otettu sinun nimiisi; sillä me annamme rukouksiemme langeta sinun eteesi, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra, kuule, Herra, anna anteeksi, Herra, huomaa ja tee tekosi itsesi tähden, älä viivyttele, minun Jumalani; sillä sinun kaupunkisi ja sinun kansasi ovat sinun nimiisi otetut."
....................................
"Ja vielä minä puhuin ja rukoilin ja TUNNUSTIN SYNTINI ja kansani Israelin synnit ja annoin rukoukseni langeta Herran, Jumalani, eteen minun Jumalani pyhän vuoren puolesta. Ja kun minä vielä puhuin rukouksessa, tuli se mies, Gabriel, jonka minä olin nähnyt ennen näyssä, kiiruusti kiitäen minun tyköni ehtoouhrin aikana.
Ja hän opetti minua, puhui minulle ja sanoi: "Daniel, nyt minä olen lähtenyt neuvomaan sinua ymmärrykseen. Kun sinä aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan; sillä SINÄ OLET OTOLLINEN."
Sua vaivaa joku ihme saarnatauti.
Sä et pätkääkään välitä niistä vangituista vaan käytät heidän tapaustaan keppihevosena että pääset saarnaamaan muista asioista.
Sulta puuttuu rakkaus ja se on ainakin ennen ollut hyvän uskovan tunnusmerkki.
>>>Sua vaivaa joku ihme saarnatauti.
Tuollako sinä pönkität sitä itsekästä käännytysvimmaasi. Raamatun mukaan rakkaus on kuitenkin tärkeintä ja se sinulta puuttuu.
Minulla ei ollut saarnakuumetta ennen uskoon tuloani.
Minulla ei myöskään ollut huolta lähimmäisistäni eikä
heidän pelastuksestaan ikuisuuteen Jumalan majoihin
ennen uskoon tuloani. Uskoon tulossa minulle tapahtui
se, että minä sain tuon "saarnakuumeen". Minulle tuli
huoli ihmisten pelastuksesta. Näin että eivät kaikki ihmiset
ole matkalla taivaaseen ja että he ovat silmät sokaistuna
matkalla ikuiseen kadotukseen. Tämä sai minussa aikaan
"saarnakuumeen". Joskus kuume on ollut kovempikin ja
joskus miltei "parantunut". Mutta nyt se on taas nousussa.
Enkä aio pyytää ihmisiltä enkä Jumalalta lääkettä laskea
tuota kuumetta.
Kummasti se saarnakuume vaan viilenee heti, kun tulee puhe Israelista ja sitten luotetaankin siihen kaanaankieleen, että "Jumala ei kutsumustaan kadu" ja unohetaan ettei se Jumala ole katunut muidenkaan kohdalla mutta että ihmiset voivat halutessaan katua ja hylätä...heh...kjeh...