Suomessa on pitkät perinteet vaikeiden asioiden väkisin vaientamisessa. Kun vaikeita asioita ja kansakunnan kipeitä vaiheita ei ole pystytty käsittelemään, jäljelle on jäänyt jonkinlainen halki-, poikki- ja pinoon -linja. Se nousee esille niin päiväkohtaisessa yhteiskunnallispoliittisesssa keskustelussa kuin menneisyyden traumojen selvittelyissä. Osa, usein olennainen osa, vaikeista asioista jätetään ja jää käsittelemättä, koska aina varjellaan "virallista" totuutta ja aina on niitä, jotka eivät siedä epävarmuutta vaan vaativat "lopullista" historiantulkintaa vaikkapa totuuden kustannuksella.
Kansalaissodan jälkiselvittelyt jäivät pitkään tekemättä. Niitä tehdään yhä. On niitä joiden mielestä selvityksiä ei pitäisikään tehdä.
Sotien aikaiset liittosuhteemme ovat toistaiseksi vailla lopullista totuutta. Viralliset valheet alkavat murentua vasta nyt. Ja vielä on niitä, jotka eivät hyväksy muuta kuin kiiltokuvatotuuksia. Uusin tutkimustyö tässä tulee Lasse Laaksoselta, joka käsittelee sitä miten kenraalien keskinäiset eripurat heikensivät sotatoimien johtamista. Mannerheimin maine rapautuu jatkuvasti.
Kekkosajalta on niin valtavia traumoja, että ne ovat nostattaneet oikein vastahistoriankirjoituksen aallon. Tämän nostattamana harrastelijahistorioitsijatkin, erilaiset lasselehtiset, ovat hakeneet noteerausta.
Suomi on koko itsenäisyytensä historian ajan elänyt vahvassa halki- poikki- pinoon -politiikan hengessä, ja kaiken epäilyn, kritiikin ja toisinajattelun vaimentaminen ja vaientaminen on seurannut kovaluonteista politiikkaa sen väistämättömänä vanavetenä.
Valitettavasti poliittinen kypsyminen on jäänyt tapahtumatta. Yhä vieläkin elämme kansana kriittisiä vaiheita, joissa vahvat johtajat taistelevat keskenään, eikä kansalle kerrota valtapolitiikan todellisia kuvioita.
Maan dumppaaminen täyteen halpaa amerikkalaista lainarahaa 80-luvun loppupuolella, kansantalouden romauttaminen ja valtion valjastaminen vetämään ikuista velkarekeä ovat asioita, joiden merkitys on maan kohtalon kannalta tuhoisa. Näistä asioista ei olla edes puhuttu niiden omilla nimillä. Kansa ei tiedä, että tosiasiassa Suomi on ulkkomaalaisomistuksessa oleva globaalipääoman hallitsema alusmaa, jonka valtion budjetin katto on IMF:n määräämä.
Kekkonen käytti valtaansa armottomasti, mutta pelasti pelillään Suomen - sen sijaan Koivisto teki maalle pahaa, ja hänen hallinnassaan maa käytännössä myytiin amerikkalaisille.
Näitä vaiheita ei saa julkisuudessa käsitellä. Jopa Suomen Akatemian lamatutkijat joutuvat liittämään papereihinsa varauksen: "Esitetyt arviot on tehty edellyttäen, ettei valtion velkaantumiseen liity asioita joita ei ole yleisesti tiedossa."
Lipposen amerikkamielistelyt ja Suomen liittäminen USA:n Irak-sotakoalitioon ovat myös asia, jonka ympärillä on käyty hämmästyttävä poliittinen valtataistelu. Mitä kaikkea kulissien taakse on jäänyt, sitä tavallinen, tiedonvälityksen varassa elävä kansalainen voi vain arvailla. Salaliittoteorioiden harrastajien ei tarvitse edes käyttää mielikuvitustaan - asiakokonaisuus löyhähtää pahasti tonkaisipa tunkiota miltä kulmalta tahansa.
Harvoin on nähty niin kiemurtelevia poliitikoita kuin Keskustan ja demareiden edustajat käsitellessään Irak-politiikkaa missä tahansa tv:n ajankohtaisohjelmassa. Käsitellessään tapaus Jäätteenmäkeä puolen tunnin ohjelman aikana jokainen poliitikko valehtelee ja kiertelee enemmän kuin Jäätteenmäki koko tragikoomisen prosessin aikana.
Suomalaisille ei tee kunniaa se että olemme sisäistäneet herra- ja orja-asenteet. Odotamme suorastaan poliitikkojemme olevan vahvoja johtajia, jotka jyräyttävät tarvittaessa nyrkin pöytään. Lippostakin ihaltiin, kunnes vahvuus meni överiksi ja kääntyi öykkäröinnin puolelle.
Orja-asenteet ovat kuitenkin vahvoja. Muuan orjille tyypillinen asenne on vahvempien mielistely. Tähän kuuluu se että kansalaiset vahtivat toinen toisiaan ja kilvan rientävät "virallisen" totuuden nimissä mitätöimään toisinajattelijat ja kriitikot.
Suomalainen haluaa olla aina "voiman oikealla puolella", kuten Kalle Päätalo asian ilmaisee. Hän kirjoitti kymmeniä tuhansia sivuja kuvausta, jossa suomalaisuus valottuu ruohonjuuritasolla.
Hänen teksteistään opimme tasan yhden asian. Emme osaa ajatella, koska emme halua ajatella. Ajattelu edellyttäisi rohkeutta. Halki-, poikki- ja pinoon -linja on yksinkertaisille suomalaisille, kaikille, helpompi.
Kansalaissodan jälkiselvittelyt jäivät pitkään tekemättä. Niitä tehdään yhä. On niitä joiden mielestä selvityksiä ei pitäisikään tehdä.
Sotien aikaiset liittosuhteemme ovat toistaiseksi vailla lopullista totuutta. Viralliset valheet alkavat murentua vasta nyt. Ja vielä on niitä, jotka eivät hyväksy muuta kuin kiiltokuvatotuuksia. Uusin tutkimustyö tässä tulee Lasse Laaksoselta, joka käsittelee sitä miten kenraalien keskinäiset eripurat heikensivät sotatoimien johtamista. Mannerheimin maine rapautuu jatkuvasti.
Kekkosajalta on niin valtavia traumoja, että ne ovat nostattaneet oikein vastahistoriankirjoituksen aallon. Tämän nostattamana harrastelijahistorioitsijatkin, erilaiset lasselehtiset, ovat hakeneet noteerausta.
Suomi on koko itsenäisyytensä historian ajan elänyt vahvassa halki- poikki- pinoon -politiikan hengessä, ja kaiken epäilyn, kritiikin ja toisinajattelun vaimentaminen ja vaientaminen on seurannut kovaluonteista politiikkaa sen väistämättömänä vanavetenä.
Valitettavasti poliittinen kypsyminen on jäänyt tapahtumatta. Yhä vieläkin elämme kansana kriittisiä vaiheita, joissa vahvat johtajat taistelevat keskenään, eikä kansalle kerrota valtapolitiikan todellisia kuvioita.
Maan dumppaaminen täyteen halpaa amerikkalaista lainarahaa 80-luvun loppupuolella, kansantalouden romauttaminen ja valtion valjastaminen vetämään ikuista velkarekeä ovat asioita, joiden merkitys on maan kohtalon kannalta tuhoisa. Näistä asioista ei olla edes puhuttu niiden omilla nimillä. Kansa ei tiedä, että tosiasiassa Suomi on ulkkomaalaisomistuksessa oleva globaalipääoman hallitsema alusmaa, jonka valtion budjetin katto on IMF:n määräämä.
Kekkonen käytti valtaansa armottomasti, mutta pelasti pelillään Suomen - sen sijaan Koivisto teki maalle pahaa, ja hänen hallinnassaan maa käytännössä myytiin amerikkalaisille.
Näitä vaiheita ei saa julkisuudessa käsitellä. Jopa Suomen Akatemian lamatutkijat joutuvat liittämään papereihinsa varauksen: "Esitetyt arviot on tehty edellyttäen, ettei valtion velkaantumiseen liity asioita joita ei ole yleisesti tiedossa."
Lipposen amerikkamielistelyt ja Suomen liittäminen USA:n Irak-sotakoalitioon ovat myös asia, jonka ympärillä on käyty hämmästyttävä poliittinen valtataistelu. Mitä kaikkea kulissien taakse on jäänyt, sitä tavallinen, tiedonvälityksen varassa elävä kansalainen voi vain arvailla. Salaliittoteorioiden harrastajien ei tarvitse edes käyttää mielikuvitustaan - asiakokonaisuus löyhähtää pahasti tonkaisipa tunkiota miltä kulmalta tahansa.
Harvoin on nähty niin kiemurtelevia poliitikoita kuin Keskustan ja demareiden edustajat käsitellessään Irak-politiikkaa missä tahansa tv:n ajankohtaisohjelmassa. Käsitellessään tapaus Jäätteenmäkeä puolen tunnin ohjelman aikana jokainen poliitikko valehtelee ja kiertelee enemmän kuin Jäätteenmäki koko tragikoomisen prosessin aikana.
Suomalaisille ei tee kunniaa se että olemme sisäistäneet herra- ja orja-asenteet. Odotamme suorastaan poliitikkojemme olevan vahvoja johtajia, jotka jyräyttävät tarvittaessa nyrkin pöytään. Lippostakin ihaltiin, kunnes vahvuus meni överiksi ja kääntyi öykkäröinnin puolelle.
Orja-asenteet ovat kuitenkin vahvoja. Muuan orjille tyypillinen asenne on vahvempien mielistely. Tähän kuuluu se että kansalaiset vahtivat toinen toisiaan ja kilvan rientävät "virallisen" totuuden nimissä mitätöimään toisinajattelijat ja kriitikot.
Suomalainen haluaa olla aina "voiman oikealla puolella", kuten Kalle Päätalo asian ilmaisee. Hän kirjoitti kymmeniä tuhansia sivuja kuvausta, jossa suomalaisuus valottuu ruohonjuuritasolla.
Hänen teksteistään opimme tasan yhden asian. Emme osaa ajatella, koska emme halua ajatella. Ajattelu edellyttäisi rohkeutta. Halki-, poikki- ja pinoon -linja on yksinkertaisille suomalaisille, kaikille, helpompi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
myöntää, että joka sana oli raudanlujaa asiaa. On sulateltavaa yhdellä jos toisellakin jos vain pystyy omilla aivoillaan enää ajatteleen.