Mies ei osaa keskustella riidellessä...

Neuvoni ei ole rakentava, valitan.
Sinun miehesi ei muutu mitä isoimmalla todennäköisyydellä !
Mieti, miten vietät tulevat vuotesi ja millaisessa ihmissuhteessa.

Toista ei voi muuttaa. Et pysty muuttamaan miestäsi haluamaksesi.

Miehesi moittiminen ei ainakaan auta mitään, tuskin itsekään tykkäisit, jos sinulle sanottaisiin ettet osaa keskustella. Ehket itsekkän tosiaan osaa, kun vain syytät toista osaamattomuudesta ja määräät mitä hän saa sanoa. Ihan siis kuten miehesikin.. Toisessahan ärsyttää se, mitä ei itsessään näe ;)

Yleensä keskustelu on rakentavaa, kun kerrot myös miltä itsestäsi mikäkin tuntuu. Esim. ihan kiva, kun yrität auttaa, ja voinhan ottaa noista jutuistasi jotain vinkkejä, miten jatkossa toimin asioissani.

Tuskin miehesi mitään pahaa tarkoittaa, vaan haluaa vain (kylläkin tungettelevalla tavalla) auttaa.. Voisitko arvoistaa ja kunnioittaa hänen haluaan olla sinulle avuksi?

Rakastatko miestäsi?
Rakastaako miehesi sinua?

Ilmoitit miehellesi, että "osaan hoitaa tilanteen kyllä itse". Tämäkö on keskustelua?? Kun et itse keskustele asioista, joista miehesi haluaisi keskustella? Sinä päätät mistä asioista keskustellaan, ja miten keskustellaan?? Sinunlaisiasia nalkuttavia pirttihirmuvaimoja on maailman pullollaan. Henkinen väkivalta on julmaa.

Tasapainossa oleva mieli ei saa raivareita koskaan. Tiedän, kun elän sellaisen ihmisen seurassa. Hän purkaa työstressin harrastuksiin ja työkavereiden (tai minun) kanssa keskustelemalla eikä siten kerää mitään sisälleen ja pimahda koskaan.
Olen oppinut hänen tekniikkansa ja siksi meillä ei riidellä, kinataan korkeintaan, ja sekin rakentavassa hengessä.

Tällaisessa suhteessa elävänä tulee siis ekana mieleen ihmetellä niitä taustalla olevia syitä, jotka saavat sinun miehesi purkamaan itseään sinulle huutamiseen. Se on oire jostakin, ehkä siitä, että sinä olet hänen ainut ns. rehellinen kommunikointikanavansa. Ehkä hän näyttelee mukavaa jätkää kavereilleen ja sietää muiden sättimistä uskaltamatta kritisoida takaisin, tms. Se on aika yleistä, sekä miesten että naisten maailmassa. Uskalletaan räyhätä vain kotona.

Toinen asia, joka tuli mieleeni, on turhautuminen. Turhautunut ihminen purkaa hänkin oloaan helpoiten puolisoonsa. Turhautua voi vaikka mistä, joten siinäkin asiassa tulisi tutkia niitä taustoja.

Teet itsellesi hallaa syyllistämällä itsesi siitä, ettet osaa olla vain hiljaa ja ottaa vastaan toisen räksytystä. Ei se ole mikään ihanne, eikä edes tarpeellistakaan. Sinä olet takuulla harvoin syyllinen siihen, että mies suuttuu.

Syyttelyä tärkeämpää olisi kyetä keskustelemaan niistä molempia satuttavista tilanteista jälkeenpäin, ja kertoa silloin, rauhallisessa ilmapiirissä, millaisia ajatuksia kummallekin tuli sen riidan aikana, jne. Sillä tavalla te oppisitte tuntemaan toisenne ja itsennekin paremmin. Maton alle lakaisemisesta kertyy vain lisää painolastia, joka puretaan sitten taas seuraavan pimahduksen kautta ulos.

Ei siis tarvitse varoa ja pelätä pimahduksia, mutta niistä tulee puhua jälkeenpäin - uuden riidankin uhalla.

Aika vaikea sanoa, kun en ole nähnyt enkä kuullut tilannetta oikeasti. Ei ole tavatonta sekään, ettei joku osaakaan keskustella niin kypsästi kuin itse ajattelee. Vaikka miehesi huutaminen on epäasiallista (ja jankuttaminen ärsyttävää), tämä ei vielä tarkoita sitä, että oma toimintasi automaattisesti täysin ok. Ehkä hän on öykkäri ja sinä et. Tai sitten sinäkin voisit miettiä uudestaan. Keskenännehän teidän pitää näistä asioista puhua, se nyt ainakin on selvää, että miestäkin jokin loukkasi tai ärsytti.

Puhukaa. Jos puhuminen ei onnistu, sitten ei onnistu suhdekaan.

Suosittelen lukemaan kirjan "riitele rakentavasti, parisuhde paremmaksi". Minulla se avasi omat silmäni oman käyttäytymisen suhteen. Parisuhteessa vaikka toinen vain muuttaa käytöstään, niin muuttuu koko parisuhde. Tsemppiä.

:D muuttakaa maalle :D

Onko miehesi itsekäs, onko hän mielestään aina oikeassa, tekeekö hän koskaan aloitetta riidan lopettamiseksi, huomioiko ja muistaako hän sinua millään tavalla esim. merkkipäivinä? Miten itse käyttäydyt näissä tilanteissa?

Meilläkin minä olen se, joka puhuu. Mies jäykistyy, myöntää olevansa täysin itsekäs, ei koskaan tee aloitetta riitojen lopettamiseksi, ei ole koskaan huomioinut millään tavalla merkkipäivinäni eikä lapsienkaan merkkipäivinä. Hän sanoi nyt viimeksi, kun puhuimme, ettei hän katso sitä niin tärkeäksi. Minusta se on aikamoinen möläytys! Kyllähän minä sen olen tiennyt, mutta että se noin selvästi tulee suusta ulos, kyllä kertoo ihmisestä aika paljon. Hän ei arvosta mielipiteitäni ja eipä taida arvostaa lainkaan. Olen hänelle varmaan vain jokin roska, josta jotenkin on hänelle hyötyä.

Olen kyllä itse sellainen, että mielelläni muistan ja huomioin muulloinkin kuin vain jouluna ja merkkipäivinä. En nyt itsestäni niin välitä, mutta kyllä läheisiä etenkin lapsia, pitäisi jotenkin silloin tällöin huomioida. Olen nyt tullut siihen tulokseen, että miehessäni on jotakin pahasti pielessä. Hänelle ei koskaan saisi sanoa mitään hänen käytöksestään hän sanoo, että "sehän nyt on niin pieni asia, että mitä tuosta". Hänelle se on kuitenkin liian suuri asia saada aikaiseksi.
Hän valehtelee, lupailee kaikenlaista ja aina kaikki jää vaan siihen, kun näistä hänelle muistuttaa, on siihen aina jotakin selitystä, täysin tuulesta temmattua. Koko elämä on mennyt täysin hukkaan, mutta jospa tällä olisi jokin tarkoitus ollut, mene ja tiedä.

Olisi mukava keskustella vastaavaa kokeneiden kanssa aivan "nokitusten", kuulla toisten tuntemuksia ja oivalluksia, miten näistä pattitilanteista pääsisi.

Korvatulpat on popp!!!!!!!!! Kannattaa kokeilla!! Ja niiden avulla on helpompu esittää välinpitämätöntä! :) Toimi näin ja odota että miehesi aikuistuu eli kypsyy (näin pystyt helpommin esim. Kirjoittaa kirjeen hänelle jossa et syytä , et pelkästään moiti häntä vaikka kerrotkin turhamaisuuden tunteestasi kun hän kiukuttelee kuin tarhaikäinen lapsi..!)

Oikeastaan voit vaikuttaa vain omaan käytökseesi. Jos nyt jo kokemuksesta tiedät, milloin juttu on menossa riidan puolelle, kokeile vaikenemista. Päästä miehen puheet ohi korviesi, älä provosoidu. Pikkuasioista riitelemiseen tarvitaan kaksi.

Keskustelemiseen tarvitaan myös kaksi, ja sitä kannattaa yrittää vain, kun molemmat ovat rauhallisella mielellä. Jos menee riitelyksi, pidetään tauko ja kokeillaan myöhemmin uudelleen. Opettelemisen arvoinen taito, ei helppo.

Jos mies on inhottava naiselle, niin sama äkäisyys tarttuu naiseen ja konflikteja syntyy. Lisäksi monesti nainen vihjaillen saattaa ärsyttää miestä ja mies saattaa ottaa heti henkilökohtaisena hyökkäyksenä naisen sanat.

Jatkan kirjoittelua. Lukeneeko tätä kukaan, mutta puranpa tunteitani. Nyt joululahjojen hankkimisen aikaan kun kysyin mieheltäni, etteikö sua ollenkaan haittaa, ettei ole ostettu juurikaan lahjoja. Hän sanoi, ettei häntä haittaa, vaikka ei ostettaisi mitään, koska lapsemme ovat jo 35- ja 34-vuotiaita. Hän on täysin tunteeton, kylmä ja vasta nyt minä sen huomaan. Tuntuis, että omatuntokin soimais jos noin kylmästi suhtautuu. Itse en häneltä saanutkaan yhtään lahjaa, en minä siitä enää välitä, kun olen jo siihen tottunut, mutta millaista isämallia tällainen isä näyttää lapsilleen. En itse oikein jaksa enää mitään. Olen rättiväsynyt.
Hän on täysin saita. Hän ei tee aloitetta mistään, eikä sitten ostakaan mitään, paitsi jos hän itse jotakin tarvitsee niin sitten kyllä. Kaikkia hän sitten käyttää kuin omaansa, eikä suvaitse siitä mainita. Onkohan hän psykopaatti-narsisti vai mitä ihmeitä tuollaiset hemmot ovat. Ajattelin lähteä läpsimään lopultakin. Olen tullut siihen tulokseen, että alan välittää enemmän itsestäni, en kait minä mikään kynnysmatto ole aikaiselle ihmiselle.