Karl Ove Knausgård Taisteluni I

scarabaeus

Karl Ove Knausgård Taisteluni I (ensimmäinen osa)

No tässä on kirja, jossa selkiää hyvinkin, että miten kirjailija syntyy. Millaisista mielen- sun muun maisemista ne oikein sikiävät.
Juu.
Sellaisen kuvan minä olen aiemminkin ajatellut, että kolkonpuoleinen lapsuus vahvatahtoisen eksyksissä olevan isän varjoissa. Sellaisia ne suurimmaksi osaksi ovat. Lähes. Sellaisista lähtökohdista jaksaa sitten jankata sitä olemista ja tihrustaa eri kanteilta toisillekin kerrottavaksi. Jankata ja toistamalla toistaa.
Kuinka vaikeeta se olo ja elo milloin mitenkin ottaen onkin. Ja tämänsorttiset kirjailijathan vetäisevät sitten aina sinne tekstiensä lippusalkoon milloin mitäkin kirjallista krääsää. Luetteloidaan niitä omia esikuvia ja läntätään ne sukulaiset nippuun tukevasti omiin lokeroihinsa.

Jotenkin tämän Knausgårdin ekan osan luettuani olen vakavasti sillä mielellä, että nyt riitti tämä porskutus. Ei jaksa toista osaa, kolmatta, neljättä, viidettä, kuudetta......... ei ei ei.

Vaan oletteko Te jaksaneet niitä kahlata kuinka pitkälle?

5

427

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Varasin teoksen kirjastosta luettuani Suomen Kuvalehdestä kehuvan arvostelun. Taisin parikymmentä sivua lukea.

      "Meren maun maistaa yhdestä siemauksesta."
      Alexandr Solzhenitsyn

    • scarabaeus

      ...... meren makuja, juu mulle se Välimeri on ollut jotenkin niin merkityksellinen tällä elämän taipaleellani, että oksat pois !
      ja olisi kiva tietty, jos joku nyt jo kertoisi, että on lukenut joka ikisen
      Knausgårdin taisteluosan, kuusihan niitä on yhteensä.

      Että nyt vasta näin vähän saanut tämäkin kirja-arvosteluni huomiota,
      kiitos Sologdin,
      tarkasti luen aina Teidän kirjoituksianne näillä kirjallisuussivustoilla.
      Miten muistelen, että aika ärhäköitäkin ovat.

      Hauskaa !

      • Takkutukka*

        Kirja-arvostelusi ovat myös mielestani kautta linjan olleet kiintoisia; kiitos!

        "Taisteluni, kolmas kirja" ja tässäoma arvioni siitä: Viiltävän pilkuntarkkaa analyysia. Kerronta nakuttaa armottomasti eteenpäin kuin Mummin sik-sak-Singer. Kuvatessaan lapsuuttaan, sen ajattoman ajan kesiä ja päiviä, hiekantuoksuisia jalkapallopelejä, äitiä, isää ja veljeään, kimurantteja perhesuhteita, (vaan onkos niitä ylipäitänsä muunlaisiakin?) ja Ruususen unesta heräävää seksuaalisuutta sekä eksaktilla pieteetillä kaiken sisälleen sulkevaa luontoa heinänkorren tarkkudella kirjailija ei ole antanut itselleen mitään armoa eikä sallinut oikopolkuja.

        On helppo oivaltaa, kuinka paljon hikeä, verta ja kyyneleitä on puserrettu ennen vihoviimeisen pisteen painallusta. Lukeminen poikii myös hyvinkin omakohtaisia assosiaatioita; hyvä niin. Kirjan tekstin takana on eittämättä Ihminen, kunnioitettava itsensä avaaminen ja likoonlaitto, jopa siinä määrin, että lukeminen aiheuttaa ajoittain hivenen vaivaantuneen tirkistelijämisen tunnetilan, mutta samalla vetää hiljaiseksi!


    • scarabaeus

      No nyt on kolme osaa luettu, ja syvimmin näistä kolmesta kappasi mukaansa jotenkin kakkonen, tää kolmas ei niinkään.
      Ja nyt sitte tarttee kait lukea seuraavat alkukielisinä tai ruåttiksi, vai onko enkuksi?
      Siis milloin on kaikki suomennettuina, satutteko tietämään ?

      Eihän näitä knausgåårdeja voi olla lukematta,
      eihän ?

      • LeenaS

        Ei voi olla lukematta, ei. Aloitin keskimmäisestä eli kakkosesta, joka oli tuolloin saatavilla. Osat 3 ja 1 olivat seuraavana ahmittavinani. Tykkäsin kaikista, mutta syvimmin minuunkin vaikutti kakkonen.
        Odotan seuraavia hartaasti; olen melkein rakastunut Karl Oveen.
        Nyt on lukusessa Kjell Westön Kangastus 38, jota luen hitaasti nautiskellen tietäen jääväni taas odottamaan uutta. Ei tällaisia opuksia tuosta vaan sutaista, vaan näissä on valtava taustatyö, kun pieteetillä rakennetaan kertomuksia.

        Leena Lehtolaisen Rautakolmio jäi puoliväliin...


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kuka sitä naista maalittaa

      Täällä oikeasti?
      Ikävä
      172
      1147
    2. Anteeksipyynnöstä

      Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän
      Ikävä
      132
      867
    3. Oletko päässyt minusta

      Eteenpäin?
      Ikävä
      84
      803
    4. Ei kukaan ole katsonut

      Kuten sinä. Niin välittävä ja hellä katse.
      Ikävä
      51
      738
    5. Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies

      Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?
      Ikävä
      37
      561
    6. Olisitko oikeasti valmis rikkomaan

      Perheesi? En haluaisi sitä, mutta ne on teidän välisiä asioita. Voin olla sinulle vain kaverikin… ei paineita. Minä kesk
      Ikävä
      55
      549
    7. Stubb munasi - Suomessa kuuluu liputtaa Suomen lipulla

      Presidentinlinnan ja Mäntyniemen salkoihin nostettiin sateenkaariliput lauantaina. Suurin osa kansasta ei varmasti pidä
      Maailman menoa
      296
      538
    8. Martinan tarve valehdella.

      Miksiköhän Martina valehtelee niin paljon,onko hän tietoinen siitä että valheistaan jää useimmiten kiinni? Esimerkkinä t
      Kotimaiset julkkisjuorut
      217
      503
    9. Rakastan sinua

      Päivä päivältä enemmän 🥰 Miehelle.
      Ikävä
      50
      494
    10. Pakkomielle

      Tahdon pyytää anteeksi, että olen kaivannut sinua kaikki nämä vuodet ja olet ollut minulle pakkomielle. Nyt on aika pääs
      Ikävä
      45
      492
    Aihe