Väestönkasvu, työttömyys, köyhyys ja nälkä ajavat siirtolaisia Eurooppaan, vaikka heille ei ole luvassa töitä eikä turvapaikkaa. Ongelmaan pitää puuttua määrätietoisesti Välimeren kummallakin puolen.
Lampedusan saaren edustalla tapahtuneessa laivaonnettomuudessa kuoli lokakuun alussa yli kolmesataa Eurooppaan siirtolaisiksi pyrkinyttä somalialaista ja eritrealaista. Ihmishenkiä vaatineita havereita on ollut Välimerellä tänä vuonna aiempaa enemmän, mutta muuttoliikekatastrofi on vasta aluillaan.
Afrikassa erilaiset matkatoimistot ja keinottelijat tarjoavat muuttopaketteja Eurooppaan. Siirtolaiset huomaavat vasta perille päästyään, että todellisuus on Euroopassakin karu. Tarjolla ei ole töitä eikä turvapaikkaa.
Muuttopainetta aiheuttaa etenkin kiihtyvä väestönkasvu. Egyptin asukasluku on kaksinkertaistunut vuodesta 1980, eikä Niilin ympäristössä ole vuosiin jalostettu aavikkoa viljely- tai talousmaaksi.
Väestöpaine kasvaa myös Etiopiassa. Maan talous ei kasva, vaikka 82-miljoonainen väestö kasvaa vuosittain 2,6 prosenttia.
Lähtömaiden tulisi kansainvälisen tuen avulla pyrkiä rajoittamaan väestönkasvua, esimerkiksi Kiinan yhden lapsen politiikan tapaan. Yhden lapsen politiikka toisi Afrikan maille pitkän aikavälin hyötyä ja niiden asukkaille välitöntä etua, kun elatustarve vähenee.
Muuttohaluja lisää myös nuorisotyöttömyys. Arabimaissa arvellaan olevan yli 18 miljoonaa työtöntä 15–24-vuotiasta nuorta. Tunisiassa, Libyassa ja Egyptissä työttömiä nuoria on tuoreiden tilastojen mukaan yli 40 prosenttia.
Työtön nuoriso turhautuu ja voi ryhtyä mellakoimaan. Arabikevään vallankumoukset saivat tukea tyytymättömiltä nuorilta.
Pohjois-Afrikan maiden hallitusten pitäisi keskittyä nuorisotyöttömyyden hoitoon jopa palkkoja alentamalla, jotta nuorisolla olisi mielekästä tekemistä päiväsaikaan. Työllistämiseen voisi hakea lainarahoitusta esimerkiksi Kansainväliseltä valuuttarahastolta, ja Euroopan maiden antamassa kehitysavussa pitäisi painottaa nuorisotyöttömyyden hoitoa.
Ruoan hinnannousu lisää konfliktialttiutta. Esimerkiksi Etiopiassa ja Sudanissa ruoan hinta on noussut nopeammin kuin missään muualla maailmassa. Keniassa jopa kolmasosa kaupunkilaisista on aliravittuja. Afrikan sarvessa ja Libyassa kolmasosa perheen tuloista menee ruokaan.
Afrikan ulkopuolisten maiden ei pitäisi käyttää afrikkalaista viljelyalaa ruokahuoltonsa turvaamiseen, toisin kuin esimerkiksi Etelä-Korea ja Intia tekevät nykyisin. Afrikkalaisen viljan pitäisi päätyä Afrikan markkinoille. Rikkaampien maiden tulisi laivata kehitysapuna ilmaista viljaa alueille, joilla kärsitään aliravitsemuksesta tai nälänhädästä.
Nälkä ja köyhyys lisäävät siirtolaisuuden houkutusta erityisesti maaseudulla. Vaikka kaupungeissa on merkkejä elintason paranemisesta, Pohjois-Afrikan maaseudulla yli puolet kansasta elää köyhyysrajan alapuolella. Joka kolmas libyalainen on ilman puhdasta vettä.
Kansainväliset sijoittajat eivät juuri kehitä maaseudun infrastruktuuria, ja maaseudun kurjistumisen vuoksi väestön on pakko muuttaa ylikansoitettuihin kaupunkeihin. Afrikkaan sijoituksia tekevien maiden, muun muassa Kiinan, tulisi ottaa vastuu Afrikan maiden maaseudun kehittämisestä.
Väestönkasvu, työttömyys, köyhyys ja nälkä eivät yksinään täytä Geneven pakolaissopimuksen määritelmiä suojaan oikeuttavasta vainosta tai sen uhasta. Kun turvapaikkaa ei näillä perusteilla saa eikä Euroopalla ole tässä taloustilanteessa tarjota työlupia, Eurooppaan pyrkivät siirtolaiset jäävät tyhjän päälle. Etelä-Eurooppa ja Välimeri täyttyvät ajelehtivista ihmisistä, joille Euroopalla ei ole tarjottavaa.
Lähtömaissa pitäisi jakaa todenmukaista tietoa turvapaikan saamisen tiukoista ehdoista sekä Euroopan heikosta talous- ja työllisyystilanteesta. Euroopan maiden kehitysyhteistyöhankkeiden taas pitäisi tukea nykyistä paremmin nuorten työllistymistä ja ruoan hinnanlaskua lähtöalueilla.
Jos siirtolaisten lähtö- ja saapumismaissa ei puututa siirtolaisuuden syihin, Lampedusan edustalla ja muualla Välimerellä on odotettavissa entistä enemmän tragedioita.
Arno Tanner
Kirjoittaja on väestötieteen ja politiikan dosentti, joka toimii erityisasiantuntijana Euroopan turvapaikkavirastossa Maltalla.
http://www.hs.fi/ulkomaat/Afrikkalaisten muuttovirtaa pitää hillitä monin keinoin/a1382579730290
Lampedusan saaren edustalla tapahtuneessa laivaonnettomuudessa kuoli lokakuun alussa yli kolmesataa Eurooppaan siirtolaisiksi pyrkinyttä somalialaista ja eritrealaista. Ihmishenkiä vaatineita havereita on ollut Välimerellä tänä vuonna aiempaa enemmän, mutta muuttoliikekatastrofi on vasta aluillaan.
Afrikassa erilaiset matkatoimistot ja keinottelijat tarjoavat muuttopaketteja Eurooppaan. Siirtolaiset huomaavat vasta perille päästyään, että todellisuus on Euroopassakin karu. Tarjolla ei ole töitä eikä turvapaikkaa.
Muuttopainetta aiheuttaa etenkin kiihtyvä väestönkasvu. Egyptin asukasluku on kaksinkertaistunut vuodesta 1980, eikä Niilin ympäristössä ole vuosiin jalostettu aavikkoa viljely- tai talousmaaksi.
Väestöpaine kasvaa myös Etiopiassa. Maan talous ei kasva, vaikka 82-miljoonainen väestö kasvaa vuosittain 2,6 prosenttia.
Lähtömaiden tulisi kansainvälisen tuen avulla pyrkiä rajoittamaan väestönkasvua, esimerkiksi Kiinan yhden lapsen politiikan tapaan. Yhden lapsen politiikka toisi Afrikan maille pitkän aikavälin hyötyä ja niiden asukkaille välitöntä etua, kun elatustarve vähenee.
Muuttohaluja lisää myös nuorisotyöttömyys. Arabimaissa arvellaan olevan yli 18 miljoonaa työtöntä 15–24-vuotiasta nuorta. Tunisiassa, Libyassa ja Egyptissä työttömiä nuoria on tuoreiden tilastojen mukaan yli 40 prosenttia.
Työtön nuoriso turhautuu ja voi ryhtyä mellakoimaan. Arabikevään vallankumoukset saivat tukea tyytymättömiltä nuorilta.
Pohjois-Afrikan maiden hallitusten pitäisi keskittyä nuorisotyöttömyyden hoitoon jopa palkkoja alentamalla, jotta nuorisolla olisi mielekästä tekemistä päiväsaikaan. Työllistämiseen voisi hakea lainarahoitusta esimerkiksi Kansainväliseltä valuuttarahastolta, ja Euroopan maiden antamassa kehitysavussa pitäisi painottaa nuorisotyöttömyyden hoitoa.
Ruoan hinnannousu lisää konfliktialttiutta. Esimerkiksi Etiopiassa ja Sudanissa ruoan hinta on noussut nopeammin kuin missään muualla maailmassa. Keniassa jopa kolmasosa kaupunkilaisista on aliravittuja. Afrikan sarvessa ja Libyassa kolmasosa perheen tuloista menee ruokaan.
Afrikan ulkopuolisten maiden ei pitäisi käyttää afrikkalaista viljelyalaa ruokahuoltonsa turvaamiseen, toisin kuin esimerkiksi Etelä-Korea ja Intia tekevät nykyisin. Afrikkalaisen viljan pitäisi päätyä Afrikan markkinoille. Rikkaampien maiden tulisi laivata kehitysapuna ilmaista viljaa alueille, joilla kärsitään aliravitsemuksesta tai nälänhädästä.
Nälkä ja köyhyys lisäävät siirtolaisuuden houkutusta erityisesti maaseudulla. Vaikka kaupungeissa on merkkejä elintason paranemisesta, Pohjois-Afrikan maaseudulla yli puolet kansasta elää köyhyysrajan alapuolella. Joka kolmas libyalainen on ilman puhdasta vettä.
Kansainväliset sijoittajat eivät juuri kehitä maaseudun infrastruktuuria, ja maaseudun kurjistumisen vuoksi väestön on pakko muuttaa ylikansoitettuihin kaupunkeihin. Afrikkaan sijoituksia tekevien maiden, muun muassa Kiinan, tulisi ottaa vastuu Afrikan maiden maaseudun kehittämisestä.
Väestönkasvu, työttömyys, köyhyys ja nälkä eivät yksinään täytä Geneven pakolaissopimuksen määritelmiä suojaan oikeuttavasta vainosta tai sen uhasta. Kun turvapaikkaa ei näillä perusteilla saa eikä Euroopalla ole tässä taloustilanteessa tarjota työlupia, Eurooppaan pyrkivät siirtolaiset jäävät tyhjän päälle. Etelä-Eurooppa ja Välimeri täyttyvät ajelehtivista ihmisistä, joille Euroopalla ei ole tarjottavaa.
Lähtömaissa pitäisi jakaa todenmukaista tietoa turvapaikan saamisen tiukoista ehdoista sekä Euroopan heikosta talous- ja työllisyystilanteesta. Euroopan maiden kehitysyhteistyöhankkeiden taas pitäisi tukea nykyistä paremmin nuorten työllistymistä ja ruoan hinnanlaskua lähtöalueilla.
Jos siirtolaisten lähtö- ja saapumismaissa ei puututa siirtolaisuuden syihin, Lampedusan edustalla ja muualla Välimerellä on odotettavissa entistä enemmän tragedioita.
Arno Tanner
Kirjoittaja on väestötieteen ja politiikan dosentti, joka toimii erityisasiantuntijana Euroopan turvapaikkavirastossa Maltalla.
http://www.hs.fi/ulkomaat/Afrikkalaisten muuttovirtaa pitää hillitä monin keinoin/a1382579730290
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinäpä sen sanoit. Noinhan asia varmaankin on. Mutta riittääkö rahkeet asiaintilan muuttamiseen??
Vain äänestämällä maahanmuuttokriittisiä. Siitä se on suurelta osin kiinni. Nyt tänne houkutellaan ihmisisä verokassalle hallituksen tai kunnan hallituksen, päättäjien toimenpitein.
Mieletön määrä takausvastuista ja valtion velkaa.
Sitten kasvatetaan pakolaiskiintiötä. Laman aikana, halloo!
http://www.hs.fi/kotimaa/Syyrialaisia vastaanottaville kunnille tarjotaan rahaa/a1382584121294
Mietitään vuosikausia, pitäsiikö ulkomaalaisten opiskelijoiden koulutus olla maksullista.
http://www.hs.fi/kotimaa/Suomen korkeakouluissa on jo liki 20000 opiskelijaa ulkomailta/a1382579358485
Hommataan tuhansille laittomiolle maassaoleskelijoille kunnallista terveydenhuolto ja majoitusta kuten myös romanikerjäläisille.
Ja tässä tämän hallituksen jokin leikkauslista meille:
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Leikkauslista – näin uusi hallitus säästää/1135266993995
Leikkauslista – näin uusi hallitus säästää
18.6.2011 0:50
A A Kalle Silfverberg
Sähköposti Kalle Silfverberg
Helsingin Sanomat
Piia Elonen
Kirjoittaja on politiikan toimituksen varaesimies.
Sähköposti Piia Elonen
Helsingin Sanomat
Uusi hallitus leikkaa yhteensä 1,25 miljardia euroa. Säästöt on kerrottu vuositasolla.
Kuntien valtionosuudet: - 631 milj.
Kehitysyhteistyö: - 115 milj.
Puolustusvoimat: - 200 milj.
Sairausvakuutuksen lääkekorvausmenot: - 113 milj.
Maatalouden säästöt yhteensä: - 110 milj.
Elinkeinotuet: - 110 milj.
Budjettiriihessä sovitaan vielä lisäleikkauksia: - 100 milj.
Säästöt valtion- ja keskushallinnossa: - 60 milj. Lisäksi eri ministeriöiden hallinnoissa miljoonasäästöjä, esimerkisi TEM:n aluehallinto - 10 milj. ja opetusministeriö - 15 milj.
Ammattikorkeakoulujärjestelmä: - 51 milj.
Aalto-yliopiston ja muiden yliopistojen lisäraha: - 58 milj.
Lukioverkon karsiminen: - 30 milj.
Ammatillinen koulutus: - 28 milj.
Yliopistot: - 27 milj.
Suomen Akatemia: - 28,6 milj.
Uusiutuvan energian tuet: - 25 milj.
Oppisopimuskoulutus: - 21 milj.
Merenkulun tuet: - 20 milj.
Tie- ja ratahankkeet: - 20 milj.
EU-rakennerahastojen kansalliset osuudet: - 20 milj.
Valtion taidemuseo: - 19,5 milj.
Maahanmuuttopolitiikan tehostaminen, nopeutetaan viranomaiskäsittelyä: - 20 milj. euroa
TV-lupien tarkastamisesta luopuminen: - 11 milj. euroa
Poliisitoimi: - 10 milj.
Vanhojen hissien korjausavustukset: - 15 milj.
Avustukset korjaustoimintaan: - 10 milj.
Ammatillinen lisäkoulutus - 8 milj.
Lähialueyhteistyö, mm. Venäjä - 8 milj.
Vuorotteluvapaakorvausten pienentäminen: - 7,5 milj.
Ulkoasiainhallinto - 6 milj. euroa
Nuorisotyön rahoitus: - 6 milj.
Puoluetuki - 2 milj. euroa.
Rajatarkistusten automatisointi - 2 milj. euroa
Terveyden edistäminen: - 2 milj.
Ministereille 5 prosentin palkanalennus.
Lisää aiheesta:
Pienituloiset hyötyvät lähivuosina, suurituloisille keppiä maltillisesti 18.6.2011
Hallitusohjelman pääkohdat 17.6.2011
Kristilliset sai hallitusohjelmaan aborttipykälän 18.6.2011
Vihreät aikoo ehdottaa sukupuolineutraalia avioliittolakia 17.6.2011
Nato-jäsenyyttä ei haeta tämän hallituksen aikana 17.6.2011
Uusille ydinvoimaloille ei lupia 17.6.2011
Muutamat naispoliitikot kalastelevat tietämättömien ääniä vaikka tietävät tosiasiat maahanmuuttopolitiikan tilanteesta. Eivät halua ihmisten tietävän tosiasioita vaan kiinnostaa vaan se miten saadaan mahd paljon ääniä.
Pitäisikö "tykkivenepolitiikka", ottaa takaisin käyttöön, ja laittaa asiat kuntoon
vaikka väkisin jos eivät itse pysty tai viitsi, näissä pakolaisten lähtöalueilla.
Kiipeisivät ne vihreet venäjän pellet auttamaan niitä kotimaahansa takaisin. Rahalle ahneet salakuljettajat ovat houkutelleet ne hyvän toivossa matkalle. Ne ovat vielä hyväksikäytettyjä, riistetty koko perheen rahat.
Mielestäni suomalaiset päättäjät suojelevat niitä rikollsia salakuljettajia ja ihmisten hyväksikäyttäjiä. Ei Eu.ssa ole enää resursseja, ei taloudellisa eikä muitakaan. kadulla me kohta kaikki kävellään ja oleskellaan.