Tämä on keskustelukanava eikä opetuskanava

Avaus on sellainen ”toisaalta ja toisaalta” –avaus. On varmasti oikein sanoa, että on suuri virhe yrittää olla Raamatun opettaja tilanteessa, jossa Raamattu tunnetaan vain pintapuolisesti, tartutaan muutamaan jakeeseen tutkimatta asiayhteyttä tai ollaan jouduttu harhapoluille jumiuduttua jonkin opinsuunnan vääriin tulkintoihin. Hyvin moni saattaa esiintyä suurena Raamatun opettajana ilman, että olisi saanut Jumalalta opettamisen armolahjaa. Kenenkään ei pitäisi ylpistellä tai nautiskella Raamatun jakeiden selittämisellä. "Älköön kovin moni teistä pyrkikö opettajiksi, sillä he saavat muita kovemman tuomion", kirjoitti Jeesuksen veli Jaakob epistolassaan.

Jokaisessa Jumalan Sanaa julistavassa tilaisuudessa tai hengellisessä keskustelupiirissä joudutaan kohtaamaan kuitenkin kysymys, mitä Raamattu tästä sanoo, miten se tästä asiasta opettaa meitä. On mahdotonta ajatella kristillistä keskustelufoorumia niin, että Raamatun Sana jätettäisiin kokonaan sen ulkopuolelle. Jos otat esille Raamatun Sanan, olet jo opetuksessa: 2. Tim 3: ”…pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut. ”

Entäpä, jos pitäydymme pelkästään helluntailiikkeessä? Helluntailaisuudesta keskustelussa näkyy täällä tämän tästä voimakas kiritiikki liikkeen nykytilasta. Moni kirjoittanut, että helluntaikirkko on livennyt liikkeen alkuperäisestä hengellisyydestä ja ajautunut tilanteeseen, jossa ”konstit lisääntyvät, kun Henki puuttuu”. Jos pohdimme helluntailaisuutta siten, että mikä on Jumalasta ja mikä ihmisestä, joudumme heti kysymään: mitä Raamattu tästä sanoo eli opettamaan. Jumalan Sana on ainoa, mikä erottaa sielullisuuden ja hengellisen: ”Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme." On muistettava, että jokainen seurakunta on aina puutteellinen, täydellistä yhteisöä ei ole olemassa. Vaarana on aina ylikriittisyys ja koko liikkeen leimaaminen muutaman erityistapauksen vuoksi.
Valitettavan usein käy niin, että tietystä Raamatun kohdasta keskustelu menee nopeasti kiistelyvaiheeseen ja sitä kautta toisten kirjoittajien suoranaiseen mollaamiseen. Jos jollakin on opettamisen armolahja, niin tuskinpa armolahja vie toisen ihmisen vähättelemiseen tai loukkaamiseen millään tavalla. Rakkautta on sekin, että rakastaa toista uskovaa joissain erityiskysymyksissä erilaisesta näkemyksestä huolimatta. Kunhan meillä vain on yksi usko ja yksi Herra.

Täällä on parhaillaan menossa kaksi ketjua, joissa molemmissa kysytään nimimerkki Ekivaarin mielipidettä tietystä hengellisestä kysymyksestä. Toinen on jo hyvää vauhtia kiistelyvaiheessa ja toinen saattaa olla siihen suuntaan menossa, aika näyttää. Ovatko monetkin vakiokirjoittajat ottaneet Ekivaarin opettajakseen, onko hänellä opettamisen armolahjaa ja onko hän selittänyt Raamattua ymmärrettävästi, rakkaudellisesti ja oikein? Petri Paavolaan viitataan hyvin usein. Ymmärrän, että eri henkilöt nousevat keskusteluissa esille. Aina on kysyttävä, onko henkilö antanut sellaisen kuvan, että hän haluaa perehtyä Raamatun totuuteen ja löytää Jumalan tahdon. Hyvä on myös kysyä, löydänkö kirjoittajan tekstistä kaiken kriittisyydenkin keskeltä myös itä rakkautta ja armoa, jota niin syvästi kaipaan.

Toki helluntailaisuudessa tulkitaan Raamatun Sanaa, niin kuin kaikissa muissakin kristillisissä seurakunnissa - kuinkas muutenkaan. Kaikilla uskovilla on myös oikeus keskenään ”neuvoa toinen toistanne”, kun se vain tapahtuu ”viisaudessa”. Niinhän esille ottamasi kolossalaiskirje kehottaa. Se vaatii kuitenkin suurta nöyryyttä Jumalan ja ihmisten edessä ja sen myöntämistä, että minä en ymmärrä kaikkea Raamatun sanaa oikein, olen omissa tulkinnoissakin myös vajavainen. Olenko todella valmis ottamaan muilta opetusta vastaan, tarkistamaan entisiä tietojani ja rakentumaan uutta kohti. Parhaimmillaan voin saada näiltä keskustelupalstoilta jotain uutta armoa kirkastavaa, jotain uutta opetusta, joka virkistää henkeäni.

Helposti jäämme alaikäisyyteen, kaikkien opintuulten heittelemiksi. Luulemme tietävämme, emmekä ole halukkaita oppimaan uutta. Ehkä siinä tuiverruksessa syntyvät sitten ne kiivaimmat väittelytkin. Aina opetukseen on suhtauduttu eri tavoin. Apostolien teot: ”Kuullessaan kuolleitten ylösnousemuksesta toiset ivasivat, toiset taas sanoivat: "Me tahdomme kuulla sinulta tästä vielä toistekin. Ja niin Paavali lähti heidän keskeltänsä. Mutta muutamat liittyivät häneen ja uskoivat; niiden joukossa oli Dionysius, Areiopagin jäsen, ja eräs nainen, nimeltä Damaris, sekä muita heidän kanssansa.”

Kenenkään opetusta ei toki tarvitse purematta niellä, Apostolien teot: ”Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.” Jos emme itse perehdy Raamattuun rukoillen ja vaivaakin nähden, meistä voi kehittyä muita ylhäältäpäin opettavia tyliin ”minäpä kerron, miten asianlaita oikeasti on”. Paavali huomauttaa: ”Tämän olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän: "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on", ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan.”

Monia muka opettajia tälttä palstalta löytyy! Kaikki ovat enemmän tai vähemmän harhaisia opetuksissaan. Suoranaisia harhaoppejakin palstalla vilisee paljon; Eenokki, Ekivaari, Mohikaani, savonarola, jne muutamia nimimerkiltä mainiten!

Minusta Helluntailaisuus tuntuu menenvän parempaan suuntaan.

Mutta selvää uudestisyntyneen ymmärryksellä tajuttavaa raamatunvastaista harhaa ei keskusteluissa tarvtise hyväksyä. Jos ottaa kantaa ja perustelee Raamatulla asioita, ei ole opettamista vaan evankeliointia ja varjelemsita eksytyksiltä.

Jossakin vastauksessa tuolla viitataan ekivaarin nimimerkkiin pyrkyrinä opettajaksi. Olen useita kertoja kirjoittanut ettei minusta ole opettajaksi enkä ole opettajaksi pyrkinytkään, sillä Jeesus opetti:

Matteus 23
8 "Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä." [Matt. 23:10]

Ymmärrän Kristuksen opetuksen niin että kirjoitetusta Jumalan sanasta saamme kyllä keskustella ja esittää mielipiteitä, mitä kirjoitukset tarkoittavat, mutta emme saa tehdä sanasta dogmeja, joita ei saa arvostella.

En ole koskaan väittänyt että esittämäni mielipiteet ovat ainoita oikeita. Kaikkia kirjoituksiani saatte asiallisesti arvostella, mutta sellainen kirjoituksieni arvostelu on ala-arvoista, missä minun väitetään sanoneen sellaista, mitä en ole sanonut ja sellaisia vääriä väitöksiä on esiintynyt paljon.

Ne jotka pyrkivät opettajaksi, keksivät omasta hatustaan tai kolminaisuusopista sellaista, mikä menee "yli sen, mikä kirjoitettu on." Paavalin mukaaan siitä syntyy puolueellisuutta, riitoja ja kiistoja veljien välille:

1. Korinttolaaiskirje 4
6 "Tämän olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän: "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on", ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan.' [1.Tim. 1:4; Tit. 3:9]

"Paavalin mukaaan siitä syntyy puolueellisuutta, riitoja ja kiistoja veljien välille"

Juuri näin.