1. Noin vuoden 225 j.Kr paikkeilla alkuperäinen kastetapa muutettiin: voiteleminen otettiin käyttöön, ja sitä seurasi lapsikaste.
2. Kymmenysten tilalle, joita oli pidetty vilpittömyyden koetuksena, tuli pakollinen verotus, josta papisto oli vapautettu.
3 .Jeesuksen Kristuksen asettama yksinkertainen ehtoollistoimitus korvattiin loistokkaalla, juhlallisella messulla. Ehtoollisen yhteyteen liittyi transsubstantiaatio-oppi, joka merkitsee, että sakramenttiaineet – leipä ja viini – muuttuvat ehtoollista nautittaessa jollain mystisellä tavalla ristiinnaulitun Herran todelliseksi lihaksi ja vereksi.
4. Kolme- tai neljäsataa vuotta Kristuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen Rooman samoin kuin Konstantinopolin valtiolliset johtajat ottivat nimittääkseen kristillistä kirkkoa johtavat pappismiehet. Vihdoin Konstantinopolin keisarit valtiollisen mahtinsa noustessa julistivat Rooman katolisen kirkon johtajat pannaan. Sata vuotta myöhemmin Rooma asemansa turvaten maksoi takaisin samalla mitalla ja julisti itäisen kirkon johtajat pannaan. Katkera riita ortodoksisen ja katolisen kirkon välillä jatkui, kunnes välit lopullisesti katkesivat v. 1045. Kumpikin kirkko väittää nykyisin itsellään olevan Pietarilta ja Paavalilta peräisin olevan valtuuden.
5. Viidennellätoista vuosisadalla katolisen kirkon johtajat aloittivat anekaupan, ts. syntien anteeksiantamisen rahasta. Usein saatiin tulevatkin synnit anteeksi jo tehtyjen ohessa. Kunkin henkilön maksu riippui rikkomuksen vakavuudesta ja kukkaron paksuudesta. Sadassa vuodessa anekauppa levisi hyökyaallon tavoin yli Euroopan. Anekauppiaiden nimellä tunnetut kirkon asiamiehet keräsivät itselleen sekä kirkon ja valtion johtomiehille suunnattomat varat. Suotta Martti Luther ei liittänyt yhdeksäänkymmeneenviiteen kirkon oven naulaamiinsa teeseihin sanoja ”kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa”.
6. Keisari Konstantinuksen julistettua kristinopin valtion uskonnoksi vuonna 331 kokonaiset armeijat menivät kasteelle keisarin tiukan kehotuksen vuoksi. Nämä uudet kääntymättä jääneet laumat toivat mukanaan lukuisia pakanallisia symboleita ja rituaaleja, jotka vääristivät jumalanpalveluksen muodon. Pappeuden johtovirat myytiin eniten tarjoavalle. ”Simonia”, joksi kirkon virkojen myyntiä kutsuttiin (Ap.t. 8:9-24) , johti sellaiseen mädännäisyyteen, että paavi Gregorius VII nousi taisteluun sitä vastaan.
7. Kirkossa ei vielä neljännen vuosisadan lopulla ollut yhtenäistä käsitystä selibaatista. Sitten paavi Sirikius kielsi pappeja menemästä naimisiin ja määräsi ne, jotka olivat jo naimisissa, hylkäämään vaimonsa. Pappismiesten lapset, jotka olivat syntyneet isänsä papiksi vihkimisen jälkeen, paavi, samoin kuin keisari Justinianuskin, julistivat aviottomiksi ja siten perintöoikeuksia vailla oleviksi. Ortodoksinen kirkko hyökkäsi tätä oppia vastaan ja tuomitsi sen Konstantinopolin kirkolliskokouksessa v. 692 kerettiläiseksi. Kesti monta vuotta ennen kuin pappien naimattomuus onnistuttiin vakiinnuttamaan. Tämä onnistui vasta kun paavi Gregorius VII pani viralta naineen papiston ja julisti pannaan kaikki maallikot, jotka tukivat kapinoivia kirkonmiehiä.
8. Kirkko ryhtyi opettamaan, ettei Pyhällä Kolminaisuudella ollut ”ruumiita, ruumiinosia eikä kykyä tuntea ja liikuttua mielessänsä”. Tämä oppi kielsi Isältä ja Pojalta heidän ylösnousseet ruumiinsa ja Pyhältä Hengeltä hänen henkiruumiinsa. – Tämä oppi tuntuu todella omituiselta. Kirkko kuitenkin opetti Kristuksen ylösnousemuksesta haudasta ja taivaaseenastumisesta. Missä vaiheessa Kristus olisi menettänyt kuolemattoman ruumiinsa?
9. Kaste kuolleiden puolesta hylättiin (1. Kor. 15:29). Sen tilalle tulivat papiston rukoukset, joiden tarkoituksena oli syntisten sielujen siirtäminen pois kiirastulesta. Käyttöön tuli myös ns. viimeinen voitelu.
10. Yrittäessään tukahduttaa sisäiset kapinat ja voittaakseen käännynnäisiä, kirkko turvautui myös miekkaan. Euroopassa puhjenneissa uskonsodissa kuoli neljännes miljoonaa ihmistä.
2. Kymmenysten tilalle, joita oli pidetty vilpittömyyden koetuksena, tuli pakollinen verotus, josta papisto oli vapautettu.
3 .Jeesuksen Kristuksen asettama yksinkertainen ehtoollistoimitus korvattiin loistokkaalla, juhlallisella messulla. Ehtoollisen yhteyteen liittyi transsubstantiaatio-oppi, joka merkitsee, että sakramenttiaineet – leipä ja viini – muuttuvat ehtoollista nautittaessa jollain mystisellä tavalla ristiinnaulitun Herran todelliseksi lihaksi ja vereksi.
4. Kolme- tai neljäsataa vuotta Kristuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen Rooman samoin kuin Konstantinopolin valtiolliset johtajat ottivat nimittääkseen kristillistä kirkkoa johtavat pappismiehet. Vihdoin Konstantinopolin keisarit valtiollisen mahtinsa noustessa julistivat Rooman katolisen kirkon johtajat pannaan. Sata vuotta myöhemmin Rooma asemansa turvaten maksoi takaisin samalla mitalla ja julisti itäisen kirkon johtajat pannaan. Katkera riita ortodoksisen ja katolisen kirkon välillä jatkui, kunnes välit lopullisesti katkesivat v. 1045. Kumpikin kirkko väittää nykyisin itsellään olevan Pietarilta ja Paavalilta peräisin olevan valtuuden.
5. Viidennellätoista vuosisadalla katolisen kirkon johtajat aloittivat anekaupan, ts. syntien anteeksiantamisen rahasta. Usein saatiin tulevatkin synnit anteeksi jo tehtyjen ohessa. Kunkin henkilön maksu riippui rikkomuksen vakavuudesta ja kukkaron paksuudesta. Sadassa vuodessa anekauppa levisi hyökyaallon tavoin yli Euroopan. Anekauppiaiden nimellä tunnetut kirkon asiamiehet keräsivät itselleen sekä kirkon ja valtion johtomiehille suunnattomat varat. Suotta Martti Luther ei liittänyt yhdeksäänkymmeneenviiteen kirkon oven naulaamiinsa teeseihin sanoja ”kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa”.
6. Keisari Konstantinuksen julistettua kristinopin valtion uskonnoksi vuonna 331 kokonaiset armeijat menivät kasteelle keisarin tiukan kehotuksen vuoksi. Nämä uudet kääntymättä jääneet laumat toivat mukanaan lukuisia pakanallisia symboleita ja rituaaleja, jotka vääristivät jumalanpalveluksen muodon. Pappeuden johtovirat myytiin eniten tarjoavalle. ”Simonia”, joksi kirkon virkojen myyntiä kutsuttiin (Ap.t. 8:9-24) , johti sellaiseen mädännäisyyteen, että paavi Gregorius VII nousi taisteluun sitä vastaan.
7. Kirkossa ei vielä neljännen vuosisadan lopulla ollut yhtenäistä käsitystä selibaatista. Sitten paavi Sirikius kielsi pappeja menemästä naimisiin ja määräsi ne, jotka olivat jo naimisissa, hylkäämään vaimonsa. Pappismiesten lapset, jotka olivat syntyneet isänsä papiksi vihkimisen jälkeen, paavi, samoin kuin keisari Justinianuskin, julistivat aviottomiksi ja siten perintöoikeuksia vailla oleviksi. Ortodoksinen kirkko hyökkäsi tätä oppia vastaan ja tuomitsi sen Konstantinopolin kirkolliskokouksessa v. 692 kerettiläiseksi. Kesti monta vuotta ennen kuin pappien naimattomuus onnistuttiin vakiinnuttamaan. Tämä onnistui vasta kun paavi Gregorius VII pani viralta naineen papiston ja julisti pannaan kaikki maallikot, jotka tukivat kapinoivia kirkonmiehiä.
8. Kirkko ryhtyi opettamaan, ettei Pyhällä Kolminaisuudella ollut ”ruumiita, ruumiinosia eikä kykyä tuntea ja liikuttua mielessänsä”. Tämä oppi kielsi Isältä ja Pojalta heidän ylösnousseet ruumiinsa ja Pyhältä Hengeltä hänen henkiruumiinsa. – Tämä oppi tuntuu todella omituiselta. Kirkko kuitenkin opetti Kristuksen ylösnousemuksesta haudasta ja taivaaseenastumisesta. Missä vaiheessa Kristus olisi menettänyt kuolemattoman ruumiinsa?
9. Kaste kuolleiden puolesta hylättiin (1. Kor. 15:29). Sen tilalle tulivat papiston rukoukset, joiden tarkoituksena oli syntisten sielujen siirtäminen pois kiirastulesta. Käyttöön tuli myös ns. viimeinen voitelu.
10. Yrittäessään tukahduttaa sisäiset kapinat ja voittaakseen käännynnäisiä, kirkko turvautui myös miekkaan. Euroopassa puhjenneissa uskonsodissa kuoli neljännes miljoonaa ihmistä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tapani hyvä, kaste on peräisin "pakanallisesta" Mithran kultista. Jeesuksen kultti kopioi sen sieltä.
Smithin oppi menee kristinuskon suhteen pieleen jo niinkin olennaisessa asiassa kuin Jumalien lukumäärässä! Smithin taika-alusvaateoppi, pikkutyttöjen moninainti ym. jutut menevät Jeesuksen kultista ohi mennen tullen.
Kysymys ei siis Smithin kohdalla ole edes kristinuskosta luopumisesta vaan sen väärentämisestä.
Mistä on peräisin Mithran kultin kaste? Kaste on ollut Aadamista asti.
Jaahas. Satua pukkaa jälleen. Mithran kultti lienee vanhempi kuin Aadam-satu...
Onhan Raamatun vedenpaisumuskertomuskin peräisin selvästi vanhemmasta lähteestä, Gilgames-eepoksesta vähän nimiä muutellen...
Olivatko Mithran kultin harjoittajat olemassa ennen Aadamia? :-)
Mitä ihmeen Aadamia? Itsehän Tapani hyvä aiemmin myönsit ihmisen syntyneen evoluution mukaisesti ja Aadam-jutun olevan vain vertauskuvauksellista.
On turha kysellä satuolennon elinaikaa. Voidaan kysellä vain sadun syntymisen aikaa.
Nyt väität taas jotain satuolennon perusteella, kaikkien nykyuskontojen menot ovat nuoria ja ne kaikki perustuvat tiettyyn kulttuurikehitykseen ja siihen miten lajimme kulloinkin käsitti itsensä ja suhteensa maailmaan.
JHWH ilmeisesti ei mormonisadun mukaan ole ilmoittanut mitään Aatamille (joka muuten nuorempi kuin lajimme Eva, vanhin isälinja ei ole säilynyt meissä ) koska kaikki juutalaisuuden tavat ja uskomukset mm monoteismi, ympärileikkaus, ja ruoka- ja puhtaustabut ovatkin ei-alkuperäisiä vai ilmoitettiinko nekin sadun Aatamille niin että lajimme noudatti alkujaan koshersääntöjä ?
Lähi-idän monoteistiset uskonnot ovat kaikilta opeiltaan ja tavoiltaan täysin erilaisia kuin esim. toisaalla Aasiassa kehittyneet hindulaisuus ja buddhalaisuus, kulttuurikehitys on siellä luonut toisenlaisen näkemyksen nähdä maailma ja ihmisen paikka siinä.
Israelilaiset saivat alemman lain, koska eivät pysyneet siinä laissa, joka oli alussa. Samalla muuttui pappeus. Melkisedekin pappeus oli vain profeetoilla, mutta kansan uskonnolliset toimitukset hoidettiin Aaronin pappeuden valtuudella.
Eli Jahven antamaksi ilmoitettu laki oli "alempi", heprealainen Raamattu ei tiedä mistään tällaisesta ja koska laki juri VT:n itsensä mukaan on täydellinen, mitenkä sillä olisi voinut olla "alussa" parempi muoto? Profeetoilla ei ollut mitään pappeutta vaan se on aina kuulunut yksin tietyn suvun jäsenille ja tuo suku syntyi yhtä aikaa Israelin uskonnon kanssa.
Smith yrittää satuilla Israelillekin uuden uskonnon, ei onnistu .Olet uudestaan ja uudestaan näyttänyt toteen että Smith ei tuntenut sen paremmin heprealaista Raamattua kuin UT:ia ja että hän valehtelee .
Tutkien todellakin selviää!
Luopumus on tosiasia.
Esimerkiksi mormonit ovat luopuneet kristinuskosta ja vaihtaneet sen polyteistiseen Smithin itsekeksimään hirvitykseen!
Jeesus oli "polyteisti" kuten edellä osoitin.
ei ollut polyteisti .
"Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu" olisi pitänyt sanoa jumalat yksin ovat hyviä, ellei sitten yksi monista jumalista ole hyvä ja muut pahoja.
" Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa;"
Mormonismi on polyteistinen uskonto vaikka ei yleensä kehtaa sitä tunnustaa. Se on sukua hindulaisuudelle mutta ei Lähi-idän juutalaisuudesta alkaneelle uskontosarjalle.
Jähi-Idän juutalaisuudesta tekee hindulaisuutta paremman lähtökohdan uskontosarjalle?
Ei mikään. Lähi-idän uskontosarjat ovat olleet suhteellisen väkivaltaisia käytännössä toteutettuina, vaikka niissä on hyviä ajatuksia ja opetuksia.
Et taida ymmärtää, että kristityt pitävä kaikkia kolmea Jumalina. Järjettömyys tulee siinä, että Heitä siitä huolimatta sanotaan yhdeksi Jumalaksi. He ovat yksi jumaluus, mutta eivät yksi Jumala, vaan kolme erillistä jumaluuden jäsentä, jotka siksi ovat kukin Jumala, mutta alisteisia Isä-Jumalalle.
Ei mikään siksi ihmettelenkin miksi mormonit yleensä hakevat omalle uskonnolleen mitään tukea VT:stä ja leikkivät älytöntä Israelin lapset -leikkiä kun polyteistisiäkin uskontoja on, eivät he ole ainoa.
Kristinusko ainakin yrittää pysyä monoteistisena, jos ei onnistu, senkin lähin sukulainen uskontojen parissa löytyy Intiasta.
Tapani hyvä, nyt taas hehkutat avointa polyteismiä, toisinaan yritä kieltää sen. Vaivaako sinua skitsofrenia?