Oma kokemukseni on, että vain todella harva uskova poikkeaa käytöksesltään mitenkään ei uskovasta. Uskovat puhuvat pahaa seläntakana, mustamaalaavat, kiusaavat ja sitten selittävät kaiken pois yrittäessää pitää hyvän ihmisen imagoaan.
Suurin osa uskovista on minä, minä ja vielä kerran minä ihmisiä joiden ainoa motiivi on saada omalle egolle kiillotusta milloin mistäkin. Hengellisiä halleluujaa kokemuksia metsästäessä poljettaisiin jalkoihin orvot ja kurjat ja kukaan ei oiekasti usko edes Jumalaan sillä minkäänlaista Jumalan pelkoa ei näy. Salassa ollaan ilkeitä kun valtaa pitävät ei näe ja ei edes uskota, että Jumala piittaa siitä.
Seyrakunnassa käymistä perustellaan sillä, että siellä uskova kasvaa uskossa.
Millä tavalla tämä kasvu tapahtuu?
Suurin osa uskovista on minä, minä ja vielä kerran minä ihmisiä joiden ainoa motiivi on saada omalle egolle kiillotusta milloin mistäkin. Hengellisiä halleluujaa kokemuksia metsästäessä poljettaisiin jalkoihin orvot ja kurjat ja kukaan ei oiekasti usko edes Jumalaan sillä minkäänlaista Jumalan pelkoa ei näy. Salassa ollaan ilkeitä kun valtaa pitävät ei näe ja ei edes uskota, että Jumala piittaa siitä.
Seyrakunnassa käymistä perustellaan sillä, että siellä uskova kasvaa uskossa.
Millä tavalla tämä kasvu tapahtuu?
Vastaukset 14
Vanhimmat
olet saanut tietää totuuden helluntailaisista, Herra on sinulle näyttänyt missä synnissä ja eksytyksessä helluntailaiset elävät...
Aloittaja tarkoitti siis uskonnollisen yhdyskunnan kokouksessa käymistä, jonka ihmiset ovat ristineet "seurakunnaksi".
Eipä ole kuin yksi ainoa seurakunta, joka on se oikea ja sen seurakunnan pää on Jeesus. Muut on uskonnollispoliittisia ihmisjärjestöjä.
Kiitos vastauksesta " lappix". Ihmisjärjestöltä on turha odotaa muuta kuin ihmisten tyypillistä käyttäytymistä :(.
"Arka totuus" luulen, että eivät ainaoastaan helluntailaiset kunnostaudu tässä.
Juu, kaikki uskonnolliset ryhmittymät pelaavat omaan pussiin, keinoilla ei ole väliä.
Tätä aivan samaa kysymystä olemme meidän perheessämme pohtineet: "Salassa ollaan ilkeitä kun valtaa pitävät ei näe ja ei edes uskota, että Jumala piittaa siitä.
Seyrakunnassa käymistä perustellaan sillä, että siellä uskova kasvaa uskossa.
Millä tavalla tämä kasvu tapahtuu?"
Miksi usko ei näyt lähimmäisen rakkautena, tai edes keskinäisenä rakkautena seurakuntalaisten kesken?
Onko niin, että ajatellaan olevan hällä väliä miten käyttäydytään, koska kaiken saa kuitenkin anteeksi?
Kysyt: Millä tavalla tämä kasvu tapahtuu?
Vastaan, että sillä tavallahan se kasvu tapahtuu, kun kasvatettavat alkavat juoruta lähimmäisistään samalla tavalla kaikenlaista pahaa, niinkuin kasvattajatkin juoruavat.
Niin että silleen se 'oikeaoppinen' kasvu tapahtuu noissa kasvattajien pienissä piireissä.
on todennäköistä pelastua jos ei käy lahkojen kokouksessa, mutta jos käy niin joutuu sielunvihollisen pauloihin... ei jeesuskaan varmaan turhaan varoittanut lahkojen vaaroista,
Joo ja Raamattukin varoittaa menemästä ihmisten keksimiin "seurakuntiin" ja kirkkoihin, jossa oppi on ihmisten tekemä. Sieltä käsketään lähteä pois, ettei käy köpelösti.
Ilm.18.
1 Sen jälkeen minä näin tulevan taivaasta alas erään toisen enkelin, jolla oli suuri valta, ja maa valkeni hänen kirkkaudestaan.
2 Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: "Kukistunut, kukistunut on suuri BABYLON ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi.
3 Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta."
4 Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, TE MINUN KANSANI, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.
Suuri Babylon tarkoittaa kaikkia sellaisia uskonnollisia liikkeitä ja kirkkoa, jotka harjoittavat haureutta maallisten johtajien, rahan ja maallisten valtaapitävien kanssa.
Eli parasta on nostaa kytkintä ja jättää "babylon" odottamaan katkeraa loppuaan.
Avaajan toteamus, että ”vain todella harva uskova poikkeaa käytökseltään mitenkään ei uskovasta” on hyvin pysäyttävä. Me tulemme uskoon Jumalan Sanasta ja Sanan mukaan uskova on uudestisyntynyt, saanut Pyhän Hengen ja hänen ajatusmaailmassaan, käytöksessään ja asenteissaan on tapahtunut vallankumous. Vaikka hän on syntinen ja lankeileva, niin hän ei voi enää haluta elää synnissä, olla lähimmäisille pahansuopainen ja elää tietoisesti väärin kokematta siitä omantunnon tuskaa ja halua tehdä parannusta. Miksi sitten vain todella harva…
Itse ajattelen, että suurin syy on siinä, että me emme rakasta Jumalaa – ajan myötä meistä tulee helposti penseitä, kun uskoon tulemisen ensihurma menee ohi. On alettava elää enemmän uskossa kuin näkemisessä ja kokemisessa. Me emme haluaisi kärsiä, ottaa ristiä ja seurata Jeesusta, mutta Raamatun mukaan jokainen, joka haluaa elää jumalisesti, joutuu vainotuksi, aivan jokainen. Me etsimme omaa etuamme, helppoa elämää ja onnea, niin kuin maailmankin ihmiset. Raamatun mukaan Jumalan rakastaminen on sitä, että me pidämme Hänen käskynsä, teemme niiden mukaan, meillä on rakkaus totuuteen: ”Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa”.
Koska me emme murru Jumalan Sanan edessä ojentautumaan elämässämme Jumalan Sanan mukaan, me olemme kovia myös lähimmäisillemme. Ensimmäinen käsky on: ”Rakasta Herraa sinun Jumalaasi”, mutta me olemme laittaneet sen sijalle käskyn ”Usko, Herraan sinun Jumalaasi”. Jos me rakastamme Jumalaa ja Jeesusta, meistä tulee Jeesuksen seuraajia elämän arjessa. Toinen, ensimmäisen käskyn veroinen käskykin on muuttunut. Se on ”rakasta lähimäistäsi niin kuin itseäsi”, mutta me olemme vääntäneet sen muotoon: ”Rakasta ensin itseäsi, niin sitten voit rakastaa myös lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Me keskitymme omaan itseemme, eheytymiseemme, kasvuumme, asemaamme huomaamatta, että olemme sydämessämme ja sen seurauksena käytökseltämme itserakkaita.
Puheiden ja tekojen väliin jää ammottava ero. Tuttavapiirissäni on monta helluntaiuskovaa, jotka olivat mukana entisen pornokauppiaan ja talousrikoksista jo tuomitun miehen Win Capita –pyramidihuijauksessa. Autoja vaihdettiin ja kaksi osti omakotitalon. Kiitettiinkö niistäkin Jumalaa? Tullimies Matteus sanoi tultuaan uskoon, että jos hän on jotain vääryydellä ottanut, niin nelinkertaisesti hän maksaa sen takaisin. Kuinka moni uskovaksi mainittu on Paavalin määrittelemä ”valheveli”? Minun on vaikea uskoa todeksi sitä, kuinka moni uskova hyväksyy esim. esiaviollisen seksin, haureelliseen avoliittoon menemisen tai puolison vaihtamisen parempaan ja ”hengellisempään”. Niin se on, vain todella harva...
Asia on kipeä omalta kohdaltani myös siksi, ettei minulla tätä nykyä ole uskovia ystäviä. Moni uskonystäväksi luulemani henkilö suosii elämässään ja ympärillään räikeääkin syntielämää. On eri asia langeta, kuin rypeä synnissä.
" Jos me rakastamme Jumalaa ja Jeesusta, meistä tulee Jeesuksen seuraajia elämän arjessa. "
Tarkoitus ei tosiaankaan ole, että kuullaan Jumalan sanaa sunnuntaisin, mutta ei toimita sanan mukaan.
Matt.7:
21. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka TEKEE minun taivaallisen Isäni tahdon.
22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
23. Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
24. Sentähden on jokainen, joka KUULEE nämä minun sanani JA TEKEE niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.
25. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu.
26. Ja jokainen, joka KUULEE nämä minun sanani EIKÄ TEE niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi.
27. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri."
Joh.8:
31. Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te PYSYTTE minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;
32. ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".
Tässä ketjussa on tullut jo useita asiallisia ja kristittyjen maailmallista elämäntapaa ihmetteleviä kirjoituksia. Avaaja kuitenkin antaa otsikossa kysymyksen, miksi käydä seurakunnassa ja sittemmin myös, miten uskovan kasvu seurakunnassa tapahtuu.
Ymmärrän kyllä, että seurakunnassa käymiseen liittyy vaivautuneisuutta silloin, jos uskovien yhteydessä on räikeässäkin synnissä eläviä, joihin ei voi olla Pyhän Hengen antamaa yhteyttä. Ehkä he hymyilevät ja ovat kuin osa joukkoa, mutta Jumala näkee sydämeen. Jumalan Sana varoittaa heistä ja neuvoo sellaisia karttamaan: 1. Kor 5 ”…jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa.” Rakkaus ilman totuutta on teeskentelyä.
Meidän tulee käydä seurakunnassa sen vuoksi, että Raamattu kehottaa meitä siihen. Me emme saisi hylätä seurakunnan kokousta. Vain silloin, jos koko yhteisö on mennyt harhaan, opetus on epäraamatullista, eikä Jumalan Sanaa julistettaessa kuulu sekä lain, että armon ääni, niin voi etsiä toisenlaisen elävän seurakunnan. Seurakuntaa on lupa vaihtaa, mutta seurakuntaelämän ulkopuolelle jääminen ei ole meille hyväksi. Seurakunta on yleensä se paikka, jossa saamme kuulla Sanaa, rukoilla ja olla yhteydessä toisiin Jeesuksen seuraajiin. Siellä meillä on oikeus saada rohkaisua, keskinäistä rakkautta ja todellista ystävyyttä. Seurakunta on myös se paikka, jossa Herran Pyhä Ehtoollinen jaetaan.
Toinen asia on uskovan kasvu. Siihen Pietari antaa meille toisen kirjeensä lopussa hyvän kehotuksen: ”kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa”. Kristitty kasvaa kohti aikuisuutta saadessaan vahvistua armon evankeliumin voimassa ja oppiessaan Raamatun Sanasta tuntemaan Vapahtajansa koko ajan paremmin ja paremmin. Seurakunnassa tulee pelastussanoman ristillä puolestamme kuolleesta ja syntimme sovittaneesta Jeesuksesta olla aina keskiössä. Seurakunta auttaa meitä tuntemaan Jeesusta terveellä ja raittiilla tavalla; yksin Sanaa lukiessamme on aina vaara, että tulkitsemme jonkin asian väärin ja jumiudumme väärän tulkintamme varaan. Yhdessä ymmärrämme enemmän. Eikö omantunnon uskovan kanssa ole ihanaa jakaa oppimaamme ja rakentua yhteisestä uskosta?
"Sama kokemus" kirjoitit itse viisaasti. Jotakin tällaista tarkoitin. Pelastumme armosta, mutta jotakin on pielessä kun rakkaus ei näy mitenkään suhteessa toisiin.
Vaikka sitä kuulee oikeasti todella hienoja saarnoja, mutta silti rakkaus ei näy mitenkään ja omat synnit selitetään pois.
Pelastumme yksin armosta, se on totta. Siksipä ei yhdelläkään uskonnollisella järjestöllä mitään merkitystä, koska ne eivät ole armon antajia.
Ehkä sinäkin voisit saada armon, jos lopettaisit kirjoittamisen tälle palstalle.