oman lapsen saattohoito

En osaa muuta kuin sanoa että voimia ja jaksamista jospa saman kokeneilta saisi vertaistukea mikään ei ole niin hirvittävää kuin menettää oma lapsi

olen pahoillani puolestanne ja voin huonosti. toivon jaksamista teille tuohon pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen:(
puhukaa ja antakaa surun tulla, eläkää pitäkö surua sisällänne. voin vain kuvitella miltä teistä tuntuu ja suru on niin henkilökohtaista.

Hei, luin jostain 80- luvulla, että Amerikassa yks syöpäklinikka, missä parannettiin suolattomalla kasviskeitinliemellä, ei mitään muuta...anteeksi, saatat loukkantua, koska ehkä tässä vaiheessa syöpä on siitä turhaa kirjoittaa.
Sen lisäksi rukoile, rukoile ja rukoile: ihmeitä!
Voimia sulle
T. 4 lapsen äiti. Olen muuttanut Suomeen Tallinnasta 90 l alussa

Voi ystävä kallis, olet joutunut ankarien asioiden keskelle. En osaa vinkkejä antaa, mutta tiedän tuskasi.
Olen hoitanut oman lapseni viimeiset viikot kotona ja nyt aikojen päästä muistan tuon ajan elämäni tärkeimpänä jaksona, jonka jälkeen minä eikä mikään elämässäni ole entisellään.
Elämä on saanut uuden syvemmän ulottuvuuden.

Se minkä avulla jaksoin ei ole tästä maailmasta, jostain niitä voimia tuli aina kullekin päivälle kerrallaan.
Koin tärkeäksi, että tiedän jokaisen hetken, jokaisen kivun, jokaisen katseen, viimeiset sanat, viimeisen hymyn.
Jos sinun on mahdollista olla lapsesi vierellä, ei jää kysymyksiä, eikä kauhukuville sijaa.
Suru ja ikävä tulee olemaan musertava, mutta ajan kuluessa huomaat, että pahimpien tuskan hetkien väliin alkaa tulla muutakin.

Päivänsini kukkii vain päivän,
kuitenkaan se ei pohjimmiltaan eroa jättiläismännystä,
joka elää tuhat vuotta.

Lämpimin ajatuksin.

Tämä ketju on jäänyt lyhyeen.
luultavasti teillä on jo kuolema käynyt ja korjannut poikanne parhaaseen mahdolliseen paikkaan, Taivaan kotiin, missä ei ole tuskaa.
Minulla heinäkuussa 2v poika joka on saattohoidossa vaikean sydänvian vuoksi. olemme saaneet olla jo 10 kk kotona ihmettelemässä ja odottamassa kuolemaa.
Ei tässä auta kuin toivoa parasta ja rukoilla. joka päoivälle niitä voimia tuntuu tulevan vaikka on jo rikki-puhki-poikki.
Ulkopuolinen apu on tarpeen.
Meille annettiin ymmärtää että kuolema tulisi piankin mutta tässä vielä ollaan ja ilmeisesti vielä jonkin aikaa. olemme kunnallemme ensimmäinen laatuaan ja minä leijona emona auraan tietä tulevalle...
Tehdään mahdottomasta mahdollista