Hei !
Joku ihmetteli kun kirjoitan hevoskärryistä?
On niin ettei nuoret kiinnostu juuristaan. Minulta joskus joku kysyi kun kävin kotiseutumuseoissa: "Kiinnostaako ajokalut" Vastasin: "Ei kiinnosta."
54 vuotiana havahduin muistelemaan juuria ja olen kirjoittanut asiasta kokonaisia sivuja- kaksikin hotelli-foorumiini.
Ilmajoen Nopankylä on pieni kylä, mutta kylä oli rautaa aikoinaan. Kylään virisi Suomen suurin hevosajokalujen kotiteollinen valmistus.
Nyt olen ymmärtänyt että minun sukuni isissä oli parikymmentä kärrymiestä ja tusinan verran maineikkaita kärryjen- ja rekien valmistajia viiden sukupolven aikana josta neljä sukupolvea vaikutti Nopankylässä. Löysin yhden sukupolven lisää seppiä kun etsin ensin ihmetellessäni miksi torppalaisaikana syntynyt isoisäni (1889-1968) sanoi itseään "neljännen polven sepäksi?"
Isoisäni isoisän isän akka oli Tasseja ja Tasseilla oli yhteys Könnille missä ensin näytettiin malliksi mitä vain. Könnillä valmistettiin raskaita veistoksellisia vaunuja 1780-1850 välisenä aikana kahden sukupolven aikana. Könnillä oltiin "Könninkellojen tekijöitä" -Kelloseppiä- hienoseppiä ja aseseppiä. Tislattiin viinaakin laillisesti kun muut polttivat metsissä ja kulkivat omaa "viinatietä" pitkin joka oli salatie jossa ei ollut ratsioita. Isoisäni veli antoi poliisille kunnolla selekään niin ei jäänyt pirtusta sitten kiinni. Kieltolain aikaan "juotiin enemmän kuin koskaan" tiesi poliisin läksyyttäjän poika minulle kertoa. "10 litran peltisiä pirtukanistereita haettiin Vöyriltä. Niitä oli siellä kuulemma isot pinot eikä pinot loppunu välillä koskaan."
Laurilain kantaisän -Laurila "vanhemman" (1821-1905) erotukseksi pojastaan Laurila "nuoremmasta (1862-1937) tiedettiin muuttaneen kylään 1840 -20 vuotiaana ja toimi siellä kyläseppänä ensin 30 vuotta ennen kuin ajokalujen valmistus ja joukkovalmistus alkoi. Laurila vanhempi teki "palakehet" mallista kärryä kyllä 1840 alkan ja työrekiä ja "lojonenäisiä" rekimalleja. 1870 Laurila sahasi ensimmäisiä turkulaasiaan. Siinä meni viikkokaupalla, Papiston apulainen G A Rydman oli Ilmajolle turusta muuttaessaan tuonut mukanaan kiesin joka otettiin riemastuneena vastaan. Turkulaasta mallia alettiin jäljitellä.
Tässä on Laurilan sahaama turkulaanen Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon omistuksessa:;
http://www.matesla.fi/ajokalut/sivukuvat/laurilan_turkulaanen.jpg
Suomen historian professori Aulis J Alanen teki tutkimusmatkansa Nopankylään 1950 luvulla ja haastetteli kaikki ihmiset. Ajokalujen teko oli tuoreessa muistissa ja loppuikin kokonaan 1950 luvun lopussa. Laurilan suvun seppä koko kylän viimeinen kärryseppä teki viimeisen rekensä ja veisteli lopun elämäänsä pienoismalleja ja viljeli maata. Torpparilain mukaan 1918 yleensä jokainen osti talon ja peltoa itselleen. Kärrytuloilla niitä osteltiin alkupääomiksi ainakin. Isoisäni oli saanut sydänkohtauksen ja kuollut pajaansa 7 vuotta aiemmin. Isoisäni tässä aidoissa hommissa asiakaspalvelussa;
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=BABMv_Kw0To#t=0
Isoisäni isä Laurila nuorempi "raudoitti enemmän kuin kukaan koko Nopankylässä" kirjoitti Suomen historian professori Pentti Virrankoski joka hänkin teki tutkimus- haastattelumatkansa Nopankylään 1950 luvulla hänkin.
Jos haluatte tietää kenen näköinen olen niin tässä kuva; Historian tuottelian ajokaluseppä;
http://1.bp.blogspot.com/-nwcCK0zGcRk/Uic1yGTVwlI/AAAAAAAAURc/BaV5EDF2Wnw/s640/img-130904162543-001.jpg
Nopankylässä oli tosi kysymyksessä!
Pellot olivat pienet, lannoitetteita ei ollut. Ilmasto 1800 luvulla oli kylmempi ja Nopan pellot hallanarkoja. Koskaan ei kukaan elänyt koko vuotta omilla pelloillaan. Viljaa ostettiin joka vuosi kaupungista. 1860 luvulla oli nälkävuodet.
Jokaisen oli pakko oppia tekemään käsillää myytävää markkinoille.
Vaasan markkinoilla oli 1900 luvun alussa aina vähintään kolmesataa hevosajoneuvoa myynnissä jotka myytiin nopeasti. Naiset myivät kudonnaisia ja ennen ajokaluja tervakauden seurauksena koko Ilmajoki sai 1835 tuloa suurien puuastioiden valmistuksesta joita Nopan mäkitupalaiset ja torppalaiset tekivät.
Lapsia kuoli 1800 luvulla: Laurila nuoremmankin viidestä pojasta kolme kasvoi kärrymiehiksi asti. Viidestä tyttärestäkin ainakin pari kuoli.
Työpäivät olivat 20 tuntisia. Oli pakko tehdä tai kuolla nälkään ja tautiin.
Isäni äiti kuoli 1940 angiinaan. Tauti voitetaan 2 viikon antibioottikuurilla tänään. Kuolema oli tuttua ja työ kovaa. Nälkäkin tuttu vieras.
Isäni eivät olleet työnarkomaaneja huvikseen. Minä olin nuorempana vapaaehtoisesti työnarkomaani.
Ajokalukylän historiikkia, joka ei ole vielä valmis senkään materiaalin mukaan mitä minulla nyt on, ja vuosien mittaan kuvaan ja kirjoitan lisää;
http://jarinhotelli.blogspot.com/2013/08/ilmajoki.html
Jumalan sinausta
Jari Laurila
Joku ihmetteli kun kirjoitan hevoskärryistä?
On niin ettei nuoret kiinnostu juuristaan. Minulta joskus joku kysyi kun kävin kotiseutumuseoissa: "Kiinnostaako ajokalut" Vastasin: "Ei kiinnosta."
54 vuotiana havahduin muistelemaan juuria ja olen kirjoittanut asiasta kokonaisia sivuja- kaksikin hotelli-foorumiini.
Ilmajoen Nopankylä on pieni kylä, mutta kylä oli rautaa aikoinaan. Kylään virisi Suomen suurin hevosajokalujen kotiteollinen valmistus.
Nyt olen ymmärtänyt että minun sukuni isissä oli parikymmentä kärrymiestä ja tusinan verran maineikkaita kärryjen- ja rekien valmistajia viiden sukupolven aikana josta neljä sukupolvea vaikutti Nopankylässä. Löysin yhden sukupolven lisää seppiä kun etsin ensin ihmetellessäni miksi torppalaisaikana syntynyt isoisäni (1889-1968) sanoi itseään "neljännen polven sepäksi?"
Isoisäni isoisän isän akka oli Tasseja ja Tasseilla oli yhteys Könnille missä ensin näytettiin malliksi mitä vain. Könnillä valmistettiin raskaita veistoksellisia vaunuja 1780-1850 välisenä aikana kahden sukupolven aikana. Könnillä oltiin "Könninkellojen tekijöitä" -Kelloseppiä- hienoseppiä ja aseseppiä. Tislattiin viinaakin laillisesti kun muut polttivat metsissä ja kulkivat omaa "viinatietä" pitkin joka oli salatie jossa ei ollut ratsioita. Isoisäni veli antoi poliisille kunnolla selekään niin ei jäänyt pirtusta sitten kiinni. Kieltolain aikaan "juotiin enemmän kuin koskaan" tiesi poliisin läksyyttäjän poika minulle kertoa. "10 litran peltisiä pirtukanistereita haettiin Vöyriltä. Niitä oli siellä kuulemma isot pinot eikä pinot loppunu välillä koskaan."
Laurilain kantaisän -Laurila "vanhemman" (1821-1905) erotukseksi pojastaan Laurila "nuoremmasta (1862-1937) tiedettiin muuttaneen kylään 1840 -20 vuotiaana ja toimi siellä kyläseppänä ensin 30 vuotta ennen kuin ajokalujen valmistus ja joukkovalmistus alkoi. Laurila vanhempi teki "palakehet" mallista kärryä kyllä 1840 alkan ja työrekiä ja "lojonenäisiä" rekimalleja. 1870 Laurila sahasi ensimmäisiä turkulaasiaan. Siinä meni viikkokaupalla, Papiston apulainen G A Rydman oli Ilmajolle turusta muuttaessaan tuonut mukanaan kiesin joka otettiin riemastuneena vastaan. Turkulaasta mallia alettiin jäljitellä.
Tässä on Laurilan sahaama turkulaanen Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon omistuksessa:;
http://www.matesla.fi/ajokalut/sivukuvat/laurilan_turkulaanen.jpg
Suomen historian professori Aulis J Alanen teki tutkimusmatkansa Nopankylään 1950 luvulla ja haastetteli kaikki ihmiset. Ajokalujen teko oli tuoreessa muistissa ja loppuikin kokonaan 1950 luvun lopussa. Laurilan suvun seppä koko kylän viimeinen kärryseppä teki viimeisen rekensä ja veisteli lopun elämäänsä pienoismalleja ja viljeli maata. Torpparilain mukaan 1918 yleensä jokainen osti talon ja peltoa itselleen. Kärrytuloilla niitä osteltiin alkupääomiksi ainakin. Isoisäni oli saanut sydänkohtauksen ja kuollut pajaansa 7 vuotta aiemmin. Isoisäni tässä aidoissa hommissa asiakaspalvelussa;
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=BABMv_Kw0To#t=0
Isoisäni isä Laurila nuorempi "raudoitti enemmän kuin kukaan koko Nopankylässä" kirjoitti Suomen historian professori Pentti Virrankoski joka hänkin teki tutkimus- haastattelumatkansa Nopankylään 1950 luvulla hänkin.
Jos haluatte tietää kenen näköinen olen niin tässä kuva; Historian tuottelian ajokaluseppä;
http://1.bp.blogspot.com/-nwcCK0zGcRk/Uic1yGTVwlI/AAAAAAAAURc/BaV5EDF2Wnw/s640/img-130904162543-001.jpg
Nopankylässä oli tosi kysymyksessä!
Pellot olivat pienet, lannoitetteita ei ollut. Ilmasto 1800 luvulla oli kylmempi ja Nopan pellot hallanarkoja. Koskaan ei kukaan elänyt koko vuotta omilla pelloillaan. Viljaa ostettiin joka vuosi kaupungista. 1860 luvulla oli nälkävuodet.
Jokaisen oli pakko oppia tekemään käsillää myytävää markkinoille.
Vaasan markkinoilla oli 1900 luvun alussa aina vähintään kolmesataa hevosajoneuvoa myynnissä jotka myytiin nopeasti. Naiset myivät kudonnaisia ja ennen ajokaluja tervakauden seurauksena koko Ilmajoki sai 1835 tuloa suurien puuastioiden valmistuksesta joita Nopan mäkitupalaiset ja torppalaiset tekivät.
Lapsia kuoli 1800 luvulla: Laurila nuoremmankin viidestä pojasta kolme kasvoi kärrymiehiksi asti. Viidestä tyttärestäkin ainakin pari kuoli.
Työpäivät olivat 20 tuntisia. Oli pakko tehdä tai kuolla nälkään ja tautiin.
Isäni äiti kuoli 1940 angiinaan. Tauti voitetaan 2 viikon antibioottikuurilla tänään. Kuolema oli tuttua ja työ kovaa. Nälkäkin tuttu vieras.
Isäni eivät olleet työnarkomaaneja huvikseen. Minä olin nuorempana vapaaehtoisesti työnarkomaani.
Ajokalukylän historiikkia, joka ei ole vielä valmis senkään materiaalin mukaan mitä minulla nyt on, ja vuosien mittaan kuvaan ja kirjoitan lisää;
http://jarinhotelli.blogspot.com/2013/08/ilmajoki.html
Jumalan sinausta
Jari Laurila
Vastaukset 6
Vanhimmat
Täsmennys korjaus;
Ilmajoen pitäjä sai 5% tulostaan suurista puuastioista vuonna 1835 joita mäkitupalaiset ja torpparit tekivät.
Ilmajoen Nopankylän Suomen suurin hevosajokalu-käsikoti-teollinen valmistus ajoittuu vuosille 1890-1920. Tämä oli kiihkein aika.
Laurila vanhempi oli ollut kylässä jo kaksi sukupolvea vuodesta 1840 kun tavallisesti muut sepät muuttivat 1890 luvulla kylään kaksi sukupolvea myöhemmin.
Laurilan 1800 luvun olkikattoinen paja ja turkulaanen malli komiasti;
http://2.bp.blogspot.com/-fNYg5c4ipRg/UlvEPRo4BXI/AAAAAAAAUss/C9PtvU993O8/s640/img-131014131121-001.jpg
Laurila vanhemman vävy oli kärrymies Laurilan koulukuntaa ja tätä kautta Laurila vanhempi sai pari omaa puuseppää ja kolme seppää omasta perheestä poikien lisäksi. Pojista tuli kärryseppiä kaikista.
Lauriloilla oli aina pari sälliä apuna joista tuli kärryseppiä useista ja joitakin on mainittu. Jokunen sälli Lauriloilla nai tyttäriäkin lopuksi. Yksi sälli palveli seitsemän vuotta Laurila nuoremman sällinä ja tuli sitten vävyksikin. Toinen neljä vuotta josta myös maininta., Joku sälli oli oppisopimuksessa vuosikaudet ja joku oli aina "vuositrenki."
Tällaista palakehet mallista kärryä Laurila vanhempi ensin ja 1840 lähtien. Tämä on ainoa malli joka on Könniltä kotoisin. Tämän mallin teko loppui kuitenkin kun joukkovalmistus alkoi jossa ajokaluvalmistajat verkostoituivat puusepiksi, nikkareiksi, sepiksi ja sälleiksi, toppareiksi/pehmustajiksi/verhoilijoiksi, maalareiksi, myyjiksi ja kärrykauppiaiksi. 700 ihmistä lapset mukana sai elantoa ajokauluista osittain tai kokonaan. Muutakin tehtiin- maanviljelijöliksi jokainen lopuksi ryhtyi 1900 luvun alkupuoliskolla ja navetatkin tuli. Kärryjä tehtiin taloissa koko perheiden voimin.
Jos lasketaan Nopankylän kärryntekijät päästään noin 100 ajokalujen aktiiviseen tekijään.
Jos lasketaan isiä avustaneet pojat niin luku on noin 150 ajokalujen tekijää.
Kärryjä ja rekiä tehtiin 20 - 30 000 kpl koko aikana.
Kurikassa oli 1900- 1910 ajokalukoulu ja -tehtaita parikin- ei enää kotiteollista valmistusta. Jokunen seppäkin oli mutta he vaikuttivat Nopan kyljessä aivan rajalla mutta Kurikan puolella rajaa. Samuli Paulaharjun isä oli Jaakko Harju seppä jonka talon jäännöksillä kävin kuvaamassa myös. Samulin kaksi veljeä oli ajokalumaalareita Nopan puolella.
Minun isä oppi isältään nikkaritaidotkin ja oli viidennen sukupolven pajamiehiä. Lauriloissa jokainen oli opissa pajoissa jo alle 10 vuotiaasta.
Isäni tekemä reki. Hän teki tämän sotien jälkeen itse alusta loppuun isänsä pajassa ja autojen tieltä väistyi isältään saamien nikkari- ja pajataitojen turvin kirvesmieheksi;
http://3.bp.blogspot.com/-HjmoqKy1Ryo/TckC7C7nrNI/AAAAAAAAAJA/xi_DnLY14zU/s640/004.jpg
Komia kihlajaislahja;
http://2.bp.blogspot.com/-vDAith53y14/Um0tNGloaOI/AAAAAAAAUyE/cawcEZdqS04/s200/brage+070.JPG
Itse kehrättyjä ja värjättyjä villalankoja minun äitini käsissä klassisessa "Ristilukki" mallisessa ryijyssä;
http://4.bp.blogspot.com/-NXPw9LdVsk8/Um0uXeXhrII/AAAAAAAAUyc/4TH2icqvTe4/s640/brage+078.JPG
Laurila vanhemman palakehet mallinen kärry joka on tässä kuitenkin rekonstruoitu; (Könnin malli)
http://www.matesla.fi/ajokalut/sivukuvat/konninpalakeet01.jpg
Kuudennen polven 12 vuotiaana tekemä alasin;
http://2.bp.blogspot.com/-jOnV976LXiU/UiArNpqSkkI/AAAAAAAAUBI/EtX6ZLM9PWM/s640/Alasin+ATK+003.JPG
Kirjoitan Nopankylän historiikki sivulleni jouluun mennessä tai viimeistään lisää. Käy aina joskus katsomassa myös mitä pollen perässä kulki.
http://jarinhotelli.blogspot.com/2013/08/ilmajoki.html
Yst.t. Jari Laurila
Täsmennys;
Tottakai palakehet- malli oli Könnin malli eikä Laurilan malli.
Kuvassa paölakehet kärrystä kärry kuvassa on rekonstrutoitu Könnin malli-
ei Laurilan malli- Laurila vanhempi teki sellaisia Suomen historian professorin Aulis J Alasen mukaan kyllä jo 1840-1870 välisenä aikana, ja 1870 alettiin tekemään turkulaasta kiesiä. Turkulaanen oli sekä Laurila vanhemman että nuoremman tuotannossa paljon.
Turkulaasessa on aina kaksi penkkiä, ja turkullasmuunnoksessa joka mukaeli pussiperäästä-mallia oli yksi penkki-.
Tämä on lojonenä rekimalli. Tätäkin Laurila vanhempi teki ja sitten se ei enää ollut kansan mieleen, ja Vaasan markkinoilla yksi tuumasikin: "Eihän tuolla enää kukaan aja edes savea."
Tässä lojonenä;
http://2.bp.blogspot.com/-aP7ja4MvVP8/UmP8pBLr-1I/AAAAAAAAUvI/Zl962GC8xBk/s320/lojonenä 001.JPG
Lojonenääsen reen markkinoiden hiipuessa alettiin tekemään sitten "Vääränenä" mallista rekeä 1870 alkaen.
Vääränenäistä sai kolmella eri versiolla;
1. Flankkuperä
2. Rauskaperä
3. Krinniperä
Tämä alakoo kelevata kuluttajille markkinoilla.
Tässä rauskaperä ja se isäni tekemä oli flankkuperä;
http://www.matesla.fi/ajokalut/sivukuvat/rauska_riemu.jpg
Ja tässä vielä Ilmajoen Museon omistuksessa oleva Laurilan Rikun pajasta, isäni veljen näyte tanskalaasmallista jota tehtiin aika vähän, mutta vaikuttaa että Laurilat tekivät sitä eniten koska Lauriloiden tanskanmallista on useita kuvia joissa mallista erílaisia muunnoksia;
Tässä isäni veljen Pentin tanskalainen jossa Pentti on mutoillut suvun tavaramerkkiä uudelleen;
http://3.bp.blogspot.com/-lqYDTslyZ9I/UgtOsMpk9hI/AAAAAAAARkU/61hmrgYWKQA/s400/kesäloma 12.7-13.8.2012 644.JPG
Valjärveläinen malli valloitti 1910 jälkeen sekin joka oli näpäskämpi tehdä kuin turkulaanen; isoisåltäni on jäänyt jokunen valkjärveläinen nähtäväksi jälkipolville;
http://3.bp.blogspot.com/-LwaDY0HsNZg/Ugr0DY8KieI/AAAAAAAARc4/c6ms02pY2Ig/s400/IMG_0712.JPG
Siinä yksi odottamassa entisöintiä. Tarvitaan vain maalia ja pari aisaa uusia tehdä.
Muistakaa elää Jeesuksessa ja katselkaa hevoskärryjäkin aina joskus;
Jumalan siunausta
Jari Laurila
Vuosimalli;
Se Ilmajoen Museon tanskanmalli on vuosimallia 1938;
Tämä kurpansepän poika, isäni veli jäi ajokalualalle vuokraten ajoneuvoja ja ensin korjasi ajokaluja metallipaja-verstaassaan.
Hän ei tiennyt että oli vasta viides sukupolvi seppäsuvussa. Isoisäni sanoi itseään neljännen polven sepäksi ja poika erehtyi tässä luulemaan itseään neljänneksi polveksi muistollaatasssaan;
http://2.bp.blogspot.com/-DQbOS6tVXzk/Umdo_0-BT7I/AAAAAAAAUws/JKqtW0GJHQ8/s640/IMG_1068.JPG
Tämä tanskanmalli on komia Laurilaasten tanskanmalli ja myyty jossakin pohjoissuomessa vime vuosina;
http://www.matesla.fi/ajokalut/sivukuvat/tanskan_malli.jpg
Jumalan siunausta
Jari Laurila
Huomenta!
Ei saa unohtaa Jeesusta ja hevosia. Molemmat ovat olleet elintärkeitä.
Jos ei olisi hevosia ei olisi hevoskärryjä eikä ajokalu-seppiäkään.
Jos ei olisi Jeesusta ei olisi syntiä eikä armoakaan.
Hyvää Joulun odosta
Jari Laurila
Joku ihmetteli kun kirjoitan hevoskärryistä?
Tikustakin voi tehdä asiaa.
Hei
Asia oli minulla hiukan pinnalla ,kirjoittaessani sukuni perinteistä- ja yhden hevoskylän historiikin hevoskärrryjen osalta,. Tuo kylä kunnostautui aikansa Suomen suurimpana ajokalujen käsiteollisuus klusterina. 1840-1960.
"Laurilain kantaisän jälkeläiset olivat koko Ilmajoen tuotteliaimmat ajokalusepät"
(Aulis.Alanen:Ilmajoen.Historia.1809 jälkeen:850s.:Vaasan.Kirjapaino:1953)
Kuulin viimeksi hevoskärryistä kun isoisäni kuoli, isoisä oli kuulu kärryseppä neljännessä polvesssa ja hänen isänsä vielä kuuluisampia.
En uhraa kaikkea aikaani hevoskärryihin mutta asia jää harrastuksiin, en hevoskärryistä kokonaan irti pääse. Minun isät teki hevosajokaluja viidessä sukupolvessa. Laurilan suvussa oli parisenkymmentä elämäntyökseen hevoskärryihin pyhittyneitä ja näissä tusina maineikkaita ajokaluseppiä ja näiden lisäksi vielä 1920 luvulla syntyneet isäänsä seppä-maatilalla avustaneet pojat jotka oppivat ja osallistuivat kaikkeen mitä kotonsa osattiin- ja kylällä osattiin-
ja kun menivät naimsiin 1940-1950 lukujen taitteessa väistyivät pajoista autojen tieltä muihin ammatteihin- minun isä sai paja- ja nikkaritaidot isältään- viime kesänä isäni hyvin tuntenut kylänaapuri vahvisti asian- ja näki minussakin selvän isoisäni ja isäni- tunsi heidät molemmat aikoinaan naapurina hyvin lapsena ja nuorena.
Mutta minä vaikka en geeneistäni pääse mihinkään en ole ammattia käsiammateista ottanut. Vaikka olin ammattimies siinä mitä tein aikoinaan työkseni olisin itsenäisessä käden taidon ammatissa toki tehnyt uran joka jatkuisi vieläkin.
http://jarinhotelli.blogspot.com/2013/08/ilmajoki.html
Sivu ei ole sukuni sivu- Kirjoitin kaikista sepistä /kädentaitajista niin paljon kun vaan on tietoa minulla ja vuosien mittaan lisää.
Jumalan siunausta
Jari Laurila