Miksei täällä kukaan puhu koskaan omista tunteistaan, sisäisistä kaipuistaan, peloistaan, iloistaan, yms liittyen mormonismiin? Ainoastaan Tapani joskus kirjoittaa siitä ns. "totuuden tunteesta", mutta sen jälkeen homma meneekin pelkäksi todisteluksi, vaikka se on mahdoton tehtävä.
Uskonto on uskonto, ei sitä voi todistella todeksi, ainoastaan epätodeksi - mutta tosi se on niille jotka siihen uskovat --- olipa muuten päräyttävä toteamus!
Luonnollisesti mormoneista eronneet kokevat kirkkoa kohtaan pettymystä ja muut ns. kristityt kokevat halveksuntaa. Minä toivoisin tänne henkilökohtaisempaa keskustelua. Itse olen joskus aikoinani repinyt sieluani auki oikeoin toden teolla, mutta petyin siihen ettei tullut mitään vastakaikua.
Minä haluaisin uskoa elämääni, jotta minulla olisi toivoa kuoleman jälkeisestä elämästä - kuolemanjälkeistä elämää taas haluaisin siksi, että voisin saada yhteyden rakkaisiini ja kokisin, että ponnisteluni maan päällä eivät menisi hukkaan - en siis sen takia, että voisin siittää omalla planeetalla haaremissa henkilapsia.
Minä en halua uskoa mihinkään uskontoon sen vuoksi, että ne ovat selvästi kaikki ihmisen keksintöä ja kansanperinnettä, jota on lainattu muilta kulttuureilta. Lisäksi uskonnon käyttä vallan välineenä ja ihmisen kontrolloimiseen on etoavaa. Kaikenlaiset valtuudet yms, joilla ei kuitenkaan ole mitään käytännön merkitystä muuta kuin pelottelu ovat suorastaan hanurista. Niin, mormonismissakin sanotaan, että jos menen arvostelemaan pappeuden voimaa yms, niin sitten se on sama kuin pyhän hengen arvostelu ja sitä ei saa anteeksi ja siitä voi joutua kadotukseen,,,
Haluan uskoa itseeni, mutta haluan perustaa ymmärrykseni tieteelliseen maailmankuvaan ja objektiiviseen ajatteluun. Itsekritiikki on tässä oleellista. Totuuden tunnut yms eivät välttämättä merkitse mitään, mutta voivat ne jossain tapauksessa merkitäkin, jos niistä seuraa jotain konkreettista useammin kuin kerran.
Minusta on ikävää, että uskonto aiheuttaa sotaa ja riitaa ihmisten välillä paljon enemmän kuin mikään muu asia maailmassa. Sitä Jumala tuskin haluaisi (jos on olemassa). Jo tästä voi päätellä, että uskonnnot ovat hanurista. Samaten Raamattu on suorastaan sairas kirja kostamisineen, uhraamisineen ja henkisine kidutuksineen. Jumala ei olisi koskaan voinut nähdä tuollaista millään tavalla kehittävänä.
Uskonto on uskonto, ei sitä voi todistella todeksi, ainoastaan epätodeksi - mutta tosi se on niille jotka siihen uskovat --- olipa muuten päräyttävä toteamus!
Luonnollisesti mormoneista eronneet kokevat kirkkoa kohtaan pettymystä ja muut ns. kristityt kokevat halveksuntaa. Minä toivoisin tänne henkilökohtaisempaa keskustelua. Itse olen joskus aikoinani repinyt sieluani auki oikeoin toden teolla, mutta petyin siihen ettei tullut mitään vastakaikua.
Minä haluaisin uskoa elämääni, jotta minulla olisi toivoa kuoleman jälkeisestä elämästä - kuolemanjälkeistä elämää taas haluaisin siksi, että voisin saada yhteyden rakkaisiini ja kokisin, että ponnisteluni maan päällä eivät menisi hukkaan - en siis sen takia, että voisin siittää omalla planeetalla haaremissa henkilapsia.
Minä en halua uskoa mihinkään uskontoon sen vuoksi, että ne ovat selvästi kaikki ihmisen keksintöä ja kansanperinnettä, jota on lainattu muilta kulttuureilta. Lisäksi uskonnon käyttä vallan välineenä ja ihmisen kontrolloimiseen on etoavaa. Kaikenlaiset valtuudet yms, joilla ei kuitenkaan ole mitään käytännön merkitystä muuta kuin pelottelu ovat suorastaan hanurista. Niin, mormonismissakin sanotaan, että jos menen arvostelemaan pappeuden voimaa yms, niin sitten se on sama kuin pyhän hengen arvostelu ja sitä ei saa anteeksi ja siitä voi joutua kadotukseen,,,
Haluan uskoa itseeni, mutta haluan perustaa ymmärrykseni tieteelliseen maailmankuvaan ja objektiiviseen ajatteluun. Itsekritiikki on tässä oleellista. Totuuden tunnut yms eivät välttämättä merkitse mitään, mutta voivat ne jossain tapauksessa merkitäkin, jos niistä seuraa jotain konkreettista useammin kuin kerran.
Minusta on ikävää, että uskonto aiheuttaa sotaa ja riitaa ihmisten välillä paljon enemmän kuin mikään muu asia maailmassa. Sitä Jumala tuskin haluaisi (jos on olemassa). Jo tästä voi päätellä, että uskonnnot ovat hanurista. Samaten Raamattu on suorastaan sairas kirja kostamisineen, uhraamisineen ja henkisine kidutuksineen. Jumala ei olisi koskaan voinut nähdä tuollaista millään tavalla kehittävänä.
Vastaukset 63
Vanhimmat
Kummallista, en ole koskaan tavannut kirkossamme tällaista: " Niin, mormonismissakin sanotaan, että jos menen arvostelemaan pappeuden voimaa yms, niin sitten se on sama kuin pyhän hengen arvostelu ja sitä ei saa anteeksi ja siitä voi joutua kadotukseen,,,"
Teet virheen niputtaessasi kaikki uskonnot samaan: "... uskonnnot ovat hanurista. Samaten Raamattu on suorastaan sairas kirja kostamisineen, uhraamisineen ja henkisine kidutuksineen. Jumala ei olisi koskaan voinut nähdä tuollaista millään tavalla kehittävänä. " Raamattua on tulkittu tosi väärin ja niin teet sinäkin.
Niin teet sinäkin. Tulkitset Raamattua tosi väärin.
Ehkäpä sitä kannattaisikin keskittyä niihin omiin tuntemuksiin ja edes yrittää olla 'hyvä' ihminen.
Myös omasta mielestäni kaikki 'valtuudet', 'avaimet' sun muu hierarkia, komentelu ja kyykytys on pelkkää vallanhaluisten ihmisten keksimää voimapolitiikkaa eikä niistä pidä välittää tuon taivaallista!
Joku varmasti sinua komentelee, kyykyttää ja putsaa rahasi mikäli annat siihen tilaisuuden. :-)
Koska usko on pelkkää uskoa eikä tietoa, niin omalta osaltani pyrin pitämään sen mahdollisimman yksinkertaisena.
Uskon että:
1: On yksi Jumala
2: Fyysisen kuoleman jälkeen ihmisen olemassaolo jatkuu jossakin toisessa muodossa.
Siinäpä se.
Hyvä avaus Exmorolta jällee. Arvelen, että tämä on liian avoin palsta tarkoittamaasi keskusteluun. Internetissä on myös sellaisia keskustelupalstoj, joilla entinen mormoni pystyy turvallisestiti käymään keskustelua jopa omalla nimellään ja kasvoillaan, eikä joudu asiattomien henkilöhyökkäysten kohteeksi - toisin kuin tällä palstalla.
Joskus käymme hyvinkin henkilökohtaista keskustelua ajatuksista ja tunteista, kokemujksistamme mormoneina tai entisinä mormoneina tai tulevina entisinä mormoneina, miten vaan. Tiedän siis ainakin yhden hyvän paikan, jossa tuollaista keskustelua ja jakamista on. Mahdollisesti on useampiakin, onhan Suomessa jo luultavasti enemmän elossa olevia entisiä mormoneita ja epäaktiivisiksi jättäytyneitä kuin mormonikirkon aktiivijäseniä.
kukaan ei väitä tietävänsä totuutta ja jokaisen ääni pääsee kuuluviin.
palstoilla varmaankin sitten pystyt olemaan loukkaamatta muita ja kirjoitat hyökkäämättä henkilöä kohtaan.
Siis toisin kuin Jokuveli?
Linkitäpä tänne edes yksi viesti, jossa tällä palstalla hyökkään henkilöä vastaan keskustelupuheenvuorossani. Tarkastellaan sitten ilmiötä uudelleen.
Mikäli sellaista linkkiä et pysty esittämään, olet itse syyllistynyt nimimerkkini asiattomaan panettelemiseen ja siis henkilöhyökkäykseen.
Tss yksi mormoni osoittautui panettelijaksi. Pyysin edes yhtä linkkiä, jossa syyllistyn henkilöhyökkäykseen, mutta et pysty sellaista osoittamaan.
Vieläkö ihmettelet, miksi uskottavuutenne pakostakin joutuu asettamaan kyseenalaiseksi?
Jospa muistelisit sitä, miten olet hyökännyt isääsi vastaan! Eikä kysymyksessä ole ollut vain uskonto.
Muista kuitenkin mitä kaikkea olet tehnyt tyttärellesi ja muille perheenjäsenillesi. Kyllä puolustautumiseen pitää olla oikeus, samoin asioiden kertomiseen varoitukseksi siitä, mitä ahdas uskonto voi saada ihmisessä aikaan.
Olet sivullinen ja kuvittelet muuta kuin on tapahtunut. "Ent. mormoni" purkaa muitakin kuin uskonnollisia traumojaan ja tuntee kai olonsa paremmaksi asennoituessaan ja hyökätessään mormonismia ja isäänsä vastaan. Hän on vihjaillut jopa insestistä, mikä osoittaa harhaisuutta!
Älä viitsi valehdella. Olet ITSE aiemmin myöntänyt tälläpalstala mm. raahanneesi tyttäresi hiuksista suihkuun virkoamaan laittomasta lääkityksestä, mutta sanonut sen olleen huumoria! Samoin olet ITSE myöntänyt kironneesi vaimosi "pappeuden valtuudella".
Olet myös myöntänyt sanoneesi luterilaisessa kastetilaisuudessa kuuluvalla äänellä sen olevan jul´hlamuotoista jumalanpilkkaa.
Et saa valehtelemalla ITSE myöntämiäsi asioita tekemättömiksi.
Panetellessasi pakenet toisen nimimerkin taakse. Kyllä kirjoitus tapasi tunnetaan.
Pyysin linkittämään jonkin sellaisen viestin, jossa syyllistyn henkilöhyökkäykseen. Toisen ihmisen moraalittomien ja väärien tekojen paljastaminen ei ole henkilöhyökkäys, vaan vain ja ainoastaan faktojen esille tuomista.
Jos kerrotaan, että poliitikko nimeltä N.N. otti vastaan lahjuksia, ei ole kysymyksessä henkilöhyökkäys.
Jään siis edelleen odottamaan asiallista linkitystäsi. Se että sinusta "tuntuu" mutupohjalta, että jotain on tapahtunut ei ole tosiasia, vaan ainoastaan sinun subjektiivinen tuntemuksesi, ennen kuin lyöt faktat pöytään.
Ja sinun "kirjoitus tapasi" paljastaa sivistymättömyytesi kielioppivirheineen. Nimimerkkisikään ei ollut kovin omaperäinen, koska minä käytin sitä ensin.
Onhan murrosikäisen tyttären tajuttomaksi täytynyt olla jokin hyvä syy. Minä en ole koskaan pystynyt näkemään teolle mitään muuta syytä.
Mormonistisella kaksoislogiikalla voidaan tietysti ilmoittaa huumaamisen syyksi se, että tytär kiljui ja tappeli vastaan joka kerran, kun häneen taas oltiin pistämässä hesperian sairaalasta varastettua mielisairaalapotilaalle tarkoitettua lääkettä. Kiljuva ja henkensä hädässä huumaamistaan vastustava ja kaikin voimin rimpuileva tyttö piti saada rauhoittumaan!
Ei ole ensimmäinen kerta, kun mormonilla on syyt ja seuraukset sekaisin - ja täysin tarkoitushakuisesti. Mahdollisesti isäni tunnustaa kuolinvuoteellaan, mistä todellisuudessa oli kysymys tai sitten hän on päättänyt säilyttää maalliset kasvonsa seurakuntansa ja kirkkonsa silmissä loppuun saakka vaikka iankaikkisen sielunsa hinnalla.
Ei insesti ole harvinaista. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä sitä on ollut ja on myös mormonien keskuudessa. Älkää panko päätä pensaaseen, kuten lestadiolaiset tekivät.
Jos lapsi on eri mieltä uskonnosta isänsä kanssa, miten eri mieltä oleminen on hyökkäämistä isää vastaan? Etköhän nyt liioittele ja paisuttele asiaa mielessäsi?
Muistelepa kuka ne piikit sinulle antoi! Nyt syytät mormoni-isääsi, vaikka hän vain joutui ei-mormoni vaimoaan tukeakseen tilanteeseen. Käytöksesi oli sellaista, että rauhoittaminen näytti välttämättömältä. Äitisi oli mielisairaanhoitaja, ja oli syy luottaa hänen harkintaansa.
Mutta Tapsa, ei hento äiti olisi pystynyt piikittämään. Ei tullut oikein selväksi, että kumpi vanhemmista oli aloitteellinen piikitykseen, vaikka vain toisella oli mahdollisuus saada kyseisiä lääkkeitä helpohkosti hankittua.
Ei ole syytä luottaa päihderiippuvaisen harkintakykyyn. Ilmoitin äidin lääkevarkauden Hesperian sairaalaan ja hänet ohjattiin siellä sairaalan sisäiseen vieroitukseen.
On ala-arvoista käyttää hyväkseen puolisonsa vakavaa päihderiippuvuutta ja siitä johtuvaa arvostelukyvyttömyyttä omien tarkoitusperiensä ajamiseen.
Jospa isäsi ei tuolloin edes tiennyt vaimonsa päihderiippuvuudesta? Jos sinä tiesit, niin miksi et kertonut siitä isällesi? - Mitähän tällä tarkoitat: "On ala-arvoista käyttää hyväkseen puolisonsa vakavaa päihderiippuvuutta ja siitä johtuvaa arvostelukyvyttömyyttä omien tarkoitusperiensä ajamiseen. " Tuo vaikuttaa jo paranoidiselta kuvittelulta jos pidät isääsi syyllisenä saamiisi pistoksiin.
Kuuntelitko tytärtäsi? Olitko todellakin noin ulkopuolinen perheessäsi, että lapsesi eivät halunneet puhua huolistaan isänsä kanssa? Millainen oli avioliittosi, kun yhteytesi vaimoosi oli niin vähäinen, että et edes huomannut hänellä olevan päihdeongelmia?
Etkö huomannut että vaimosi laihtui vaarallisen alipainoiseksi, kun ei enää pystynyt syömään?
Oliko elämässäsi aina ensimmäisellä sijalla oma kirkkosi ja sen lukuisat tehtävät, jotka veivät kaiken aikasi ja mielenkiintosi ja perheen puolisin ja lapsten hyvinvointi jäi täysin sivuseikaksi?
Kuinka voit kuvitella ymmärtäväsi jotain maailmankaikkeudesta saati Jumalasta, kun et ole pystynyt näkemään edes lähelle? Kuinka voit "rakastaa" smithiläistä evankeliumia, kun et ole pystynyt rakastamaan edes lähimpiä ihmisiäsi ja huolehtimaan heidän turvallisuudestaan ja hyvinvoinnistaan?
Jos minä pakotan henkilön nousemaan rattijuopon kyytiin ja sitten tapahtuu vammauttava törmäys, niin onko todellakin mielestäsi tapahtumaan syyllinen autoon nousemaan pakotettu henkilö, koska hän tappeli vastaan kun hänet työnnettiin autoon? Kolariin syyllinen on auton takapenkille pakotettu ja penkkiin sidottu matkustaja, koska hän vastusteli autoon laittamistaan?
Toivottavasti huomaat paranoidiset ajatuksesi! Mitä tämä muuta on "...käyttää hyväkseen puolisonsa vakavaa päihderiippuvuutta ja siitä johtuvaa arvostelukyvyttömyyttä..."
Menetitkö kykysi tehdä todellisuudesta asianmukaisia (adekvaatteja) havaintoja käännyttyäsi mormoniksi
- vai käännyitkö mormoniksi juuri siksi, koska et kykene tekemään havaintoja ympärilläsi olevasta todellisuudesta etkä niinmuodoin myöskään oikeita päätelmiä?
Mitä taroitat tällä: "...käyttää hyväkseen puolisonsa vakavaa päihderiippuvuutta ja siitä johtuvaa arvostelukyvyttömyyttä..."
No tietysti sitä, että puolisosi rajoitteita hyväksikäyttämällä sait tyttäresi huumattua ties mitä tarkoitusperiä varten.
Äidille ei ollut mitään hyötyä siitä, että hän varasti lääkkeet ja pisti niitä tyttäreensä. Päin vastoin. Se johti siihen, että hän sai kolmannen varoituksen työpaikaltaan ja joutui päihdevieroitukseen.
En ymmärrä muuta syytä tuollaiseen täysin järjettömään ja äitimme omienkin etujen vastaiseen tekoon kuin sen, että hän yritti pelastaa hajoamassa olevan avioliittonsa lahjomalla puolisoaan tarjoamalla seksuaalisesti hyväksi käytettäväksi oman tyttärensä.
Toinen mahdollisuus on, että isä painosti/kiristi äitiä hankkimaan aineita, joilla tytär voidaan huumata tajuttomaksi. Muuten isä joko ottaisi avioeron ja/tai ilmoittaisi vaimonsa päihderiippuvuudesta tämän työpaikalle.
Vanhempieni teot, yhteensä 4 Largactil-ruisketta ilman lääkärin määräystä ja varastetulla lääkkeellä, ovat niin täydellisen edesvastuuttomia ja järjettömiä, että sellaiseen ei olisi ryhdytty, elleivät panokset olleet kyllin korkeat. Muuten han tuollaista riskiä ei olisi otettu.
Miten olisivat vanhempani toimineet, jos olisin kuollut jollain noista kerroista yliannostukseen? Oliko ruumiin hävittäminen suunniteltu etukäteen, vai mentiinkö vain tuurilla?
Et kai epäile, että minä olen nimimerkin Joku veli takana?
En panettele ketään enkä kirjoita henkilöhyökkäyksiä omalla nimimerkilläni enkä muillakaan nimimerkeillä.
Viitsisitkö vastata huutoosi ja etsiä edes yhden keskustelupuheenvuoron, jossa teen henkilöhyökkäyksen? Sivulla on hakutoiminto, josta löydät kaikki nimimerkilläni olevat viestit. Pikkuisen vaivannäköä nyt, sinulla on tuhannen taalan paikka osoittaa, että mormonit eivät lausu väärää todistusta lähimmäisestään.
M.o.t. Nyt todistit kirjoittelullasi, että olet harhainen!
Harvoinhan paikalla on tapahtunutta näkemässä edes kolmea luotettavaa todistajaa, sukulaista tai muuta.
Jokin tarve tyttären tajuttomaksi huumaamiseen vanhemmillan kuitenkin oli. Tuskin sellaista rikosta muuten olisi tehty. Sukupuolinen hyväksikäyttö tulee ensimmäiseksi mieleen.
Jos keksit joitain muita hyviä syitä, kerro toki. Minä en ole koskaan keksinyt mitään muuta syytä.
Onkos sillä nyt sitten niin väliä, onko lääkkeet varastettu vai eikö olleet ja oliko niitä määrätty juuri kyseiselle henkilölle vai kenties jollekin ihan toiselle henkilölle, ja onkos nyt väliä millään muullakaan enää.
Olet jo niin vanha ja niin lähellä itse Jumalaksi pääsemistä, että olet jo alkanut luoda aivan uutta maailmaa ja uutta todellisuutta, jossa on käsitys oikeasta ja väärästä on toinen kuin Suomen laissa. Onneksi olkoon!
Ja höpö höpö, sanon minä.
Ei "tiennyt", ei "muistanta", ei "huomannut". Selityksiä, selityksiä, selityksiä.
Ennen kuin pikkusiskoni muisti aikuisena nähneensa sen huumaamiskerran, jolloin Largactil pistettiin minuun farmarihousujen läpi väitit, että mitään ruiskeita ei ole koskaan annettukaan. Olin "harhainen", kun väitin, että minuun on pistetty väkisin sairaalasta varastettuja lääkkeitä.
Nyt olet myöntänyt ruiskeiden antamisen, mutta edelleen on sinun, mormoni-isän, mielestä kemiallisen väkivallan kohteeksi joutuneen UHRIN vika, että häneen pistettiin tainnuttavia ruiskeita.
Sitäkään et varmaan tullut ajatelleeksi, että teit kemiallista väkivaltaa mormonityttöä kohtaan? Uhri oli kirkkosi aktiivinena jäsen ja Nuorten Valistus Kerhossa käyvä ruusutyttö, Elohimin henkilapsi ja niin edelleen... sinun uskontosi mukaan.
Katseletko tänään osallistuessasi kirkkosi tilaisuuksiin seurakuntasi murrosikäisiä tyttöjä sillä silmällä, että kenet heistä olisi mukava piikittää tajuttomaksi? Jälkeenpäin voisit syyttää uhria tapahtuneesta, koska luultavasti hänkin vastustelisi ruiskeen antamista.
Sinulle kuvitelmat korvaavat todellisuuden ja johtavat harhaisiin päätelmiin siitä, mitä sinulle on tapahtunut ja miksi. Etkö halua muistaa esim. sitä, mikä oli tilasi niihin aikoihin, kun otit ensimmäisen piikin vapaaehtoisesti? Mielentilasi ei ollut vakaa. Eikä nytkään siitä ole takeita, koska kirjoitat tällaista: "Katseletko tänään osallistuessasi kirkkosi tilaisuuksiin seurakuntasi murrosikäisiä tyttöjä sillä silmällä, että kenet heistä olisi mukava piikittää tajuttomaksi?" - Koeta tunnistaa paranoisuutesi ja hae siihen apua. Toinen mahdollinen selitys on, että haluat olla mahdollisimman ilkeä ja loukkaava.
Muuta miksi Tapani aiemmin valehtelit, että piikitystä ei tapahtunut ollenkaan. Jos henkilö jää valheista kiinni, miten uskottavia ovat hänen uudet selityksensä: "Niin, kyllähän sinua piikitettiin, mutta..."?
Jos jonkun tarvitsee hake apua niin sinun.
Mistähän ilmenee, että Tapani olisi noin sanonut? Muistakseni hän sanoi, että muistaa vain yhden tilanteen, johon hän joutui.
Miksi puhut itsestäsi kolmannessa persoonassa, oi sukkanukke nro 70 x 7?
Tapani hyvä. Koska muistisi on todella noin huono, niin eikö olisi viisaampaa jättää selittämiset kokonaan selittämättä? Minun mielentilani tai muukaan tilani ei ollut millään tavalla "huono". Jos se sinun mielestäsi oli huono, niin toki olisitte käyttäneet lapsenne lääkärissä! Kun kerran ensimmäistäkään yhteydenottoa lääkäriin tai edes kouluterveydenhoitajaan ei ollut, niin ei jää muuta vaihtoehtoa, kuin että tyttären mielentilan näkeminen "epävakaana" tai "huonona" on täysin oma jälkikäteen keksimäsi selitys.
On totta, että oltin ensimmäisen pistoksen vapaaehtoisesti, koska en tiennyt mitä siinä oli ja olin lapsesta saakka tottunut saamaan penisilliiniä pistoksina - isä kun ei lääkäreiden kehotuksista huolimatta antanut lupaa leikata nielurisojani.
Äiti selitti pistoksen antamisen vain sillä, että nukkuisin tavallista paremmin ja olisin aamulla virkeänä koulussa. pistoksen jälkeinen aamu on elämäni kauheimpia muistoja. En pyhstynyt nousemaan vuoteesta ja jouduin jäämään pois koulusta, heräsin vasta iltapäivällä joskus 3-4 välillä. Tämän aamun hirveyden voitaa vain se aamu, jolloin isä raahasi minut hiuksista pitkin lattiaa jääkylmään suihkuun, niin että selkän ikamani n irhautuivat kahteen kynnykseen.
Tuo ensimmäisen pistoksen jälkeen en tietenkään pistoksia enää suostunut ottamaan ja tajusin, että ne olivat jääneet äidin haltuun ja Hesperiaan palauttamatta, kun äiti saattoi potilaan taksikyydillä Helsingistä Ouluun.
Olen tarkistanut usein toistamasi väitteen mielentilani "epävakaisuudesta" samassa seurakunnassa olleelta sisarelta, joka on sairaanhoidon opettaja ja jonka tytär on ikätoverini ja oli parhaita kavereitani kirkossaoloaikanani. Sisar T. S., patriarkan vaimo, ei huomannut terveydessäni tai mielentilassani kerta kaikkiaan mitään huiolestujttavaa. Hän näki minua säännöllisesti 1-3 kertaa viikossa ja myös tyttärensä seurassa.
Näin ne vääerät todistukset läbimmäisestä ja suoranainen valehtelu van palstalla jatkuvat. ymmärrän toki hyvin, että joudut selittelemään tekojasi, olethan ollut mukana 3 eri kertaa pitelemässä minua väkisin aloillani, että minut pystyttiin huumaamaan tajuttomaksi.
Käyttäytymisesi muualla ei todista, että se oli tasapainoista myös kotona.
Luonnehdintasi osuu erittäin hyvin sinuun itseesi Tapani... Eivätpä monet arvaakaan, millainen peto(viili) olit kotona.
Tapani, nytkö myönnät yhden, mutta et kolmea? Myönnät aina pikkuisen kerrallaan...
Kuka hullu täällä omat tunteensa paljastaisi ja jos niin tekee heti revitään kappaleiksi.
ja ateisteilla voi olla oikeita tunteita.
Kyllä Jokuveljelläkin voi olla tunteet. Niitähän hän itseasiassa näyttää aina provosoitumalla joka asiasta ja sortumalla henkilöhyökkäysyrityksiin.
on outoa, että sinä provosoidut kuvittelemasi veljen kirjoituksista, edelleen.
Ja kuitenkin pidät itseäsi jalona.
En minä provosoidu enkä ole jalo. Jos olisin jalo, olisin ihan hiljaa...
Minä käyn tällä palstalla silloin tällöin (= n. kerran pari kuussa) lukemassa uusimmat viestit. Yleensä en jaksa alkaa edes lukea kaikkia pitkiä riitaketjuja joissa vain toistellaan samaa viestistä toiseen. Ei oikein tule sellaista oloa että itse haluaisi aloittaa täällä keskustelua tai edes vastata niihin ketjuihin mitään, juuri siksi että jos täällä(kään) erehtyy sanomaan mitään siitä että uskon kirkkoon koska se tuntuu minusta oikealta niin siitä saa vaan kakkaa niskaansa.
Minustakin on ikävää että uskonto aiheuttaa sotaa ja riitaa ihmisten välillä ja jaksan aina vain ihmetellä sitä paatosta ja vimmaa millä jotkut ihmiset jaksavat _toisten_ uskontoa pilkata, haukkua ja halveksua. En oikein voi käsittää mikä voima ajaa ihmiset päivästä ja vuodesta toiseen tällekin palstalle, selvästi ainoana tarkoituksenaan vetää lokaan tätä kirkkoa niin paljon kuin pystyvät. Jos ei mormonikirkkoon usko niin miksi hyökätä sitä vastaan? Eikö vain voi antaa ihmisten uskoa mihin haluavat?
Olen vuosien varrella myös tullut siihen tulokseen, että uskonnollista totuutta ei tieteellisin menetelmin löydä. Olet mielestäni väärässä siinä, että uskonnon voisi todistaa vääräksi, mutta oikeassa siinä että ei mitään uskontoa voi myöskään todistaa oikeaksi. Siitähän se nimikin, uskonto, tulee. Ihmiset uskovat jonkin asian olevan totta ja sitten (mahdollisesti) elävät uskonsa mukaan.
Minä olen evankeliumista saanut elämäni aikana niin paljon rauhaa, voimaa ja siunauksia että en voi muuta kuin uskoa siihen. Olen kokenut myös ajan ilman kirkkoa ja siihen verrattuna nykyinen elämäni on sellaista että en hevillä vaihtaisi takaisin. Omaa todistusta ja tunteita on vaikea kuvata tällä tavalla kirjoittamalla, siksi varmaan ei sitä täällä niin usein tehdä. Itsekään en osaa oikein muuta sanoa kuin että minulla on rauhallinen ja hyvä olo elämässäni evankeliumin ansiosta ja siksi haluan olla siinä mukana ja noudattaa niitä ohjeita joita sieltä olen saanut. Koen saavani valtavasti enemmän kuin menettäväni.
Toivoisin vain suvaitsevaisuutta niin muiden uskontojen kannattajilta, entisiltä mormoneilta kuin ateisteiltakin. Siis sellaista että annettaisiin toisten olla rauhassa. Vaikea kuvitella mitä konkreettista haittaa esim. minun uskostani on kenellekään ulkopuoliselle, ainakaan niin pahaa että sitä pitäisi jotenkin aktiivisesti vastustaa.
p.s. aika ikävästi sanottu myös tuo että "luonnollisesti muut ns. kristityt kokevat halveksuntaa". Oma ystäväpiirini koostuu hyvin heterogeenisesta porukasta, mukaan lukien useampia ns. muita kristittyjä, jotka todellakaan eivät tunne mitään halveksuntaa minun uskoani kohtaan tai sitten ovat onnistuneet sen vuosikausia hyvin peittämään. Entiset mormonit varmasti kokevat pettymystä, muistan itsekin tunteneeni sellaisia tunteita kun jäin pois kirkosta muutamaksi vuodeksi. Olin pettynyt siihen että kirkko ja uskonto ei tarjonneetkaan minulle sellaista mitä olisin toivonut. Jälkeenpäin olen ajatellut että en ollut silloin valmis ottamaan evankeliumia oikeasti vastaan, lapsentodistukseni ei saanut jatkoa ja muuttunut omaksi vahvaksi todistukseksi. Ja vaikka olisi muuttunutkin niin en silloisessa elämäntilanteessani olisi ollut kykeneväinen elämään sen mukaan, joten ehkä parempi sitten olikin niin. Myöhemmin sitten sain sen hyvän tunteen ja varmuuden siitä että evankeliumi on oikein.
> Minä olen evankeliumista saanut elämäni aikana niin paljon rauhaa, voimaa ja siunauksia että en voi muuta kuin uskoa siihen.
Miksi sitten olet vaihtanut evankeliumin Smithin opetuksiin?
No kyllä tänne näköjään kirjoittelee välillä ihan rehellisiä ja täysjärkisiäkin ihmisiä. Kiitos viestistäsi. Juu olen samaa mieltä, että jokainen saa uskoa mihin haluaa, mutta sellainen tyyli jossa tuodaan liian agressiivisesti esiin omaa uskoaan ainoana oikeana ja erehtymättömänä on kuin kuivaa ruutia. Nämä ns. "Minä tiedän" kommentit ovat omiaan saamaan halveksuntaa osakseen ja ne pitäisi aina muuttaa muotoon "minä uskon".
Kaipa MAP-kirkossakin on monentasoisia ihmisiä ja jotkut eivät kykene ajattelemaan oikein mitään asiaa muuten kuin kirkon "silmälasit silmillään". Jos tavataan joku uusi ihminen, niin ensimmäinen ajatus lienee "mitenkä tuosta saisi kirkon jäsenen". Toiset sitten taas elävät suht normaalia elämää ja sopeutuvat normiväestön sekaan.
En minäkään usko, että kirkon johdossa olisi yhtään sellaista "johtajaa", joka käyttäisi tilaisuutta hyväkseen ajaakseen omia asioitaan, tai joka "tietäisi" kikon olevan bullshittiä ja silti toimisi toimessaan vilpillisesti. Kyllä ne ukot ovat ihan vilpittömiä, mutta rehellisyyden nimissä - ihmettelevät varmaan, että miksei se Jumala vieläkään vastaa mitään minulle… Tänne usein kirjoittelevat tuntuvat uskovan, että kirkon johto on läpimätä ja kirkko tahkoo rahaa jota ydinporukka käyttää surutta. Minä en usko tähän hetkeäkään. Mitä tulee kirkon varhaishistoriaan - niiden herrojen vilpittömyydestä ja vaikuttimista en olisi niinkään varma. Jäljet johtavat kahteen ensimmäiseen johtajaan. Occamin partaveitsi viiltää heitä aika pahasti. Mutta niin se viiltää koko kristinuskoa, mutta kuten sanottu, uskoa saa mihin haluaa.
Minulle pisti vielä vähän silmään tuo, että tuntuu pahalta kun joku sanoo "minä tiedän". Entisenä mormonina ehkä itsekin tiedät, että kirkossamme on sellainen tyyli ja tapa kertoa omasta todistuksestaan noilla sanoilla. Siis kun uskoo jonkun asian olevan niin varmasti totta että voi sanoa "minä tiedän". Oma uskoni on pikkuhiljaa vahvistunut, mutta en vielä voi sanoa kaikesta että minä tiedän sen olevan totta. Voin sanoa "minä uskon" (ja näin yleensä todistuksessani sanonkin jos sellaisen jossain lausun), mutta on myös olemassa asioita joista voin sanoa että tämän minä tiedän olevan totta, ainakin omalla kohdallani. Mielestäni Mormonin Kirjan luku Alma 32:ssa on hyvä kuvaus siitä millaista usko on ja miten se voi vähitellen muuttua tiedoksi. Tämä tieto on tietysti hyvin henkilökohtaista, sellaista mitä ei voi muille antaa vaan se pitää itse saada.
Mormonismissa ja uskonnoissa yleensäkin sillä omalla henkilökohtaisella tiedolla ja todistuksella on todella iso merkitys. Toivoisin että täälläkin lukevat ei-mormonit voisivat ymmärtää sen ja olla vähän suvaitsevaisempia myös näille "minä tiedän"-kommenteille. Ymmärtää ne niin kuin ne on tarkoitettu, eli tämä ko. henkilö omasta henkilökohtaisesta kokemuksestaan tietää sen asian toimivan niin kuin hän sanoo. Silloin on vähättelemistä sanoa vain että "minä uskon" ja ymmärrän hyvin että sitä muotoa ei halua käyttää siinä tapauksessa.
Ja tottakai MAP-kirkossakin on monentasoisia ja monenlaisia ihmisiä, toisille se evankeliuminen jakaminen muille on henkilökohtaisesti ehkä jotenkin helpompaa kuin muille ja jotkut eivät valitettavasti osaa tehdä sitä ehkä kovin hienotunteisesti. Tottakai minäkin toivon että kaikki läheiseni voisivat saada sen saman hyvän mitä itsekin kirkosta ja uskostani saan, olen vain kovin ujo sitä mitenkään ympärilleni levittämään (mikä ei ole yksinomaan hyvä asia). Lisäksi kun kerran uskon niin kuin uskon, eli että MAP-kirkon opetuksen ovat oikeita, toivoisin siksikin että kaikki voisivat saada sen saman uskon ja voisimme myös tulevissa maailmoissa olla kaikki läheisteni kanssa yhdessä. Sitähän varten uskoa ja uskontoa maailmassa yleensä levitetään, oli kyse mistä uskonnosta tahansa. Siksi että ko. uskonnon edustajat uskovat muiden ihmisten pääsevän osallisiksi jostain hyvästä ja iankaikkisesta sen sanoman kautta mitä heillä on.
Sen olen kyllä ikäväkseni ollut huomaavinani tällä ko. palstalla, että täällä ei kirkkomme edustajatkaan aina jaksa kovin ystävällisesti vastailla :( Todella huono henki näissä keskusteluissa yleensä on, siksi en sen useammin täällä itse käykään. Ihmeellistä trollausta ja vääntämistä, lievimpänä esimerkkinä tuo edelläsi vastannut nimim. Utelias joka ilmeisesti ihan vaan huvikseen on muka ymmärtämättä että "evankeliumilla" viittaa MAP-kirkon opetuksiin. Ei sellaiseen jaksa edes vastata.
Mikä on tietämistä ja mikä uskoa?
Tätä on pohdittu paljon. Vaikeutena on, että molempien tarkka määrittely on vaikeaa ja siksi ei useinkaan puhuta samasta asiasta.
Tieto sekoitetaan totuuteen ja uskoon; usko sekoitetaan luuloon ja tunteeseen ym. sekaannusta aiheuttavaa on ihmisten mielessä. Jokaisella taitaa olla oma mielikuvansa siitä, mitä tieto ja usko tarkoittavat ja mikä on niiden ero.
Omalla kohdallani käsitän niin, että tietoa on kahdenlaista: loogiset itsestään selvyydet sekä kokemuksen ja onnistuneen tutkimisen kautta saadut käsitykset.
Usko on oikeutettua uskomusta, eli uskolle tulee olla perusteet. Tärkeää on tällöin oikeutus olla jotain mieltä ja toimia sen mukaan. Luulo on eri asia kuin usko. Se on virheellinen käsitys joko loogisesti tai väärien tietojen ja havaintojen kannalta.
Totuus on joko loogista välttämättömyyttä tai oikeaa uskoa, vaikka se ei olisikaan loogisesti todistettavissa ja kaiken kattavaa. Kun lopullinen uskonvarmuus saavutetaan, se muuttuu tiedoksi. Sen ei tarvitse vielä silloin sisältää koko totuutta, joka on oikea tieto kaikesta. MAP-kirkon jäsenet tarkoittavat uskonvarmuutta, kun he sanovat tietävänsä. Se ei ole siis loogiseen välttämättömyyteen kuuluvaa tietoa, johon arvostelijamme sen sekoittavat.
Tapani hyvä, olet tyypillinen esimerkki henkilöstä, joka pettää itseään kuvittelemalla omat uskonsa ja luulonsa tiedoksi. Smaa kyllä ilmenee muissakin uskonoissa. Se on ymmärrettävää,mutta kyllä siihen silti voi puuttua.
Kyllähän Smithin opin kutsuminen evankeliumiksi on kaksoiskieltä tyypillisimmillään. Tämä on kuitenkin suomenkielinen palsta. Uudet palstalle eksyneet voivat aluksi hämmentyä. Siksi asia on hyvä tuoda esille.
Ei sana evankeliumi voi viitata MAP-kirkon opetuksiin, koska se on yleissana. Keksikää uskontonne opille jokin oma ja osuvampi nimi.
Jopa elintarvikkeissa on parempi kuluttajansuoja. Fetaksi ei saa sanoa kuin tietyllä alueella valmsitettua alkuperäistä feta-juustoa. Muita saman kaltaisia tuotteita saa nimittää esimerkiksi salaattijuustoksi. Tuotenimeä Voimariinikaan ei saa enää käyttää, koska tuote ei ole voita (vaikka sisältää myös sitä). Hyväksyttäviä tuotteen kauppanimiä ovat esimerkiksi Oivariini ja Ingmariini.
Miksi mormonien on niin vaikea tätä asiaa ymmärtää?
Smithinkeliumi olisi sopivampi sana.
Jokainen ihminen joka uskoo mihin hyvänsä on itse tykönänsä löytänyt uskolleen perusteet, eihän hän muuten uskoisi. Uskonnot eivät tässä eroa muusta, eivät myös keskenään, mitään niistä ei ole todeksi todistettu, mutta joillakin on historiallinen pohja, ei pelkkä jonkun henkilön keksimä tarina joka on sijoitettu maalliseen aikaan ja paikkaakin, mutta mitä ei mikään löydettävissä oleva todiste tue.
Usko ei muutu tiedoksi ellei oma uskomus saa tuekseen todisteita, ei mikään muutu faktaksi vain sillä perusteella että joku uskoo siihen.
"Luulo on eri asia kuin usko. Se on virheellinen käsitys joko loogisesti tai väärien tietojen ja havaintojen kannalta." ei ole, kaikki usko jota ei ole todistettu todeksi, on luuloa kunnes faktaksi todistetaan.
Kierrät loputonta sanahelinäkehää jolla et todista mitään, ja joka ei johda mihinkään, lukija joutuu ihmettelemään miksi noin teet?
Mahdatko koskaan vastata Paavalia koskeneeseen kysymykseeni ?
Kiellätkö kokemksellisen tiedon mahdollisuuden? Oma kokemus tuottaa tietoa, jota ei voi toiselle siirtää.
Paavalia koskevaan kysymykseen ole vastannut jo monesti, jos tarkoitit Jehovan ja Kristuksen olevan sama:
1. Kor. 10:4
ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus. [2. Moos. 17:6; 4. Moos. 20:10,11]
Tuolla periaatteella voi sanoa "Minä tiedän Retuperän WBK:n musiikin olevan maailman kauneinta musiikkia."
- makuasioista kun ei pidä kiistellä
Ulkopuolisen korviin tuo musiikkia koskeva esteettinen arvoasetelma kuulostaa sellaisen henkilön vakaumukselta, joka ei ymmärrä musiikkia sen enempää kuin huumoriakaan.
Haluatteko te mormonit siis vaikuttaa muun maailman korvissa ihan tomppeleilta? Puhukaa omassa "konsertissanne" mitä haluatte, mutta älkää tulko totuuksien tietämisinne julkiselle keskustelupalstalle. Leimaudutte vain joko asiaa tuntemattomiksi tai valehtelijoiksi. Suomen kielessä uskoa ja tietää eivät tarkoita samaa.
Ei kukaan ole tietääkseni sanonut, että uskoa ja tietää merkitsee samaa. Se on sinun virheellistä tulkintaasi. Ensin on usko, mutta kun toimii sen mukaan, niin siitä saatujen kokemusten perusteella voi sanoa tietävänsä, vaikka tuota kokemusperäistä tietoa ei voi toiselle välittääkään. Sama koskee maallisiakin asioita, joihin ensin uskotaan, sitten tehdään ja saadaan - jos saadaan - kokemus, joka osoittaa todeksi sen, johon ensin vain uskottiin.
Kun maanviljelijä muokkaa ja kylvää peltonsa, hän tekee sen uskoen saavansa satoa. Sitä hän ei aluksi varmasti voi tietää, koska voi tulla kato.
Sinulla on ollut jo viitisenkymmentä katovuotta peräkkäin. Miten ihmeessä et ole huomannut?
Onhan tuota mormonismin satoa totta totisesti päästy korjaamaan! Ei voi hyvä puu kantaa huonoa hedelmää.
Hedelmistään puu tunnetaan, eikö vain?
perimmäinen tarkoituksesihan on hämmentää ja siten hämmennyttää palstalle eksyviä. MIkä siis on ongelma?
Moikka Jokuveli!
Mite niin minun on tarkoitus hämmentää? Minähän selvennän asiat suomentamalla mormonien käyttämää kaksoiskieltä normaalikielelle.