Luokkaretkellä lääkiksessä

Tuo on hölynpölyä. Ehkä ketään ei kiinnosta juuri sinun luokkataustasi, mutta ne pienet erot huomaa varsinkin se, joka on ponnistanut hyvin köyhistä tai kurjista oloista. Se tulee vastaan joka päivä: kurssikaveri harrastaa golfia (millä rahoilla, opiskelija?!); vuosikurssi menee syömään gourmee-ravintolaan (millä rahoilla?), opiskelijakaveri kommentoi Tallinnan matkaasi huvittuneen alentuvasti ja alkaa kertoa kiertäneensä koko Euroopan ja vähän muitakin mantereita vanhempien siivellä; kysellään muista suvun lääkäreistä; puhutaan sitseistä (et edes ymmärrä mitä ne ovat); koet olosi vaivaantuneeksi opiskelija-aktiviiteteissä; et uskalla puhua "herroille (siis tavallisille professoreille tai rehtoreille); et koskaan uskalla kysyä mitään luennolla, koska ajattelet kysymyksesi olevan liian tyhmä yliopistoon; sukusi pitää sinua ylpistyneenä ja rikkaana mu*kkuna koska olet yliopistossa; et voi lähteä ulkomaille vaihtoon, koska ei ole rahaa; kalliille valmennuskurssille päästäksesi toimit siivoojana kaksi vuotta lukion jälkeen säästääksesi rahaa - laiskuuttaan pääsykokeisiin lukematta jättänyt myöhemmin lääkikseen päässyt opiskelukaverisi kolusi samaan aikaan Aasia ja koki huippukokemuksia vanhempien rahoilla; kollegojen puhuessa Stockmannista tajuat että et koskaan ole käynyt koko tavaratalossa vaan Tokmannilla; muut opiskelijat käyvät ensimmäistä kertaa terveyskeskuksessa vasta opiskellessaan lääketiedettä; valitsit lääketieteen opinnot välttääksesi vanhempiesi köyhyyden; isäsi ihmettelee miksi tuhlaat rahaa kirjoihin; opiskelukaverisi nauravat "amk-pelleille" - vanhempasi eivät käyneet edes ammattikoulua jne.

123456789 kirjoitti:

Tuo on hölynpölyä. Ehkä ketään ei kiinnosta juuri sinun luokkataustasi, mutta ne pienet erot huomaa varsinkin se, joka on ponnistanut hyvin köyhistä tai kurjista oloista. Se tulee vastaan joka päivä: kurssikaveri harrastaa golfia (millä rahoilla, opiskelija?!); vuosikurssi menee syömään gourmee-ravintolaan (millä rahoilla?), opiskelijakaveri kommentoi Tallinnan matkaasi huvittuneen alentuvasti ja alkaa kertoa kiertäneensä koko Euroopan ja vähän muitakin mantereita vanhempien siivellä; kysellään muista suvun lääkäreistä; puhutaan sitseistä (et edes ymmärrä mitä ne ovat); koet olosi vaivaantuneeksi opiskelija-aktiviiteteissä; et uskalla puhua "herroille (siis tavallisille professoreille tai rehtoreille); et koskaan uskalla kysyä mitään luennolla, koska ajattelet kysymyksesi olevan liian tyhmä yliopistoon; sukusi pitää sinua ylpistyneenä ja rikkaana mu*kkuna koska olet yliopistossa; et voi lähteä ulkomaille vaihtoon, koska ei ole rahaa; kalliille valmennuskurssille päästäksesi toimit siivoojana kaksi vuotta lukion jälkeen säästääksesi rahaa - laiskuuttaan pääsykokeisiin lukematta jättänyt myöhemmin lääkikseen päässyt opiskelukaverisi kolusi samaan aikaan Aasia ja koki huippukokemuksia vanhempien rahoilla; kollegojen puhuessa Stockmannista tajuat että et koskaan ole käynyt koko tavaratalossa vaan Tokmannilla; muut opiskelijat käyvät ensimmäistä kertaa terveyskeskuksessa vasta opiskellessaan lääketiedettä; valitsit lääketieteen opinnot välttääksesi vanhempiesi köyhyyden; isäsi ihmettelee miksi tuhlaat rahaa kirjoihin; opiskelukaverisi nauravat "amk-pelleille" - vanhempasi eivät käyneet edes ammattikoulua jne.

Lue lisää

No ei ole kyllä tollaista lääkiksessä. Muista kouluista ei kokemusta. Ihan kaikenlaisista perheistä on ihmisiä opiskelemassa ja kaikkia arvostetaan ihan yhtä paljon. Ja itseasiassa suurin osa niistä 'rikkaiden pennuista' meidän lääkiksestä taitaa olla jossain hesellä tms. tienaamassa niitä rikkauksiaan opiskeluaikana..

123456789 kirjoitti:

Tuo on hölynpölyä. Ehkä ketään ei kiinnosta juuri sinun luokkataustasi, mutta ne pienet erot huomaa varsinkin se, joka on ponnistanut hyvin köyhistä tai kurjista oloista. Se tulee vastaan joka päivä: kurssikaveri harrastaa golfia (millä rahoilla, opiskelija?!); vuosikurssi menee syömään gourmee-ravintolaan (millä rahoilla?), opiskelijakaveri kommentoi Tallinnan matkaasi huvittuneen alentuvasti ja alkaa kertoa kiertäneensä koko Euroopan ja vähän muitakin mantereita vanhempien siivellä; kysellään muista suvun lääkäreistä; puhutaan sitseistä (et edes ymmärrä mitä ne ovat); koet olosi vaivaantuneeksi opiskelija-aktiviiteteissä; et uskalla puhua "herroille (siis tavallisille professoreille tai rehtoreille); et koskaan uskalla kysyä mitään luennolla, koska ajattelet kysymyksesi olevan liian tyhmä yliopistoon; sukusi pitää sinua ylpistyneenä ja rikkaana mu*kkuna koska olet yliopistossa; et voi lähteä ulkomaille vaihtoon, koska ei ole rahaa; kalliille valmennuskurssille päästäksesi toimit siivoojana kaksi vuotta lukion jälkeen säästääksesi rahaa - laiskuuttaan pääsykokeisiin lukematta jättänyt myöhemmin lääkikseen päässyt opiskelukaverisi kolusi samaan aikaan Aasia ja koki huippukokemuksia vanhempien rahoilla; kollegojen puhuessa Stockmannista tajuat että et koskaan ole käynyt koko tavaratalossa vaan Tokmannilla; muut opiskelijat käyvät ensimmäistä kertaa terveyskeskuksessa vasta opiskellessaan lääketiedettä; valitsit lääketieteen opinnot välttääksesi vanhempiesi köyhyyden; isäsi ihmettelee miksi tuhlaat rahaa kirjoihin; opiskelukaverisi nauravat "amk-pelleille" - vanhempasi eivät käyneet edes ammattikoulua jne.

Lue lisää

Liioittelematta, tuollaista se on.

"Enkä kyllä ole havainnut huonommin koulutettujen tai työttömien halveksuntaa. Ainoat joita itse kritisoin (ja ainakin osa tutuista) ovat ne jotka valittavat elämänsä kurjuutta eivätkä oikeastaan tee sen eteen mitään muuta kuin valittavat. Eipä oikein muuta arvostelua kuulu."

Ja....

Kun alemman koulutuksen käynyt tekee "jotain", niin he hakeutuvat yliopistoon opiskelemaan.

Kun köyhä tekee "jotakin", niin tietysti köyhä menee paremmin palkattuun työhön.

Kun työtön tekee "jotakin", niin he menevät töihin.

Joutuuhan rikkaankin lapsi menemään ylipalkattuun ja joustava-työaikaiseen työpaikkaan, joten ihan samat mahdollisuudet on kaikilla tehdä "jotain" oman elämänsä eteen. Maailmaa lähdetään kiertämään lähinnä ilmoitusmenettelyllä kun köyhä duunari matkustaa ainoastaan silloin kun työnantajalle sopii.

Eihän ne ylimieliset tajua yhtään mitään, kun oma käytös on "normaalia", niin itselle kuin lähipiirille.

Itse alkuperäiseen kysymykseen vastaisin: Jos kotona ei ole opittu paskan tärkeää hienostelua, niin niitä taitoja voi lukea käytös- ja tapakirjoista. Eikä oikeastaan kannata nolostua, jos ei tiedä viekö lusikan suuhun reuna vai lusikan kärki edellä... syökö keksinsä lautasella palastelemalla vai haukkaako keksiä niin kuin duunariperheessä on opetettu. Hyvät käytöstavat ovat pääasiassa toisten huomioon ottamista, jota ei näissä rikkaissa hienostelevissa kodeissa juurikaan opita.

Eräässä käytös- ja tapakirjassa oli hyvä kertomus. Vieraille tuotiin sormien pesua varten vesikuppi, jossa oli kukkanen koristeena. Vieras ei ymmärtänyt vesikupin tarkoitusta ja söi kukan. Emäntä teki perässä samoin ettei olisi saattanut vierastaan noloon tilanteeseen. Tämän kaltainen toisten ihmisten huomioiminen on hyvää käytöstä (emäntä tietenkin tiesi vesikupin alkuperäisen käyttötarkoituksen).

Jos ei osaa hienostella, niin paras neuvo on katsoa, mitä muut tekevät edellä ja apinoida enemmistöä.

näkökulmat kirjoitti:

"Enkä kyllä ole havainnut huonommin koulutettujen tai työttömien halveksuntaa. Ainoat joita itse kritisoin (ja ainakin osa tutuista) ovat ne jotka valittavat elämänsä kurjuutta eivätkä oikeastaan tee sen eteen mitään muuta kuin valittavat. Eipä oikein muuta arvostelua kuulu."

Ja....

Kun alemman koulutuksen käynyt tekee "jotain", niin he hakeutuvat yliopistoon opiskelemaan.

Kun köyhä tekee "jotakin", niin tietysti köyhä menee paremmin palkattuun työhön.

Kun työtön tekee "jotakin", niin he menevät töihin.

Joutuuhan rikkaankin lapsi menemään ylipalkattuun ja joustava-työaikaiseen työpaikkaan, joten ihan samat mahdollisuudet on kaikilla tehdä "jotain" oman elämänsä eteen. Maailmaa lähdetään kiertämään lähinnä ilmoitusmenettelyllä kun köyhä duunari matkustaa ainoastaan silloin kun työnantajalle sopii.

Eihän ne ylimieliset tajua yhtään mitään, kun oma käytös on "normaalia", niin itselle kuin lähipiirille.

Itse alkuperäiseen kysymykseen vastaisin: Jos kotona ei ole opittu paskan tärkeää hienostelua, niin niitä taitoja voi lukea käytös- ja tapakirjoista. Eikä oikeastaan kannata nolostua, jos ei tiedä viekö lusikan suuhun reuna vai lusikan kärki edellä... syökö keksinsä lautasella palastelemalla vai haukkaako keksiä niin kuin duunariperheessä on opetettu. Hyvät käytöstavat ovat pääasiassa toisten huomioon ottamista, jota ei näissä rikkaissa hienostelevissa kodeissa juurikaan opita.

Eräässä käytös- ja tapakirjassa oli hyvä kertomus. Vieraille tuotiin sormien pesua varten vesikuppi, jossa oli kukkanen koristeena. Vieras ei ymmärtänyt vesikupin tarkoitusta ja söi kukan. Emäntä teki perässä samoin ettei olisi saattanut vierastaan noloon tilanteeseen. Tämän kaltainen toisten ihmisten huomioiminen on hyvää käytöstä (emäntä tietenkin tiesi vesikupin alkuperäisen käyttötarkoituksen).

Jos ei osaa hienostella, niin paras neuvo on katsoa, mitä muut tekevät edellä ja apinoida enemmistöä.

Lue lisää

Oikeastaan kysymys taisi olla lähinnä rahan käytöstä.

Tokihan alemman sosiaaliluokan lapsilla saattaa asunto olla osakeasuntoa vaatimattomampi ja eläminen katetaan lähinnä opintotuilla. Rahan käyttö ei taida kuitenkaan olla erottava tekijä rikkaan ja köyhän perheen jälkeläisen välillä, sillä rikas ei puhu rahastaan tai omaisuuden hintalapusta.

Köyhän opiskelijan on tietenkin valittava, mihin uraa edistäviin opintososiaalisiin menoihin kannattaa vähiä rahojaan tuhlata.

Nyt kyllä haluan väitteidesi tueksi jotain tilastotietoa.

Koska monet noista ovat hyvinkin ristiriidassa sen kanssa mitä itse on nähnyt. Koska ainakin mitä minä tiedän niin monelta löytyy työuraa jo 2-3 vuotta ENNEN kuin he edes pääsevät lääkikseen. Tämä taas johtuu siitä että nykyään sinne päästään 21-22 vuotiaina.

Ehkä siksi lääkisläisten on vaikea ymmärtää esim. ylipainoisen ihmisen valitusta ylipainostaan, koska lääkisläisissä on hyvin vähän lihavia/ylipainoisia. Miksi? Koska he tietävät että se nimenomaan on täysin omissa käsissä mitä ja miten syö. Koska he tämän tiedostavat ja toteuttavat he eivät liho.

Oman kokemukseni mukaan tk-työn alhainen haluttavuus lääkärien keskuudessa ei johdu millään tavalla taustasta. Vaan työn vaativuudesta suhteessa siihen mitä siitä saa. Ja ei ole rahasta kyse. Vaan työmäärä on isompi tk:ssa, aikaa on vähemmän. Ihmisillä on usein 2-5 ongelmaa yhtäaikaa joihin kaikkiin pitäisi ottaa kantaa 20 minuutissa. Vuodeosastolla ihmiset ovat todella vanhoja ja monisairaita, monet kauniisti sanottuna vain odottavat kuolemaa.

Sitten kun siihen päälle vain haukutaan seläntakana ja saat lukea paikallislehdestä vihaisen potilaan tai omaisen kirjoituksia asiasta jolle et itse voi mitään niin siinä on riemu letkeimmillään. Eli lääkärit eivät halua tk lääkäreiksi koska se on paskamainen virka olla. Ei kiitosta ja lähes pelkkiä haukkuja, mutta lääkärit kyllä keskenään arvostavat jokaista joka tk-työtä haluaa/jaksaa tehdä pitkään.

Eikä ainakaan kukaan minun tuntemani lääkisläinen ajattele että esim. tuo henkilö on siivooja eli hän on automaattisesti alempaa kastia. Vaan aha tämä henkilö on siivooja hän siis todennäköisesti suuntaa henkisen energiansa muualle kuin työhön.

Ristiriita tulee siinä vaiheessa jos siivooja (tai vaikka metsuri) yrittää selkeäsi neuvoa minua lääketieteellisissä asioissa. Eli jos hän yrittää tehdä minun työtäni johon hänellä ei ole valmiuksia. Tälläistä käytöstä ei moni sulata, kun ei kukaan meistä kuvittele voivansa neuvoa esim. sitä metsuria miten hänen työtään pitäisi tehdä. Joten ammattilliset rajat pitää säilyttää.

"Ylipaino on tietysti omaa syytä". Kenen muun syytä ylipaino voi olla kuin ihmisen itsensä, yhteiskunnanko?

Kyllä se on 100%:sesti itsestä kiinni, mitä suuhunsa laittaa. Terveelliset elintarvikkeet ovat halpoja. Täysjyväviljatuotteista voi leipoa runsaskuituista leipää. Perunat, kaali, sipuli ym. vastaavat elintarvikkeet ovat edullisia, niistä saa elimistölle tärkeitä vitamiineja ja hivenaineita. Kasviöljyistä saa runsaasti terveellisiä rasvahappoja, puolen litran pullo maksaa ehkä 2 euroa. Soija, pavut ja linssit ovat kohtuullisen edullisia tuotteita. Se mikä Suomessa nykyään maksaa paljon on alkoholi ja tupakkatuotteet.

Kehitysmaissa ihmiset kärsivät nälkää. He voivat syyttää yhteiskuntaa aliravitsemuksestaan.

5 kurssin kandi kirjoitti:

Nyt kyllä haluan väitteidesi tueksi jotain tilastotietoa.

Koska monet noista ovat hyvinkin ristiriidassa sen kanssa mitä itse on nähnyt. Koska ainakin mitä minä tiedän niin monelta löytyy työuraa jo 2-3 vuotta ENNEN kuin he edes pääsevät lääkikseen. Tämä taas johtuu siitä että nykyään sinne päästään 21-22 vuotiaina.

Ehkä siksi lääkisläisten on vaikea ymmärtää esim. ylipainoisen ihmisen valitusta ylipainostaan, koska lääkisläisissä on hyvin vähän lihavia/ylipainoisia. Miksi? Koska he tietävät että se nimenomaan on täysin omissa käsissä mitä ja miten syö. Koska he tämän tiedostavat ja toteuttavat he eivät liho.

Oman kokemukseni mukaan tk-työn alhainen haluttavuus lääkärien keskuudessa ei johdu millään tavalla taustasta. Vaan työn vaativuudesta suhteessa siihen mitä siitä saa. Ja ei ole rahasta kyse. Vaan työmäärä on isompi tk:ssa, aikaa on vähemmän. Ihmisillä on usein 2-5 ongelmaa yhtäaikaa joihin kaikkiin pitäisi ottaa kantaa 20 minuutissa. Vuodeosastolla ihmiset ovat todella vanhoja ja monisairaita, monet kauniisti sanottuna vain odottavat kuolemaa.

Sitten kun siihen päälle vain haukutaan seläntakana ja saat lukea paikallislehdestä vihaisen potilaan tai omaisen kirjoituksia asiasta jolle et itse voi mitään niin siinä on riemu letkeimmillään. Eli lääkärit eivät halua tk lääkäreiksi koska se on paskamainen virka olla. Ei kiitosta ja lähes pelkkiä haukkuja, mutta lääkärit kyllä keskenään arvostavat jokaista joka tk-työtä haluaa/jaksaa tehdä pitkään.

Eikä ainakaan kukaan minun tuntemani lääkisläinen ajattele että esim. tuo henkilö on siivooja eli hän on automaattisesti alempaa kastia. Vaan aha tämä henkilö on siivooja hän siis todennäköisesti suuntaa henkisen energiansa muualle kuin työhön.

Ristiriita tulee siinä vaiheessa jos siivooja (tai vaikka metsuri) yrittää selkeäsi neuvoa minua lääketieteellisissä asioissa. Eli jos hän yrittää tehdä minun työtäni johon hänellä ei ole valmiuksia. Tälläistä käytöstä ei moni sulata, kun ei kukaan meistä kuvittele voivansa neuvoa esim. sitä metsuria miten hänen työtään pitäisi tehdä. Joten ammattilliset rajat pitää säilyttää.

Lue lisää

"Ristiriita tulee siinä vaiheessa jos siivooja (tai vaikka metsuri) yrittää selkeäsi neuvoa minua lääketieteellisissä asioissa."

Jotain on pahasti pielessä, jos lääkäri ei pysty ottamaan potilaan näkemystä ammattimaisesti. Eräs viisas lääkäri sanoi jo vuosia sitten, että potilaat voivat tietää taudeistaan enemmän kuin lääkärit, ja asiasta on turha vetää herneitä nenäänsä. Siivoojat ja metsurit ovat nykyään lukutaitoisia ja lääketiede on lähinnä luettavaa tekstiä eikä mitään raketti-tiedettä.

Suomessakin pitäisi ottaa lääketieteen opetuksessa ja hoitotyössä käyttöön potilaan kuunteleminen

Suomessa potilaan on ihan turha yrittää selitellä vaivojaan lääkärille kun lääkäri omasta mielestään pystyy tekemään diagnoosin pelkästään pärstäkertoimella. Lääkiksessä kyllä opetellaan fysiologiaa, mutta käytännön hoitotyössä ei tarvitse lihavalta tutkia kilpirauhasen vajaatoimintaa kun lihavuuden syynä on aina liiallinen energian saanti verrattuna kulutettuun energiaan. Kun potilas ei viitsi pitää omaa painoa normaalilukemissa, niin miksi lääkäri vaivautuisi määräämään lisätutkimuksia kilpirauhasen vajaatoiminnan tutkimiseksi.

Eräs henkilö meni lääkäriin valittamaan ettei käsi nouse ylös ja lääkärihän tiesi heti oireiden syyksi ylipainon. Ei auttanut potilaan mielipide ettei hän käsillään kävele. Kiitos lääkärin ammattitaidon, henkilö sai kärsiä nivelsiteen repeämästä aina kuolemaansa asti.

Kovasti lääkärit peräänkuuluttavat kiitosta. Kuinkahan moni lääkäri kiittelee esim. siivoojaa - taitavat lääkärit ja muu hoitohenkilökunta paremminkin heittellä roskat roskakorin viereen, että siivooja joutuu tekemään tarpeeksi töitä pienen palkkansa eteen.

Eköhän suurin osa terveyskeskuksen vastaanotolla kävijöistä kiitä lääkäriä poistuessaan, vaikka vastaanottokäynti olisi täysin epäonnistunut.

höhöh kirjoitti:

"Ristiriita tulee siinä vaiheessa jos siivooja (tai vaikka metsuri) yrittää selkeäsi neuvoa minua lääketieteellisissä asioissa."

Jotain on pahasti pielessä, jos lääkäri ei pysty ottamaan potilaan näkemystä ammattimaisesti. Eräs viisas lääkäri sanoi jo vuosia sitten, että potilaat voivat tietää taudeistaan enemmän kuin lääkärit, ja asiasta on turha vetää herneitä nenäänsä. Siivoojat ja metsurit ovat nykyään lukutaitoisia ja lääketiede on lähinnä luettavaa tekstiä eikä mitään raketti-tiedettä.

Suomessakin pitäisi ottaa lääketieteen opetuksessa ja hoitotyössä käyttöön potilaan kuunteleminen

Suomessa potilaan on ihan turha yrittää selitellä vaivojaan lääkärille kun lääkäri omasta mielestään pystyy tekemään diagnoosin pelkästään pärstäkertoimella. Lääkiksessä kyllä opetellaan fysiologiaa, mutta käytännön hoitotyössä ei tarvitse lihavalta tutkia kilpirauhasen vajaatoimintaa kun lihavuuden syynä on aina liiallinen energian saanti verrattuna kulutettuun energiaan. Kun potilas ei viitsi pitää omaa painoa normaalilukemissa, niin miksi lääkäri vaivautuisi määräämään lisätutkimuksia kilpirauhasen vajaatoiminnan tutkimiseksi.

Eräs henkilö meni lääkäriin valittamaan ettei käsi nouse ylös ja lääkärihän tiesi heti oireiden syyksi ylipainon. Ei auttanut potilaan mielipide ettei hän käsillään kävele. Kiitos lääkärin ammattitaidon, henkilö sai kärsiä nivelsiteen repeämästä aina kuolemaansa asti.

Kovasti lääkärit peräänkuuluttavat kiitosta. Kuinkahan moni lääkäri kiittelee esim. siivoojaa - taitavat lääkärit ja muu hoitohenkilökunta paremminkin heittellä roskat roskakorin viereen, että siivooja joutuu tekemään tarpeeksi töitä pienen palkkansa eteen.

Eköhän suurin osa terveyskeskuksen vastaanotolla kävijöistä kiitä lääkäriä poistuessaan, vaikka vastaanottokäynti olisi täysin epäonnistunut.

Lue lisää

Arvasin että joku älähtää tuosta ammatillisten rajojen pitämisestä. Ei ole mahdotonta että potilas tietää taudista enemmän kuin lääkäri, varsinkin jos se on hyvin harvinainen. Mutta sen kyllä yleensä huomaa ensimmäisen 2 minuutin jälkeen minkä tasoista se tieto potilaalla on. Tai jos tauti on hyvin tavallinen, mikä tulee lääkärille vastaan käytännössä joka päivä niin eikö lääkäri oletettavasti tiedä siitä enemmän kuin potilas?

Internetissä on tottakai paljon tietoa, mutta valitettavasti suurin osa siitä on VIRHEELLISTÄ. Eikä monesti potilaalla ole mitään edellytyksiä arvioida tiedon oikeellisuutta. Siihen tarvitaan ammattialinen. Joten lääkärinkin tehtävä siinä kohtaa on tarvittaessa estää potilasta toteuttamasta vierheellisellä tiedolla vahingollista hoitoa itselleen.

Ylipaino on oma syy kirjoitti:

"Ylipaino on tietysti omaa syytä". Kenen muun syytä ylipaino voi olla kuin ihmisen itsensä, yhteiskunnanko?

Kyllä se on 100%:sesti itsestä kiinni, mitä suuhunsa laittaa. Terveelliset elintarvikkeet ovat halpoja. Täysjyväviljatuotteista voi leipoa runsaskuituista leipää. Perunat, kaali, sipuli ym. vastaavat elintarvikkeet ovat edullisia, niistä saa elimistölle tärkeitä vitamiineja ja hivenaineita. Kasviöljyistä saa runsaasti terveellisiä rasvahappoja, puolen litran pullo maksaa ehkä 2 euroa. Soija, pavut ja linssit ovat kohtuullisen edullisia tuotteita. Se mikä Suomessa nykyään maksaa paljon on alkoholi ja tupakkatuotteet.

Kehitysmaissa ihmiset kärsivät nälkää. He voivat syyttää yhteiskuntaa aliravitsemuksestaan.

Lue lisää

Totuus on kylläkin, että ihmisen geeniperimä on pitkälti ylipainon taustalla. Vielä sota-aikoina suomalaiset näkivät nälkää ja elinympäristössä ei pärjännyt tekemättä fyysistä työtä ja pitkätkin matkat oli käveltävä. Ihminen on geneettisesti sopeutunut olosuhteisiin, joissa ravintoa on liian vähän.

Osalla väestöstä taipumus ylensyöntiin on erityisen vahva. Mm. itsehillintä on taito, joka määräytyy synnynnäisen temperamentin (perintötekijöiden määrittämä) ja lapsuuden kasvatuksen tuloksena. Jos temperamentti on "huono" ja lasta ei ole kasvatettu itsehillintaan ruuan suhteen, voi painon hallinta olla ylivoimaisen vaikeaa aikusiällä. Itsehillintää voi tietysti yrittää opetella, mutta opettelukin vaatii itsehillintää. Lyhytjännitteinen palkintohakuisuus on usein myös monien sosiaalisten ongelmienkin taustalla. Ilman ulkopuolista apua siitä suosta voi olla liki mahdotonta nousta pois. Usein ylipainoisten itsetunto on pohjalla ja taustalla on sellaisia sitkeitä uskomuksia, kuten "en kuitenkaan onnistu laihduttamaan", joiden vuoksi yritykset pudottaa painoa epäonnistuvat. Toisaalta monissa tapauksissa ylipaino on saanut alkunsa jo lapsuusiässä. Sen vaikutuksesta rasvasolujen määrä lisääntyy, joka taas kaksinkertaistaa riskin olla ylipainoinen aikuisena. Onko lapsen ylipaino lapsen oma syy? Mielestäni ei, vika on lähtökohtaisesti aikuisissa.

Ylipainoon liittyy paljon myyttejä ja kansanuskomuksia, joihin nähtävästi myös monet lääkäriopiskelijat uskovat. Moralisointi ei paljoa asiassa auta. Se on vähän sama kuin sanoa masentuneelle "piristy!".......

fjfyjfyfgif kirjoitti:

Totuus on kylläkin, että ihmisen geeniperimä on pitkälti ylipainon taustalla. Vielä sota-aikoina suomalaiset näkivät nälkää ja elinympäristössä ei pärjännyt tekemättä fyysistä työtä ja pitkätkin matkat oli käveltävä. Ihminen on geneettisesti sopeutunut olosuhteisiin, joissa ravintoa on liian vähän.

Osalla väestöstä taipumus ylensyöntiin on erityisen vahva. Mm. itsehillintä on taito, joka määräytyy synnynnäisen temperamentin (perintötekijöiden määrittämä) ja lapsuuden kasvatuksen tuloksena. Jos temperamentti on "huono" ja lasta ei ole kasvatettu itsehillintaan ruuan suhteen, voi painon hallinta olla ylivoimaisen vaikeaa aikusiällä. Itsehillintää voi tietysti yrittää opetella, mutta opettelukin vaatii itsehillintää. Lyhytjännitteinen palkintohakuisuus on usein myös monien sosiaalisten ongelmienkin taustalla. Ilman ulkopuolista apua siitä suosta voi olla liki mahdotonta nousta pois. Usein ylipainoisten itsetunto on pohjalla ja taustalla on sellaisia sitkeitä uskomuksia, kuten "en kuitenkaan onnistu laihduttamaan", joiden vuoksi yritykset pudottaa painoa epäonnistuvat. Toisaalta monissa tapauksissa ylipaino on saanut alkunsa jo lapsuusiässä. Sen vaikutuksesta rasvasolujen määrä lisääntyy, joka taas kaksinkertaistaa riskin olla ylipainoinen aikuisena. Onko lapsen ylipaino lapsen oma syy? Mielestäni ei, vika on lähtökohtaisesti aikuisissa.

Ylipainoon liittyy paljon myyttejä ja kansanuskomuksia, joihin nähtävästi myös monet lääkäriopiskelijat uskovat. Moralisointi ei paljoa asiassa auta. Se on vähän sama kuin sanoa masentuneelle "piristy!".......

Lue lisää

Niin ja ylipainon on arvioitu selittyvän 40-70% geneettisillä tekijöillä.

5 kurssin kandi kirjoitti:

Nyt kyllä haluan väitteidesi tueksi jotain tilastotietoa.

Koska monet noista ovat hyvinkin ristiriidassa sen kanssa mitä itse on nähnyt. Koska ainakin mitä minä tiedän niin monelta löytyy työuraa jo 2-3 vuotta ENNEN kuin he edes pääsevät lääkikseen. Tämä taas johtuu siitä että nykyään sinne päästään 21-22 vuotiaina.

Ehkä siksi lääkisläisten on vaikea ymmärtää esim. ylipainoisen ihmisen valitusta ylipainostaan, koska lääkisläisissä on hyvin vähän lihavia/ylipainoisia. Miksi? Koska he tietävät että se nimenomaan on täysin omissa käsissä mitä ja miten syö. Koska he tämän tiedostavat ja toteuttavat he eivät liho.

Oman kokemukseni mukaan tk-työn alhainen haluttavuus lääkärien keskuudessa ei johdu millään tavalla taustasta. Vaan työn vaativuudesta suhteessa siihen mitä siitä saa. Ja ei ole rahasta kyse. Vaan työmäärä on isompi tk:ssa, aikaa on vähemmän. Ihmisillä on usein 2-5 ongelmaa yhtäaikaa joihin kaikkiin pitäisi ottaa kantaa 20 minuutissa. Vuodeosastolla ihmiset ovat todella vanhoja ja monisairaita, monet kauniisti sanottuna vain odottavat kuolemaa.

Sitten kun siihen päälle vain haukutaan seläntakana ja saat lukea paikallislehdestä vihaisen potilaan tai omaisen kirjoituksia asiasta jolle et itse voi mitään niin siinä on riemu letkeimmillään. Eli lääkärit eivät halua tk lääkäreiksi koska se on paskamainen virka olla. Ei kiitosta ja lähes pelkkiä haukkuja, mutta lääkärit kyllä keskenään arvostavat jokaista joka tk-työtä haluaa/jaksaa tehdä pitkään.

Eikä ainakaan kukaan minun tuntemani lääkisläinen ajattele että esim. tuo henkilö on siivooja eli hän on automaattisesti alempaa kastia. Vaan aha tämä henkilö on siivooja hän siis todennäköisesti suuntaa henkisen energiansa muualle kuin työhön.

Ristiriita tulee siinä vaiheessa jos siivooja (tai vaikka metsuri) yrittää selkeäsi neuvoa minua lääketieteellisissä asioissa. Eli jos hän yrittää tehdä minun työtäni johon hänellä ei ole valmiuksia. Tälläistä käytöstä ei moni sulata, kun ei kukaan meistä kuvittele voivansa neuvoa esim. sitä metsuria miten hänen työtään pitäisi tehdä. Joten ammattilliset rajat pitää säilyttää.

Lue lisää

Tunnen useitakin kandeja/lääkäreit, jotka eivät koskaan ole tehneet "oikeita töitä". Se on aivan mahdollista, jos pääsee suoraan lukiosta/intin/sivarin jälkeen sisään ja saa vanhemmilta taskurahaa tai ottaa opintolainaa.

5 kurssin kandi kirjoitti:

Arvasin että joku älähtää tuosta ammatillisten rajojen pitämisestä. Ei ole mahdotonta että potilas tietää taudista enemmän kuin lääkäri, varsinkin jos se on hyvin harvinainen. Mutta sen kyllä yleensä huomaa ensimmäisen 2 minuutin jälkeen minkä tasoista se tieto potilaalla on. Tai jos tauti on hyvin tavallinen, mikä tulee lääkärille vastaan käytännössä joka päivä niin eikö lääkäri oletettavasti tiedä siitä enemmän kuin potilas?

Internetissä on tottakai paljon tietoa, mutta valitettavasti suurin osa siitä on VIRHEELLISTÄ. Eikä monesti potilaalla ole mitään edellytyksiä arvioida tiedon oikeellisuutta. Siihen tarvitaan ammattialinen. Joten lääkärinkin tehtävä siinä kohtaa on tarvittaessa estää potilasta toteuttamasta vierheellisellä tiedolla vahingollista hoitoa itselleen.

Lue lisää

Tokihan netistä löytyy älyttömästi virheellistä tietoa ja varsinkin huuhaa- lääketieteeseen liittyen. Useimmilla potilailla on vääriä käsityksiä taudista ja ne voivat perustua myös lääkärin antamaan sillisalaatti infoon.

Netistä löytyy myös sivuja, jotka on laadittu virallisen koululääketieteeseen nojautuen, joten niiden tietoa voidaan pitää luotettavana. Lääketieteen kirjoja voi lainata kirjastosta tai ostaa kirjakaupasta. Jos osaa englantia, niin ulkomaalaiset lääketieteelliset yliopistot ylläpitävät hyvin laajoja nettisivustoja.

Jos on aikaa ja mielenkiintoa lukea, niin muillakin kuin lääkäreillä on valmiudet omaksua lääketiedettä.

Minun mielestäni lääkärin pitäisi tietää potilaan oireiden perusteella, mitä tutkimuksia pitää tehdä tai jättää tekemättä. Mielestäni lääkäreiden ei pitäisi määrätä lääkkeitä ilman todellista tarvetta, varsinkin kun lääkkeen määrääminen ei liity millään tavalla potilaan oireisiin. Minun mielestäni ei voida olettaa, että lääkäri tietää enemmän kuin potilas vaan lääkärin pitäisi osta yhitää ei tiedot oikeaksi diagnoosiksi.

Minä siis tarkoitin lähinnä sitä, että potilas on aina oireidensa asiantuntija, mutta lääkärit eivät vaivaudu kuuntelemaan kun "mukamas tietävät paremmin kuin potilas itse". Kun lääkäri ei vaivaudu kuuntelemaan potilasta tai pärstäkertoimen mukaan vähättelee potilaan kertomia kipuja, niin tutkitaan vääriä asioita ja määrätään tarpeettomia lääkkeitä. Näin ei päädytä oikeaan diagnoosiin ja päädytään tilanteeseen, jossa "määrätään jotain lääkettä".

En toki tarkoita kaikkien lääkäreiden ohittavan potilaan omaa kertomusta, mutta valitettavan monet väärässä ammatissa leipääntyneet lääkärit sortuvat tähän. Näiden leipääntyneiden lääkäreiden vuoksi lääkärin ammatin arvostus laskee kuin lehmän häntä.

On kaksi vaihtoehtoa: 1. Nykyinen tapa kieltää koko ongelma ja väittää apinan raivolla kaikkien lääkärien olevan ammattitaitoisia. 2. Parantaa lääketieteen opetusta korostamalla potilaan kuuntelemista ja opettamalla diagnostiikkaa, joka perustuu lääketieteeseen eikä potilaan habitukseen. Toki diagnostiikassa käytetään hyvin paljon silmin havaittavia poikkeamia, mutta ns. pärstäkerroin diagnosointi ei saa estää tarpeellisten tutkimusten tekoa kuten nykyään tapahtuu.

höhöh kirjoitti:

Tokihan netistä löytyy älyttömästi virheellistä tietoa ja varsinkin huuhaa- lääketieteeseen liittyen. Useimmilla potilailla on vääriä käsityksiä taudista ja ne voivat perustua myös lääkärin antamaan sillisalaatti infoon.

Netistä löytyy myös sivuja, jotka on laadittu virallisen koululääketieteeseen nojautuen, joten niiden tietoa voidaan pitää luotettavana. Lääketieteen kirjoja voi lainata kirjastosta tai ostaa kirjakaupasta. Jos osaa englantia, niin ulkomaalaiset lääketieteelliset yliopistot ylläpitävät hyvin laajoja nettisivustoja.

Jos on aikaa ja mielenkiintoa lukea, niin muillakin kuin lääkäreillä on valmiudet omaksua lääketiedettä.

Minun mielestäni lääkärin pitäisi tietää potilaan oireiden perusteella, mitä tutkimuksia pitää tehdä tai jättää tekemättä. Mielestäni lääkäreiden ei pitäisi määrätä lääkkeitä ilman todellista tarvetta, varsinkin kun lääkkeen määrääminen ei liity millään tavalla potilaan oireisiin. Minun mielestäni ei voida olettaa, että lääkäri tietää enemmän kuin potilas vaan lääkärin pitäisi osta yhitää ei tiedot oikeaksi diagnoosiksi.

Minä siis tarkoitin lähinnä sitä, että potilas on aina oireidensa asiantuntija, mutta lääkärit eivät vaivaudu kuuntelemaan kun "mukamas tietävät paremmin kuin potilas itse". Kun lääkäri ei vaivaudu kuuntelemaan potilasta tai pärstäkertoimen mukaan vähättelee potilaan kertomia kipuja, niin tutkitaan vääriä asioita ja määrätään tarpeettomia lääkkeitä. Näin ei päädytä oikeaan diagnoosiin ja päädytään tilanteeseen, jossa "määrätään jotain lääkettä".

En toki tarkoita kaikkien lääkäreiden ohittavan potilaan omaa kertomusta, mutta valitettavan monet väärässä ammatissa leipääntyneet lääkärit sortuvat tähän. Näiden leipääntyneiden lääkäreiden vuoksi lääkärin ammatin arvostus laskee kuin lehmän häntä.

On kaksi vaihtoehtoa: 1. Nykyinen tapa kieltää koko ongelma ja väittää apinan raivolla kaikkien lääkärien olevan ammattitaitoisia. 2. Parantaa lääketieteen opetusta korostamalla potilaan kuuntelemista ja opettamalla diagnostiikkaa, joka perustuu lääketieteeseen eikä potilaan habitukseen. Toki diagnostiikassa käytetään hyvin paljon silmin havaittavia poikkeamia, mutta ns. pärstäkerroin diagnosointi ei saa estää tarpeellisten tutkimusten tekoa kuten nykyään tapahtuu.

Lue lisää

Sinulla on paha fiksaatio "pärstäkertoimeen". Lääkärikoulutus antaa nimenomaan eväitä objektiivisuuteen, josta taas potilailla on usein paha puute. Esim. usein potilaat kuvittelevat itsellään olevan jokin vakava/harvinainen/huuhaa sairaus, vaikka todennäköisyyksien valossa kyseessä on jokin melko harmiton ja tavanomainen sairaus tai tila. Kiireessä lääkärillä ei ole mahdollisuutta selittää rautalangasta vääntäen päättelyketjunsa perusteita jääräpäiselle potilaalle ja potilas kuvittelee sitten saaneensa huonoa hoitoa.

fjfyjfyfgif kirjoitti:

Sinulla on paha fiksaatio "pärstäkertoimeen". Lääkärikoulutus antaa nimenomaan eväitä objektiivisuuteen, josta taas potilailla on usein paha puute. Esim. usein potilaat kuvittelevat itsellään olevan jokin vakava/harvinainen/huuhaa sairaus, vaikka todennäköisyyksien valossa kyseessä on jokin melko harmiton ja tavanomainen sairaus tai tila. Kiireessä lääkärillä ei ole mahdollisuutta selittää rautalangasta vääntäen päättelyketjunsa perusteita jääräpäiselle potilaalle ja potilas kuvittelee sitten saaneensa huonoa hoitoa.

Lue lisää

ja pelkkä yksittäisen kirjan lukeminen ei tee kenestäkään minkään sairauden asiantuntijaa. Lääkärit ovat perehtyneet eri sairauksiin painottuvien kurssien ohella laajasti luonnontieteiden perusteisiin, tilastomatematiikkaan, epidemiologiaaan, histologiaan, mikrobiologiaan, farmakologiaan ja toksikologiaan, fysiologiaan ja anatomiaan. Kenelläkään maallikolla ei käytännössä sellaisia tietoja voi olla, joita lääkärikoulutuksessa saa. Esim. histologiaan perehtyminen vaatii mikroskopointia, fysiologiaan perehtyminen harjoitustöitä ja anatomiaa on mahdotonta oppia riittävästi ilman kolmiulotteisia malleja ja dissektioita/obduktioita. Maallikko ei pysty lukemaan useimpia lääketieteellisiä kirjoja niiden tekstin vaikeaselkoisuuden vuoksi tai hän ei kykene arvioimaan lukemaansa kriittisesti tai suhteuttamaan sitä muuhun lääketieteelliseen tutkimukseen.

fjfyjfyfgif kirjoitti:

ja pelkkä yksittäisen kirjan lukeminen ei tee kenestäkään minkään sairauden asiantuntijaa. Lääkärit ovat perehtyneet eri sairauksiin painottuvien kurssien ohella laajasti luonnontieteiden perusteisiin, tilastomatematiikkaan, epidemiologiaaan, histologiaan, mikrobiologiaan, farmakologiaan ja toksikologiaan, fysiologiaan ja anatomiaan. Kenelläkään maallikolla ei käytännössä sellaisia tietoja voi olla, joita lääkärikoulutuksessa saa. Esim. histologiaan perehtyminen vaatii mikroskopointia, fysiologiaan perehtyminen harjoitustöitä ja anatomiaa on mahdotonta oppia riittävästi ilman kolmiulotteisia malleja ja dissektioita/obduktioita. Maallikko ei pysty lukemaan useimpia lääketieteellisiä kirjoja niiden tekstin vaikeaselkoisuuden vuoksi tai hän ei kykene arvioimaan lukemaansa kriittisesti tai suhteuttamaan sitä muuhun lääketieteelliseen tutkimukseen.

Lue lisää

Aikaisemman viestin korjattu lause: "Minun mielestäni ei voida olettaa, että lääkäri tietää enemmän kuin potilas vaan lääkärin pitäisi osata yhdistää eri tiedot oikeaksi diagnoosiksi." Oikoluku jäi puhelun vuoksi kesken ja tämä lause taisi jäädä sen vuoksi täydelliseksi arvoitukseksi.

Ihmisiä ne lääkäritkin ovat.... ja he oppivat pääasiassa lukemalla. Kun aloittaa fysiologiasta ja solubiologiasta, niin muutaman kirjan jälkeen maallikkokin ymmärtää paremmin.... yhdestä kirjasta ei tosiaankaan opi tarpeeksi. Yhdenkin kirjan lukemalla voi saada paremmat tiedot taudista kuin yleislääkäri, jos kirja käsittelee vain yhtä tautia.

Kun potilas on lääkärin vastaanotolla, niin potilaan oireiden ja löydösten perusteella pitäisi lähteä tutkimaan. Tämä on teoriassa aika yksinkertainen vaihe, jota vaikeuttaa vain lukemattomat vaihtoehdot.

Tuo fiksaatio pärstäkertoimesta on tullut lääkärin vastaanotolla käyneiden potilaiden kertomuksien kautta. Kun kerrotut oireet ja lääkärin toiminta eivät noudata koululääketieteen oppeja, niin selittäväksi tekijäksi jää potilaan pärstäkerroin. Toinen vaihtoehto olisi, että lääkäri hoitaa potilaita lähinnä tilastollisten todennäköisyyksien perusteella. Aina jollakin ihmisellä on se vähän harvinaisempi sairaus eikä silloin auta, jos ensimmäisellä käynnillä annetaan lääkkeet sen yleisimmän taudin hoitoon.

Suomessahan saa hyvää terveydenhoitoa, mikäli diagnosointi onnistuu. Toisin sanoen, jos ensimmäinen lääkärissä käynti onnistuu ja asia etenee teorian mukaisesti.

Mielestäni potilaat uskovat lääkäriä vähän turhankin sinisilmäisesti ja ostavat kiltisti lääkärin määräämät lääkkeet, joista ei ole lainkaan apua vaan olo tulee entistä pahemmaksi. Vähän kun pistäisivät lääkärin selvittämään, miksi lääkettä määrätään, miten ja mihin lääke vaikuttaa, niin turhia lääkkeitä syötäisiin hieman vähemmän. Kannatan koululääketieettä ja tutkittuja lääkkeitä, mutta nekin auttavat vain oikein kohdennettuina.

fjfyjfyfgif kirjoitti:

Niin ja ylipainon on arvioitu selittyvän 40-70% geneettisillä tekijöillä.

Jos ihminen on geeniperimältään helposti lihova, siihen ei ole kuin yksi ratkaisu: syödä vähemmän.

Jos syö enemmän kuin kuluttaa, niin lihoo. Tämä on aivan alakoulumatematiikkaa.

Aikuinen ihminen on 100%:sesti vastuussa omista syömisistään, lapsi ei luonnollisestikaan.

Tiedän useammankin ihmisen, jotka ovat yrittäneet lihottaa itseään useiden vuosien ajan. He ahtavat aterioilla itsensä niin täyteen kuin jaksavat, syövät välipaloja. Ennen nukkumaanmenoa he syövät pizzaa, suklaata - eivätkä liho. He eivät pysty vaikuttamaan omaan painoonsa. On huomattavsti helpompaa olla syömättä kuin syödä joka aterialla itsensä kipeäksi.

Ylipaino on oma syy kirjoitti:

Jos ihminen on geeniperimältään helposti lihova, siihen ei ole kuin yksi ratkaisu: syödä vähemmän.

Jos syö enemmän kuin kuluttaa, niin lihoo. Tämä on aivan alakoulumatematiikkaa.

Aikuinen ihminen on 100%:sesti vastuussa omista syömisistään, lapsi ei luonnollisestikaan.

Tiedän useammankin ihmisen, jotka ovat yrittäneet lihottaa itseään useiden vuosien ajan. He ahtavat aterioilla itsensä niin täyteen kuin jaksavat, syövät välipaloja. Ennen nukkumaanmenoa he syövät pizzaa, suklaata - eivätkä liho. He eivät pysty vaikuttamaan omaan painoonsa. On huomattavsti helpompaa olla syömättä kuin syödä joka aterialla itsensä kipeäksi.

Lue lisää

Toki ylipainoisen henkilön tulisi saada tukea laihduttamiseen esimerkiksi terveudenhoitajalta tai lääkäriltä. Ylipainoisille on monissa paikoissa jätjestetty laihdutusryhmiä ym. vastaavia. Ne varmasti auttavat ylipainoista painon pudotuksessa. Vaikeaan ylipainoon voi kokeilla lääkkeitä tai vatsapantaleikkausta.

Kannatan oikein lämpimästi sitä, että ylipainen henkilö hakee apua paino-ongelmaansa. Kuitenkin lopullisen muutoksen täytyy aina tapahtua henkilössä itsessään. Kukaan toinen ei voi päättää ylipainoisen henkilön puolesta, mitä tämä suuhunsa laittaa. Vatsapantaleikkauskaan ei auta, jos henkilö ei muuta ruokailutottumuksiaan.

Jos syyn ylipainosta sysää yhteiskunnan/köyhyyden/ankaran isän syyksi, tuskin paino lähtee muita syyttelemällä putoamaan.

Ylipaino on oma syy kirjoitti:

Jos ihminen on geeniperimältään helposti lihova, siihen ei ole kuin yksi ratkaisu: syödä vähemmän.

Jos syö enemmän kuin kuluttaa, niin lihoo. Tämä on aivan alakoulumatematiikkaa.

Aikuinen ihminen on 100%:sesti vastuussa omista syömisistään, lapsi ei luonnollisestikaan.

Tiedän useammankin ihmisen, jotka ovat yrittäneet lihottaa itseään useiden vuosien ajan. He ahtavat aterioilla itsensä niin täyteen kuin jaksavat, syövät välipaloja. Ennen nukkumaanmenoa he syövät pizzaa, suklaata - eivätkä liho. He eivät pysty vaikuttamaan omaan painoonsa. On huomattavsti helpompaa olla syömättä kuin syödä joka aterialla itsensä kipeäksi.

Lue lisää

Esimerkkisi on erinomainen. Tuntemasi ihmiset voivat syödä mitä vain lihomatta. Suurimmalla osalla väestöstä vastaavat ravitsemutottumukset johtaisivat liikalihavuuteen.

Mahdollisia syitä heidän "lihomattomuuteensa" on mm. nuori ikä, poikkeuksellisen "tuhlaava" metabolia (joka taas on osin geneettisestä puolesta riippuva), hyvä lihasmassa (sekin muuten osin geneettisesti määräytyvä), vähäinen rasvasolujen määrä, runsas liikunnan harrastaminen, helposti tuleva kylläisyyden tunne ym.

Laihduttaminen on osalle väestöstä tosiasiassa melkoista kidutusta, sillä näläntunne laihduttaessa voi pahimmillaan olla vaativuudeltaan nestehukasta kärsivän janon tasoista pakottavaa tarvetta. On aika selvää, että heikommalla itsekurilla/motivaatiolla varustetut sortuvat helposti. Tälläisissä tapauksissa potilas tarvitsisi vähintäänkin ravitsemusneuvontaa ja asteittain tapahtuvaa elintapojen muuttamista. Epäterveellisen ruuan syömiseen saattaa liittyä samoja biologisia mielihyvää aiheuttavia mekanismeja, joita on esim. erilaisista päihde- ja peliriippuvuuksista kärsivillä. Epäterveellinen ruoka on vain paljon paremmin saatavilla kuin piri, etanoli tai pelikoneet. Ja ei ole huono muistaa sitäkään, että esim. merkittävä osa väestöstä käyttää sellaisia lääkeaineita, joihin liittyy melkoisen yleisenä haittavaikutuksena on voimistunut taipumus lihomiseen.

Toki alkoholistikin voi periaatteessa lopettaa juomisen sulkemalla pullon korkin. Asia vain ei ole niin yksinkertainen.....

Jos "ylipaino on oma syy":n väite lihomisen vaikeudesta pitäisi paikkansa koko väestön kohdalla, niin jotenkin epäilisin väestön pysyvän laihana paljon nykyistä paremmin. Aika harvoin kukaan haluaa eteensä vatsakumpua aivan tarkoituksellisesti, varsinkin kun ottaa huomioon kuinka negatiivinen vaikutus ylipainolla on hyvinvointiin.

höhöh kirjoitti:

Aikaisemman viestin korjattu lause: "Minun mielestäni ei voida olettaa, että lääkäri tietää enemmän kuin potilas vaan lääkärin pitäisi osata yhdistää eri tiedot oikeaksi diagnoosiksi." Oikoluku jäi puhelun vuoksi kesken ja tämä lause taisi jäädä sen vuoksi täydelliseksi arvoitukseksi.

Ihmisiä ne lääkäritkin ovat.... ja he oppivat pääasiassa lukemalla. Kun aloittaa fysiologiasta ja solubiologiasta, niin muutaman kirjan jälkeen maallikkokin ymmärtää paremmin.... yhdestä kirjasta ei tosiaankaan opi tarpeeksi. Yhdenkin kirjan lukemalla voi saada paremmat tiedot taudista kuin yleislääkäri, jos kirja käsittelee vain yhtä tautia.

Kun potilas on lääkärin vastaanotolla, niin potilaan oireiden ja löydösten perusteella pitäisi lähteä tutkimaan. Tämä on teoriassa aika yksinkertainen vaihe, jota vaikeuttaa vain lukemattomat vaihtoehdot.

Tuo fiksaatio pärstäkertoimesta on tullut lääkärin vastaanotolla käyneiden potilaiden kertomuksien kautta. Kun kerrotut oireet ja lääkärin toiminta eivät noudata koululääketieteen oppeja, niin selittäväksi tekijäksi jää potilaan pärstäkerroin. Toinen vaihtoehto olisi, että lääkäri hoitaa potilaita lähinnä tilastollisten todennäköisyyksien perusteella. Aina jollakin ihmisellä on se vähän harvinaisempi sairaus eikä silloin auta, jos ensimmäisellä käynnillä annetaan lääkkeet sen yleisimmän taudin hoitoon.

Suomessahan saa hyvää terveydenhoitoa, mikäli diagnosointi onnistuu. Toisin sanoen, jos ensimmäinen lääkärissä käynti onnistuu ja asia etenee teorian mukaisesti.

Mielestäni potilaat uskovat lääkäriä vähän turhankin sinisilmäisesti ja ostavat kiltisti lääkärin määräämät lääkkeet, joista ei ole lainkaan apua vaan olo tulee entistä pahemmaksi. Vähän kun pistäisivät lääkärin selvittämään, miksi lääkettä määrätään, miten ja mihin lääke vaikuttaa, niin turhia lääkkeitä syötäisiin hieman vähemmän. Kannatan koululääketieettä ja tutkittuja lääkkeitä, mutta nekin auttavat vain oikein kohdennettuina.

Lue lisää

Lääkärit nimenomaan hoitavat potilaita tilastollisen todennäköisyyden mukaan. Sitä opetetaan heti kliinisen vaiheen alusta lähtien arvioimaan. Lääkäri pyörittää jatkuvasti päässään laatikoita joissa on eri diagnoosit ja niihin liittyvät tiedot. Ja sitä mukaa kun potilas puhuu niin lääkäri vertaa mihin diagnoosiin se parhaiten sopii.

Tiesitkö että useimmiten vaikka potilaan oireet sopisivat lähes täydellisyyttä hipoen juuri yhteen sairauteen, niin hänen todennäköisyytensä oikeasti sairastaa sitä vaihtelee jossain 30% ja 60% välillä. Usein on 2-4 muutakin vaihtoehtoa jotka sopivat lähes yhtä hyvin.

Sinulla on selkeästi jotain patoutumia lääkäreitä vastaan. Luuletko ihan oikeasti, että maallikko luettuaan yhden kirjan on sen sairauden asiantuntija? ja pystyy siis diagnosoimaan kyseisen sairauden itseltään ja hoitamaan sita? Jo tässä vaiheessa koulutusta on tullut useampi vastaan jotka ovat luulleet juuri niin kuin sinäkin, mutta lopuksi hänen oireensa ovat selittyneet paremmin ihan toisen elinryhmän sairaudella. Joten siinä sinulle mietittävää.

Jos oikeasti olisi näin että maallikot pystyisivät itsekkeen omaksumaan lääkärin työhön vaadittavat tiedot niin miksei lääkärin ammattia sitten lopeteta kun ihmiset kerran tietävät itse paremmin. Vot miettiä sitäkin hetken aikaa.

Ja mitä potilaiden lääkärin ohjeiden noudattamiseen tulee tai lääkärin määräämien lääkkeiden käyttöön niin on ihna tutkittu juttu että ainakin 50% molemmista jää toteuttamatta. Että siinä sinulle "kiltisti ostamista".

Eikä lääkärien koulutuksella ole mitään merkitystä siihen miten nuo sinun kirjoittamat leipääntyneet lääkärit hommiaan hoitavat. Kaikkille nuorille lääkäreille on kyllä tuputettu potilaan huomioimista kyllästymiseen asti, joten siitä ei ole kyse. Sensijaan nuo vanhemmat kolleegat eivät välttämättä enää ole moisesta kiinnostuneet, kun ovat parikymmentä vuotta hoitaneet hommiaan hyvin ilman suurempia vaikeuksia. Samaahan tapahtuu kaikissa ammateissa.

fjfyjfyfgif kirjoitti:

Esimerkkisi on erinomainen. Tuntemasi ihmiset voivat syödä mitä vain lihomatta. Suurimmalla osalla väestöstä vastaavat ravitsemutottumukset johtaisivat liikalihavuuteen.

Mahdollisia syitä heidän "lihomattomuuteensa" on mm. nuori ikä, poikkeuksellisen "tuhlaava" metabolia (joka taas on osin geneettisestä puolesta riippuva), hyvä lihasmassa (sekin muuten osin geneettisesti määräytyvä), vähäinen rasvasolujen määrä, runsas liikunnan harrastaminen, helposti tuleva kylläisyyden tunne ym.

Laihduttaminen on osalle väestöstä tosiasiassa melkoista kidutusta, sillä näläntunne laihduttaessa voi pahimmillaan olla vaativuudeltaan nestehukasta kärsivän janon tasoista pakottavaa tarvetta. On aika selvää, että heikommalla itsekurilla/motivaatiolla varustetut sortuvat helposti. Tälläisissä tapauksissa potilas tarvitsisi vähintäänkin ravitsemusneuvontaa ja asteittain tapahtuvaa elintapojen muuttamista. Epäterveellisen ruuan syömiseen saattaa liittyä samoja biologisia mielihyvää aiheuttavia mekanismeja, joita on esim. erilaisista päihde- ja peliriippuvuuksista kärsivillä. Epäterveellinen ruoka on vain paljon paremmin saatavilla kuin piri, etanoli tai pelikoneet. Ja ei ole huono muistaa sitäkään, että esim. merkittävä osa väestöstä käyttää sellaisia lääkeaineita, joihin liittyy melkoisen yleisenä haittavaikutuksena on voimistunut taipumus lihomiseen.

Toki alkoholistikin voi periaatteessa lopettaa juomisen sulkemalla pullon korkin. Asia vain ei ole niin yksinkertainen.....

Jos "ylipaino on oma syy":n väite lihomisen vaikeudesta pitäisi paikkansa koko väestön kohdalla, niin jotenkin epäilisin väestön pysyvän laihana paljon nykyistä paremmin. Aika harvoin kukaan haluaa eteensä vatsakumpua aivan tarkoituksellisesti, varsinkin kun ottaa huomioon kuinka negatiivinen vaikutus ylipainolla on hyvinvointiin.

Lue lisää

Siis kai sinä nyt sen ymmärrät että aikuiset ihmiset ovat 100% vastuussa siitä mitä he mailmassa tekevät?

Vaikka sinulla olisi se 70% riski liikalihavuuteen niin ei sinusta tule lihavaa jos et itse sitä mahdollista. Ja vaikka söisit mitä lääkkeitä niin EI MIKÄÄN lääke pysty lihottamaan sinua jos et syö enemmän energiaa kuin kulutat.

Tuo on kaikista huonoin lihavan ihmisen oikeutus, että olen lihava koska olen saanut huonot geenit ja koska käytän jotain lihottaavaa lääkettä. Mutta kaikki tietävät että se ei ole totta. Vaan totuus on että ei ketään ihmistä ole tuomittu lihavaksi vaan se on 100% oma valinta. (mihinkähän se isoluisuus perustelu on hävinnyt...)

Kyllä toisilla voi olla geneettisiä vaikeuksia normaalipainossa pysymiseen, mutta mikään geneettinen mekanismi ei pakota sinua lihavaksi. Mutta jos sinulle on huonot kortit metabolian suhteen siunautunut niin silloin sinun pitää vain olla tarkempi sen kanssa mitä syöt. Ei se ole sen vaikeampaa.

Jos itsehillintä on heikko, niin sitä voi kehittää. Ei sitääkän ole pelkkien geneetisten ja lapsuuden kokemusten perusteella määrätty. Ongelma on että suurin osa ihmisistä haluaisi olla laihempia, mutta vain hyvin harva haluaa sitä riittävästi että se näykyisi toiminnassa millään tavalla. Joten kysymys on mielen heikkoudesta ja motivaation puutteesta ei genetiikasta.

Kyllä pitää paikkansa, että toisilla laihana pysyminen vaatii selkeästi enemmän työtä ja tiukempaa kontrollia ruuan suhteen, mutta kaikilla on mahdollisuus pysyä laihoina hautaan asti jos he vain sitä riittävästi haluavat. Joten loppujen lopuksi ylipaino ylipaino on VALINTA. Ja koska se on valinta, niin se on 100% omissa käsissä!

Ei noin kirjoitti:

Siis kai sinä nyt sen ymmärrät että aikuiset ihmiset ovat 100% vastuussa siitä mitä he mailmassa tekevät?

Vaikka sinulla olisi se 70% riski liikalihavuuteen niin ei sinusta tule lihavaa jos et itse sitä mahdollista. Ja vaikka söisit mitä lääkkeitä niin EI MIKÄÄN lääke pysty lihottamaan sinua jos et syö enemmän energiaa kuin kulutat.

Tuo on kaikista huonoin lihavan ihmisen oikeutus, että olen lihava koska olen saanut huonot geenit ja koska käytän jotain lihottaavaa lääkettä. Mutta kaikki tietävät että se ei ole totta. Vaan totuus on että ei ketään ihmistä ole tuomittu lihavaksi vaan se on 100% oma valinta. (mihinkähän se isoluisuus perustelu on hävinnyt...)

Kyllä toisilla voi olla geneettisiä vaikeuksia normaalipainossa pysymiseen, mutta mikään geneettinen mekanismi ei pakota sinua lihavaksi. Mutta jos sinulle on huonot kortit metabolian suhteen siunautunut niin silloin sinun pitää vain olla tarkempi sen kanssa mitä syöt. Ei se ole sen vaikeampaa.

Jos itsehillintä on heikko, niin sitä voi kehittää. Ei sitääkän ole pelkkien geneetisten ja lapsuuden kokemusten perusteella määrätty. Ongelma on että suurin osa ihmisistä haluaisi olla laihempia, mutta vain hyvin harva haluaa sitä riittävästi että se näykyisi toiminnassa millään tavalla. Joten kysymys on mielen heikkoudesta ja motivaation puutteesta ei genetiikasta.

Kyllä pitää paikkansa, että toisilla laihana pysyminen vaatii selkeästi enemmän työtä ja tiukempaa kontrollia ruuan suhteen, mutta kaikilla on mahdollisuus pysyä laihoina hautaan asti jos he vain sitä riittävästi haluavat. Joten loppujen lopuksi ylipaino ylipaino on VALINTA. Ja koska se on valinta, niin se on 100% omissa käsissä!

Lue lisää

Tuolla logiikalla liki minkä tahansa asian elämässä voi nähdä valintana. Työttömyys, alkoholismi, köyhyys, masennus, yksinäisyys etc.

Fakta on kuitenkin, että ihmiset tekevät todella huonojakin "valintoja" elämässä. Useinkaan ihminen ei käytännössä ole taustojensa ja lähtökohtiensa puolesta kyennyt päätymään parempiin ratkaisuihin. Tämä on tietysti vaikea ymmärtää, jos itse on saanut riittävät eväät elämäänsä ja on aina pystynyt ohjaamaan elämänsä kulkua riittävästi. Sellainen lääkäri, joka ei tätä tajua, tuskin voi kovin menestyksekkäästi hoitaa ylipaino-ongelmaa tai muitakaan "omista päätöksistä" kumpuavia terveysongelmia.

On aivan selvää, että ylipainoisten moralisointi ei ylipaino-ongelmaa ratkaise. Pitäisi ennemminkin tarjota tukea, ohjausta ja motivointia parempiin elämäntapoihin. Usein melko vähäinen tuki voi olla riittävä mutta välttämätön. Tämä ei tarkoita loputonta potilaan ymmärtämistä,vaan tarvittaessa on puututtava vääristyneisiin uskomuksiin ym. jämäkästikin, mutta ns. hyvässä hengessä.

tereyreery kirjoitti:

Tuolla logiikalla liki minkä tahansa asian elämässä voi nähdä valintana. Työttömyys, alkoholismi, köyhyys, masennus, yksinäisyys etc.

Fakta on kuitenkin, että ihmiset tekevät todella huonojakin "valintoja" elämässä. Useinkaan ihminen ei käytännössä ole taustojensa ja lähtökohtiensa puolesta kyennyt päätymään parempiin ratkaisuihin. Tämä on tietysti vaikea ymmärtää, jos itse on saanut riittävät eväät elämäänsä ja on aina pystynyt ohjaamaan elämänsä kulkua riittävästi. Sellainen lääkäri, joka ei tätä tajua, tuskin voi kovin menestyksekkäästi hoitaa ylipaino-ongelmaa tai muitakaan "omista päätöksistä" kumpuavia terveysongelmia.

On aivan selvää, että ylipainoisten moralisointi ei ylipaino-ongelmaa ratkaise. Pitäisi ennemminkin tarjota tukea, ohjausta ja motivointia parempiin elämäntapoihin. Usein melko vähäinen tuki voi olla riittävä mutta välttämätön. Tämä ei tarkoita loputonta potilaan ymmärtämistä,vaan tarvittaessa on puututtava vääristyneisiin uskomuksiin ym. jämäkästikin, mutta ns. hyvässä hengessä.

Lue lisää

Hyvä, sinä olet ymmärtänyt ihmisen vastuun itsestään. Tälläisessä valtiossa kuin Suomi jossa kaikilla on mahdollisuus koulutukseen ja lähes mihin tahansa työhön, niin ihmiset eivät voi vedota olosuhteiden vaikeuteen oman surkeutensa selittävänä syynä. Suomessa kaikilla on mahdollisuus kaikkeen, ihan presidentiksi asti. Joten siihen ei voi vedota.

Ihmiset todella tekevät jatkuvasti huonoja ratkaisuja, mutta on väärin väittää omia huonoja ratkaisuja geenien aiheuttamiksi. Ei ole mitään väliä vaikka lähtökohdat olisivat kuinka huonot tahansa niin tässä maassa voit saavuttaa mitä tahansa.

Olen elävä esimerkki menestyksestä paskoista lähtökohdista, oikeasti köyhästä (tyyliin koulussa piti syödä paljon kun kotona ei läheskään joka päivä ollut ruokaa) yksinhuoltaja perheestä, jossa ei todellakaan mitään tukea menestymiselle tai rikastumiselle annettu. Lähinnä haluttiin poika töihin niin nopeasti kuin mahdollista. No nyt 28 vuotiaana vuosipalkka on 60 000 e ja korkeakoulutus on takana, itse kustannettu työllä ja lainalla. Ja laihakin olen kaikkien suureksi harmiksi.

Kaikki lähtee siitä että tulet itse oman elämäsi herraksi ja ymmärrät sen ettei mikään voi estää sinua jos vain sinulta tahtoa löytyy. Niin kauan kuin sinulta ei tahtoa löydy, ei sinun kannata edes aloittaa mitään koska epäonnistut kuitenkin.

Laihdutus lähtee kaikilla siitä että karsitaan pois harhaluulot ja selittelyt ylipainon taustalta, koska niillä ei painon kannalta ole mitään merkitystä. KAIKKI on kiinni siitä mitä sinä itse teet. Tämä on kaiken onnistuneen laihdutuksen lähtökohta. Tieto siitä että mikään yliluonnollinen tai geneettinen voima EI VOI ESTÄÄ sinua laihtumasta jos sinä itse sitä haluat.

Suurin osa ihmisistä vain ei halua....

5 kurssin kandi kirjoitti:

Lääkärit nimenomaan hoitavat potilaita tilastollisen todennäköisyyden mukaan. Sitä opetetaan heti kliinisen vaiheen alusta lähtien arvioimaan. Lääkäri pyörittää jatkuvasti päässään laatikoita joissa on eri diagnoosit ja niihin liittyvät tiedot. Ja sitä mukaa kun potilas puhuu niin lääkäri vertaa mihin diagnoosiin se parhaiten sopii.

Tiesitkö että useimmiten vaikka potilaan oireet sopisivat lähes täydellisyyttä hipoen juuri yhteen sairauteen, niin hänen todennäköisyytensä oikeasti sairastaa sitä vaihtelee jossain 30% ja 60% välillä. Usein on 2-4 muutakin vaihtoehtoa jotka sopivat lähes yhtä hyvin.

Sinulla on selkeästi jotain patoutumia lääkäreitä vastaan. Luuletko ihan oikeasti, että maallikko luettuaan yhden kirjan on sen sairauden asiantuntija? ja pystyy siis diagnosoimaan kyseisen sairauden itseltään ja hoitamaan sita? Jo tässä vaiheessa koulutusta on tullut useampi vastaan jotka ovat luulleet juuri niin kuin sinäkin, mutta lopuksi hänen oireensa ovat selittyneet paremmin ihan toisen elinryhmän sairaudella. Joten siinä sinulle mietittävää.

Jos oikeasti olisi näin että maallikot pystyisivät itsekkeen omaksumaan lääkärin työhön vaadittavat tiedot niin miksei lääkärin ammattia sitten lopeteta kun ihmiset kerran tietävät itse paremmin. Vot miettiä sitäkin hetken aikaa.

Ja mitä potilaiden lääkärin ohjeiden noudattamiseen tulee tai lääkärin määräämien lääkkeiden käyttöön niin on ihna tutkittu juttu että ainakin 50% molemmista jää toteuttamatta. Että siinä sinulle "kiltisti ostamista".

Eikä lääkärien koulutuksella ole mitään merkitystä siihen miten nuo sinun kirjoittamat leipääntyneet lääkärit hommiaan hoitavat. Kaikkille nuorille lääkäreille on kyllä tuputettu potilaan huomioimista kyllästymiseen asti, joten siitä ei ole kyse. Sensijaan nuo vanhemmat kolleegat eivät välttämättä enää ole moisesta kiinnostuneet, kun ovat parikymmentä vuotta hoitaneet hommiaan hyvin ilman suurempia vaikeuksia. Samaahan tapahtuu kaikissa ammateissa.

Lue lisää

"Sinulla on selkeästi jotain patoutumia lääkäreitä vastaan. Luuletko ihan oikeasti, että maallikko luettuaan yhden kirjan on sen sairauden asiantuntija? ja pystyy siis diagnosoimaan kyseisen sairauden itseltään ja hoitamaan sita?"

Kannattaisi hieman tutustua lääketieteellisen kirjallisuuden kirjatarjontaan, jossa yhdestä sairaudesta voidaan julkaista todella yksityiskohtainen opus, jota ei välttämättä edes erikoislääkärin lue läpi (niitä kirjoja kun on julkaistu todella paljon).

5 kurssin kandin pitäisi vähän paremmin tietää lääketieteellisen tiedon valtava määrän ja ymmärtää omat vaatimattomat tietonsa.

Ei potilaita hoideta tilastojen perusteella vaan oireiden, tutkimusten ja laboratoriotestien tuloksien perusteella. Tilastollisen todennäköisyyden perusteella ei hoideta vaan sen perusteella potilaan tutkimus etenee tarkoituksena tehdä kullekin potilaalle oikea diagnoosi.

Tiedätkö edes, miksi on erikoislääkäreitä eikä kaikki lääkärit erikoistu kaikkien alojen erikoislääkäreiksi?

Juuri noin kirjoitti:

Hyvä, sinä olet ymmärtänyt ihmisen vastuun itsestään. Tälläisessä valtiossa kuin Suomi jossa kaikilla on mahdollisuus koulutukseen ja lähes mihin tahansa työhön, niin ihmiset eivät voi vedota olosuhteiden vaikeuteen oman surkeutensa selittävänä syynä. Suomessa kaikilla on mahdollisuus kaikkeen, ihan presidentiksi asti. Joten siihen ei voi vedota.

Ihmiset todella tekevät jatkuvasti huonoja ratkaisuja, mutta on väärin väittää omia huonoja ratkaisuja geenien aiheuttamiksi. Ei ole mitään väliä vaikka lähtökohdat olisivat kuinka huonot tahansa niin tässä maassa voit saavuttaa mitä tahansa.

Olen elävä esimerkki menestyksestä paskoista lähtökohdista, oikeasti köyhästä (tyyliin koulussa piti syödä paljon kun kotona ei läheskään joka päivä ollut ruokaa) yksinhuoltaja perheestä, jossa ei todellakaan mitään tukea menestymiselle tai rikastumiselle annettu. Lähinnä haluttiin poika töihin niin nopeasti kuin mahdollista. No nyt 28 vuotiaana vuosipalkka on 60 000 e ja korkeakoulutus on takana, itse kustannettu työllä ja lainalla. Ja laihakin olen kaikkien suureksi harmiksi.

Kaikki lähtee siitä että tulet itse oman elämäsi herraksi ja ymmärrät sen ettei mikään voi estää sinua jos vain sinulta tahtoa löytyy. Niin kauan kuin sinulta ei tahtoa löydy, ei sinun kannata edes aloittaa mitään koska epäonnistut kuitenkin.

Laihdutus lähtee kaikilla siitä että karsitaan pois harhaluulot ja selittelyt ylipainon taustalta, koska niillä ei painon kannalta ole mitään merkitystä. KAIKKI on kiinni siitä mitä sinä itse teet. Tämä on kaiken onnistuneen laihdutuksen lähtökohta. Tieto siitä että mikään yliluonnollinen tai geneettinen voima EI VOI ESTÄÄ sinua laihtumasta jos sinä itse sitä haluat.

Suurin osa ihmisistä vain ei halua....

Lue lisää

Olen hiukan samaa mieltä laihtumisesta, sillä vain ihminen itse voi päättää tavoitteleeko normaalipainoa. Tavoitteleminen ei kuitenkaan tarkoita päämäärän saavuttamista, sillä useat alipainoisetkin epäonnistuvat tavoitteessaan lihoa, vaikka luulisi sen onnistuvan yhtä helposti syömällä hieman enemmän.

Onneksi sinun elämäsi on edennyt hyvin. Valitettavasti et ole vielä "turvassa", sillä ihminen voi tippua vielä huipultakin alas.

Ei ihminen voi päättää kaikesta elämässään, sillä jokaisen ihmisen elämään vaikuttaa myös muiden ihmisten päätökset. Ajattele, mitä sinä nyt tekisit, jos sinua ei olisi valittu opiskelun jälkeen ensimmäiseen työpaikkaasi. Puoli vuotta työttömyyttä tai vääriä töitä, niin voisit olla työllistämistuella palkattava pätkätyöläinen.

huhhuh 16 kirjoitti:

"Sinulla on selkeästi jotain patoutumia lääkäreitä vastaan. Luuletko ihan oikeasti, että maallikko luettuaan yhden kirjan on sen sairauden asiantuntija? ja pystyy siis diagnosoimaan kyseisen sairauden itseltään ja hoitamaan sita?"

Kannattaisi hieman tutustua lääketieteellisen kirjallisuuden kirjatarjontaan, jossa yhdestä sairaudesta voidaan julkaista todella yksityiskohtainen opus, jota ei välttämättä edes erikoislääkärin lue läpi (niitä kirjoja kun on julkaistu todella paljon).

5 kurssin kandin pitäisi vähän paremmin tietää lääketieteellisen tiedon valtava määrän ja ymmärtää omat vaatimattomat tietonsa.

Ei potilaita hoideta tilastojen perusteella vaan oireiden, tutkimusten ja laboratoriotestien tuloksien perusteella. Tilastollisen todennäköisyyden perusteella ei hoideta vaan sen perusteella potilaan tutkimus etenee tarkoituksena tehdä kullekin potilaalle oikea diagnoosi.

Tiedätkö edes, miksi on erikoislääkäreitä eikä kaikki lääkärit erikoistu kaikkien alojen erikoislääkäreiksi?

Lue lisää

Ja nyt sinä yrität neuvoa minua omassa työssäni?

Eikö sinua edes yhtään hävetä?

5 kurssin kandi kirjoitti:

Lääkärit nimenomaan hoitavat potilaita tilastollisen todennäköisyyden mukaan. Sitä opetetaan heti kliinisen vaiheen alusta lähtien arvioimaan. Lääkäri pyörittää jatkuvasti päässään laatikoita joissa on eri diagnoosit ja niihin liittyvät tiedot. Ja sitä mukaa kun potilas puhuu niin lääkäri vertaa mihin diagnoosiin se parhaiten sopii.

Tiesitkö että useimmiten vaikka potilaan oireet sopisivat lähes täydellisyyttä hipoen juuri yhteen sairauteen, niin hänen todennäköisyytensä oikeasti sairastaa sitä vaihtelee jossain 30% ja 60% välillä. Usein on 2-4 muutakin vaihtoehtoa jotka sopivat lähes yhtä hyvin.

Sinulla on selkeästi jotain patoutumia lääkäreitä vastaan. Luuletko ihan oikeasti, että maallikko luettuaan yhden kirjan on sen sairauden asiantuntija? ja pystyy siis diagnosoimaan kyseisen sairauden itseltään ja hoitamaan sita? Jo tässä vaiheessa koulutusta on tullut useampi vastaan jotka ovat luulleet juuri niin kuin sinäkin, mutta lopuksi hänen oireensa ovat selittyneet paremmin ihan toisen elinryhmän sairaudella. Joten siinä sinulle mietittävää.

Jos oikeasti olisi näin että maallikot pystyisivät itsekkeen omaksumaan lääkärin työhön vaadittavat tiedot niin miksei lääkärin ammattia sitten lopeteta kun ihmiset kerran tietävät itse paremmin. Vot miettiä sitäkin hetken aikaa.

Ja mitä potilaiden lääkärin ohjeiden noudattamiseen tulee tai lääkärin määräämien lääkkeiden käyttöön niin on ihna tutkittu juttu että ainakin 50% molemmista jää toteuttamatta. Että siinä sinulle "kiltisti ostamista".

Eikä lääkärien koulutuksella ole mitään merkitystä siihen miten nuo sinun kirjoittamat leipääntyneet lääkärit hommiaan hoitavat. Kaikkille nuorille lääkäreille on kyllä tuputettu potilaan huomioimista kyllästymiseen asti, joten siitä ei ole kyse. Sensijaan nuo vanhemmat kolleegat eivät välttämättä enää ole moisesta kiinnostuneet, kun ovat parikymmentä vuotta hoitaneet hommiaan hyvin ilman suurempia vaikeuksia. Samaahan tapahtuu kaikissa ammateissa.

Lue lisää

Tiedätkö, että useat ihmiset joutuvat valitsemaan ostavatko rahoillaan lääkkeet vai ruokaa. Usein ihmiset tekevät kompromissin ja syövät vähemmän lääkettä kuin lääkäri määräsi, jolloin ruokaankin jää vähän rahaa. Ei kyse ole haluuttomuudesta syödä elintärkeäksi tietämiään lääkkeitä vaan puhtaasti tiedosta ettei syömättäkään elä. Pitää myös kuunnella ihmisiä, jotta voi tietää.

Etkö ymmärrä ettei toinen fakta tee toista faktaa mahdottomaksi, jos niiden välillä löytyy muitakin riippuvaisuuksia?

Lääkärien koulutuksella juuri on vaikutusta lääkärien asenteeseen. Ei riitä, jos tuputetaan potilaan huomioimista kyllästymiseen saakka, jos ei ymmärretä sen tarkoitusta. Taitavat useimmat kuvitella sen tarkoittavan vain katsekontaktia ja kannattelevaa lehmänyninää. Kuinka moni ymmärtää, että potilaan "sisäpiirin tiedot" tarvitaan oikean diagnoosin tekemiseen, vaikka potilas ei osaa kaikkia tietoja kysymättä kertoa.

14+17 kirjoitti:

Olen hiukan samaa mieltä laihtumisesta, sillä vain ihminen itse voi päättää tavoitteleeko normaalipainoa. Tavoitteleminen ei kuitenkaan tarkoita päämäärän saavuttamista, sillä useat alipainoisetkin epäonnistuvat tavoitteessaan lihoa, vaikka luulisi sen onnistuvan yhtä helposti syömällä hieman enemmän.

Onneksi sinun elämäsi on edennyt hyvin. Valitettavasti et ole vielä "turvassa", sillä ihminen voi tippua vielä huipultakin alas.

Ei ihminen voi päättää kaikesta elämässään, sillä jokaisen ihmisen elämään vaikuttaa myös muiden ihmisten päätökset. Ajattele, mitä sinä nyt tekisit, jos sinua ei olisi valittu opiskelun jälkeen ensimmäiseen työpaikkaasi. Puoli vuotta työttömyyttä tai vääriä töitä, niin voisit olla työllistämistuella palkattava pätkätyöläinen.

Lue lisää

se että valitsee alansa oikein ja on valmis siirtymään muualle suomeen (tai tarvittaessa ulkomaille) työn perässä. Kaikki on valinnoista kiinni. Joitain sattumia on, kuten onnettomuudet tai toiset sairaudet mutta määrällisesti niitä on todella vähän.

Ei ole mitään järkeä väkisin kouluttautua alalle josta tietää että todennäköisesti valmistuu työttömäksi, huono valinta ja nimenomaan valinta. Samoin työhön ottoon vaikuttaa huomattavasti hankittu ammattitaito, joten opiskele hyvin ja osoita osaavasi niin kyllä töihin pääsee. Jos on oikeasti niin tyhmä että opiskelee alalle jossa on jatkuvaa ylitarjontaa esim. tradenomit niin ei voi syyttää muuta kuin itseään tyhmästä valinnasta.

5 kurssin kandi kirjoitti:

Ja nyt sinä yrität neuvoa minua omassa työssäni?

Eikö sinua edes yhtään hävetä?

Ei taatusti niin paljon kuin hävettäisi sinun kengissä.

höhöh kirjoitti:

Tiedätkö, että useat ihmiset joutuvat valitsemaan ostavatko rahoillaan lääkkeet vai ruokaa. Usein ihmiset tekevät kompromissin ja syövät vähemmän lääkettä kuin lääkäri määräsi, jolloin ruokaankin jää vähän rahaa. Ei kyse ole haluuttomuudesta syödä elintärkeäksi tietämiään lääkkeitä vaan puhtaasti tiedosta ettei syömättäkään elä. Pitää myös kuunnella ihmisiä, jotta voi tietää.

Etkö ymmärrä ettei toinen fakta tee toista faktaa mahdottomaksi, jos niiden välillä löytyy muitakin riippuvaisuuksia?

Lääkärien koulutuksella juuri on vaikutusta lääkärien asenteeseen. Ei riitä, jos tuputetaan potilaan huomioimista kyllästymiseen saakka, jos ei ymmärretä sen tarkoitusta. Taitavat useimmat kuvitella sen tarkoittavan vain katsekontaktia ja kannattelevaa lehmänyninää. Kuinka moni ymmärtää, että potilaan "sisäpiirin tiedot" tarvitaan oikean diagnoosin tekemiseen, vaikka potilas ei osaa kaikkia tietoja kysymättä kertoa.

Lue lisää

Kai sinä taas ymmärrät että lääkärin käytössä olevat keinot ovat hyvin rajalliset. Jos ei potilaalla ole varaa ostaa lääkettä, niin ei lääkäri sille mitään voi. Mutta tuota 50% tilastoa ei millään selitä se että mukamas kellään heistä ei olisi varaa ostaa lääkkeitä. Köyhyys selittää korkeintaan 10% tuosta tilastosta. Millä selität loput?

Vai luuletko oikeasti että ihmiset ovat niin köyhiä? Missähän kehitysmaassa sinä luulet eläväsi?

höhöh kirjoitti:

Tiedätkö, että useat ihmiset joutuvat valitsemaan ostavatko rahoillaan lääkkeet vai ruokaa. Usein ihmiset tekevät kompromissin ja syövät vähemmän lääkettä kuin lääkäri määräsi, jolloin ruokaankin jää vähän rahaa. Ei kyse ole haluuttomuudesta syödä elintärkeäksi tietämiään lääkkeitä vaan puhtaasti tiedosta ettei syömättäkään elä. Pitää myös kuunnella ihmisiä, jotta voi tietää.

Etkö ymmärrä ettei toinen fakta tee toista faktaa mahdottomaksi, jos niiden välillä löytyy muitakin riippuvaisuuksia?

Lääkärien koulutuksella juuri on vaikutusta lääkärien asenteeseen. Ei riitä, jos tuputetaan potilaan huomioimista kyllästymiseen saakka, jos ei ymmärretä sen tarkoitusta. Taitavat useimmat kuvitella sen tarkoittavan vain katsekontaktia ja kannattelevaa lehmänyninää. Kuinka moni ymmärtää, että potilaan "sisäpiirin tiedot" tarvitaan oikean diagnoosin tekemiseen, vaikka potilas ei osaa kaikkia tietoja kysymättä kertoa.

Lue lisää

Niin siitä koulutuksesta.... jotkut lääkärit ovat leipääntyneitä ennen kuin he valmistuvat lääkäriksi.

Esim. Lihavuus aiheuttaa joillekin todella pahan "leipääntymisen" jo opiskeluvaiheessa.

Siihen auttaa kirjoitti:

se että valitsee alansa oikein ja on valmis siirtymään muualle suomeen (tai tarvittaessa ulkomaille) työn perässä. Kaikki on valinnoista kiinni. Joitain sattumia on, kuten onnettomuudet tai toiset sairaudet mutta määrällisesti niitä on todella vähän.

Ei ole mitään järkeä väkisin kouluttautua alalle josta tietää että todennäköisesti valmistuu työttömäksi, huono valinta ja nimenomaan valinta. Samoin työhön ottoon vaikuttaa huomattavasti hankittu ammattitaito, joten opiskele hyvin ja osoita osaavasi niin kyllä töihin pääsee. Jos on oikeasti niin tyhmä että opiskelee alalle jossa on jatkuvaa ylitarjontaa esim. tradenomit niin ei voi syyttää muuta kuin itseään tyhmästä valinnasta.

Lue lisää

No oikeasti kaikki eivät voi päästä lääkikseen vaikka kuinka yrittäisivät. Hyvähän se on puhua lääkärinä (täystyöllisyys, hyvät palkat kaikilla). Muilla aloilla työllisyystilanne voi vaihdella rajusti esim. suhdanteista riippuen. Olet kyllä nopeasti irrottautunut realiteeteistä. Suomessa on työttömänä suuret määrät ekonomeja, lennonjohtajia, kemisteja ja insinöörejä huolimatta hyvistä todistuksista ja työkokemuksista. Kaikki eivät voi työskennellä julkisella sektorilla suojatyöpaikoissa.

5 kurssin kandi kirjoitti:

Kai sinä taas ymmärrät että lääkärin käytössä olevat keinot ovat hyvin rajalliset. Jos ei potilaalla ole varaa ostaa lääkettä, niin ei lääkäri sille mitään voi. Mutta tuota 50% tilastoa ei millään selitä se että mukamas kellään heistä ei olisi varaa ostaa lääkkeitä. Köyhyys selittää korkeintaan 10% tuosta tilastosta. Millä selität loput?

Vai luuletko oikeasti että ihmiset ovat niin köyhiä? Missähän kehitysmaassa sinä luulet eläväsi?

Lue lisää

Rauhoitu hyvä ihminen. En väittänyt, että kaikki 50 %:ia ostamattomista lääkkeistä jäisi ostamatta rahan puutteessa.

Yritin vain selventää, että tuo mainitsemasi luku 50 % ei mitenkään sulje pois sitä seikkaa, että potilaankin olisi aktiivisemmin kysyttävä lääkärin määräämästä lääkityksestä.

Kun kirjoitit:

"Ja mitä potilaiden lääkärin ohjeiden noudattamiseen tulee tai lääkärin määräämien lääkkeiden käyttöön niin on ihna tutkittu juttu että ainakin 50% molemmista jää toteuttamatta. Että siinä sinulle "kiltisti ostamista"."

Tuo vaikutti hienosti sanottuna hieman epämiellyttävältä, joten halusin tuoda tietoon, että kaikki ostamatta jääneet lääkkeet eivät ole jääneet ostamatta täysin vapaaehtoisesti vaan se on joillekin taloudellinen pakkotilanne.

Minä asun suomessa ja olen tietoinen suomen eriarvoisesta taloustilanteesta. Oletko vain noin raivoissasi vai oletko muuten vaan aivan pihalla yhteiskunnan epäkohdista.

52352355 kirjoitti:

No oikeasti kaikki eivät voi päästä lääkikseen vaikka kuinka yrittäisivät. Hyvähän se on puhua lääkärinä (täystyöllisyys, hyvät palkat kaikilla). Muilla aloilla työllisyystilanne voi vaihdella rajusti esim. suhdanteista riippuen. Olet kyllä nopeasti irrottautunut realiteeteistä. Suomessa on työttömänä suuret määrät ekonomeja, lennonjohtajia, kemisteja ja insinöörejä huolimatta hyvistä todistuksista ja työkokemuksista. Kaikki eivät voi työskennellä julkisella sektorilla suojatyöpaikoissa.

Lue lisää

puheessasi että kyse on vain alan valinnasta. Hyvä että olet samaa mieltä.

höhöh kirjoitti:

Ei taatusti niin paljon kuin hävettäisi sinun kengissä.

Eli sinulle se olisi ihan okei jos minä tulisin "itseopiskelleena" neuvomaan sinua omassa työssäsi ja vaatisin ehdottomasti että asiat tehtäsiin minun tavallani, vaikka sinä tietäisit että se on väärä tapa?

Todistit juuri kirjoitti:

puheessasi että kyse on vain alan valinnasta. Hyvä että olet samaa mieltä.

Et itse taida käsittää, että kaikille ei yksinkertaisesti riitä paikkoja lääkärikoulutukseen. Hakijoita on moninkertaisesti aloituspaikkoihin verrattuna. Toisaalta tämä yhteiskunta ei pyöri vain lääkäreiden avulla, jonkun on tehtävä työtä jotta saadaan verovaroja julkisen sektorin pyörittämiseen. Onneksi kaikki eivät ajattele yhtä itsekkäästi kuin sinä.

höhöh kirjoitti:

Rauhoitu hyvä ihminen. En väittänyt, että kaikki 50 %:ia ostamattomista lääkkeistä jäisi ostamatta rahan puutteessa.

Yritin vain selventää, että tuo mainitsemasi luku 50 % ei mitenkään sulje pois sitä seikkaa, että potilaankin olisi aktiivisemmin kysyttävä lääkärin määräämästä lääkityksestä.

Kun kirjoitit:

"Ja mitä potilaiden lääkärin ohjeiden noudattamiseen tulee tai lääkärin määräämien lääkkeiden käyttöön niin on ihna tutkittu juttu että ainakin 50% molemmista jää toteuttamatta. Että siinä sinulle "kiltisti ostamista"."

Tuo vaikutti hienosti sanottuna hieman epämiellyttävältä, joten halusin tuoda tietoon, että kaikki ostamatta jääneet lääkkeet eivät ole jääneet ostamatta täysin vapaaehtoisesti vaan se on joillekin taloudellinen pakkotilanne.

Minä asun suomessa ja olen tietoinen suomen eriarvoisesta taloustilanteesta. Oletko vain noin raivoissasi vai oletko muuten vaan aivan pihalla yhteiskunnan epäkohdista.

Lue lisää

Jätit vain sujuvasti kommentoimatta sitä valtaenemmistöä ja keskityit pieneen marginaaliryhmään... Oikein hyvää vasta-argumentointia.

Minä ole täysin tietoinen myös tämän valtion eriarvoisuudesta ja olen sitä koko lapsuuteni ajan kokenut, mutta osoittanut ettei sillä ole mitään merkitystä jos henkilöltä itseltään löytyy tahtoa. Ja tahto on sellainen asia jota ei voi toiseen istuttaa. Sen pitää olla sisäsyntyistä. Sitä tukevat ihan tutkitut tilastot oli kyse sitten laihdutuksesta, alkoholista tai tupakasta vieroituksesta, kaikissa tilastot ovat todella huonot. Ja tutkitusti lääkärin merkitys kaikissa noissa on hyvin vähäinen.

Mietippä hetken esim. tätä tilastoa 7% niistä joita lääkäri kehoittaa lopettamaan tupakoinnin edes yrittää sitä. Näistä 7% suurin osa epäonnistuu. Ja onnistujia on jotain 1-2% väliltä. Joten kun valistat ihmistä lopettamaan tupakoinnin niin sinulla on 1-2% todennäköisyys onnistua. Todella huonot mahkut eikö vain? Joten ei ole ihme etteivät lääkärit pidä tärkeänä tarjota tukea.

Huvittavinta tässä on se että yhtään muuta hoitomuotoa, joista odotettu hyöty on noin vähäinen ei saa edes käyttää! Menisitkö itse leikkaukseen jossa on 1-2% onnistumistodennäköisyys? No et varmasti, eikä sellaista saisi edes tehdä. Kuitenkin ihan samalla periaatteella kaikkia pitäisi valistaa ja tukea, vaikka kaikki tietävät ettei juuri kukaan siitä hyödy. Suhteessa siihen kuluvaan aikaan niin siitä saatava hyöty ei edes yhteiskunnallisesti kannata. Ja silti sitä jatkuvasti lääkäriltä toivotaan. Ei hirveästi järkeä eikö niin?

Joten minun mielestäni lääkärin ei pitäisi olla ihmisen yhteiskunnallisten murheiden tuen lähde, vaan sairauksien parantaja. Tukea voi saada keneltä vaan, mutta lääketieteellistä apua ei. Mielestäni yhteiskunnallisen tuen verkko pitäisi järjestää täysin muun intressin kuin terveydenhuollon ympärille. Näin sellaiset henkilöt joilla ei oikeasti ole mitään lääketieteellistä hoidettavaa jäisivät pois terveydenhuollosta.

Tämä on oikeasti ihan yhteiskunnallinen ongelma, joka on valvennut minullekin vasta viimeisen parin vuoden aikana. Ihmiset (yleensä vanhukset) joilla ei oikeasti ole tarvetta esim. vuodeosastohoidolle vaan ovat vain yksinäisiä väkisin änkeävät vuodeosastolle usein olemattoman oireen takia ja kun ovat pari päivää ladanneet akkuja niin joko vapaaehtoisesti tai hyvin vastahakoisesti lähtevät kotiin.

Joten yhteiskunnan pitäisi järjestää täysin toisentyyppinen tukivarkosto, köyhille, vanhoille, elämäntapaongelmaisille jne... jotta terveydenhuoltoon tulisi enemmän sairaita ihmisiä, eikä sosiaalisesti ongelmaisia. On hyvin kallista käyttää lääkäriä yhteiskunnallisen tuen tarjoajana aina kun joku sosiaalisella ongelmalla hakeutuu hoitoon hän vie jonkun sairaan paikan. Ja näin monessa paikassa on oman kokemuksen perusteella jopa 1/4 terveyskeskukseen hoitoon hakeutuvasta on lähes täysin sosiaalisen ongelman vuoksi liikenteessä. Jolle yleensä kukaan ei voi mitään tehdä.

Joten tuon tuen antaminen tulee jo yhteiskunnallisestikin hyvin kalliiksi. Eikö siis olisi fiksumpaa perustaa täysin uusi intressi "pitämään seuraa ja tukemaan kanssaihmisiä myötä ja vastoinkäymisissä"? Terveydenhuolto on siihen oikeasti väärä paikka.

fsfsdafs kirjoitti:

Et itse taida käsittää, että kaikille ei yksinkertaisesti riitä paikkoja lääkärikoulutukseen. Hakijoita on moninkertaisesti aloituspaikkoihin verrattuna. Toisaalta tämä yhteiskunta ei pyöri vain lääkäreiden avulla, jonkun on tehtävä työtä jotta saadaan verovaroja julkisen sektorin pyörittämiseen. Onneksi kaikki eivät ajattele yhtä itsekkäästi kuin sinä.

Lue lisää

ymmärrät ettei ihmisen tarvitse olla lääkäri tai muu korkeasti koulutettu pärjätäkseen hyvin?

Tuttavani on "vain" ammattikoulun käynyt ja lähtenyt töihin 19 vuotiaana. 21 vuotiaana perustanut oman firman ja ainakin viimeiset 5 vuotta hän on tienannut enemmän rahaa kuin minä tulen päivätyölläni tienaamaan.

Joten tuo argumenttisi on jälleen yksi tekosyy lisää. Ei ole koulutuksesta kiinni kenellä menee hyvin. Ja millä perusteella minä olen itsekäs kun valistan ihmisiä siitä että kaikilla on mahdollisuus (ja useimmilla resurssit) menestyä, mutta ainoa asia mikä sen estää on heidän oma asenteensa. Sekö tekee minusta itsekkään?

Tietenkään kaikkien ei tarvitse menestyä on ihan okei tyytyä vähempäänkin, mutta jos jatkuvasti valittaa siitä että "kun on köyhää" niin silloin jokaiselle pitää sanoa että se on vain itsestä kiinni. Ja heti kun ihmiset lakkaavat keksimästä tekosyitä ja tämän tajuavat niin silloin vasta voidaan päästä eteenpäin.

5 kurssin kandi kirjoitti:

Eli sinulle se olisi ihan okei jos minä tulisin "itseopiskelleena" neuvomaan sinua omassa työssäsi ja vaatisin ehdottomasti että asiat tehtäsiin minun tavallani, vaikka sinä tietäisit että se on väärä tapa?

Lue lisää

Voisitko vaihtaa nimimerkkiä.

Joku voi todella kuvitella, että olet 5 vuosikurssin kandi ja tehdä virheellisiä johtopäätöksiä lääketieteellisten yliopistojen opetustasosta. Ethän sinä osaa edes lukea.

....... kirjoitti:

Voisitko vaihtaa nimimerkkiä.

Joku voi todella kuvitella, että olet 5 vuosikurssin kandi ja tehdä virheellisiä johtopäätöksiä lääketieteellisten yliopistojen opetustasosta. Ethän sinä osaa edes lukea.

Lue lisää

Ei ole minun vikani että sinä elät harhakuvitelmissa. Etkä edes vastannut kysymykseeni. Joten ole hyvä ja vastaa.

5 kurssin kandi kirjoitti:

Jätit vain sujuvasti kommentoimatta sitä valtaenemmistöä ja keskityit pieneen marginaaliryhmään... Oikein hyvää vasta-argumentointia.

Minä ole täysin tietoinen myös tämän valtion eriarvoisuudesta ja olen sitä koko lapsuuteni ajan kokenut, mutta osoittanut ettei sillä ole mitään merkitystä jos henkilöltä itseltään löytyy tahtoa. Ja tahto on sellainen asia jota ei voi toiseen istuttaa. Sen pitää olla sisäsyntyistä. Sitä tukevat ihan tutkitut tilastot oli kyse sitten laihdutuksesta, alkoholista tai tupakasta vieroituksesta, kaikissa tilastot ovat todella huonot. Ja tutkitusti lääkärin merkitys kaikissa noissa on hyvin vähäinen.

Mietippä hetken esim. tätä tilastoa 7% niistä joita lääkäri kehoittaa lopettamaan tupakoinnin edes yrittää sitä. Näistä 7% suurin osa epäonnistuu. Ja onnistujia on jotain 1-2% väliltä. Joten kun valistat ihmistä lopettamaan tupakoinnin niin sinulla on 1-2% todennäköisyys onnistua. Todella huonot mahkut eikö vain? Joten ei ole ihme etteivät lääkärit pidä tärkeänä tarjota tukea.

Huvittavinta tässä on se että yhtään muuta hoitomuotoa, joista odotettu hyöty on noin vähäinen ei saa edes käyttää! Menisitkö itse leikkaukseen jossa on 1-2% onnistumistodennäköisyys? No et varmasti, eikä sellaista saisi edes tehdä. Kuitenkin ihan samalla periaatteella kaikkia pitäisi valistaa ja tukea, vaikka kaikki tietävät ettei juuri kukaan siitä hyödy. Suhteessa siihen kuluvaan aikaan niin siitä saatava hyöty ei edes yhteiskunnallisesti kannata. Ja silti sitä jatkuvasti lääkäriltä toivotaan. Ei hirveästi järkeä eikö niin?

Joten minun mielestäni lääkärin ei pitäisi olla ihmisen yhteiskunnallisten murheiden tuen lähde, vaan sairauksien parantaja. Tukea voi saada keneltä vaan, mutta lääketieteellistä apua ei. Mielestäni yhteiskunnallisen tuen verkko pitäisi järjestää täysin muun intressin kuin terveydenhuollon ympärille. Näin sellaiset henkilöt joilla ei oikeasti ole mitään lääketieteellistä hoidettavaa jäisivät pois terveydenhuollosta.

Tämä on oikeasti ihan yhteiskunnallinen ongelma, joka on valvennut minullekin vasta viimeisen parin vuoden aikana. Ihmiset (yleensä vanhukset) joilla ei oikeasti ole tarvetta esim. vuodeosastohoidolle vaan ovat vain yksinäisiä väkisin änkeävät vuodeosastolle usein olemattoman oireen takia ja kun ovat pari päivää ladanneet akkuja niin joko vapaaehtoisesti tai hyvin vastahakoisesti lähtevät kotiin.

Joten yhteiskunnan pitäisi järjestää täysin toisentyyppinen tukivarkosto, köyhille, vanhoille, elämäntapaongelmaisille jne... jotta terveydenhuoltoon tulisi enemmän sairaita ihmisiä, eikä sosiaalisesti ongelmaisia. On hyvin kallista käyttää lääkäriä yhteiskunnallisen tuen tarjoajana aina kun joku sosiaalisella ongelmalla hakeutuu hoitoon hän vie jonkun sairaan paikan. Ja näin monessa paikassa on oman kokemuksen perusteella jopa 1/4 terveyskeskukseen hoitoon hakeutuvasta on lähes täysin sosiaalisen ongelman vuoksi liikenteessä. Jolle yleensä kukaan ei voi mitään tehdä.

Joten tuon tuen antaminen tulee jo yhteiskunnallisestikin hyvin kalliiksi. Eikö siis olisi fiksumpaa perustaa täysin uusi intressi "pitämään seuraa ja tukemaan kanssaihmisiä myötä ja vastoinkäymisissä"? Terveydenhuolto on siihen oikeasti väärä paikka.

Lue lisää

"Jätit vain sujuvasti kommentoimatta sitä valtaenemmistöä ja keskityit pieneen marginaaliryhmään... Oikein hyvää vasta-argumentointia."

Kun olet löytänyt tutkimustulosta, että 50 %:ia lääkärin määräämästä lääkityksestä jää toteutumatta, niin varmasti siellä on mainuttu myös syyt. Ellei ole mainittu, niin lienee toinen tutkimus, jossa on selvitetty, miksi ihmiset eivät noudata lääkärin ohjeita. Ellei ole tutkimustuloksia, niin ei voida määrittää syitä tai edes sitä, mitkä syyt kuuluvat marginaaliryhmille.

Sinulla on aivan omat jutut. Eiköhän se ole kuitenkin lääkärin vika, jos vuodeosastolle pääsee ilman todellista tarvetta? En oikein ymmärtänyt tekstiäsi, mutta tuntuu kuin sinulle olisi erittäin vaikeaa sallia terveydenhuolto tietyille sosiaaliryhmille. Aivan kuin hyväksyisit terveydenhoidon tarpeen ihmisen sosiaalisen taustan perusteella. Terveydenhoitoon kuuluu valtavat määrät kelan ym. tukilappujen täyttämisiä, joten sinä taatusti olet kouluttautumassa väärälle alalle.

Minäkin kärsin lapsena eriarvoisuudesta, minun vanhemmat eivät ostaneet minulle omaa hevosta, vaikka kaikilla kavereilla oli oma hevonen. Myöhemmin eivät ostaneet minulle merikelpoista purjevenettä, jotta olisin voinut viettää välivuotta eri maihin tutustuen. Onneksi heillä oli varaa ostaa minulle kohtuullinen osakeasunto arvostetulta asuinalueelta, mutta tietenkin tästäkin saan kiittää omaa päättäväisyyttäni ja sitkeyttä.

ei kukaan huomaa? kirjoitti:

"Jätit vain sujuvasti kommentoimatta sitä valtaenemmistöä ja keskityit pieneen marginaaliryhmään... Oikein hyvää vasta-argumentointia."

Kun olet löytänyt tutkimustulosta, että 50 %:ia lääkärin määräämästä lääkityksestä jää toteutumatta, niin varmasti siellä on mainuttu myös syyt. Ellei ole mainittu, niin lienee toinen tutkimus, jossa on selvitetty, miksi ihmiset eivät noudata lääkärin ohjeita. Ellei ole tutkimustuloksia, niin ei voida määrittää syitä tai edes sitä, mitkä syyt kuuluvat marginaaliryhmille.

Sinulla on aivan omat jutut. Eiköhän se ole kuitenkin lääkärin vika, jos vuodeosastolle pääsee ilman todellista tarvetta? En oikein ymmärtänyt tekstiäsi, mutta tuntuu kuin sinulle olisi erittäin vaikeaa sallia terveydenhuolto tietyille sosiaaliryhmille. Aivan kuin hyväksyisit terveydenhoidon tarpeen ihmisen sosiaalisen taustan perusteella. Terveydenhoitoon kuuluu valtavat määrät kelan ym. tukilappujen täyttämisiä, joten sinä taatusti olet kouluttautumassa väärälle alalle.

Minäkin kärsin lapsena eriarvoisuudesta, minun vanhemmat eivät ostaneet minulle omaa hevosta, vaikka kaikilla kavereilla oli oma hevonen. Myöhemmin eivät ostaneet minulle merikelpoista purjevenettä, jotta olisin voinut viettää välivuotta eri maihin tutustuen. Onneksi heillä oli varaa ostaa minulle kohtuullinen osakeasunto arvostetulta asuinalueelta, mutta tietenkin tästäkin saan kiittää omaa päättäväisyyttäni ja sitkeyttä.

Lue lisää

tuota kateuden ja katkeruuden määrää....

52352355 kirjoitti:

No oikeasti kaikki eivät voi päästä lääkikseen vaikka kuinka yrittäisivät. Hyvähän se on puhua lääkärinä (täystyöllisyys, hyvät palkat kaikilla). Muilla aloilla työllisyystilanne voi vaihdella rajusti esim. suhdanteista riippuen. Olet kyllä nopeasti irrottautunut realiteeteistä. Suomessa on työttömänä suuret määrät ekonomeja, lennonjohtajia, kemisteja ja insinöörejä huolimatta hyvistä todistuksista ja työkokemuksista. Kaikki eivät voi työskennellä julkisella sektorilla suojatyöpaikoissa.

Lue lisää

Parhaat työllistyvät aina, alasta riippumatta. Jos kaikki olisivat parhaita, olisi Suomen kilpailukyky niin hyvä, että varmasti olisivat jokainen töissä. Akateemisilla työttömillä harvemmin on hyvät todistukset ja hyvä työkokemus, he joilla on ovat yleensä töissä alan duunissa.

Mistä kumpuaa idea, että ihminen ei ole itse vastuussa onnistumisestaan? En ymmärrä.

5 kurssin kandi kirjoitti:

Ja nyt sinä yrität neuvoa minua omassa työssäni?

Eikö sinua edes yhtään hävetä?

Jos potilaiden hoito perustuisi tilastoihin, niin lääkärit korvattaisiin välittömästi tietokoneilla. Tietokoneet kun eivät tee inhimillisiä virheitä samassa määrin kuin lääkärit. Aikojen saatossa on laadittukin useita tietokoneohjelmia diagnosoinnin avuksi, mutta ne eivät ole korvanneet lääkäriä, koska kuvitellaan etteivät tietokoneet pysty samantasoiseen ajatteluun kuin ihminen.

Tilastostollinen todennäköisyys pitäisi olla työkalu eikä mitään muuta ja lääkärin tavoitteena pitäisi aina olla potilaan hoitaminen terveeksi. Jos tilastollisen todennäköisyyden merkitys jyrää potilaan sairauden hoitamisen, niin ei ole ihme kun terveyskeskuksia kutsutaan halventavasti arvauskeskuksiksi.

Pitää myös ymmärtää, mistä tilastollinen todennäköisyys syntyy.

...? kirjoitti:

Parhaat työllistyvät aina, alasta riippumatta. Jos kaikki olisivat parhaita, olisi Suomen kilpailukyky niin hyvä, että varmasti olisivat jokainen töissä. Akateemisilla työttömillä harvemmin on hyvät todistukset ja hyvä työkokemus, he joilla on ovat yleensä töissä alan duunissa.

Mistä kumpuaa idea, että ihminen ei ole itse vastuussa onnistumisestaan? En ymmärrä.

Lue lisää

Tuo vaikuttaa ihan nasistivanhemman järkeilyltä. Mikäli lapsi ei ole paras, niin hän on täydellinen luuseri.

...? kirjoitti:

Parhaat työllistyvät aina, alasta riippumatta. Jos kaikki olisivat parhaita, olisi Suomen kilpailukyky niin hyvä, että varmasti olisivat jokainen töissä. Akateemisilla työttömillä harvemmin on hyvät todistukset ja hyvä työkokemus, he joilla on ovat yleensä töissä alan duunissa.

Mistä kumpuaa idea, että ihminen ei ole itse vastuussa onnistumisestaan? En ymmärrä.

Lue lisää

Höpöhöpö. Kuule, kyllä bisneksen tai juridiikan maailmassa työkokemus ja todellinen osaaminen on se, joka ratkaisee. Ehkä jossain infantiileissä lääkäripiireissä todistukset kiinnostaa kovastikin. Yleensä työnantajaa kiinnostaa lähinnä löytyykö sitä todistusta vai ei. Korkeintaan tsekkaavat, ettei se ole täynnä pelkkää ykkösten riviä. Lääkäreillä tilanne on tottakai eri, kaikki nimittäin saavat työpaikan.

Mutta kai sinäkin kirjoitti:

ymmärrät ettei ihmisen tarvitse olla lääkäri tai muu korkeasti koulutettu pärjätäkseen hyvin?

Tuttavani on "vain" ammattikoulun käynyt ja lähtenyt töihin 19 vuotiaana. 21 vuotiaana perustanut oman firman ja ainakin viimeiset 5 vuotta hän on tienannut enemmän rahaa kuin minä tulen päivätyölläni tienaamaan.

Joten tuo argumenttisi on jälleen yksi tekosyy lisää. Ei ole koulutuksesta kiinni kenellä menee hyvin. Ja millä perusteella minä olen itsekäs kun valistan ihmisiä siitä että kaikilla on mahdollisuus (ja useimmilla resurssit) menestyä, mutta ainoa asia mikä sen estää on heidän oma asenteensa. Sekö tekee minusta itsekkään?

Tietenkään kaikkien ei tarvitse menestyä on ihan okei tyytyä vähempäänkin, mutta jos jatkuvasti valittaa siitä että "kun on köyhää" niin silloin jokaiselle pitää sanoa että se on vain itsestä kiinni. Ja heti kun ihmiset lakkaavat keksimästä tekosyitä ja tämän tajuavat niin silloin vasta voidaan päästä eteenpäin.

Lue lisää

Olet aika lapsellinen ja elämänkokemukseltasi rajoittunut, jos kuvittelet ihmiset voivan noin vain kontrolloida elämäänsä kaikissa tilanteissa.

421124214 kirjoitti:

Olet aika lapsellinen ja elämänkokemukseltasi rajoittunut, jos kuvittelet ihmiset voivan noin vain kontrolloida elämäänsä kaikissa tilanteissa.

Jos tuohon kilpailuun lähdetään että kenellä on aikuismaisin ajatusmalli tai laajin elämänkokemus niin usko pois häviät siinä ihan kirkkaasti. Ja juuri se elämänkokemus on yksiselitteisesti osoittanut että käytännössä kaikki on tahdosta kiinni.

Ja koska kuitenkin naljailet seuraavaksi jotain "eihän noin nuori kloppi voi elämästä mitään tietää..." niin avaan vähän tuota elämänkokemusta. Perheestä löytyy kuolemaa (useita läheisiä, ja osa nuorella iällä), huoltajuuskiistoja, toistuvaa väkivaltaa (myös lapsiin kohdistuvaa). Koulukiusaamista useita vuosia, köyhyyttä (ei oikeasti ollut joka päivä kotona ruokaa)... Listaa voisi jatkaa pitkään. Joten mieti ensikerralla vähän kenellä väität olevan rajoittuneen elämänkokemuksen, kuplamuovissaeläjä.

Tauno Todistus kirjoitti:

Höpöhöpö. Kuule, kyllä bisneksen tai juridiikan maailmassa työkokemus ja todellinen osaaminen on se, joka ratkaisee. Ehkä jossain infantiileissä lääkäripiireissä todistukset kiinnostaa kovastikin. Yleensä työnantajaa kiinnostaa lähinnä löytyykö sitä todistusta vai ei. Korkeintaan tsekkaavat, ettei se ole täynnä pelkkää ykkösten riviä. Lääkäreillä tilanne on tottakai eri, kaikki nimittäin saavat työpaikan.

Lue lisää

Höpöhöpö, Kuule, ei kukaan ole mistään todistuksesta puhunut vaan ASIOIDEN OSAAMISESTA. Ei siis suoraan liity todistukseen millään tavalla. Nähätävästi sinulla on menneet opinnot täysin hukkaan kun et edes lukemaan ole oppinut.

huhhuh 16 kirjoitti:

Jos potilaiden hoito perustuisi tilastoihin, niin lääkärit korvattaisiin välittömästi tietokoneilla. Tietokoneet kun eivät tee inhimillisiä virheitä samassa määrin kuin lääkärit. Aikojen saatossa on laadittukin useita tietokoneohjelmia diagnosoinnin avuksi, mutta ne eivät ole korvanneet lääkäriä, koska kuvitellaan etteivät tietokoneet pysty samantasoiseen ajatteluun kuin ihminen.

Tilastostollinen todennäköisyys pitäisi olla työkalu eikä mitään muuta ja lääkärin tavoitteena pitäisi aina olla potilaan hoitaminen terveeksi. Jos tilastollisen todennäköisyyden merkitys jyrää potilaan sairauden hoitamisen, niin ei ole ihme kun terveyskeskuksia kutsutaan halventavasti arvauskeskuksiksi.

Pitää myös ymmärtää, mistä tilastollinen todennäköisyys syntyy.

Lue lisää

Voi kuinka väärässä oletkaan....

5 kurssin kandi kirjoitti:

Jos tuohon kilpailuun lähdetään että kenellä on aikuismaisin ajatusmalli tai laajin elämänkokemus niin usko pois häviät siinä ihan kirkkaasti. Ja juuri se elämänkokemus on yksiselitteisesti osoittanut että käytännössä kaikki on tahdosta kiinni.

Ja koska kuitenkin naljailet seuraavaksi jotain "eihän noin nuori kloppi voi elämästä mitään tietää..." niin avaan vähän tuota elämänkokemusta. Perheestä löytyy kuolemaa (useita läheisiä, ja osa nuorella iällä), huoltajuuskiistoja, toistuvaa väkivaltaa (myös lapsiin kohdistuvaa). Koulukiusaamista useita vuosia, köyhyyttä (ei oikeasti ollut joka päivä kotona ruokaa)... Listaa voisi jatkaa pitkään. Joten mieti ensikerralla vähän kenellä väität olevan rajoittuneen elämänkokemuksen, kuplamuovissaeläjä.

Lue lisää

Psykologiset testit lääkisten pääsykokeiden yhteyteen, heti. Kehittelitpä muuten hienon tarinan itsestäsi, en usko sanaakaan.

tdffyjfif kirjoitti:

Psykologiset testit lääkisten pääsykokeiden yhteyteen, heti. Kehittelitpä muuten hienon tarinan itsestäsi, en usko sanaakaan.

Ei oo pakko. Kaikki vaan on ihan totta.

tdffyjfif kirjoitti:

Psykologiset testit lääkisten pääsykokeiden yhteyteen, heti. Kehittelitpä muuten hienon tarinan itsestäsi, en usko sanaakaan.

Psykologiset testit? Jaahas, taas yksi näitä, jotka eivät ymmärrä lääkärien koulutuksesta yhtään mitään. Kerroppas, mitä psykologisia ominaisuuksia on hyvällä LL-tutkinnon suorittaneella? Tämän jälkeen minä kerron tapauksia, jolloin kuvailemasi ominaisuudet voivat olla haitaksi.

8+4 kirjoitti:

Tuo vaikuttaa ihan nasistivanhemman järkeilyltä. Mikäli lapsi ei ole paras, niin hän on täydellinen luuseri.

Tuo taas vaikuttaa pilvissä leijailevan kommunistin järkeilyltä. Esim. bio-alojen DI:ksi varoitellaan kouluttautumasta kuulemma "huonohkon työllisyyden" pelossa. Kuitenkin heidän työttömyys on n.8%. Onko sinusta kohtuutonta väittää, että kurssien pohja 8% ei kuulu kategoriaan "paras"? Hohhoijaa, herää todellisuuteen..."mutta äiti sanoi että kaikki ovat samanarvoisia"-asenne ei päde kaikissa elämän aspekteissa.

"Parhaat työllistyvät aina" on sanonta. Hoida hommasi edes perus-hyvin niin työllistyt suurimmalla osalla aloista. Ja kukaan ei ole puhunut "täydellisestä luuserista", mutta tuo todellisuuden vääntäminen halutunlaiseksi onkin erittäin ääri-vasemmistolaista...

5 kurssin kandi kirjoitti:

Voi kuinka väärässä oletkaan....

Käy ihmessä varmentamassa opettajaltasi oletko ymmärtänyt oikein.

...? kirjoitti:

Tuo taas vaikuttaa pilvissä leijailevan kommunistin järkeilyltä. Esim. bio-alojen DI:ksi varoitellaan kouluttautumasta kuulemma "huonohkon työllisyyden" pelossa. Kuitenkin heidän työttömyys on n.8%. Onko sinusta kohtuutonta väittää, että kurssien pohja 8% ei kuulu kategoriaan "paras"? Hohhoijaa, herää todellisuuteen..."mutta äiti sanoi että kaikki ovat samanarvoisia"-asenne ei päde kaikissa elämän aspekteissa.

"Parhaat työllistyvät aina" on sanonta. Hoida hommasi edes perus-hyvin niin työllistyt suurimmalla osalla aloista. Ja kukaan ei ole puhunut "täydellisestä luuserista", mutta tuo todellisuuden vääntäminen halutunlaiseksi onkin erittäin ääri-vasemmistolaista...

Lue lisää

Toisen ihmisen mielipiteet on helposti lytättävissä "tilastotieteellä".

Missä tuollaista varoittelua tapahtuu? Oletko todellakin todennut kaikkien 92 %:n työllistyneen koulutusta vastaaviin työpaikkoihin?

Hämmästyttävää, että joku kykenee tuollaisen järkeilyyn, vaikka suomen koulutus pitäisi olla maailman parasta. Ehkä ne ahkeralla harjoittelulla ja ulkolukuna saavutetut taidot eivät korreloikkaan suoraan verrannollisesti järjen kanssa.

5 kurssin kandi kirjoitti:

Jätit vain sujuvasti kommentoimatta sitä valtaenemmistöä ja keskityit pieneen marginaaliryhmään... Oikein hyvää vasta-argumentointia.

Minä ole täysin tietoinen myös tämän valtion eriarvoisuudesta ja olen sitä koko lapsuuteni ajan kokenut, mutta osoittanut ettei sillä ole mitään merkitystä jos henkilöltä itseltään löytyy tahtoa. Ja tahto on sellainen asia jota ei voi toiseen istuttaa. Sen pitää olla sisäsyntyistä. Sitä tukevat ihan tutkitut tilastot oli kyse sitten laihdutuksesta, alkoholista tai tupakasta vieroituksesta, kaikissa tilastot ovat todella huonot. Ja tutkitusti lääkärin merkitys kaikissa noissa on hyvin vähäinen.

Mietippä hetken esim. tätä tilastoa 7% niistä joita lääkäri kehoittaa lopettamaan tupakoinnin edes yrittää sitä. Näistä 7% suurin osa epäonnistuu. Ja onnistujia on jotain 1-2% väliltä. Joten kun valistat ihmistä lopettamaan tupakoinnin niin sinulla on 1-2% todennäköisyys onnistua. Todella huonot mahkut eikö vain? Joten ei ole ihme etteivät lääkärit pidä tärkeänä tarjota tukea.

Huvittavinta tässä on se että yhtään muuta hoitomuotoa, joista odotettu hyöty on noin vähäinen ei saa edes käyttää! Menisitkö itse leikkaukseen jossa on 1-2% onnistumistodennäköisyys? No et varmasti, eikä sellaista saisi edes tehdä. Kuitenkin ihan samalla periaatteella kaikkia pitäisi valistaa ja tukea, vaikka kaikki tietävät ettei juuri kukaan siitä hyödy. Suhteessa siihen kuluvaan aikaan niin siitä saatava hyöty ei edes yhteiskunnallisesti kannata. Ja silti sitä jatkuvasti lääkäriltä toivotaan. Ei hirveästi järkeä eikö niin?

Joten minun mielestäni lääkärin ei pitäisi olla ihmisen yhteiskunnallisten murheiden tuen lähde, vaan sairauksien parantaja. Tukea voi saada keneltä vaan, mutta lääketieteellistä apua ei. Mielestäni yhteiskunnallisen tuen verkko pitäisi järjestää täysin muun intressin kuin terveydenhuollon ympärille. Näin sellaiset henkilöt joilla ei oikeasti ole mitään lääketieteellistä hoidettavaa jäisivät pois terveydenhuollosta.

Tämä on oikeasti ihan yhteiskunnallinen ongelma, joka on valvennut minullekin vasta viimeisen parin vuoden aikana. Ihmiset (yleensä vanhukset) joilla ei oikeasti ole tarvetta esim. vuodeosastohoidolle vaan ovat vain yksinäisiä väkisin änkeävät vuodeosastolle usein olemattoman oireen takia ja kun ovat pari päivää ladanneet akkuja niin joko vapaaehtoisesti tai hyvin vastahakoisesti lähtevät kotiin.

Joten yhteiskunnan pitäisi järjestää täysin toisentyyppinen tukivarkosto, köyhille, vanhoille, elämäntapaongelmaisille jne... jotta terveydenhuoltoon tulisi enemmän sairaita ihmisiä, eikä sosiaalisesti ongelmaisia. On hyvin kallista käyttää lääkäriä yhteiskunnallisen tuen tarjoajana aina kun joku sosiaalisella ongelmalla hakeutuu hoitoon hän vie jonkun sairaan paikan. Ja näin monessa paikassa on oman kokemuksen perusteella jopa 1/4 terveyskeskukseen hoitoon hakeutuvasta on lähes täysin sosiaalisen ongelman vuoksi liikenteessä. Jolle yleensä kukaan ei voi mitään tehdä.

Joten tuon tuen antaminen tulee jo yhteiskunnallisestikin hyvin kalliiksi. Eikö siis olisi fiksumpaa perustaa täysin uusi intressi "pitämään seuraa ja tukemaan kanssaihmisiä myötä ja vastoinkäymisissä"? Terveydenhuolto on siihen oikeasti väärä paikka.

Lue lisää

"Ihmiset (yleensä vanhukset) joilla ei oikeasti ole tarvetta esim. vuodeosastohoidolle vaan ovat vain yksinäisiä väkisin änkeävät vuodeosastolle usein olemattoman oireen takia ja kun ovat pari päivää ladanneet akkuja niin joko vapaaehtoisesti tai hyvin vastahakoisesti lähtevät kotiin."

Potilas on siis onnellinen kun hän pääsee vuodeosastolle. Hän kuvittelee, että hänen oireet tutkitaan ja hänet hoidetaan terveeksi. Potilas yrittää olla vuodeosastolla iloinen ja kiitollinen, jotta hänen tyytymättömyytensä ei estäisi avun saantia. Kun häntä ollaan kotiuttamassa ilman tutkimuksia/tuloksia, niin hän onkin haluton lähtemään kotiin. Hänet lähetetään kotiin kärsimään samoista oireista kuin hänellä oli vuodeosastolle tullessa.

Johtopäätös lienee: Jos potilas on kiitollinen - niin potilas ei ole oikeasti sairas.
Jos potilas on tyytymätön - niin potilas vain valittaa turhasta.

Voisiko esim. erittäin ammattitaitoinen automekaanikko pyöriä lääkärin huoltoon tuoman auton ympärillä tekemättä mitään. Läväyttää laskun lääkärin käteen auton tarkistuksesta ja käskeä tulemaan takaisin, jos autossa on edelleen jotain vikaa. Kukaan ei voisi kiistää automekaanikon ammattitaitoa, mutta eikö lääkärinkin ammattitaidolla pysty päättelemään ettei automekaanikko käyttänyt lainkaan ammattitaitoaan. Kyllähän lääkärikin tietää, että auton tietokone kiinnitetään piuhoilla korjaamon tietokoneeseen, jotta saadaan auton toimintatiedot.

Vamasti löytyy työnsä tunnollisesti tekeviä lääkäreitä ja luultavvasti he myös pahoittavat mielensä huonompien lääkäreiden negatiivisesta arvostelusta.

On tutkittu, että köyhän lasta tutkitaan ja hoidetaan vähemmän kuin varakkaampien vanhempien lapsia. On tutkittu, että merkintä mielenterveysongelmista viivästyttää muiden sairauksien hoitoa.

Tuli tuon 5 kurssin kandin mielipiteistä mieleen, että lääketieteellisessä näköjään opetetaan tai sallitaan kyseenalaista asennetta, joka väistämättä johtaa epätasa-arvoiseen terveydenhoitoon.

Miksi ei tutkita lääkärin määräämiä tutkimus ja hoitotoimenpiteitä verrattuna potilaan sosiaaliseen taustaan tai muihin lääkäreiden hyväksymiin tekosyihin jättää potilas tutkimatta/hoitamatta. Ehkä pitäisi tutkia, löytyykö yhdenmukaista syytä, miksi joidenkin potilaiden diagnoosi ja hoito viivästyy. Ehkä pitäisi myös tutkia, onko potilaiden hoidon kiireellisyysarviointi yhteneväinen muun kuin sosiaalisen taustan perusteella.

Tilastoistahan ei löydy mitään tietoa täysin hoitamatta jätetyistä potilaista, mutta sieltä pitäisi löytyä kyseenalaistakin tietoa, jos niin halutaan.

Kuolinsyiden perusteella voisi tutkia, miksi tilannetta ei havaittu ajoissa ja tutkia kyseisen potilaan elinaikaiset lääkärissä käynnit. Tutkimuksen voisi tehdä terveydenhoidon tason kohottamiseksi eikä välttämättä syyllisten etsimiseksi.

..? kirjoitti:

"Ihmiset (yleensä vanhukset) joilla ei oikeasti ole tarvetta esim. vuodeosastohoidolle vaan ovat vain yksinäisiä väkisin änkeävät vuodeosastolle usein olemattoman oireen takia ja kun ovat pari päivää ladanneet akkuja niin joko vapaaehtoisesti tai hyvin vastahakoisesti lähtevät kotiin."

Potilas on siis onnellinen kun hän pääsee vuodeosastolle. Hän kuvittelee, että hänen oireet tutkitaan ja hänet hoidetaan terveeksi. Potilas yrittää olla vuodeosastolla iloinen ja kiitollinen, jotta hänen tyytymättömyytensä ei estäisi avun saantia. Kun häntä ollaan kotiuttamassa ilman tutkimuksia/tuloksia, niin hän onkin haluton lähtemään kotiin. Hänet lähetetään kotiin kärsimään samoista oireista kuin hänellä oli vuodeosastolle tullessa.

Johtopäätös lienee: Jos potilas on kiitollinen - niin potilas ei ole oikeasti sairas.
Jos potilas on tyytymätön - niin potilas vain valittaa turhasta.

Voisiko esim. erittäin ammattitaitoinen automekaanikko pyöriä lääkärin huoltoon tuoman auton ympärillä tekemättä mitään. Läväyttää laskun lääkärin käteen auton tarkistuksesta ja käskeä tulemaan takaisin, jos autossa on edelleen jotain vikaa. Kukaan ei voisi kiistää automekaanikon ammattitaitoa, mutta eikö lääkärinkin ammattitaidolla pysty päättelemään ettei automekaanikko käyttänyt lainkaan ammattitaitoaan. Kyllähän lääkärikin tietää, että auton tietokone kiinnitetään piuhoilla korjaamon tietokoneeseen, jotta saadaan auton toimintatiedot.

Vamasti löytyy työnsä tunnollisesti tekeviä lääkäreitä ja luultavvasti he myös pahoittavat mielensä huonompien lääkäreiden negatiivisesta arvostelusta.

On tutkittu, että köyhän lasta tutkitaan ja hoidetaan vähemmän kuin varakkaampien vanhempien lapsia. On tutkittu, että merkintä mielenterveysongelmista viivästyttää muiden sairauksien hoitoa.

Tuli tuon 5 kurssin kandin mielipiteistä mieleen, että lääketieteellisessä näköjään opetetaan tai sallitaan kyseenalaista asennetta, joka väistämättä johtaa epätasa-arvoiseen terveydenhoitoon.

Miksi ei tutkita lääkärin määräämiä tutkimus ja hoitotoimenpiteitä verrattuna potilaan sosiaaliseen taustaan tai muihin lääkäreiden hyväksymiin tekosyihin jättää potilas tutkimatta/hoitamatta. Ehkä pitäisi tutkia, löytyykö yhdenmukaista syytä, miksi joidenkin potilaiden diagnoosi ja hoito viivästyy. Ehkä pitäisi myös tutkia, onko potilaiden hoidon kiireellisyysarviointi yhteneväinen muun kuin sosiaalisen taustan perusteella.

Tilastoistahan ei löydy mitään tietoa täysin hoitamatta jätetyistä potilaista, mutta sieltä pitäisi löytyä kyseenalaistakin tietoa, jos niin halutaan.

Kuolinsyiden perusteella voisi tutkia, miksi tilannetta ei havaittu ajoissa ja tutkia kyseisen potilaan elinaikaiset lääkärissä käynnit. Tutkimuksen voisi tehdä terveydenhoidon tason kohottamiseksi eikä välttämättä syyllisten etsimiseksi.

Lue lisää

ja autonkorjausta ei voi mitenkään verrata toisiinsa.

mene nukkumaan... kirjoitti:

Toisen ihmisen mielipiteet on helposti lytättävissä "tilastotieteellä".

Missä tuollaista varoittelua tapahtuu? Oletko todellakin todennut kaikkien 92 %:n työllistyneen koulutusta vastaaviin työpaikkoihin?

Hämmästyttävää, että joku kykenee tuollaisen järkeilyyn, vaikka suomen koulutus pitäisi olla maailman parasta. Ehkä ne ahkeralla harjoittelulla ja ulkolukuna saavutetut taidot eivät korreloikkaan suoraan verrannollisesti järjen kanssa.

Lue lisää

Vaikka vain puolet olisivat oman alan töissä, silti pohja 50% ei kuulu kategoriaan "PARAS!" millään mitta-asteikolla. Yhtä kaikki, sanotaan nyt vaikka, että realistisesti 80% olisi oman alan töissä. 20% tai 8%, selvää vähemmistöä yhtä kaikki.

Kyllä täytyy itsekkin ihmetellä koulujärjestelmää, kun eräät yksilöt tarttuvat täysin epäolennaisiin asioihin ja punaisen langan seuraaminen on sula mahdottomuus. Olet varmaan itsekkin tietoinen, että netin selaaminen on saanut tällaista aikaan nuorison lukutaidossa, kun epäolennaista informaatiota on niin paljon ympärillä.

Ihminen on oman onnensa seppä. Vastuu menestyksestä on itsellään. Jos tästä on erimieltä, on elänyt täydessä pumpulissa ja ei ymmärrä reaalimaailmasta mitään.

fjfyjfyfgif kirjoitti:

ja pelkkä yksittäisen kirjan lukeminen ei tee kenestäkään minkään sairauden asiantuntijaa. Lääkärit ovat perehtyneet eri sairauksiin painottuvien kurssien ohella laajasti luonnontieteiden perusteisiin, tilastomatematiikkaan, epidemiologiaaan, histologiaan, mikrobiologiaan, farmakologiaan ja toksikologiaan, fysiologiaan ja anatomiaan. Kenelläkään maallikolla ei käytännössä sellaisia tietoja voi olla, joita lääkärikoulutuksessa saa. Esim. histologiaan perehtyminen vaatii mikroskopointia, fysiologiaan perehtyminen harjoitustöitä ja anatomiaa on mahdotonta oppia riittävästi ilman kolmiulotteisia malleja ja dissektioita/obduktioita. Maallikko ei pysty lukemaan useimpia lääketieteellisiä kirjoja niiden tekstin vaikeaselkoisuuden vuoksi tai hän ei kykene arvioimaan lukemaansa kriittisesti tai suhteuttamaan sitä muuhun lääketieteelliseen tutkimukseen.

Lue lisää

Varmasti noin, mutta joskus koen, että suomalaiset lääkärit nimenomaan ovat saaneet yliannoksen tilastotieteen opintoja ja tulkitsevat asioita siten, että jos on vain 5 %:n todennäköisyys, että potilaalla on joku harvinainen henkeä uhkaava sairaus, niin ei kannata mitään tutkia, kun se maksaa turhaan. Liian usein lääkäri asettuu kansantalouden kirstunvartijaksi, vaikka valan vannoneen luulisi miettivän hiukan enemmän oman potilaansa etua ja elämää.

Muualla maailmassa olen törmännyt siihen, että on määrätty potilas sairaalaan tarkkailuun, koska on 0,1 %:n todennäköisyys henkeä uhkaavaan tilanteeseen. Suomessa hoito vastaavissa keisseissä poikkeuksetta "tarkkailkaa kotona" -tyyppistä.

*yawn* kirjoitti:

Psykologiset testit? Jaahas, taas yksi näitä, jotka eivät ymmärrä lääkärien koulutuksesta yhtään mitään. Kerroppas, mitä psykologisia ominaisuuksia on hyvällä LL-tutkinnon suorittaneella? Tämän jälkeen minä kerron tapauksia, jolloin kuvailemasi ominaisuudet voivat olla haitaksi.

Lue lisää

Sitä ei sinulta kysytä, sillä et lääketieteen opiskelijana tunne psykologiatiedettä.

notadoc kirjoitti:

Varmasti noin, mutta joskus koen, että suomalaiset lääkärit nimenomaan ovat saaneet yliannoksen tilastotieteen opintoja ja tulkitsevat asioita siten, että jos on vain 5 %:n todennäköisyys, että potilaalla on joku harvinainen henkeä uhkaava sairaus, niin ei kannata mitään tutkia, kun se maksaa turhaan. Liian usein lääkäri asettuu kansantalouden kirstunvartijaksi, vaikka valan vannoneen luulisi miettivän hiukan enemmän oman potilaansa etua ja elämää.

Muualla maailmassa olen törmännyt siihen, että on määrätty potilas sairaalaan tarkkailuun, koska on 0,1 %:n todennäköisyys henkeä uhkaavaan tilanteeseen. Suomessa hoito vastaavissa keisseissä poikkeuksetta "tarkkailkaa kotona" -tyyppistä.

Lue lisää

Mutta ymmärrätkö sinä että jos on 5% todennäköisyys että potilaalla on harvinainen sairaus ja testi jolla sitä testataan sisältää 10% virhemarginaalin niin on todennäköisempää että tulee väärä diagnoosi?

...? kirjoitti:

Vaikka vain puolet olisivat oman alan töissä, silti pohja 50% ei kuulu kategoriaan "PARAS!" millään mitta-asteikolla. Yhtä kaikki, sanotaan nyt vaikka, että realistisesti 80% olisi oman alan töissä. 20% tai 8%, selvää vähemmistöä yhtä kaikki.

Kyllä täytyy itsekkin ihmetellä koulujärjestelmää, kun eräät yksilöt tarttuvat täysin epäolennaisiin asioihin ja punaisen langan seuraaminen on sula mahdottomuus. Olet varmaan itsekkin tietoinen, että netin selaaminen on saanut tällaista aikaan nuorison lukutaidossa, kun epäolennaista informaatiota on niin paljon ympärillä.

Ihminen on oman onnensa seppä. Vastuu menestyksestä on itsellään. Jos tästä on erimieltä, on elänyt täydessä pumpulissa ja ei ymmärrä reaalimaailmasta mitään.

Lue lisää

Toivon runsasta lääkärityöttömyyttä. Se nimittäin pistäisi nämä narsistisesta lääkäri-Jumalan kompleksista kärsivät maan pinnalle.

...? kirjoitti:

Tuo taas vaikuttaa pilvissä leijailevan kommunistin järkeilyltä. Esim. bio-alojen DI:ksi varoitellaan kouluttautumasta kuulemma "huonohkon työllisyyden" pelossa. Kuitenkin heidän työttömyys on n.8%. Onko sinusta kohtuutonta väittää, että kurssien pohja 8% ei kuulu kategoriaan "paras"? Hohhoijaa, herää todellisuuteen..."mutta äiti sanoi että kaikki ovat samanarvoisia"-asenne ei päde kaikissa elämän aspekteissa.

"Parhaat työllistyvät aina" on sanonta. Hoida hommasi edes perus-hyvin niin työllistyt suurimmalla osalla aloista. Ja kukaan ei ole puhunut "täydellisestä luuserista", mutta tuo todellisuuden vääntäminen halutunlaiseksi onkin erittäin ääri-vasemmistolaista...

Lue lisää

"Kurssien pohja". Hohhoijaa taas. Tuo on niin lääkismaailmassa eläneiden ajattelua. Työllistymisessä oikeassa, ei-lääkis elämässä, kuule voi ratkaista monet tekijät, kuten esim. sukunimi (oikeat kontaktit ja suositttelijat suvusta), sattuma (todellakin oikeaan aikaan oikeaan paikkaan osuminen voi ratkaista koko uran suunnan), suhteet etc.

Tutkimusten mukaan yrittäjistäkin muuten suuri osa menestyy enintään keskinkertaisesti ja supermenestyjien kohdalla sattuma eli tuuri on tärkeimpiä erottavia tekijöitä.

Kohta varmaan joku kaivaa täällä lääkistodistukset esiin ja ehkä vielä peruskoulun päättötodistuksen.........

koulutusmäärätylös kirjoitti:

Toivon runsasta lääkärityöttömyyttä. Se nimittäin pistäisi nämä narsistisesta lääkäri-Jumalan kompleksista kärsivät maan pinnalle.

Siinähän toivot, saisipahan taas nauraa kun täydet vatipäät ovat tekemässä päätöksiä. Liikaa lääkäreitä -> aivovuoto (pitääkö rautalangasta vääntää mitä se tarkoittaisi Suomen taloudelle? (vinkki: LL-tutkinto maksaa n. 200k euroa)). Kuten jo sanoin, jokainen on itse vastuussa onnistumisestaan, minulla ei olisi mitään ongelmaa lähteä pois Suomesta (ja ehkäpä sen tekee muutenkin, täällä kun verotuksella halutaan tappaa kaikenlainen elintason rakennus).

Et edes tiedä mitä narsismi tarkoittaa, taitaa olla vain muotisana jota on kiva viljellä joka paikkaan. Eli oikeistoon nojaava politiikka = narsismi? Onhan ilmaisunvapaus kiva asia, mutta mieti nyt vähän koska teet täyden pellen itsestäsi.

melkoista kirjoitti:

Sitä ei sinulta kysytä, sillä et lääketieteen opiskelijana tunne psykologiatiedettä.

Jaaha, no mikä psykologi sitten on määrittämään ominaisuuksia lääketiedettä varten? Ideana on se, että yleisesti kansan mielestä hyvältä lääkäriltä tarvittavat ominaisuudet (empatia, sympatia ym.) ovat monilla lääketieteen aloilla suuria kirouksia. Esim. kirurgille empatia on suuri riippakivi, kas kun ihminen tulisi nähdä vain koneena jossa on jotain rikki. Tunteilulle ei pahemmin ole sijaa kun potilas on kuolemassa leikkauspöydällä.

Mutta mites TK-lääkäri? Haluatko sen olevan sitten sellainen täysin tunne-kylmä ihminen, joka kertoo mikä on vikana muttei ole yhtään kiinnostunut potilaasta itsestään? Epäilen.

LL-tutkinnon omaavat tarvitsevat hyvin erilaisia ominaisuuksia, psykologinen testi ei ole mahdollinen, jos ei voida edes määrittää millaisia ominaisuuksia halutaan. Luulenpa, että kyllä tätäkin asiaa on mietitty todella fiksujenkin toimesta jo moneen kertaan, mutta siihenkin, miksi niitä ei ole tehty on syynsä.

SH:ille on psykologiset testit, koska hoitotieteeseen on helpompi määrittää k.o. ominaisuudet, lääketieteeseen ei.

5 kurssin kandi kirjoitti:

Mutta ymmärrätkö sinä että jos on 5% todennäköisyys että potilaalla on harvinainen sairaus ja testi jolla sitä testataan sisältää 10% virhemarginaalin niin on todennäköisempää että tulee väärä diagnoosi?

Lue lisää

Ilmeisesti sinusta on turhaa tutkia, koska numero 10 on numeroa 5 isompi?

Jos testi sisältää 10 %:n virhemarginaalin, niin 90 %:ia tutkituista diagnosoidaan oikein.

Jos viisi ihmistä sadasta jätetään tutkimatta ja hoitamatta, niin minusta se on aika suuri osuus. Tuossa tilanteessa pitäisi unohtaa todennäköisyys ja kysellä muita mahdollisia lisäoireita, jotka vahvistaa tai silkee pois diagnoosin mahdollisuutta. Jos yhteiskunnan varoilla ei tutkimusta kannata tehdä, niin olisi ihan hyvä mainita asiasta potilaalle, jolloin potilas voisi hakeutua tutkimukseen yksityisellä puolella täysin omalla kustannuksella.

*yawn* kirjoitti:

Jaaha, no mikä psykologi sitten on määrittämään ominaisuuksia lääketiedettä varten? Ideana on se, että yleisesti kansan mielestä hyvältä lääkäriltä tarvittavat ominaisuudet (empatia, sympatia ym.) ovat monilla lääketieteen aloilla suuria kirouksia. Esim. kirurgille empatia on suuri riippakivi, kas kun ihminen tulisi nähdä vain koneena jossa on jotain rikki. Tunteilulle ei pahemmin ole sijaa kun potilas on kuolemassa leikkauspöydällä.

Mutta mites TK-lääkäri? Haluatko sen olevan sitten sellainen täysin tunne-kylmä ihminen, joka kertoo mikä on vikana muttei ole yhtään kiinnostunut potilaasta itsestään? Epäilen.

LL-tutkinnon omaavat tarvitsevat hyvin erilaisia ominaisuuksia, psykologinen testi ei ole mahdollinen, jos ei voida edes määrittää millaisia ominaisuuksia halutaan. Luulenpa, että kyllä tätäkin asiaa on mietitty todella fiksujenkin toimesta jo moneen kertaan, mutta siihenkin, miksi niitä ei ole tehty on syynsä.

SH:ille on psykologiset testit, koska hoitotieteeseen on helpompi määrittää k.o. ominaisuudet, lääketieteeseen ei.

Lue lisää

"Empatiatestiä" tuskin on olemassakaan :) Psykologisilla testeillä psykologin haastatteluun yhdistettynä voidaan kyllä pyrkiä löytämään esim. persoonallisuushäiriöt. Väestöstä ainakin joka viidennellä on sellainen. Lääkäreiden keskuudessa on arvioitu olevan muuta väestöä enemmän mm. narsistisesti häiriintyneitä ja vaativia persoonallisuuksia. Ne ominaisuudet tuskin ovat pitkälle tähtäimellä hyväksi millään lääketieteen alueella ;)

kjhgpuoigjåkk kirjoitti:

Ilmeisesti sinusta on turhaa tutkia, koska numero 10 on numeroa 5 isompi?

Jos testi sisältää 10 %:n virhemarginaalin, niin 90 %:ia tutkituista diagnosoidaan oikein.

Jos viisi ihmistä sadasta jätetään tutkimatta ja hoitamatta, niin minusta se on aika suuri osuus. Tuossa tilanteessa pitäisi unohtaa todennäköisyys ja kysellä muita mahdollisia lisäoireita, jotka vahvistaa tai silkee pois diagnoosin mahdollisuutta. Jos yhteiskunnan varoilla ei tutkimusta kannata tehdä, niin olisi ihan hyvä mainita asiasta potilaalle, jolloin potilas voisi hakeutua tutkimukseen yksityisellä puolella täysin omalla kustannuksella.

Lue lisää

Nyt ymmärsit väärin. Tuo 10% virhemarginaali ei tarkoita sitä että se löytäisi 90% tautia kantavista. Vaan se löytää 90% tautia kantavista, JOS KAIKKI TESTATTAVAT ovat taudin kantajia.

Mutta todennäköisyys toimiin myös toiseen suuntaan, eli jos 100% testattavista on terveitä niin testi on silti positiivinen 10% näistä.

Eli jos sairauden ennakkotodennäköisyys on 5% ja käytettävissä olevan testin spesifisyys ja sensitiivisyys (mitä tuossa yllä kuvasin) ovat molemmat 90% (näin hyviä testejä in oikeasti vähän, monet paljon epätarkempia) Niin tuosta joukosta löytyy n. 9 sairasta joilla ei edes ole tautia ja 1 tai 0 oikeasti taudin kantajaa. Näin siis tulee huomattava määrä pelkkiä vääriä diagnooseja.

Joten kun tiedät tämän niin kysyn vieläkö sinun mielestäsi tuossa tilanteessa pitäisi testata?

5 kurssin kandi kirjoitti:

Nyt ymmärsit väärin. Tuo 10% virhemarginaali ei tarkoita sitä että se löytäisi 90% tautia kantavista. Vaan se löytää 90% tautia kantavista, JOS KAIKKI TESTATTAVAT ovat taudin kantajia.

Mutta todennäköisyys toimiin myös toiseen suuntaan, eli jos 100% testattavista on terveitä niin testi on silti positiivinen 10% näistä.

Eli jos sairauden ennakkotodennäköisyys on 5% ja käytettävissä olevan testin spesifisyys ja sensitiivisyys (mitä tuossa yllä kuvasin) ovat molemmat 90% (näin hyviä testejä in oikeasti vähän, monet paljon epätarkempia) Niin tuosta joukosta löytyy n. 9 sairasta joilla ei edes ole tautia ja 1 tai 0 oikeasti taudin kantajaa. Näin siis tulee huomattava määrä pelkkiä vääriä diagnooseja.

Joten kun tiedät tämän niin kysyn vieläkö sinun mielestäsi tuossa tilanteessa pitäisi testata?

Lue lisää

Kirjoitit: "...testataan sisältää 10% virhemarginaalin..."

Kun puhutaan virhemarginaalista, niin sillä käsitteellä ymmärretään hiukan eri tilannetta kuin testin sensitiivisyydellä tai spesifisyydellä.

Jos spesivisyys on 90%:ia, niin se tarkoittaa, että kymmenestä terveestä 9 diagnosoidaan oikein terveeksi ja 1 diagnosoidaan väärin sairaaksi.

Jos sensitiivisyys on 90 %:ia, niin se tarkoittaa, että kymmenestä sairaasta 9 diagnosoidaan oikein ja yksi väärin terveeksi.

Nyt selittelit tilannetta, jossa spesivisyys olisi 10 %:ia, jolloin kymmenestä terveestä 9 diagnosoitaisiin väärin. Jos spesifisyys on 10 %:ia ja sensitivisyys 90 %:ia, niin ei niitä voi yhdistää 10 %:n virhemarginaaliksi.

Nyt kun tiedät, niin ymmärrätkö kompastuneesi omaan tiedolliseen ylimielisyyteesi?

Minusta tulee halvemmaksi pyrkiä tekemään kullekin potilaalle oikea diagnoosi eikä alistaa sairasta ihmistä tilastollisen todennäköisyyden nimissä loputtomaan lääkärissä käyntien kierteeseen. Toistuvat hyödyttömät lääkärissä käynnit, tutkimukset ja tarpeettomat lääkehoidot tulevat nopeasti kalliimmaksi kuin mitä maksaisi se oikeaan diagnoosiin tarvittava testi. Sen lisäksi diagnosoimaton sairaus etenisi ilman oikeaa hoitoa ja väärä hoito vain pahentaisi/vaarantaisi potilaan terveydentilaa, mikä taasen aiheuttaa vain lisää kustannuksia.

Kun potilaalla on jokin harvinaisempi sairaus, niin lopulta pitäisi tehdä se hyvin epätodennäköinen testi.... toisin suomessa taidetaan hoitaa väärin hautaan saakka, koska on tärkeintä välttää epätodennäköisempien diagnoosien testausta.

4+4 kirjoitti:

Kirjoitit: "...testataan sisältää 10% virhemarginaalin..."

Kun puhutaan virhemarginaalista, niin sillä käsitteellä ymmärretään hiukan eri tilannetta kuin testin sensitiivisyydellä tai spesifisyydellä.

Jos spesivisyys on 90%:ia, niin se tarkoittaa, että kymmenestä terveestä 9 diagnosoidaan oikein terveeksi ja 1 diagnosoidaan väärin sairaaksi.

Jos sensitiivisyys on 90 %:ia, niin se tarkoittaa, että kymmenestä sairaasta 9 diagnosoidaan oikein ja yksi väärin terveeksi.

Nyt selittelit tilannetta, jossa spesivisyys olisi 10 %:ia, jolloin kymmenestä terveestä 9 diagnosoitaisiin väärin. Jos spesifisyys on 10 %:ia ja sensitivisyys 90 %:ia, niin ei niitä voi yhdistää 10 %:n virhemarginaaliksi.

Nyt kun tiedät, niin ymmärrätkö kompastuneesi omaan tiedolliseen ylimielisyyteesi?

Minusta tulee halvemmaksi pyrkiä tekemään kullekin potilaalle oikea diagnoosi eikä alistaa sairasta ihmistä tilastollisen todennäköisyyden nimissä loputtomaan lääkärissä käyntien kierteeseen. Toistuvat hyödyttömät lääkärissä käynnit, tutkimukset ja tarpeettomat lääkehoidot tulevat nopeasti kalliimmaksi kuin mitä maksaisi se oikeaan diagnoosiin tarvittava testi. Sen lisäksi diagnosoimaton sairaus etenisi ilman oikeaa hoitoa ja väärä hoito vain pahentaisi/vaarantaisi potilaan terveydentilaa, mikä taasen aiheuttaa vain lisää kustannuksia.

Kun potilaalla on jokin harvinaisempi sairaus, niin lopulta pitäisi tehdä se hyvin epätodennäköinen testi.... toisin suomessa taidetaan hoitaa väärin hautaan saakka, koska on tärkeintä välttää epätodennäköisempien diagnoosien testausta.

Lue lisää

Et nähtävästi ymmärrä yhtään mistä puhut ja kateutesi sekä katkeruutesi paistaa kilometrien päähän. Joten lopeta itsesi nolaaminen hyvän sään aikana.

4+4 kirjoitti:

Kirjoitit: "...testataan sisältää 10% virhemarginaalin..."

Kun puhutaan virhemarginaalista, niin sillä käsitteellä ymmärretään hiukan eri tilannetta kuin testin sensitiivisyydellä tai spesifisyydellä.

Jos spesivisyys on 90%:ia, niin se tarkoittaa, että kymmenestä terveestä 9 diagnosoidaan oikein terveeksi ja 1 diagnosoidaan väärin sairaaksi.

Jos sensitiivisyys on 90 %:ia, niin se tarkoittaa, että kymmenestä sairaasta 9 diagnosoidaan oikein ja yksi väärin terveeksi.

Nyt selittelit tilannetta, jossa spesivisyys olisi 10 %:ia, jolloin kymmenestä terveestä 9 diagnosoitaisiin väärin. Jos spesifisyys on 10 %:ia ja sensitivisyys 90 %:ia, niin ei niitä voi yhdistää 10 %:n virhemarginaaliksi.

Nyt kun tiedät, niin ymmärrätkö kompastuneesi omaan tiedolliseen ylimielisyyteesi?

Minusta tulee halvemmaksi pyrkiä tekemään kullekin potilaalle oikea diagnoosi eikä alistaa sairasta ihmistä tilastollisen todennäköisyyden nimissä loputtomaan lääkärissä käyntien kierteeseen. Toistuvat hyödyttömät lääkärissä käynnit, tutkimukset ja tarpeettomat lääkehoidot tulevat nopeasti kalliimmaksi kuin mitä maksaisi se oikeaan diagnoosiin tarvittava testi. Sen lisäksi diagnosoimaton sairaus etenisi ilman oikeaa hoitoa ja väärä hoito vain pahentaisi/vaarantaisi potilaan terveydentilaa, mikä taasen aiheuttaa vain lisää kustannuksia.

Kun potilaalla on jokin harvinaisempi sairaus, niin lopulta pitäisi tehdä se hyvin epätodennäköinen testi.... toisin suomessa taidetaan hoitaa väärin hautaan saakka, koska on tärkeintä välttää epätodennäköisempien diagnoosien testausta.

Lue lisää

mot. Maallikko ei ymmärrä lääketiedettä.

fafsa kirjoitti:

mot. Maallikko ei ymmärrä lääketiedettä.

Ihmisen todennäköisyys sairastua umpilisäkkeen tulehdukseen elinaikanaan on 7 %:ia.

Psoas sig: sensitiivisyys on 13 - 42 %:ia ja spesifisyys 79-97 %:ia.
100 terveestä 79-97 todetaan oikein terveeksi ja 3 - 21 väärin sairaaksi.
100 sairaasta 13 - 42 todetaan oikein sairaaksi ja 58 - 87 väärin terveeksi.


Obturator sign: sensitiivisyys on 8 %:ia ja spesifisyys 94 %:ia.
100 terveestä 94 todetaan oikein terveeksi ja 6 väärin sairaaksi.
100 sairaasta 8 todetaan oikein sairaaksi ja 92 väärin terveeksi.


Rovsing's sign: sensitiivisyys on 22 - 68 %:ia ja spesifisyys 58-96 %:ia.
100 terveestä 22 - 68 todetaan oikein terveeksi ja 33 - 78 väärin sairaaksi.
100 sairaasta 58 - 96 todetaan oikein sairaaksi ja 4 - 42 väärin terveeksi.

Yksittäinen testi tuottaa tilastollisen todennäköisyyden perusteella enemmän vääriä tuloksia kuin oikeita. Tästä huolimatta ei pidetä hyvänä lääketieteellisenä tietotaitona jättää umpilisäkkeen tulehdus toteamatta tai hoitamatta.

Nimimerkit "Olet ihan sekaisin?" ja "fafsa" eivät itse ymmärrä lääketiedettä.

Kuka keksii vetää asiaan kateuden ja katkeruuden? Lääketieteessä pyritään aina tekemään oikea diagnoosi eikä keskitytä välttelemään diagnoosin tekemistä yksittäisen testin todennäköisyyden perusteella. Diagnoosia ei tehdä yksittäisen testin perusteella vaan kokonaisuus ratkaisee.

huhhuh 16 kirjoitti:

"Sinulla on selkeästi jotain patoutumia lääkäreitä vastaan. Luuletko ihan oikeasti, että maallikko luettuaan yhden kirjan on sen sairauden asiantuntija? ja pystyy siis diagnosoimaan kyseisen sairauden itseltään ja hoitamaan sita?"

Kannattaisi hieman tutustua lääketieteellisen kirjallisuuden kirjatarjontaan, jossa yhdestä sairaudesta voidaan julkaista todella yksityiskohtainen opus, jota ei välttämättä edes erikoislääkärin lue läpi (niitä kirjoja kun on julkaistu todella paljon).

5 kurssin kandin pitäisi vähän paremmin tietää lääketieteellisen tiedon valtava määrän ja ymmärtää omat vaatimattomat tietonsa.

Ei potilaita hoideta tilastojen perusteella vaan oireiden, tutkimusten ja laboratoriotestien tuloksien perusteella. Tilastollisen todennäköisyyden perusteella ei hoideta vaan sen perusteella potilaan tutkimus etenee tarkoituksena tehdä kullekin potilaalle oikea diagnoosi.

Tiedätkö edes, miksi on erikoislääkäreitä eikä kaikki lääkärit erikoistu kaikkien alojen erikoislääkäreiksi?

Lue lisää

Jos potiaalla on pitkäaikaissairaus, jonka hoidosta ja tieteen kehityksestä on kiinnostunut, voi hänellä olla sairaudestaan paremmat tiedot kuin usealla lääkärillä. Etenkin jos sairaus on melko harvinainen.

Lääkärin koulutus ei ole elinikäinen tae erinomaisuudesta ja paremmuudesta sairauksien diagnosoinnissa ja hoidossa, vaan osaamistaan pitää päivittää. Oman erikosalan ulkopuolella olevat jutut unohtuvat helposti, jopa aivan perusasiatkin.

5 kurssin kandi kirjoitti:

Nyt ymmärsit väärin. Tuo 10% virhemarginaali ei tarkoita sitä että se löytäisi 90% tautia kantavista. Vaan se löytää 90% tautia kantavista, JOS KAIKKI TESTATTAVAT ovat taudin kantajia.

Mutta todennäköisyys toimiin myös toiseen suuntaan, eli jos 100% testattavista on terveitä niin testi on silti positiivinen 10% näistä.

Eli jos sairauden ennakkotodennäköisyys on 5% ja käytettävissä olevan testin spesifisyys ja sensitiivisyys (mitä tuossa yllä kuvasin) ovat molemmat 90% (näin hyviä testejä in oikeasti vähän, monet paljon epätarkempia) Niin tuosta joukosta löytyy n. 9 sairasta joilla ei edes ole tautia ja 1 tai 0 oikeasti taudin kantajaa. Näin siis tulee huomattava määrä pelkkiä vääriä diagnooseja.

Joten kun tiedät tämän niin kysyn vieläkö sinun mielestäsi tuossa tilanteessa pitäisi testata?

Lue lisää

Voisiko 5 kurssin kandi kertoa, mistä ihmismäärästä saat 9 tervettä sairasta ja 1 tai 0 taudin kantajaa? Olisi kiva nähdä, miten päädyit noihin lukuihin.

kummastuttaa kirjoitti:

Voisiko 5 kurssin kandi kertoa, mistä ihmismäärästä saat 9 tervettä sairasta ja 1 tai 0 taudin kantajaa? Olisi kiva nähdä, miten päädyit noihin lukuihin.

Ihan 100:sta ihmisestä, niin kuin varmaan sinäkin laskit vinoilu tarkoituksessa.
Jos sairauden ennakkotodennäköisyys on 5% ja testin spesifisyys ja sensitiivisyys ovat 90% (huom. ei pysty sisältämään sellaisia tuloksia jotka ovat "ehkä" joita aina kuitenkin on)

Joten sadasta löytyy n. 4 todellista sairasta ja 9 väärää positiivista (sekä 1 väärä negatiivinen). Joten nyt olet lääkärinä valinnan edessä. Oletatko että kaikki ovat sairaita? Tällöin saat 9 väärää positiivista ja löydät 4 sairasta. Eli testaus ei siis kannata. Tai sitten voit jakaa tuota ryhmää pienempiin osiin, jotta vähentäisit väärien positiivisten määrää (absoluuttista). Sen voi tehdä esim. positiivisen ennakkoarvon perusteella, jonka mukaan tiedät että n. 30% todennäköisyydellä positiivisen tuloksen saanut ihminen on sairas. Jolloin jos otat 4 ihmistä niin on tilastollisesti todennäköisesti saat ainakin yhden sairaan. (ja vääriä positiivisia on vain 3) Tosin tässäkin on ongelmana se että jos otat 4 ihmisen otoksen niin et voi mitenkään tietää (jos vain tämä testi on käytettävissä) saatko otokseen 0,1,2,3 tai 4 sairasta, mutta tiedät että n. 80% todennäköisyydellä ainakin yksi valitsemastasi 4:stä on sairas.

Eli kysymys kuuluu miten haluat lääkärinä tehdä? Löytää 4 sairasta ja julistaa 9 tervettä sairaiksi? Vai todennäköisesti löytää 1 sairaan ja julistaa vain 3 tervettä sairaaksi? Vai tehdä jotain muuta? Valinta on sinun.

Valitsit kyllä hyvin tuohon esimerkkiisi sairauden, joka on hyvin yleinen ja testejä löytyy vaikka millä mitalla. Unohdat kuitenkin että monet sairaudet, jotka ovat harvinaisia (niistähän sinä halusit puhua) diagnosoidaan vain 1 tai paria testiä käyttäen. Kaikkiin ei ole testiä ollenkaan. Tosin onneksi tulit järkiisi siinä että lääkärin päätökset pohjautuvat tilastotietoon, joten vahvistit juuri sen mitä tuolla ylhäällä sanoin, vaikka ensin väititkin vastaan. Se on aivan sama onko päätöksen pohjana summautuva todennäköisyys vai yksittäinen todennäköisyys, kuitenkin on kyse todennäköisyyksistä ja niiden mukaan mennään, ei potilaan halujen mukaan.

(lus tiettyjen testien suorista haitoista ei ole vielä edes keskusteltu)

Rikkaan jälkikasvun menemisiä ei rahan puute rajoita millään tavoin.

Köyhän kakaralla menemisiä rajoittaa rajalliset käyttörahat.

Tästä seuraa se, että köyhä ja rikas voivat olla ihan hyviä opiskelukavereita, mutta läpi elämän kestäviä ystävyyssuhteita muodostuu hyvin harvoin.

Kumma kun tietyt lääkäreiden lapset toitottavat kuitenkin joka paikassa lääkärivanhemmistaan...

Opiskeluaikana kuulin erään tiukan mielipiteen, että aikuisen opiskelijan pitää tulla toimeen omilla rahoillaan. Kyseinen henkilö halveksui henkilöitä, jotka myönsivät saavansa rahaa vanhemmiltaan.

Hämmästyttävintä asiassa oli, että kyseinen henkilö asuin vanhempiensa kanssa. Asui ilmaiseksi ja söi vanhempiensa tarjoamaan ruokaa. Vanhempien auto oli myös käytettävissä aina tarpeen vaatiessa.

Minusta kyseinen henkilö sai vanhemmiltaan enemmän taloudellista ja elintasohyötyä kuin hänen halveksimansa opiskelijat. Yksikertaisesti tämä persoona oli vain tavattoman kiittämätön omien vanhempiensa tuesta ja riittävän ylimielinen arvostelemaan toisia ihmisiä, jotka osasivat arvostaa omien vanhempien pientäkin apua.

1+12 kirjoitti:

Opiskeluaikana kuulin erään tiukan mielipiteen, että aikuisen opiskelijan pitää tulla toimeen omilla rahoillaan. Kyseinen henkilö halveksui henkilöitä, jotka myönsivät saavansa rahaa vanhemmiltaan.

Hämmästyttävintä asiassa oli, että kyseinen henkilö asuin vanhempiensa kanssa. Asui ilmaiseksi ja söi vanhempiensa tarjoamaan ruokaa. Vanhempien auto oli myös käytettävissä aina tarpeen vaatiessa.

Minusta kyseinen henkilö sai vanhemmiltaan enemmän taloudellista ja elintasohyötyä kuin hänen halveksimansa opiskelijat. Yksikertaisesti tämä persoona oli vain tavattoman kiittämätön omien vanhempiensa tuesta ja riittävän ylimielinen arvostelemaan toisia ihmisiä, jotka osasivat arvostaa omien vanhempien pientäkin apua.

Lue lisää

.... niin kyseessä oli siis varakkaan perheen lapsukainen.

hsudhjkjsh kirjoitti:

Rikkaan jälkikasvun menemisiä ei rahan puute rajoita millään tavoin.

Köyhän kakaralla menemisiä rajoittaa rajalliset käyttörahat.

Tästä seuraa se, että köyhä ja rikas voivat olla ihan hyviä opiskelukavereita, mutta läpi elämän kestäviä ystävyyssuhteita muodostuu hyvin harvoin.

Lue lisää

Ajattelen, että opiskeluaikana vanhempien varallisuus on merkittävämpää kuin myöhemmässä elämässä. Jos kaiken vapaa-ajan on töissä eikä ole aikaa eikä rahaa käydä tapahtumissa voi se estää ihmisiin tutustumista.

Suomessa on silti erittäin tavallista ja jopa velvollisuus tehdä jotain tavallista työtä nuoruusvuosina. Koskee myös varakkaiden ihmisten lapsia.

Lääkärin ja monen muun akateemisen ammatin välillä on suuri ero työn varmuudessa ja palkassa. Lääkärin työ mahdollistaa luokkanousun.

42424235 kirjoitti:

Kumma kun tietyt lääkäreiden lapset toitottavat kuitenkin joka paikassa lääkärivanhemmistaan...

Kaikki lääkäreiden lapset eivät niin tee. Osa joutuu myöntämään olevansa lääkärin lapsi kun opetustilanteissa lääkärit huomaavat opiskelijalla olevan saman sukunimen kuin kollegallaan ja kyselevät asiasta.

1+12 kirjoitti:

Opiskeluaikana kuulin erään tiukan mielipiteen, että aikuisen opiskelijan pitää tulla toimeen omilla rahoillaan. Kyseinen henkilö halveksui henkilöitä, jotka myönsivät saavansa rahaa vanhemmiltaan.

Hämmästyttävintä asiassa oli, että kyseinen henkilö asuin vanhempiensa kanssa. Asui ilmaiseksi ja söi vanhempiensa tarjoamaan ruokaa. Vanhempien auto oli myös käytettävissä aina tarpeen vaatiessa.

Minusta kyseinen henkilö sai vanhemmiltaan enemmän taloudellista ja elintasohyötyä kuin hänen halveksimansa opiskelijat. Yksikertaisesti tämä persoona oli vain tavattoman kiittämätön omien vanhempiensa tuesta ja riittävän ylimielinen arvostelemaan toisia ihmisiä, jotka osasivat arvostaa omien vanhempien pientäkin apua.

Lue lisää

Niin paljon löytyy niitä, jotka ilmoittavat asuvansa omillaan "vuokra-asunnossa" (=vanhemmilta vuokrattu nimellisellä vuokralla), saavat lahjaksi auton (ei siis tietysti ole taloudellista tukea) etc.

gggiiuui kirjoitti:

Niin paljon löytyy niitä, jotka ilmoittavat asuvansa omillaan "vuokra-asunnossa" (=vanhemmilta vuokrattu nimellisellä vuokralla), saavat lahjaksi auton (ei siis tietysti ole taloudellista tukea) etc.

Lue lisää

On kyllä ihmeellistä schaibaa täällä, että muka lääketieteen opiskelijat/lääkärit pilkkaisivat "alemmin" koulutettuja tai yleensä jotain siivoojan työtä tms. Ja "hienostelukulttuuri", mitä se on? Sisustettu koti hienostelua? Vaiko viinin juominen?

Eikös iso osa kansasta tee niin? Eipä taida matkailukaan olla hienostelevaa pilkkaamista. Lähinnä erittäin heikolla itsetunnolla varustetut ihmiset kirjoittaa tuollaisia.

Nimimerkki kirjoitti:

On kyllä ihmeellistä schaibaa täällä, että muka lääketieteen opiskelijat/lääkärit pilkkaisivat "alemmin" koulutettuja tai yleensä jotain siivoojan työtä tms. Ja "hienostelukulttuuri", mitä se on? Sisustettu koti hienostelua? Vaiko viinin juominen?

Eikös iso osa kansasta tee niin? Eipä taida matkailukaan olla hienostelevaa pilkkaamista. Lähinnä erittäin heikolla itsetunnolla varustetut ihmiset kirjoittaa tuollaisia.

Lue lisää

Kun kuuntelee nuorempien arvioita toisista ihmisistä ja sen päälle heidän arvoita itsestään, niin täytyy ihmetellä etteivätkö he todellakaan huomaa mitään ristiriitaa.

Esitetään väittämä ja sen jälkeen väitetään ettei ole samaa mieltä kun juuri väitti.

Oliko jossakin äskeittäin juttua ettei nykynuoriso tunnista ristiriitaisia väittämiä?

Jokainen vähänkään asioista jotain tietävä tietää lääkäreiden olevan palkkaeliittiä, mikä on faktaa.

missä? Aloitus oli ainakin faktaa.

212354346 kirjoitti:

missä? Aloitus oli ainakin faktaa.

Täyttä potaskaa ja lääkäreiden mustamaalaamista. Perheemme on tyypillinen lääkäriperhe eikä mitään eliittiä. Luulen, että tämä henkilö ei ole lääkäripiireissä käynytkään ja keksinyt koko jutun tv-sarjoja toljotettuaan. Nykypäivän lääkäriperheet eivät eroa mitenkään tavallisesta keskiluokasta. Isovanhempieni aikaan oli toinen juttu; silloin palkat ja arvostus olivat kovia. Toki olemme saaneet sitä kautta - pappa keräsi omaisuuden - ihan mukavan alun elämäämme, mutta työ terveyskeskuksessa on raskasta ja keskipalkattua, minulla kuutisen tonnia kuussa. Siitä on eliitti kaukana.

Hermes 2013 kirjoitti:

Täyttä potaskaa ja lääkäreiden mustamaalaamista. Perheemme on tyypillinen lääkäriperhe eikä mitään eliittiä. Luulen, että tämä henkilö ei ole lääkäripiireissä käynytkään ja keksinyt koko jutun tv-sarjoja toljotettuaan. Nykypäivän lääkäriperheet eivät eroa mitenkään tavallisesta keskiluokasta. Isovanhempieni aikaan oli toinen juttu; silloin palkat ja arvostus olivat kovia. Toki olemme saaneet sitä kautta - pappa keräsi omaisuuden - ihan mukavan alun elämäämme, mutta työ terveyskeskuksessa on raskasta ja keskipalkattua, minulla kuutisen tonnia kuussa. Siitä on eliitti kaukana.

Lue lisää

6000€/kk? Keskipalkattu? Tavallista keskiluokkaa?

No nyt alan ymmärtää mistä tässä ketjussa puhutaan.

Ja mitkä ihmeen "lääkäripiirit"? Joku vapaamuurareiden loosiko?

43tfggw4 kirjoitti:

6000€/kk? Keskipalkattu? Tavallista keskiluokkaa?

No nyt alan ymmärtää mistä tässä ketjussa puhutaan.

Ja mitkä ihmeen "lääkäripiirit"? Joku vapaamuurareiden loosiko?

Lue lisää

Keskipalkan yläpuolella ollaan kuuden tonnin tuloilla. Verotus tasaa toki nettotuloja, ja jos vaatimukset omassa elintasossa ovat kovin korkealla, ei niitä kuuden tonnin bruttopalkalla makseta. Lääkäri tienaa useimmiten mukavasti, mutta jos vertaa itseään heihin, joiden kuukausitulo on yli kymppitonnin tai paljon siitä yli, tulee eroja. Lääkärikunnan sisälläkin on suuria tuloeroja.

Sanoisin, että lääkäri on useimmiten keskiluokkainen, mutta ei "tavallinen", vaan paremminkin ylempää keskiluokkaa.