Montako kirjaa julkaistava, jotta olisi kirjailija?

Yksi. Aina tulee tarpeeseen.

"Yksi. Aina tulee tarpeeseen."

No eihän yksi riitä. Ei kansalaisopiston kurssillakaan yhden puuveneen rakentanut ole veneenveistäjä. Ammattitaidon kehittyminen siihen kestää kuulemma noin kymmenen vuotta ja vaatii paljon työtä. Ei kirjailijakaan ole yhden kirjan kirjoittaja. Kirjailijuus vaatii ammattitaitoa.

Sanoisin että yksi ja seuraava tulossa riittää. Tärkeintä on jatkuva prosessi. Jos on kirjoittanut vaikka viisi kirjaa kolmekymmentä vuotta sitten, en kutsuisi kirjailijaksi enää, vaan käyttäisin muotoa "on joskus ollut kirjailija" tai vastaavaa.

Kirjailijaliiton vaatimus on kaksi kaunokirjallista teosta. Minusta tämä on ihan hyväksyttävä luku, koska toisen romaanin kohdalla voi yleensä jo luottaa siihen, että kirjoja tulee lisääkin. Yhden romaanin kirjoittaa vielä ellei nyt tuurilla, niin ainakin ajan kanssa.

"Kirjailija" ei ole tutkinto, johon vaaditaan opinnäytteitä, mutta toki itsekritiikkiä pitää olla.

"56hgfd" : olen kirjoittanut noin viisitoista vuotta, kiertänyt kirjoituspiirejä, opiskellut kirjoittajaopistossa ja yliopistossa. Minulta on yksi kirja julkaistu, toisen kässäri valmiina. Mistä voit päätellä, ettei minulla ole lainkaan ammattitaitoa?

Riippuu kirjasta. Kymmenen harlekiinitasoista romaanitekelettä ei tee kenestäkään kirjailijaa. Toisaalta yksi klassikko voi tehdä.
Margaret Micthell kirjoitti vain yhden kirjan, jota luetaan vieläkin. Eli haluaisin ainakin itse ajatella MM:a kirjailijana.
Vain onko kirjailija ihminen, joka elättää itsensä kirjailijana? Tai saa apurahan? Entä kirjaileva toimittaja? Julkkis, joka tekee välillä jotain painettua? VOiko olla sekä kirjailija että taiteilija, vaikka näyttelijä?
Ihan turhaa vetää jotain linjoja määritelmää, sillä määrittelyjä voi tehdä monella eri tavalla. Kirjailjaliiton vaatimus kahdesta kirjasta on aika hyvä.

Kyllä minusta yksi riittää, jos se on kaunokirjallisuutta eikä tietokirja. Onhan sellaisia tunnettujakin kirjailijoita olemassa, jotka ovat julkaisseet vain yhden kirjan, ja tuntuisi naurettavalta sanoa etteivät he ole kirjailijoita. Ja jos vaaditaan jotain enemmän, niin rajanveto käy aika vaikeaksi.

Kaksi kirjaa ja kirjailijaliitto, plain and simple.
Koska yhden kirjan voi 'kirjoittaa' vaikka omista kengistään jos on huippufutari.
Yhden kirjan voi elämänpalollaan kirjoittaa, vaikkei olisi muuta annettavaa.

Nyt puhutaan siis kirjailijuutta :ammattina_ koska identiteettinä asia on eri.
Kirjailjuudessa on kuitenkin tämä kunnia-asiansa ettei prassailla ilman näyttöä.
Ammattikunnan maine menee.

Toista toisilla, voit sanoa olevasi runoilija vaikka runoilisit maksalaatikkopakettien takakansia, laulaisit diipistä suihkussa tai olisit muuten vaan huonoa seksiä. Kirjailijuudessa on vähän tarkempaa;

mutta pillunhan takia molempia miehet ryhtyvät tekemään.

En minä turhaan tullut fiksuksi, pillun takia tässä uurastin.

Miksi joku haluaa olla "kirjailija"? Minun korvaani se kuulostaa siltä, että ei pysty itseään työnteolla elättämään.

Olen puolen tusinaa julkaissut, joista kaksi puhtaan kaupallisesti. Lopuissa kustantaja vähän vedätti: Piti ostaa vanhat varastot pois ennen kuin sopimus syntyi. Mutta en missään tapauksessa suostu olemaan "kirjailija".

Mielestäni jo yksi julkaistu kirja tekee ihmisestä kirjailijan. Omakustannetta ei lasketa, koska kuka vain jolla on tarpeeksi rahaa voi saada siten oman kässärinsä läpi.

Miksi pitäisi aliarvioida ihmistä joka on kirjoittanut vain yhden kirjan? On siinäkin tekemistä ollut ja suoranainen ihme että on edes saanut kustantajan, monelle meistä kun hylsyt ovat paljon tutumpia.

Joku voi suoltaa tekstiä todella paljon, ja teoksiin mahtuu niin hyviä kuin huonojakin ja jotkut tuntuvat vain tuottavan tusina kamaa vuodesta toiseen ja sitten sitä vain ihmettelee että miten ihmeessä niitä tekstejä on edes julkaistu. Mielestäni yksi hyvä kirja on parempi kuin monta ihan OK kirjaa.

Ja joistakin syntyy vain se yksi kirja. Jotkut eivät tunne että heillä olisi enää mitään kerrottavaa, ja parempi mieluummin pitää silloin suunsa kiinni jos ei ole enää mitään sanottavaa.

Itseäni hävettäisi kutsua itseäni kirjailijaksi jos en vuosiin olisi mitään kirjoittanut. Sama kuin muurari ei ole muurari jos lopettaa muuraamisen, ellei sitten ole muurarin ammattitutkintoa. Kirjailijallahan sellaista ei voi olla ja siksi ammattinimike vanhentuu. Oikeastiko laittaisitte, yhden kirjan kirjoitettuanne kolmekymppisenä, kuudenkymmenen vuoden iässä ammatiksenne vielä kirjailija? Noloahan se olisi, vanhoilla asioilla ratsastaa.