Olen itse vielä aika nuori nainen. Olen aina ihaillut naisia, joilla on kauniit ja isohkot rinnat (toki olen ihaillut toisissa ihmisissä paljon muitakin asioita!). Itse olen aika pieni rintainen. Se ei ole koskaan ollut ongelma minulle ja olen hyväksynyt tämän asian kehossani.
Itse en menisi ottamaan silikoneita terveysriskien ja sen takia, että joutuisin leikkauskierteeseen, jossa palaa paljon rahaa.
Te, jotka olette ottaneet silikonit.. kertokaa miten koette seuraavat asiat?
Pystyttekö normaalisti urheilemaan esim. juoksemaan?
Pystytkö nukkumaan mahallaan?
Tuntuuko rinnat omilta?
Kannattiko leikkaus? Jos kannatti, niin mitä muutoksia koit elämässäsi?
Miten läheiset suhtautuivat asiaan?
VAikka itse en menisi ottamaan silikoneita, niin en tuomitse ketään joka ottaa. MInusta tämmöiset asiat ovat jokaisen henkilökohtaisia päätöksiä ja ne ei muille kuulu. Erilaiset asiat ovat ihmisille tärkeitä.. joku ottaa silikonit, toinen leikkaa nenän, kolmas haluaa hiustenpidennyksen.. itselleni on tehty nuorena kallis oikomishoito hampaille esteettisten syiden takia. SE oli kallis projeksti, mutta en ole hetkeäkään katunut. Joka kerta, kun näen peilistä suorat ja kauniit hampaat, niin ajattelen että kyllä kannatti.
Itse en menisi ottamaan silikoneita terveysriskien ja sen takia, että joutuisin leikkauskierteeseen, jossa palaa paljon rahaa.
Te, jotka olette ottaneet silikonit.. kertokaa miten koette seuraavat asiat?
Pystyttekö normaalisti urheilemaan esim. juoksemaan?
Pystytkö nukkumaan mahallaan?
Tuntuuko rinnat omilta?
Kannattiko leikkaus? Jos kannatti, niin mitä muutoksia koit elämässäsi?
Miten läheiset suhtautuivat asiaan?
VAikka itse en menisi ottamaan silikoneita, niin en tuomitse ketään joka ottaa. MInusta tämmöiset asiat ovat jokaisen henkilökohtaisia päätöksiä ja ne ei muille kuulu. Erilaiset asiat ovat ihmisille tärkeitä.. joku ottaa silikonit, toinen leikkaa nenän, kolmas haluaa hiustenpidennyksen.. itselleni on tehty nuorena kallis oikomishoito hampaille esteettisten syiden takia. SE oli kallis projeksti, mutta en ole hetkeäkään katunut. Joka kerta, kun näen peilistä suorat ja kauniit hampaat, niin ajattelen että kyllä kannatti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla on ollut silarit 10 vuotta.
Pystyin liikkumaan ja treenaamaan täysin normaalisti, mahallaan nukkuminen tuntuu epämiellytävältä, samoin hierontapedillä vatsallaan makaaminen.
Rinnat tuntuvat kyllä muutoin täysin omiltani,
Leikkaus oli yksi elämäni parhaimpia sijoituksia. Minulla oli erittäin pienet rinnat, hiukan tubulaariset. Koin olevani naiseudessani vajavainen, koska rinnat ovat melkoisen suuri osa naisen symboliikkaa. Jos minulla olisi ollut häiritsevät höröt korvat, tai joku muu vajavaisuus tai epäkohta ruumiissani, minun ei tarvitsisi edes kirjoittaa tänne tai perustella leikkaustani. Naisen rintoihin liittyy niin valtava määrä ristiriitaisia tunteita: ylpeyttä, häpeää, seksuaalisuutta, iloa, riemua jne.. että ne ovat edelleen jotekin pyhät ja niihin kajoaminen arveluttaa.
Tunsin leikkauksen jälkeen olevani kokonainen, naisellinen nainen ja tunsin valtavaa riemua voidessani vihdoin, 30-vuotiaana ostaa itselleni rintaliivit joihin oli täytettä ja jotka näyttivät kauniilta. Itseluottamukseni nousi ja olen mielestäni nyt sopusuhtainen.
Mielestäni leikkaus on oikeutettu, jos sille on oikeasti tarve ja leikkauksen haluava on kypsä ja henkisesti tasapainoinen tekemään ratkaisun. Mielellään lapsensa tehnyt. Silarit eivät ole ikuiset, itsekin tiedän että muutaman vuoden sisään voi olla vaihto edessä. Joten mikään hetkellinen päähänpisto se saa olla. Itse en olisi leikkaukseen mennyt, jos minulla olisi ollut edes A-kupin rinnat. Suoraan kaikille en siis suosittele missään nimessä sillä totta kai se lisää riskiä ja stressiä siitä että joutuu uudestaan leikkauspöydälle ja komplikaatiot ovat aina takaraivossa pelkona joten aivan täysin huolettomana näiden kanssa ei voi elää.
Te, jotka olette ottaneet silikonit.. kertokaa miten koette seuraavat asiat?
Pystyttekö normaalisti urheilemaan esim. juoksemaan?
Kyllä, ei ongelmia koska ei ole mitkään jättirinnat.
Pystytkö nukkumaan mahallaan?
Kyllä, ei mitään ongelmia.
Tuntuuko rinnat omilta?
Kyllä, yleensä en edes ajattele että minulla on implantit.
Kannattiko leikkaus? Jos kannatti, niin mitä muutoksia koit elämässäsi?
Kannatti. Nyt rintani ovat normaalit naisen rinnat, aiemmin oli mitättömän pienet.
Miten läheiset suhtautuivat asiaan?
Ei mitenkään. Kun menin leikkaukseen, kommentit olivat tyyliä: Aha.
Pystyttekö normaalisti urheilemaan esim. juoksemaan?
- Vielä en ole saanut lupaa juosta kun rinnat ovat niin tuoreet. Uskon juoksemisen kuitenkin jatkossa onnistuvan, koska esimerkiksi seksi ei tuota ongelmaa.
Pystytkö nukkumaan mahallaan?
- Vielä ei ole lupaa nukkua mahallaan. Vatsallani olen käynyt ja onnistuu. Ilolla odotan, että saan lopettaa selällään nukkumisen, se kun ei ole minulle luontevaa.
Tuntuuko rinnat omilta?
- Tuntuu. Yleensä en edes muista, että niille on mitään tehty.
Kannattiko leikkaus? Jos kannatti, niin mitä muutoksia koit elämässäsi?
- Näin kahden viikon kokemuksella, kyllä kannatti. Olisin halunnut suuremmat, se kaduttaa. Muuten rakastan rintojani ja pukeutumiseen sillä on suurin muutos. Tähän asti olen häpeillyt rintojani ja pukeutunut ''jätesäkkeihin'', nyt voin pukeutua niin kuin haluan.
Miten läheiset suhtautuivat asiaan?
- Miestä lukuunottamatta todella hyvin.
Vaihda mies sellaiseen joka tukee sinua. Miesten suusta kuulee monesti että ei sillä ole väliä millaiset rinnat naisella on, rakastan häntä juuri sellaisena kuin on…mutta kun tulee silikoneista puhe niin nämä tyhjyyttä ja makeilua kolisevat sanat muuttuvatkin että silkkarit on kauheet ja niitä on vain bimboilla.
Ei syy siinä, että rinnat olisivat kauheat tai hän pitäisi minua bimbona. Vaan sanoo, ettei ymmärrä miksi mitää ottaa jotain epäaitoa kun rakastaa minua juuri sellaisena, millainen olen. Ja hän ei nähnyt rinnoissani niitä asioita, jotka minua häiritsivät. Ja mies ei kyllä siitä syystä vaihtoon lähde :D pitäisi sattua jotain hiukan vakavempaa.
Laitoin silikonit n. 40 vuoden iässä. Minulla on 3 lasta ja rintani ovat aina olleet pienet. Imetysten ja ikääntymisen seurauksena rintani olivat kuin ajokoiran korvat, tyhjät pussit. Ehdin miettiä toimenpidettä n. 7 vuotta ennenkuin uskaltauduin. Jälkeenpäin ajattelen, että olisi pitänyt mennä silloin 7 vuotta sitten :)
Tämä ei liity mitenkään miehiin, miesten hyväksyntään tai muuhunkaan, vaan omaan itseeni.
Urheilen 3 kertaa viikossa. Minulla on hyviä liivejä. Rinnat eivät haittaa.
Vatsalla nukkuminen on hankalampaa, samoin hieronnassa vatsallaan makaaminen toimenpiteen aikana, on epämukavaa.
Läheiset tajuavaat, että tämä oli oma päätökseni. Kauneuskirurgiaan suhtaudutaan suopeammin. Katson, että teetin itselleni nimenomaan korjausleikkauksen.
Omalla kohdallani tämä oli hemmetin hieno asia. En kadu päivääkään.