Olen avoliitossa elävä luterilainen, ja rupesin tässä miettimään että jos myöhemmin vanhoilla päivilläni liittyisin katoliseen kirkkoon, niin pitäisikö minun katua papille sitä, kun nuorempana avoliitossa vastaanotin ehtoollista luterilaisessa kirkossa?
Miten katolilaiset papit ylipäätään suhtautuvat luterilaiseen ehtoolliseen? Toivovatko he katolilaisuutta harkitsevien luterilaisten käyvän kirkoissaan ehtoollisella siihen asti, kunnes siirtyvät katolisiin messuihin?
Miten katolilaiset papit ylipäätään suhtautuvat luterilaiseen ehtoolliseen? Toivovatko he katolilaisuutta harkitsevien luterilaisten käyvän kirkoissaan ehtoollisella siihen asti, kunnes siirtyvät katolisiin messuihin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kysymyksestäsi vois kirjoittaa vaikka väitöskirjan, koska nähdäkseni siihen ei ole suoraa vastausta.
Luulen kuitenkin, että vastaus on tämä: jos vilpittömän pohdinnan jälkeen katsot tehneesi väärin ja se painaa tuntoasi, niin silloin pitää. Jos taas tulet pohdinnassasi siihen tulokseen, että koska olet silloin toiminut vilpittömin mielin ja parhaan ymmärryksesi mukaan, et myöskään ole tehnyt sellaista syntiä, joka pitäisi tunnustaa raskaita syntejä varten olevassa ripissä.
Avoliitossa eläminen on synti, eikö?
Kyllä, ja tuota juuri tarkoitin, eli jos myöhemmin avioliitossa liittyisin katoliseen kirkkoon, niin mitähän pappi ajattelisi luterilaisesta menneisyydestäni.
Kiitos vastauksistanne!
No niin kai sitten on luterilaisena eläminenkin.
Pitäisikö sitäkin pyytää anteeksi?
En oikein usko. Etsimistä tämä elämä on, ja vilpitön etsiminen on hyvä asia.
Vain Poikaan Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen on kätkettynä pelastuksen mahdollisuus. Jos näet pahuutesi ja häpeät tekojasi käänny Hänen puoleensa. Tutki myös Raamatusta mikä Hänelle mieleistä ja pyri toteuttamaan Hänen tahtonsa.
Valitse paikallisseurakunnaksesi sellainen, jossa Raamattua kunnioitetaan Jumalan sanana, eikä seurakunnan kaitsija ole vikatekele, vaan täyttää Raamatun asettamat kelpoisuusvaatimukset: 1. Tim. 3:1...12; Tit. 1:5...9; 2. Tim. 2:24...25.
" - - jos myöhemmin vanhoilla päivilläni liittyisin katoliseen kirkkoon, niin pitäisikö minun katua papille sitä, kun nuorempana avoliitossa vastaanotin ehtoollista luterilaisessa kirkossa?"
Tämä on vähän outo kysymys siinä mielessä, että seksielämä avioliiton ulkopuolella on syntiä luterilaisenkin opetuksen mukaan. Luterilaiselle ehtoolliselle toivotetaan kyllä syntiset ev.lut. kirkon jäsenet tervetulleiksi, ja heidän sanotaan saavan ehtoollisessa vakavatkin synnit anteeksi. Ilman rippiä, mitä taas katolinen kirkko vaatisi.
Mutta ei luterilaiselle ehtoolliselle saisi mennä, ellei kadu syntejään. Ellei siis kadu sitä avioliiton ulkopuolista seksielämäänsä. Ja katuminen puolestaan tarkoittaa, että haluaa vastedes olla tekemättä syntiä, eli on päättänyt olla harjoittamatta seksiä muuten kuin avioliitossa.
Toisin sanoen, jos olet käynyt toistuvasti luterilaisella ehtoollisella avoliiton aikana, luopumatta seksielämästä, olet tehnyt väärin. Luterilaisenkin opin mukaan.
Kyllä tästä varmaan tulisi ripittäytyä katoliseen kirkkoon liittymisen yhteydessä.
Ripittäytyminen ei muuten ole mikään kamala "suoritus". Tulet yllättymään, miten hyvää se tekee. Parasta vain ottaa mukaan rippiin ihan kaikki, mikä vähänkin mietityttää, vaikka asia mahdollisesti olisikin "väitöskirjatutkimuksen tasolla" vain lievä synti.