Tämän jutun kopioin tuosta aiemmasta keskustelusta vastauksena siihen, että oma käytös olisi syy raiskaamiselle
Oma tarinani
Kirjoittanut: en kerro, 13.9.2004 klo 01.34
Tämä on tyhmä juttu, eikä tästä mitään opi, elävää elämää kuitenkin, kerron jutun, kun kaikki vaikuttavat niin täydellisiltä viisaudessaan, eihän mitään pahaa voisi siten sattuakaan
Tapahtui muutama vuosi sitten:
Olin kavereideni kanssa iltaa viettämässä nimeltä mainitsemattomassa baarissa. Muistan kun tanssimassa ollessani joku tuijotti minua, siis todella tuijottaa tapitti niin että se mieleeni jäi. Irvistin tälle tyypille (mikä kamala synti). Unohdin koko jutun kunnes olin jo avaamassa ovea, en siis mennyt taksilla, koska kyseisestä baarista oli kotiini matkaa vain n. 200-300 metriä. Avasin rapun alaoven ja huomasin kun joku änkeää samalla avaamisella sisälle, no eihän siinä mitään. Klo oli varmaan jotain 2-3 yöllä. Tämä tyyppi rupeaa seuraamaan minua, ei puhu mitään, ei kuitenkaan vaikuta mitenkään humalaiselta (minä taasen olen humalassa). Luulin että saisin hänet viimeistään kotiovellani karistetuksi, mutta tyyppi tunkee jalkansa oven väliin ja onnistuu pääsemään kotiini, perääntyy kuitenkin heti takaisin huomatessaan poikaystäväni, joka on tosin sammunut sohvalle. (ollut omalla tahollaan juhlimassa ). Omituinen tyyppi ei kuitenkaan vetäydy enempää, eikä anna vetää ovea kiinni.
Nappaan kaapista vasaran ja sillä aikani huidottua saan oven melkein kiinni, tyypin onnistuu kuitenkin vetäisemään minut rappukäytävään, jossa nappaa kurkusta kiinni ja kaataa maahan. Lattialla hakkaa päätäni maahan yrittäen vaientaa minut. Huudan kuitenkin niin helvetin kovaa, että poikaystäväni siihen herää (olin kai jo aiemmin häntä ravistellessani saanut ainakin osittain hereille) ja tulee rappukäytävään ja hänet nähdessään tyyppi saa heti jalat allensa ja lähtee karkuun.
Selvisin siis koko jutusta vähäisellä kähminnällä, muutamalla mustelmalla ja parilla isolla kuhmulla päähäni..
Nonnih, yks kaks kolme: pyhistelkää, haukkukaa huoraksi,syyllistäkää...
En väitä olevani mikään herran enkeli ja jos tässä jutussa olisi käynyt huonomminkin niin kaikki ainekset syyllistämiseen olisi valmiina: humalatila, oma provosoiva käytös (irvistys, tanssiminen?), pimeässä yksin kulkeminen, no vaatetusta en enää muista.
Entäpä jos olisin onnistunut napauttamaan sillä vasaralla toiselta hengen pois? Istuisin linnassa varmaan tälläkin hetkellä, tapaus olisi varmaan laskettu itsepuolustuksen liioitteluksi.
Toisaalta jos kovin paljoa huonommin olisi käynyt, en siitä varmaankaan täällä kertoisi.
Jos todellakin ottaisi aina riskit huomioon niin ei tuolla kadulla ajaisi yksikään auto. Tai sitä ei vain halua uskoa, että juuri kun itse on ylittämässä katua, niin nurkan takaa ajaisi päälle joku hullu kaahari. Miten sitä kotoaan uskaltaisi mihinkään edes lähteä, saati että lähtisi baariin juhlimaan. Eipä tuo aina pahinta pelkääminen joka asiassa voisi kovin hyvää olla kenenkään psyykkeelle.
Tässä kai pitäisi lähteä siitä, että naisetkin ovat ihmisiä omine heikkouksineen, eikä tuon kaltaisella syyllistelyllä saavuteta niin yhtään mitään.(korkeintaan häpeän tunteen, joka estää asian eteenpäin viemisen.)Kyllähän jokainen normaali-ihminen tietää, että maailma on paha paikka!
Oma tarinani
Kirjoittanut: en kerro, 13.9.2004 klo 01.34
Tämä on tyhmä juttu, eikä tästä mitään opi, elävää elämää kuitenkin, kerron jutun, kun kaikki vaikuttavat niin täydellisiltä viisaudessaan, eihän mitään pahaa voisi siten sattuakaan
Tapahtui muutama vuosi sitten:
Olin kavereideni kanssa iltaa viettämässä nimeltä mainitsemattomassa baarissa. Muistan kun tanssimassa ollessani joku tuijotti minua, siis todella tuijottaa tapitti niin että se mieleeni jäi. Irvistin tälle tyypille (mikä kamala synti). Unohdin koko jutun kunnes olin jo avaamassa ovea, en siis mennyt taksilla, koska kyseisestä baarista oli kotiini matkaa vain n. 200-300 metriä. Avasin rapun alaoven ja huomasin kun joku änkeää samalla avaamisella sisälle, no eihän siinä mitään. Klo oli varmaan jotain 2-3 yöllä. Tämä tyyppi rupeaa seuraamaan minua, ei puhu mitään, ei kuitenkaan vaikuta mitenkään humalaiselta (minä taasen olen humalassa). Luulin että saisin hänet viimeistään kotiovellani karistetuksi, mutta tyyppi tunkee jalkansa oven väliin ja onnistuu pääsemään kotiini, perääntyy kuitenkin heti takaisin huomatessaan poikaystäväni, joka on tosin sammunut sohvalle. (ollut omalla tahollaan juhlimassa ). Omituinen tyyppi ei kuitenkaan vetäydy enempää, eikä anna vetää ovea kiinni.
Nappaan kaapista vasaran ja sillä aikani huidottua saan oven melkein kiinni, tyypin onnistuu kuitenkin vetäisemään minut rappukäytävään, jossa nappaa kurkusta kiinni ja kaataa maahan. Lattialla hakkaa päätäni maahan yrittäen vaientaa minut. Huudan kuitenkin niin helvetin kovaa, että poikaystäväni siihen herää (olin kai jo aiemmin häntä ravistellessani saanut ainakin osittain hereille) ja tulee rappukäytävään ja hänet nähdessään tyyppi saa heti jalat allensa ja lähtee karkuun.
Selvisin siis koko jutusta vähäisellä kähminnällä, muutamalla mustelmalla ja parilla isolla kuhmulla päähäni..
Nonnih, yks kaks kolme: pyhistelkää, haukkukaa huoraksi,syyllistäkää...
En väitä olevani mikään herran enkeli ja jos tässä jutussa olisi käynyt huonomminkin niin kaikki ainekset syyllistämiseen olisi valmiina: humalatila, oma provosoiva käytös (irvistys, tanssiminen?), pimeässä yksin kulkeminen, no vaatetusta en enää muista.
Entäpä jos olisin onnistunut napauttamaan sillä vasaralla toiselta hengen pois? Istuisin linnassa varmaan tälläkin hetkellä, tapaus olisi varmaan laskettu itsepuolustuksen liioitteluksi.
Toisaalta jos kovin paljoa huonommin olisi käynyt, en siitä varmaankaan täällä kertoisi.
Jos todellakin ottaisi aina riskit huomioon niin ei tuolla kadulla ajaisi yksikään auto. Tai sitä ei vain halua uskoa, että juuri kun itse on ylittämässä katua, niin nurkan takaa ajaisi päälle joku hullu kaahari. Miten sitä kotoaan uskaltaisi mihinkään edes lähteä, saati että lähtisi baariin juhlimaan. Eipä tuo aina pahinta pelkääminen joka asiassa voisi kovin hyvää olla kenenkään psyykkeelle.
Tässä kai pitäisi lähteä siitä, että naisetkin ovat ihmisiä omine heikkouksineen, eikä tuon kaltaisella syyllistelyllä saavuteta niin yhtään mitään.(korkeintaan häpeän tunteen, joka estää asian eteenpäin viemisen.)Kyllähän jokainen normaali-ihminen tietää, että maailma on paha paikka!
Vastaukset 27
Vanhimmat
Häh?
En oikein ymmärrä tämän kirjoituksen pointtia.
Serkkuni joutui skinien hakkaamaksi, kun erehtyi puhumaan niille. Mitä tästä opimme? Emme mitään, paitsi että maailmasta löytyy kusipäisiä paskiaisia jotka hakkaavat (tai raiskaavat) ja joskus jollakin vain on niin huono tuuri, että joutuu uhriksi. Emme voi pitää myöskään kaikkia kaljuja valkoihoisia miehiä kollektiivisesti syyllisinä tapahtumaan.
Shit happens.
Pointti oli se, että raiskauksen uhreja yritetään syyllistää, eli itse aiheuttaa jos joutuu alttiiksi raiskaukselle: Pukeutuminen, käytös, missä liikkuu..eli mikset tajuu pitää varasi. Tyhmyydestä kärsii koko pää.
Se on itsepuolustusta, jota naiset eivät halua harjoittaa.
*tyhmyydestä tosiaan kärsii koko suku*
Ja siinä on oikein syyllistäjän muotokuva nimellä Maria.
"Pointti oli se, että raiskauksen uhreja yritetään syyllistää,..."
No kuka sinua on yrittänyt syyllistää tässä asiassa?
Minäkin ihmettelen mikä oli jutun pointti.
Ei ainakaan minun jorinoissani ole ollut tarkoitus syyllistää naisia. Vaan yrittää naiset saada ymmärtämään, että omalla käytöksellä voi ennalta ehkäistä kuvaamasi kaltaisi tapahtumia.
"
Jos todellakin ottaisi aina riskit huomioon niin ei tuolla kadulla ajaisi yksikään auto
"
Vähän huono vertaus ehkä. No kuitenkin, kyllä minä ainakin liikentessä koitan omalla ajokäytökselläni ajella siten, ettei mitään sattuisi. Olen ehkä hiukan ylivarovainenkin...
Kuten tuolla alempanakin totesin, niin eipä minullakaan kännipäissään käy mielessä lähteä kadulle hoipertelemaan. On aika todennäköistä, että silloin pääsisin eroon lompakosta ja kännykästä ja saisin vielä ainakin nenän kipeäksi. Ei lohduta yhtään vaikka minulla olisi kuinka oikeus tehdä niin.
Syyllistämisestä vielä pahuksen huono esimerkki kollegaltani murrettiin tässä taannoin auto. Hävisi sitten tietysti rokkikoneet yms. ja tietysti tuuli- ja sivulasi kappaleina. Kun hän siitä mukisi sitten ensin poliisille, niin kommentti ole, että piruako jätät sen tötterön semmoseen paikkaa yöksi. Me kollegat oltiin samaa mieltä, oma moka.
Noi raiskaukset on siinä mielessä epätasaarvoisia rikoksia, koska niiden kohteeksi joutuvat naiset. Tästä nyt valitettavasti seuraa, että ne varotoimenpiteetkin jäävät naisten murheeksi. Tämä on biologinen tosiasia jolle ei edes Lenita Airisto mahda mitään.
parin minsan viiveellä.
:)
Uhkarohkeeksi ei kannata naisenKAAN alkaa. Itsesuojeluvaisto...
Miksi pitäisi ottaa taksi kotiin, jos asuu 200-300 metrin päässä baarista? Ihan oikeesti?
Ei tarvitse ottaa, mutta pitää hyväksyä se tosiasia, että on olemassa hyvinhyvin pieni riski tulla raiskatuksi matkan varrella.
Ja tämän hyvinhyvin pienen riskin takia täytyy käyttää elämästään suuri aika ja energia riskin torjumiseen? Käyttää ei-naisellisia vaatteita ja lättäkenkiä (jotta pääsee karkuun ja kovaa), käyttää rahaa takseihin, käydä itsepuolustuskursseilla, harjoitella itsepuolustustaitoja, etteivät ne pääsisi unohtumaan, varoa tuntemattomia ja tuttuja, erityisesti tuttuja, sillä suurin osa raiskaajista on naiselle tuttuja, elettävä ylipäätään hyvin hyvin nunnamaista elämäää.
Kysymys kuuuluukin, miksi raiskaajien elämää ei rajoiteta?
No katsos kun.
Aika mielellään varmasti rajoitettaisiinkin. Mutta, pahus sentään, on aika vaikea etukäteen tunnistaa se raiskaaja. Tietysi jos sinulla on jokin keino etukäteen tunnistaa raiskaaja, niin kerro ihmeessä.
Ihan sama juttu kuin, että mistä tunnistaa vaikkapa ryöstäjän etukäteen. Olisi aika ikävä yhteiskunta (aiheesta on tehty leffakin, muistaakseni) jos tiettyjen perusteitten perusteella voisi ihmisiä pistää telkien taakse ikäänkuin etukäteen, varuilta.
Ei kukaan täälläkään sitä taksia sen kummemmin tilaisi.. voi sitä virtuaalisemmosen aina mielessään tilata.
Edelleen: syyllistämisellä ei kukaan voita mitään, no ehkä raiskari tuntee olevansa jotenkin oikeutettu tekoonsa.
Ilmeisesti niin paljon helpompaa on sitten saada massat varustautumaan siltä varalta, että joutuu uhriksi?
Ei tullut mieleen esimerkiksi johdattaa mahdollista raiskaajaa miettimään uudemman kerran ihan vaikka lainsäädännön avulla, että ei ole kannattavaa raiskata? Sinä kannatat mieluummin tätä raskasta massahysteriaa- ja syyllistämistä -koneistoa mieluummin-ko?
Kuten olen jo monesti aikaisemminkin todennut, niin mielestäni tuomioita raiskauksista ja muistakin rikoksista tulisi koventaa ja paljon.
Nykyään kun käytössä vähän sellainen 'pai pai, kyllä me ymmärretään' mentaliteeti.
En minä 'kannata' mitään 'koneistoa' olen vain todennut, millainen maailma on. Siitä huolimatta vaikka kuinka haluttaisiin sen olevan kovasti erilainen.
On se kumma jos toteaa, että raiskauksia kuten muutakin rikollisuutta voi välttää olemalla varovainen, niin heti on joku huutamassa, että ilkeä sovinisti raiskari syyllistää uhrin. *syvä huokaus*
Tosiasia kuitenkin on että nimenomaan raiskauksen uhria syyllistetään isolla kädellä, vastaavaa voisi löytää jonkun toisen vammauttaneen tai tappaneen kolarin ajaneesta juoppokuskista, samankaltaista häpeäntunnetta... Juuri tuo "mikset ollut varovaisempi" juttu syyllistää uhria, sillähän ei ole yhtään mitään muuta tarkoitusta, vai onko?
Miksi juuri raiskattu kokee enemmän syyllisyyttä ja häpeää eikä "pelkästään" pahoinpidelty tai varkauden uhriksi joutunut? Miksi asiasta on huomattavasti vaikeampi puhua? Miten mies kokee raiskatun naisen, jopa oman tyttöystävänsä?Taustalta löytyy taas tämä myytti naisen puhtaudesta ja neitsytihannoinnista. Miksi raiskattu nainen menee ensimmäisenä pesemään itsensä ja kokee olevansa likainen pitkään tapahtuneen jälkeenkin. (tätä tuskin tapahtuu vaikka ryöstön yhteydessä)
Kyllähän mieskin ymmärtää sen kynnyksen verrattuna jos itse joutuisi raiskatuksi tai jos joku vetäisi nekkuun ja veisi lompakon.Aikoinaan radiossa, kun sinne sai soittaa ja kertoa ongelmistaan, oli tapaus, jossa nuorehko mieshenkilö sanoi vakavasti harkitsevansa itsemurhaa, koska oli joutunut raiskauksen uhriksi ja ei pystynyt kertomansa mukaan enään kohtaamaan tyttöystäväänsä. Luulisin, että häpeä lähtee jo lapsuudesta, jolloin opetetaan tiettyjä ihmiskehon osia piilottelemaan. Esim. miksi naisen nännin vilahtaminen julkisella paikalle tahattomasti on huomattavasti nolompaa kuin miehen vastaava tilanne. Alapään häpeys on taas melko samanlaista.
ole itsepuolustutaito rasitteena.
En edes ymmärrä millainen ihminen/nainen kokee sen rasitteena ja rajoitteena!
Sen tarkoitushan on tasan päinvastainen!
Ei kai se itse taito kenellekkään ole rasitteena, vaan ajatus siitä, että sinun on jatkuvasti oltava peloissasi.
Vaikka unohdettaisiin kaikki kännissä tehdyt riskialttiit matkat baarista kotiin, niin kyllä itse ainakin joudun esim. iltavuorosta tullessani todella tarkkaan, mitä reittiä uskallan kävellä kotiin. Samoin jos joudun illalla käyttämään metroa (en omista autoa, eikä taksiin ole varaa), joudun koko ajan pälyilemään olkani yli kuka epämääräinen tyyppi roikkuu kintereilläni.
Ja vaikka omaisin minkälaiset itsepuolustus taidot, ei niistä kovin pitkälle ole apua, jos vastassa on yhden sijasta kolme ahdistelijaa.
vai leikitkö sinä?
Asia on päinvastoin. Kurssilla sanottiin moneen eri otteeseen että tieto lisää turvallisuutta. Se, että hommasta voi selvitä, kunhan pitää tietyt asiat mielessään ja opettele suoranaista väkivaltaan vastaamista. Pelko vähenee. Niin ne väittivät. Alan ammattilaiset.
Jos tietäisit, miten näissä tilanteissa tulisi toimia, ei tarvitsisi pälyillä olan yli pelokkaasti vaan voisit rauhassa keskittyä ympäristösi tarkkailuun, mikäli siihen on aihetta.
Onko niistä puuttuvista itsepuolustustaidoista enemmän hyötyä kolmen ahdistelijan kanssa kuin yhden?
linkki, josta asia selviää. Paremmalla suomen kielellä, kuin mitä minä osaan.
http://www.nicehouse.fi/omahuone/kriisiapu/defend.htm
Jos tässä edelleen on jotain mitä et ymmärrä ja vieläkin katsot että itsepuolustus lisää naisten pelkoa ja turvattomuutta, ota yhteys esim. poliisiin. Ehkä he voivat auttaa sinua.
millä logiikalla naiselta onnistuu mennä kännissä epämääräisten miesten matkaan.
he esittävät olevansa rohkeita.
onnistuuko se sitten raiskattuna paremmin?
ja kannattaisi myös opetella lukemaan tarkemmin. En nimittäin muistaakseni missään vaiheessa kirjoittanut, että itsepuolustus LISÄÄ pelkoa. Kyse oli siitä, kuinka jatkuva pelon tunne on stressaava ja ahdistavaa. Itsesuojelulajien opiskelu varmasti jossain määrin vähentää tätä pelkoa, mutta se voi myös vastavuoroisesti luoda liiallisen uskon itseensä, jolloin ei ymmärrä paeta silloin, kun siihen on mahdollisuus.
Mitä tulee noihin sivulla esitettyihin ohjeisiin, niin ne nimen omaan korostivat sitä, kuinka naisen on jatkuvasti oltava varuillaan ja pelätä koskemattomuutensa puolseta. Jos haluasisin elää noiden ohjeiden mukaan, tarkottaisi se sitä, että kulkisin jatkuvasti varuillani, puhelin valmiina kädessä, välttäisin useimpia Hesan paikkoja ainakin ilta-asikaan, (eli pysyisin kaiket illat kotona), juoksisin karkuun joka toista vastaantulijaa (koska he vaikuttavat epäilyttäviltä), jne.. Ei kuulosta kovin seesteiseltä tuo elämä noiden ohjeiden mukaan.
mitä kuvasit, on muuten ihan arkipäivää miehen maailmassa. Ainakin, jos ei satu olemaan mieletön kaappi, kuten en itsekään ole. Epäilenpä, että väkivallan kohteeksi joutumisen riski on moninkertainen verrattuna naisimmeiseen. Minut on kuskattu elämäni aikana 4 kertaa sairaalaan baarireissun jälkeen, ihan vain käveltyäni yksin ja ketään provosoimatta kotia kohti.
Kukaan ei silti tule puolustamaan koskemattomuuttani kulkea huoletta missä vaan ja milloin vaan. Miehisessä maailmassa on itsestäänselvyys, että nekkuun saattaa tulla tietyissä tilanteissa suuremmalla todennäköisyydellä kuin toisessa. Nekkuun saati ei tietenkään ole uhrin vika, mutta kyllä minä miehenä ymmärrän ne tilanteet, milloin kannattaa varoa ja pelätä, pitämättä itsepintaisesti kiinni oikeudesta fyysiseen koskemattomuuteen. Ei ole elo seesteistä, pelätä täytyy ja varuillaan kannattaa olla tietyissä tilanteissa. Valitettavasti.
Älkääkä nyvät ihmiset tulko nyt sanomaan, että "mitäs hakkaatte äijät toisianne". Minä en ole koskaan lyönyt ketään.
että paremmalla suomella kuin mitä minulla on. Olen puolisuomalainen ainoastaan ja erehdyksiä sattuu. Kiitti kun oikaisit.
Olen silti sitä mieltä että asiaan valmistautuminen lisää turvallisuuden tunnetta.
Olen ulkomaalaisen näköinen, latinoäitini vuoksi, ja olen itse kohdannut varsinkin täällä Suomessa rasismia. Se jos mikä pelottaa, sillä se kohdentuu ulkonäkööni. Minusta näkee että olen muualta.
Siksi kävin kurssin ja pelot hälvenivät kummasti.
Ja joka tapauksessa se on parempi kuin ei mitään!
kuten se vanha pankkiorava sanoi...
Väkivalta on sukupuolistunut ja me ihmiset pidämme sitä yllä.
Minua ei ole hakannut koskaan kukaan. Mutta olenkin varovainen, olematta silti yhtään hysteerinen.
Nämä Marian miehiset näkökulmat asettuvat taas kehikkoon sujuvasti, Mariahan on oikeasti mies naisnimimerkin takana. Kenelläkään naisella ei ole oikeasti jatkuvasti näkökulma ja mielipiteet tarkasteltuina miehisestä katsantokannasta.
viestisi tarkoituksen.siis sen mitä mulle halusit sanoa.
onko tää ymmärrettävä niin että on miehistä puolustaa omaa itseään ja elinoikeuksiaan? mitäs se feminismi sit on?
Noita vastausketjuja luettuani tuli aika epätodellinen olo. Pitkälti kansa jakautuu kahteen kastiin karrikoiden:
1. Raiskauksen uhri on keskimäärin 50%:sti syyllinen tapahtumaan.
2. Raiskauksen uhrissa ei ole mitään syytä tilanteeseen.
Itse olen tuosta välimaastosta. Toisaalta haluan ajatella, että pukeutumisesta, humalatilasta, käyttäytymisestä jne huolimatta jokaisella on oikeus kulkea vapaasti olematta peloissaan mahdollisista tapahtumista joita valitettavan paljon nykyisin tapahtuu. Vaikka nainen kulkisi alasti 5 promillen kännissä kaupungilla, ei se oikeuta ketään häntä raiskaamaan. Toki silloin jos hän tällaista jolta kulta pyytää niin raiskauksessa ei ole mitään väärää. Mutta eihän se silloin sellainen olekkaan. Yhtälailla kaikilla on myös oikeus kulkea jurrissa ja vaikka kaikki rahat kädessään kaupungilla ilman että tulee ryöstetyksi ja samalla menettää muutama hammas.
Maailma ei kuitenkaan toimi näin. Omalla käytöksellään ja toimillaan voi erilaisia epämielyttäviä tilanteita ehkäistä. Se ei välttämättä tarkoita suunnitelmallista baarista poistumista tai tarkoituksenmukaista pukeutumista. Vaatii pientä maalaisjärkeä. Yksin ei uskalla kulkea missään suuremmassa kaupungissa ilman vaaraa väkivallasta, ryöstöstä, raiskauksesta tms. En tiedä todennäköisyyksiä joutua esim. raiskatuksi eri kaupungeissa eri viikon- ja vuorokauden aikoihin. Heti kohta tätä riskiä varmasti vähentää jos kulkijoita on kaksi tai useampia.
Vaikka järkevällä käyttäytymisellä ja toimimisella voi ennalta ehkäistä erilaisia ikäviä tilanteita, ei kuitenkaan voida lukea uhrin esim. vähäistä pukeutumista tai yksinkulkemista lieventäväksi asianhaaraksi. Sen nyt pitäisi olla jokaisen oikeustajun vastaista. Nimimerkki "Marian" kirjoitukset itsepuolustuksesta ja voimasta ovat sinällään toissijaisia, että mielestäni vapaassa yhteiskunnassa turvallisen liikkumisen edellytyksenä ei voida pitää väkivallan taitamista. Tosin "Marian" kirjoitukset ovat muutenkin hieman enemmän oikeistolaisia.
Ks. tarinan kirjoittaja ei ainakan minun mielestäni ole syyllistynyt minkäänlaiseen provosointiin (käsittämätön käsite raiskausjutuissa) tai omalla käytöksellään edesauttanut uhriksi joutumista. "Marian" pitäisi olla iloinen siitä, että kirjoittaja turvautui väkivaltaan.
En tokikaan väitä, etteikö väkivaltaan saisi turvautua raiskaustilanteissa. Onhan se suotavaa puolustaa itseään parhaiksi näkemillään keinoilla. Oikeus sitten aikanaan päättää keinojen oikeellisuudesta ja mahdollisesta liiallisuudesta.
Kuspäitä mahtuu maailmaan. Tämän vuoksi ei raiskaukselta ole turvassa nykyaikana vaikka nainen pukeutuisi kaapuun eikä poistuisi ikinä kotoaan ellei hän ole kommando tai hallitse karaten jaloa taitoa kuin Texas Ranger telkkarissa.