"Lapin sodassa suomalaisjoukot ratkesivat ryyppäämään lähes tragikoomisella tavalla. Sotilaiden taistelumotivaatio oli muutenkin heikko. Tornion valtauksessa lokakuun alussa 1944 miehistö eksyi Tornion Pikku-Berliiniin, jossa on natsi-Saksan Lapin armeijan elintarvikevarasto ja huomattava määrä erilaisia alkoholijuomia. Viinalle perso sotajoukko käyttäytyi kuin karkkikauppaan eksynyt lauma lapsia, viinan ryöstely ja juopottelu alkoi saman tien. Pataljoonien I ja II komentajat ottivat myös osaa juominkeihin eivätkä ilmoittaneet ylimmälle johdolle valtauksen kosteasta käänteestä. Lopulta humalaisia oli niin paljon että, että pataljoonat olivat lähes taistelukyvyttömiä. Tilanne selvisi johdolle muutaman tunnin päästä ja selvät upseerit yrittivät saada tilanteen haltuun. Pahimmat vastaan hangoitelleet vangittiin. Vahvistukseksi saapunut pataljoona kuljetettiin vahingossa Pikku-Berliiniin ja viina ryöstely toistui uudestaan."
Myös ammattiupseereille viina maistui:
"Veteraanien muistelmien mukaan yksi syvälle alkoholismiiin vajonneista oli Viipurin 20. prikaatin II pataljoonan komentaja Kurt Erik Bäckman. Ilmari Turja muistelee, kuinka Bäckman vuonna 1941 piti kiinni viinoistaan kuin aarteesta, ei tarjonnut niistä kenellekään ja joi jopa osastonsa jouluviinat yksin. "Itse jouduin henkilökohtaisesti hakemaan hänelle divisioonan varastolta viinaa yhteensä 110 pulloa. Sääntönä oli kaksi pulloa illalla viereen. Ne tyhjenivät yön aikana. Kun hän alkoi puolenpäivään aikaan vähän selvetä, auttoi kolmas pullo päivän yli. Bäckman joutui myöhemmin sotaoikeuteen Viipurin menetyksen jälkeen vuonna 1944 kun oli menettänyt joukkojensa hallinnan ja paennut komentopaikalta. Hänet tuomittiin varomattomuudesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta kahdeksaksi kuukaudeksi vankilaan. Hän ampui tuomion jälkeen itsensä 25. tammikuuta 1945. Tuomio nousi myöhemmin korkeimmassa oikeudessa vuoteen"
Lähdä: Ruma sota, toimittanut Sari Näre ja Jenni Kirves, sivut 202-203
Myös ammattiupseereille viina maistui:
"Veteraanien muistelmien mukaan yksi syvälle alkoholismiiin vajonneista oli Viipurin 20. prikaatin II pataljoonan komentaja Kurt Erik Bäckman. Ilmari Turja muistelee, kuinka Bäckman vuonna 1941 piti kiinni viinoistaan kuin aarteesta, ei tarjonnut niistä kenellekään ja joi jopa osastonsa jouluviinat yksin. "Itse jouduin henkilökohtaisesti hakemaan hänelle divisioonan varastolta viinaa yhteensä 110 pulloa. Sääntönä oli kaksi pulloa illalla viereen. Ne tyhjenivät yön aikana. Kun hän alkoi puolenpäivään aikaan vähän selvetä, auttoi kolmas pullo päivän yli. Bäckman joutui myöhemmin sotaoikeuteen Viipurin menetyksen jälkeen vuonna 1944 kun oli menettänyt joukkojensa hallinnan ja paennut komentopaikalta. Hänet tuomittiin varomattomuudesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta kahdeksaksi kuukaudeksi vankilaan. Hän ampui tuomion jälkeen itsensä 25. tammikuuta 1945. Tuomio nousi myöhemmin korkeimmassa oikeudessa vuoteen"
Lähdä: Ruma sota, toimittanut Sari Näre ja Jenni Kirves, sivut 202-203
Vastaukset 56
Vanhimmat
Saksalainen 2. MS lentäjäsankari (se jolla on eniten pudotuksia) kertoo muistelmakirjassaan miten hän ja toverinsa lensivät monta viikkoa päissään itärintamalla.
Jotain gruusialaista herkkuviiniä riitti.
Niin että on ne juoppoja olleet muutkin.
Samassa kirjassa kertoo venäläisten maavoimien sotilaiden hyökänneen aivan hirveän humalassa.
"Saksalainen 2. MS lentäjäsankari (se jolla on eniten pudotuksia) kertoo muistelmakirjassaan miten hän ja toverinsa lensivät monta viikkoa päissään itärintamalla."
Viitannet kapteeni Helmut Lipfertin muistelmiin? Eniten Itärintaman pudotuksia (352 kpl) oli Erich Hartmannilla. Lipfert taisi olla täpärästi kymmenen sakissa 203:lla pudotuksellaan.
Väitti kirjassaan, että pienessä tuiterissa lentäminen onnistui kuin nuorelta jumalalta, mutta siinä tilassa ei tullut ilmavoittoja vaan usein osumia omaan koneeseen.
Muistaakseni oli Hartmannin kirjassa juopottelusta, mutta saatan muistaa väärinkin.
Hartmann ei itse kirjoittanut omia muistelmia.
Sen sijaan mainittu Helmut Lipfert kirjoitti ja kirja on suomennettu (jopa kahdesti) ja saatavissa ainakin Koala-kustannuksesta. Erittäin suositeltavaa lukemista!
Juuri Lipfert kertoo, että Krimin lähistöltä löytyi valtava varasto kuohuviiniä ja kuinka sitä surutta myös käytettiin. Seuraamuksista hän mainitsee juuri sen, että huppelissa tuli harvoin ilmavoittoja, mutta helposti osumia omaan koneeseen. Lisänähän mainitsi, että 'jalo juoma' aiheutti usein mahtavan ripulin, mikä sai lennon tuntumaan varsin pitkältä!
Tuo tuiterissa lentely on NIMENOMAAN Lipfertin (mainiossa) muistelmakirjassa!
Ja jotta ei tule väärää mielikuvaa niin tarina liittyi siihen, että ollessaan Krimillä lento-osasto löysi ison varaston täynnä kuohuviiniä ja sitä käytettiin sitten hyväksi. Tarinan mukaan 'jalo juoma' aiheutti sivutuotteena myös ripulin ja mikä sai sotalennon usein tuntumaan varsin pitkälle:-)
Totuuden nimissä kannattaa myös mainita, että muilla rintamaosilla ei yhtä iloisia löytöjä tehty ja valtaosa sotalennoista tehtiin aina selvin päin!
Erich Hartmann ei koskaan julkaissut omia muistelmiaan.
Muistan kuinka Talvisodassa taistellut isosetäni kertoi erään sotamiehen saaneen kotipaketissaan viinapullon.
Pahaksi onneksi joukkue komennettiin vastahyökkkäykseen.
Kovassa nousuhumalassa ollut sotilas "ryhtyi riehumaan kuin älytön".
Kaatui parin minuutin kulutttua.
Suomalaiset miehet olivat jo tuolloin tunnettuja juoppoudestaan. Heti kun viinaa saivat se juotiin.
Viina pitää juoda heti pois ettei se pilaannu, sehän vanha viisaus.
Niin? Et yhtään sorru yleistykseen... ethän?
"Suomalaiset miehet olivat jo tuolloin tunnettuja juoppoudestaan. Heti kun viinaa saivat se juotiin."
Tosin sota-aikana sitä saattoi ostaa vain lomalla, jonka asemasota-vaiheessa sai 1-2 kertaa vuodessa. Vartiovuoro piti aina hoitaa ja myös se esti kännäämistä suomalaisilla.
"Tosin sota-aikana sitä saattoi ostaa vain lomalla, jonka asemasota-vaiheessa sai 1-2 kertaa vuodessa."
Eipäs valehdella sillä asemasodan aikaan lomia sai paljon useammin. Sitäpaitsi vanhemmat ikäluokat kotiuitettiin.
parhaimmillaaankin neljän kuukauden välein.
MItä tullee alkoholin saatavuuteen, niin Petroskoissa ja Karhumäellä oli Alkon varastomyymälät, joista sai suuriakin määriä kerralla, esimerkiksi koko komppanian tilauksen.
Lomalta palaavan edellytettiin tuovan sen neljä pulloa ja tarjoavan kavereillekin.
"Eipäs valehdella sillä asemasodan aikaan lomia sai paljon useammin. Sitäpaitsi vanhemmat ikäluokat kotiuitettiin. "
Aika kepeästi nimittelet? Jos niitä lomia sai sitten 3-4 kertaa vuodessa niin ok! Lomat koskivat tietenkin vain sotaväessä olleita. Jatkossa, jos olet tietävinäsi jonkun asian paremmin niin riittää, että kerrot kantasi!
Lomilla ostettiin ja tuotiin viinaa korsukavereille. Vuorollaan jokainen kävi lomilla. Ei se nyt sen ihmeempää ollut, asemasotavaiheessa ei ollut kunnolla asiallista tekemistä, joten aikaa riitti viihteellekin.
Kaukopartioiden varustukseen kuului muutama viinapullo. Ei sitä sentään juotu humalaan asti, vaan tiukan paikan tullen otettiin puoli mukia.
Nooh jaah. Ehkä ne saamelaiset, lappalaiset ja Pohjanmaan peräkylien poijjat.
Antohy Beevorin mukaan Berliinissä puna-armeijalaisia kuoli melkoinen määrä kun ryyppäsivät erään tehtaan sammioista jonkinlaista kemikaalia.
Oli myös yleistä, että venäläiset joivat kaiken maailman jäähdytysnesteitä tai tykeissä hidastamissa ollutta glyseriiniä. Amatööripohjalta syntyi myös käytännön kemistejä, jotka tiesivät miten näistä nesteistäsai myrkyllisyyden poistettua.
Jossakin kirjassa (en enää muista mikä) on ollut sellaista tietoa, että myös suomalaiset puhdistivat denaroitua spriitä erilaisilla menetelmillä. Yksi konsti oli laskea sprii jääkylmää metallia pitkin, jolloin denturointi aine jäätyi putkeen ja sprii oli kuulema juontikelpoista.
Suomalaiset "valtasi" Sortavalan viinakaupan talvisodan jälkimainingeissa ja polttivat suurelta osin kaupungin. Venäläiset ottivat Sortavalan hallintaansa vasta 19.3.1940. U. A. Käkönen kertoo kirjassaan - Sotilasasiamiehenä Moskovassa mielenkiintoisen episodin talvisodan rauhan jälkeisestä yhteistyöstä puna-armeijan päälliköiden ja suomalaisten upseereiden juhlinasta Sortavalassa.
Ehkä parhaiten on dokumentoitu Kenraali Walleniuksen tapaus kun hän tarttui pulloon kun hänet siirrettiin Lapista talvisodan lopulla johtamaan taistelua Viipurinlahdella. Wallenius oli ollut monta päivää ympäri päissään jonka johdosta sodanjohto menetti lopullisesti luottamuksen häneen.
Kyse oli selakka Pulituurista. Siis selakkaa ja liuottimena spriitä. Siitä oli helppo tehdä juomakelposta monellakin tavalla.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pulituuri
Pulituuri (vanh. myös polituuri < ruots. polityr < lat. politura[1] 'kiilto') eli puusepänlakka on yleisnimike pintakäsittelyn viimeistelyyn käytetyille kiillotusnesteille. Tunnetuin merkitys pulituurille on ns. ranskalaisessa kiillotuksessa käytetty spriipohjainen sellakkaliuos. Alkoholistit tapasivat erottaa liuoksesta sellakan käyttääkseen spriitä päihteenä.[2] Pulituuriin liuotettiin suolaa, pulloa ravistettiin, ja näin lakka putosi sakkana pohjalle, jättäen juomakelpoisen pirtun pintaan.[2] Tästä tavasta sai alkunsa nimitys "puliukko", vaikka pulituurin käyttö olikin muihin korvikealkoholeihin verrattuna vähäistä.[2]
Aina on maistunut.
Sen jälkeen kun viljaa alkoi jäädä yli syömisen ja dislaustaidot kehittyivät on poltettu viinaa luvalla ja luvatta. Ja juotu myös ajoittain enemmän ja vähemmän.
Nykyaikaan verrattuna sota-ajan ihmiset joivat varsin vähän. Juoppojhan on ollut aina ja joka ammatissa. Ennen juomista peiteltiin nykyistä enemmän.
Ei niistä lomaviinoista montaa miestä känniä saanut. Nuo viinavarastojen ryöstöt ja kännäämiset oli luonnollisia, kun paukalle satuttiin niin tottahan se maistui. Tottumattomat, väsyneet ja varmaan nälkäisetkin miehet tuli tietysti nopeasti juomalla nopeasti kovaan känniin.
Viipurin menetyksen syyt ei varmaan enää koskaan täysin selviä. Selvittämättä jäi armeijakunnan ja päämajan osuus tapahtumiin.
"Viipurin menetyksen syyt ei varmaan enää koskaan täysin selviä. Selvittämättä jäi armeijakunnan ja päämajan osuus tapahtumiin. "
Ne on selvitetty perusteellisesti mm. Eeva Tammen ja Eero Elfvengrenin kirjassa "Viipuri 1944".
Mikä osuus päämajalla ja armeijakunnalla oli heidän mukaansa?
Vai oliko syy pelkästään Kempin?
Olet lapsellisen tietämätön päivänselvistä asioista.
Pontikkaa keitettiin ja kiljua juotiin. Mahorkat ostettiin venäläisiltä nylonsukkahouillla.
Aika erikoisen jutun luin vuosia sitten jänkäjääkäreitä käsittelevästä kirjasta, en nyt muista sen nimeä.
JR 12 oli Kiestingin vai olikohan ne vielä Kantalahden suunnassa, kuitenkin oli talviaika ja päähenkilönä oli alikersantti tai kersantti.
Kavereiden teltta sattui olemaan lähellä jotain saksalaisten huoltotelttaa ja he näkivät kuinka sinne kannettiin konjakkipulloja. Tietysti porukka yritti vaihtaa konjakkia suomalaisiin tavaroihin mutta saksalainen huolto vääpeli ei ollut niistä kiinnostunut.
Viinanhimo yltyi niin, että pojat tekivät suunnitelman sen saamiseksi. Sovittiin, että muutama mies menee saksalaisten linjan eteen ja he ampuvat konepistooleilla lyhyitä sarjoja mutta tulevat liukkaasti pois ennen kuin saksalainen tykistö tai KRH avaa tulen, siinä voisi käydä hullusti.
Konepistoolitulen alkaessa saksalaiset luulivat NL partion yrittävän vanginsieppausta, tietysti kaikki miehet menivät linjaan. Samalla kun silmä vältti kersantti syöksyi huoltotelttaan ja kahmaisi muutaman konjakkipullon sekä painui omalle teltalle. Illalla porukka naposteli konjakit parempiin suihin.
Aamulla telttaan tuli tieto, että Puroma halusi puhutella ko. kersanttia, joka arvasi heti käryn käyneen ja totesi olevan linnareissu edessä.
Puroman edessä oli pistooli pöydällä ja hän kysyi tunsiko kersantti tämän aseen. Sankarimme kertoi sen olevan hänen ja se oli kadonnut edellisenä päivänä. Keskustelun jatkuessa Puroma ilmoitti, että pistooli oli löytynyt saksalaisen huoltoteltan edestä ja teltasta oli viety konjakkia sekä sen että saksalaiset ovat vihaisia ja vaativat syyllisen sotaoikeuteen ja ankaraa rangaistusta. Lopulta kersantti kertoi koko tarinan, jolle Puroma naureskeli että olipa nokkelia miehiä mutta siinä olisi voinut käydä pahasti.
Puroma mietti rangaistusta ja antoi koko viinan varastaneelle porukalle tehtäväksi hommata saksalaisille polttopuita, koska he eivät sitä itse metsästä riittävästi saaneet sillä heiltä puuttui oikeat välineet. Jänkäjääkärithän olivat pohjoisesta kokoisin ja monet lisäksi metsätyömiehiä. Suomalaisilla oli tukkirekiä ja he saivat helposti muutamassa päivässä noudettua ison kasan kuivaa keloa polttopuuksi.
Saksalaiset olivat myös tyytyväisiä kuin saivat kuivaa polttopuuta eivätkä enää vaatineet rangaistusta, lisäksi välit pysyivät hyvinä.
Jos joku saksalainen olisi tehnyt vastaavaa hänet olisi todennäköisesti ammuttu.
Että kaikkea se viina teettää.
Sotilaat juoppoja ja upseerit homoja.
"Sotilaat juoppoja ja upseerit homoja."
Ai kun sinä olet etevä! ;)
homo. Ne vääntävät minkä tahansa asian homoiluksi. Päähän ei muuta mahdu.
kantahenkilökunnassa on valtaosa gayta? Mutta poliisissa, palokunnassa ym. miesvaltaisilla aloilla ei? Johtuuko se varusmiespalvelukseen perustuvasta puolustuksestamme vai vanhoista perinteistä?
Siksi, että kantahenkilökunta EI OLE gaytä. Sen sijaan uskon, että sinä niin toivot omista henkilökohtaisista syistäsi:-D
"Siksi, että kantahenkilökunta EI OLE gaytä"
Olethan juuri sinä itsekkin nyt oikein pesunkestävä ruskean reiän ritari..
Omana varusmiesaikanani jopa pataljoonan komentaja oli silmiinpistävän usein valvomassa harjoituksen jälkeistä suihkussa käyntiä.
http://www.ts.fi/teemat/sunnuntai/1074326316/Valtaosa kantahenkilokunnasta pysyttelee edelleen kaapissa
"Valtaosa kantahenkilökunnasta pysyttelee edelleen kaapissa"
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013110917702896_uu.shtml
"Entinen Merisotakoulun oppilas: Nöyryytettiin alastomana"
Kovasti kiinnostaa armeijassa alastomat miehet.
Hehe. Ja pelkkä väittäminen ihmistä näkemättä riittää? Itse varmaan olet? Siitä puhe mistä puute:-)
Tarkoittanet, että tämä tapahtui sivarileirilläsi? Heillähän tämä on jokapäiväistä...
-- Höpö höpö höpö
höpö höpö, höpö- nyrkkiä suuhun.
Ryyppääminen ja siihen liittyvät rötökset olivat tosiaan ajoittain iso ongelma Suomen sotavoimissa. Perimmäisenä syynähän moiseen oli suomalaisten surkea kuri, minkä vuoksi joukot olivat monesti sotakelvottomia. Näin etenkin silloin, kun kokonaiset yksiköt makasivat kännissä kun olisi pitänyt sotia.
ryyppäämisellä merkitystä vain Torniossa, missä löydettiin viinavarasto. Yksi pataljoona joi itsensä vajaaksi vuorokaudeksi pois pelistä. Sillä ei kuitenkaan oillut suurta merkitystä, koska joukkoja tuli koko ajan lisää.
Suomalaisten joukkojen kuri oli kohtalaisen hyvä. Tämäkin tapaus jäi lajissaan ainoaksi. Pitkä sota ja tappio heikensivät taistelumotivaatiota. Sota tuomittiin herrojen sodaksi.
Todellisuudessa Suomessa ei ollut jaossa tuollaisia määriä alkoholia. Tornion valtaus oli selkeä poikkeus kun sieltä löytyi saksalaisten varasto.
Kirjoittaja yleistää siitä rankasti!
mannerheim joi kaksi isoa viinilasia joka aterialla ja kaksi ryppyä myös.
Illalla istuttiin viski lasi kourassa
kun uusi hallitus alkoi käydä neuvotteluja marskin kanssa monet oli ihan kekkulissa, kun eivät muuta voineet kuin juoda, iäkkäitä miehiä jo viinasta tarpeeksi saaneet ja piti aloittaa uudestaan halizeck encell jne
"mannerheim joi kaksi isoa viinilasia joka aterialla ja kaksi ryppyä myös.
Illalla istuttiin viski lasi kourassa "
Aivan puhdasta skeidaa! Mannerheim joi aterialla kuulun marskin ryypun, joka oli pieni pikari viinaa. Toista ei tietenkään tarjottu ja se selviää jo marskin ryypyn perusteluissa, joka lienee sinulle tuntematon asia! Ennen sotia ja sodan aikana ei Suomessa ruokaviinejä harrastettu!
Ilmeisesti tyhjästä keksiminen on joidenkin harraste?
en musita oliko se von bluher vai gripenberg joka sanoi että marskilla oli hupaisia tapa hellästi suostutella. juomaan seurassa kahdenkesken tai kolmisin esim
kun oli päätetty lähettää rauhanselvitys pyyntö tukholmaan
"en musita"
Etpä niin. Joten älä selitä kun et musita:-)
Sodan aikana Marski otti päivällä vain yhden ruokaryypyn lounaalla. Ruuan päälle tuli puolen tunnin torkut työpöydän ääressä, joten työt tehtiin selvin päin.
Päivällinen oli 19.30 ja silloin oli vuorossa kaksi ryyppyä. Joskus tarjottiin kahvin kanssa konjakit. Kenraali Heinrichs kertoo kuitenkin, että Marski lähti aina 21.30 takaisin työpaikalleen ja viipyi siellä yleensä puoleen yöhön-
Juhani Suomen kertomat alkoholin tyrkyttelyt tapahtuivat presidenttikaudella rauhan jo tultua.Hän yleistää asian koko sodan ajalle.
Marski oli tiettävästi "iloisella" päällä ja istui pitempään vain Ruotsin perintöprinssin tuodessa hänelle korkean kunniamerkin jota ei ollut kellään ruotsalaisella kenraalilla. Sellainen hiveli Marskin itsetuntoa.
Perjantain ja suomalaisten sotilaiden kunniaksi aloitan nyt ryyppäämisen ja soitan kahdeksalta duuniin että olen kipeä!
Parhaiden suomalaisten komentajien kunto perustui kohtuukäyttöön, muuten viina oli kiellettyä.
Eikä ihme kun ylin johtokin uhoaa "työntävänsä miekkaa tuppeen" kunnes Anus on venytetty.
saavutti asemasodan aikana sellaiset mittasuhteet ettei ilmiötä voi vieläkään tutkia.
"Homoilu ja runkkaus saavutti asemasodan aikana sellaiset mittasuhteet ettei ilmiötä voi vieläkään tutkia."
Tutki ítseäsi senkin tollo vesipää ja painu SETA:n sivuille tekemään tutkielmasi!
Suomen armeijassa koskaan ole ollut kuin homojen haaveissa. Joitain yksittäisiä poikkeuksia tietysti on ollut.
Peräti kantahenkilökunnasta perinteisesti käytetty nimi kapitulantti tarkoittaa antautujaa, johdettu saksankielen sanasta kapitulieren.