Löytyykö täältä itseni lisäksi ketään joka olisi itse jo eläessään tehnyt itselleen valmiiksi hautakiven?
Hautakivessäni on teksti
"TYHJYYS JA MAHDOLLISUUS
Tule ja astu ulos kiertokulusta
Äärettömästi tapahtuneita ja rajallisia hetkiä."
Nimen sijaan hautakivessäni lukee Vapautuneen etsijän hauta.
Pelkään, että rajoittuneet sukulaiseni ja rajoittunut kirkko ei kunnioita viimeistä toivettani ja kaikesta huolimatta laittaa minulle samanlaisen hautakiven kuin kaikille muille vaikka en ole elänyt elämääni samalla lailla kun muut.
Minun on ilmeisesti pakko vielä eläessäni piilottaa hautakiveni jonnekin kunnes ihmiset tuhoavat sen, koska kukaan ei ole vahtimassa elämäntyötäni.
Hautakivessäni on teksti
"TYHJYYS JA MAHDOLLISUUS
Tule ja astu ulos kiertokulusta
Äärettömästi tapahtuneita ja rajallisia hetkiä."
Nimen sijaan hautakivessäni lukee Vapautuneen etsijän hauta.
Pelkään, että rajoittuneet sukulaiseni ja rajoittunut kirkko ei kunnioita viimeistä toivettani ja kaikesta huolimatta laittaa minulle samanlaisen hautakiven kuin kaikille muille vaikka en ole elänyt elämääni samalla lailla kun muut.
Minun on ilmeisesti pakko vielä eläessäni piilottaa hautakiveni jonnekin kunnes ihmiset tuhoavat sen, koska kukaan ei ole vahtimassa elämäntyötäni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kysyt, onko täällä ketään, joka on tehnyt itselleen valmiiksi hautakiven. No, en ole kylläkään vielä tehnyt, mutta sellaista olen suunnittelemassa.
Kirjoitin tällä palstalla erääseen ketjuun näin:
"Itse ajattelin alkaa tehdä eräästä kesämökin kivestä itselleni hautakiveä. Syntymäajan hakkaan ja kuolinvuosiluvusta 20. Loput numerot saa tehdä sitten joku jälkeenijäänyt, ei ole enää isokaan hommeli."
Ajatus siis itää, koska olen aina ajatellut itsenäisesti ja kulkenut omia polkujani muutenkin. Ja minusta hautausmaat olisivat paljon viihtyisämpiä, jos niille sallittaisiin sijoittaa persoonallisia ja nykyistä monimuotoisempia hautakiviä.
Esimerkiksi juuri sellaista, mitä Sinä ajattelet.
Itse ainakin paljon mieluummin haluaisin levätä ikiuntani jonkin ja tietyn luonnonkiven alla, jota ei ole väkisin hiottu sileäksi ja kylmänkalseaksi, mitä ne graniittiset hautakivihirvitykset useimmiten ovat.
Minun kivessäni saa näkyä se, että se on nimenomaan aito luonnonkivi, mahdollisimman vähän hiottu ja muokattu. Sellainen olen itsekin; aito ja hioutumaton. Haluan siis, että kiveni kuvastaa minun persoonaani.
Aforismi sanoo, että synnymme alkuperäisinä ja kuolemme kopioina. Itse haluan kuollakin alkuperäisenä!
"Ajatus siis itää, koska olen aina ajatellut itsenäisesti ja kulkenut omia polkujani muutenkin. Ja minusta hautausmaat olisivat paljon viihtyisämpiä, jos niille sallittaisiin sijoittaa persoonallisia ja nykyistä monimuotoisempia hautakiviä."
Näin itsekin ajattelen. Mielestäni hautakiven pitäisi jotenkin kuvastaa sitä mitä kyseinen henkilö teki suurimman osan elämästään tai mikä oli hänelle elämässään tärkeintä. Minulle elämässä tärkeintä ovat aina olleet arvoitukset, etsiminen ja pohtiminen. Lisäksi hautakiveni kuvastaa sitä, että mielestäni elämässä ei ole tärkeintä valmiiksi tuleminen vaan nimenomaan se, että ei ikinä tule valmiiksi.
Mieluummin olen ikuinen harjoittelija kuin kyyninen kaiken kokenut kopio.
Tuntuu kauhealta, että kuolen kopiona, jolla on vain ne samat nimet ja kuolinpäivämäärät kuin kaikilla muillakin. En voi luottaa sukulaisiini tai kirkkoon, että he eivät tee minusta kopiota kuolemani jälkeen.
Ehkä ihmiset kävisivät enemmän hautausmailla, jos niistä kivistä saisi enemmänkin kuin vain saman nimet ja kuolimpäivämäärät kivestä toiseen.
Sen toki ymmärrän, että ihan kaikkea ei sallita kuten toisten loukkaamista tai pelottelua, kiusaamista. Jos jollekin oli elämässä tärkeintä muiden kiusaaminen ei sitä tarvitse enää hautakivessä kertoa.
"Sen toki ymmärrän, että ihan kaikkea ei sallita kuten toisten loukkaamista tai pelottelua, kiusaamista. Jos jollekin oli elämässä tärkeintä muiden kiusaaminen ei sitä tarvitse enää hautakivessä kertoa. "
Noin juuri. Se on tärkeintä, ettei kiusaamista tai loukkaamista tule enempää IRL kuin muutoinkaan hyväksyä. Ei edes hautakivessä, jos joku ajattelisi vielä viimeisillä voimillaan vääjäämätön kuolema silmiensä edessä sellaista tehdä hautakiivensä välityksellä.
Hienotunteisuus ja hyvät tavat pitää kaikessa kuitenkin muistaa, oli kysymys mistä tahansa.
Hautakiven sopivuudesta noilta osin huolehtisivat tietenkin joko edesmenneen omaiset, ts. he jotka hoitavat tarvittavat seremoniat TAI sitten asianomaiset sosiaaliviranomaiset, jos vainaja on kuollut ilman lähiomaisia.
Itse olen ulkomailla lähes maassa kuin maassa saanut ihailla persoonallisia, lämpimiä, moni-ilmeisiä ja viihtyisiä kalmistoja, joissa turistinkin silmä ja sielu lepää konkreettisten iäisyysasioiden äärellä.
Poikkean usein kävelyretkilläni nauttimaan siellä hartaankauniista ja rauhoittavasta tunnelmasta, jollaista ei Suomessa ikävä kyllä tule missään vastaa.
Korkeintaan meillä yrittävät pitää puut ja pensaan noin suurinpiirtein kunnossa kalmistoissamme, mutta mitä on niiden välissä; se ei todellakaan kehuja ansaitse!