Miksi olette niin tuomitsevia ja laki-

Se lakihenkisyys ja tuomitsevaisuus johtuu Raamatun Kirjoitusten ymmärtämättömyydestä vajavaisen ymmärryksen seurauksena.

Jotkut uskovat Raamatun Kirjoitusten sanoman sellaisenaan, eivätkä pyri selittelemään ihmillisellä järkeilyllä asioita. Toiset vastaavasti kuuntelevat 'selittäjiä' enemmän kuin omantuntonsa ääntä omassa elämässään. Ja näistä asioista tulevat uskovien keskuuteen ne ristiriitaisuudet, jotka hämmentävät uskovien mielen Kristuksen lahjoittamassa uskonvapaudessa.

Uskovien keskuudessa on kautta aikojen ollut ja tulee olemaan nimenomaan sellaisia itsekkäitä 'tuomareita', jotka lukevat lakia eli sääntöjä ja määräyksiä lähimmäisilleen siitä, mitä uskonelämään oletetaan kuuluvan; ja mitä siihen ei kuulu. Ja näin ollen todellinen vapaus Kristuksessa Jeesuksessa jää hämärän peittoon sen vuoksi, etteivät nämä 'tuomarit' itse todella tunne Isä Jumalaa eivätkä Isä Jumalan voimaa Pyhässä Hengessä.

On Kirjoitettu: "Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä". (Joh. 6:63).

Se lain lukeminen tulee hyvinkin helposti esiin juuri ihmissuhdeasioissa. Esim. kun joku yksinäinen sukankuluttaja pyytää vaikkapa seurakunnan esirukoustilanteessa kumppania elämäänsä ja esirukoilija esittää tämän pyynnön Jumalalle siinä samassa yhteydessa, missä muutkin esirukoukset kerrotaan, niin kokouksen loputtua nämä itsekkäät tuomarit alkavat toinen toisensa perään muka 'neuvomaan' tuota yksinäistä, ladellen sääntöjä ja määräyksiä asiassa.
Aikoinaan, kun minä itse esitin vastaavan esirukouspyynnön seurakunnassa, minulle tultiin sanomaan näitten 'tuomarien' toimesta, että kun kohtaan uskonsisaren ja alan riiustelemaan hänen kanssaan, niin häneltä ei sitten ennen avioliittoa nosteta helmoja ylös ja housuja alas, vaan vasta avioliitossa.

Tämä on vai yksi esimerkki lakihenkisyydestä, jota seurakunnassa harjoitetaan monissa muissakin asioissa.

Monet pitemmän ajan uskontiellä olleet uskovaiset pitävät lyhyemmän ajan uskovaista sellaisena pöljänä, joka ei osaa vielä lukea Raamattua oikein, vaikka Isä Jumalan Pyhä Henki opastaa juuri tullutta uskovaa Kirjoitusten ymmärtämiseen Isä Jumalan mielen mukaisesti.

Olisikohan tuon lakihenkisyyden taustalla yksinkertaisesti ihmisen oma ylpeys. Ihminen haluaa omilla ansioillaan saavuttaa sen, mikä langenneelle ihmiselle on mahdotonta. Kuitenkin Paavali sanoo Gal. 2: 21 "En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut." Varmasti myös suomalaiseen mielenlaatuun näyttää paremmin sopivan minä-ansaitsen-ite-palkkani -ajattelu ja saarnapöntöistä on vanhastaan kuult näitä armonpihtareita: mitään ette ilmaiseksi saa. Nyt sitten on menty äärimmäisyydestä toiseen eikä synnistä saa puhua mitään ja monenlaiset karismaattiset kummajaiset tuovat esiin lahjojaan. Vastavetona eräs ryhmä, saadessaan Jumalanpalveluksesa Ylelle, pisti saarnan aikana 58 kertaa ilmoille synti/syntinen/tehdä syntiä ja 2 kertaa armon, joista toinen oli muodossa "Minä sain armon". Kuulijaa ei saarnamies armahtanut. Kannattaa lukea Paavalin kirjeitä, joissa hän ensin tuo esiin vahvan armon perustuksen ja sitten lopuksi esittää varoitukset siitä mihin armon tarkoitus ei ole meitä johtaa. Ihmisen omat teot ovat kuin tahrattu vaate Jumalan edessä, näyttävätpä kuinka hyviltä tahansa. Armosta vastaanotettu pelastus tuottaa Hengen vaikutuksesta otollisia tekoja eikä salli meidän jatkaa vanhalle Aadamille mukavaa elämää, olipa se sitten tuomarointia tai juomarointia.