Suomalaisen rehellisen ja oikeudenmukaisen oikeusperiaatteen mukaanhan mikään tehty murha ei vanhene koskaan. Miksi sitten esim. vuoden 1918 kaikkia tehtyjä raakoja murhia ei ole tutkittu koskaan yhtään mitenkään, vaikka niistä on saatavilla oikeaa todellista tietoa vaikka kuinka paljon?
tietääks kukaan?
gradua pukkaa
38207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
senkun alat tutkimaan.
avaaja on tietoinen murhista, joita kukaan ei ole koskaan tutkinut millään tavoin? Hänen täytyy olla joko tekijä tai silminnäkijä!
Niitä tehtiin niin paljon, Se oli pahantekoa puolin ja toisin. Toisaalta harvoin voittaja lähtee tutkimaan omia rikoksiaan. Toi aikajakso on todella ikävä, vaikka ei poikkeuksellinen. Samanlaista liikehdintää tapahtui myös monissa länsimaissa, vaikka sisällissotaan asti Se ei, johtanut. Venäjän sisällissota aiheutti valtatyhjiön, jossa valtion hajoamisen aiheutti sen, että konflikti kärjistyi aseelliseksi.
Murhia ei tutkittu koska asia haluttiin sivuuttaa ja kääntää sivua nopeasti, myöskin tehtiin paljon yhteiskunnallisia uudistuksia esim torppareiden asemaa parannettiin.
on häpeällistä ettei murhia tutkittu, mutta toisaalta aikalaisia ymmärtää, että he halusivat alkaa kehittämään uutta itsenäistä maata, eikä märehtiä menneitä. Nykyihmisen on vaikea käsittää sitä kauheutta. Myöskin molemmilla puolilla oli fanaattisia rikollista ainesta, Suomen kunniaksi voidaan sanoa Se ettei maa liukunut oikeisto diktatuuriin kuten monet muut vasta itsenäistyneet maat.
tälläkään punahuttulalla muuta kanttia kuin spämmätä juttunsa uudellen ja uudelleen.
Jos tietää murhista, pitää tehdä rikosilmoitus.Ymmärrätkö?
" murhia ei ole tutkittu koskaan yhtään mitenkään"
Tämähän on selkeä vale. Esimerkiksi Jukka Rislakki on teostaan "Kauhun aika - Neljä väkivallan kuukautta Jämsässä 1918" joutunut tutkimaan melkoisen määrän aineistoa kyseisistä murhista ja teloituksista.
http://www.gummerus.fi/page.asp?sivuID=280&component=/PublishDB/Kirjat_kirjaesittely.asp&recID=1481
Jos lainaat jotak8in tekstiä,niin lainaa kunnolla.
Avaajan tekstihän kuului että:
""kaikkia vuoden 1918 Suomessa tehtyjä raakoja murhia ei ole tutkittu koskaan yhtään mitenkään""
Joten ymmärrän kyllä että vähäisen ymmärryksesi takia sinä et nyt ymmärtänyt itse mitä suolsitkaan taas palstalle.
Pelkkiä "mottipäisiä jorinoitasi" kirjoittelemalla sinä saat itsellesi vaan erittääin tyhmän idiootin maineen.Kuten varmaa olet jo tämän asian huomannutkin.
taas kerran.
Jos tiedät selvittämättömiäö murhia, on sinun tehtävä niistä rikosilmoitus. Siitä se lähtee.
Suomen sisällissodassa 1918 valkoisten toteuttamissa teloituksissa surmattiin kymmenisentuhatta punaista.
Vaikka kaikki teloitetuista eivät kuuluneetkaan punakaartiin, voidaan todeta, että lähes kymmenesosa punakaartin miesvoimasta teloitettiin. Luku on karmaiseva ja hakee vertaistaan uuden ajan sotahistoriasta.
Laittomiin teloituksiin osallistui vähintään 8 000 valkoisen puolen sotilasta. Valkoinen terrori oli kuitenkin aihe, josta vaiettiin lähes tyystin valkoisen Suomen julkisuudessa.
Jospa tarkkis alkaa sitten tutkia seuraavaa:
Viipurin lääninvankilan joukkomurha tapahtui Viipurissa 27.-28. huhtikuuta välisenä yönä 1918, juuri ennen Suomen sisällissodan loppua. Vankilaan tunkeutui joukko punakaartilaisia, jotka surmasivat yli 30 henkeä. Viipurin lääninvankilan surmia pidetään suurimpana punaisten joukkojen suorittamana yksittäisenä joukkomurhana.
Tapahtumien kulku:Punakaartilaisjoukkiota johti Taipalsaaren rintaman päällikkö Hjalmar Kaipiainen. Tunkeuduttuaan vankilaan humalainen aseistettu joukko tappoi ensin Karjalan Kansalaisliiton johtajan ja kansanedustajan Leander Ikosen, tehtailija ja kansanedustaja Matti Pietisen, ratainsinööri Tallgrenin ja vankilan entisen vahtimestarin Ahlgrenin. Sen jälkeen pidettiin istuntoa, jossa silminnäkijäkertomuksen mukaan mukana ollut nainen olisi valinnut surmattavat. Joukko murhasi vankilan johtajan Johan Stråhlmanin, Vuoksenniskan asemapäällikön Edvard Tojkanderin ja joitakin muita. Lopuksi joukko meni vankien yhteistilaan. Vangit yrittivät puolustautua asein ja rytäkässä Kaipiainen itse haavoittui. Hän luovutti johdon Albin Piskoselle. Albin Piskonen oli entinen vanki ja juuri hän ampui vankilanjohtajan. Joukko heitti vankien yhteistilaan käsikranaatin surmaten 4–5 henkilöä ja haavoittaen useita. Myöhemmin yöllä tapettiin vielä vankilan uusi vahtimestari Mannermaa.
Niin sanottu valkoinen terrorihan oli luonteeltaan yleensä vähemmän spontaania ja järjestelmällisempää kuin punainen. Se pyrittiin varsinkin kesäkuusta 1918 lähtien verhoamaan valtiorikosoikeuksien kapinoitsijoille langettamien laillisten rangaistusten muotoon. Tämä ei sulje pois sitä seikkaa, että useilla ilmiannoilla, valtiorikosoikeuksien todistajanlausunnoilla ja ilman oikeudenkäyntiä tehdyillä surmatöillä oli punaiselle terrorille tyypillisenä pidetty henkilökohtaisen kaunan tai koston luonne. Tunnettua on myös se, että läheskään kaikki valkoisella puolella taistelleet ja näitä tukeneet eivät hyväksyneet veritekoja.
Koko maassa valkoisen terrorin suomalaisia uhreja olleen sodan aikana noin 800 ja sen jälkeen 8 380 henkeä. Lisäksi valkoisten vankileireillä nälkään ja tauteihin menehtyi noin 12 500 ihmistä.
Tampereen taistelujen osalta saattaa olla, että suuri määrä aiemmin kaatuneiksi luokiteltuja punakaartilaisia saattaa todellisuudessa olla saanut surmansa vasta antautumisensa jälkeen valkoisen armeijan yksiköiden toimeenpanemissa kostoluonteisissa teloituksissa, joten terroriluonteisten tekojen kautta surmansa saaneiden lukumäärä saattaa olla huomattavasti suurempi.
Venäläisten uhrien lukumäärästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta määrä lienee ollut suuri. Voitiinhan Suomeen jääneisiin venäläisiin, olivat nämä sitten tukeneet punaisia tai eivät, kohdistaa paitsi punaista aatetta myös aikaisempien vuosien venäläisen hallinnon sortotoimia kohtaan tunnettu viha.
Suomen vuoden 1918 sisällissodan niin sanotun punaisen puolen murhat,teloitukset ja niiden tekijät on selvitetty todella tarkkaan ja syylliset ovat saaneet todella ankariakin tuomioita tekemistään murhista ja teloituksista.
Sen sijaan Suomen vuoden 1918 sisällissodan toisen osapuolen eli valkoisten tekemä tmurhat jua teloitukset ovat vielä nykyäänkin täysin selvittämättä ja ketään valkoisen osapuolen henkilöä ei koskaan ole tuomittu yhtään mistään.
Vaikka täysin uskottavasti pystytään todistamaan että myös valkoinen osapuoli syyllistyi aivan samalla tavoin täysin laittomiin murhiin ja teloituksiin kuin punainenkin osapuoli
Todella käsittämätöntä ettei Suomen valtio ole vieläkään purkanut 1918 annettua syytesuojaa. Syytesuojan hyväksynnällä ja sen purkamattomuudella Suomen valtio hyväksyy Mannerheimin johdolla tehdyn kansanmurhan ja sotarikokset 1918. Ei ihme, että ruotsalaiset aikovat viedä asian Haagiin ja vaatia Suomen asettamista kriisi- ja rauhantoimintakelvottomaksi, kunnes Suomi on selvittänyt omat kansanmurhansa ja sotarikoksensa.
Ruotsalaiset oli kalhuissaan ja halusivat ottaa Suomeen etäisyyttä, toisaalta. Ruotsalaisia oli myös osallisena valkoterrorissa.
Vain muutamia vapaaehtoisia ruotsalaisia oli mukana.
Ja nämä muutamat ruotsalaiset kunnostautuivat erityisesti aseettomien siviilien teloittajina tampereella.
Olihan ruotsalaisia sentään useita satoja. Puhuivat itse, ja valkoinen sodanjohto puhui, peräti ruotsalaisesta prikaatista. Vaikka ei se prikaati tietenkään niin iso ollut kuin prikaatit useimmissa nykyarmeijoissa.
Kärsivät muuten kovat tappiot. Yhtenä päivänä yhdessä taistelussa, lieneekö ollut kiirastorstaina, meni hetkessä kymmeniä ruotsalaisia. Joutuivat aukealla konekiväärituleen.
Ruotsalaisia oli yli 300., joista kuuluisin Porvoossa syntynyt Olof Palmen setä ja kaima Olof. Hänen äitinsä oli suomalainen Hanna von Born. Olof kaatui Tampereella, toinen kuuluisa kaatunut oli Styrbjörn von Stedingk, joka oli suoraan alenevassa polvessa Sukua 1809 rauhan allekirjoittaneen Curt von Stedingkin sukulainen. Ruotsalainen historioitsija myöntää ruotsalaisten osallistuneen näihin summittaisiin oikeudenkäynteihin ja murhiin.
Suomen ja Ruotsin suhde oli huono itsenäisyyden alkuvuosina Ahvenanmaan tilanteen takia. 99 % ahvenanmaalaisista äänesti Ruotsiin liitymisen puolesta ja sen johtajia syytettiin maanpetoksesta. Ruotsi teki kaikkensa mustamaalatakseen Suomea ja käytti hyväkseen kaikkea negatiivista. Ellei Ruotsi olisi vetäytynyt Ahvenanmaalta olisi todennäköisesti syttynyt suomen ja Ruotsin välille sota.
Voi vitttu , että nää punikit on ääliöitä. Joka toinen aihe käsittelee nyt 1918 tapahtumia, ja kuitenkin samat hokemat monistuu jokaiseen. Avatkaa pösilöt ko. vuoden joka päivälle oma aihe tai useampia. Siitähän saisitte jo ihan hurjat kiksit.
Kuvitelkaa jos tämä roskajoukko olisi voittanut. Afrikastakaan ei löytyisi vähemmän kehittynyttä valtiota. Hui hitto! Ihan puistattaa. Vaikka noita ei montaa enää jaloissa pyöri, niin jokainen on liikaa. Turhia sossupummeja ja loisia valtaosa. Varmaan haisevatkin pahalle.
soitin sinulle jo ambulanssin.
Jään nyt lievä hymynkare huulillani odottelemaan todisteluasi kyseisen asian suhteen.
Tiesitkö muuten että vain ääretön avuttomuutesi ylittää loputtoman tyhmyytesi.
--- Murhia ei tutkittu koska asia haluttiin sivuuttaa ja kääntää sivua nopeasti, myöskin tehtiin paljon yhteiskunnallisia uudistuksia esim torppareiden asemaa parannettiin.
on häpeällistä ettei murhia tutkittu, mutta toisaalta aikalaisia ymmärtää, että he halusivat alkaa kehittämään uutta itsenäistä maata, eikä märehtiä menneitä. ---
Tämä oli hyvä kirjoitus ja tulkinta. Veritekoja vähättelemättä kannattaa muistaa, miten nopeasti valtio tervehtyi, vaikka kansalaisyhteiskunta pysyikin luonnolllisesti jakautuneena pitempään: erään tutkijan - nimi unohtuu nyt - mukaan työväki oli vuoteen 1926 mennessä saanut poliittisesti ja työmarkkinateitse läpi KAIKKI ne keskeiset uudistukset ja ENEMMÄNKIN, kuin mitä sen radikaalielementti tavoitteli väkivallan tietä vuosina 1917 - 1918.
(Tietysti punaisten joukossa oli niitäkin, joille kaikkien "herrojen" hävittäminen oli sinänsä tavoite ja itseisarvo. Se ei tietenkään toteutunut, ja yrittämisestäkin tuli kovat rangaistukset. Niihin ja niiden oikeutukseen en nyt puutu; tällä palstalla on siitä aiheesta jo enemmän kuin tarpeeksi vääntöä.)
Kun tuossa kirjoituksessa mainittiin torppareistakin, niin on hyvä tietää, että punakapina EI ollut ensisijaisesti torpparikysymys. Toinen tutkija (Juha Siltala muistaakseni) nimittäin huomauttaa, että torppareita oli kummallakin puolella prosentuaalisesti tasan yhtä paljon! Saattaa kuulostaa erikoiselta, mutta on hyvin tutkittujen numeroiden valossa vastaansanomattoman totta.
Totta, torpparit oli maaseudun keskiluokkaa. Punaiset oli lähinnä mäkitupalaisia ja maaseudun ylimäärä -väestöä.
oli järjestäytynyttä työväkeä kaupungeista. Niissä oli myös maatyöläisiä. Torppareita oli vain vähän.
Työväestö määrättiin kaarteihin ammattiyhdistyksestä erottamisen uhalla. Etuina vapaa muonitus ja 15 mk päiväpalkka.
Helsingin työväen talon torniin syttyi vallankumouksen merkiksi punainen lyhty
Ja seuraavan kerran se sittensyttyi tuleen kun etenevätsaksalaisjoukot tulittivat tornia tykeillä Eduskuntatalon edestä yli Töölöönlahden.
Vai ampuivat vielä 1927, kun eduskuntatalon peruskivi laskettiin. Pitkään sotivatkin.
Svinhufvud antoi valtionhoitajana ollessaan viimeisenä ukaasinaan joulukuussa 1918 "lain" että valkoisia murhamiehiä ei syytetä mistään asioista joita ne ovat tehneet sisällissodan aikana. Tutkinta loppui siihen. Tämä ei koskenut panaisia.
Luepa läpi koko asetus. Kyllä vain koski myös punaisia.
Jos työläinen oli syyllinen murhaan niin ei koskenut.
Kyllä koski, jos työläinen:
a) oli kuulunut teon tehdessään valkoiseen armeijaan
tai
b) ei ollut saanut syytettä teostaan joulukuuhun 1918 mennessä
( noin 50 000) oli jo armahdettu tai ehdonalaisessa. Ei voitu ajatella, että voittajia olisi ryhdytty rankaisemaan, vaikka joissain tapauksissa aihetta olisi ollutkin.
"Kyllä vain koski myös punaisia". Uskokaa: tämä on historian totuus.
Kyllä vain valkoiset ei tappaneet ketään.
b) ei ollut saanut syytettä teostaan joulukuuhun 1918 mennessä.
Ei mitään perää. Armahdus koski vain valkoisia. Ei keksitä uusia ?
Mitä mahtaa tarkoittaa seuraava asetuksen kohta?
"Tänä vuonna puhjenneeseen kapinaan liittyneiden henkilöiden syyttäminen valtiopetoksesta tahi maanpetoksesta taikka rikoksesta julkista viranomaista tai yleistä järjestystä vastaan tahi yleistä vaaraa tuottavasta rikoksesta tahi sellaisesta rikoksesta toisen vapautta vastaan, kuin Rikoslain 25 luvun 1, 9 tai 10 §:ssä sanotaan, kotirauhan rikkomisesta tai laittomasta kotietsinnästä taikka rikoksesta toisen omaisuutta vastaan on raukeava, ellei heitä ole vielä pantu syytteeseen sanotuista rikoksista."
Kapinaan liittyneillä henkilöillä tuskin tarkoitettiin valkoisia?
Tarkistahan nyt heti lääkityksesi.Se näyttää olevan ihan pielessä.
Kerrohan nyt vielä tuosta ns.valkoisten saamasta syytesuojasta jonka Svinhuvud myönsi niille joulukuun alussa 1918.
Miksi? Mikä siinä on mielestäsi jäänyt epäselväksi?
"Mikä siinä on mielestäsi jäänyt epäselväksi?"
Kaikki,aivan kaikki.
Aloitahan nyt vaikkapa kertomalla se Suomen lakipykälä mihinkä tuo Svinhuvudin myöntämä valkoisten syytesuoja oikein perustuu.
Svinhufvud perustelee itse asetuksensa sen ensimmäisessä kappaleessa.
Ei ole mitenkään tavatonta, että valtion päämies korkeimman vallan haltijana käyttää oikeuttaan lieventää jo annettua tuomiota tai vapauttaa kokonaan joko jo tuomitun tai antamalla epäillylle syytesuojan teosta, josta katsoo oikeudenkäynnin turhaksi.
Valtionhoitajan/presidentin asetuksen ei tarvinnut perustua voimassa olevaan lakiin. Ennen vuotta 2000, vanhan hallitusmuodon ollessa voimassa, tasavallan presidentillä oli oikeus antaa asetuksia aiheista joista ei ollut olemassa lakia. Nyt tällaiset asetukset on pääosin muutettu eduskunnan säätämiksi laeiksi.