Joskus kuulee sylilasten kirkollista kastelemista perusteltavan
sillä, ettei Raamattu missään
suoranaisesti kiellä sitä.
Kuitenkin voidaan esittää
ainakin kuusi syytä, miksi
kyseinen toimenpide on ristiriidassa Raamatun kanssa:
1. Se on ristiriidassa opetuslapseuden kanssa. Jeesus
sanoi: "Jos tepysytte
minun sanassani, niin te totisesti olette minun
opetuslapsiani", (Joh.8:31).
Jeesus ja apostolit opettivat uskovien upotuskastetta.
Raamattu ei missään
mainitse muunlaista kastetta.
2. Se on ristiriidassa lasten asemaa koskevan
Jeesuksen opetuksen kanssa.
Vapahtaja siunasi lapsia sellaisinaan ja asetti heidät
esikuviksi Jumalan
valtakunnan perillisistä. Pyrkimys muuttaa lasten
asemaa (kasteen avulla)
joksikin muuksi on Jeesuksen opetuksen vastaista.
3. Se on ristiriidassa uskoontulossa tapahtuvan
uudestisyntymisen kanssa.
Lapsikasteen yhteydessä opetetaan tiedostamatonta
uudestisyntymistä. Se oli
kuitenkin kaikilla Raamatun henkilöillä uskoontulon
yhteydessä tapahtunut
tietoinen kokemus Pyhän Hengen (Ef. 1:13) ja sanan
vastaanottamisen kautta (1.
Piet. 1:23).
4. Se on ristiriidassa parannuksenteon eli
mielenmuutoksen kanssa. Kaste kuuluu
tämän parannuksenteon yhteyteen (Ap.t. 2:38).
5. Se on ristiriidassa Jumalan pelastusjärjestyksen
kanssa. Sana sanoo:"Anna
kastaa itsesi", ei lapsesi. Lapsena toimitettu kaste
on myöhemminsuoranainen
este uskoontulolle ja parannuksenteolle, kun siihen
turvataan. Siitä tulee
ongelma lapselle myös myöhemmällä iällä, kun
omakohtainen usko ja raamatullisen
kasteen ottaminen käy ajankohtaiseksi.
6. Se on ristiriidassa Raamatun seurakuntajärjestyksen
kanssa. Seurakunnan
kasvu luonnollisen syntyvyyden perustalla tapahtui
vain Vanhan testamentin
Israelissa, ei enää Uuden testamentin seurakunnassa,
johon kuulutaan
omakohtaisen uskon ja hengellisen uudestisyntymisen
perusteella. Seurakunnan
jäseneksi ottaminen kasteen kautta luonnollisen
syntymän perustalla johtaa
maailman ja seurakunnan tietoiseen sekoittamiseen.
Kysymys: Entä kun Raamattu sanoo, että voi olla vain
yksi kaste?
Sana yhdestä kasteesta ei merkitse sitä, etteikö
kastetta voisi suorittaa
uudelleen, mikäli sitä ei aiemmin ole toimitettu
Raamatun mukaisesti. Paavali
itse kastoi efesolaiset uudelleen, vaikka juuri heille
hän kirjoitti että on
vain "yksi Herra, yksi usko, yksi kaste" (Ef. 4:5).
Apostoli oli tarkka.
Vain se seikka, ettei efesolaisia oltu kastettu
oikeaan nimeen, vaikka he olivat
uskovia ja opetuslapsia, sai hänet uusimaan kasteen
(Ap.t. 19:1-6).
Samassa yhteydessä on kirjoitettu myös: Yksi usko. Jos
sinulla aiemmin on ollut
uskomuksia, jotka poikkeavat raamatullisesta uskosta,
se ei kuitenkaan merkitse
ettetkö nyt saisi uskoa uudelleen oikein.
Siinä on kirjoitettu myös: Yksi
Herra. Jos sinulla on ollut vaikka kymmenen erilaista
herraa aikaisemmin,
sekään ei merkitse, ettetkö nyt voisi ottaa omaksesi
uutta Herraa, Jeesusta
Kristusta.
Samoin jos sinulle on aiemmin tehty jokin muu toimitus
kuin Herran Jeesuksen
asettama uskoviksi tulleiden upotuskaste, se merkitsee
sitä että sinua ei vielä
koskaan ole kastettu tällä Raamatun sanan mukaisella
yhdellä kasteella.
Ohjeena kastekysymyksessä tulee olla ainoastaan Uuden
Testamentin opetus ja käytäntö.
Ihmisten tulkinnat ja historiallinen kehitys ovat
jättäneet jälkensä kaikkeen, mutta myöhempien
vuosisatojen kehitys ei saa olla ohjaamassa myöskään
kastekäsitystämme.
Pysyäksemme Raamatullisessa kasteessa, meidän on
löydettävä sen teologia ja käytännön toteutus
Raamatusta. Muussa tapauksessa se jäisi ilman
raamatullista arvovaltaa, eikä sitä näin ollen
voitaisi pitää raamatullisena kasteena.
Ohjeena kastekysymyksessä tulee olla ainoastaan Uuden
Testamentin opetus ja käytäntö.
Sana yhdestä kasteesta ei merkitse sitä, etteikö
kastetta voisi suorittaa uudelleen, mikäli sitä ei
aiemmin ole toimitettu Raamatun mukaisesti!
Paavali itse kastoi efesolaiset uudelleen, vaikka
juuri heille hän kirjoitti että on vain "yksi Herra,
yksi usko, yksi kaste" (Ef. 4:5). Apostoli oli tarkka.
Huomaa Pyhän Hengen johtamana Paavalin asettama
järjestys: 1. yksi Herra 2. yksi usko 3. yksi kaste.
Vain se seikka, ettei efesolaisia oltu kastettu
oikeaan nimeen, vaikka he olivat uskovia ja
opetuslapsia, sai hänet uusimaan kasteen (Ap.t.
19:1-6).
Samassa yhteydessä on kirjoitettu myös: Yksi usko. Jos
sinulla aiemmin on ollut uskomuksia, jotka poikkeavat
raamatullisesta uskosta, se ei kuitenkaan merkitse
ettetkö nyt saisi uskoa uudelleen oikein.
Siinä on kirjoitettu myös: Yksi Herra. Jos sinulla on
ollut vaikka kymmenen erilaista herraa aikaisemmin,
sekään ei merkitse, ettetkö nyt voisi ottaa omaksesi
uutta Herraa, Jeesusta Kristusta.
Samoin jos sinulle on aiemmin tehty jokin muu toimitus
kuin Herran Jeesuksen asettama raamatullinen uskoviksi
tulleiden upotuskaste, se merkitsee sitä, että sinua
ei vielä koskaan ole kastettu tällä Raamatun SANAN
mukaisella yhdellä kasteella.
Ihmisten tulkinnat ja historiallinen kehitys ovat
jättäneet jälkensä kaikkeen, mutta myöhempien
vuosisatojen kehitys ei saa olla ohjaamassa myöskään
kastekäsitystämme.
Pysyäksemme Raamatullisessa kasteessa raamatullisesti,
meidän on löydettävä sen teologia ja käytännön
toteutus Raamatusta.
Muussa tapauksessa se jäisi ilman raamatullista
arvovaltaa, eikä sitä näin ollen voitaisi pitää
raamatullisena kasteena vaan epäraamatullisena
pakanarituaalina kuten lapsikasterituaali, jonka
avulla lahkoporttokirkkojärjestelmät saavat pirun
kierosti jäsenensä ja veronmaksajansa.
Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet
pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole
raamatullinen kaste?
Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän
orjuuteen heti heidän syntymänsä jälkeen? Sinun on
ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.
Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan
kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai
pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän
vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot -
Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä
mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille
johtajille:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa
perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän
antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina
kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy
pystyssä. Kysymys on siis rahasta.
Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se
romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu
lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä
saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää
jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä
johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja
hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka
sitä ei puolla Raamattu eikä historia
alkukristillisenä apostolisena tapana.
Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on
nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet
jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana
kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on
"valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.
Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole
raamatullisesti kastettu vaan heidät on pakanaalisesti
kasteltu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon
tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten
sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja
ihmisten edessä.
Tuon ihmisten keksimän epäraamatullisen opin mukaan
todetaan:
-kaste on armonväline, joka lahjoittaa pelastuksen
Raamattu EI voisi olla enempää eri mieltä!
Raamattu sanoo:
"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän
antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka
uskovat hänen nimeensä." Joh. 1:12.
Huolimatta tämän kaltaisista Raamatun jakeista,
joita Raamatussa on useita, esitetään
lapsikasteluharhaoppijärjestelmän keskeisimpänä
epäraamatullisena ajatuksena ihmisten
perinnäissääntöjen mukaan, että
"veteen liittyy Jumalan sana, jonka voimasta siinä on
Kristus ja hänen sovitustyönsä ansio. Kaste ei vain
kuvaa tästä armosta osalliseksi tulemista, vaan se on
Jumalan meille antama armonväline, joka todella
välittää meille pelastuksen"
Tämä esitetty lapsikasteluoppi häpäisee Jeesusta
Kristusta ja tekee tyhjäksi Jeesuksen Kristuksen YKSIN
ristin puulla hankkiman ja ansaitseman sovitustyön:
syntien anteeksiantamuksen.
Raamattu opettaa, että vain Kristus voi antaa anteeksi
meidän syntimme, "hyvän työn", kuten kasteelun,
toimittaminen ei koskaan tee sitä!
Raamattu sanoo:
"Jossa meillä on lunastus HÄNEN (Kristuksen) verensä
kautta, rikkomusten anteeksisaaminen..." Ef. 1:7.
Jos kaste on välttämätön pelastukseen, olisiko
apostoli Paavali julistanut:
"Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan
evankeliumia julistamaan." 1. Kor. 1:17.
Tai olisiko tämä sama suuri Jumalan mies lausunut:
"Minä kiitän Jumalaa, että en ole kastanut teistä
ketään muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen" 1. Kor.1:14.
Johannes Kastajan sanoma oli:
"Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on
tullut lähelle." Matt. 3:2.
Kun ihmiset kuultuaan ensin julistuksen tekivät sitten
parannuksen, niin:
"...hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he
tunnustivat syntinsä. " Matt. 3:6.
Kuuntele, mitä Etiopialainen hoviherra kysyi
Filippukselta, kun he keskustelivat kasteasiasta:
"Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen,ja
hoviherra sanoi:
‘Katso, tässä on vettä; mikä estää minua kastamasta?'
Ja Filippus sanoi:
‘Jos sinä uskot koko sydämestäsi, se tapahtukoon'.
Hän vastasi:
‘Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika'."
Ap.t.8:36-37.
Raamattu siis opettaa, että kasteen tulisi tapahtua
pelastumisen jälkeen, ei vaatimuksena eikä
edellytyksenä, jotta voisi pelastua.
Kun Filippiläinen vanginvartija kysyi:
"Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä
pelastuisin?"
Paavali vastasi:
‘Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin sinä
pelastut, niin myös sinun perhekuntasi'. ...Ja hän
otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi
heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa
kastettiin kohta. " Ap.t. 16:30-31,33.
On huomattava, että Raamattu sanoo, että Ensin! he
uskoivat, sitten heidät kastettiin.
Raamatullinen kaste seuraa siis aina raamatullista
pelastusta!
Tässä on vielä esimerkki:
"Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan, ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin." Ap.t. 18:8.
Apostolien tekojen luvussa 2 Pietari saarnasi,ja kun
hän lopetti, niin:
"...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne
kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä
noin3000 sielua" Ap.t. 2:41.
Huomaa Raamattu:
"...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan [!], ne
kastettiin [!]..."
Jälleen heidät kastettiin, ei tullakseen Jumalan
lapsiksi, vaan koska he jo olivat Jumalan lapsia.
Kun Filippus saarnasi Samarian kansalle, ensin tuli
pelastus, sitten kaste:
"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset." Ap.t. 8:12.
Pian sen jälkeen tuossa samassa katkelmassa Simon,
petollinen noita, seurasi samaa tietä:
"ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän
pysytteli Filippuksen seurassa... "Ap.t. 8:13.
Juuri ennen kuolemaansa ryöväri ristillä Jeesuksen
vieressä ilmaisi uskonsa Jeesukseen Kristukseen.
Ilmeisestikään häntä ei koskaan oltu kastettu,
mutta siitä huolimatta hän meni paratiisiin.
Miksi?
Koska pelastus on uskosta Kristukseen eikä
lapsikastelun kautta.
Raamattu sanoo, että Jumalan lasten iankaikkinen
kohtalo on sinetöity Pyhällä Hengellä eikä
lapsikastelulla:
"Hänessä on teihinkin uskoviksi tultuanne pantu
luvatun Pyhän Hengen sinetti." Ef. 1:13.
"Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää
Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi
lunastuksenpäivään saakka." Ef. 4:30.
Onko kaste välttämätön pelastukseen?
Ihmisten perinnäissääntö: lapsikastelu ja Raamattu
ovat poikkiteloin tässä asiassa.
Ihmisten perinnnäissääntö: lapsikastelu sanoo "Kyllä".
Jumalan sana sanoo taas "Ei".
Kumpaa sinä tahdot uskoa?
Olipa kysymys mistä tahansa Raamatun totuudesta, se seikka, että totuuden kieltää joukko kirkollisesti eksytettyjä, ei todista yhtään mitään. Raamattua ei laadittu kansanäänestyksellä eikä sitä kumota, vaikka koko kansa äänestäisi sitä vastaan. Se on iankaikkista Jumalan sanaa eikä HÄN kysynyt ihmisiltä neuvoa, kun HÄN sen ilmoitti.
Jumala varoittaa asioista, jotka ovat valhetta. Raamattu on totuuden kirja. Voimme luottaa siihen, että kirkollinen lapsikastelu on Raamatun ulkopuolelta saatanalta peräisin oleva tiedon nimellä kulkeva valhetieto (1. Tim. 6:20).
Jumala jätti lapsikastelun tietoisesti pois VT:sta ja UT:sta, koska sellaista ei ole Jumalalle olemassakaan, mutta saatanalle lapsikasteluoppi on miltei kaikkein tärkein, ja se on muuntanut sen kansoille sopivaksi. niin, ja lapsikastelulla se tekee tyhjäksi Raamatussa ilmoitetun pelastuksen Jeesuksessa, ja siksi lapsikasteluoppi on keksitty ja sitä syötetään ihmisille jatkuvasti saarnastuoleista ja muiden saatanalle uskollisten kautta.
Kirkollisille tarvitaan vain lapsikastelu, mutta Jumalan lähettämää SOVITTAJAA ja RISTIN TEKOA ei tarvita: lapsikasteluttajille niillä ei ole ratkaisevaa merkitystä pelastuksessa, sillä lapsikastelussa on heille se ainut pelastus!Jumalan Jeesuksessa tekemän sovituksen sijaan pannaan kirkollisesti ts. saatanallisesti lapsikastelu, joka tapahtuu sangen mystisellä tavalla taianomaisesti valeluriitissä.
Kirkollinen lapsikastelu on taikuutta! Se on täynnä tyhjää spekulaatiota! Se ei perustu vähimmissäkään määrin JUMALAN OMAAN SANAAN! Lapsikastelu on saatanan valhe, jonka sinulle on syöttänyt saatanan kätyri lipereidensä takaa. Lapsikastelussa ei ole pelastuksen häivääkään, vaikka kirkolliset esittävät täysin päinvastaista.
Yksin Jeesuksessa on pelastus! Saamme uskoa Jumalan sanan perusteella todeksi Jeesuksen meille ansaitseman pelastuksen ja iloita siitä. Tämän toivon saatana haluaa ryöstää sinulta ja panna tilalle oman valheensa, lapsikastelun, jossa ei ole mitään toivoa. Lapsikastelu on Jumalan pilkkaa.
Täytyy oikein sääliä ihmisiä, jotka ovat mielummin ottaneet sen, kuin Jumalan tekemän pelastuksen ristin kautta Jeesuksessa. Jäljelle jää kysymys: miksi ihmiset niin helposti hyväksyvät kirkollisen lapsikastelun pelastuksekseen? Ja vastaus on tässä: ihmiset eivät lue eivätkä tunne Raamattua, ja luulevat lapsikastelun sisältyvän Raamattuun! Ehkä syy on heidän papeissaan, jotka monet eivät edes usko Jeesuksen ylösnousemukseen. Kun lapsikastelu opissa on lapsesta saakka elänyt ja kasvanut, niin siitä on hyvin vaikea pyristellä pois saati myöntää olevansa harhassa, vieläpä omaksua Raamatun oppi kasteesta, mikä on täysin vastoin kirkollista oppia.
On tärkeätä pysyä Raamatussa esitetyssä opissa.
"Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa."
sillä, ettei Raamattu missään
suoranaisesti kiellä sitä.
Kuitenkin voidaan esittää
ainakin kuusi syytä, miksi
kyseinen toimenpide on ristiriidassa Raamatun kanssa:
1. Se on ristiriidassa opetuslapseuden kanssa. Jeesus
sanoi: "Jos tepysytte
minun sanassani, niin te totisesti olette minun
opetuslapsiani", (Joh.8:31).
Jeesus ja apostolit opettivat uskovien upotuskastetta.
Raamattu ei missään
mainitse muunlaista kastetta.
2. Se on ristiriidassa lasten asemaa koskevan
Jeesuksen opetuksen kanssa.
Vapahtaja siunasi lapsia sellaisinaan ja asetti heidät
esikuviksi Jumalan
valtakunnan perillisistä. Pyrkimys muuttaa lasten
asemaa (kasteen avulla)
joksikin muuksi on Jeesuksen opetuksen vastaista.
3. Se on ristiriidassa uskoontulossa tapahtuvan
uudestisyntymisen kanssa.
Lapsikasteen yhteydessä opetetaan tiedostamatonta
uudestisyntymistä. Se oli
kuitenkin kaikilla Raamatun henkilöillä uskoontulon
yhteydessä tapahtunut
tietoinen kokemus Pyhän Hengen (Ef. 1:13) ja sanan
vastaanottamisen kautta (1.
Piet. 1:23).
4. Se on ristiriidassa parannuksenteon eli
mielenmuutoksen kanssa. Kaste kuuluu
tämän parannuksenteon yhteyteen (Ap.t. 2:38).
5. Se on ristiriidassa Jumalan pelastusjärjestyksen
kanssa. Sana sanoo:"Anna
kastaa itsesi", ei lapsesi. Lapsena toimitettu kaste
on myöhemminsuoranainen
este uskoontulolle ja parannuksenteolle, kun siihen
turvataan. Siitä tulee
ongelma lapselle myös myöhemmällä iällä, kun
omakohtainen usko ja raamatullisen
kasteen ottaminen käy ajankohtaiseksi.
6. Se on ristiriidassa Raamatun seurakuntajärjestyksen
kanssa. Seurakunnan
kasvu luonnollisen syntyvyyden perustalla tapahtui
vain Vanhan testamentin
Israelissa, ei enää Uuden testamentin seurakunnassa,
johon kuulutaan
omakohtaisen uskon ja hengellisen uudestisyntymisen
perusteella. Seurakunnan
jäseneksi ottaminen kasteen kautta luonnollisen
syntymän perustalla johtaa
maailman ja seurakunnan tietoiseen sekoittamiseen.
Kysymys: Entä kun Raamattu sanoo, että voi olla vain
yksi kaste?
Sana yhdestä kasteesta ei merkitse sitä, etteikö
kastetta voisi suorittaa
uudelleen, mikäli sitä ei aiemmin ole toimitettu
Raamatun mukaisesti. Paavali
itse kastoi efesolaiset uudelleen, vaikka juuri heille
hän kirjoitti että on
vain "yksi Herra, yksi usko, yksi kaste" (Ef. 4:5).
Apostoli oli tarkka.
Vain se seikka, ettei efesolaisia oltu kastettu
oikeaan nimeen, vaikka he olivat
uskovia ja opetuslapsia, sai hänet uusimaan kasteen
(Ap.t. 19:1-6).
Samassa yhteydessä on kirjoitettu myös: Yksi usko. Jos
sinulla aiemmin on ollut
uskomuksia, jotka poikkeavat raamatullisesta uskosta,
se ei kuitenkaan merkitse
ettetkö nyt saisi uskoa uudelleen oikein.
Siinä on kirjoitettu myös: Yksi
Herra. Jos sinulla on ollut vaikka kymmenen erilaista
herraa aikaisemmin,
sekään ei merkitse, ettetkö nyt voisi ottaa omaksesi
uutta Herraa, Jeesusta
Kristusta.
Samoin jos sinulle on aiemmin tehty jokin muu toimitus
kuin Herran Jeesuksen
asettama uskoviksi tulleiden upotuskaste, se merkitsee
sitä että sinua ei vielä
koskaan ole kastettu tällä Raamatun sanan mukaisella
yhdellä kasteella.
Ohjeena kastekysymyksessä tulee olla ainoastaan Uuden
Testamentin opetus ja käytäntö.
Ihmisten tulkinnat ja historiallinen kehitys ovat
jättäneet jälkensä kaikkeen, mutta myöhempien
vuosisatojen kehitys ei saa olla ohjaamassa myöskään
kastekäsitystämme.
Pysyäksemme Raamatullisessa kasteessa, meidän on
löydettävä sen teologia ja käytännön toteutus
Raamatusta. Muussa tapauksessa se jäisi ilman
raamatullista arvovaltaa, eikä sitä näin ollen
voitaisi pitää raamatullisena kasteena.
Ohjeena kastekysymyksessä tulee olla ainoastaan Uuden
Testamentin opetus ja käytäntö.
Sana yhdestä kasteesta ei merkitse sitä, etteikö
kastetta voisi suorittaa uudelleen, mikäli sitä ei
aiemmin ole toimitettu Raamatun mukaisesti!
Paavali itse kastoi efesolaiset uudelleen, vaikka
juuri heille hän kirjoitti että on vain "yksi Herra,
yksi usko, yksi kaste" (Ef. 4:5). Apostoli oli tarkka.
Huomaa Pyhän Hengen johtamana Paavalin asettama
järjestys: 1. yksi Herra 2. yksi usko 3. yksi kaste.
Vain se seikka, ettei efesolaisia oltu kastettu
oikeaan nimeen, vaikka he olivat uskovia ja
opetuslapsia, sai hänet uusimaan kasteen (Ap.t.
19:1-6).
Samassa yhteydessä on kirjoitettu myös: Yksi usko. Jos
sinulla aiemmin on ollut uskomuksia, jotka poikkeavat
raamatullisesta uskosta, se ei kuitenkaan merkitse
ettetkö nyt saisi uskoa uudelleen oikein.
Siinä on kirjoitettu myös: Yksi Herra. Jos sinulla on
ollut vaikka kymmenen erilaista herraa aikaisemmin,
sekään ei merkitse, ettetkö nyt voisi ottaa omaksesi
uutta Herraa, Jeesusta Kristusta.
Samoin jos sinulle on aiemmin tehty jokin muu toimitus
kuin Herran Jeesuksen asettama raamatullinen uskoviksi
tulleiden upotuskaste, se merkitsee sitä, että sinua
ei vielä koskaan ole kastettu tällä Raamatun SANAN
mukaisella yhdellä kasteella.
Ihmisten tulkinnat ja historiallinen kehitys ovat
jättäneet jälkensä kaikkeen, mutta myöhempien
vuosisatojen kehitys ei saa olla ohjaamassa myöskään
kastekäsitystämme.
Pysyäksemme Raamatullisessa kasteessa raamatullisesti,
meidän on löydettävä sen teologia ja käytännön
toteutus Raamatusta.
Muussa tapauksessa se jäisi ilman raamatullista
arvovaltaa, eikä sitä näin ollen voitaisi pitää
raamatullisena kasteena vaan epäraamatullisena
pakanarituaalina kuten lapsikasterituaali, jonka
avulla lahkoporttokirkkojärjestelmät saavat pirun
kierosti jäsenensä ja veronmaksajansa.
Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet
pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole
raamatullinen kaste?
Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän
orjuuteen heti heidän syntymänsä jälkeen? Sinun on
ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.
Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan
kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai
pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän
vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot -
Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä
mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille
johtajille:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa
perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän
antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina
kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy
pystyssä. Kysymys on siis rahasta.
Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se
romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu
lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä
saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää
jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä
johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja
hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka
sitä ei puolla Raamattu eikä historia
alkukristillisenä apostolisena tapana.
Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on
nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet
jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana
kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on
"valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.
Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole
raamatullisesti kastettu vaan heidät on pakanaalisesti
kasteltu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon
tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten
sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja
ihmisten edessä.
Tuon ihmisten keksimän epäraamatullisen opin mukaan
todetaan:
-kaste on armonväline, joka lahjoittaa pelastuksen
Raamattu EI voisi olla enempää eri mieltä!
Raamattu sanoo:
"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän
antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka
uskovat hänen nimeensä." Joh. 1:12.
Huolimatta tämän kaltaisista Raamatun jakeista,
joita Raamatussa on useita, esitetään
lapsikasteluharhaoppijärjestelmän keskeisimpänä
epäraamatullisena ajatuksena ihmisten
perinnäissääntöjen mukaan, että
"veteen liittyy Jumalan sana, jonka voimasta siinä on
Kristus ja hänen sovitustyönsä ansio. Kaste ei vain
kuvaa tästä armosta osalliseksi tulemista, vaan se on
Jumalan meille antama armonväline, joka todella
välittää meille pelastuksen"
Tämä esitetty lapsikasteluoppi häpäisee Jeesusta
Kristusta ja tekee tyhjäksi Jeesuksen Kristuksen YKSIN
ristin puulla hankkiman ja ansaitseman sovitustyön:
syntien anteeksiantamuksen.
Raamattu opettaa, että vain Kristus voi antaa anteeksi
meidän syntimme, "hyvän työn", kuten kasteelun,
toimittaminen ei koskaan tee sitä!
Raamattu sanoo:
"Jossa meillä on lunastus HÄNEN (Kristuksen) verensä
kautta, rikkomusten anteeksisaaminen..." Ef. 1:7.
Jos kaste on välttämätön pelastukseen, olisiko
apostoli Paavali julistanut:
"Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan
evankeliumia julistamaan." 1. Kor. 1:17.
Tai olisiko tämä sama suuri Jumalan mies lausunut:
"Minä kiitän Jumalaa, että en ole kastanut teistä
ketään muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen" 1. Kor.1:14.
Johannes Kastajan sanoma oli:
"Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on
tullut lähelle." Matt. 3:2.
Kun ihmiset kuultuaan ensin julistuksen tekivät sitten
parannuksen, niin:
"...hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he
tunnustivat syntinsä. " Matt. 3:6.
Kuuntele, mitä Etiopialainen hoviherra kysyi
Filippukselta, kun he keskustelivat kasteasiasta:
"Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen,ja
hoviherra sanoi:
‘Katso, tässä on vettä; mikä estää minua kastamasta?'
Ja Filippus sanoi:
‘Jos sinä uskot koko sydämestäsi, se tapahtukoon'.
Hän vastasi:
‘Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika'."
Ap.t.8:36-37.
Raamattu siis opettaa, että kasteen tulisi tapahtua
pelastumisen jälkeen, ei vaatimuksena eikä
edellytyksenä, jotta voisi pelastua.
Kun Filippiläinen vanginvartija kysyi:
"Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä
pelastuisin?"
Paavali vastasi:
‘Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin sinä
pelastut, niin myös sinun perhekuntasi'. ...Ja hän
otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi
heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa
kastettiin kohta. " Ap.t. 16:30-31,33.
On huomattava, että Raamattu sanoo, että Ensin! he
uskoivat, sitten heidät kastettiin.
Raamatullinen kaste seuraa siis aina raamatullista
pelastusta!
Tässä on vielä esimerkki:
"Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan, ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin." Ap.t. 18:8.
Apostolien tekojen luvussa 2 Pietari saarnasi,ja kun
hän lopetti, niin:
"...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne
kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä
noin3000 sielua" Ap.t. 2:41.
Huomaa Raamattu:
"...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan [!], ne
kastettiin [!]..."
Jälleen heidät kastettiin, ei tullakseen Jumalan
lapsiksi, vaan koska he jo olivat Jumalan lapsia.
Kun Filippus saarnasi Samarian kansalle, ensin tuli
pelastus, sitten kaste:
"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset." Ap.t. 8:12.
Pian sen jälkeen tuossa samassa katkelmassa Simon,
petollinen noita, seurasi samaa tietä:
"ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän
pysytteli Filippuksen seurassa... "Ap.t. 8:13.
Juuri ennen kuolemaansa ryöväri ristillä Jeesuksen
vieressä ilmaisi uskonsa Jeesukseen Kristukseen.
Ilmeisestikään häntä ei koskaan oltu kastettu,
mutta siitä huolimatta hän meni paratiisiin.
Miksi?
Koska pelastus on uskosta Kristukseen eikä
lapsikastelun kautta.
Raamattu sanoo, että Jumalan lasten iankaikkinen
kohtalo on sinetöity Pyhällä Hengellä eikä
lapsikastelulla:
"Hänessä on teihinkin uskoviksi tultuanne pantu
luvatun Pyhän Hengen sinetti." Ef. 1:13.
"Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää
Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi
lunastuksenpäivään saakka." Ef. 4:30.
Onko kaste välttämätön pelastukseen?
Ihmisten perinnäissääntö: lapsikastelu ja Raamattu
ovat poikkiteloin tässä asiassa.
Ihmisten perinnnäissääntö: lapsikastelu sanoo "Kyllä".
Jumalan sana sanoo taas "Ei".
Kumpaa sinä tahdot uskoa?
Olipa kysymys mistä tahansa Raamatun totuudesta, se seikka, että totuuden kieltää joukko kirkollisesti eksytettyjä, ei todista yhtään mitään. Raamattua ei laadittu kansanäänestyksellä eikä sitä kumota, vaikka koko kansa äänestäisi sitä vastaan. Se on iankaikkista Jumalan sanaa eikä HÄN kysynyt ihmisiltä neuvoa, kun HÄN sen ilmoitti.
Jumala varoittaa asioista, jotka ovat valhetta. Raamattu on totuuden kirja. Voimme luottaa siihen, että kirkollinen lapsikastelu on Raamatun ulkopuolelta saatanalta peräisin oleva tiedon nimellä kulkeva valhetieto (1. Tim. 6:20).
Jumala jätti lapsikastelun tietoisesti pois VT:sta ja UT:sta, koska sellaista ei ole Jumalalle olemassakaan, mutta saatanalle lapsikasteluoppi on miltei kaikkein tärkein, ja se on muuntanut sen kansoille sopivaksi. niin, ja lapsikastelulla se tekee tyhjäksi Raamatussa ilmoitetun pelastuksen Jeesuksessa, ja siksi lapsikasteluoppi on keksitty ja sitä syötetään ihmisille jatkuvasti saarnastuoleista ja muiden saatanalle uskollisten kautta.
Kirkollisille tarvitaan vain lapsikastelu, mutta Jumalan lähettämää SOVITTAJAA ja RISTIN TEKOA ei tarvita: lapsikasteluttajille niillä ei ole ratkaisevaa merkitystä pelastuksessa, sillä lapsikastelussa on heille se ainut pelastus!Jumalan Jeesuksessa tekemän sovituksen sijaan pannaan kirkollisesti ts. saatanallisesti lapsikastelu, joka tapahtuu sangen mystisellä tavalla taianomaisesti valeluriitissä.
Kirkollinen lapsikastelu on taikuutta! Se on täynnä tyhjää spekulaatiota! Se ei perustu vähimmissäkään määrin JUMALAN OMAAN SANAAN! Lapsikastelu on saatanan valhe, jonka sinulle on syöttänyt saatanan kätyri lipereidensä takaa. Lapsikastelussa ei ole pelastuksen häivääkään, vaikka kirkolliset esittävät täysin päinvastaista.
Yksin Jeesuksessa on pelastus! Saamme uskoa Jumalan sanan perusteella todeksi Jeesuksen meille ansaitseman pelastuksen ja iloita siitä. Tämän toivon saatana haluaa ryöstää sinulta ja panna tilalle oman valheensa, lapsikastelun, jossa ei ole mitään toivoa. Lapsikastelu on Jumalan pilkkaa.
Täytyy oikein sääliä ihmisiä, jotka ovat mielummin ottaneet sen, kuin Jumalan tekemän pelastuksen ristin kautta Jeesuksessa. Jäljelle jää kysymys: miksi ihmiset niin helposti hyväksyvät kirkollisen lapsikastelun pelastuksekseen? Ja vastaus on tässä: ihmiset eivät lue eivätkä tunne Raamattua, ja luulevat lapsikastelun sisältyvän Raamattuun! Ehkä syy on heidän papeissaan, jotka monet eivät edes usko Jeesuksen ylösnousemukseen. Kun lapsikastelu opissa on lapsesta saakka elänyt ja kasvanut, niin siitä on hyvin vaikea pyristellä pois saati myöntää olevansa harhassa, vieläpä omaksua Raamatun oppi kasteesta, mikä on täysin vastoin kirkollista oppia.
On tärkeätä pysyä Raamatussa esitetyssä opissa.
"Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa."
Vastaukset 7
Vanhimmat
Myös word-doc -muodossa:
http://www.opko.fi/mp3/matti/
Pyhäkön lampussa nro 2/2001 kasteesta:
http://www.luthersaatio.com/pyhakonlamppu.php
(toiseksi alimmaisena listassa).
Viisastun jos Herra käskee, en viisastu jos ihminen käskee, lukemalla sanaa löytyy se oikea tapa uskoa ja toteuttaa Jumalan sanaa.
Rakas ystävä, sinulla on oikeus aikuiskasteeseen, mutta miksi tuomitset lapsikasteen.
Kaste ei ole kaikkein tärkein asia uskossa.
Vaan itse henkilökohtainen usko Jeesukseen Kristukseen Vapahtajana.
Minä joko pysyn lapsikastettuna tai sitten jos Jumala "käskee" mennä aikuiskasteelle.
Vielä tuota pakottavaa tarvetta ei ole tullut, vaikka suurin osa uskonystävistäni ovat käyneet aikuiskasteella. Me kokoonnumme ja keskustelemme
Jeesuksen rakkaudesta emmekä siitä kuka mihinkin kirkkokuntaa /seurakuntaa kuulumalla tai kastamalla on oikeutettu Jumalan rakkauteen ja armoon.
Perhekuntakasteet Uudessa testamentissa
Perhekunta (oikos) tarkoittaa yleensä koko taloutta, johon kuuluivat orjat, orjattaret, samassa taloudessa asuvat sukulaiset jne. Ratkaiseva kysymys tässä yhteydessä on: "Tarkoittiko Luukas käyttämällään termillä perhekunta, myös mahdollisesti kyseisessä taloudessa asuvia sylilapsia?" Uudessa testamentissa mainitaan viisi tapausta, joissa kastetaan perhekunta. Korneliuksen, Lyydian, Filippin vanginvartijan, Krispuksen ja Stefanaan. Viimeistä lukuun ottamatta kaikki tapaukset löytyvät Apostolien teoista.
Korneliuksen perhekunta
Apt 10:24: "Ja sen jälkeisenä päivänä he saapuivat Kesareaan; ja Kornelius odotti heitä ja oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä." Pietarin saarnan kuulijat olivat siis Korneliuksen sukulaisia ja lähimpiä ystäviä.
Apt 10:44: "Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat." Korneliuksen sukulaiset ja ystävät täyttyivät siis Pyhällä Hengellä (kaikki): "…sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa." He osasivat siis puhua (toisin kuin vastasyntyneet.)
Apt 10:14-15: "hän on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sinä pelastut, ja koko sinun perhekuntasi.' Ja kun minä rupesin puhumaan, tuli Pyhä Henki heidän päällensä, niinkuin alussa meidänkin päällemme." Perhekunta (kreikaksi oikos) määritellään siis sellaiseksi, johon kuului paikalla olevat sukulaiset ja ystävät. Pyhä Henki tuli siis koko perhekunnan päälle ja koko perhekunta puhui kielillä. Näin ollen Luukas käyttää tässä kohtaa termiä perhekunta siten, että sillä ei voida tarkoittaa sylilapsia.
Lyydian perhekunta
Apt 16:13-15: "Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille. Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: "Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä." Ja hän vaati meitä."
Koska Lyydia mainitaan ammatin harjoittajana, eikä hänen miehestään puhuta mitään, on hyvin todennäköistä, että Lyydia oli leski (ei siis sylilapsia). Toisaalta kaste tapahtui miltei heti rukouspaikalla, jossa sylilapsia tuskin olisi ollut edes mukana. Näiden syiden vuoksi on erittäin epätodennäköistä, että kyseisessä perhekunnassa olisi ollut sylilapsia.
Vanginvartijan perhekunta
Apt 16:31-33: " Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi." Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta."
Apostolit puhuivat kaikille, jotka olivat vanginvartijan kodissa. Vastasyntyneille ei puhuta siinä mielessä, missä Paavali julisti evankeliumia. Jeesukseen uskominen oli edellytys pelastumiselle, eikä mikään anna ymmärtää, etteikö sama edellytys olisi koskenut muitakin paikalla olijoita. Perhekunta ei pelastu vanginvartijan uskolla, vaan Paavali tarkoitti heidän pelastuvan oman uskonsa avulla.
Krispuksen perhekunta
Apt 18:8: "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin."
Tässä kohdassa mainitaan selvästi, että Krispuksen perhekunta uskoi Herraan. Kastetta edelsi siis henkilökohtainen uskominen. Samaa sanotaan muista korinttolaisista, jotka olivat kuulemassa apostoleja. Nämä uskoivat ja sitten heidät kastettiin. Kuten aiemminkin on todettu useaan otteeseen, vastasyntyneet lapset eivät voi uskoa.
Stefanaan perhekunta
1. Kor 1:16. "Kastoinhan tosin Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko ketään muuta kastanut."
1. Kor 16:15: "Mutta minä kehoitan teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he ovat antautuneet pyhien palvelukseen."
On selvää, että sylilapset eivät "antaudu" pyhien palvelukseen. Paavali ei siis puhu Stefanaan perhekunnasta siinä mielessä, että hän tarkoittaisi sylilapsia.
Lyhyt analyysi perhekuntakasteista
Kaiken kaikkiaan Apostolien tekojen perhekuntakasteita voidaan analysoida:
Perhekunnan määrittelyn avulla kontekstista.
Kun perhekunta on subjektina, viittaako predikaatti sellaiseen toimintaan, jota sylilapset voivat tehdä
Onko sosiologisesti todennäköistä, että johonkin tiettyyn perhekuntaan kuului sylilapsia
Perhekunta määritellään esimerkiksi Korneliuksen tapauksessa siten, että sukulaiset ja ystävätkin kuuluvat perhekuntaan. Näin ollen perhekunta –termiä (oikos) ei voida käyttää synonyymisesti suomenkielen "perhe-sanan" kanssa.
Perhekunta puhui kielillä, kuuli julistettua evankeliumia, uskoi evankeliumiin ja oli antautunut pyhien palvelemiseen. Nämä predikaatit viittaavat yksiselitteisesti siihen, että niihin liittyvinä subjektina ei voi olla sylilapsi.
Lyydian tapauksessa on todennäköistä, että hän oli leski tai naimaton, koska hänen miehestään ei mainita mitään ja hän oli ammatinharjoittaja.
Ylimalkainen heitto perhekuntakasteista ei vakuuta tarkemmin asiaan syventyvää siitä, että Uuden testamentin aikana olisi kastettu lapsia.
Mikäli joku haluaa perustella lapsikastekäytännön, niin jokainen voi aloittaa yllä olevista kohdista ja osoittaa ne vääräksi.
Kiitos sinulle kohdista joita näytit raamtussa olevan kasteesta.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että kirjaimellisesti ei kaikkea voi eikä pidäkkään ottaa. Yksi on tärkein ja ylitse muiden usko Jeesukseen Kristukseen Vapahtajana ja pelastajana.
Ainoastaan usko Jeesukseen pelastaa ei kaste.
Ojentaudun siis sen mukaan mitä toivon ja en näe ,mutta uskon olevan.;
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." Joh.3:16
Joh.1:12 "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan,hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi
kaikille, jotka uskovat häneen."
Joh.1:32-34 "Johannes todisti: "Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen.
33 Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, KASTAA PYHÄLLÄ HENGELLÄ.´
34 Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika."
Siis puhutaan Pyhän Hengen kasteesta, jonka voi ainoastaan Jeesus suorittaa. Muu kastelu on ihmisen rituaalia, tosin raamatussa kehoitetaan noudattamaan näitä rituaaleja, mutta tärkein on pyhän Hengen kaste.
En jaksa enää kinastella kasteasioista, ne ovat niin selvää pässinlihaa ja toisarvoisia asioita koko uskon ja pelastuksen tapahtumassa.
USKO JEESUKSEEN YKSIN PELASTAA, ei mikään kaste.
siunausta kaikille kastelluille ja kastetuille....
Miten on?
"Uudesti syntyminen"
http://www.rukoilevaisuus.com/lehti.php
Lehti nro 9/2004
Eero Parvio, Turku
Rov. Eero Parvio piti seuraavan saarnan Maarian kirkossa 6.6.2004 Pyhän Kolminaisuuden päivänä. Aiheena on Johanneksen evankeliumin 3. luvun jakeet 1-15.
Yhteiskunnassaan Nikodemos oli eräänlainen ministeri, siis vaikutusvaltainen henkilö. Ehkei hän halunnut julkisesti kohdata Jeesusta. Siksi hän tuli yöllä. Muutoinkin yöaika oli juutalaisille opettajille mieluinen ajankohta syvällisten, hurskautta koskevien keskustelujen käymiseen.
Nikodemoksen yhteydenotto Jeesukseen oli ystävällinen. Nikodemos haluaa antaa tunnustuksen Jeesuksen toiminnalle. Se osoitti, että Jumala oli Jeesuksen kanssa. Oliko Jeesus kuitenkin huono suhdetoimintamies? Hän ei vastaa kohteliaisuuteen samalla tavalla. Jeesuksen suorasukainen vastaus Nikodemokselle oli: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa". Taivaaseen pääsemisestä Jeesus on siis toista mieltä kuin suomalainen pastori muutama vuosi sitten. Pastori nimittäin selitti jo kirjansa nimessä, että kaikki pääsevät taivaaseen. Jeesus vielä toistaa asian: "Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti"'.
Jumalan valtakunta on Jumalan pyhän läsnäolon paikka, todellinen, aito yhteys Jumalaan. Se on taivaan toisenlainen nimi. Tutun hengellisen laulun mukaan siellä Jumalan lapset pääsevät iäisesti olemaan. Jeesus on edelläjuoksijanamme mennyt valmistamaan omilleen tilaa taivaan kodissa.
Mutta paneeko Kristus meille nyt ankaran ehdon? Teidän t ä y t y y syntyä uudesti! Onko kristityn usko sittenkin täytymisessä? Vaatiiko Jeesus meiltä ihmisiltä sellaista kokemusta tai peräti suoritusta, joka saa aikaan uuden syntymisen? Nikodemoskin häkeltyy ja kysyy: "Miten joku voi vanhana syntyä? Emmehän voi mennä takaisin äidin kohtuun ja syntyä toista kertaa."
Tärkeää on tietää, ettei Vapahtajan puhe täytymisestä ole Nikodemokselle eikä siis meillekään suoritusvaatimus. Alkukielessä käytetään tässä "täytymisestä" teonsanaa, jonka merkitys on persoonaton. Kankeammin sanottuna sana merkitsee: on välttämätöntä. Jeesus siis sanoo Nikodemokselle ja meille kaikille: Päästäkseen Jumalan valtakuntaan jokaiselle ihmiselle on välttämätöntä, että hän syntyy uudesti ylhäältä. Nikodemoksella oli täysi syy yllättyä Jeesuksen sanasta. Vanha testamentti ei nimittäin tunne uudestisyntymisen käsitettä. Mutta siellä puhutaan vahvasti kielletyn puun hedelmän syömisen seurauksesta syntiinlankeemuksessa. Sen aiheuttama, kaikkia ihmisiä koskeva vaurio oli kuolema eli ero Jumalasta (1. Moos. 2:17; 1. Moos. 3). Paavali lainaa Roomalaiskirjeen 3. luvussa monta kohtaa Vanhasta testamentista, joiden viesti on tämä: Maailmasta ei löydy ainoatakaan vanhurskasta; kukaan ei edes etsi Jumalaa. Vaikka käskysanan "älä himoitse" oli määrä antaa elämää, se syntiinlankeemuksen jälkeisessä tilassa tuotti ja tuottaa kuoleman, pettää ja surmaa. (Room. 7:1-11). Jeesus sanoo Nikodemokselle aivan samaa: "Mikä lihasta on syntynyt, on liha". Ihmisen turmelus tuottaa aina vain uutta turmelusta. Tekemällä ns. hyviä tekoja emme pääse irti turmeluksesta. Pahan akseli ei suinkaan yhdistä tiettyjä valtioita vain kaukoidässä tai keski-idässä. Se tunkee läpi myös lännen elämän Amerikasta Eurooppaan.
Yhteiskunnassa voimme kasvatuksen ja oikeuslaitoksen toimesta paljonkin siivota elämäämme. Mutta nämä toimet eivät voi viedä meitä Jumalan yhteyteen. Siihen tarvitaan kerrassaan uusi syntyminen!
Uudestisyntymissanan alkuosalla on kaksi merkitystä, toinen on "ylhäältä" ja toinen "uudestaan". Toinenkin niistä riittäisi suomennoksessa. Uudessa raamatunkäännöksessä on varmuuden vuoksi rinnan molemmat merkitykset. "Jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa".
Nikodemos kuitenkin väistelee ja pakenee hassunkurisiin mielikuviin. Silloin Jeesus toruu Nikodemosta: "Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä tätä?
Mutta mikä on uudestisyntymisen sisältö ja miten se oikein tapahtuu? Nikodemoksen selvään neuvottomuuteen Jeesus vastaa: Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Uudestisyntymää koskevan Jeesuksen opetuksen rinnakkaiskohtana voisi pitää Matteuksella olevaa Jeesuksen sanaa, kun opetuslapset kyselivät omaa asemaan Jeesuksen seuraajina: "ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan" (Matt.18:39). Se toistuu tutussa lasten evankeliumissa (Matt.19:13 -15): lasten kaltaisten on taivasten valtakunta. Oppinut raamatunselittäjäkin kysyy ihmisten tavoin, kuinka kukaan voi tulla pikkulapsen kaltaiseksi? Mutta hän vastaa meidän kaikkien silmiä avaten: Syntymällä uudestaan! Monien Vanhan testamentin lupausten mukaisesti Jeesus siis muistuttaa, että synnyttämällä ihmisen ylhäältä Jumala haluaa luoda uutta.
VT:n monista opetuksista tähän riittäköön Jumalan sana pakkosiirtolaisuuteen karkotetulle Israelille (Hesekiel 36:22 -27). Israelin paluun oikeus ei johdu kansan laadusta. Armahtaessaan kansan Jumala toimii suvereenisti oman pyhän nimensä tähden. Jumalan sana langenneelle kansalle: "Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte, minä puhdistan teidät kaikesta saastastanne... Minä annan teille uuden sydämen ja sisimpäänne uuden hengen" ja ohjaan teitä hengellä seuraamaan käskyjäni.
Mutta voiko Jeesus opetuksellaan tarkoittaa sitä kastetta, jonka hän asetti vasta ylösnousemisensa jälkeen, siis meidänkin saamaamme kastetta! Miksei voisi? Usein unohdetaan, että lihaan tullut, veljeksemme syntynyt Jumala näkee yhtä hyvin tulevaisuuteen kuin taaksepäinkin. Jeesus on lihaan tullut, ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika.
Jeesus esittää välttämättömyytenä uudestisyntymisen vedestä ja Hengestä. Siinä ennakoidaan sitä uuden elämän syntymistä, jonka Jeesus itse syntien poisottajana panee toimeen. Ristille korotettuna sovittajana, vaskikäärmeprofetian toteuttajana, Jeesus otti pois eli sovitti maailman synnin. Tätä siunausta hän jakaa seurakunnassaan kasteen ja evankeliumin saarnan välityksellä. Sen saamme ottaa uskossa vastaan.
Uuden elämän syntymistä tarkoittavat monet muut UT:n opetukset, vaikka siitä käytetään eri käsitettä tai kuvaa. Sellaisia ovat kääntyminen eli parannus ja sitten UT:ssa tavallisin, usko. Kun me luulemme tekevämme tarkkoja järjestelmiä, jopa tikapuita, Jumalan armon työstä, salattu Jumala tulee tykömme pyhän tahtonsa ja rakkautensa moninaisessa rikkaudessa. Kirkon oppitunnustuskin toteaa yksinkertaisen selvästi: Uudestisyntyminen on samaa kuin uskon syntyminen. Usko ottaa vastaan Kristuksen. Uudestisyntyminen, kääntyminen ja usko eivät sisällöltään riitele toisiaan vastaan. Uusisyntyminen ei ole jotakin enemmän kuin kääntyminen tai usko.
Evankeliumissaan Luukas kertoo ihmisistä, jotka onnettomuuksien kohdatessa kyselivät, mistä erityisestä synnistä tietty onnettomuus saattoi asianomaisille olla Jumalan rangaistus. Jeesus torjuu syyllisen etsimisen ja sanoo kyselijöille: "...yhtä lailla te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny" (Luuk.13:1-5) eli vanhan käännöksen mukaan "ellette tee parannusta". Ilman kääntymistä kukaan ei pääse Jumalan luo.
Ihminen luonnostaan ajattelee uskosta helppona tai vaikeana omana ratkaisuna. Raamattu on toista mieltä. Muistamme, että kanaanilaiselle naiselle ja sadanpäämiehelle Jeesus puhuu jopa heidän suuresta uskostaan. Mutta kun ristinpuun rosvo ilman uskonnollisia käsitteitä turvautuu kuolemassa Jeesuksen armoon, siinä avautuu yllättävä pääsy Jeesuksen kanssa paratiisiin eli Jumalan luo. Ihan samalla tavalla kasteeseemme liittyy Pyhän Hengen armotyö. Siinä Pyhä Henki liittää Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Galatalaiset eivät saaneet Pyhää Henkeä uskonnollisilla suorituksillaan ja teoillaan, vaan uskomalla evankeliumin ristiinnaulitusta Kristuksesta. (Gal. 3:1,2). Sinä ja minä, me ns. nykyajan ihmiset, olemme ihan samassa asemassa. Saamme Pyhän Hengen ja synnymme Jumalan lapsiksi vain siten, että Jumala itse sen meille antaa ja avaa sydämen tunnustamaan: Jeesus sovitti syntini. Hänen omakseen minut on kastettu.
Kirjeessä Titukselle Jumalan armotyö on sanottu yksinkertaisen kauniisti: Pelastuksen osallisuus ei perustu tekoihin vaan armoon. Sitten apostoli jatkaa: "Ei vanhurskauden töiden kautta, joita me tehneet olemme, vaan laupiutensa kautta hän meidät autuaaksi teki, uuden syntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta" (Tit.3:5). Vähän laajempana tämän Uuden testamentin kohdan Luther lainaa Katekismuksen kasteopetukseen.
Nyt moni kysyy: Miten tämä uusi elämä Kristuksessa ollenkaan voi syntyä, jos emme itse sitä jollakin tavalla toteuta?
Vastaus on tämä: Jumala vaikuttaa ja toteuttaa sen sanallaan Kristuksen ruumiin eli seurakunnan toiminnassa. Henkilökohtaisten ristiriitaisten ratkaisujensa ohessa dogmatiikan opettajani Osmo Tiililä muistutti: Kirkko on olemassa, koska täällä kuollaan. Jumalan yhteydestä karkotetun ihmiskunnan on tiedettävä, kuinka Jumala itse tahtoo rakastaa meidät takaisin itselleen. Tämä on kirkon tehtävä.
Kuulimme, että Kristus pani Nikodemoksen Israelin opettajana vastuuseen uudestisyntymisen opettamisesta: Etkö sinä, Israelin opettaja, mestari eli maisteri, ymmärrä sitä, kuinka uusi syntyminen on mahdollista ja tapahtuu?! Sama kysymys kohdistuu tänään myös piispoille ja kirkkoherroille ja näiden välityksellä koko opetusviralle. Kirkko on tarkoitettu olemaan uusi hengellinen Israel, ei mikään poliittinen tai uskonnollinen pykäläviidakko, jossa Jumalan tahto ratkaistaan äänestyksellä, "miltä minusta tuntuu"-ajatuksin. Kirkko elää Jumalan sanasta. Vain se johtaa elämänyhteyteen Kristuksen kanssa.
Mutta mistä sen tietää? Eikö Jeesuksen mukaan Hengestä syntyneen elämä ole niin kuin tuulen humina, josta ei tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Onko kristillinen elämä näin epämääräistä? Ei suinkaan. Jumalan työ on aina salattu siinä, ettet sinä enkä minä omasta tai kenenkään muun ulkomuodon tai tunneliikutusten perusteella voi päätellä omasta tai lähimmäisen uskosta mitään.
Sensijaan on kaksi selvää ja yksinkertaista perustetta, joihin armotyö aina rakentuu: Ensimmäinen peruste ja vaikea totuus on: Minä olen Jumalan yhteydestä karkotettu, synnin turmelema ihminen. Jos siihen ei alistuta, uskonnollinen etsintä muuttuu helposti tarkoituksettomaksi "uskonnoksi", joka ei johda Jumalan luo. Toisen varman perusteen Jumala antaa evankeliumissa. Se on kaikille syntisille Kristuksessa valmistettu autuus. Näissä asioissa ei ole minkäänlaista hämärää ja epämääräisyyttä.
Jokainen kristitty tietää ja tunnustaa kuolemanalaisuutensa ei vain tutisevana vanhuksena, vaan Jumalan sanan perusteella paratiisista pois ajettuna syntisenä, joka ei voi vedota hyvyyteensä tai lahjakkuuteensa. Kasteen lahja tuo meille Kristuksen, joka samalla liittää syntisen kirkon varsinaisen elimistön, Kristuksen hengellisen ruumiin yhteyteen.
Elämme maailmassa, joka yhä enemmän pirstaloituu. Globalisatio sekoittaa yhteiskuntien talousrakenteet ja synnyttää työttömyyttä. Epävarmuus lisääntyy myös eettisten sääntöjen löystyessä. Sekasortoisuus henkisellä alalla kasvaa. Mielenterveysongelmat ja alkoholisoituminen lisääntyvät samanaikaisesti lasten huostaanoton synnyttämien suurien vaikeuksien kanssa.
Miten uudestisyntynyt kristitty jaksaa usein kaoottiseksi käyneessä maailmassa? Emmekö mitään voi tehdä? Kääntymisessä Kristuksen yhteyteen ei millään tavalla ole kysymys uskonnollisista tai moraalisista tempuista, joilla pakenemme velvollisuuksiamme kansalaisina ja samalla kulttuurin hajoamista. Olemme maailman kanssa samassa veneessä. Kristityt tietävät, että katekismukseen talletetut Jumalan käskyt tärkeällä tavalla vastaavat omaantuntoon kirjoitettua Jumalan luomistahtoa. Emme tosin voi pakottaa yhteiskuntaa Jumalan tahdon noudattamiseen. Joskus näyttää siltä, ettei ulkonainen kirkkokaan aina jaksa tukea uskon mukaista kilvoitusta. Mutta toisiaan tukien kristityt kilvoittelevat Jumalan tahdon tiellä.
Tähän maailmaan voimme vaikuttaa vain siten, että armahdettuina, uudestisyntyneinä olemme kristittyjä ja pidämme kiinni Jumalan sanasta. Uskossa syntien anteeksiantamukseen jaksamme kilvoitella. Opetamme kärsivällisesti rakkaitamme ja olemme ilman katkeruutta valmiit toimimaan myös vähemmistönä.
Viime aikoina on enenevässä määrin ruvettu kirjoittamaan kirkolle maallista esityslistaa mm. talouspolitiikan ja ympäristöasioiden osalta. Ohjelmointia on ryyditetty TV:n mainosohjelmasta saadulla julistuksella: "... niin maailma pelastuu!"
Ympäristöstä tai sosiaalipolitiikasta huolehtiminen eivät kuitenkaan ole vaihtoehto kirkon varsinaiselle tehtävälle kutsua maailmaa Kristuksen yhteyteen. Onhan jo Raamatun luomiskertomuksessa ihmiselle annettu tehtävä luomakunnan varjelemisessa. Fyysikot ja tähtitieteilijät ja muutkin luonnontieteen edustajat ovat jo vuosia ennustaneet, että tämä maailma joskus saa loppunsa lämpökuolemassa, asteroidin törmätessä maapalloon tai muulla tavalla. Se, mitä fyysikot ennustavat todennäköisin laskelmin, on kuitenkin ilman kauhuajatuksia Raamatun sanassa ilmoitettu 2000 vuotta sitten. Kaikenlaisten uhkakuvien edessä kirkon tehtävänä on kutsua syntistä maailmaa Kristuksen yhteyteen. Vain uskossa Kristukseen on meillä syntisillä turva kuolemassa ja tuomiopäivänä.
Ellemme tahdo Jumalan sanasta oppia uuden syntymisen, kääntymisen ja uskon salaisuutta, kuljemme väärään suuntaan. Meille käy samoin kuin Heprealaiskirjeen mukaan Israelin kansalle kävi erämaavaelluksella. Heille ei ollut hyötyä kuulemastaan Jumalan sanasta, "koska ei he niitä uskoneet, jotka sen kuulivat." (Hepr. 4:1,2 (vuoden 1992 raamatunkäännöksessä: "koska he eivät sitä uskoneet eikä se näin sulautunut heihin"). Kun nautit ravintoa, se sulautuu sinuun. Saat energiaa elämiseen. Jumalan sana on elämän leipä, joka uskossa sulautuu meihin kristittyihin. Uskon kautta Jeesukseen syntinen tulee yhä uudestaan osalliseksi iankaikkisesta elämästä. Ei kirkon jäsenyys eikä edes kaste anna automaattista pelastusta kenellekään. Mutta meitä itsessämme syntisiä Kristus kutsuu luokseen. Ja meille kristityille Jumalan apostoli sanoo: "minä olen teitä Kristuksessa Jeesuksessa siittänyt evankeliumin kautta. " (1. Kor. 4:15). Kasteemme on tästä Kristuksen rakkaudesta henkilökohtainen todistus. Meidät on nimeltä kutsuttu Kristuksen omiksi.
Tarvitset tietenkin yhteyden paikalliseen seurakuntaan. Kuitenkin sinulle on tarpeen pieni läheinen kotiseurakunta, raamattupiiri, lähetyspiiri, diakoniapiiri, joissa terve Jumalan sana on harjoituksessa. Vanhastaan on tarjolla jonkun kirkollisen herätysliikkeen seuratoimintaa tai luotettava jumalanpalvelusyhteys.
Eikö sitten riitä, että sinut ja minut on kastettu Jeesuksen nimeen? Riittäähän se! Mutta kaste ei ole irrallinen nimenantorituaali. Se ei ole meidän rituaalimme Jumalalle!
Minkälaisia odotuksia "uudestisyntymisen" lupaus voi kristityssä herättää? On hyvä ottaa mallia luonnollisesta syntymästä. Vastasyntynyt pienokainen ei ollenkaan osaa ihastella tai arvioida itseään. Vauva vain on ja elää elämisen ihmettä. Pienokaista ihastelevat muut: äiti, isä, siskot, veljet, mummit ja ukit. Sinäkin saat uskon kautta levätä Kristuksessa. Saat olla Herran oma Kristuksen verellä lunastettuna. Mutta alusta alkaen vastasyntynyt ilmaisee itseänsä kahdella tavalla, itkulla ja syömisellä. Vauvalla on oikeus huutaa ilmoille vaivansa ja hätänsä. Sama oikeus on itsessään syntisellä ja lankeavalla kristityllä. Mutta elämän tärkein tehtävä on syöminen. Usko ei ole hienoja aatteita ja tunnelmia. U s k o o n s y ö m i s e n toiminto. Juuri siihen Raamattu ohjaa meitä: "Ja halaitkaat sitä terveellistä (=väärentämätöntä) sanan rieskaa, niinkuin äskensyntyneet lapsukaiset, että te sen kautta kasvaisitte." (1. Piet. 2:2).
Katekismuksen mukaan sinut ja minut on kasteessa vihitty j o k a p ä i- v ä i s e e n katumukseen ja parannukseen, jossa meissä jokaisessa asuva turmelus eli "vanha ihminen" yhä uudestaan upotetaan kuolemaan ja sen tilalle joka päivä nousee uusi ihminen.
Eräs nuoruuteni tulinen opettaja kysyi kerran: "Mitä varten kristityn on joka päivä upotettava ja hukutettava vanha aataminsa kasteen veteen?" Hän vastasi eloisasti: "Se vanhan ihmisen vintiö osaa uida! Se nousee yhä uudestaan pinnalle!" Siinä yksinkertainen Raamatun totuus uudestisyntyneen kilvoituksesta. Siinä saamme myös auttaa ja palvella toisiamme. Sitä varten on olemassa "pyhäin yhteys". Sitä varten on olemassa pyhä kirkko ja seurakunta, Kristuksen ruumiin elimistö.