Suomen susikanta todistaa geneettisen rappeutumisen jota sopeutumisessa tapahtuu.
http://www.sauluslahetys.com/uutiset.html?29
http://www.sauluslahetys.com/uutiset.html?29
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Suomen sudet ovat laumasta karkoitettujen jälkeläisiä.
Niitä joita ei ole otettu laumoihin sisälle.
Eli ne ovat olleet jo tänne tullessaan tyypillisestä sudesta poikkeavia.
Siksi onkin omituista että Suomen susia säästellään.
Susilauma on yleensä perheyhteisö. Joskus siinä voi olla myös edellisen vuoden pentuja, ja vain yksi tai kaksi toisesta laumasta olevaa sutta. Yleensä karkoitettu susi on joutunut tappiolle valtataistelussa, muuten susilauma on varsin yhteisöllinen. Yleensä yksinäinen susi on nuori yksilö joka on lähtenyt laumasta vapaaehtoisesti etsimään omaa reviiriä ja puolisoa. Näitä yksinäisiä myös havainnoidaan useimmin koska ne liikuskelevat laumojen reviirien välimaastossa. Taajamat ja asutus on usein tätä välimaastoa.
Täytyy muistaa että susissa on ollut tiettyä perinnöllistä taipumusta hakeutua ihmisen läheisyyteen, Tarjolla on ollut kesäisin lampaita ja muuta helppoa syötävää kun nykyisen kaltaista jätehuoltoa ei ollut olemassa. Ihminen kesytti eripuolilla maailmaa näistä "häiriökäyttäytyvien" susien pennuista itselleen mainioita metsästys kavereita, miksei myös ihan vaan pehmopörrökavereitakin.
http://www.tunturisusi.com/laumaelain.htm
ja salamesästys lisää häirikkösusien määrää. sitä mennään pyssy tanassa mettään ja ammutaan ensimmäiset elukat mitkä näkyy. kappas, nehän olikin johtavat naaras ja uros jotka opettaa pennuille normaalia susien käyttäytymistä, pennut jäävät orvoksi eivätkä opi käyttäytymään ja saalistamaan susille normaalilla tavalla, vaan tulevat ihmisasutusten lähelle. jos pitää hävittää niin hävittää sitten järjen kanssa, ymmärtäen mitä tapahtuu.
pieniä laumoja kaukana toisistaan, mitä muuta siitä voi seurata kuin sisäsiittoisuus?
On siis tosi kiva että luonto on lähellä, mutta ne luonnon eläimet, joita et voi syödä ja jotka kehtaavat syödä syötäviä eläimiä, pitäisi hävittää.
Tässä tapauksessa tekosyy oli tämä, mutta muitakin varmasti löytyy tarpeen mukaan.
On totta, että Suomen suurpetojen käytös on muuttunut erilaiseksi kuin mitä se oli 50v sitten
Tänä kesänä täällä meilläpäin oli karhu joka viihtyi asutuksen liepeillä viikkokausia.
Vasta nyt kun karhut ovat menneet pesiinsä jälkiä ei enää havaita.
Pentujen kanssa oleva emokarhu on loppukesästä vaarallinen jods metsässä liikkuessaan joutuu emon ja poikasten väliin. Varsinkin jos on epätietoinen niiden sijainnista.
Karhuja oli 50 vuotta sitten ennemmin kymmeniä kuin satoja. Susia oli niin vähän, että ne eivät edes pesineet Suomessa.
Tosi on, että karhu on ihmiselle vaarallinen jos oikein huonosti käy. Susi ei ole.
Ei ketään muualla elävät karhut haittaa. Ihan kotitanhuvilla ne ovat haitaksi.
Meillä karhu repi yhden marjapensaan niin pahoin ettei taida paljoakaan tuottaa satoa ensi kesänä.
Ja kompostin kuorethan se laittoi pillunpäreiksi jo edellisenä kesänä.
Päätä nyt jo, onko siellä luonnen helmassa kiva elää vai ei. Ilmeisesti ei, kun se luonto ei toimikaan niinkuin sinä haluaisit.
Kokeile uusia nimimerkkejä, jos vaikka auttaisi asiaa.
Sisäsiittoisuus ja sen tuomat ongelmat on todellinen ilmiö. Sillä ei ole mitään tekemistä kreationistien rappeutumisen kanssa.
Hyvä kirjoitus siitä miten luonnossa tapahtuu rappeutumista.
"Hyvä kirjoitus siitä miten luonnossa tapahtuu rappeutumista."
Kirjoitus oli silkkaa lööperiä. Jos suomalaiset sudet ovat esimerkki rappeutumisesta kreationistisen mallin mukaisesti, niin miten sen mukaan Venäjän sudet eivät ole lainkaan rappeutuneita? Ja jos rappeutuminen kreationistien mallissa johtuu sisäsiittoisuudesta, niin ihminen ei tietenkään myöskään ole lainkaan vaarassa rappeutua.
>Ja jos rappeutuminen kreationistien mallissa johtuu sisäsiittoisuudesta, niin ihminen ei tietenkään myöskään ole lainkaan vaarassa rappeutua.
Päinvastoin itse asiassa. Verrattuna vaikkapa muinaiseen juutalaisyhteisöön sisäsiittoisuuden vaara on hävinnyt olemattomiin.
Linkissäsi siteerattu tutkimus Suomen suden perimästä ei suinkaan käsittele kuvittelemaasi geneettistä rappeutumista vaan pienenneestä populaatiosta johtuvaa geneettisen monimuotoisuuden vähenemistä.
Pienempi populaatio on aina väistämättä geneettisesti vähemmän monimuotoinen kuin suurempi.