Juhani odotteli rannassa, vene ja eväät olivat
valmiina. Ilta oli tyyni ja lämmin, aurinko
paistoi vielä. Hän katsoi kännykkää, tekstiviesti
Elisalta oli tullut - odota vielä, olen tulossa.
Elisa saapui ja pysäköi autonsa rantaan, hän oli
pukeutunut vaaleisiin housuihin ja tummansiniseen
jumpperiin, kaulalla vaaleanpunainen huivi.
Pitkät hiukset valtoimenaan.
- Joko lähdetään ? Nopea halaus ja Juhani ja
Elisa astuivat veneeseen. Perämoottori käynnistyi
helposti, keinuen taittui matka kohti etäällä
siintävää saarta. Siellä sijaitsi yksi ainoa
mökki, sen omisti Juhani. Tuuli hiveli kummankin
kasvoja ja puhalsi läpi harvaneuleisen jumpperin.
Juhani riisui takkinsa ja ojensi Elisalle. - Pue
yllesi, ettet vilustu !
Pian he olivatkin perillä. Tavanomaisesti Juhani
nouti polttopuut ja sytytti tulet takkaan, Elisa
keitteli kahvit ja laittoi voileivät ja keksit
pöytään.
Alkoi hämärtyä. Kumpikaan ei halunnut sytyttää
valoja - laskevan auringon kellertävä väriloisto
kajastiu ikkunasta sisään riittävästi. Takka
lämmitti mökin nopeasti, ilta himmeni lisää.
Elisa oikaisi petille, Juhani saapui vierelle
istumaan. Elisa katseli Juhanin piirteitä,
atleettinen vartalo, selkeät kasvonpiirteet,
korkeat poskipäät. Juhani oli mietteissään, niin
oli Elisakin. Kumpaakin ujostutti. Juhanin käsi
ojentautui ja laskeutui Elisan harteille,
hellästi ja varovasti. Pieni suukkonen otsalle,
ei sen kummempia.
Hiillos alkoi hiipua ja Elisaa nukutti hieman.
Seurustelua oli jatkunut jo puoli vuotta, mutta
pidemmälle ei oltu menty. Tosi rakkaus odottaa
avioliittoa, totesi Elisa silloin tällöin, tätä
periaatetta Juhanikin halusi kunnioittaa.
Körttiläistausta kun oli kummallakin.
Yht´äkkiä Juhani havahtui. Pitää käydä veneellä,
hän sanoi ja poistui nopeasti. Pian Juhani
palasikin. Nyt hän ei enää tyytynytkään istumaan
sängyn laidalla, vaan heittäytyi Elisan viereen
koko pituudeltaan ja sulki tämän voimakkaaseen
otteeseensa. Suudelmat muuttuivat kiihkeämmiksi.
- Juhani, et saa, tiedäthän sinä...sopersi Elisa.
Juhani ei vastannut, sulki vain Elisan vieläkin
tiukemmin syleilyynsä. Huone oli jo täysin pimeä,
hiillos oli hiipunut miltei tyystin, aurinko
laskenut.
Juhanin huulet suutelivat Elisan korvalehden
kosteaksi, nyt Juhani kuiskasi: -Tänä iltana
panen vaikka väkisin !
Saari oli autio, vain tämä mökki. Kukaan ei
näkisi, eikä kuulisi.
Juhani hapuili housujensa taskua, Elisa oli
täysin tunteidensa vallassa, vastustelematta
enää. Juhani tarttui Elisan vasempaan käteen
ranteesta voimakkaalla otteella, kohotti käden
huulilleen ja suuteli. Elisa tunsi , että Juhani
tunnusteli hänen sormiaan, taas Juhani lausui,
nyt ääneen: Tänä iltana panen vaikka väkisin.
Nyt Juhani löysi etsimänsä, nimettömän. Siihen
hän pujotti timanttisormuksen, hieman voimaa
käyttäen, sillä sormus oli juuri sopivan kokoinen
paikalleen asetettuna.
- No niin, nyt panin sen, eikä edes väkisin.
Elisa ! Tuletko vaimokseni ?
valmiina. Ilta oli tyyni ja lämmin, aurinko
paistoi vielä. Hän katsoi kännykkää, tekstiviesti
Elisalta oli tullut - odota vielä, olen tulossa.
Elisa saapui ja pysäköi autonsa rantaan, hän oli
pukeutunut vaaleisiin housuihin ja tummansiniseen
jumpperiin, kaulalla vaaleanpunainen huivi.
Pitkät hiukset valtoimenaan.
- Joko lähdetään ? Nopea halaus ja Juhani ja
Elisa astuivat veneeseen. Perämoottori käynnistyi
helposti, keinuen taittui matka kohti etäällä
siintävää saarta. Siellä sijaitsi yksi ainoa
mökki, sen omisti Juhani. Tuuli hiveli kummankin
kasvoja ja puhalsi läpi harvaneuleisen jumpperin.
Juhani riisui takkinsa ja ojensi Elisalle. - Pue
yllesi, ettet vilustu !
Pian he olivatkin perillä. Tavanomaisesti Juhani
nouti polttopuut ja sytytti tulet takkaan, Elisa
keitteli kahvit ja laittoi voileivät ja keksit
pöytään.
Alkoi hämärtyä. Kumpikaan ei halunnut sytyttää
valoja - laskevan auringon kellertävä väriloisto
kajastiu ikkunasta sisään riittävästi. Takka
lämmitti mökin nopeasti, ilta himmeni lisää.
Elisa oikaisi petille, Juhani saapui vierelle
istumaan. Elisa katseli Juhanin piirteitä,
atleettinen vartalo, selkeät kasvonpiirteet,
korkeat poskipäät. Juhani oli mietteissään, niin
oli Elisakin. Kumpaakin ujostutti. Juhanin käsi
ojentautui ja laskeutui Elisan harteille,
hellästi ja varovasti. Pieni suukkonen otsalle,
ei sen kummempia.
Hiillos alkoi hiipua ja Elisaa nukutti hieman.
Seurustelua oli jatkunut jo puoli vuotta, mutta
pidemmälle ei oltu menty. Tosi rakkaus odottaa
avioliittoa, totesi Elisa silloin tällöin, tätä
periaatetta Juhanikin halusi kunnioittaa.
Körttiläistausta kun oli kummallakin.
Yht´äkkiä Juhani havahtui. Pitää käydä veneellä,
hän sanoi ja poistui nopeasti. Pian Juhani
palasikin. Nyt hän ei enää tyytynytkään istumaan
sängyn laidalla, vaan heittäytyi Elisan viereen
koko pituudeltaan ja sulki tämän voimakkaaseen
otteeseensa. Suudelmat muuttuivat kiihkeämmiksi.
- Juhani, et saa, tiedäthän sinä...sopersi Elisa.
Juhani ei vastannut, sulki vain Elisan vieläkin
tiukemmin syleilyynsä. Huone oli jo täysin pimeä,
hiillos oli hiipunut miltei tyystin, aurinko
laskenut.
Juhanin huulet suutelivat Elisan korvalehden
kosteaksi, nyt Juhani kuiskasi: -Tänä iltana
panen vaikka väkisin !
Saari oli autio, vain tämä mökki. Kukaan ei
näkisi, eikä kuulisi.
Juhani hapuili housujensa taskua, Elisa oli
täysin tunteidensa vallassa, vastustelematta
enää. Juhani tarttui Elisan vasempaan käteen
ranteesta voimakkaalla otteella, kohotti käden
huulilleen ja suuteli. Elisa tunsi , että Juhani
tunnusteli hänen sormiaan, taas Juhani lausui,
nyt ääneen: Tänä iltana panen vaikka väkisin.
Nyt Juhani löysi etsimänsä, nimettömän. Siihen
hän pujotti timanttisormuksen, hieman voimaa
käyttäen, sillä sormus oli juuri sopivan kokoinen
paikalleen asetettuna.
- No niin, nyt panin sen, eikä edes väkisin.
Elisa ! Tuletko vaimokseni ?
Vastaukset 1
Vanhimmat
hassun söpö tarina