Jos äiti surmaa huolenpidostaan ja ruokinnastaan riippuvaisen vastasyntyneen vauvan, on se pöyristyttävä, kaiken inhimillisen oikeustajun vastainen teko, joka herättää syviä tunteita äitiä vastaan. Kuitenkin, jos äiti abortin kautta surmaa eli surmauttaa lapsensa joitain kuukausia ennen tämän syntymää, jolloin se vielä enemmän on äidistä riippuvainen, suuri osa samoista henkilöistä, jotka edellisessä tapauksessa tuomitsevat äidin teon, nyt ovatkin hänen tekonsa puolella: äidillä on oikeus päättää omasta kehostaan ja niin muodoin lapsen kohtalosta, koska se ei vielä ole itsellinen olento. Lapsi on äidin kehossa oleva ylimääräinen möykky, ikäänkuin kuin jokin sairaus tai taakka, joka voidaan hoitaa päiväjärjestyksestä.
Tiedän ettei asia ole aivan näin mustavalkoinen. Aborttiin voi olla useita syitä eikä ratkaisu koskaan ole helppo, mutta - joka tapauksessa kyseessä on syntymättömän lapsen murha. Se on harkittu teko, jolla päätetään viattoman lapsen elämä. Luterilaisen kasteopetuksen mukaan lapsi tosin ei ole viaton vaan viallinen eli syntisyytensä vuoksi saastainen ja kadotuksenalainen: kuolemanvaarassa olevalle pienokaiselle suoritetaan hätäkaste, ettei hän kastamattomana kuolisi ja niin joutuisi kadotukseen. Kuitenkin monet luterilaiseen kirkkoon kuuluvat, jotka vievät lapsensa kastettavaksi ja näin ilmaisevat mitä syvintä huolenpitoa lapsesta ja tämän tulevaisuudesta - joskaan en ole samaa mieltä luterilaisen kasteteologian kanssa - , viis veisaavat syntymättömän lapsen oikeudesta tulla tuntemaan vanhempiensa sekä Jumalan huolenpito.
Usein samat vanhemmat, jotka vievät lapsiaan kastettavaksi, antavat tukensa toisten aborteille, ovat niitä puolustamassa ja jopa tekemässä. Missä on logiikka?
Abortti saattaa olla oikeutettu joissain äärimmäisissä tilanteissa. Esimerkiksi kun vaakakupissa on äidin tai lapsen elämä. Lapsen surmaaminen saattaa silloin olla hyväksyttävää, mutta todellakin kyse on lapsen surmaamisesta. Abortti ei koskaan ole äidin ruumiissa olevan tahdottoman solumöykyn tai ulokkeen poistamista, johon hänellä on rajaton oikeus ja päätäntävalta. Äidin velvollisuus äitinä on loppuun saakka - niin kauan ja hyvin kuin se hänelle vain on mahdollista, huolehtia elämästä, joka hänen sisällään - ja syntymän jälkeen hänen yhteydessään vaikka kehonsa ulkopuolella - kehittyy ja kasvaa. Sikiössä on jo olemassa kaikki se, mikä siitä myöhemmin, kasvun myötä, tekee tuntevan ja tunnistettavan ihmisyksilön.
En tahdo syyllistää vanhempia, jotka vertavuotavin sydämin ovat päätyneet aborttiin, se on kipeä, haavoittava ratkaisu. Toisenlaista vaihtoehtoa kuitenkin tulisi pitää esillä aktiivisesti ja siihen rohkaisten. Syntymättömän lapsen oikeuksista on puhuttava ja nimenomaan kirkon tulisi puhua näistä. Samoin terveydenhuollon ammattilaisten, joiden jo ammattietiikkansa vuoksikin pitäisi puolustaa elämää, ei tuhota.
Abortin kokeneet äidit tarvitsevat tukea. Eivät syyllistämistä, paheksuntaa ja tuomiota, mutta todellinen tuki ja empatia voi rakentua vain totuuden varaan, ei valheelliseen laastarointiin. Jokaisesta abortista jää sisimpään haava.
Kristillisen etiikan mukaan seksi kuuluu vakiintuneeseen suhteeseen, perinteisesti ajatellen avioliittoon. Jos rakkauden hedelmänä syntyy lapsi, hänet on otettava vastaan siinäkin tapauksessa, että kyseessä on ns. vahinko. Vanhemmat voivat muuttaa suhtautumistapansa ja suhtautua tilanteeseen niin, että lapsesta tulee toivottu, hän on arvokas Jumalan lahja. Jokaisella lapsella tulee olla oikeus kokea itsensä rakastetuksi. Jos vanhemmat kieltävät lapselta rakkauden ja elämän, he kieltävät oman vastuunsa. Murha on synti, erityisen raskas synti se on kun kyseessä on avuton, puolustuskyvytön, vielä syntymätön tai vastasyntynyt lapsi.
Abortin tuottaman haavan parantuminen on mahdollista vastuullisessa kohtaamisessa... Tiedetään lukuisia tapauksia, joissa äiti uskoontultuaan on havahtunut ymmärtämään mitä joskus ymmärtämättömyydessään on tehnyt, se on kauhistuttava herääminen. Mutta Jumalan rakkaudessa on turvallista herätä kohtaamaan oma syntisyytensä ja raadollisuutensa... Abortin selittäminen joksikin sellaiseksi, mitä se ei ole (oikeutettu teko, tahdottoman solumöykyn poistaminen), ei paranna sisäistä haavaa. Synnin myöntäminen synniksi ja Jeesuksessa olevan anteeksiantamuksen vastaanottaminen johtaa parantumiseen ja vapautumiseen. Jumala rakastaa ja hoitaa syntistä, virheensä tunnustavaa, parannukseen taipuvaa ihmistä.
Hän tahtoo armahtaa ja rakastaa terveeksi. Tämä Jumalan kaikkiriittävä armo on Kristuksessa. "Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden." (Ps.51:8). Jeesus toteaa itsestään: "Minä olen tie, totuus ja elämä" (Joh.14:6). Totuus tekee vapaaksi (Joh.8:31).
Armoa ei voida löytää eikä omistaa valheen pohjalta, omaa vastuuta kiertäen ja pakoillen.
Aikanaan paljon kohua herättänyt entisen aborttilääkäri Bernard N. Nathansonin dokumentti Äänetön huuto:
The Silent Scream
www.youtube.com/watch?v=gON-8PP6zgQ
Tiedän ettei asia ole aivan näin mustavalkoinen. Aborttiin voi olla useita syitä eikä ratkaisu koskaan ole helppo, mutta - joka tapauksessa kyseessä on syntymättömän lapsen murha. Se on harkittu teko, jolla päätetään viattoman lapsen elämä. Luterilaisen kasteopetuksen mukaan lapsi tosin ei ole viaton vaan viallinen eli syntisyytensä vuoksi saastainen ja kadotuksenalainen: kuolemanvaarassa olevalle pienokaiselle suoritetaan hätäkaste, ettei hän kastamattomana kuolisi ja niin joutuisi kadotukseen. Kuitenkin monet luterilaiseen kirkkoon kuuluvat, jotka vievät lapsensa kastettavaksi ja näin ilmaisevat mitä syvintä huolenpitoa lapsesta ja tämän tulevaisuudesta - joskaan en ole samaa mieltä luterilaisen kasteteologian kanssa - , viis veisaavat syntymättömän lapsen oikeudesta tulla tuntemaan vanhempiensa sekä Jumalan huolenpito.
Usein samat vanhemmat, jotka vievät lapsiaan kastettavaksi, antavat tukensa toisten aborteille, ovat niitä puolustamassa ja jopa tekemässä. Missä on logiikka?
Abortti saattaa olla oikeutettu joissain äärimmäisissä tilanteissa. Esimerkiksi kun vaakakupissa on äidin tai lapsen elämä. Lapsen surmaaminen saattaa silloin olla hyväksyttävää, mutta todellakin kyse on lapsen surmaamisesta. Abortti ei koskaan ole äidin ruumiissa olevan tahdottoman solumöykyn tai ulokkeen poistamista, johon hänellä on rajaton oikeus ja päätäntävalta. Äidin velvollisuus äitinä on loppuun saakka - niin kauan ja hyvin kuin se hänelle vain on mahdollista, huolehtia elämästä, joka hänen sisällään - ja syntymän jälkeen hänen yhteydessään vaikka kehonsa ulkopuolella - kehittyy ja kasvaa. Sikiössä on jo olemassa kaikki se, mikä siitä myöhemmin, kasvun myötä, tekee tuntevan ja tunnistettavan ihmisyksilön.
En tahdo syyllistää vanhempia, jotka vertavuotavin sydämin ovat päätyneet aborttiin, se on kipeä, haavoittava ratkaisu. Toisenlaista vaihtoehtoa kuitenkin tulisi pitää esillä aktiivisesti ja siihen rohkaisten. Syntymättömän lapsen oikeuksista on puhuttava ja nimenomaan kirkon tulisi puhua näistä. Samoin terveydenhuollon ammattilaisten, joiden jo ammattietiikkansa vuoksikin pitäisi puolustaa elämää, ei tuhota.
Abortin kokeneet äidit tarvitsevat tukea. Eivät syyllistämistä, paheksuntaa ja tuomiota, mutta todellinen tuki ja empatia voi rakentua vain totuuden varaan, ei valheelliseen laastarointiin. Jokaisesta abortista jää sisimpään haava.
Kristillisen etiikan mukaan seksi kuuluu vakiintuneeseen suhteeseen, perinteisesti ajatellen avioliittoon. Jos rakkauden hedelmänä syntyy lapsi, hänet on otettava vastaan siinäkin tapauksessa, että kyseessä on ns. vahinko. Vanhemmat voivat muuttaa suhtautumistapansa ja suhtautua tilanteeseen niin, että lapsesta tulee toivottu, hän on arvokas Jumalan lahja. Jokaisella lapsella tulee olla oikeus kokea itsensä rakastetuksi. Jos vanhemmat kieltävät lapselta rakkauden ja elämän, he kieltävät oman vastuunsa. Murha on synti, erityisen raskas synti se on kun kyseessä on avuton, puolustuskyvytön, vielä syntymätön tai vastasyntynyt lapsi.
Abortin tuottaman haavan parantuminen on mahdollista vastuullisessa kohtaamisessa... Tiedetään lukuisia tapauksia, joissa äiti uskoontultuaan on havahtunut ymmärtämään mitä joskus ymmärtämättömyydessään on tehnyt, se on kauhistuttava herääminen. Mutta Jumalan rakkaudessa on turvallista herätä kohtaamaan oma syntisyytensä ja raadollisuutensa... Abortin selittäminen joksikin sellaiseksi, mitä se ei ole (oikeutettu teko, tahdottoman solumöykyn poistaminen), ei paranna sisäistä haavaa. Synnin myöntäminen synniksi ja Jeesuksessa olevan anteeksiantamuksen vastaanottaminen johtaa parantumiseen ja vapautumiseen. Jumala rakastaa ja hoitaa syntistä, virheensä tunnustavaa, parannukseen taipuvaa ihmistä.
Hän tahtoo armahtaa ja rakastaa terveeksi. Tämä Jumalan kaikkiriittävä armo on Kristuksessa. "Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden." (Ps.51:8). Jeesus toteaa itsestään: "Minä olen tie, totuus ja elämä" (Joh.14:6). Totuus tekee vapaaksi (Joh.8:31).
Armoa ei voida löytää eikä omistaa valheen pohjalta, omaa vastuuta kiertäen ja pakoillen.
Aikanaan paljon kohua herättänyt entisen aborttilääkäri Bernard N. Nathansonin dokumentti Äänetön huuto:
The Silent Scream
www.youtube.com/watch?v=gON-8PP6zgQ
Vastaukset 7
Vanhimmat
Suurin osa aborteista varmastikin on turhia, synnillisen ihmisen itsekkyyteen ja mukavuudenhaluun perustuvia päätöksiä kieltää oma vastuu... kieltää elämä lapselta, koska lapsi vaatii huolenpitoa ja uhrauksia.
Tänäkin kuluvana vuonna valitettavan monet äidit kieltävät sisällään olevan elämän, rakkauden sijasta he valitsevat itsekkyyden, tuottaen itselleen syvän haavan.
Entä jos lapsen kasvattaminen ei kerta kaikkiaan ole mahdollista? Äiti voi huolehtia syntymättömästä elämästä lapsen syntymään saakka, sitten luovuttaen hänet lastenkotiin, ja adoptoitavaksi perheeseen, jossa kenties ei ole mahdollisuutta biologiseen lapseen. Tämäkin on varmasti kipeä ratkaisu, mutta eettisesti perusteltu. Se on elämän loukkaamattomuutta ja ihmisarvoa kunnioittava ratkaisu tilanteissa joissa lasta ei, syystä tai toisesta, voida pitää.
Alkoholisti- ja narkomaaniäitien raskaus on aihealue sinällään. Yltiöhumanistinen kulttuuri kunnioittaa äidin oikeutta ruumiiseensa (ja sen myötä sikiöön, syntymättömään lapseen) äärimmäisyyteen saakka. Tällainen humanismi ei ole kristillistä. Viattoman, avuttoman elämän oikeus kehittyä ja kasvaa arvokkaana, toivottuna, tallataan jalkoihin. Onko äidillä todellakin oikeus ja valta tuhota lapsen elämä, saattaa hänet kuolemanvaaraan toimimalla niin että seurauksena on keskenmeno, tai että sikiö vaurioituu ja on jo syntyessään päihteiden vammauttama?
Yhteiskunnan tulee huolehtia heikoimpien oikeuksista, ja on häpeä jos se ei sitä tee. Tietyissä tilanteissa pakkohoito olisi paitsi syntymättömän lapsen myös äidin edun mukaista. En usko että äiti lapsen synnyttyä syyttää yhteiskuntaa pakkotoimenpiteistä joiden kohteeksi on joutunut. Päinvastoin hän on kiitollinen avusta, jota ei osannut eikä ehkä halunnutkaan pyytää.
Elämme vaikeassa maailmassa jossa ei ole helppoja ratkaisuja. Tiedän että aborttikannanottoni herättää voimakkaitakin reaktioita. Lopuksi:
Jos ratkaisujesi lähtökohta on elämä, ihmisarvon kunnioittaminen ja oikeudenmukaisuus, saat havaita että elämä itsessään kantaa ja auttaa sinut kipujen läpi, silloinkin (ja usein juuri silloin) kun joudut tinkimään omasta mukavuudenhalustasi. Rakkauden tie ei ole helppo tie, koska se vaatii oman vastuullisuuden, myös oman raadollisuuden kohtaamista. Se on kuitenkin ainoa parantumisen tie.
Karmeaa kuvausta abortista... olin kahden vaiheilla laitanko tämän, mutta menköön. Kyse on todellisuudesta jossa elämme ikävä kyllä. Herättäköön tämä kristittyjä palstalaisia toden teolla rukoilemaan aiheen puolesta... Varoituksen sana lienee paikallaan. Jos lähikuvat naisen alapäästä ja syntymättömien lasten surmaamisesta järkyttävät mielenterveyttäsi, mieti kannattaako katsoa.
(Lisää videoita youtubessa: http://www.youtube.com/results?search_query=video on abortion&sm=1)
Kyllä minusta tuo video oli tosi hirveää katsottavaa. Pieniä irronneita kaijukaiskäsiä, jalkoja, suu, sydän, sisäeliä ym. yhtenä verihyytelönä. Ja ei siinä se muutama viikko asiaa aikaistettuna totuutta miksikään muuta. Ihminen siinä on silloinkin.
Pitää olla tosi eläimellinen ateisti ja evoluutikko joka hyväksyy tuollaisen veriteon. Mutta sellaisiahan nykyihmiset ovat. Kuitenkin se jossain sisimmässä aina liikkuu: ihminen kun on paljon muuta kuin vain eläin.
Jokaisella ihmisellä on 100% määräysvalta omaan kehoonsa. Tällä esiteltyllä logiikalla minut pitäisi voida pakottaa antamaan sinulle toinen munuaiseni jos olet kuolemassa?
Vaikka 8 soluinen sikiö olisi ihminen, miksi sitä en itse lue. Olisi silti kyseessä ristiriita missä toinen ihminen yrittää käyttää toisen ihmisen kehoa ja tähän hänellä ei ole oikeutta.
"Tällä esiteltyllä logiikalla minut pitäisi voida pakottaa antamaan sinulle toinen munuaiseni jos olet kuolemassa?"
Ei toiselle elintärkeää apua antaessa menetä omasta kehostaan mitään lopullisesti, kuten ei raskaudessakaan. Tietenkin joillain se oma mukavuus ja itsekkyys menee muiden hengenkin edelle.
"uhota tekevänsä jonkun tuntemattomankin puolesta mitä tahansa."
No eipä mulle kyllä omat lapset mitään ketä tahansa tuntemattomia oo, ja on sitä tullu vertakin luovutettua, ihan jonkun tuntemattoman hyväks...
" Kuitenkin monet luterilaiseen kirkkoon kuuluvat, jotka vievät lapsensa kastettavaksi ja näin ilmaisevat mitä syvintä huolenpitoa lapsesta ja tämän tulevaisuudesta - joskaan en ole samaa mieltä luterilaisen kasteteologian kanssa - , viis veisaavat syntymättömän lapsen oikeudesta tulla tuntemaan vanhempiensa sekä Jumalan huolenpito.
Usein samat vanhemmat, jotka vievät lapsiaan kastettavaksi, antavat tukensa toisten aborteille, ovat niitä puolustamassa ja jopa tekemässä. Missä on logiikka?"
Logiikka on siinä että muutamia ääriuskovia lukuunottamatta juuri kukaan ei usko että kaste olisi todellisuudessa joku edellytys pelastukselle. Se oppi on vain yksi kirkon keino hankkia jäseniä.
Jännä väite:
> Jos äiti surmaa huolenpidostaan ja ruokinnastaan
> riippuvaisen vastasyntyneen vauvan, on se pöyristyttävä,
> kaiken inhimillisen oikeustajun vastainen teko
Et kai vain erehdy yleistämään omaa moraalikäsitystäsi koko ihmiskuntaan? Historia on tulvillaan yhteiskuntia, joissa vastasyntyneiden surmaamista pidettiin tietyissä oloissa suotavana.
En jaksa lukea pidemmälle. Kohta menee varmaan jeesusteluun.