”Uusia äänensävyjä tulijadebattiin”
Kuluvan vuoden alussa kokoomuspuolueen suunnalta annettiin ymmärtää, että maahanmuuttopolitiikan terävöittäminen olisi paikallaan.
Maahanmuuttoministeri Tobias Billström sanoi, että tulijavolyymiä on pudotettava. Tästä seurasi ennennäkemätön ryöpytys median taholta, mikä sai porvarit hyvin nopeasti ja vähin äänin hautaamaan suunnitelmansa.
Kun ruotsidemokraateista tuli vuoden 2010 vaalien jälkeen parlamenttipuolue, tulijakysymys hyperherkkä. Vaikka Ruotsin valtiopäivillä on päätetty, että maahanmuuttopolitiikan tulee olla säänneltyä, puolueiden retoriikka (ruotsidemokraatteja lukuunottamatta) muistuttaa yhä enemmän vapaan maahanpuolesta liputtavien ympäristötuhopuolueen ja keskustapuolueen hourailuja.
Ihme ja kumma, muut toimijat ovat viime aikoina alkaneet keskustella siitä, mitä säännelty maahanmuutto tarkoittaa ja mitä kaikkea ruotsalainen hyvinvointijärjestelmä kestää. Viime viikolla se kuulosti tältä:
Rikas maa, kuten yhdeksän miljoonan asukkaan Ruotsi, ei voi harjoittaa ”rajat auki” politiikkaa maailmassa, missä on miljardeja köyhiä. Maahanmuuton on oltava säänneltyä ja linjan on oltava melko tiukka, mikäli aiomme turvata palkkatasomme ja hyvinvointivaltion… Gunnar Myrdal ymmärsi tämän asian jo vuosia sitten, kun hän kirjoitti hvyinvointivaltion olevan kansallinen projekti.
Tämä lainaus ei ole peräisin maahanmuuttokriittisestä blogista, vaan nämä sanat lausui kansantaloustieteen veteraani Assar Lindbeck keskustapuolueen järjestämässä talousseminaarissa 28.10. Hän on nostanut saman asian esille jo aikaisemmin Neo-julkaisussa (numero 3 / 2013) sekä Dagens Samhällen tämän vuoden numerossa 37.
Muutkin intellektuellit ovat alkaneet kyseenalaistamaan Ruotsin harjoittaman maahanmuuttopolitiikan. Kirjailija ja valtiotieteiden professori Carl Johan Ljungberg kirjoittaa blogissaan, että holtiton maahanmuuttopolitiikan seurauksena syntyy aivan liian heterogeeninen yhteiskunta, jolloin kansalaisten halukkuus kustantaa taikaseinien täyttämistä omasta pussistaan laskee. Ljungberg on huolestunut maahanmuuttokeskustelussa vallitsevasta pattitilanteesta ja kirjoittaa, että tilanteeseen tulee muutos vasta sitten, kun materiaaliset ja muut kustannukset nousevat niin korkeiksi, ettei niitä enää kyetä sivuuttamaan.
Kuluvan vuoden alussa kokoomuspuolueen suunnalta annettiin ymmärtää, että maahanmuuttopolitiikan terävöittäminen olisi paikallaan.
Maahanmuuttoministeri Tobias Billström sanoi, että tulijavolyymiä on pudotettava. Tästä seurasi ennennäkemätön ryöpytys median taholta, mikä sai porvarit hyvin nopeasti ja vähin äänin hautaamaan suunnitelmansa.
Kun ruotsidemokraateista tuli vuoden 2010 vaalien jälkeen parlamenttipuolue, tulijakysymys hyperherkkä. Vaikka Ruotsin valtiopäivillä on päätetty, että maahanmuuttopolitiikan tulee olla säänneltyä, puolueiden retoriikka (ruotsidemokraatteja lukuunottamatta) muistuttaa yhä enemmän vapaan maahanpuolesta liputtavien ympäristötuhopuolueen ja keskustapuolueen hourailuja.
Ihme ja kumma, muut toimijat ovat viime aikoina alkaneet keskustella siitä, mitä säännelty maahanmuutto tarkoittaa ja mitä kaikkea ruotsalainen hyvinvointijärjestelmä kestää. Viime viikolla se kuulosti tältä:
Rikas maa, kuten yhdeksän miljoonan asukkaan Ruotsi, ei voi harjoittaa ”rajat auki” politiikkaa maailmassa, missä on miljardeja köyhiä. Maahanmuuton on oltava säänneltyä ja linjan on oltava melko tiukka, mikäli aiomme turvata palkkatasomme ja hyvinvointivaltion… Gunnar Myrdal ymmärsi tämän asian jo vuosia sitten, kun hän kirjoitti hvyinvointivaltion olevan kansallinen projekti.
Tämä lainaus ei ole peräisin maahanmuuttokriittisestä blogista, vaan nämä sanat lausui kansantaloustieteen veteraani Assar Lindbeck keskustapuolueen järjestämässä talousseminaarissa 28.10. Hän on nostanut saman asian esille jo aikaisemmin Neo-julkaisussa (numero 3 / 2013) sekä Dagens Samhällen tämän vuoden numerossa 37.
Muutkin intellektuellit ovat alkaneet kyseenalaistamaan Ruotsin harjoittaman maahanmuuttopolitiikan. Kirjailija ja valtiotieteiden professori Carl Johan Ljungberg kirjoittaa blogissaan, että holtiton maahanmuuttopolitiikan seurauksena syntyy aivan liian heterogeeninen yhteiskunta, jolloin kansalaisten halukkuus kustantaa taikaseinien täyttämistä omasta pussistaan laskee. Ljungberg on huolestunut maahanmuuttokeskustelussa vallitsevasta pattitilanteesta ja kirjoittaa, että tilanteeseen tulee muutos vasta sitten, kun materiaaliset ja muut kustannukset nousevat niin korkeiksi, ettei niitä enää kyetä sivuuttamaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Rasisteja löytyy joka maasta, valitettavasti. Suomessa tosin suhteellisesti eniten.
Itse olette rasisteja.
Huono provo. Pystyt parempaan, nyt hieman tsemppiä, Jusse hyvä ;)
Rasisteja löytyy joka uskonnosta, valitettavasti. Islamin piiristä tosin suhteellisesti eniten.
Ilman kritiikkiä mikään ei kehity. Valitettavasti maahanmuutosta ei saa esittää kritiikkiä. Valkoinen pako on tosiasia jota ei haluta nähdä. Juutalaisia vainotaan. Autot palavat. Ghetot ovat tosiasia. Maahanmuutto on Ruotsissa täysin katastrofaalisessa tilassa.
Niin kauan kuin Ruotsin valtiolla on varallisuutta kustantaa nämä mamunsa, tuskin mitään muutosta tapahtuu. Kunnes br.tuotto alkaa menemään vuosittain pakkaselle aletaan toimimaan. Silloin on jo liian myöhäistä. 2050 Ruotsi on muslimivaltio. Maailman muslimi-valtioiden mukaan Ruotsi on silloin kaaoksessa.
Ruotsi on varakas valtio ja sen avulla se vielä pystyy kustantamaan suuret leegiot työttömiään.
Vai ei saa? Luepa joskus näitä palstoja...