Kas, siinäpä pulma!
Minulle on täällä kerrottu että olen ajatuksiltani feministinen. Mutta nyt tuli outo olo siitä, että miten? Jossain vaiheessa olin jopa taipuvainen niin ajattelemaankin. (säälittävää)
Olen henkilö/nainen, joka raivaa tilansa. En ole alistuva, enkä pyytele anteeksi olemassaoloani. Tartun epäkohtiin niiden oikeilla nimillään ja yritän etsiä parempaa ratkaisua. Kunnioitan itse itseäni.
Näihin päiviin asti kuvittelin kyllä, että myös suomalainen feminismi saattaisi olla liki tällaista. Mutta eilen selvisi ettei se olekaan.
Suomalainen versio feminismistä kait on, että alistutaan vallitseviin olosuhteisiin ja pidetään kaikkea omaan etuun kohdistuvaa työtä muiden tehtävänä. Etsitään kyllä naisaspektista epäkohtia, mutta jostain ihmeen syystä jäädään odottamaan että muut tekevät jotain, yleensä vedoten omiin oikeuksiin...
Jos otetaan pari esimerkkiä.
On ollut paljon puhetta väkivallasta. Jokainen palstaa lukenut tietää, että väkivallasta käydään täällä kiihkeitä väittelyitä.
Jokainen myös tietää, että väkivalta on niitä tilanteita, joihin ei pidä kenenkään itseään väenväkisin hankkia. Miksi naisen on tämä typeryys osoitettava? Miksi vasta sitten on hyvin, kun on raiskattuna/selkäänsä saaneena ja saa siitä osoittaa sormellaan jotakuta muuta?
Eikö vallan tunteesta voi nauttia niinkin, ettei kukaan pääse käsiksi? Miksi syyllistäminen (vaikka syystäkin) on se ehdoton ykkönen, feministillekin?
Vai onko? Silläkö te kuvittelette autuaaksi tulevanne? Syyllistämällä ja manipuloimalla muut tekemään itsenne eteen sen, mitä ette itse pysty/viitsi?
Toinen esimerkkini on raskaus. Jokainenhan tietää, että naisella on toistaiseksi yksinoikeus tähän tilaan. Aborttia perustellaan väittämällä, että täytyy olla oikeus omaan kehoon. Minne jää velvollisuus ehkäisyyn? Yleensä vahinkoraskaudestakin syytetään kumppania. Mahdollinen sitä seuraava yksinhuoltajuuskin on kumppanin syy, hän karttaa vastuuta. En tajua, minne jää naisen oma aktiivisuus tässäkin asiassa?!
Jos itse en halua raskaaksi, vaadin ehkäisyä myös kumppaniltani, itseni lisäksi. MINULLA on oikeus omaan kehooni ja pidän siitä oikeudesta kiinni jo tuossa vaiheessa. Jos ehkäisy ei sovi kumppanille, minulle ei sovi yhdyntä.
Saattaa tietenkin olla, että härskeimmät väittämät täällä ovatkin provoja, feministin nimellä kirjoitettuja. Mistä minä sen tietäisin. Mutta tällaiseen käsitykseen olen tullut, siis nimenomaan tällä PALSTALLA.
Tämän kaltaisia asioita pohdin tänään, tilipäivän aamuna.
Minulle on täällä kerrottu että olen ajatuksiltani feministinen. Mutta nyt tuli outo olo siitä, että miten? Jossain vaiheessa olin jopa taipuvainen niin ajattelemaankin. (säälittävää)
Olen henkilö/nainen, joka raivaa tilansa. En ole alistuva, enkä pyytele anteeksi olemassaoloani. Tartun epäkohtiin niiden oikeilla nimillään ja yritän etsiä parempaa ratkaisua. Kunnioitan itse itseäni.
Näihin päiviin asti kuvittelin kyllä, että myös suomalainen feminismi saattaisi olla liki tällaista. Mutta eilen selvisi ettei se olekaan.
Suomalainen versio feminismistä kait on, että alistutaan vallitseviin olosuhteisiin ja pidetään kaikkea omaan etuun kohdistuvaa työtä muiden tehtävänä. Etsitään kyllä naisaspektista epäkohtia, mutta jostain ihmeen syystä jäädään odottamaan että muut tekevät jotain, yleensä vedoten omiin oikeuksiin...
Jos otetaan pari esimerkkiä.
On ollut paljon puhetta väkivallasta. Jokainen palstaa lukenut tietää, että väkivallasta käydään täällä kiihkeitä väittelyitä.
Jokainen myös tietää, että väkivalta on niitä tilanteita, joihin ei pidä kenenkään itseään väenväkisin hankkia. Miksi naisen on tämä typeryys osoitettava? Miksi vasta sitten on hyvin, kun on raiskattuna/selkäänsä saaneena ja saa siitä osoittaa sormellaan jotakuta muuta?
Eikö vallan tunteesta voi nauttia niinkin, ettei kukaan pääse käsiksi? Miksi syyllistäminen (vaikka syystäkin) on se ehdoton ykkönen, feministillekin?
Vai onko? Silläkö te kuvittelette autuaaksi tulevanne? Syyllistämällä ja manipuloimalla muut tekemään itsenne eteen sen, mitä ette itse pysty/viitsi?
Toinen esimerkkini on raskaus. Jokainenhan tietää, että naisella on toistaiseksi yksinoikeus tähän tilaan. Aborttia perustellaan väittämällä, että täytyy olla oikeus omaan kehoon. Minne jää velvollisuus ehkäisyyn? Yleensä vahinkoraskaudestakin syytetään kumppania. Mahdollinen sitä seuraava yksinhuoltajuuskin on kumppanin syy, hän karttaa vastuuta. En tajua, minne jää naisen oma aktiivisuus tässäkin asiassa?!
Jos itse en halua raskaaksi, vaadin ehkäisyä myös kumppaniltani, itseni lisäksi. MINULLA on oikeus omaan kehooni ja pidän siitä oikeudesta kiinni jo tuossa vaiheessa. Jos ehkäisy ei sovi kumppanille, minulle ei sovi yhdyntä.
Saattaa tietenkin olla, että härskeimmät väittämät täällä ovatkin provoja, feministin nimellä kirjoitettuja. Mistä minä sen tietäisin. Mutta tällaiseen käsitykseen olen tullut, siis nimenomaan tällä PALSTALLA.
Tämän kaltaisia asioita pohdin tänään, tilipäivän aamuna.
Vastaukset 63
Vanhimmat
Voi lapsi rakas kun tuo maailma olisikin noin yksioikoisen helppo.
"Jos itse en halua raskaaksi, vaadin ehkäisyä myös kumppaniltani, itseni lisäksi."
Työssäni törmään lähes kuukausittain tyttöihin/naisiin jotka ovat raskaana ehkäisystä huolimatta. Joko ehkäisyväline on pettänyt tai kyseessä on ollut huolimattomuus, joka tapauksessa tarkoituksella ei ole ehkäisystä jätetty huolehtimatta. Ulkopuolisen on helppo tälläisissä tilanteissa arvostella toisten tekemisiä, varsinkin jos ei itselleen ole koskaan käynyt vahinkoa tai ei ole erehtynyt mistään. Kannattaisi kuitenkin muistettaa, että vahinkoja sattuu aina, ihan jokaiselle.
"Jokainen myös tietää, että väkivalta on niitä tilanteita, joihin ei pidä kenenkään itseään väenväkisin hankkia."
Aika harva sitä myöskään väen väkisin hankkiutuu väkivaltaisiin tilanteisiin. Eiköhän se ensimmäinen lyönti esim. perheväkivaltatilanteissa tule jokaiselle yllätyksenä. Samoin ei voi päältäpäin tietää, että mukava ja luetettavan oloinen treffikumppani osottautuukin raiskaajaksi.
On tietysti hyvä, että sinulta löytyy järkeä huolehtia itsestäsi, mutta toivottavasti iän myötä opit myös sen, että sinun on mahdotonta jaella kaikenvoipia neuvojasi toisten elämäntilanteeseen.
"Aika harva sitä myöskään väen väkisin hankkiutuu väkivaltaisiin tilanteisiin. Eiköhän se ensimmäinen lyönti esim. perheväkivaltatilanteissa tule jokaiselle yllätyksenä."
Entäs se toinen. Tuleeko sekin yllätyksenä. Vai tarkoitatko, että erillisissä, eri ajankohtana tapahtuvassa väkivallassa se ensimmäinen lyönti tulee aina yllätyksenä. Jos havaitsee puolisonsa väkivaltaiseksi, eikö silloin voi vaikuttaa tilanteeseen mitenkään. Uskoisin löytyvän ainakin kaksi vaihtoehtoa, joista jompi kumpi toimii varmasti. Ensimmäinen on jättä moinen puoliso ja toinen on välttää näitä tilanteita. Jälkimmäinenkin onnistuu hyvin jos tuntee puolisonsa väkivaltaiset ominaisuudet ja niiden laukaisijat.
...tämä ongelma johtuukin yleensä yhteiskunnan vääristyneestä arvomaailmasta, jossa ihmisen halujen täyttämisen eteen ollaan nykyisin valmiita uhraamaan lähes mitä vain muita periaatteita, esim. elämän säilyttäminen.
Ihmisen ei tulisi alkaa seksisuhteisiin, muuta kuin tilanteissa, joissa on aito rakkaus ja kypsyys läsnä huolehtia myös mahdollisesti aikaan saaduista rakkauden hedelmistä. Muut tapaukset luen noin eettisestä näkökulmasta tietoiseksi riskinotoksi omien halujen noudattaminen korkeimpana prioriteettina. (vähän samaan tapaan kuin että haluaa vaikkapa käydä vieraissa, mutta siitäkin voi kärähtää - vieraissa käyvä ihminen ottaa tietoisen riskin kärähtämisestään, milloin suuremman, milloin pienemmän... tosin tämmöisiäkin ihmisiä nykyisin hyssytellään eipä sillä - ja juuri siksi, että kulttuurimme tietynlainen arvojärjestys on heittänyt häränpyllyä - minun mielestäni. Eli ei se ole pelkästään näiden tyttöjen/naisten syy, jotka halujensa orjina etenevät, mutta toisaalta, jos joku tekee halujensa ajamana jotain riskaabelia ja riski toteutuu, niin onko sitten ainut vaihtoehto tässä tapauksessa tuo abortti? ... kuten se tuntuu olevan, esim. jos ihmisen ura, koulutus jne. juuri sillä hetkellä on vaakakupissa. Uuden ihmiselämän synty on nyt pistetty ei-toivotuksi asiaksi, riskiseuraukseksi halujensa perässä juoksijoiden elämään, haitaksi, sen sijaan, että sitä pidettäisiin upeana ihmeellisenä asiana, jota pitäisi vaalia.)
"Viisaat" neuvot, ne eivät koskaan lopu niiltä jotka eivät ole itse kokeneet.
Ihanne toki olisi, että perheväkivaltatilanteen saisi ratkaistua lopullisesti mahdollisimman nopeasti. Tästä ollaan samaa mieltä.
Voit Zack omalta osaltasi auttaa ja ryhtyä vapaaehtoistyöhön. Asuntoja ja huonekaluja sekä rahallista ja henkistä tukea niitä tarvitseville.
Ai, sori. Et ehdi kun roikut täällä neuvoja jakelemassa niille, jotka eivät niitä täältä lue.
"Uskoisin löytyvän".
"jos joku tekee halujensa ajamana jotain riskaabelia ja riski toteutuu, niin onko sitten ainut vaihtoehto tässä tapauksessa tuo abortti? ... kuten se tuntuu olevan, esim. jos ihmisen ura, koulutus jne. juuri sillä hetkellä on vaakakupissa. Uuden ihmiselämän synty on nyt pistetty ei-toivotuksi asiaksi, riskiseuraukseksi halujensa perässä juoksijoiden elämään, haitaksi, sen sijaan, että sitä pidettäisiin upeana ihmeellisenä asiana, jota pitäisi vaalia.) "
pla pla, ihmettelen vain, että missä tynnyrissä sinäkin elämääsi vietät.
Sinun mielestäsi ilmeisesti olisi parempi, jos esim kaikki opiskelevat tytöt, jotka tulevat raskaaksi tekisivät lapsen. Näin he voisivat onnellisena elää seuraavat vuodet yhteiskunnan elätettävänä (todennäk. yksinhuoltajana) ja kun lapsi olisi tarpeeksi vanha tarhaan/kouluun niin nämä äidit sitten ihmettelisivät että mitäs nyt tehdään kun ei ole koulutusta eikä työtä. Vai pitäisikö sitten olla harrastamatta seksiä ennen kun vasta n 35 vuotiaana kun on vakituinen työpaikka vihdoin hommattu? Ei kuulosta kovin realistiselta vaihtoehdolta sekään.
Tottahan uusi elämä on aina ihmeellinen ja ihana asia, mutta itse olen kyllä sitä mieltä, että jokaisen vastuulla on myös se omista jälkeläisistä huolehtiminen. Minulla ainakaan ei ole mitään halua elättää vaivalla hankkimallani palkalla kenenkään vastuuntunnottoman epelin lapsia. En siis lähtisi kauheasti kannustamaan etenkään nuoria pitämään niitä lapsia, jos opiskelut/vakituinen työpaikka ei ole kunnossa.
"On tietysti hyvä, että sinulta löytyy järkeä huolehtia itsestäsi, mutta toivottavasti iän myötä opit myös sen, että sinun on mahdotonta jaella kaikenvoipia neuvojasi toisten elämäntilanteeseen."
Minulla on järkeä huolehtia itsestäni, tosiaan, mutta en olekaan feministi.
Kuinka paljon pitää ikää olla, että oppii hyväksymään väkivallan/pelon/vastuuttomuuden osaksi elämäänsä?
"Kuinka paljon pitää ikää olla, että oppii hyväksymään väkivallan/pelon/vastuuttomuuden osaksi elämäänsä? "
Ilmeisesti asut jossain maaseudulla, sen verran naivilta tuo sinun kirjoituksesi vaikuttaa. Tai sitten et liiku mihinkään sieltä koneesi äärestä vaan istut rohkeana kaiket illat näppäimistöä hakaten.
Olen itse huomannut käydessäni vanhassa kotikaupungissani kuinka mukavaa on, kun voi yöllä baaristakin kävellä kotiin vaikka yksinään, mutta ikävä kyllä suuremmissa kaupungeissa tuo autuaan tietämätön ja peloton asenne ei ikävä kyllä toimi.
Netissä tehty analyysi tavoistani ja elämästäni ei olisi enempää voinut mennä metsään. Että edes viitsit yrittää. Olen itse sen verran enemmän koulutettu, etten yritäkään. Mutta selvästi olemme aivan eri kulttuureista.
Olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni kaupungissa, jonka väkiluku on ollut yli miljoonan jo silloin. Nykyisin n. 1,6 miljoonaa. Kenelle se sitten on lande, sinulle ehkä? Oletan että sinulla on lyödä suuremmat puitteet kehiin, omien kokemustesi perusteiksi.
Kun asuu tuollaisessa kolme kertaa Helsingin kokoisessa kaupungissa, oppii, että itsensä eteen on tehtävä töitä. Ympäristönsä tiedostaminen todellisena on ensimmäinen askel kohti itsesuojelua. Ei auta yhtään mitään kieltää ja pelätä. Tai kieltää jopa pelkonsa.
"mutta ikävä kyllä suuremmissa kaupungeissa tuo autuaan tietämätön ja peloton asenne ei ikävä kyllä toimi."
Koska olen fiksu, kysyn kun en ymmärrä; mitä tuo kirjoituksesi tarkoittaa ja miten se liittyy minuun ja mielipiteisiini?
Eikö perheväkivalta ole se, johon pitäisi etsiä ratkaisuja. Syyllistämällä se ei lopu ikinä. Yritän antaa neuvoja parhaani mukaan ja hyvä on, jos edes joku niitä lukee, kuten esimerkiksi sinä. Et tainut pitää kuitenkaan neuvojani hyvinä. Et ainakaan vaivautunut niitä kommentoimaan. Vihjasit ainoastaan, että minun kannattaisi tehdä jotain muuta kuin kirjoitella tänne. Minun kirjoituksessani oli kuitenkin jotain sisältöä. Sinun kirjoituksestasi en löytänyt muuta kuin vähättelyä ja sättimistä.
Minulla ei ole tarvetta syytellä ketään. Syytöksiä täällä satelee aivan riittävästi ja usein syytettynä on mies. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, näin perheväkivaltaa ei saada loppumaan.
"Voit Zack omalta osaltasi auttaa ja ryhtyä vapaaehtoistyöhön. Asuntoja ja huonekaluja sekä rahallista ja henkistä tukea niitä tarvitseville."
Käsittääkseni tällaista tukea annetaan vapaaehtois- ja viranomaisvoimin pääasiassa naisille. Minä tuen omilla toimillani kaikkia maamme vähäosaisia ja päähänpotkittuja. Välillä pitää kirjoittaa tänne muutama rivi, ettei jutut menisi ihan mahdottomiksi.
...kyse on priorisoinneista:
1. Seksin harrastaminen on jotain, jota ilman ei voi elää
2. opiskelut
3. (jos sattuu vahinko) ihmiselämä (jos se uhkaa seksinharrastamis- opiskelumahdollisuuksia, niin tämä on mahdollista).
Mun priorisointi on:
1. Ihmiselämän kunnioittaminen (myös muiden kuin omansa)
2. Vastuullinen suhtautuminen omiin valintoihin ja tietoisuus mahd. seurauksista
3. Mieluiten vastuullinen parisuhde miehen ja naisen yhteiselämän pohjana.
4. Urakehitys ja huvittelu.
(- nämä priorisoinnit eivät ole mitenkään sukupuoliriippuvaisia, vaan ideaaleja, joita tahdon pitää esillä - ja joiden toivoisin olevan sitten edes tietoisia valintoja. Tietystihän, mikäli yhteiskunnalta menee resursseja vaikkapa täysin hedelmättömään toimintaan, kuten abortteihin ja niiden jälkiseurausten hoitoon, pitäisi tuommoisia tilanteita pyrkiä ennaltaehkäisemään - riippumatta priorisoinnista. Hyvät ja terveet elämäntavat ja -arvot pitävät myös ihmisen terveenä, eivätkä uhkaa toisen ihmiselämän olemassaoloakaan, jos semmoinen on kehkeytynyt)
...joten ei tästä nyt kannata ennemmin kiistellä. Jos sinun mielestäsi tämä jäljempi priorisointi on "tynnyrielämää" ja tuo ylempi priorisointi arvokkaampaa, niin ei siinä mittään - demokratiassa ihmisillä on mielipiteensä esittämisen vapaus.
"demokratiassa ihmisillä on mielipiteensä esittämisen vapaus"
Niin ja ikävä kyllä meillä täällä demokraattisessa Suomessa on myös velvollisuus kustantaa kaiken maailman "idealistien" elämää. On helppo tehdä "kauniita" ja "elämää kunnioittavia" päätöksiä, kun ei joudu itse ottamaan niistä mitään vastuuta. Mun mielestä osoittaa vastuuntuntoista ja toisia ihmisiä kunnioittavaa ajattelua, jos jättää lapsen tekemättä silloin kun ei ole sen kasvatukseen varaan. Eli mielestäni esim. nuori opiskelija, jolla ei ole työtä tai muita tuloja, osoittaa varsin itsekästä ja vastuutonta käytöstä tekemällä lapsen, jonka työssäkäyvät veronmaksajat sitten joutuvat elättämään.
...ulkomailla, jonne lähdin rasittamasta Suomen systeemiä heti tutkinnon jälkeen (kun suomen perheverotus on muuten ihan kaamealla tasolla - ei ihme, ettei ihmiset varsinkaan pääkaupunkiseudulla hanki lapsia, kun eihän siihen tahdo olla hyvinvointiyhteiskunnassamme varaa...).
Joten en rasita suomalaisia veronmaksajia, lupaan sen - kanssasi keskusteltua halu tulla joskus rasittamaan "suomalaisia veronmaksajia" perheineni ei suinkaan kasva, joten tehnemme toisillemme molemminpuolisia palveluksia tällä keskustelulla :-)
Kannatan sitä, että jättää lapset tekemättä, jos ei ole varaa niiden elättämiseen. Se ohje annetaan myös Raamatussa: "tee valmista talossasi ja pellollasi ja sitten perusta itsellesi perhe", joten olet oikeilla linjoilla.
Samoin kannattanee olla harrastamatta löperöitä suhteita ja seksiä, ellei ole valmis kantamaan riskiensä seurauksia (ilman, että ihmiselämä lopetetaan asian vuoksi). Seksinpuutteeseen ei kukaan kuole, abortissa keskeytetään aina tietoisella ratkaisulla ihmiselämä.
Tosin, Suomella ei ole kansana nyt liikakansoitusongelmaa - päin vastoin. Ehkäpä tämä nykyinen individualistinen egoismimme on sitä pitkällä tähtäimellä vastuutonta käytöstä? Maltti on valttia parisuhteen aloittamisessa ja perheen perustamisessa - siinä mielessä lienemme samoilla linjoilla.
...tynnyristä huutelen täältä ulkomailta. :-)
kirjoitus. Toden totta, jaksan kadehtia teitä, joilta suomen kieli sujuu kangertelematta ja saatte itsenne ymmärretyksi oikeilla sanoilla ja sijamuodoilla.
Minulta ne aina lopuvat kesken. Tätä minäkin kuitenkin ajoin takaa.
"Samoin kannattanee olla harrastamatta löperöitä suhteita ja seksiä, ellei ole valmis kantamaan riskiensä seurauksia"
Oletko siis todella sitä mieltä, että esim. minun ja miesystäväni pitäisi odottaa kunnes olemme n 35 vuotiaita, ennen kun harrastaisimme seksiä?
Sekä minä että mieheni työskentelemme alalla, jolta on (etenkin naisen) vaikea saada vakituista työpaikkaa. Näin ollen joutuisin mahdollisen raskauden myötä luopumaan työpaikastani ja heittäytymään toisten elätettäväksi, mitä en halua. Ehdotatko siis aivan tosissasi, että minun olisi täytynyt säästää itseäni niin, että olisin vielä melkein nelikymppisenä hehkeä neitsyt???
Tuo neuvo nyt on yhtä hyvä kun se, että menet sanomaan läskille ihmiselle että "syö vähemmän niin laihdut".
Mutta ei se mitään, on kiva lukea aina näiden kaiken tietävien ihmisten neuvoja. On mukava ajatella, että joidenkin elämä sentään on niin helppoa ja yksinkertaista, että joka ongelmaan löytyy yksiselitteinen ja helppo ratkaisu.
helpompaa kun edes yrittää hallita itse omaa elämäänsä ja hakkaa päätään vähemmän seinään tai toisen nyrkkiin.
Mikä sinäkin olet arvostelemaan heidän elämäänsä, jotka ovat oppineet elämän tosiasiat muuten kuin kantapään kautta?
Se on pisin ja kaikkein kivuliain tie ja sitä käyttävät läpi elämänsä kaikkein törpöimmät!
...tuon suhteen olisi ehdotettava mitään?
Jos sinä et halua "säästää itseäsi", niin aika tekopyhää sitä täältä käsin on kehottaa (ehkäpä myöskin jo myöhäistä :-)
Minä puhun toisaalta ideaaleista - ei sekään ole oikein, että lapsen hankkimisesta sakotetaan, että parisuhteessa elävien ihmisten täytyy sitä uransa takia lykätä. Yhteiskunnassamme olisi tämän asian suhteen kehittämistä, ja olen joidenkin feminististen asioiden kanssa hyvinkin samoilla linjoilla tässä.
Toisaalta sinulle on selkeä prioriteetti ensin ura, sitten esim. lapsi. 35-vuotiaana ensisynnyttäjän riski kasvaa samoin lapsettomuuden riski. Jos haluaa tietoisesti olla hankkiutumatta raskaaksi tuohon ikään mennessä, niin silloin kannattaa vakavasti harkita myös sterilisaatiota - adoptio on aina vaihtoehto tarjota hyvä koti sitä tarvitsevalle ihmistaimelle.
Kuten sanoin - huolimatta siitä, mikä nykyaikana tässä seksin kyllästämässä maailmassa on muotia - seksin puutteeseen ei kuole. Toisaalta löperöön seksiin voi kuolla, tai ainakin siitä sairastua. Joten ehkäpä neitsyenäkin on parempi kuin pieleen menneiden asioiden mukanaan tuomien ongelmien kanssa?
Mutta onneksi valinta on ihmisen itsensä. Meillä valinta oli se, että teimme lapset nuorina - minä elätin perheen, rouva oli kotona lasten ollessa nuoria - nyt hän voi opiskella loppuun ja mennä tuoreella tutkinnolla työelämään vielä ihan "kilpailukykyisessä iässä". Mutta en lähde suosittelemaan sinulle mittään.
Se on kuitenkin selvä, että jos päädyt aborttiin työuran takia, niin silloin priorisaatiosi on:
1 ura
2 lapset
jonka noudattamiseksi olet valmis keskeyttämään alkunsa saaneen ihmiselämän. Tämähän on ihan fakta, eikä sen kummempaa tynnyrielämää.
On se nyt kumma kun olet kuitenkin niin ahkerasti noita mielipiteitäsi täällä jakanut niin sitten kun kysytään selkeästi mielipidettäsi niin et osaakkaan sanoa mitään.
" Jos haluaa tietoisesti olla hankkiutumatta raskaaksi tuohon ikään mennessä, niin silloin kannattaa vakavasti harkita myös sterilisaatiota "
??? miksi ihmeessä pitäisi harkita sterilisaatiota?? Parempi tehdä lapset nuorena ja tyhmänä kun vanhana ja viisana vai? Voi olla, että sinunkin olisi kannattanut ehkä odottaa niiden lasten tekemistä vielä useampia vuosia, niin ehkä hekin olisivat saaneet hiukan avarakatsesemman ja suvaitsevamman isän.
"Toisaalta sinulle on selkeä prioriteetti ensin ura, sitten esim. lapsi"
Prioriteettini syntyy ainoastaan siitä, että minulla ei ole tällä hetkellä taloudellisia mahdollisuuksia tehdä lasta. Kyse ei siis ole siitä, että haluaisin väenväkisin nousta mahdollisimman nopeasti urallani ylöspäin vaan yksinkertaisesti siitä, että määräaikaisena työntekijänä jäisin työttömäksi raskauden sattuessa ja näin ollen joutuisin elämään muiden veronmaksajien rahoilla.
Ja mitä tulee tuohon "seksin puutteeseen ei kuole" niin tuskin sitä ihminen kovin tervejärkisenäkään säilyy, jos joutuu nelikymppiseksi panttaamaan seksuaalisuuttaan vai kuinka.
"Prioriteettini syntyy ainoastaan siitä, että minulla ei ole tällä hetkellä taloudellisia mahdollisuuksia tehdä lasta. "
Prioriteettisi ovat siis
1. en halua olla toisen elätettävänä
2. lapset
"Ja mitä tulee tuohon "seksin puutteeseen ei kuole" niin tuskin sitä ihminen kovin tervejärkisenäkään säilyy, jos joutuu nelikymppiseksi panttaamaan seksuaalisuuttaan vai kuinka."
Ethän vain ole seksiaddikti? Semmoiseenkin vaivaan saa nykyisin apua.
ja lyön pääni pölkylle asiasta että hän kirjoittaa tässä ketjussa usealla eri nimimerkillä. Kaikissa on sama asenne, hyvin ikävän ihmisen asenne.
Joten tehdään proffa fiksujen työ ja jätetään hänet tänne keskustelemaan sivupersooniensa kanssa. Saa mieleisiään vastauksia.
;)
että edes sinä olet kanssani samoilla linjoilla. Enkä tarkoita suomenkielen sujuvuutta vaan sisältöä. Toisaalta, tämä kirjoittelu on kyllä hyvää harjoitusta monessakin mielessä. Sorminäppäryys kehittyy jne. :)
Sivusta on helppo huudella ja neuvoa, jopa äimistellä. Mutta tilanteessa jossa toinen on ei ehkä kaikki ole sivulliselle niin selvää, että voisi kaikki voipia ohjeita huudella.
Itse olen tuntenut muutamia naisia, joilla on ollut väkivaltainen mies. Tilanteesta irtautuminen ei näytäkkään olevan niin helppoa kuin voisi äkkiseltään luulla. Toisella oli ainakin voimakas taloudellinen riippuvuus miehestään sekä kaksi yhteistä lasta. Asiat eivät oikeassa elämässä ole niin helppoja että lähdetään vain nostelemaan. On paljon harmaita alueita sekä painoja molemmissa vaakakupeissa.
Toisessa tapauksessa nainen lähti toisen lyönnin jälkeen nostelemaan. Eikö ole hienoa? Kaikki pitäisi olla ohi... Miten kävikään. Entinen siippaa seurailee, soittelee, tekstailee, uhkailee ja on jopa kerran baarissa käynyt ks. naiseen kiinni. Oikeuden määräämä lähestymiskielto ei tuo toivottua vaikutusta. Kun toinen on idiootti niin se on idiootti. Tästä onnettomasta miehestä ei noin vain päästä eroon. Häntä on kyllä käyty neuvomassa luopumaan ahdistelusta muidenkin kuin virkavallan puolesta. Häntä ei kuitenkaan ole hivutettu - ainakaan vielä - vaan annettu ymmärtää mahdollisista seurauksista mikäli häiriköinti ei lopu.
En usko, että ainakaan perheväkivaltatapauksissa on mitään yhtä sääntöä tai autuaaksi tekevää keinoa jolla asia ratkaistaan. Tosin kokemukseni mukaan näyttäisi siltä, että väkivaltainen / häiriköivä mies tulisi piestä ihan lapuan liikkeen hengessä ennen kuin alkaa järki pientä päätä ohjailla.
Ehkäpä tulevaisuuden maailmassa pitää lyödä kova kovaa vastaan.. Olisiko siinä vastaus?
sinulle, älä ole ilkeä minulle.
Asiaan.
Pitäisikö kaikki, KAIKILLE sopimattomat asiat maailmasta poistaa ja kieltää niiden käyttö?
Pitäiskö joka aamu jäädä sänkyyn makaamaan ja odottamaan kuolemaa, sillä kuolema se jokaista meistä odottaa?
Jotenkin paistaa läpi juuri tällainen asenne.
"Älkää yrittäkö pelastaa ja suojella itseänne, ei se mitään auta."
Lopuksi:
KAIKKI SE ON HELPPOA, JOSTA IHMINEN EI ITSE ITSELLEEN TEE LIIAN VAIKEAA.
Asenteella, "en mä pysty", ei mihinkään pystykään! Eikä mitään yritä itsensä eteen. Siihenkö pyrit niin vakavassa asiassa kuin perheväkivalta?
Pelkällä lyöjän syyllistämisellä ei perheväkivallan uhrEJA auteta. Sen kai ymmärrät.
Pahoittelen jos loukkasin. Kuohahdan aina kun helvetillisiä asioita yksinkertaistetaan.
Ehkä kumpainenkin neuvosi on saattanut jo hetkellisesti häivähtää perheväkivallasta kärsivän mielessä - on se mahdollista.
Itsekin taisin joskus neuvoa. Lopulta en enää neuvonut, pyysin ja rukoilin lähtemään, ihmisen itsensä vuoksi. Hän kysyi: "Oletko valmis auttamaan?"
Pakkohan se oli, vaikka jouduin näkemään enemmän vaivaa kuin neuvoja jaellessani. Mitä se apu sitten oli? Aluksi apua peseytymisessä ja pukeutumisessa, kun käsi poikki. Mennä mukaan tukemaan poliisilaitokselle ja myöhemmin oikeuskäsittelyyn. Vipata vuokratakuurahat, kantaa tavaroita muutossa. Vahtia lapsia. Nukkua turvana ensimmäiset yöt uudessa asunnossa.
"Käsittääkseni tällaista tukea annetaan vapaaehtois- ja viranomaisvoimin pääasiassa naisille".
Turvakoteja on vain suurimmissa kaupungeissa. Tilanne on syrjäseuduilla toinen. Lisäksi turvakodit ovat usein jouluisin ja muina pyhinä tupaten täynnä. Aikaa sosiaalitoimistoon saattaa joutua odottamaan viikkotolkulla, vaikka toisaalta päätös vuokra-asunnosta pitäisi tehdä heti ja jostakin repiä takuurahat.
Ja se helvetin prosessaaminen, lasten tapaamiset, jyskyttämiset yöllä oven takana (poliisi päivystää 40 kilometrin päässä), mistä verhot ikkunaan, kuinka saada lapset pidettyä selväjärkisinä jne. jne. Enpä taida jaksaa kaikkea tähän kirjoittaa.
...tekoasi, jonka kuvasit -> ja myös sinua ihmisenä, koska olet osannut olla lähimmäinen lähimmäiselle.
Samaten, hienoa, että tuot tämmöistä esimerkkiä esille siitä, missä tilanteissa jotkut ihmiset reaalisesti joutuvat elämään. Liian usein kävelemme ihmisen ohitse.
Vaikka uskon siihen, että ideaaleja pitää pitää esillä, ne kuihtuvat täysin "farisealaisiksi" ilman asennetta olla ihmiselle ihminen - ideaalien jälkeen. Jeesus muistaakseni puhui fariseuksille, ilman, että moitti heidän ideaalejaan - mutta moitti kyllä sitä, että he eivät tehneet muuta, kuin lilluivat omassa omahyväisyydessään sanomisensa jälkeen.
Kaltaisiasi ihmisiä, jotka ovat valmiit auttamaan konkreettisesti toista ihmistä, tarvitaan enemmän. Sanojia meissä on tarpeeksi.
Se on paljon tärkeämpää, kuin se, että esim. me olemme tällä palstalla kinastelleet ideaaleistamme.
Hyvä! Sanon minä sinulle. Ja ihan vilpittömästi.
En tokikaan kehoita makoilemaan ja odottelemaan kuolemaa, vaikkakin se meitä väistämättä kohtaa. Tarkoitan vain, että onhan se kivaa toisia neuvoa ja heidän tyhmyttään erilaisissa tilanteissa hämmästellä oikein joukolla sieltä sivusta turvallisen välimatkan päästä. Mutta ennen kuin enemmän haukutaan ja ollaan viisaita kannattaisi jokaiseen kohtaloon perehtyä erikseen ilman että vetäilee yleistäviä päättelyitä.
Ei nainen tiedä miltä se tuntuu kun oma mies nakkaa nyrkillä puhelimeen ennen kuin sen on kokenut. Ei sitä tiedä mieskään. Eikä mies tiedä sitäkään miltä se tuntuu saada perusteellinen löylytys ja sakinhivutus ennen kuin ks. autuuden on omakohtaisesti kokenut. Tilanteet joista erilaiset pahoinpitelyt ja raiskaukset syntyvät eivät ole mitään standarsoituja kaavamaisia asioita, vaan jokainen tilanne on enemmän tai vähemmän yksilöllinen. Vaikkakin kiivaasti haluat löytää syytä uhrista siinä missä tekijästäkin niin ei asiat ole niin mustavalkoisia.
"KAIKKI SE ON HELPPOA, JOSTA IHMINEN EI ITSE ITSELLEEN TEE LIIAN VAIKEAA."
On toki. Kun vain asennoituu että kaikki on helppoa niin asiat ikään kuin sujuvat itsellään ja onnea sekä autuutta kaadetaan ikkunoista ja ovista sisään.
Mikäli naista on lapsena isä ja äiti kilvan tuupannut nekkuun ja aviomies aamenen jälkeen lataa huolella nyrkillä ajattelukeskukseen niin asiat eivät hänelle varmasti ole yhtä mustavalkoisia kuin sinulle siellä sivussa. Vai pitäisikö sinusta 6v lapsenkin tajuta lähteä kävelemään kotoa kun iskä jakelee nopeita pitkin kehoa?
"Pelkällä lyöjän syyllistämisellä ei perheväkivallan uhrEJA auteta. Sen kai ymmärrät. "
En tiedä auttamisesta. Turpaan saannin jälkeen on varmaan muutakin mietittävää uhrilla kuin syylliset. Mutta jos aviomies pistää turpaan vaimoaan niin kyllä se syy on siinä ketä lyö eikä siinä ketä lyödään.
kuin mistä kerroit. Epäilemättä on tapauksia, joissa mies on pelotellut naisen siihen tilaan, ettei hän uskalla lähteä suhteesta. Usein on varmaan myös niin, että nainen antaa anteeksi yhä uudelleen ja uudelleen. Uskoisin kuitenkin, että on aika harvinaista, ettei naiselle löydy väkivallan uhatessa paikkaa mihin mennä. Eihän sitä välttämättä silloin löydy, jos lähtee alusvaateisillaan yön silmään. Suhteesta lähteminen pitäisi suunnitella ennalta puhumatta siitä puolisolle mitään. Jos tilanne on todella paha, uskoisin kunnan järjestävän tilapäisasunnon tmv. aika nopeasti. Sosiaalinen asema ja elintaso saattaa tällöin laskea, mutta pääasiahan on päästä eroon väkivaltaisesta kumppanista. Samat terveiset lähetän niille miehille, jotka ovat puolisonsa henkisen väkivallan uhreja.
Onneksi asian tila ei useikaan ole näin synkkä. Tällöin saattaa auttaa se, että se viisaampi antaa hieman periksi riitatilanteissa.
tietoinen, miten esim. vakaviin sairauksiin valitaan lääke? Aivan, yleisen kokemuksen mukaan. Kokeilua ei aloiteta tieten sieltä päästä, jossa tulokset ovat olleet heikoimmat. Vaan sieltä, josta löytyy pillerit/hoito, jotka USEIMMILLE ovat auttaneet vastaavissa tapauksissa.
Jos näistä mikään ei sovi, aletaan edetä yhä pitemmälle kunnen sopiva löytyy, jos löytyy. Sillä saattaahan olla että tauti on kuolemaksi.
Olisi idioottimaista tappaa potilaat kokeiluihin, joista on VALMIIKSI huonoja kokemuksia.
Tässä on kyse aivan samasta asiasta. Uhri voi suojella itseään ja hänen tulee se tehdä, jos hän itseään rakastaa. Kenenkään väkivallan tekijän tekoa ei tule helpottaa alistumalla asiaan.
Sinä etsit syyllistä, minä vastuuta. Siinä ero.
"Usein on varmaan myös niin, että nainen antaa anteeksi yhä uudelleen ja uudelleen."
Epäilen, onko kyse puhtaasta anteeksiannosta. Minuus on murskana, samoin toiveet, tulevaisuus, usko elämään. Myrskyn silmässä olevalla ei ole mitään kokonaiskuvaa tilanteesta, ei analyyttisia työkaluja, ei enää vahvaa itsetuntoa, ei välttämättä itsesuojeluvaistoakaan. Eikä millään ole enää mitään väliä.
Lapset ja heidän hyvinvointinsa ajatteleminen saattaa olla ainoa pelastusrengas. Onneksi edes se.
Ja se sinun vastuusi siis on???
Kyllähän noita lääkkeitä kehitellään jatkuvasti uusia ja näitä uusia sitten kokeillaan jonka perusteella niitä otetaan käyttöön. Ihan onnellisia voidaan olla siitä, että ennen muinoin hyvänä pidetty yrttirohto keuhkokuumeeseen on vaihdettu antibiottiin.
Puhut ensin siitä, että sairauksiin käytetään vanhoja jo hyväksi koettuja lääkkeitä ja luojan kiitos ei kokeilla uusia. Mutta..:
"Olisi idioottimaista tappaa potilaat kokeiluihin, joista on VALMIIKSI huonoja kokemuksia."
Tässä vaiheessa hieman putosin mutta ilmeisesti olet sitä mieltä, että esim. perheväkivallassa kun syyllisen etsiminen ja rankaisu ei ole tehonnut niin laitetaan teon kohde vastuuseen?? Vai mitä oikein ajat takaa?
"Sinä etsit syyllistä, minä vastuuta. Siinä ero."
Kyllä ja iso ero onkin. Mutta onneksi moniin sairauksiinkin on löydetty parhaat lääkkeet siinä vaiheessa kun sairauden syy on keksitty........ eiks jeh?
on vastuu omasta itsestäni niin, etten vahingoita tieten tahtoen muita enkä alistu tieten muitten vahingoitettavaksi.
Ja siihen uskon kuin jumalaan.
"Tässä vaiheessa hieman putosin mutta ilmeisesti olet sitä mieltä, että esim. perheväkivallassa kun syyllisen etsiminen ja rankaisu ei ole tehonnut niin laitetaan teon kohde vastuuseen?? Vai mitä oikein ajat takaa?"
Vastuuseen itsestään, kyllä. Ei toisen teosta.
Yksin sairauden syyn selvittäminen ei vielä muuten kerro, mikä lääke parhaiten tepsii...
"Toinen esimerkkini on raskaus. Jokainenhan että naisella on toistaiseksi yksinoikeus tähän tilaan. Aborttia perustellaan väittämällä, että täytyy olla oikeus omaan kehoon. Minne jää velvollisuus ehkäisyyn? Yleensä vahinkoraskaudestakin syytetään kumppania. Mahdollinen sitä seuraava yksinhuoltajuuskin on kumppanin syy, hän karttaa vastuuta. En tajua, minne jää naisen oma aktiivisuus tässäkin asiassa?!"
Kun niin mielelläsi puhut tuosta riskin välttämisestä niin ainoa 100 %:nen keino välttyä raskaaksi tulemiselta ei ole ehkäisy vaan seksistä pidättäytyminen kokonaan.
vaativansa 100% ehkäisyn se on sitten siinä.
Mutta tupalehkäisy (molemmilla oma) on myös erittäin harvinaista, että molemmilla pettää yhtä aikaa.
Tilastoihmeemme Tittelityy, taikka joku viisaista palstalta löytyvistä miehistämme voisi laskea todennäköisyyden tälle tupalehkäisyn pettämiselle.
En jaksa millään uskoa sen olevan niin suuri, että se olisi mainitsemisen arvoinen...
Haluaisin ihan uteliaisuudesta tietää, mitä tekisit jos sinut esim raiskattaisiin lounastunnilla työpaikkasi viereisellä leikkikentällä ja tulisit raskaaksi. Pitäisitkö lapsen?
tiedustella, miten tämä liittyy mitenkään täällä tänään puhumaani?
Viitaten näihin kirjoituksiisi:
"Aborttia perustellaan väittämällä, että täytyy olla oikeus omaan kehoon. Minne jää velvollisuus ehkäisyyn? Yleensä vahinkoraskaudestakin syytetään kumppania. "
"Jos itse en halua raskaaksi, vaadin ehkäisyä myös kumppaniltani, itseni lisäksi. MINULLA on oikeus omaan kehooni ja pidän siitä oikeudesta kiinni jo tuossa vaiheessa. Jos ehkäisy ei sovi kumppanille, minulle ei sovi yhdyntä."
..heräsi ajatus siitä, että mitä tekisit, jos kuitenkin menettäisit tämän oikeutesi oman kehosi koskemattomuuteen ja sitä myöten joutuisit tilanteeseen, jossa joudut päättämään alatko yksinhuoltajaksi ja jos päädyt tähän ratkaisuun niin kannatko vastuusi mukisematta vai syyttäisitkö rahapulassa väsyneenä ja yksinäisenä kenties sitä miestä, joka sinut tilanteeseen ajoi.
Olen myös kirjoittanut näin:
"Vastaus
Kirjoittanut: Maria, 15.9.2004 klo 17.14
3) En kannata yksinomaista oikeutta, koska lapsella on myös isä. Perusteluna käytetty; jokaisella on oikeus omaan kehoonsa, kyllä, mutta omasta kehosta tulisi pitää huoli jo ennen raskautta.
Mainittakoon, etten ole myöskään suuri abortinystävä. Lääketieteelliset syyt (lapsi tai äiti) ja raiskaukset ovat asia erikseen.
Ehkäisyjä on niin monia, että erittäin harva tulisi vuodessa vahingossa raskaaksi, mikäli käytettäisiin tarpeeksi hyvää ehkäisyä ja aina ohjeiden mukaan."
Syttyikö mikään lamppu?
on muuten minulle täysin tuntematon käsite...
Eli siis tekisit abortin??
..........
En vain ymmärrä kuinka sinulle nyt voi olla noin vaikeaa myöntää, että jossain tilanteessa olisit valmis tekemään abortin.
tiedämme, kenen koko maailma romahtaa, jos tämä eräs myöntäisi kerrankin olevansa väärässä. Vaikka sulaan railoon, mutta mitään myöntämättä :=DD
on kuvitteellinen. Enkä ymmärrä, miten kymmeniä vuosia käyttämäni ehkäisy yhtäkkiä lopettaisi toimintansa kun joku raiskari sattuu paikalle!
En myöskään ole kaikkein helpoin raiskattava. Olen senkin asian eteen tehnyt jotain.
On niin monta JOS sanaa tämän probleeman edessä, että poista ne ensin ja jatketaan sitten aiheesta. Mutta kuitenkin niin, että MINÄ tiedän omat asiani paremmin kuin sinä.
Vastauksena; en joutuisi tekemään aborttia.
kukaan ei ole niin ääliö, että lähtee kuvitteellista tilannetta myöntamään miksikään. Varsinkaan toisen keksimää.
Toiseksi tiedän kyllä kenen maailma romahtaa: (sun on romahtanut jo)
Hän on tässä ketjussa kirjoittanut usealla eri nimimerkillä, mm. Janita/Riitta/utelias/vieläkin utelias...aivan varmasti. Miksi näin monta nickiä? Siihen on varmasti yhtä hyvä syy kuin siihenkin että lähdetään keksimään toisillemme elämiä!
sinulla vähän ontuu. kuinka joku voi olla >väärässä< tilanteessa, joka on kuvitteellinen?
en tajuu.
millä perusteella sinun väittämäsi on enemmän tosi niin, että hänen väitteensä muuttuisi epätodeksi?
Sanotaanko vielä niin, että tilanne on kokonaan kuvitteellinen jota yritetään lisätä minun oikeaan elämään, jota kuvittelija ei tunne ollenkaan.
En omista näitten luusereitten mielestä elämääni, sillä hekään eivät omista omaansa. Joten sen ymmärtäminen, että toisinkin voi olla, on vaikeaa. Jopa niin vaikeaa, että se laittaa kirjoittamaan tuon kaltaisia väitteitä julkisesti esille.
Minä henkilökohtaisesti teen ennalta ehkäisevää työtä kaikessa, jota en halua osakseni. Toistaiseksi se on toiminut loistavasti. Elämän hallintani on tallella.
Minäkin haluan kuulla, miten olen väärässä.
Mutta näiden tyyppien tapoihin kuuluu olla vastaamatta...ennen vaikka sulaan railoon, vai miten se meni?
xD xD
kaikesta ennaltaehkäisevistä toimista huolimatta, rikoksia tapahtuu ja niiden uhriksi voit silti joutua sinäkin. Ei kai nyt olisi aivan absurdia kuvitella vaikkapa tilannetta, että raiskauksen seurauksena tulisit raskaaksi?
Niin paljon kuin liikenteessäkin on ennaltaehkäisyä, niin silti kuka tahansa voi joutua kolariin.
Pyrit antamaan itsestäsi kovin täydellisen ihmisen kuvan, jolla ei ole mitään todellisia ongelmia, eikä niitä voisi tullakaan. Otathan kuitenkin huomioon, että näin onnellisesti erittäin harvalla ihmisellä asiat ovat. Vai pitäisikö heidän olemassaolonsa poispyyhkiä, koska eivät ole olleet tarpeeksi "älykkäitä" elämässään kuten sinä ruususen unessasi olet.
meinaan tuo mahdollisuus, että tapahtuu kaikenlaista. Liikenteeseen vertaaminen oli hyvä idea. Se, että joutuu kolariin on täysin mahdollista kenelle tahansa liikenteessä liikkuvalle. Toisille näitä haavereita kuitenkin sattuu useammin kuin toisille. Ei riitä, että tuudittautuu siihen ajatukseen, että "Niin paljon kuin liikenteessäkin on ennaltaehkäisyä". Pitää aktiivisesti toimia itse tilanteen mukaan pyrkien välttämään nämä haaverit. Sama pätee elämässä kaikilla tasoilla. Kun ihminen ottaa vastuun tekemisistään, hän ottaa myös vastuun omasta itsestään.
vastasit.
Jos aletaan purkamaan pakettia tuosta liikenteestä, tiedät varmaan että niin yksinkertainen asia kuin turvavyö, pitää olla lailla pakotettu kytkemään päälle, ajon ajaksi, muuten sitä ei käyttäisi niin moni. Ja yhä vieläkin siitä saa sakkoja jatkuvasti joku. VAIKKA sen on havaittu lisäävän turvallisuutta.
MUTTA, tunnen mm. yhden miehen, työtoverini, jolle poliisi oli onnettomuuden jälkeen sanonut, että JOS turvavyö olisi ollut päällä, mies olisi kuollut...siinä tapauksessa se oli niin.
Mutta, entäs jos verrataan näitä liikenteessä turvavyöhön kuolleita ja sen avulla pelastuneita, ymmärretään, miksi käyttö on parempi vaihtoehto. Vai ymmärrätkö?
Minun tapauksessani, kuvitellun raiskaajan pitäisi osua tielleni (jonka itse olen valinnut), hänen pitäisi pystyä raiskaamaan minut (jota en tee hänelle helpoksi, kiitos itsepuolustusharrastukseni) ja jos nämä molemmat toteutuvat, ehkäisyni pitäisi vielä olla toimimaton, jotta voidaan alkaa puhua raiskauksen seurauksena alkaneesta raskaudesta.
Omalla kohdallani voin kyllä sanoa, että juttu on täysin absurdi.
Sinä et tunne minua, etkä tapojani. Et myöskään tiedä voinko edes tulla raskaaksi, joten hyvin absurdia väitettä.
Jos taas puhutaan jostakusta muusta kuin juuri minusta, asiahan voi hyvinkin olla näin. Ja kuten aiemmin olen ilmoittanut, aborttiasiassa antaisin raiskatulle täyden oikeuden päättää raskaudetaan, kuten tahtoo. Tämä ja lääketieteelliset syyt, ovat poikkeuksia omiin ajatelmiini.
Mutta vieläkään en ymmärrä, millä perusteella minä olin väärässä? Sehän edellyttäisi tuon kaiken jo tapahtuneen!!
Vielä lisäisin sen, että onhan liikenteesäkin olemassa jos jonkinlaisia "riskikuljettajia" joita sitten syyllistetään ja joihin yritetään vaikuttaa...Onko se väärin? Mielestäni ei ole.
Vaikka onhan heillä kyllä yhtälainen oikeus liikkua liikenteessä kuin meillä muillakin...
Minäkään en ole...minusta puuttuvat viat...
:D
ja entäs kun otetaan pullo kossua ja lähetään baanalle? taitaa onnettomuusriski kasvaa kerta heitolla moninkertaiseksi.
kansa vois miettiä monelleko sattuu pelkästään niitä onnettomuuksia, joihin ei itse ole mitenkään syyllinen.
hyvä tuo vastuu kommentti.
olikin siinä, että vaikka sinä pitäisit turvavyötä, tarkkailisit liikennettä, ajaisit jokaisen säännön mukaisesti, niin silti joku, vaikkapa juuri pullon kossua juonut, kuten mainitsit, voi tulla ja kolaroida kanssasi aiheuttaen jopa kuolemasi.
Älä nyt väännä tätä sillätavoin etteikö sääntöjä pitäisi noudattaa tai turvavyötä käyttää, tottakai on oltava varovainen, sitä tuskin kukaan kiistää.
Tosin suurin vikasi on tuo kuvitelmasi ettei sinulla ole vikoja...
takaa? Jospa sen jotenkin saisin sinusta irti.
Taitaa silti olla toivoton tehtävä.
Oletko kanssaani samaa vai eri mieltä?
Kossusta en ole puhunut mitään, ainakaan tietääkseni.
suurin vikasi?
- huumorintajuttomuus
Kun kirjoituksistasi saa käsityksen, että olet mitä ilmeisemmin hyvinkin varakas, itsenäinen, vahva niin fyysisesti kuin henkisesti, ilmeisesti jolteenkin hyvin koulutettu ja aika harvakseltasi teet elämässä virheitä niin miten kuvittelet pystyväsi asennoitumaan jonkun vähempi osaisen tilanteeseen?
On nimittäin kaksi eri asiaa tehdä elämässä virhe rikkaana ja hyvinvoivana kuin köyhänä ja ei niin hyvinvoivana....
että asialla on tiettyjä vivahde-eroja...Mutta silti perustarpeet meillä kaikilla ovat samat.
varmasti perustarpeet ovat suunnilleen samat. Syöminen on kivaa ja vettäkin on mukava hörppiä. Turvallisuudestakin tykätään. Mutta mutta... Se saattaapi rikkaalla olla hieman vähemmän oleellisten kysymysten seassa nuot asiat kuin köyhällä. Sitä minä tässä ajoin takaa...
Puhuttaessa työttömästä yksinhuoltaja äidistä ja rikkaamasta aviovaimosta niin ei ehkä enää puhuta vivahde-eroista eikä välttämättä ihan samoista perustarpeista.... Tai ainakaan keinosta millä nämä täytetään..
alkaa nyt kerätä kamoja kasseihinsa ja lähtee Ruotsin kautta pariksi viikoksi Kiinaan Shanghaihin. Menemme katsomaan tuttavia ja F1 kisoja.
Sekin on tarve, mutta ei perustarve, jos ei oteta lukuun sosiaalista kanssakäymistä, jota kyllä olisi voinut harrastaa myös täällä Suomessa.
Huumorinkukka on se kaunein kukka, se siitä vivahteesta. Eroa on. En kiellä. Mutta ei aina välttämättä niin että rikkaalla on asiat rahan takia helpompia.