Alkeisvoimat apuna

Sapatin pitämisen omaksumiseen adventismissa v. 1846 vaikutti keskeisesti kaksi asiaa.

- Virallisissa adventistilähteissä esiintyy myös että 7. päivän adventistit olisivat Jumalan valittu kansa ts. lopunajan jäännösseurakunta.

1) Joseph Bates (1792-1872; seitsemännen päivän baptisti), joka v. 1846 julkaisi sapattia koskevan kirjan.

2) Liikkeen ”profeetan” tai kuten adventistit itse sanovat, ”Herran sanansaattajan” Ellen G. Whiten (k. 1915) hurmosnäky Jeesuksesta seisomassa avoimen liitonarkin edessä taivaan pyhäkössä katsomassa kymmenen käskyn tauluja, neljännen käskyn (sapattikäskyn) kohdalla valo loisti kirkkaimmin.

Ellen G. White kirjoitti täysin selkeästi sapatin merkityksestä rajaviivana ”tosiuskovien” ja ei-uskovien välillä. EGW väitti saaneensa ”tiedon” suoraan Jumalalta näyssä (adventistit pitävät EGW:n kirjoituksia inspiroituina ja arvovaltaisina):

“I saw that the Holy Sabbath is, and will be, the separating wall between the true Israel of God and unbelievers” (Early Writings, s. 33)

EGW kirjoitti myös, että jotkut adventistit epäonnistuvat sen ymmärtämisessä, että

“Sabbath… observance was of sufficient importance to draw a line between the people of God and unbelievers” (Early Writings, s. 8. )

Ei voi olla tekemättä johtopäätöstä, että sapatin noudattaminen ja sunnuntain pitämisestä luopuminen on keskeinen pelastuskysymys, joka erottelee lopun aikana ”oikea kristityt” (”jäännöksen” ja ”jäännöskansan” kuten adventistit sanovat itseään tarkoittaen) ”luopiokristityistä” (= kristityistä, jotka viettävät sunnuntaita), jotka eivät voi pelastua lopun ajan ”koetuksessa”. Pelastumiseksi ei tämän opin puitteissa riitä (vähintäänkin heidän olettamassaan ”lopun ajan koetuksessa” ja ”kuuliaisuuden kokeessa”) pelkkä usko Jumalan armoon Kristuksen sovituskuoleman tähden. Tosiasiassa pelastuminen vaatii tekoja, nimittäin lepäämistä lauantaina (ja oikeastaan myös sunnuntain viettämisestä luopumisesta).

Hei !

Kiitos paljon asiallisesta kysymyksestäsi.

Mainitsemassasi Galatalaiskirjeen kohdassa "päivien kuukausien jne vaarin ottamisesta" ja "alkeisvoimista" pitää huomioida ensin mistä asiayhteydessä on kysymys.

Kol 2:16-23 on Raamatunpaikka mistä kyselelet.

Siihen aikaan oli paljon erilaisia paastomääräyksiä. Uudenkuun juhlakin oli vanhan liiton puolella olemassa.
Paastomääräyksissä tänäänkin on joillakin tiettyjä ruoka-aineita mitä saa syödä tiettynä aikoina.
"Alkuvoimat" olivat sen ajan tiedettä. Akatemia oli olemassa jo ennen Jeesustakin. Sokrates, Platon ja Aristotele olivat sen ajan akateemikkoja "alkuvoimien" opettajia. Kaikki tiede mahtuu filosofian lipun alle tänään metafysiikan taikka käytännön ontologian lippujen alle ja voidaan kutsua "filosofiaksi." "Filosofeina kuitenkin ihmiset mieltävät "filosofeja" jotka ovat kuitenkin sitten myös jotakin sosiologeja, yms. esim. Todella viisaita ja viisautta ja hyödyttävää ollut tiede ihmiskunnalle- mutta Paavali haluaa näiden alkuvoimien suhteen sanoa vain etteivät ne pelasta.

Paavali kehotti ihmisten opeista katsomaan Kristukseen ja asiayhteydessä on kyse erilaisia paastomääräyksistä.

Jumalan kymmenen käskyn moraalilaki on aina voimassa, Ilm 14:12, Luuk 16:17, Matt 5:17-18, 1 Joh 5:3, 2:1-5, Jaak 2:8-13, mm.
Siihen sisältyy lepopäiväkäsky.

Kaikki ruokaan liittyvät asiat ovat terveysasiaa- ja jokainen huolehtii Pyhän Hengen temppelistään niin kuin itse oman tietonsa määrän mukaan ymmärtää hyväksi. Kirkko ei anna ruokakäskyjä. 1 Kor 3:16-17.

Kirkko on tehnyt uraa uurtavaa työtä 1800 luvulta humanitaarisistä syistä terveystohtorin hommia ja elävällä ravinnolla parannetaan tappavia tauteja tänäänkin. 1800 luvulla ei ollut lääketiedettä pelastamassa ihmishenkiä.
Kirkko omistaa tänäänkin maailmalla sairaaloita ja terveyslaitoksia.

Raamattu sisältää muutamia Jumalan terveysnauvoja. Osalla ei ole merkitystä mm sen vuoksi että meillä on kylpyhuoneet ja saippuaa.

Olen kirjoittanut terveysasioista tänne:;
http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/16

Jumalan siunausta
Jari Laurila