Olen saanut perinnöksi useamman sataa tuhatta euroa. Aikomuksena olisi nyt rakennuttaa saamillani perintörahoilla perheellemme uusi koti. Tällä hetkellä asumme vuokra-asunnossa, minä, mieheni, 3 yhteistä lastamme sekä miehen 2 lasta edellisestä suhteesta vuoroviikoin. Tästä uudesta talosta tulisi meidän kaikkien koti, ja neliöitä/huoneita pitää olla paljon, että mahdumme kaikki asumaan tilavasti.
Kun minusta tai miehestä aika jättää, tahdon jättää talon perinnöksi vain yhteisille lapsillemme. Talo on minun varoillani rakennettu, minä tulen kustantamaan siihen aivan kaiken, katosta lattiaan saakka, niin rakennusmateriaalin, työn, irtaimiston kuin sisustuksenkin osalta. Onko siis viisain ratkaisu laittaa kaikkiin taloa koskeviin papereihin vain minun nimeni? Suojaako tämä omaisuuteni? Minulle on ok, että miehen lapset asuvat talossani meidän kanssamme, tottakai. He tulevat saamaan myös omat huoneet. Mutta en ole valmis jakamaan omaisuuttani heidän kesken, kun aika minusta ja miehestäni jättää. Ja jos joku tätä kauhistelee, niin käsi sydämellä: Olisitko itse valmis jättämään omaisuutesi perintönä lapsille, jotka eivät ole sinun lapsiasi? Lapsille, joiden kautta mahdollisesti heidän äitinsä, eli miehenne ex-puoliso, saattaisi myöskin päästä käsiksi omaisuuteen? Veikkaan, että useimpien vastaus on Ei.
Sain perintöni rikkailta isovanhemmiltani. He ovat testamentanneet omaisuutensa omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Nämä ovat siis minun sukuni rahoja, minun verisukulaisiltani peritty, enkä koe, että minun tulisi siitä jakaa yhtään mitään jonkun toisen lapsille. Hehän perivät sitten aikanaan oman äitinsä, ja toki myös mieheni. Jos mieheni joskus saa perinnön, niin tottakai mieheni kaikki lapset saavat ne sitten aikanaan, mutta oman perintöni haluan suojata, ja antaa sen aikanaan vain omille biologisille lapsilleni. Ja tottakai kaikki mieheni lapset perivät mieheni sitten kun hän kuolee, sehän on selvää. Se, mitä hänellä on kuollessaan omistuksessaan, menee lapsille tasan. Mutta minun rahoillani rakennettua taloa en ole valmis jakamaan mieheni edellisen suhteen lapsille. Näinhän kai kävisi, jos talo olisi meidän molempien omistuksessa, ja kun mieheni kuolee, osa talosta menee myös niiden ex-liiton lasten omistukseen, siltikin vaikka minä olisin edelleen elossa...?
Mieheni ja minä olemme avioliitossa. Miehelläni ei ole omaisuutta, vain varat mitä hänellä on pankkitilillään ja pientä sälää kodissamme, ei muuta. Minulla on paljon säästöjä, ja nyt tämä perintö jonka sain. Meillä ei ole avioehtoa. Olisiko minun viisainta tehdä avioehto nyt jälkikäteen? Koska eikö nyt ole se mahdollisuus, että jos eroamme, puolet omaisuudestani menee miehelleni, ja sitä kautta aikanaan perinnöksi kaikille hänen lapsilleen, myös hänen edellisen liiton lapsilleen?
Entäpäs sitten kun minä kuolen? Eikös minun omaisuuteni jaeta sitten vain yhteisten lastemme kesken? Näin ollen talonikin jää siis lapsilleni, ja eikös miehelläni ole sitten kuitenkin lesken oikeus asua siinä elämänsä loppuun saakka?
Valistakaa minua viisaammat :)
Uusperhe ja perinnön suojaaminen
36
1439
Vastaukset
- jotain..
Avioehto tietysti kannattaa tehdä jos miehesi suostuu siihen, muuten se vaan jää tekemättä, siihen ei voi pakottaa enää jälkikäteen.
Miehesi lapset eivät missään tapauksessa peri sinua, jos et adoptoi heitä, joten se huoli jää pois.
Kaikki omaisuus kyllä kannattaa pistää ehdottomasti vain sinun nimiisi. Omaisuutta voi myös vähitellen siirtää verotta myös omien lastesi nimiin, jolloin mahdollisen eron yhteydessä mieskään ei pääse niihin käsiksi.
Eron yhteydessä voit joutua maksamaan tasinkoa miehelesi, mutta se on enemmän sen ajan murhe sitten jos niin käy.- näin
Tee juristilla kaikki paperit nopeasti kuntoon! Monta surullista tarinaa, joissa ex-akka on lasten kautta omaisuuteen päässyt, vaikkei häneen liity mitenkään. Pidä huoli että otat uusperhe juridiikkaan erikoistuneen juristin.
- -KK-
näin kirjoitti:
Tee juristilla kaikki paperit nopeasti kuntoon! Monta surullista tarinaa, joissa ex-akka on lasten kautta omaisuuteen päässyt, vaikkei häneen liity mitenkään. Pidä huoli että otat uusperhe juridiikkaan erikoistuneen juristin.
Joo, siis tosi monta ex-akkaa vaan kyttää rahoja..
Mutta tosiasiassa testamentin teolla voi rajoittaa hyvinkin paljon. Esimerkiksi minun vanhempani ovat tehneet testamentin,missä lukee ettei mahdollisella aviopuolisollani ole valtaa eikä oikeutta siihen omaisuuteen koskaan.
- uyighipol
No ensinnäkin vastaus kysymykseen, että olenko valmis siihen, että minut perii nekin lapset, jotka eivät ole omiani. Kyllä olen. Minulla on testamentti, joka tekee miehen aiemmasta liitosta olevat lapset tasa-arvoisiksi perinnön jaossa oman lapseni ja meidän yhteisen lapsen kanssa. Samoin mies on tehnyt vastaavan testamentin, eli minun lapseni perii myös mieheni. Minun mielestä perheessä toimitaan niin. Miehen lasten äidin mahdollisuus päästä käsiksi mahdolliseen perintöön on estetty testamentissa.
Mutta kun et itse ole siihen valmis, niin tee ihmeessä paperit ja pidä talo vain nimissäsi. Avioehtoa miehesi ei ole pakko enää allekirjoittaa, mutta voit toki kysyä... - vain omille
Meillä mun ex mies on suojannut oman omaisuuden niin, ettei kukaan tulevista suhteista saa hänen rahojaan mistään hinnasta ei edes ruinaamalla, vaan kaikki olevat ja tulevat säästöt ym omat omaisuudet jäävät meidän lapsillemme. Yksikään uusi suhde tai hänen lapset eivät tule saamaan muuta kuin velkaa. Kaikki miehen omaisuus on paperilla meidän yhteisille lapsillemme.
Jos ei olisi, niin nehän menisivät varmasti sen uuden suhteen lapsille, aika kieroja ovat, rahan perään ne uudet kumppanit ovat, kun tietää että perheellisellä on omaisuutta.
Eihän nyt ulkopuolisille mitään omaisuutta anneta ei vaikka kuinka anottaisi polvillaan eivät saa.- hhduhduhuh
"Kaikki miehen omaisuus on paperilla meidän yhteisille lapsillemme."
Ei tietenkään ex-miehesi uuden puolison lapset peri ex-miestäsi. Hehän perivät oman isänsä. Mutta jos ex-miehelläsi on yhteisiä lapsia tai tulee joskus saamaan yhteisiä lapsia uuden puolisonsa kanssa, tällöin nekin lapset ovat ex-miehesi rintaperillisiä ja tulevat perimään hänet, aivan yhtälailla kuin teidänkin lapsenne. Sitä ei millään papereilla ja sopimuksilla voi muuttaa, laki on laki, ja ex-miehesi jokainen biologinen lapsi saa lakiosansa.
"rahan perään ne uudet kumppanit ovat, kun tietää että perheellisellä on omaisuutta."
Mistä moinen yleistys, että "perheellisellä on omaisuutta"? Eihän se ole siitä kiinni, onko perheellinen vai ei. Nykyään tuntuu, että nykyajan nuoret parit lapsineen elävät ennemminkin velkavankeudessa. Ollaan korvia myöten veloissa. On talolainaa ja autolainaa. Ei ne ole omaisuutta ennenkuin velat on maksettu pankille.
Sinkkuveljeni valmistui lääkiksestä ja tekee keikkoja yksityisillä lääkäriasemilla. Tienaa usein kuukaudessa 10 000 euroa. Hänellä ei ole perhettä, mutta omaisuutta on ja paljon. Hänellä on velaton omistusasunto ja auto, jotka hän osti säästöillä, joita hänellä vielä jäikin rutkasti.
Jos joku nainen rahan perässä juoksee, niin ennemmin hänen kannattaisi iskeä tuo lapseton, rikas sinkkuveljeni, kuin joku eroiskä, joka on lähes poikkeuksetta menettänyt erossa omaisuuttaan, usein kynitty puille paljaille, ajettu vuokrakaksioon asumaan ja jolla on lapsia elätettävänä (ja usein vielä ex-vaimo hengittämässä niskaan ja pompottamassa vielä eron jälkeen).
Hmmm....Nuori, komea, rikas, sinkku, lapseton mies? Vaiko kierrätyksestä eronnut, varaton, veloissa oleva isukki, jolla liuta lapsia? Ei ollenkaan vaikea valinta :)
"Eihän nyt ulkopuolisille mitään omaisuutta anneta ei vaikka kuinka anottaisi polvillaan eivät saa. "
Niin, eli ymmärrät aloittajaa.
Ei hänen tarvitse antaa perinnöstään senttiäkään sukunsa ulkopuolisille lapsille mitään, vaan omille biologisille lapsilleen. Vaikka kuinka anoisivat polvillaan, ei tarvitse antaa. - mul on rahaa
Velkaa ei voi periä ja jos exälläsi paljon velkaa niin velat joutuu maksamaan ja rahat tietty otetaan siitä omaisuudesta.
Perheellisellä omaisuutta, tarkoitat kai eronneella ja lapsia omaavalla, tuskin niin paljon omaisuutta on, jos on erossa joutunut jakaan omaisuuden kahtia, ex muija saanut puolet .Eronnut ihminen on aikas huono sijoitus.
- Kinkkistä on
Paperit pitää hoitaa kuntoon ihan asiantuntijan kanssa, teidänkin kohdalla on siksi monimutkainen asia ajateltavana. Kukaan kun ei tiedä täältä lähtöjärjestystä, kuten ei muitakaan tulevaisuuteen liittyviä asioita.
Joten kirjoitat mielestäni ihan viisaasti, asiassa on eräs vaikea kohta, miten sinun jälkeesi jos satut ensinnä poistumaan asiat järjestetään, lapset ilmeisisti omistaa talon ja toivottavasti antavat isänsä asua kanssaan. Vai miten.
Ymmärrän oikein hyvin, että tahdot perinnön jäävän omille lapsillesi, niin minäkin toivon. Asia on vain kohdallani niin, että on jatko tuostakin, lapseni erosi, nykyisellä avokumpppanailla on satotaan vain että suuri määrä lapsia, mutta tuulenhuuhtoma takapuoli.
Voinhan tehdä testamentin, että omaisuus menee vain omalle lapselleni, mutta tässä vaiheessa tuo mies kyllä osaa saada näppinsä asiooihin ja varmasti pitää puolensa. Hänelle en halua en edes sentin murtoosaa antaa, niin huonon kuvan olen hänestä saanut.
Jos siirrän perinnön lapsenlapsille, tarvitsen siihen oman lapseni luopumisen asiasta, mutta taasen ollaan uudessa asiassa, jos lapsi sattuu kuolemaan, perii hänen vanhempansa hänet, ja sitten perisi tuo ex-puoliso.
Eli näihin juttuihin pitäisi saada kyllä vähän helpommin käsiteltävä laki.
Sinänsä uutta avioliittoa ei pitäisi missään nimessä solmia, jos edellisestä on lapsia vaikka toisella, lasten etu kun tahtoo aina jäädä toissijaiseksi, niinkuin usein käy sen lasten huoltamisenkin näissä eroasioissa.
Saahan sitä testamentin tehdä, mutta mitä merkitystä asialla on, ainakin käteisen rahan voi ottaa yhteiseen käyttöön ja ne jotka vaanivat näitä toisen rahoja ja omaisuutta, kyllä osaavat.
Eräs pari meni yhteen ja ihan rahan vuoksi. Toisella oli ulosottoja jonkin verran, vanhampansa olivat aikansa niitä makselleet, mutta kun meno vain jatkui, piti löytää uusi maksaja.
No erään miehen sai nalkkiin, laittoi lapsen heti alulle, niin oli tehnyt aikaisemmin, mutta ei mies lähtenyt mukaan. Tämä tällä jo kolmas mies, sitten maksoi naisen velat. Mies oli saanut aikoinaan vanhempiensa kodin syytinkgillä itselleen, eli sisarukset laitetiin maailmalle lähes nollat taskussa ja tämän piti asua yhdessä vanhempiensa kanssa. Mutta pian oli tämä nainen laskenut omaisuuden arvon sopivaksi itselleen, eli lapsi tulemaan ja vanhemmat ulos omin varoin, mitään syytingin sovituista asiosita mies ei maksanut.
Heti rakensi ok-talon naisen mieltymysten mukaan, mutta oli vain nyt miehen nimissä. No tämäpä keksi että myydään talo ja rakennetaan uusi yhdessä kun ollaan avioliitossa ja niinpä tämä sai siirrettyä omaisuuden omiin nimiinsä osin.
Metsä myytiin ja rahoilla rakennetiin oikea palatsi.
Tämän jälkeen nainen sanoi vanhalla rouvalle, että hänen tontilleen ei oel tulemista.
Tämä härski toiminta on myös aika monesti nähtävissä.
Olisvat vanhammat edes ymmärtäneet, että samalla heidän toiset lapsensa ohiteen perinnöstä melkein kokonaan.
Näissä arvoina kun ei koskaan ole se oikea arvo, vaan paljon alempi, tosin on hieman nostettu, mutta ei lähellekään sitä oikeaa.
On varsin epäoikeuden mukainen menettely. - .......
Miehen omaisuudesta kaikki miehesi lapset saavat laki osuuden joka tapauksessa!!
Avioehto ja suoran sinun omaisuutesi omille lapsille ja miehelle elin ikäinen käyttö oikeus niin silloin lapsee jakavat hänen henkkoht. Tavarat - totmaarsentäs
Avioehto, siinä määritellään mikä on kenenkin.
Ehkä on järkevintä laittaa tosiaan koko koti sinun nimiisi. Jos miehesi onnistuu jotain sitten kaapimaan kokoon elämänsä aikana vähistä tileistään, hän voi hankkia pienen mökin tai asuntovaunun... - rahaa vaan kinuavat
Uuteen suhteeseen ei kannata ryhtyä kenenkään kenellä on kertynyt omaisuutta tai on tiedossa tulevasta. Kyllä ne raha perässä on uudet, siitä ei käy kiistäminen.
Kaikkensa yrittää ettei miehen omille jäisi mitään.- -----
"Uuteen suhteeseen ei kannata ryhtyä kenenkään kenellä on kertynyt omaisuutta tai on tiedossa tulevasta."
Eli minunko ei kannattaisi enää olla mieheni kanssa, koska olen saanut tämän perintöni? Kannattaako minun nyt jättää hänet, koska minulle on kertynyt omaisuutta? Rakastan miestäni, en minä halua hänestä erosta vain sen vuoksi, että satuin saamaan paljon rahaa.
"Kyllä ne raha perässä on uudet, siitä ei käy kiistäminen.
Kaikkensa yrittää ettei miehen omille jäisi mitään. "
En usko että mieheni on rahan perässä ja meni kanssani naimisiin vain rahan vuoksi. Ei minulla silloin ollut tuota perintöä, eikä sitä ollut edes odotettavissa pitkiin aikoihin, eikä etenkään tuollaista summaa. Se oli minulle yllätys.
Mitä siitä vaikka en olisikaan valmis jättämään mieheni lapsille mitään? Miksi minun pitäisi? En minä ole kyseisten lasten äiti. En ole heille mitään sukua. Hehän perivät aikanaan oman äitinsä, ja isänsä eli mieheni. Mieheni ja minun yhteiset lapset perivät minut ja mieheni. Onko se mielestäsi väärin, jos haluan oman omaisuuteni jäävän aikanaan vain omille, biologisille lapsilleni? - lex.
Miten niin ,omaisuuden voi turvata ja omat lapset perii aina vanhempansa.
- jeeee
lex. kirjoitti:
Miten niin ,omaisuuden voi turvata ja omat lapset perii aina vanhempansa.
Multa ei tuu senttiäkään miehen ex- liiton lapsille. Se on varma. Vain omille.
- ..........
jeeee kirjoitti:
Multa ei tuu senttiäkään miehen ex- liiton lapsille. Se on varma. Vain omille.
Se mikä on teidän yhteistä menee teidän lasten kanssa tasajaolla olipa lapset ex liitosta tai sitten ei. Mutta avioehdolla omaisuus menee rintaperillisille. Mitä aviopuoliso perii toiselta menee hänen lapsille/yhteisille.
- Lukekaa ja selvittäk
Joku tuossa mainitsi tuon lakiosa saamisen.
Jokaisen kannattaisi todella myös tutustua mitä lakiosa todellisuudessa on.
Lakiosa on pahin mitä lapsilleen voi tehdä. Se on kahta asiaa verraten vieläkin pahempi kuin avioero, todlleinen alistaminen, hylkääminen.
Lakiosaa tuskin on tarkoitettu käytettäväksi tai alunalkaenkaan ajateltu jokaiseen tapaukseen, mutta niinhän nyt menetellään usein, vanhmmat asettavat lapsensa eriarvoisiksi.
Lakiosa on vain hyvin, hyvin harvoissa tapauksissa ajateltu käytettäväksi ja lähinnä varmasti yrityksiä ajatellen. Niissäkin vain ihan suurille kohteille.
Nyt pitäisi lainsäätäjien moinen asia hoitaa, että kukaan perillen ei koskaan tule näin loukattuun asemaan jäämään.- lakiopintoja takana
Voi luoja...
Siis sinäkö yrität päteä täällä sellaisella asialla, josta sinulla ei ole mitään tietoa? Tämän tekstin perusteella sinulla ei kyllä ole minkäänlaisia lakiopintoja takanasi, eikä piirunkaan vertaa tietämystä koko asiasta.
Lueppas itse ja selvitä, mitä käsite "lakiosa" tarkoittaa. - -----
"Joku tuossa mainitsi tuon lakiosa saamisen.
Jokaisen kannattaisi todella myös tutustua mitä lakiosa todellisuudessa on."
SINUN kannattaisi tutustua ja paneutua asiaan huolellisemmin :)
"Lakiosa on pahin mitä lapsilleen voi tehdä. Se on kahta asiaa verraten vieläkin pahempi kuin avioero, todlleinen alistaminen, hylkääminen."
Voisitko perustella tämän?
Millä perusteella mielestäsi lakiosa on "pahinta mitä lapsilleen voi tehdä, jopa pahempaa kuin avioero, jopa todellinen alistaminen ja hylkääminen"?
Kuulen erittäin mielelläni perustelusi tähän.
Kun ihminen (jolla on lapsia) kuolee, ovat lapset hänen rintaperillisiään. KAIKKI vainajan lapset perivät hänet tasapuolisesti, niin biologiset, otto- kuin adoptiolapset, sekä heidän jälkeläisensä.
Vaikka vainaja olisi yrittänyt testamentilla syrjäyttää kaikki lapsensa tai jotkut heistä perinnönjaosta, on jokaisella lapsella aina oikeus lakiosaan. Tällaista harvoin kuitenkin tapahtuu, ja usein on kyse siitä, että vainaja on eläessään testamentannut osan omaisuudestaan esim. puolisolleen, turvatakseen tämän tulevaisuuden ja pärjäämisen. Mitä väärää siinä on?
Oma isoisäni testamenttasi puolet omaisuudestaan isoäidilleni. Kun hän kuoli, isoäitini sai puolet, ja heidän lapsensa toisen puolikkaan, eli lakiosan. Kaikki isovanhempieni omaisuus oli isoisän nimissä, ja ilman testamenttia isoäitini olisi jäänyt varattomaksi. Testamentilla hän varmisti, että mummin ei tarvitsisi huolehtia raha-asioista eikä kärvistellä pienellä eläkkeellä papan kuoleman jälkeen.
Ei se ollut minun isäni mielestä "pahinta mitä lapselleen voi tehdä, jopa pahempaa kuin avioero, kuin alistaminen ja hylkääminen", että hänen isänsä testamenttasi osan omaisuudestaan hänen äidilleen.
"Lakiosa on vain hyvin, hyvin harvoissa tapauksissa ajateltu käytettäväksi ja lähinnä varmasti yrityksiä ajatellen. Niissäkin vain ihan suurille kohteille. "
MITÄ TÄMÄ TARKOITTAA? :D
Voisitko kertoa hieman tarkemmin? Oikeustieteellisessä ei ollut puhetta tällaisesta, olen erittäin kiinnostunut kuulemaan sinulta, mitä tällä tarkoitat.
Oikiksessa käytiin läpi lain mukaista perimysjärjestystä, perintökaarta, rintaperillisiä sekä heidän lakiosaansa, mutta "yrityksistä ja suurista kohteista" ei tässä yhteydessä puhuttu.
Mutta jään mielenkiinnolla odottamaan :) - lex.
----- kirjoitti:
"Joku tuossa mainitsi tuon lakiosa saamisen.
Jokaisen kannattaisi todella myös tutustua mitä lakiosa todellisuudessa on."
SINUN kannattaisi tutustua ja paneutua asiaan huolellisemmin :)
"Lakiosa on pahin mitä lapsilleen voi tehdä. Se on kahta asiaa verraten vieläkin pahempi kuin avioero, todlleinen alistaminen, hylkääminen."
Voisitko perustella tämän?
Millä perusteella mielestäsi lakiosa on "pahinta mitä lapsilleen voi tehdä, jopa pahempaa kuin avioero, jopa todellinen alistaminen ja hylkääminen"?
Kuulen erittäin mielelläni perustelusi tähän.
Kun ihminen (jolla on lapsia) kuolee, ovat lapset hänen rintaperillisiään. KAIKKI vainajan lapset perivät hänet tasapuolisesti, niin biologiset, otto- kuin adoptiolapset, sekä heidän jälkeläisensä.
Vaikka vainaja olisi yrittänyt testamentilla syrjäyttää kaikki lapsensa tai jotkut heistä perinnönjaosta, on jokaisella lapsella aina oikeus lakiosaan. Tällaista harvoin kuitenkin tapahtuu, ja usein on kyse siitä, että vainaja on eläessään testamentannut osan omaisuudestaan esim. puolisolleen, turvatakseen tämän tulevaisuuden ja pärjäämisen. Mitä väärää siinä on?
Oma isoisäni testamenttasi puolet omaisuudestaan isoäidilleni. Kun hän kuoli, isoäitini sai puolet, ja heidän lapsensa toisen puolikkaan, eli lakiosan. Kaikki isovanhempieni omaisuus oli isoisän nimissä, ja ilman testamenttia isoäitini olisi jäänyt varattomaksi. Testamentilla hän varmisti, että mummin ei tarvitsisi huolehtia raha-asioista eikä kärvistellä pienellä eläkkeellä papan kuoleman jälkeen.
Ei se ollut minun isäni mielestä "pahinta mitä lapselleen voi tehdä, jopa pahempaa kuin avioero, kuin alistaminen ja hylkääminen", että hänen isänsä testamenttasi osan omaisuudestaan hänen äidilleen.
"Lakiosa on vain hyvin, hyvin harvoissa tapauksissa ajateltu käytettäväksi ja lähinnä varmasti yrityksiä ajatellen. Niissäkin vain ihan suurille kohteille. "
MITÄ TÄMÄ TARKOITTAA? :D
Voisitko kertoa hieman tarkemmin? Oikeustieteellisessä ei ollut puhetta tällaisesta, olen erittäin kiinnostunut kuulemaan sinulta, mitä tällä tarkoitat.
Oikiksessa käytiin läpi lain mukaista perimysjärjestystä, perintökaarta, rintaperillisiä sekä heidän lakiosaansa, mutta "yrityksistä ja suurista kohteista" ei tässä yhteydessä puhuttu.
Mutta jään mielenkiinnolla odottamaan :)Jos kerran mummu ja pappa oli aviossa niin mummun kuuluukin saada avio-oikeuden puolesta puolet,vaikka koko omaisuus oli papan nimissä, ja lapset jakaa toisen puolen, ei siinä mitään testamenttia tarvita ja myös mummu saa elää yhteisessä kodissa elämänsä loppuun. Sitte eri asia jos heillä oli avioehto, siitäkin huolimatta mummu saa elää kodissa loppuun.
Tämä laki on ollut voimassa aikas kauan, mutta jos puhut jostai -50 luvulla tapahtuneesta, niin sillon ei tätä lakia ollut. - -----
lex. kirjoitti:
Jos kerran mummu ja pappa oli aviossa niin mummun kuuluukin saada avio-oikeuden puolesta puolet,vaikka koko omaisuus oli papan nimissä, ja lapset jakaa toisen puolen, ei siinä mitään testamenttia tarvita ja myös mummu saa elää yhteisessä kodissa elämänsä loppuun. Sitte eri asia jos heillä oli avioehto, siitäkin huolimatta mummu saa elää kodissa loppuun.
Tämä laki on ollut voimassa aikas kauan, mutta jos puhut jostai -50 luvulla tapahtuneesta, niin sillon ei tätä lakia ollut."Jos kerran mummu ja pappa oli aviossa niin mummun kuuluukin saada avio-oikeuden puolesta puolet,vaikka koko omaisuus oli papan nimissä, ja lapset jakaa toisen puolen, ei siinä mitään testamenttia tarvita ja myös mummu saa elää yhteisessä kodissa elämänsä loppuun."
Aivan. Siis JOS he olisivat olleet aviossa. Mutta kun eivät olleet. Enkä tainnut missään kohdin sellaista väittää :)
- olet pihalla
Lakiosa takaa omalle perilliselle vanhempansa jäämistön. Sitä ei kukaan voi häneltä viedä, ellei tämä vanhempi ole testamentissaan poistanut lastnasa perinnöstä, mutta harvemmin varmaan näin käy.
Lakiosa turvaa että lapsi tai lapset saavat vanhempien jäämistön, eikä kukaanm uu. Onko se huono asia sinusta?- -----
"Lakiosa takaa omalle perilliselle vanhempansa jäämistön. Sitä ei kukaan voi häneltä viedä, ellei tämä vanhempi ole testamentissaan poistanut lastnasa perinnöstä, mutta harvemmin varmaan näin käy."
Vaikka testamentilla yritettäisiinkin poistaa lapset perinnöstä, on lapsilla silti AINA oikeus lakiosaan vanhempansa perinnöstä. Eli lakiosan saa lapset aina. Sitä ei voi kiertää millään tavoin, laki on laki. - .......
----- kirjoitti:
"Lakiosa takaa omalle perilliselle vanhempansa jäämistön. Sitä ei kukaan voi häneltä viedä, ellei tämä vanhempi ole testamentissaan poistanut lastnasa perinnöstä, mutta harvemmin varmaan näin käy."
Vaikka testamentilla yritettäisiinkin poistaa lapset perinnöstä, on lapsilla silti AINA oikeus lakiosaan vanhempansa perinnöstä. Eli lakiosan saa lapset aina. Sitä ei voi kiertää millään tavoin, laki on laki.Niin se lakiosa on vahemman omasta omaisuudesta (yhteisestä jollei ole avioehdon kanssa jaettu aviopuolisoiden omaan osaan esim. Talo on vaimon niin miehen lapset ei peri talosta mitään)
- Monenlaisia mutkia
Laste ei voi tehdä helpoin perustein perinnöttämäksi, vaatii lakituvan päätöksen. Lapsi voi luopua kyllä perinnöstään-.
Tuosta lakiosasta, kun se on vain puolet oikeasta määrästä periä, silloin tpahtuu todellakin oikeusmurha. Joku saa sen toisen puolen, tämä on suurin oikeusmurha omaa lastaan kohtaan, jo se että annetaan vain pakollinen lakiosa on hirvittävää alistamista.
Jokainen tällaisen kohtelun kokenut, muistaa sen läpi elämänsä, jän yrittää aina saada selville sen miksi omat vanhmmat näin ovat tehneet, sillä se sattuu kovasti.
Olisi parempi, että sitä jaettavaa ei olisi lainkaan, silloin ei ketään nostettaisi jalustalle ja elämä jatkuisi snetään jotenkuten eteenpäin.
Tuo, että isäpuoli- tai äitipuolis saa asunnon asuakseen loppueläkseen, siltikin lapset maksavat perintöveron tuosta asunnsota.
Tiedän että jotenkin asiat pitäisi hoitaa joakisen kohdalta kuntoon näissäkin tapuksissa, se ei vaan ole helppoa eikä yksinkertaista.
Pahin näkemäni oli lakseksi jääneen miehen kimppuun hyökkäävät uudet ehdokkaat, yksi vaati miestä ostamaan perikunnan varoilla lähikaupungista yhteistä asuntoa, no tässä pelasti vain ja ainoastaan se, että kuollut puoliso on sijoittanut rahat siten, että niitä ei saatukaan käyttöön aivan heti, perilliset olivat jo pankissa allekirjoittamassa papereita antaakseen kaiken tähän haaveeseen.
Mutta kun asia viivästyi, lähti vaatija lätkimään ja etsimään uutta kumppania, jonka kautta onnistuikin saamaan tuon asuntonsa.
Jälkeenpäin oli kyllä nähtävissä, minkä verran tämä oli ehtinyt vetää varoja mieheltä jo ja puhutaan aika isoista rahoista.
Raadollista on elämä.
Uusperheellisten pitäisi rakentaa elämänsa niin, että psytyy toisen kuoltua tulemaan toimeen omillansa, eikä lasten tarvitse riippua heissä kiinni enää asunnon omistajina, jossa asuu heille täysin sukulaissuhteeton ihminen. Asuntohan kuluu kaiken aikaa, arvo alenee, kaikenlaista muutakin voi tapahtua, leski ottaa uuden kumppanin siihen, tai lapset joutuvat maksamaan jatkuvasti jotkain tuon uuspuolison kuluista. Onhohan tuokaan oikein.
Jos jotain tällaista tehdään, pitää sen kaiken perustua rehellisyyteen ja kaikkien osapuolien vapaaehtoiseen sopimukseen asiosita.
Eli silloin kun lapset suostuvat järjestelyyn, ilman pakottamista asia on ok. Mutta salassa tehnyt ja pakottmaiset ovat julmaa touhua.- -----
"Tuosta lakiosasta, kun se on vain puolet oikeasta määrästä periä, silloin tpahtuu todellakin oikeusmurha. Joku saa sen toisen puolen, tämä on suurin oikeusmurha omaa lastaan kohtaan, jo se että annetaan vain pakollinen lakiosa on hirvittävää alistamista."
Jos vainaja (jonka perintöä nyt ollaan jakamassa) oli avioliitossa, on hänen aviopuolisollaan avio-oikeus perintöön. Hän saa puolet vainajan perinnöstä, ja toinen puoli jaetaan tasapuolisesti vainajan lapsille.
Mikä tässä on oikeusmurhaa ja alistamista? Pitäisikö avio-oikeus mielestäsi poistaa, ja antaa kaikki avioparin yhteinen omaisuus heidän lapsilleen toisen kuoltua? Vaikka toinen on vielä elossa ja terve, hän menettäisi kaiken, mitä on yhdessä puolisonsa kanssa rakentanut ja hankkinut? Lapset perisivät kokonaan kotitalon, kesämökin, autot, maat ja mannut, ja puoliso jätettäisiin puille paljaille, koska toinen nyt sattui kupsahtamaan?
Ihmeellinen ajatusmaailma sinulla.
Vai kumpuaako tästä kaikesta vain se sinun surullisenkuuluisa vihasi uusperheellisiä kohtaan?
"Eli silloin kun lapset suostuvat järjestelyyn, ilman pakottamista asia on ok. Mutta salassa tehnyt ja pakottmaiset ovat julmaa touhua. "
Se on lainmukainen perimisjärjestys, jos vainaja oli avioliitossa ja hänellä oli lapsia: puolet menee avio-oikeudella puolisolle, puolet kaikille lapsille. Ei ole kyse mistään salassa tehdystä järjestelystä tai pakottamisesta, vaan se on ihan tavallinen ja lainmukainen järjestys.
"Uusperheellisten pitäisi rakentaa elämänsa niin, että psytyy toisen kuoltua tulemaan toimeen omillansa, eikä lasten tarvitse riippua heissä kiinni enää asunnon omistajina, jossa asuu heille täysin sukulaissuhteeton ihminen."
Miksi juuri uusperheellisten? Miksei kaikkien?
Mielestäni puolisoa ei tarvitse jättää puille paljaille toisen kuoltua, ei missään tapauksessa eikä minkäänlaisessa perhemuodossa. Lapset voivat myydä osuutensa asunnosta, jos ei halua riippua missään kiinni. Mutta eihän sitä nyt herran tähden voi ajaa ketään pois omasta kodistaan, kun puoliso kuolee. Miksi se olisi oikein nimenomaan uuperheessä sinun mielestäsi?
Minulla on aviomieheni kanssa 3 yhteistä lasta, ja miehellä on lisäksi 1 lapsi ennestään. Kaiken omaisuutemme mieheni kanssa olemme kerryttäneet yhdessä, meillä ei ollut kummallakaan autoa suurempaa omaisuutta kun tapasimme. Nyt olemme rakennuttaneet yhdessä omakotitalon, kesämökin, ja omistamme metsää. Lisäksi meillä on 2 velatonta autoa.
Onko mielestäsi siis niin, että jos mieheni kuolee ennen minua, täytyy "minun pystyä mieheni kuoleman jälkeen tulemaan toimeen omillani, koska olen uusperheellinen"? Puolet tästä kaikesta omaisuudestamme on minun. Puolet olen hankkinut omilla rahoillani ja ansioillani. Kotitalostamme puolet kuuluu minulle. Tulen siis oikein hyvin toimeen omillani mieheni kuoltua, mutta sinä ilmeisesti tarkoitat sitä, että minun tulisi luovuttaa kaikki omaisuutemme lapsillemme, ja tulla sen jälkeen toimeen omillani, ilman omaa omaisuuttani?
Entäs jos emme olisi uusperheellisiä? Jos meillä olisikin vain yhteisiä lapsia? Olisiko silloin mielestäsi ok, että minä saisin pitää puolet omasta omaisuudestani?
Olet sinä sitten käsittämättömän puolueellinen, kun on uusperheistä kyse :) - -----
----- kirjoitti:
"Tuosta lakiosasta, kun se on vain puolet oikeasta määrästä periä, silloin tpahtuu todellakin oikeusmurha. Joku saa sen toisen puolen, tämä on suurin oikeusmurha omaa lastaan kohtaan, jo se että annetaan vain pakollinen lakiosa on hirvittävää alistamista."
Jos vainaja (jonka perintöä nyt ollaan jakamassa) oli avioliitossa, on hänen aviopuolisollaan avio-oikeus perintöön. Hän saa puolet vainajan perinnöstä, ja toinen puoli jaetaan tasapuolisesti vainajan lapsille.
Mikä tässä on oikeusmurhaa ja alistamista? Pitäisikö avio-oikeus mielestäsi poistaa, ja antaa kaikki avioparin yhteinen omaisuus heidän lapsilleen toisen kuoltua? Vaikka toinen on vielä elossa ja terve, hän menettäisi kaiken, mitä on yhdessä puolisonsa kanssa rakentanut ja hankkinut? Lapset perisivät kokonaan kotitalon, kesämökin, autot, maat ja mannut, ja puoliso jätettäisiin puille paljaille, koska toinen nyt sattui kupsahtamaan?
Ihmeellinen ajatusmaailma sinulla.
Vai kumpuaako tästä kaikesta vain se sinun surullisenkuuluisa vihasi uusperheellisiä kohtaan?
"Eli silloin kun lapset suostuvat järjestelyyn, ilman pakottamista asia on ok. Mutta salassa tehnyt ja pakottmaiset ovat julmaa touhua. "
Se on lainmukainen perimisjärjestys, jos vainaja oli avioliitossa ja hänellä oli lapsia: puolet menee avio-oikeudella puolisolle, puolet kaikille lapsille. Ei ole kyse mistään salassa tehdystä järjestelystä tai pakottamisesta, vaan se on ihan tavallinen ja lainmukainen järjestys.
"Uusperheellisten pitäisi rakentaa elämänsa niin, että psytyy toisen kuoltua tulemaan toimeen omillansa, eikä lasten tarvitse riippua heissä kiinni enää asunnon omistajina, jossa asuu heille täysin sukulaissuhteeton ihminen."
Miksi juuri uusperheellisten? Miksei kaikkien?
Mielestäni puolisoa ei tarvitse jättää puille paljaille toisen kuoltua, ei missään tapauksessa eikä minkäänlaisessa perhemuodossa. Lapset voivat myydä osuutensa asunnosta, jos ei halua riippua missään kiinni. Mutta eihän sitä nyt herran tähden voi ajaa ketään pois omasta kodistaan, kun puoliso kuolee. Miksi se olisi oikein nimenomaan uuperheessä sinun mielestäsi?
Minulla on aviomieheni kanssa 3 yhteistä lasta, ja miehellä on lisäksi 1 lapsi ennestään. Kaiken omaisuutemme mieheni kanssa olemme kerryttäneet yhdessä, meillä ei ollut kummallakaan autoa suurempaa omaisuutta kun tapasimme. Nyt olemme rakennuttaneet yhdessä omakotitalon, kesämökin, ja omistamme metsää. Lisäksi meillä on 2 velatonta autoa.
Onko mielestäsi siis niin, että jos mieheni kuolee ennen minua, täytyy "minun pystyä mieheni kuoleman jälkeen tulemaan toimeen omillani, koska olen uusperheellinen"? Puolet tästä kaikesta omaisuudestamme on minun. Puolet olen hankkinut omilla rahoillani ja ansioillani. Kotitalostamme puolet kuuluu minulle. Tulen siis oikein hyvin toimeen omillani mieheni kuoltua, mutta sinä ilmeisesti tarkoitat sitä, että minun tulisi luovuttaa kaikki omaisuutemme lapsillemme, ja tulla sen jälkeen toimeen omillani, ilman omaa omaisuuttani?
Entäs jos emme olisi uusperheellisiä? Jos meillä olisikin vain yhteisiä lapsia? Olisiko silloin mielestäsi ok, että minä saisin pitää puolet omasta omaisuudestani?
Olet sinä sitten käsittämättömän puolueellinen, kun on uusperheistä kyse :)Ja lesken asumisoikeudesta vielä...
Kuvitellaan, että on aviopari, joista toisella on lapsia. Aviopari on yhdessä ostanut omakotitalon, molemmat omistavat siitä 50%. Yllättäen toinen kuolee (se, jolla on lapsia). Oletko tosissasi sitä mieltä, että tämän toisen pitäisi luopua omasta 50% osuudestaan ja muuttaa pois omasta kodistaan, jotta "lasten ei tarvitse enää riippua kiinni hänessä talon osaomistajina"?
Jos puoliso omistaa talosta 50%, hän omistaa sen edelleen toisen kuoltua. Ei se mihinkään katoa. Se on edelleen puoleksi hänen omaisuuttaan, siinä on edelleenkin kiinni hänen varojaan 50%. Loput 50% jaetaan niille lapsille, ja lapset voivat halutessaan myydä vaikka oman omaisuutensa tuolle leskelle. Mutta onhan tuo nyt jopa sinultakin aika paksua, että lesken pitäisi häipyä omasta kodistaan ja luopua omaisuudestaan...? Vain siksi, että kyseessä on uusperhe, ja koska sinä vihaat uusia puolisoita, heidät pitäisi sinun mielestäsi ajaa kodeistaan ja jättää puille paljaille, tulemaan toimeen omillaan ilman omaa omaisuuttaan.
- Selkeyttää
Lapsille tulee vanhemman perinnöstä perintöverot, ja yleensä he joutuvat myymään osan perinnöstä maksaakseen ne. Mitä isompi omaisuus, sitä isommat perintöverot. Enkä mä ainakaan mene enää naimisiin toista kertaa. Selkeempi kuvio, kun vain kunkin omat lapset perivät eikä oo mitään ylimääräisiä aikuisia siinä välissä säätämässä.
- mek
Yksi asia unohtui eli se että perintövero on vain 10% verotusarvosta ei käyvästä arvosta ja nykyisn vähennetää 20000€ kun sen saa periä verottomasti. Esim. 100000€ kesämökin arvo perintöverotukseen on vaikka 70000€ ja siitä se 19999€ mitä saa periä verottomasti niin jää 50000€ ja siitä maksetaan veroa 5000e ja tuollaisen lainan saa aika helposti. lehdissä on hyviä vinnkkejä siitä omaisuuden arvon määrittämisessä ja jos verottaja sen hyväksyy alakanttiin niin vero on pienempi. Varakkaat henkilöt perustava säätiön niin ei tartte veroa maksella.
- mek
Avioehdon voit tehdä kosak vain jos miehesi suotuu siihen ja sillä selvä. Yksi asia on mitä et voi ohittaa on lesken asumisoikeus yhteiseen asuntoon vaikka avioehto olisia ja muista asia onko ehto voimassa vain erossa ja kuolemantapuksessa ja nämä pitää mainita ehdossa. Miksi sukulaisesi ei tehnyt testamenttiin pykälää ette iaviopuolisoilla ole osuutta perintöomaosuuteen.
- Piitäkää kuvio
Tunnutte oelvan aika tietämättömiä lakiosasta ja monesta muustakin asiasta.
Sen olen toki tiennyt jo aikaisemminkin. Suuret riidat ovat juuri siitä kotoisin.
Kyllä leskellä, siis avioleskellä on oikeus asunnon pitämiseen tietyin ehdoin siinäkin. Jos on kyse avioparista eikä uusliitosta silloin leken oikeus asuntoon on aivan hyvä asia ja myös hänelle jäävä mahdollisuus elämiseen.
Asialle tulee ihan toinen merkitys jos uusliittolaisten avioliitosta on kyse, siinä todella voi tapahtua suoranainen oikeusmurha.
Onhan siinä omat vaaransa kun leski avioituu uudelleen, kyllä nämä uuspuolisot osaavat laskutaidon.
Mitä tulee taas lakiosan käyttöön näissä yritysten asioiden yhdeydessä, siinä pyritään saamaan jatko niin, että yritys ei menisi jakoon ja toiminta loppuisi, sekin on aika rankka perillisille, sillä aika monesti yksi saa siinä elämän ja jatkomahdollisuuden ja toiset ajetaan lakiosalla ulos.
Tämä on se likaisen pelin mahdollisuuden antava väline tämä lakiosa.
Kun tuossa ilmeisesti lakiopiskelija asiaa ihmetteli, olisi syytä hänenkin ajatella sitä lakiosa asiaa ihan perinpohjaisesti, jospa se sitten aukenisi kaikkine raadollsuuksinaan.
Niin kaunan kuin asiaa tavllaan ylistetään ja kansalle ei kerrota koko totuutta, sillä tehdään hirveitä asioita.. Jokaisen kannattaa vaikka piirtää kaavio asiasta, jospa asia valkenee. - ansku1
no mitä mun pitäis tehdä? ei yhteisiä lapsia, naimisissa puolitoista vuotta. näyttää et mies kuolee, on sairaalassa. hänen ex-rouvansa jo miettii omaisuuden jakamista heidän yhteisten lasten kesken. periaatteessa kaikki on mun, koska tavarat olivat jo mulla kun mies muutti luokseni kolme jätesäkkiä vaatteita mukanaan. autot mun nimis ym...????
- aviehto pelastaa
jos ositus on tehty ex pariskunnan välillä niin ex rouvalla ei ole mitään oikeuksia mihinkään. Nimittäin avio-oikeus ja perintöoikeus on päätynyt avioerohakemukseen. Ainoastaan miehen lapsilla on perintö-oikeus miehesi omaisuuteen. Jos lapset ovat ala-ikäisiä silloin äiti huseraa lasten puolesta.
Jos kaikessa on sun nimi papereissa, niin sä omistat miehen kuoleman jälkeen omasi, vetoat vain lesken oikeuteen pitää oma omaisuus itsellä perunkirjoituksissa ja viet ne kolme jätesäkkiä kirjoituksiin ja annat lapsille. Silloinhan he ovat saaneet isänssä perinnön. Muistakaa tehdä ositus sinun ja kuoleen välillä omaisuudesta. Etteivät lapset ole puolta viemässä sun kuoleman jälkeen omaisuudesta johon heillä ei ole osaa eikä arpaa.
- Eikö vois etukäteen
Miksi te paukkaatte naimisiin ilman että mietitte valmiiksi noi perintöasiat?? Ja etenkin ennenkö tehtailette liudan yhteisiä lapsia, joita vastaan sitten laitatte nuo kumppanin entiset lapset kilpailemaan. Se ei oo reilua. Miettikää etukäteen - jos ette ole sitä älynneet tehdä, niin tyhmästä päästä kärsii koko kroppa ja KOKO PERHE.
- rikas nainen köyhä m
Meillä on niin, että minun lapseni perivät minu 1,3 miljoonaa ja puolet tästä talosta, mutta miehen lapset eivät saa penniäkään! Heillä on ollut sen verran huono säkä, etä molemmat vanhemmat rutiköyhiä, velkaa tästä jää hänen lapsilleen, mutta se ei meidän maailmaa kaada, eikä ole meidän ongelma, onneksi.
Lisää velkaa teemme, kun rakennamme autotalleja ja kesämökin, mutta omat on poissa niistä laskuista, ne menevät suoraan miehelle ja hänen lapsilleen, minä voin omat ja lasten osuudenmaksaa tuosta talletustiliiä olevista varoista, onneksi.- periatteessa
Kuolinpesän velat, yleensä pankkivelat, ulosmitataan ensin ja mahdolliset perijät saavat sen mitä jää. Jos kuolinpesään jää vain velkaa perijöille mm. lapsille ei jää mitään. Eivät he velkoja peri maksettavakseen.
- ...
Perintörahojen sijoittaminen taloon, jonka arvo laskee, on aika huono idea. Kovin kummoisia perintöjä isovanhempiesi rahoista et tule jättämään edes omille lapsillesi, joten eipä huolta. Nykyrakentamisella talo on 30 vuodessa entinen.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 445785
- 455295
- 483688
- 133643
Vimpelin liikuntahallilla tulipalo?
Katsoin, että liikuntahallista tuloo mustaa savua. Sitten ovet pärähti hajalle, ja sisältä tuli aikamoinen lieska. Toise903161- 313116
- 592864
- 572710
- 532360
- 381824