Olen lähihoitajaopiskelija ja teen opinnäytetyön aiheesta. Olisin kiitollinen jos kertoisitte omista kokemuksistanne, mikä ajaa nuoren itsemurhaan, itsemurhan ajattelu/toteuuko usein?
Kaikki aiheeseen liittyvä tevetullutta!
Voit vastata nimettömänä, mutta kerrothan sukupuolen, iän ja vähän taustaasi...
Kiitos!
Kaikki aiheeseen liittyvä tevetullutta!
Voit vastata nimettömänä, mutta kerrothan sukupuolen, iän ja vähän taustaasi...
Kiitos!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Voin kuvitella, että nuoret tekee ittemurhia kun ne on lihavia tai/ja rumia.... Niiku mä.. MÄ oon luokan huonoin matikassa: mun matikankoepapereita katotaan ilman lupaa ja niitä sit kerrotaan muille eteenpäin! Mä oon lihava: Kerran mä jätin mun terveystarkastuspaprun pulpetille ja siitä sit käytiin kattomassa mun painon ja siit sit kerrottiin muille!
Kenenkään ei oo helppo olla, jos KIUSATAAN: siit masentuu, ja silloin ei nuorella oo enää mitään merkitystä elämässä :(
*menee hiljaan nurkkaan itkemään*
Tossa ylempänä tulikin et kiusaus ja ulkonäkö, mut mun kohdalla on ehkä epäonnistuneet ihmissuhteet, ja harrastuksien puute. Esim. jos vanhemmat nuorena patistaa jonkun joukkueharrastuksen pariin, niin siinä oppii myös ihmissuhdetaitoja pelitaidon lisäksi. Yläasteella sitä vielä vahvana ajatteli, ettei niitä muita ihmisiä välttämättä tarvi, mutta nyt huomasin että oon ihan onneton. :( Myös tunteilta köyhä kasvuympäristökin saattaa olla osallisena, mä en esim. ole ikinä kuullut et joku rakastais tai edes välittäisi musta, se kaikki on ehkäpä sitten ollut vain sanatonta välittämistä. :( Mun läheinen koulukaverikin teki itsarin, en edes osannut surra sen poismenoa, ajattelin että nyt sen on ainakin parempi olla, kun mun täällä.
Minua myös on paljon kiusattu koulussa, sekä oppilaat että opettaja syyllistyivät tähän. Kävin koulua pienessä maalaiskylässä ja olin kaikkien silmätikkuna isättömyyteni takia. Äitiäni pidettiin ties millaisena naisena. Isäpuoli oli julma ja erittäin paha narsistisesti luonnehäiriöinen. Kyllä monesti tuli mieleen kuolema. Kuvittelin pitkään, ettei minusta kukaan voi tykätä ja että olen rumempi kuin yksikään ihminen tässä maailmassa. Onneksi en tappanut kuitenkaan itseäni. Monien vaikeuksien jälkeen olen melkolailla tasapainossa itseni kanssa. Olen saanut hyvän miehen ja kolme tervettä lasta. Ihmissuhteissa minulla on edelleen vaikeuksia kovasti, en osaa juuri keneenkään luottaa ja niinpä minulla ei juurikaan ole ystäviä. Pintapuolisesti kyllä tutustun ihmisiin, mutta en osaa jutella pintaa syvemmältä. Sääli, että lapsuusajan ankeat olot ja koulukiusaaminen vieläkin vaikuttavat elämääni.
"Sääli, että lapsuusajan ankeat olot ja koulukiusaaminen vieläkin vaikuttavat elämääni."
Totta. Tuota eivat kiusaajat useinkaan (jos milloinkaan) tule ajatelleeksi.
ja niin se sit lähti hiljanen ujo poika..asu muutenki jo kaukana muista kavereista ja eipä kait sit enää vapaa-ajalla tehny mieli kaveerata kiusaajien kanssa joten omissa oloissaan mietiskeli..yläasteen jälkee lähti vääriin porukoihin ja kokeili huumeita ainaki pilveä kait jotain vahvempaakin..puhkesi skitsofrenia eikä paluuta enää ollu normaaliin elämään sinnitteli ja soi lääkkeitä mut..loppujenlopux 19v. ampu itsensä
Noh..mua on kiusattu ala-asteelta ajan---joka päivä mulle huudetaan jotain tyhmää ja jotain uhkalappuja on lähetetty kanssa!!!....joku 5 viikko sitten ni mua uhkaili 3 tyyppiä (jotka oli tyttöjä) ja sit ne rupes lähettelee uhkailulappuja ja kerroin niistä mein porukoille ja mein porukat soitteli koululle...siitä se soppa syntyi..opettajat kyseli joka päivä et onko kaikki varmasti hyvin ja se otti mua päähän
sit yks niistä likoista lähetti mulle lapun koulupäivän viimeisenä tuntina ja sano siinä et ei se oikeesti tarkottanu sitä mitä se sano..se halus olla mun kaveri..mutta nyt se ei tunnu siltä...tuntuu kuin et 3 pitäis mua vaan sillee et oon muka jotain ilmaa...mutta en sitten oikeen tie..onko teille joillekin tapahtunut jotain tällästä..??..jos on niin kertokaa omia kokemuksianne..!!!..toivon että kirjoittelette....jos joku haluu puhua vakavasti ni kirjottakaa tähän osoitteeseen [email protected]ä vastaan niin monelle ku pystyyn ja mä voin ruveta ihan vakituiseksi kiroittelee tommosista asioista ku mulle on taphtunut...!!!..et onks tääl jotain kenelle on käynyt sillee ku mulle????...VASTATKAA!!!!!
Kiitos teille jotka olette kertoneet kokemuksistanne...Tiedän että kyseessä on arka aihe...
Haluaisin vielä sanoa, että hoitoon ei oteta tarpeeksi herkästi. Eräs tuttuni oli monesti yrittänyt päästä hoitoon pahan masennuksensa takia, mutta ei ei ei. Hänelle määrättiin lääkeitä. Sitten hän hirtti itsensä. Hän tosiaan olisi tarvinnut muutakin kuin lääkkeitä.
Laita vaikka joku sähköpostiosoite palstalle, jotkut kirjoittaa mielummin asiat mailitse kun tälle palstalle.
Jo alle 10-vuotiaana toivoin jatkuvasti kuolevani, koska minua kohdeltiin lapsuudenkodissani (äiti ja vanhemmat sisarukseni) niin julmasti synnynnäisen sairauteni takia. 18-vuotiaana menin ensimmäiseen kunnolliseen työpaikkaani. Ensimmäisestä päivästä alkaen jouduin kiusaamisen kohteeksi, koska olen arka, ruma, tylsä jne. Yli 10 vuotta jaksoin sitä. Nyt olen ollut vuosia täysin yksin kotona, kun en saa apua mistään. En suunnittele enää itsemurhaa, mutta toivon sairastuvani niin, että kuolen mahdollisimman pian.
Elikkä se minun s-postiosoite...
[email protected]
Kirjoitelkaa ja auttakaa vaikeassa opinnäytetyön aiheessani, tuokaa kokemuksenne toistenkin tietoon!
Lapsuuden ystäväni ja paras ystäväni ei kertakaikkiaan enään kestänyt elämäänsä. Hänellä meni koulussa normaali tasolla, mutta kotona... Hänellä oli isoveli joka yritti estää häntä. Ystäväni oli 16 kun hän hyppäsi metsässä olevaan kaivoon. Isoveli ei kestänyt ja viilsi ranteensa auki. En vieläkään osaa oikein käsitellä surua.
Itse yritin itsemurhaa 15-vuotiaana, hyppäsin humalassa parvekkeelta. Edessä oli kuukausien sairaalahoidot... niinkin epätoivoiseen tekoon minut ajoi varmaankin perheen sisäiset ongelmat eli perheväkivalta, äidin psyykkinen oireilu ja liiallinen alkoholin käyttö. Itsekin käytin alkoholia ja huumeita ja minut otettiin lopulta huostaan ja sijoitettiin psykiatriseen lastenkotiin.
Aloitus on 7 vuoden takaa....
Millainen on psykiatrinen lastenkoti?
Itse tässä yritin itsemurhaa kun koulu meni huonosti ystävät ei voinu olla enää kun olin joka päivä koneella ja mietin suruissani itsemurhaa musaa kuunellessa sijais-perheessä ja minulla on sairaus johon saatan kuolla jos en ota lääkkeitä ajattelin jättää ottamatta ne ja kuolla pois tuskin ketään jää kaipaamaan.
Aina joku jää kaipaa vaikka sitä ei ehkä osaakkaan kuvitella. Ittekki oon kokenu kaikenlaista.. itsemurha ajatukset on ollu joidenki netti testejen mukaan todella pahoja. MIetin vaan koko ajan et jos nyt lähtis pois ei kukaan jäis kaipaamaan. Ystäviä mulla ei koskaan silleen oo ollu eikä parasta kaveria koskaan ollukkaan. Mut nyt ku ajattelee ni iloitte elämästä. Ei oo olemassa ku yks mahdollisuus ja siitä pitää nauttia (;
NUORTEN ITSEMURHAAn elämän turhuus