Olen tässä yrittänyt vajaavaisessa mielessäni hieman tutkiskella ateismin olemusta ja sitä miksi ihminen ei ymmärrä Jumalaa. Kysymyshän on varsin paradoksaalinen, mutta yksinkertainen vastaus siihen, että synti erottaa ihmisen Jumalasta.
Ihmisellä on luonnollinen tarve pyrkiä saamaan varmuus ja kuulua johonkin vertaiseksi miellettyjen yhteisöön. Tämä johtaa kuitenkin helposti dogmaattiseen fundamentalismiin, jossa pönkitetään omaa ajattelua ja varmuutta yhdessä muiden saman dogmiin uskovien kanssa. Erilailla ajatteleviin suhtaudutaan usein vähän samaan tapaan kuten vihollisiin.
Luulen, että jos ateistitkin uskaltaisivat enenevässä määrin luopua omasta varmuuden tavoittelustaan ja antautua elämälle niin heillä olisi mahdollisuus löytää Jumala. Tämä on se tie, totuus ja elämä, josta Raamatussakin puhutaan.
Ihmisellä on luonnollinen tarve pyrkiä saamaan varmuus ja kuulua johonkin vertaiseksi miellettyjen yhteisöön. Tämä johtaa kuitenkin helposti dogmaattiseen fundamentalismiin, jossa pönkitetään omaa ajattelua ja varmuutta yhdessä muiden saman dogmiin uskovien kanssa. Erilailla ajatteleviin suhtaudutaan usein vähän samaan tapaan kuten vihollisiin.
Luulen, että jos ateistitkin uskaltaisivat enenevässä määrin luopua omasta varmuuden tavoittelustaan ja antautua elämälle niin heillä olisi mahdollisuus löytää Jumala. Tämä on se tie, totuus ja elämä, josta Raamatussakin puhutaan.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Mitähän toi elämälle antautuminen oikeen mahtaa tarkoittaa? Ja oletko tosiaan uskovainen vain sen takia, kun sun kaverisikin on uskovaisia, etkä siinä seurassa uskalla olla mitään muuta?
Miksi juuri Raamatun versio jumalasta pitäisi löytää? Srimad Baghavatam ja Bhagavad-Gita opettavat, että vain Krisnassa on totuus, ja vain Krisnassa voi löytää Jumalan.
Miksi puhutte siis, kuin ateistit olisivat nimenomaan ei-kristittyjä? Ei ateisti ole myöskään muslimi, hare krishna taikka hindukaan.
"Ihmisellä on luonnollinen tarve pyrkiä saamaan varmuus ja kuulua johonkin vertaiseksi miellettyjen yhteisöön. Tämä johtaa kuitenkin helposti dogmaattiseen fundamentalismiin, jossa pönkitetään omaa ajattelua ja varmuutta yhdessä muiden saman dogmiin uskovien kanssa. Erilailla ajatteleviin suhtaudutaan usein vähän samaan tapaan kuten vihollisiin."
Oletko sinä sitten irti tästä dogmistasi? Miten itse muka eroat tästä?
Mielestäni terveellinen lähtökohta on se, että vaikka sitoutuisikin pääsääntöisesti johonkin oppisuuntaan, ei kuitenkaan tuomitse muitakaan. Kaikki heijastavat kuitenkin samaa totuutta - myös ateismi. Tavoitteena pitäisi olla ymmärtää jokainen näkökanta.
Ei ateismi ole oppisuunta.
"Tavoitteena pitäisi olla ymmärtää jokainen näkökanta. "
Hmm.
"Luulen, että jos ateistitkin uskaltaisivat enenevässä määrin luopua omasta varmuuden tavoittelustaan ja antautua elämälle niin heillä olisi mahdollisuus löytää Jumala. Tämä on se tie, totuus ja elämä, josta Raamatussakin puhutaan. "
Tavoitteesi näköjään muuttuvat tuuliviirin tavoin. Et edes yritä ymmärtää ateistin kantaa vaan tunget sen omaan uskonnolliseen kontekstiisi ja sitten perään sanot, että tavoitteena pitäisi olla toisen näkökannan ymmärtäminen.
Ymmärrän kyllä ateistien ajattelutavan eikä siinä materiaalisesti ole mitään vikaa.
Et muuten ymmärrä. Voit ehkä yrittää ymmärtää yhden ateistin ajattelutavan, mutta et takuulla ateistien. Ethän näytä edes ymmärtävän mitä sana ateismi tarkoittaa, vaan yrität tunkea sen uskontojen kanssa samaan aatemuottiin.
"Ymmärrän kyllä ateistien ajattelutavan eikä siinä materiaalisesti ole mitään vikaa. "
Aloituksesi perusteella et ymmärrä.
Henkilökohtaisesti omaan tieteellisen maailmankuvan, joka noudattelee suurinpiirtein seuraavaa ajatuksenkulkua:
Tieteen tehtävä on tuottaa objektiivista tietoa todellisuudesta ja se on tehtävässään ylivertainen paradigma. Tieteellisen tiedon tuottaminen perustuu siihen, että tullakseen hyväksytyksi tieteellinen teoria on pystyttävä kokeellisesti osoittamaan paikkansa pitäväksi. Jokainen tieteellinen teoria voidaan koska vain hylätä jos löydetään teoria, joka vastaa paremmin todellisuudesta tehtyjä havaintoja. Ajan kuluessa valikoituu tieteellisessä yhteisössä teoriat, jotka kuvaavat todellisuutta yhä tarkemmalla tavalla.
Luonnontieteet yhdessä ovat tuottaneet valtavan määrän yksityiskohtaista tietoa luonnon lainalaisuuksista ja ne yhdessä selittävät erittäin järkeenkäyvällä tavalla fysikaalisen todellisuuden ja elämän rakenteet ja periaatteet.
Ihmisellä tiedetään olevan sisäsyntyinen taipumus uskoa havaittavissa olevan todellisuuden ulkopuolisiin olentoihin ja voimiin. Huolimatta lukemattomista yrityksistä ei missään vakavasti otettavassa tieteellisessä kokeessa kuitenkaan ole pystytty havaitsevaan väitettyjen vallitsevasta tieteellisestä käsityksestä poikkeavien 'yliluonnollisia' ilmiöitä.
Mutta jos sinä ajattelet noin, niin miksi ihmeessä teet tuollaisia aloituksia, kuin tuossa tänään kolmen korvilla?
Eivät uskonnot ole mitenkään tieteellisen maailmankuvan kanssa ristiriidassa. Hengelliset kysymykset ovat metafyysisiä eivätkä fyysisiä.
Teitä uskovia on moneen junaan. Tiede on täydellisesti ristiriidassa kirjaimellisen Raamtun tulkinnan kanssa. Tiede on myös pahasti ristiriidassa useiden muiden uskontojen pyhien kijrojen kanssa.
Tiede on lisäksi ristiriidassa Raamatun perisynti-sanoman ja Jeesuksen sovituksen kanssa. Molemmat edellyttävät ihmeitä, joiita ei tieteelliseen maailmankuvaan kuulu.
Lisäksi perisynti on käsitteenä moraaliton, kuten Jeesuksen sovitustyökin.
Ja sitten nämä kehtaavat ihmetellä kun joku sanoo mielestään joskus hiukan pahasti luettuaan noita typeryyksiä.
"Olen tässä yrittänyt vajaavaisessa mielessäni hieman tutkiskella ateismin olemusta ja sitä miksi ihminen ei ymmärrä Jumalaa."
Ei ateisti välttämättä ole ymmärtämätön kristinuskon jumalkonsptista. Hän ei vain usko siihen.
"Kysymyshän on varsin paradoksaalinen, mutta yksinkertainen vastaus siihen, että synti erottaa ihmisen Jumalasta."
En nyt oikein saa kiinni mihin tuo nyt on mikään vastaus?
"Ihmisellä on luonnollinen tarve pyrkiä saamaan varmuus ja kuulua johonkin vertaiseksi miellettyjen yhteisöön. Tämä johtaa kuitenkin helposti dogmaattiseen fundamentalismiin, jossa pönkitetään omaa ajattelua ja varmuutta yhdessä muiden saman dogmiin uskovien kanssa. Erilailla ajatteleviin suhtaudutaan usein vähän samaan tapaan kuten vihollisiin."
Vihollinen on vähän turhan vahva yleistys.
"Luulen, että jos ateistitkin uskaltaisivat enenevässä määrin luopua omasta varmuuden tavoittelustaan ja antautua elämälle niin heillä olisi mahdollisuus löytää Jumala. Tämä on se tie, totuus ja elämä, josta Raamatussakin puhutaan."
Voisitko nyt vähän pohjustaa, mitä tällä varmuuden tavoittelulla mahdat nyt tarkoittaa?
"Voisitko nyt vähän pohjustaa, mitä tällä varmuuden tavoittelulla mahdat nyt tarkoittaa? "
Selväähän on, että hän yrittää kaupata sokeaa uskoa. Sehän on oikein hyve kristinuskossa. Sellaistahan se noille uskoville usein on, että asiat käännetään päälaelleen, massamurhaava Jumala on rakkaus ja typeryys on hyve.
Jep. Eikä mikään uusi mainoskikka. Samaa uskon kaupittelua vain eri sloganeilla.
"Kysymyshän on varsin paradoksaalinen, mutta yksinkertainen vastaus siihen, että synti erottaa ihmisen Jumalasta."
Vielä selkeämpi mahdollisuus on se, että Jumala ei ole olemassa.
"Luulen, että jos ateistitkin uskaltaisivat enenevässä määrin luopua omasta varmuuden tavoittelustaan ja antautua elämälle niin heillä olisi mahdollisuus löytää Jumala. "
Uskotko sinä kaikkiin tuhansiin jumaliin? Jos et usko, niin mikä selityksesi on?
Juu, jatka sinä vain tuumailuasi ehkä sinullakin jossain vaiheessa sytyttää.
"Ihmisellä on luonnollinen tarve pyrkiä saamaan varmuus ja kuulua johonkin vertaiseksi miellettyjen yhteisöön. Tämä johtaa kuitenkin helposti dogmaattiseen fundamentalismiin, jossa pönkitetään omaa ajattelua ja varmuutta yhdessä muiden saman dogmiin uskovien kanssa. Erilailla ajatteleviin suhtaudutaan usein vähän samaan tapaan kuten vihollisiin."
Tämä on sinänsä totta ja koskee kaikkia ihmisiä uskon laadusta riippumatta. Pakko kuitenkin sanoa, että erityisesti erilaiset pyhät kirjat siloittavat tietä dogmaattiseen fundamentalismiin.
"Luulen, että jos ateistitkin uskaltaisivat enenevässä määrin luopua omasta varmuuden tavoittelustaan ja antautua elämälle..."
Ateistit useinkin ovat nimenomaan sopeutuneet perimmäiseen epävarmuuteen hyväksyessään tiedon rajallisuuden, ja moraalin suhteellisuuden.
"...niin heillä olisi mahdollisuus löytää Jumala."
Tätä vastaan sotii se, mitä ylempänä sanoin.
Ateisti ei etsi, eikä löydä vastauksia eksistentialistisiin kysymyksiin sieltä mistä uskova löytää. Samoin kuin uskova ei etsi, eikä löydä vastauksia eksistentialistisiin kysymyksiin sieltä mistä ateisti löytää.
"Pakko kuitenkin sanoa, että erityisesti erilaiset pyhät kirjat siloittavat tietä dogmaattiseen fundamentalismiin."
Pakko myöntää, että sellainen vaara on olemassa. Toisaalta eipä montaa asiaa taida olla mitä dogmaattiseen fundamentalistiin taipuvainen ihminen ei osaisi sellaiseksi muuttaa.
Tästä olemme samaa mieltä.
"Ateisti ei etsi, eikä löydä vastauksia eksistentialistisiin kysymyksiin sieltä mistä uskova löytää. Samoin kuin uskova ei etsi, eikä löydä vastauksia eksistentialistisiin kysymyksiin sieltä mistä ateisti löytää."
Väittäisin, että kaikki löytävät jokseenkin samat vastaukset ennemmin tai myöhemmin. Jos uskoa on vähän niin sitten tarvitaan vaan enemmän kokemusta.
Jostain näkökulmasta katsottuna tekisi mieli olla samaa mieltä.
Niitä valaistuneita, jotka ovat yrittäneet välittää kokemuksiaan eteenpäin on kautta aikain mahtanut hieman harmittaa se, että kirjoitettuna mainitulla ilosanomalla on ollut aina taipumus muuttua ihmisten käsissä dogmaattiseksi fundamentalismiksi.
No, minä olen positiivisempi. Vain osan käsissä vapailla oivalluksilla on taipumus muuttua dogmaattiseksi fundamentalismiksi. Osa ihmisistä ymmärtää että parhaatkin ajatukset lakkaavat elämästä kun ne valetaan muottiin.
Niin. Vähän lisää kokemusta ja sitä vähäistäkään uskoa ei jää jäljelle.
Se on sitten harmillinen takaisku.
"Ateistit useinkin ovat nimenomaan sopeutuneet perimmäiseen epävarmuuteen hyväksyessään tiedon rajallisuuden, ja moraalin suhteellisuuden."
Mutta eivät kuitenkaan ole hyväksyneet sitä mahdollisuutta, että eivät ehkä kykenekään ymmärtämään kaikkea (?)
"Mutta eivät kuitenkaan ole hyväksyneet sitä mahdollisuutta, että eivät ehkä kykenekään ymmärtämään kaikkea (?) "
Miten niin eivät olisi?
"Mutta eivät kuitenkaan ole hyväksyneet sitä mahdollisuutta, että eivät ehkä kykenekään ymmärtämään kaikkea (?) "
Miksi eivät olisi yväksyneet?
Minä olen hyväksynyt sen että en kykene ymmärtämään kaikkea. Muiden ateistien puolesta en toki osaa vastata.
En ymmärrä kaikkea. Hyväksyn sen.
Vielä muuta?
No ehkä he sitten ovat.
Ja sinä et siis tajua että jos aikuisena uskoo, niin on reippaasti yli 95% todennäköisyydellä saanut uskonnollisen kasvatuksen.
Ihminen joka vastaa teininä törmää uskonnollisiin väitteisiin, oletuksiin ja mielikuviin, hyvin harvoin enää hakssahtaa tuollaiseen alkeelliseen aatteeseen.
Loput 5% ovat turruttaneet älykkyytensä kovilla huumeilla ja alkoholilla.
Tai ovat muuten vain poikkeuksellisen taipuvaisia henkiseen epävakauteen.
Minusta on jopa loukkaavaa, että väität ateismin perustuvan ryhmäpaineeseen ja unohdat kaikki ne yksilölliset syyt, jotka auttoivat jokaista ateistia yhdistämään palat yhteen todellisuudesta.
Mikä ongelma on ateismissa?Sitäpaitsi sanoohan raamattu että "salatut ovat Herran tiet"eihän sinunkaan pitäisi ymmärtää sitä Jumalaa.Mistä sinä tiedät miten paljon täällä on jo luovuttu siitä varmuuden tavoittelusta?
"Jos isä "jumala" tooivoi minusta ateistia ? " (Lec)