Kenen on vastuu ?...ihmisenkö !

Mietin, että vaikka löytyisi sanallinen vastaus, niin poistaako se kärsimyksen?

Ratkaisin pulman siten, että poistin kysyjän. Tällöin kysymyskin poistui. Aika buddhalaista, kun kyllästyin ikuisesti kyselevään mieleeni.

Gordionin solmun ratkaisu Aleksanteri suuren tavoin - solmu miekalla halki.

Jos on sellainen Luoja kuin väitetään olevan(luotu siis määrittelee ajatuksessa luojaansa,,, kuin myös itseään), niin tietysti tällöin kaikki on "tapissa" Luojan vastuulla, mutta toisaalta osana tuollaista Luojaa olemme itsekin vastuussa,, eli se "pieni piiri pyörii".

Tuo oletus Luojasta tekee paradoksaalisesti yksilön syyntakeellisuudesta ja syyllisyydestä väitteellisesti myös vähintäänkin oudon koska silloin kristiuskon mukaista pelastajaakaan ei tarvita.
K aikki on Luojan ceissiä, eli "käres".
Toisaalta vastuumme myös kasvaa, mutta täytyy ihmetellä, miten hoituu kehällisyys joka tekee meistä sokeita ja myös itsemme vankeja?
Miten voisimme muuttaa itseämme, koska tälläisiä vain olemme ja kukaan ei meitä tuomitse, eikä pelastusta tarvita?

Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksi mutta ei kaltaisekseen joten mielestäni ihmisellä on valta iseensä ja on siten vastuulinen.

Mutta ihminen luotiin Jumalan tahdosta

Näin on. Kuitenkin teoista puhuttaessa lyhyesti vain rakkauden teot ovat pysyviä. Elämä tuo udelleen erilaisia tai samanlaisia tilanteita jolloin on mahdollisuus tehdä toisin. Valintana rakkaus.
Kannatta myös ajatella että sinun tai minun tietoisuus (persoona) syntyy uuteen kehoon jos nämä aiemmat valinnat ovat epäonnistuneet.
Henki kantaa tietoisuutta joka "oppii" elämien myötä valitsemaan oikein.
Kaikki tämä on tietenkin Jumalan "syy" tietoisuutta ei hävitetä, tietoisuus eli henki ei kuole.

Ihmeiden Oppikurssi antaa hyviä vastauksia.

Jos jumalan tilalle pannaan sana ajaton elämä, joka ei ole koskaan syntynyt, eikä koskaan kuole, se on ajaton tietoisuus, jonka osa myös me olemme.
Syy miksi maailmankaikkeus on ilmennyt, on, että syntyoisi planeetoilla olosuhteet jossa tuo ajaton elämä voisi ilmentää itseään ajassa ja aineessa
TUO ELÄMÄ VARJOSTAA KAIKKIALLA ja kun materiasta kehityksen kautta syntyy olosuhteet, niin tuo elämä antaa sille hengen automaattisesti.
Sen takia on milardeja eri elämänmuotoja, ja ihminen heistä pisimmälle kehittynyt, ajattoman syyn ja seuraksen lain alaisena
Tuota elämän lakia ei ihminen ole ymmärtänyt vaan luullut sitä ulkopuolisen voiman jumalan aihettamaksi

Kun usko ja ateismi päättyy, niin elämä on läsnä tässä hetkessä, ja poistaa kaiken kärsimyksen ja tuskan

Se on lopullista, siihen ei ole enään paluuta, koska silloin nousemme korkeammalle henkiselle tasolle.
Ae on uudestisyntyminen.

Uskon avulla uudestisyntyminen on vain illuusio jota pitää pitää rukouksen ja joukkohypnoosin avulla pitää yllä sillä muuten se haihtuu pois