Mitäs mieltä näistä tyypeistä, jotka kiertelevät ovelta ovelle, antavat lapun, jossa lukee "Olen puolalainen opiskelija..." ja myyvät lyijykynätöitä, jotka näyttävät toinen toistensa kopioilta. Asun "maalla", todella syrjässä, mutta tänne vaan eksyi yksi tälläinen myyjä. Hän tuputti lappua, jolloin sanoin heti että en osta mitään. Hän jäi inttämään, enkä suostunut edes vilkaisemaan hänen töitään. Sanoin olevani opiskelija, eikä minulla ole rahaa(se on todella TOTTA!). Hän sanoi voivansa tulla illalla uudestaan. Ei se rahatilanne miksikään olisi muuttunut, työtä ei ole niin ei ole! Hän seisoi ovellani 10 minuuttia ja intti, että eihän 10 euroa kuvasta ole paljon. En ostanut. Hän näki puolisoni ulkohommissa, ja tämä pentele meni ja osti yhden piirroksen. Luulin todella olevani rauhassa kaupustelijoilta täällä...Harmi.
Kaupustelijoista...
Köyhä opiskelija.
6950
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tuota noin.. tämä viesti saatetaan poistaa aika raflaavana mutta tämä on totta:
Kaverini isä on nykyään evp. Everstiluutnantti, hieman "natsin" oloinen vanhempi herrasmies joka on jo olemuksellaan todella sotilaallisen näköinen.
Aikoinaan, hänen ollessa kapteeni (vai majuri..en muista mutta ei väliä) he muuttivat erääseen pitäjään jossa toimi varuskunta. Ovella kävi päivittäin kaikenmaailman kulkukauppiaita, hänen vaimonsa kun oli kerran ottanut ja ostanut joltain jotain krääsää.. noh, kerran kun tämä majuri oli tullut töistä kotiin, vielä tämä harmaa univormu M83 päällä oli taas ovikello soinut ja ovella oli ollut oikein oikea legendaarinen pölynimuri kauppias! upseeri sanoi "odota hetki" ja sulki oven.
Hän tuli takaisin, kädessään hirvikivääri. imurikauppias alkoi pitää myyntipuhettaan jolloin majuri latasi aseen. nosti sen olkapäätään vasten ja sanoi:
-Tämä on hirvikivääri, tällä on ammuttu hirviä. Tällä voi tappaa ihmisen. Minä olen ammattisotilas ja usko pois! osaan ampua.
hän kliksautti varmistimen pois aseesta sekä sulki silmänsä ja tähtäsi miestä ja jatkoi:
-varmistin on aseesta kytketty pois, osun napakymppiin puolenkilometrin päästä, nyt tähtään keskelle otsaasi vajaan kahden metrin päästä. mieti nyt tarkasti sanasi kun kysyn sinulta: Mitä sinä myyt?
kauppias meni hiljaiseksi, kalpeni ja vastasi..
-pö..pö...pöpö...pölynimureita..
-ahaa..onko hyväki tarjous?`
-on..
-saako eri värisinä?
-joo saa...
-mitä ne maksaa?
-XXX markkaa (oli vielä markka aika)
tätä keskustelua jatkettiin noin 15 minuttia,tietenkään aseessa ei ollut patruunaa mutta sitä ei myyjä tiennyt. koko ajan hän puhui imuristaan kun kiväärin piippu oli käden ulottivilla osoittamassa keskelle otsaa. lopulta tämä majuri osti imurin ja sanoi että:
-sovitaanko ettei toiste tavata minun ovella?
-j..jo..joo, sovitaan vain..
-kiitos ja näkemiin
-he..hei..
näin.. tämän jälkeen ovelle ei tullut enää ketään, naapurissa kävi väkeä kuten ennenkin mutta tämän talon jokainen kaupustelija kiersi kaukaa. ei nyt välttämättä mikään suvaittava ja kovin laillinenkaan konsti mutta minusta aika hupaisa, majuri kun viljeli tätä kieroa huumorintajuaan ja lopulta osti imurin.
Hyvä iskä!! Mistä tollasia saa?? Mun isä on vaan tilintarkastaja, mut kyllä silläkin pyssy on!
On se kyllä kumma, kun ihmiset eivät tiedä mitä tarkoittaa "EI, en osta!"
Mikä on kaupustelijoiden ja suuryritysten ero? Väitän, että pelkkä koko ja taloudellinen valta.
Lapussa luki: "Olen kuuro-mykkä opiskelija puolasta"
jossa luki haluatko ostaa vai et
Ovella kävi juuri piirustuksiaan kauppaava puolalainen. Valmiiksi kirjoitettu lappu kädessään ja piirustukset kainalossaan kuten usein aikaisemminkin, MUTTA tällä kerralla ruman miehen sijasta uskomattoman mukavan näköinen ja oloinen nuori nainen. Ja minä pöhkö sanoin automaatisesti kuten aina ennenkin "ei en osta, ei, ei ja ei.
On tämä puolalaisten kaupustelijoiden ilmiö aika erikoinen noin muuten. Millähän kyydillä ja porukalla he kulkevat?
Vaan oli se hyvännäköinen.. olisikohan vielä maisemissa..