Mirka... ...:n asenne ottaa aivoon, mutta ei häntä varmaan saa laillisesti vaiennettua.
Sinä vaadit todisteita. Mitä jos kysyisit Jumalalta itseltään, että: "Jos sinä nyt muka olet joku Jumala siellä, niin osoita HETI, SELVÄSTI ja USKOTTAVASTI, että olet olemassa". Jos Jumala on olemassa, Hän osoittaa sen sinulle. Jos Hän on olemassa, on hyvä tietää sen Jos Häntä ei ole, et menetä mitään jos käytät pari minuuttia tuollaiseen kokeeseen. Jos et suostu edes kokeilemaan, se osoittaa, että pelkäät Hänen olevan olemassa, mutta jos et pelkää, sinulla tuskin on mitään syytä olla kokeilematta.
Esitin joskus Jumalalle tuollaisen kysymyksen, ja Hän osoitti sen jälkeen useita kertoja olevansa olemassa. Minä - kuten varmasti sadat tuhannet, miljoonat muutkin ihmiset - olen saanut Jumalalta todisteita Hänen olemassaolostaan koko elämäni ajan. Onneksi et voi pyyhkiä elämääni olemattomiin fanaattisuudellasi.
Sinä vaadit todisteita. Mitä jos kysyisit Jumalalta itseltään, että: "Jos sinä nyt muka olet joku Jumala siellä, niin osoita HETI, SELVÄSTI ja USKOTTAVASTI, että olet olemassa". Jos Jumala on olemassa, Hän osoittaa sen sinulle. Jos Hän on olemassa, on hyvä tietää sen Jos Häntä ei ole, et menetä mitään jos käytät pari minuuttia tuollaiseen kokeeseen. Jos et suostu edes kokeilemaan, se osoittaa, että pelkäät Hänen olevan olemassa, mutta jos et pelkää, sinulla tuskin on mitään syytä olla kokeilematta.
Esitin joskus Jumalalle tuollaisen kysymyksen, ja Hän osoitti sen jälkeen useita kertoja olevansa olemassa. Minä - kuten varmasti sadat tuhannet, miljoonat muutkin ihmiset - olen saanut Jumalalta todisteita Hänen olemassaolostaan koko elämäni ajan. Onneksi et voi pyyhkiä elämääni olemattomiin fanaattisuudellasi.
Vastaukset 67
Vanhimmat
mitä haluaa.
Usko Sinä siis edelleen, me muut haluamme todisteita.
Koska uskonto on todellakin ei-näkyvään todellisuuteen kuuluvaa, on selvää, että todisteita on vaikeahko antaa?
Miten voi henkeä todistaa??
henki pystyy vaikuttamaan aineelliseen todellisuuteen, ei todistamisen pitäisi olla ongelma.
Henki töihin vain.
>>Henki töihin vain.
" Koska uskonto on todellakin ei-näkyvään todellisuuteen kuuluvaa, on selvää, että todisteita on vaikeahko antaa?"
Ei sen täydy olla vain näköönliittyvä todistus. Onko se teidän keksimä juttunne millään viidellä aistilla aistittava?
"Miten voi henkeä todistaa??"
Kertokaa te se meille, tehän ootte mukamas niitä vitun asiantuntijoita näissä asioissa!!!
"Hyvyyden henki tekee hyvyyttä ja pahuuden henki pahuutta. Maailmassa ei taida muuta ollakaan kuin todisteita hengestä!!"
Ei teillä kyllä hyvin mene. Kysykää siltä jumalaltanne keinoa, jolla voitte todistaa. Ja jos rupeatte kälättämään jotain uskosta ja silleen, niin kirjoittakaa kiveen ja tunkekaa pimeimpään viidakkoonne >:( *murrrrrr...*
Miten tämä ei-näkyvä todellisuus voidaan todeta todelliseksi? Onko se mahdollisesti ei-näkyvä mutta kuuluva, haiseva tai tunnusteltavissa oleva? Onko sitä yleensäkään mahdollista havaita jollain aistilla tai jos ei, niin ainakin mittalaitteella? Jos ei ole, miten sen voidaan edes olettaa olevan todellinen?
Jos uskonto voitaisiin todistaa, niin se ei olisi enää uskonto. Se olisi jo näkyvää.
minä ajattelin kyllä enemmän sellaisia SI-järjestelmän yksiköillä mitattavia juttuja.
>>Hyvyyden henki tekee hyvyyttä ja pahuuden henki pahuutta.
>>Jos uskonto voitaisiin todistaa, niin se ei olisi enää uskonto. Se olisi jo näkyvää.
Minä en usko materiaan, minä tiedän että materiaa on olemassa. Jos et usko, niin lyö päätäsi seinään.
Hengen maailma on suurin osa todellisuutta, älä unohda sitä, sinulta jää silloin suurin osa todellisuutta kokematta.
Jos uskot että edessäsi on seinä kun lyöt pääsi tai tiedät että pääsi edessä on seinä kun lyöt pääsi siihen.
Kummassa vaihtoehdossa päähäsi sattuu?
Kumpi on todellisuutta?
Jos on seinä edessä, sen näkee jos ei ole sokea
ja sokeakin voi tunnustella mitä on edessä.
Tiedostaminen on osa tunnistamista ja tuntemista
jo vanhojenkin kokemuksien pohjalta, eli osa on tietoa, osa on uskoa ja osa on tuntemuksia ja osa on vain vanhoja kokemuksia.
Normaali ihminen ei hakkaa päätään seinään kokeillakseen tuottaako se kipu aistimuksen/ tuntemuksen tai onko se sitä tuottamatta.
>>>Normaali ihminen ei hakkaa päätään seinään kokeillakseen tuottaako se kipu aistimuksen/ tuntemuksen tai onko se sitä tuottamatta.
jos näin olisi, raamatun ilmoitus voitaisiin kertaheitolla todeta satukokoelmaksi.
Ethän vain väheksy satuja?
Saduissa (niissä vanhoissa kunnon-) ei ole mitään vikaa.
Meidän ihmispolojen eräs tragedia on, ettemme niitä ymmärrä, kun ei niitä meille juurikaan kerrota.
1) Miten minä voin kokea jotakin, jota ei voi aistia?
2) Jos hengen maailma on oletetusti niin suuri osa kaikkea, niin miksi sitä ei voi havaita/kokea?
"...raamatun ilmoitus voitaisiin kertaheitolla todeta satukokoelmaksi."
Liian myöhäistä. Raamatun ns. "ilmoitus" on pelkkä satukokoelma (mytologiaa), jolle eräät ihmisyksilöt ovat vain antaneet toisen (ja suorastaan valheellisen) merkityksen.
Voisi jopa ajatella että uskova ihminen rukoilee
sen puolesta jotta ei olisi yhtään seinää johon voisi joskus vahingossa törmätä. Siis, mitenkä olisi tälläinen kuvio tai jopa kivuton maailma ilman tuntoaistia.
tarvitsemme muuhunkin kuin kivun tuntemiseen.
Seinätön maaila olisi sitten jo ihan toista ja vaikuttaisi näin pikaisesti ajatellen aika mielenkiintoiselta paikalta.
Alappas rukoilemaan seiniä pois niin mä elän täällä seinän katoamisen pelossa :)
itse asiassa, vaikka lukemista harrastankin kohtuullisesti, en ole erikoisemmin lukenut satuja. lapsena tietysti jonkin verran, mutta en ole ilmeisesti niitä ihmisiä, jotka erityisesti rakastaisivat nimenomaan satuja.
raamatun kertomuksien ja perusopetuksien Jumalan tarkoittamalla tavalla ymmärtämiseen ei tarvita erikoista kertojaa tai tulkkia.
>>Jos hengen maailma on oletetusti niin suuri osa kaikkea, niin miksi sitä ei voi havaita/kokea?
>>Jos hengen maailma on oletetusti niin suuri osa kaikkea, niin miksi sitä ei voi havaita/kokea?
Sinulla ei ole mitään hyvää syytä uskoa tähän hengen maailmaan, sinä vain uskot siihen ja sillä siisti?
"Ajattelin lähinnä ristiriitaa sen välillä että uskoo pelkästään ja ainoastaan sen mitä tiede voi mittalaittein todentaa, silloin jää suurin osa todellisuutta huomiotta."
Todista se. Se, että sinä väität, että on olemassa havaitsematonta todellisuutta ilman perusteluita, ei todellakaan saa ketään uskomaan sinua ja väitteitäsi. Vastaa tähän: miksi minun tulisi uskoa sinun väitettäsi, että ei-aistittava todellisuus on suuri osa kaikkeutta?
"Kuoleman jälkeen, vain oikeilla henkisillä valinnoilla on todellista arvoa, eihän tunnetusti materiaa voi henki ottaa mukaan kuoleman tuolle puolen."
Kuoleman jälkeen ruumis hajoaa maassa. Aivojen neurologiset funktiot ovat kauan sitten hävinneet ja ihmisen ns. "sielu", psyyke, "itse" on myös hävinnyt näiden funktioiden myötä. Mieli on riippuvainen ruumiista, mutta ruumis ei mielestä.
>>Todista se. Se, että sinä väität, että on olemassa havaitsematonta todellisuutta ilman perusteluita, ei todellakaan saa ketään uskomaan sinua ja väitteitäsi.
>>>Henkeä voi kokea niinkin arkisesti kuin hyvyys tai vastavoima pahuus, valinnoillaan. Ihmisen henkinen kokeminen kasvaa parhaiten kasvamalla hyvyydessä, ellei, niin jälleen todellisuutta jää kokematta, pahuus on taantumista.
Kuoleman jälkeen, vain oikeilla henkisillä valinnoilla on todellista arvoa, eihän tunnetusti materiaa voi henki ottaa mukaan kuoleman tuolle puolen.
minäkään, jonka autettavaan piiriin kuuluu vähintään 10 kertaa tuo 50 000 lasta ympäri maapallon, en lunasta taivaspaikkaani hyviksi pitämillä teoillani.
en koe itsekään, että voisin ketmuilla tekemisilläni ohi sellaisen, jolla ei ole mahdollisuutta suorittaa minkäänlaisia konkrettisia tekoja, työsuorituksia.
usko on ennenkaikkea asennekysymys. asennoituminen Isään, ja ennenkaikkea Poikaan ratkaisee. eikö siinä jo ole enemmän oikeudenmukaisuuden aineksia, kuin siinä, että minulla olisi pyrkyrinä mahdollista livahtaa portista sisälle?
hyvillä teoilla taivaan ovea avaa. Sen oven avaa vain Jeesuksen sovintoveri.
Turhaan ruikutat!
miksi ateisti yleensä haluaisi taivaaseen, kun ei kerran sen olemassaoloon usko. Minusta olisi itsestään selvää, että jos menettäisin kokonaan uskoni, niin menettäisin uskoni myös taivaaseen eikä minua kiinnostaisi lainkaan päästä sellaiseen paikkaan, johon en uskoisi.
Miksi ateistia kiinnostaisi taivas kuoleman jälkeen, jos hän ei eläessään mihinkään siihen liittyvään usko? Vai muuttuuko ateisti kuoltuaan teistiksi, joka haluaa taivaaseen? Olisiko Jumala silloin oikeudenmukainen, jos pakottaisi ateistin kuoleman jälkeen taivaaseen?
olisi kauheata, jos Jumala kuitenkin olisi olemassa. Varsinkin semmoinen pikkumainen itsevaltias, jota nuoret ja vähän vanhemmatkin uskikset kuvailevat lakihenkisillä kotisivuillaan. Pahin Jumala löytyy yleensä ns. ent. ateistien sivuilta, kun oma ateismifanatismi kääntyykin käänteiseksi fundisteismiksi. Syntyy todella yhtä suvaitsematon ja mustavalkoinen Jumala, kuin mitä tuli kieltäneeksi silloin, kun oli vielä Saatanan talutusnuorassa.
Olisi perin valitettavaa, jos sellainen olisikin todella olemassa. Onkin paljon todennäköisempää, että semmoinen Jumala elääkin ainoastaan tämmöisen uskiksen märissä päiväunelmissa. Ainakin se olisi eettisesti perin vanhanaikainen ja sellaisiin uskomuksiin perustuva, jotka uskomukset ovat jo osoittautuneet vääriksi.
Paljon lohdullisempi ajatus olisi kaikesta huolimatta se, että tämä elämä on ainutkertainen, eikä kuoleman jälkeen muuta kuin jälkeeni vedenpaisumus. Olemattomuus on kuitenkin joidenkin kohtalo, sillä kaikki mitä on mahdollista olla olemassa ei kuitenkaan ehdi tulla olevaksi, koska joku meteoriitti pamauttaa piakkoin ihmiskunnan olemattomuuden tilaan. Mikäs sen mukavempaa. Jos vielä lämpökuolema ja avaruuden ikuinen laajeneminen tekee elämän syntymisen uudelleen mahdottomaksi, ei ole minkäänlaista huolen häivääkään, että elämä, joka ei ole kaikille nastaa, vaan joillekin yhtä helvettiä, loppuu ikuisiksi ajoiksi.
taas huomasin miten vaikeaa on heittää pokkana
uskoville vitsin tynkää taivaasta:)
>>>Vai muuttuuko ateisti kuoltuaan teistiksi, joka haluaa taivaaseen? Olisiko Jumala silloin oikeudenmukainen, jos pakottaisi ateistin kuoleman jälkeen taivaaseen?
"Jos kuolemani jälkeen jumala muuttaisi minut teistiksi niin enkö silloin lähtisi ilomielin taivaaseen?"
enää tee ratkaisuja iäisyyden osalta kuolemansa jälkeen. Valinta tehdään täällä, kun vielä henki kulkee: Taivas vai helvetti.
Itse suhtaudun moniin teistien uskomuksiin/väitteisiin (vaikken niihin uskokaan) jossittelulla. Kun kyseessä on asia, joka joidenkin (teistien) mielestä koskee meitä kaikkia, niin tottakai sitä leikittelee ajatuksella "mitä jos". Ainakin jos tykkää ajattelusta.
Sitä haluaa siis tietää, mihin teistien mukaan ateistit joutuvat. Osittain myös sen takia, tuo on juuri sellainen näkemysseikka, joka jakaa teistejä eri ryhmiin. Sitä kysymällä saa myös selvää, onko teistillä itsellään mitään selkeää näkemystä asiasta (usein ei ole, vastaus on jotain tyyliin "tutkimattomia ovat Herran tiet).
"olisi kauheata, jos Jumala kuitenkin olisi olemassa. Varsinkin semmoinen pikkumainen itsevaltias, jota nuoret ja vähän vanhemmatkin uskikset kuvailevat lakihenkisillä kotisivuillaan. Pahin Jumala löytyy yleensä ns. ent. ateistien sivuilta, kun oma ateismifanatismi kääntyykin käänteiseksi fundisteismiksi. Syntyy todella yhtä suvaitsematon ja mustavalkoinen Jumala, kuin mitä tuli kieltäneeksi silloin, kun oli vielä Saatanan talutusnuorassa."
Tuon allekirjoitan minäkin. Onpa viimeaikoina tullut mieleen sekin, että esim. Mirkalla näyttäisi olevan paineet pannussa niin korkealla, että on vain ajan kysymys, kun kääntymys tulee ryminällä.
Siinä sitten saamme nauttia oikein änkyräevankelistan julistuksesta.
Siispä mieluummin keskityn tähän ainut kertaiseen elämääni, jos vain mahdollista, ilman huolta huomisesta.
Olisi täysin absurdia ryhtyä elämään kuoleman odotuksessa; elämä on kurjaa, mutta odottakaahan, kun kuollaan...
"Suurin osa ihmisistä uskoo (tietää) että elämä jatkuu kuoleman jälkeen jo se kertoo että asiassa on jotain perää."
Ensin, ihmiset uskovat, eivät tiedä. Kyseessä on enemmänkin toiveen synnyttämä usko, että elämä ei lopukaan.
Toiseksi, yhteen aikaan ihmiset uskoivat, että maapallo on planaari levy, jonka ympärillä loppu maailmankaikkeus pyörii. Get it?
"Sinä ymmärtääkseni vaadit todisteiksi sellaisia ”SI-järjestelmän yksiköillä mitattavia juttuja”, niin kuin Ellikin, sellaista todistusta ei taida olla hengestä."
Ymmärrät väärin. Minä haluan syyn uskomiseen. Minä en kykene "vain uskomiseen, ilman mitään hyvää syytä". Vastaa kysymykseen: millä perusteella sinä uskot tähän "hengen maailmaan"? Mikä on sen syy?
"Pääasiani onkin, Jumala on kaikesta huolimatta olemassa."
Todista >:)
>> Vai muuttuuko ateisti kuoltuaan teistiksi, joka haluaa taivaaseen? >>
Ateisti ainakin luulee tietävänsä, että kuolema on lopullinen ja yksisuuntainen tapahtuma, monet muut spekuloivat muutoksilla ja taktikoivat asettamalla uskon ja palvomisen hyvien tekojen edelle, turvatakseen omat etunsa taivaspaikkoja jaettaessa.
Jos se jotenkin rauhoittaa niin ainakaan näillä näkymin en ole kinuamassa minkäänlaista osaa mistään teistien paratiiseista tai vastaavista, pitäkää hyvinänne, olkaa hyvä.
Minua kiinnostaa vain asian teoreettinen puoli: Jos siis joku ei usko taivaaseen, helvettiin eikä Jumalaan, niin voiko hän silti toivoa kuoltuaan joutuvansa taivaaseen? Tämä kysymys ei tarkoita sitä, että minulla olisi henkilökohtaisesti jotakin sitä vastaan, että ateisti joutuu, pääsee tai haluaa taivaaseen.
Minua ei rauhoita tai tee levottomaksi tieto siitä, minne sinä haluat. Toivon vain, että joudut juuri sinne, jonne olet aina toivonut joutuvasi.
Olinkohan nyt tarpeeksi selkeäsanainen? Pelkään pahoin, että eri tavalla ajattelevat luulevat tietävänsä toisesta osapuolesta, mitä tämä ajattelee, ja tekevät sitten vääriä johtopäätöksiä. ( Voi olla, että itse syyllistyn samaan. )
Hyvät teot eivät taida ketään auttaa "taivaspaikkoja jaettaessa".
"Uskonnollisen fanaatikon vastakohta ei ole fanaattinen ateisti, vaan laupias kyynikko, joka ei voisi vähempää välittää, onko jumalaa olemassa vai ei."
- Eric Hoffer
>>millä perusteella sinä uskot tähän "hengen maailmaan"? Mikä on sen syy?
"...maailmankuvani on hyvin joustava..."
ja
"Totuuden tahdon tietää näkymättömästäkin maailmasta, vaikka tiede ei voisikaan sitä todentaa."
Oletko ottanut huomioon, että ehkä tätä "näkymätöntä maailmaa" ei olisikaan olemassa? Saati jumalaa? Vai oletko täällä vain inttämässä itsepäisesti?
>>Vai oletko täällä vain inttämässä itsepäisesti? >Oletko ottanut huomioon, että ehkä tätä "näkymätöntä maailmaa" ei olisikaan olemassa?
"Olen kertomassa omaista löydöistäni uskon saralla."
Ilman mitään todisteita. Väite ilman tukea kaatuu.
"Olen näkymättömästä maailmasta "sisäisesti varma"."
Ei kelpaa.
"Kerroppa omat motiivisi olla täällä uskontopalstalla, oletko ateisti?"
Minua voisi kuvailla agnostisesti materialisti ateistiksi.
että ainakin kerran olisimme keskustelleet uskomisesta. Sinä sanoit silloin, että olet ollut aina ateisti ja minä taas kerroin, että olen ollut aina teisti. Ajattelin silloin, että ymmärtäisit samoin kuin minä: joku vain uskoo ja joku toinen taas ei.
Nyt vaadit syyn uskomiseen. Yhtä hyvin minä voisin sanoa, että tarvitsen syyn olla uskomatta. Luulen kuitenkin, että kukaan ulkopuolinen ei voi antaa kenellekään toiselle syytä uskoa eikä myöskään syytä olla uskomatta.
"Vastaa kysymykseen: millä perusteella sinä uskot tähän `hengen maailmaan`? Mikä on sen syy?"
Sinäkin näköjään kysyt keskustelukumppaniltasi samaa kuin pp jatkuvasti minulta. Ehkä sellainen, joka on ollut aikaisemmin ateisti ja sitten tullut uskoon, osaisi vastata teille ateisteille parhaiten.
>> Pelkään pahoin, että eri tavalla ajattelevat luulevat tietävänsä toisesta osapuolesta, mitä tämä ajattelee, ja tekevät sitten vääriä johtopäätöksiä. ( Voi olla, että itse syyllistyn samaan. ) >>
Juuri niin sinä teet !
Kyselet tyyliin miksi "ateisti yleensä haluaisi taivaaseen" vaikka maailmasta ei löyty kahta samanlaista ateistia.
Ei kukaan meistä osaa, eikä kenelläkään ole oikeutta, vatata muutoin kuin omasta puolestaan. Tällaiset vastaukset eivät ikävä kyllä ole yhtä kiinnostavia kuin absoluuttiset, koko ihmiskuntaa koskevista totuuksista kertovat viestit jollaisia monet tietävämmät palstalle lähettelevät.
>> Toivon vain, että joudut juuri sinne, jonne olet aina toivonut joutuvasi. >>
Minulla on hyvin selvä mielipide siitä mitä ruumiilleni tapahtuu kuoleman jälkeen, sieluista en mitään tiedä. Tuntuu jotenkin kummalliselta käyttää sanoja "aina toivonut joutuvasi" jostain joka vakaumukseni mukaan on ainoa vaihtoehto, en minä "toivo" että huomenna olisi maanantai.
>>>Jos siis joku ei usko taivaaseen, helvettiin eikä Jumalaan, niin voiko hän silti toivoa kuoltuaan joutuvansa taivaaseen?
Jokainen on oikeutettu henk. koht. uskomuksiinsa. Kunnes niistä yritetään tehdään muiden uskomuksia. Tällöin tehdään väitteitä ja ne väitteet on parasta perustella/todistaa. Kuten sanoin, tukematon väite kaatuu.
On tehty väite, että on olemassa jokin "hengen maailma", jota ei voida mitenkään havaita ja joka ei nähtävämmin ole missään vuorovaikutuksessa tämän maailmankaikkeuden kanssa. Ihmettelen vain, että mistä hän on moisen tiedon saanut.
en minä ainakaan pysty kanssasi kovinkaan paljon keskustelemaan. Panin kokeilumielessä Googlelle hakusanoiksi "hengen maailma" ja vastauksia tuli vaikka muille jakaa. Aihe vaatisi kuitenkin sen verran lukemisaikaa ja asiaan perehtymistä, että jätän sen toiseen kertaan. Sinulle filosofiaan ja psykologiaan perehtyneenä sivujen anti voisi aueta hyvinkin nopealla vilkaisulla.
jatkuvasti, ja siihen sortuu kuka hyvänsä näköjään hyvin helposti. Minua ärsyttää, jos puhutaan tyyliin teistit sitä ja sitä, ja jotakuta sellaista, joka ei usko, ärsyttää, jos puhutaan tyyliin ateistit sitä ja sitä. Täytyisi yrittää itse kunkin parantaa tapansa.
Minua ärsyttää sekin, jos puhutaan uskomisesta ns. taivaspaikan haluamisen vuoksi, sillä minulle itselleni ainakaan asia ei ole niin helppo ja yksinkertainen. Ensinnäkään sitä, millainen taivas on, sitä ei kukaan osaa varmasti sanoa. Toiseksi ainakin minulla on sukulaisia ja tuttuja, jotka eivät usko, enkä pysty ajattelemaan niin, että mitä heistä, kunhan itse pääsen taivaaseen. Kolmanneksi en minä itse voi sitä päättää, minne joudun. Siksi yritän vain keskittyä elämään tämän elämän niin hyvin kuin pystyn.
>>"hengen maailma", jota ei voida mitenkään havaita ja joka ei nähtävämmin ole missään.
>> Minua ärsyttää, jos puhutaan tyyliin teistit sitä ja sitä, ja jotakuta sellaista, joka ei usko, ärsyttää, jos puhutaan tyyliin ateistit sitä ja sitä. Täytyisi yrittää itse kunkin parantaa tapansa. >>
Samaa mieltä
>> Minua ärsyttää sekin, jos puhutaan uskomisesta ns. taivaspaikan haluamisen vuoksi >>
Eiköhän täällä ole parasta lähdeä siitä että viestejä lukevat muutkin kuin se jolle ne on 'osoitettu´. Kaikki viestissä ei tarvitse olla henkilökohtaista, hyvä tietysti jos tekstistä tulee ilmi onko kysymys henkilöstä vai hänen 'edustamansa' ryhmän kaikista/muutamista/monista/useimmista/jne. jäsenistä. JOTKUT uskovat ovat kovin tarkkoja juuri siitä mitä vaaditaan, että pärjäisi 'viimeisellä tuomiolla'.
>>Esitin joskus Jumalalle tuollaisen kysymyksen, ja Hän osoitti sen jälkeen useita kertoja olevansa olemassa.
Ihan mielenkiinnosta: Miten Jumala osoitti tämän sinulle?
Monta kertaa olen kokeillut tuota. Viimeisen kerran vuosia sitten ääneen (en ollut polvillani tällä kertaa eikä kädetkään ristissä) kokeillakseni lopullisesti, että onko siellä ketään. Ei vastausta.
--> Minun henk. kohd. todistukseni siitä, että jumalaa (vähintään kristinuskon vastaavaa) ei ole. >;)
Jos joku pelkää totuutta jumalasta niin kyllä ne ovat uskiksia.
Jos edes hivenen epäilisin jumalanne aitoutta, niin en pilkkaisi teitä ja jumalaanne (mikä lie).
HEH HEH HEH ...
"Esitin joskus Jumalalle tuollaisen kysymyksen, ja Hän osoitti sen jälkeen useita kertoja olevansa olemassa."
(Theofilos)
Miten tämä tapahtui?
Itseasiassa minua naurattaa kirjoituksesi, mutta pistä parastasi. HEH HEH HEH ...
En minä pelkää totuutta Jumalasta, eikä kukaan muukaan uskis.
Jumala on osoittanut sen lukuisia kertoja erilaisilla tapahtumilla ja tilanteilla. Turha niitä on kertoa, kun ne kelpaavat todisteeksi vain sellaiselle, joka on ne kokenut.
>>kun ne kelpaavat todisteeksi vain sellaiselle, joka on ne kokenut.
Arvatkaa uskonko tuota. Naurettavaa.
>>Jumala on osoittanut sen lukuisia kertoja erilaisilla tapahtumilla ja tilanteilla. Turha niitä on kertoa, kun ne kelpaavat todisteeksi vain sellaiselle, joka on ne kokenut.
"Mirka... ...:n asenne ottaa aivoon, mutta ei häntä varmaan saa laillisesti vaiennettua."
Mutta olettehan te uskikset ennenkin tappaneet ja polttaneet rovioilla vääräuskoisia, harhaisen uskontonne takia.
Mistä moinen Mirkan vaientamis vimma tulee? Meneekö Mirka liian lähelle totuutta jota ette kestä kuunnella?
Enpä usko, että on kysymys mitenkään vaientamisvimmasta. Ja tietenkin Mirka voi kirjoittaa niin kuin muutkin, mutta keneltä hyvänsä kirjoittajalta toivoisi, ettei hän suurin piirtein joka viestissään HEHEHEttelisi eikä kirjoittaisi melkein samansisältöistä viestiä aina uudestaan ja uudestaan.
No, nykyisin jätän lukematta sellaisen kirjoittajan viestit, joka on yleensä kirjoittanut kovin paljon epäasiallisuuksia, riippumatta siitä, mihin hän uskoo vai uskooko mihinkään.
näin kävi minullekin kauan sitten, kun ensimmäisen kerran kuulin jumalasta historian oppitunnilla. Kolahti välittömästi ja tunsin kutsun sydämessäni. Hihhuliksi leimautumisen häpeä esti kuitenkin ottaa kutsua vastaan. Mutta lopulta kieltäymys ja itsepetos kävi ylivoimaiseksi. Masennuin ja olin menettää kontrollin koko elämääni. Lopulta eräänä synkkänä ja myrskyisenä yönä tunsin jumalan läsnäolon konreettisesti, kesämökillä kirkkaimmista kirkkain välähdys leimahti vanhan sähkölietemme ympärillä, koko mökki meni pilkkopimeäksi ja oli keskiyö. Ymmärsin, että oli aika antaa periksi. Nöyristyin ja rukoilin polvillani jumalaa. Parin tunnin kuluttua kuin ihmeen kaupalla rajuilma oli ohi ja alkoi kajastaa yönsininen tähtitaivas. Aamulla heräsin ja tajusin kokeneeni jotain erityistä. Olin ottanut Zeuksen sydämeeni.
Minä en ole koskaan kokenut mitään yliluonnollista, en edes kovia ukonilmoja, mutta tuommoisen kertomuksen Herasta, Poseidonista, Hadeksesta, Pallas Athenesta tai Areksesta pystyisin ehkä kertomaaan, jos oikein yrittäisin.
voi olla tosissaan, entäs, jos olisin pannut loppuun Jahven.
Parempi olisi ollut, jos olisit sitten kirjoittanut JHVH, koska sana kirjoitettiin ilman vokaaleja eikä kukaan tiedä, miten se äännettiin, koska JHVH luettiin aina Adonai. ( Siksipä sitten puhutaan Jahvesta tai Jehovasta, kun ei tiedetä niistä vokaaleista. )
JHVH on hepreaa, ja sitä on käytetty hepreankielisessä Vanhassa testamentissa.
Hyvä, kun et pannut kirjoituksesi loppuun JHVH, jhvh, Jahve tai Jehova.