Vaati melkoista rohkeutta lähteä pyrkimään Venäjälle kadettikouluun ja upseerin uralle.
Rohkeutta vaati myös kilparatsastus vaativissa esteluokissa.
Rohkeutta vaati myös kilparatsastus vaativissa esteluokissa.
Marskin rohkeus oli
kiistaton!
196509
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 196
Vanhimmat
myös vastaanottaa nuorena luutnanttina virka hovitallihallinnosta. Vastuulla oli hovin valjakot, satoja hevosia, ajopelejä ja kuskeja.
Lisäksi virkaan kuului ostaa hevosia Euroopan huippusiittoloista, joiden omistajat olivat yhteiskunnan huipulta ja mittelivät tarkasti nuorta upseeria. Kielitaitoakin tarvittiin hevosten tuntemuksen ja kaikkeen ostoihin liittyvän lisäksi.
helpotti everstin palkka, asuntoetu ja pysyminen ratsuväen upseeriluettelossa. Pian tuli myös ylennys aliratsumestariksi.
Sukulaiset todistetusti voiteli vähän tallijohtoa jotta Kustu pääsisi työharjoitteluun puoli-ulkomaille. Tyhmänoloinen ja potkutsaanut kokelas oli onnellinen että pääsi edes tallihommiin. Jatkossa sitten imartelemalla sai muodollisen suojatyöviran kun loi suhteita nuorista pojista kiinnostuneisiin aatelinherroihin.
vitsiksi noilla jutuilla, höpöpoika. Kovin olet homoilusta kiinnostunut.
Kadettikouluun oli pääsytutkinto, jonka M. läpäisi hyvin, vaikka jännitti venäjän osaamista. Koulun hän selvitti kurssinsa neljäntenä, vaikka sairasteli loppukokeiden aikaan.
Palveltuaan upseerina noin seitsemän vuotta M. määrättiin hovitallihallintoon entisen Kadettikoulun johtajan esityksestä. Hän säilyi kuitenkin ratsuväen upseeriluettelossa.
M. oli hankkinut maineen melkoisena hurmurina, mennyt naimisiin ja saanut kolme lasta, joista yksi kuoli pienenä.
kumoamaan näitä tietoja? Toista on tuolla toisella palstalla, missä valeet kaatuvat kuin keilat.
onneton homppeli yrittävän.
http://i.imgur.com/xbh44iG.jpg
Aatelilla on helppoa. Nikita Hruhtsov meni kaivoksille töihin kolmetoista vuotiaana. Siihen ei tämä olisi pystynyt.
kaivostöihin menneitä aatelisia?
oli myös siirtyminen hovitallihallinnosta takaisin ratsuväkeen Upseerien Ratsastuskoulun mallieskadroonan päälliköksi. Koulun johtajana oli jo tuolloin vaativaksi tiedetty eversti Brusilov. Mallieskadroonan oli aina harjoituksissa pystyttävä huippusuorituksiin, muuten oli päällikönkin maine vaarassa.
oli päätös lähteä vapaaehtoisesti Japanin sotaan. Ehkä sitäkin helpotti ylennys everstiluutnantiksi ja nimitys rakuunarykmentin varakomentajaksi.
Perhekin oli hajonnut. Mannerheim meni kovin usein matkoilta palattuaan suoraan naisystäviensä luo kotona edes käymättä. Kolme lasta synnyttänyt vaimo ei enää kiinnostanut, sillä naisystävissä oli useita kuuluja kaunottaria.
kunnostautui rohkeana ratsuväkipäällikkönä. Lähti vapaaehtoisesti tiedusteluretkille ja sai tulikasteen.
Ylennettiin everstiksi kentällä. Se oli tunnustus taidosta ja rohkeudesta.
Mikään ei pysäyttänyt urheaa ja tarmokasta Marskiamme. Kun hevonen ammuttiin alta, matka jatkui jalan. Kun perhonen ammuttiin alta, toiminta jatkui käsin.
Tuhansia kielitaidottomia maajussin poikia lähti Amerikkaan samoina vuosina menestymään, tai tuhoutumaan. Ei niistä pidetä perkeleellistä mouruntaa kuin jostakin keskisarjan kapiaiseta biseksuaalista, joka oli lisäksi mielipuoli ja ihmishengistä välittämätön supernarsisti.
vain stallarihomot, joille tämä naistenhurmaajan, sotasankarin, tiedemiehen ja valtiomiehen yhdistelmä on sietämätön. Kun se piru vielä oli niin komea ja hyväkäytöksinen!!
Kyllä harmittaa. Voi vain yrittää keksiä valeita moisen tyypin mustaamiseksi. Mutta kun ei onnistu sekään!!
maistuiko isin jörgga pahalta vai äitin kuukautisrättikö oli kostea?
"Ei niistä pidetä perkeleellistä mouruntaa--"
Pidäthän sinäkin.
Kerro nyt kuitenkin muutamasta marsalkaksi, valtionpäämieheksi tai muuten kansallissankariksi ylenneestä ja silti täysin unholaan jääneestä maajussin pojasta.
joku vale. Vai eikö kyvyt riitä siihenkään?
oli myös hyväksyä Venäjän yleisesikunnan pyyntö tiedustelumatkasta Aasiaan.
Marski valmistautui huolella perehtyen mm. kansantieteelliseen tutkimukseen ja valokuvaukseen. Reissu kesti yli kaksi vuotta.
Hän pääsi esittelemään matkaraporttinsa keisarille, mikä lienee osaltaan silittänyt uraa jatkossa.
ratsastukselle ei ole tainnut löytyä vertaa myöhemminkään?
ja suomalaista sisua osoitti nelikymppinen eversti. Saattueeksi lähteneistä kasakoistakin vain kaksi kesti loppuun.
aikanaan vihkimisen kunniatohtoriksi Helsingin yliopistossa.
Marski aloitti henkikaartin ratsuväkiprikaatin komentajana. Hän osoittautui jälleen poikkeuksellisen rohkeaksi ja taitavaksi ratsuväkikomentajaksi.
Hänelle myönnettiin tunnustuksena sekö Yrjön miekka että Yrjön risti nimenomaan henkilökohtaisesta urhoollisuudesta.
aikalaisten ja Mannerheimin alaisten kertomuksissa tuodaan esiin Mannerheimin poikkeuksellinen rohkeus ja kylmäverisyys taistelussa.
Aluksi hänen joukoillaan oli suuria tappioita venäläiseen tapaan, mutta todettuaan täydennyksen heikon laadun M. ryhtyi säästämään miehiään.
olivat myös nyt korkeassa asemassa olevan kenraali Brusilovin tiedossa. Kun hänen entinen 12. Ratsuväkidivisioonansa menetti suositun komentajansa, halusi B, tilalle yhtä pätevän. Hän suostutteli Mannerheimin tämän valioyhtymän komentajaksi. Se merkitsi hänen nousuaan ratsuväkikomentajien eturiviin.
Kyvyt rajoittuivat joutavanpäiväiseen hovihomoiluun ja suhdetoimintaan kaikenlaisten Brusilovien kanssa. Ei se tee miehestä sotilasta, että osaa harjata hevosia ja keekoilla turhamaisesti. Sellaiset pellet vonkuvat tasavallassakin marsalkaksi. Voiko olla naurettavampaa ukkelia.
Marskin kyvyt rintamakomentajana olivat kiistattomat. Hän oli myös kunnostautunut joukko-osastojen komentajana Japanin sodan jälkeen 1909 alkaen. M:n joukot kunnostautuivat tarkastuksissa ja sotaharjoituksissa.
Hovissahan hän ei palvellut muuten kuin ajoittain vartiotehtävissä nuorena upseerina. Hovitallihallintokin oli tukipalvelua.
Puolassa palvellessaan M. lisäsi upeiden naisvalloitustensa sarjaa.
Höpöpoikien valeet eivät muuta tutkittua totuutta.
oli kunnianosoitus kansallissankarille vuoden 1918 ylipäällikkönä ja 1919 valtionhoitajana.
Kyllä siinä oli aihetta marsalkanarvoon. Siitä kun piti vielä maksaa leimaverokin.
Marsalkaksi taisivat nimittää vonkumatta mutta kenraalin arvoa piti vonkua Svinhufvudilta. Onhan se aika tyhmää, että tasavallassa jollekin murhakustaalle annettiin marsalkan arvo. Lienisikö ollut vinoilua hovipelletaustasta mukana? Sauvakin vielä käteen käppänälle. Sitten vaan parketille diivailemaan ja pyllyilemään toisten hölmöjen ihailtavaksi. Arkistofilmeistäkin välittyy tilanteen koomisuus.
Mannerheim ylennettiin ratsuväen kenraaliksi 7.3. 1918, jotta hän varmasti olisi sotilasarvossa Suomeen tulevaa saksalaiskenraalia ylempi. Hänhän oli vaatinut saksalaisjoukot alistettavaksi johtoonsa.
Marsalkaksi nimitys oli kunnianosoitus kansallissankarille vuoden 1918 ylipäällikkönä ja 1919 valtionhoitajana.
Murhakustaa oli murhakustaa, siinä on riittävä kunnianosoitus kansanmurhaajalle. Sadistikin voi silti olla neitimäisen diiva. Sellainen oli kenraaliluutnantti(tar), joka itkemällä itki ylennystä senaatilta päästäkseen pelleilemään vieraalleen kolmella isolla kissalla kauluksessa. Sitten vaan parketille diivailemaan ja pyllyilemään hölmöjen ihailtavaksi. Jotkut hölmöt näyttävät ihailevan vieläkin.
Säälittävää..
Venäjällä oli nimitys 6. Ratsuväkiarmeijakunnan komentajaksi. Näitä virkoja oli Venäjällä vain kymmenkunta. Elettiin jo aikaa vallankumouksen jälkeen. Ylennys kenraaliluutnantiksi oli sekin tullut väliaikaiselta hallitukselta vähän aiemmin.
oli toiminta "Taisteluryhmä Wranczan" komentajana etelärintamalla. Siihen kuului kolme ratsuväki- ja kaksi romanialaista jalkaväkidivisioonaa.
armeijan kokoinen porukka!
Tai ainakin melkein.
maaliskuun vallankumouksesta alkaen miettinyt paluuta Suomeen.
Kun Venäjän armeijan kuri kesällä -17 luhistui, tuli asia entistä ajankohtaisemmaksi.
Kun M. loukkasi hevosen kaatuessa jalkansa, sai hän aiheen lähteä toipumaan Odessaan, missä hän vanha divisioonansa ylläpiti järjestystä.
Kun sitten lokakuussa tuli ilmoitus M:n siirtämisestä reserviin poliittisesti sopimattomana, alkoi asia olla selvä. Side Venäjään katkesi.
oli matkata halki sekasortoisen Venäjän omalla junavaunulla pienen seurueen kanssa. Marskilta sekin onnistui.
sai Suomen ministerivaltiosihteerin luona selvityksen itsenäiseksi julistautuneen Suomen tilanteesta.
Niinpä hän marssi Venäjän yleisesikuntaan ja ilmoitti Suomen kansalaisena olevasna vapaa velvoitteista Venäjän valtiota kohtaa.
Sitten olikin aika suunnata itsenäiseen Suomeen.
poikkeuksellista rohkeutta toimia hevosten ostajana. Konihan voi purra tai potkaista. Itse en kyllä uskaltaisi.
huomattavasti sinua rohkeampi. Tosin joutuikin sitten kestämään pahan potkun seuraukset elinikäisenä ontumisena.
Hankinnan onnistumista arvosteltiin kärkkäästi.
oli ryhtyä Suomessa vetämään ensin sotilaskomiteaa ja sitten lähteä Vaasaan ylipäälliköksi armeijalle, joka oli ensin perustettava.
Ei siihen monikaan kenraali olisi pystynyt.
sinä päivänä, kun Mannerheim ryhtyi johtamaan sotaa. Sinänsä täysin mahdottomassa tilanteessa hän loi toimintakykyisen armeijan ja johti sen voittoon.
Sellaiseen pystyy vain todella lahjakas sotapäällikkö.
erityisesti helmikuun alkupuolella.
Onneksi punikeista ei ollut taistelijoiksi edes venäläisten avulla.
oli päätös ryhtyä Tampereen operaatioon rintamakomentajien vastustuksesta huolimatta.
Mannerheim osoitti suuruutensa ylipäällikkönä taas kerran.
myös Viipurin operaatio, sillä siinä taisteltiin melko suuria venäläisjoukkoja vastaan.
Punaisia johti venäläinen bolsevikkiesikunta.
Venäjän kanssa oltiin de facto sotatilassa.
hurmasi Mannerheimin johdolla myös helsinkiläiset 16..5. 1918.
Ylipäällikkö halusi näyttää, ketkä olivat maan todelliset vapauttajat.
senaattiin. Se pani saksalaiset Mannerheimin edelle ja M. otti niin nokkiinsa, että erosi.
vähän aikaa neuvoton.
Olo parani kuitenkin Kitty Linderin kanssa Norjassa lomaillessa.
Sitten M. alkoikin jo solmia yhteyksiä länsimaihin Englannin ja Ranskan Tukholman lähettiläiden kautta.
Lontooseen luomaan suhteita voittajavaltioihin. Tie oli kivinen, mutta osaltaan myös Marskin ansiosta Suomen itsenäisyys tunnustettiin ja maa astui länsimaisten demokratioiden joukkoon.
Eräs perhonen hurmasi puolestaan murhakustaan. Niin siinä aina käy, joku hurmaa hurmaajankin. Loppu onkin jo historiaa.
Marski johti Suomen länsimaiseen demokratiaan. Monarkian kannattajaksi leimautuneena hän ei pärjännyt presidentinvaalissa, mikä jätti arven sydämeen loppuiäksi.
Suurempi syy oli kyllä neuvottelut Petrogradin valtaamiseksi.
Hyökkäystä Pietariin ei kannatettu oikein missään pientä lähipiiriä lukuun ottamatta.
Jopa kokoomus sanoutui siitä irti.
Itä-Karjalan ( ja Kuolankin) liittäminen Suomeen oli kylläkin virallinen ulkopolitiikka vielä Ståhlbergin aikana, mutta yhteistoimintaa valkoisten venäläisten kanssa Pietariin hyökätessä vieroksuttiin ja vain harvat olivat valmiita sotaan sen takia.
Ritavuoren ja Kaarlon tavoite oli nimenomaan pitää Suomi ulkopuolella Venäjän sisällissodasta. Venäläiset sinänsä valehtelivat Tartossa ja Moskovassa. Tietenkin Ritavuori ja Kaarlo tukivat vastatoimenpiteitä sekä Venäjän että Ruotsin aggressiivisen ekspansionistisen ulkopolitiikan johdosta. Venäläisillä ei sinänsä ollut mitään sopimuksia Viron kanssa ennen Tartoa, mutta kiihotustyö Suomen laillista valtaa kohtaan jatkui. Venäläiset rauhoittuivat oikeastaan vasta Leninin kuoleman jälkeen sisäiseen valtataisteluun. Suomelle luvattiin Itä-Karjalan asukkaiden saavan päättää omasta asemastaan. Tämänkin lupauksen Neuvostoliitto katalasti rikkoi.
olemaan syrjässä yli kymmenen vuotta. Hänet yhdistettiin monenlaisiin juonitteluihin, joissa hän ei todellisuudessa ollut mukana.
Hän oli kyllä mielipiteissään varsin oikeistolainen ja kannatti mm. Lapuan liikkeen aatemaailmaa, vaikkei sen väkivaltaa hyväksynytkään.
Judenitsia nuolleiden kärjessä oli. Halusi tappaa suomalaisia Petrogradin takia.
Marski sitten suostui puolustusneuvoston puheenjohtajaksi vanhan kiistakumppaninsa Svinhufvudin pyynnöstä. Sopimukseen sisältyi velvoite ryhtyä sodan ajan ylipäälliköksi. 64-vuotias Marski asetteli ensin ehtoja, mutta suostui lopulta. Suomen itsenäisyyden kannalta se oli historiallisen tärkeä päätös.
Miten niin historiallisen tärkeä päätös?
ylipäällikkyys oli oleellinen osa Talvisodasta selviytymistä.
Myös jatkosodassa hän oli keskeisessä asemassa ensin sodan johtajana ja sitten siitä irtauduttaessa.
Talvisodassa Suomi olisi ollut mennyttä ilman marskia. Hilkulla oltiin jatkosodassakin.
Marskin lopullisesti kansakunnan kaapin päälle.
Kyllä se stallareita harmittaa, mutta ei ne voi muuta kuin lykätä valeitaan.
Paskahousumannerheimin lahtariherra-aatelisylipäällikkyys oli tosiaan oleellinen osa sekä talvi- että jatkosotaa. Turpaan tuli Suomelle niin, että lätisi. Stallaripunikit voitti Suomen 6 - 0. Herra yliherra vaan ratsasteli, söi klubilla ja diivaile, kenties bongaili kauniita nuoria upseereitakin.
Ei olisi voinut Suomen käydä sodissa enää huonommin kuin silkkihousuherran johdolla. Onneksi Neuvostoliitto ja muut liittoutuneet pakotti lahtarit antamaan Suomen kansalle vapauden. Ei enää tarvinnut tavallisen kansan pelätä kapitalistien kätyreinä toimineita murhaajia ja hakkaajia. Kiitos liittoutuneille myös Suomen pakkoteollistamisesta. Se loi pohjan hyvinvointivaltiolle. Sitä riemua riitti aina Kataiseen asti.
paras todistus Marskin merkityksestä.
Kun ei asiaa ole, ryhdytään valehtelemaan ja parjaamaan.
Totuus silti pysyy.
Marski pelasti Suomen viime sodissa ja itsenäisyys säilyi.
Kyllä se kirveltää palstan stallareita.
Tunge marskis. LAHTARI LÄÄKÄRI.
valeita kaiken lisäksi.
Itke sitä!
Amispojan taso. Kasva itse ensin aikuiseksi luuseri.
olivat komeita operaatioita. Ne herättivät huomiota maailmanlaajuisesti. Marski nostettiin suureksi sotapäälliköksi.
Komeasti tuli turpaan. Ellen väärin muista, sota hävittiin. Mannerheimia ei palvo suurena sotapäällikkönä muut kuin suomalaiset idiootit.
Kerrohan Koroljev tuliko sitä miehitystä vai ei. Vitun tyhmä ryssä!
Marskille oli myös maanpuolustuksen uusi järjestely Talvisodan jälkeen.
Armeija pidettiin taistelukykyisenä, linnoitustyöt käynnistettiin, sotamateriaalia valmistettiin ja lopuksi saatiin lisää aseita Saksan vapautettua Talvisodan aseavun.
Marskin vaatimuksesta SN-seura pidettiin kurissa ja lopulta lakkautettiin. Se oli NL:n viides kolonna, jonka tarkoitus oli saada aikaan levottomuuksia ja siten NL:lle syy miehitykseen.
todella suururakan välirauhan aikana. Hänellä oli ihmeteltävä työkyky ikäisekseen.
12-14 tuntia päivässä ilman lomia ja vapaita, sairaanakin.
klo 09-24 keskimäärin. Kaksi ateriaa keskeytti työn 12.30 ja 19.30. Ne olivat seremoniallisia tilaisuuksia kuuluine ruokaryyppyineen, lounaalla yksi ja päivällisellä kaksi. Ei se juopottelua ollut. Päivällisen jälkeen Marski työskenteli puoleen yöhön.
Vanhus ei olisi kestänyt edes NKVD:n suorittamaa kotietsintää.
NKVD ei Marskin ansiosta päässyt Suomessa toimimaan.
Taitaa harmittaa?
harmi. Ei ole esittää omista riveistä kuin maanpettureita. Sotasankarit ja maanpuolustajat ovat ihan muualta.
Löytyy stallareista yksi upporikas Nalle. Se jätkä on tienannut eli saanut enemmän aikaan kun joku surkea hevosmies.
seurustella kahden ranskattaren kanssa yhtä aikaa. Siitä Marski sai maksaa loukkaantumisella pahassa auto-onnettomuudessa.
Oli vielä kolmaskin ranskatar ja pari puolalaista.
yhtä perhosta!!
kun otti vielä vanhana ja uupuneena presidentin tehtävät.
ottaa ylipäällikkyys 15.1. 18, kun ei ollut edes armeijan tynkää johdettavaksi.
suositella alueluovutuksia syksyllä 1939.
Karjala rosvoille.
oli Marskin viimeinen opetus puna-armeijalle. Raappana sen toteutti. Kakis divisioonaa tuhotiin vielä elokuussa -44.
Hevosmies vai reppana opetti mahtavaa puna-armeijaa? Oliko divisioonat yltä päältä kakis kun niin hienosti heidät tuhottiin?
kun suomalaiset oli mottitalkoissa.
Jo Talvisodassa puna-armeija sai oppia monet kerrat, miten korpisotaa käydään. Sama meno jatkui 1941. Suomi saavutti monet komeat voitot.
Mikä on torjuntavoitto millä tahansa muulla kielellä kuin suomen kielellä?
maanpetturien kannalta yhtä ikävä käsite kaikilla kielillä.
Siksihän sitä stallarit vihaavat.
Mikä torjuntavoitto on muilla kielillä? Onko koko käsitettä olemassa muualla kuin Suomessa, jossa tappioista ei osata ottaa opiksi. Onko stalinistit muka ainoita, jotka tunnustavat tosiasiat? Eikö klenkalla ole joulukaan vapaa valehtelusta?
torjuntavoitto ärsyttävän.
Kuitenkin hyökkäysten torjunta talvella 39-40 kesällä -44 pelasti maan miehitykseltä ja muuttumisen kansandemokratiaksi.
Se on tutkijoiden yksimielinen käsitys. Jos stalinistitkin jo tunnustavat tosiasiat, niin sehän olisi hyvä. Valehtelu tosin tuntuu aina vain jatkuvan.
Suomihan maksioi sotakorvauksia ja luovutti isänmaataan aikoinaan Neuvostoliitolle.
Aivan niin kuin Neuvostoliitto oli halunnut ja käyttän voittajan oieuttaan.
Torjuntavoitto on suomalaisen harhaisuuden ja todellisuuspakoisuuden ilmentymä. Sitä ei käytetä käsitteenä missään muualla maailmassa historiantutkimuksessa. Muualla voitot on voittoja ja tappiot on tappioita.
Klenkalla ei ole joululomaa. Se valehtelee isänmaallisesti 24/7, Mannerheimista kuulemma unissaankin.
kukaan ole väittänytkään sodan voittamiseksi. Kun Saksa hävisi, Suomi hävisi.
torjuntavoitto oli mm. brittien voitto taistelusta Englannista. Samoin kreikkalisten taistelu Italiaa vastaan.
Stallareille tämä asia on todella sietämätön, kuten maamme itsenäisyys yleensäkin.
Ketä mahdat "klenkalla" tarkoittaa? Jos minua, niin osoita yksikin vale.
Torjuntavoittoa käyttävät käsitteenä esimerkiksi tänä syksynä ilmestyneet hyvinkin kriittiset tutkimukset, samoin aikaisemmat.
"Muualla voitot on voittoja ja tappiot on tappioita."
Aivan. Torjuntavoitolla hyökkäys pysäytetään ennen tavoitetta ja tarkoituksen saavuttamista.
No menikö se tasan?
Sinua näköjään riipoo todella paljon kun ei hakaristilippu roiku enää muualla kun makuukammaris seinällä?
Sinä uususkovainen "äärioikeistolainen" näät kommareita tietty joka paikassa, vanhaa heimoasi arvaan? Ei tuollaista asennetta voi selittää mitenkään muuten.
Historian lähteenäsi on varmasti edelleen Tahvanainen ja Hautamäki ja siinäpä se sisältökin oli?
Britit ja klenkan mainitsemat "kreikkaliset" voittivat sotansa. Suomi hävisi Neuvostoliitolle. Piste.
Ketä mahtaa klenssa stallareilla tarkoittaa? Jos minua, tosiasioiden tunnustaminen ei saa koskaan olla sietämätöntä eikä sillä ole mitään tekemistä Suomen itsenäisyyden kanssa.
Klenkan valheet on helppo osoittaa. Kaikki pölinä on pelkkää pötyä ja hupaisat kirjoitusvirheet ovat takuuvarma osoitus kirjoittajasta.
Takaisin teemaan: Join juuri ruokaillessa pullon tummaa Marsalkkaa. Hyvää oli, muistui mieleen Ylen musta Mannerheim, jota rasistioikeistolaiset pilkkasivat. Näyttelijä osoitti roolin ottaessaan rohkeutta, jota hevosmies itse ei olisi koskaan kyennyt osoittamaan.
kukaan stallareita lukuun ottamatta ole väittänyt sodan voittamiseksi. Kesällä -44 saavutettiin torjuntavoitto, jolla estettiin maan valloitus ja itsenäisyyden menetys. Kukaan ei ole väittänyt sotaa voitetuksi.
"Klenkan valheet on helppo osoittaa. Kaikki pölinä on pelkkää pötyä ja hupaisat kirjoitusvirheet ovat takuuvarma osoitus kirjoittajasta."
Osoita sitten yksikin vale. Ne ovat stallariparan kuvitelmia siihen asti. Kirjoitusvirheitä voi aina sattua jokaiselle.
"Näyttelijä osoitti roolin ottaessaan rohkeutta, jota hevosmies itse ei olisi koskaan kyennyt osoittamaan."
Rooli oli varmaan otettu, kun kerran tarjottiin ja maksettiin. Tosin kehnosti. Tulos oli panostuksen mukainen eli ala-arvoinen kaikkien arvostelijoiden mukaan.
Mannerheimin rohkeudesta on edellä lukuisia todisteita.
Kukaan täysipäinen ei ole väittänyt Suomen sotia voitetuiksi. Klenkka täällä yksin hokee houreitaan. Kesällä -44 oteltiin viimeinen erä ottelussa, jonka Suomi hävisi. Se on fakta, jota ei vääristely muuksi muuta.
Klenkkaparan pahin ongelma on todellisuuden kieltäminen. Hänen ajatuksissaan Suomi ei joutunut mukautumaan liittoutuneiden määräysvaltaan ja Mannerheim oli joku ihmeen sankari. Valkoinen Suomi kuopattiin lopullisesti II MS:n tappion myötä ja Mannerheim oli diivaileva pelle. Kirjoitusvirheet ovat vain hauskoja yksityiskohtia muutoin säälittävässä hokemisessa.
Tumman Mannerheimin näyttelijäsuoritus oli roolihahmo huomioiden kerrassaan loistava. Ala-arvoiseksi tulosta kutsuu vain tyhmä rasisti. Ala-arvoista siinä kokonaisuudessa ei ollut muuta kuin Mannerheim itse. Klenkalla on Mannerheimissaan itsensä tasoinen idoli.
väittänyt sotia voitetuiksi? Osoita yksikin tapaus.
Talvi- ja jatkosodan torjuntavoitoilla estettiin maan valtaus ja antautumisvaatimukset.
"Hänen ajatuksissaan Suomi ei joutunut mukautumaan liittoutuneiden määräysvaltaan ja Mannerheim oli joku ihmeen sankari."
Miksi valehtelet? En ole tuollaista esittänyt missään. Mannerheimista olen esittänyt vain tutkijoiden selvittämät tosiasiat.
"Tumman Mannerheimin näyttelijäsuoritus oli roolihahmo huomioiden kerrassaan loistava."
Koko elokuva herätti vain myötähäpeää muissa kuin stallareissa.
Koko ajan klenkka jankuttaa ihailemastaan Mannerheimista ja torjuntavoitoista ja sitten ihmettelee itsekin omia töherryksiään. Tuollainen sekoilu ei ilman kemiallista apua liene edes mahdollista. Koskahan klenkka pystyy päättämään sen, voittiko Suomi vai Neuvostoliitto? Vaikeampi rasti onkin sitten vielä se, hävisikö Suomi vai ei. Hupaisa heppu on tämä vääpeli.
Mannerheimista ei ole kukaan vakavasti otettava tutkija esittänyt mitään sankarimyyttiä. Kannattaisi lukea vaikkapa Juhani Suomen ansiokas tutkimus Mannerheimista. Siinä on faktaa paljon enemmän kuin korkkareissa ja Lappeenrannan koirakoulun kurssitovereiden humalaisissa muisteluissa.
Klenkka paljastaa taas lopulta vielä junttimaisen rasisminsa rinnastaessaan afrikkalaisen näyttelijän ansiokkaan suorituksen stallareihin. Stallareita klenkka näkee kaikkialla ja sen takia klenkka herättää meissä kaikissa myötähäpeää. Olisi kirjoittelematta tänne kun ei käänny tappiot voitoiksi eikä hovipellet sankareiksi vaikka kuinka jankuttaisi.
Koeta jo esittää, missä olen väittänyt Suomen voittaneen sodat?
Mannerheimista on suuri määrä tutkimuksia, joista monet ovat hyvinkin kriittisiä. Siinä lajissa on pisimmällä Juhani Suomi, joka ei löydä Mannerheimista mitään hyvää. Tosin vastineeksi hän ei löydä Urho Kekkosen toimista mitään moitittavaa.
Hyvin todenmukaisia Mannerheimin elämäkertoja ovat laatineet mm. englantilainen professori Screen sekä kenraali Erik Heinrichs, vaikka hänen teoksensa ei tieteellisiä vaatimuksia täytäkään.
Perusteellisin tutkija on ruotsalainen professori Jägerskiöld, mutta hän suhtautuu usein kritiikittä Mannerheimiin.
Mustan Mannerheimin ihailu on käsitettävissä vain sairaalloisen suomivihan pohjalta. Arvostelut ovat olleet lähinnä sääliviä.
Stallariparan asiantuntemus on elokuvan osalta samaa tasoa kuin historiassa.
Koita nyt hahmottaa, että Suomi hävisi Neuvostoliitolle sodan ja liittoutuneet pakottivat Suomen demokratisoitumaan ja teollistumaan. Siinä ei stallarisointivikinät auta kun mustaa ei saa valkoiseksi eikä toisinpäin.
Ei ole mikään ihme, että mm. Juhani Suomi ei näe Kekkosessa mitään moitittavaa ja Mannerheimissa puolestaan ei mitään positiivista. Kekkonen kehitti yhteiskuntaa eteenpäin ja oli merkittävin suomalainen poliitikko, joka on edistänyt oikeus- ja hyvinvointivaltiota. Mannerheim puolestaan ei edistänyt mitään muuta kuin omaa etuaan ja pyrki parhaansa mukaan sortamaan kansaa ellei ulkomaat toisenlaiseen toimintaan pakottaneet. Kekkonen edusti edistystä ja kansan elinolojen edistämistä, Mannerheim puolestaan taantumista ja kansan sortamista.
Musta Mannerheim oli erinomainen elokuvallinen ratkaisu. Sillä ei ole mitään tekemistä suomivihan kanssa, mutta sen pilkkaaminen on osoitus fasistisesta rasismista. Sinänsä aika johdonmukaista kansanvallan vastustajalle.
Marski oli rohkea, mutta Ryti oli aivot.
Sotahommissa esikunta hoiti työt ja pääherra pääasiassa ratsasteli.
Paasikiveäkin otti pannuun presidentti Mannerheimin jatkuva uikutus venäläisten epäreiluudesta ja hysteerinen pessimismi.
politiikkaa, mutta menetti otteensa viimeistään talvella -43. Hyvin harvoin Ryti ohitti Mannerheimin mielipiteen.
"Sotahommissa esikunta hoiti työt ja pääherra pääasiassa ratsasteli."
Hölynpölyä. Marski kävi kyllä kesäisin aamuratsastuksella vuoteen -43. Hän teki 12-14 tunnin työpäiviä päättäen jopa pikkuasioista.
Presidenttinä Marski ei hallinnut sisäpoliittista tilannetta, vaan hidasteli päätöksissä ja työnsi hankalat asiat mielellään pääministerille.
Vuoden 1945 aikana Marskin henkinen ja fyysinen vireys laski ja hän sairasteli jatkuvasti.
Hän ei kuitenkaan halunnut erota ennen kuin sotasyylliset oli nimetty. Hän oli järjestelmällisesti rakentanut itsestään kansallissankaria ja ajatus uran päättymisestä sotasyyllisyystuomioon oli sietämätön. Henkensä puolesta hän ei pelännyt. Hän oli vanha mies ja selvinnyt lukuista hengenvaarallisista tilanteista sodissa, onnettomuuksissa ja sairauksissa.
Hommat olisikin menneet paremmin jos Ryti olisi ohittanut Mannerheimin mielipiteet. Hevosmies eli ratsastusretkien lomassa klubilla mässäillessään ihan omassa mikromaailmassaan, jolla ei ollut kuin siteeksi tekemistä todellisuuden kanssa. Ilman Airoa ja Nihtilää ja muita suomalaisia ammattisotilaita Mikkelin sirkuksen johtama armeija olisi ottanut turpaan jo paljon varhaisemmassa vaiheessa. Oikeat työt teki esikunta. Herra Isoherra ratsasteli ja tärkeili ja keljuili epäolennaisuuksista. Muuhun entisestä hovipellestä ei ollutkaan.
Mannerheim halusi epäilemättä kansallissankariksi ja sellaisena jotkut hölmöt häntä kai pitävätkin. Mannerheim ei hallinnut enää mitään tilanteita aikoihin, oman uran ja imagon pönkittäminenkin loppui kun puhti ei enää riittänyt diivailuun ja tärkeilyyn. Muuhun Mannerheimin ominaisuudet eivät koskaan riittäneetkään.
Mannerheimin ura ja arvovalta olivat Suomessa ainutlaatuiset ja sellaisina pysyvätkin. Hovimiehenä hän ei koskaan palvellut.
Palstan valehtelijat eivät mahda totuudelle mitään.
Aamuratsastuksen ( vain kesäisin) jälkeen Marski teki pitkän päivän yleensä työpöytänsä ääressä 09.30 alkaen.
Lounas oli 12.30-13.30. Päivällinen 19.30.-21.30. Sen jälkeen hän teki yleensä vielä töitä puoleenyöhön.
Airo, Nihtilä ja muut olivat avustajia, jotka valvoivat Marskin päätösten toteuttamista.
Vielä kesällä -44 Mannerheimia pidettiin ainoana henkilönä, joka pystyi johtamaan maan rauhaan. Sen hän tekikin.
Näkyy sekin kirpovan stallareita oikein kunnolla.
Mannerheimin palvonta johtuu oikeistolaisten nöyristelevästä typeryydestä ja arvostelukyvyttömyydestä. Komea hovikeikari hurmasi hölmöläiset eikä sen asian kiistäminen tee tosiasioista sen vähemmän faktoja hokemallakaan.
Mitä ihmettä ammattitaidoltaan kelkasta pudonnut herra tasavallan (!) marsalkka muka olisi saanut aikaan työpöytänsä ääressä ja vielä oikein puoleen yöhön asti istuskellessaan kun klenkan "avustajiksi" mainitsemat ammattitaitoiset upseerit joutuivat pitämään sotatoimia yllä ja lisäksi vielä paimentamaan seniiliksi käyvää hovitärkeilijää päivätöidensä lomassa. Klenkka voisi esimerkkinä mainita yhdenkin päätöksen, jonka Mannerheim teki yksin ilman, että nämä "avustajat" häntä siinäkin taluttivat.
Kesällä -44 Mannerheim todellakin johti Suomen rauhaan, se meni klenkalta vahingossa oikein, mutta sekin perustui hovipellen takinkääntötemppuun, joka huipentui venäläisiä yltiönuoleskelevan YYA -sopimusluonnoksen tekemiseen ja jatkuvaan Paasikiveä rieponeeseen voivotteluun venäläisten epäreiluudesta ja omasta kurjuudesta. Oliko tällainen hevosmies jotain sankariainesta? Höpöhöpö!!
Tietysti Mannerheimin arvostus on stallariparalle sietämätöntä.
Kolminkertainen ylipäällikkö ja kaksinkertainen valtionpäämies on arvostuksensa ansainnut. Marski on kansallissankari. Sitä ei stallarien valehtelu pysty mitätöimään.
Työpöytänsä ääressä ja operaatio-osaston esittelyissä Marski teki kaikki suuret päätökset, joilla sotaa käytiin. Avustajien neuvoja saatettiin ottaa huomioon tai sitten ei. Monesti ei, mikä ei aina ollut yksinomaan onnekasta.
Kesällä -44 hallitus oli taipumassa antautumiseen, mutta Marski vaati taistelun jatkamista paremman rauhan aikaansaamiseksi. Siihen tuli mahdollisuus torjuntavoittojen jälkeen NL:n ilmoittaessa luopuneensa antautumisvaatimuksesta.
YYA-sopimusluonnoksen aivan alustavan version kirjoitti kenraali Heinrichs heti välirauhan jälkeen. Marski piti tekstiä "oudoksuttavana, mutta loogisena"
Tammikuussa -45 Marski kirjoitti itse ensimmäisen sopimusluonnoksen venäjäksi. Kenraali Heinrichs kehitteli sitä eteenpäin, mutta asia ei edennyt sen pidemmälle,
Tässäkin asiassa Marskin ajattelu oli muita edellä.
Stallariparan hölynpöly on surkeaa valehtelua ja tavan mukaan täysin asiantuntematonta. Mikähän onneton tarkkispoika on asialla?
Luonnollisesti yksinkertaisen sotapäällikön ja kaksinkertaisen valtiopäämiehen yliarvostaminen naurattaa ketä tahansa täysipäistä ja arvostelukykyistä historian harrastajaa. Sotapäällikkö ei koskaan kehittänyt ammattitaitoaan hovipellen tallirengin viran hoitamista edellyttämää tietotasoa pidemmälle. Toiset joutuivat sotahommissa paikkaamaan diivailevaa töpeksijää. Valtiopäämiehenä Mannerheim ensimmäisellä kierroksella käänsi takkinsa murhakustaasta ulkomaiden painostuksesta Suomen kansalle minimioikeudet pitkin hampain antavaksi valtiohoitajaksi ja toinen kierros menikin sitten neuvostoliittolaisia voivotellessa ja itseä surkutellessa lähinnä Paasikiven paimentamana.
YYA -asiassa Mannerheim oli niin rähmällään kuin vain vanha hovin tallipoika voi vahvempansa edessä olla. Sopimustekstikin väännettiin oikein venäjäksi, että sitä päästallaria oikein miellyttäisi. On siinä kanssa suoraselkäistä sankariutta oman kansan vuosikymmeniä kestäneen sortamisen jälkeen.
Fasistin harjoittama isänmaallinen valehtelu on naurettavaa ja hölynpöyttäjä on tietenkin vailla minkäänlaisia perusfaktoja historiasta. Luulisi näiden Hitlerjugendien vähitellen poistuvan takavasemmalle luonnollisesti, mutta jostain näitä pölvästejä näköjään nousee sitkeästi hehkuttamaan idoleitaan ja hölmöjä aatteitaan.
valehdella asioista mitään tietämättä.
Hyvin on äärivasemmiston aivopesu raukkaan tehonnut.
Mannerheim kunnostautui mm. rintamakomentajana 1. Msodassa yleten kenraaliluutnantiksi ja armeijan suuruisen sotatoimiryhmän komentajaksi. Kolmen vuoden rintamapalvelu komentajana antoi moninkertaisen osaamisen sotakorkeaan verrattuna.
Vapaussodassa hän loi voittoisan armeijan tyhjästä.
Valtionhoitajana Mannerheim siirsi Suomen länsimaisten demokratioiden joukkoon.
Talvisodan ylipäälliköksi M. valmistautui kahdeksan vuotta perehtyen sotatekniikan ja taktiikan kehitykseen sekä mm uuteen joukkojen perustamisjärjestelmään..
Talvisodan ylipäällikkönä Mannerheim nousi maailmanmaineeseen ja kansakunnan ehdottomaksi auktoriteetiksi.
Jatkosodan rauhantekijänä Mannerheim oli ainoa mahdollinen.
YYA-sopimuksen kehittelijänä M. osoitti kaukonäköisyyttä, vaikka ei sittemmin siitä ollut täysin vakuuttunut.
On sinänsä mielenkiintoista havaita, miten innokasta ja asiantuntematonta stallarien valehtelu Mannerheimista on.
Kannattaisiko perehtyä edes historian perusasioihin epätoivoisen valehtelun sijasta?
on Suomen historian ykkösmies. Stallarien valeet eivät asiaa muuta miksikään.
Historiantuntemuksella ei klenkan kannata kehuskella. Oikeiston harhaiset unelmoinnit eivät kuitenkaan hokemalla tosiksi muutu. Valehtelu on täysin läpinäkyvää.
Keisarillisella Venäjällä edettiin sotilasuralla hovikieroilun kautta. Sotakorkeakoulutuksen puuttuminen ja siitä huolimatta kenraalikuntaan pääsy on Mannerheimin kohdalla tästä osoitus. Tuloksetkin puhuvat puolestaan. Hevosmies ei voittanut yhtään muuta sotaa kuin kotiottelun ja senkin vasta Saksan avulla.
Sisällissodassa murhakustaa uikutti senaatilta maan julistamista sotatilaan päästäkseen ylimmäksi johtajaksi. Onneksi Sianpää ei antanut asiassa periksi. Turhautunut lonely rider tapatti Suomen kansaa lainvastaisilla määräyksillä eikä sellainen rikosten tehtailu osoita mitään sotilastaitoa. Saksaa tarvittiin porvarikaartin avuksi kansan murhaamisessa, joten sekään ei herra hevosmieheltä lopulta sujunut mainittavasti.
Valtiohoitajana Mannerheim joutui nöyrtymään läntisten sivistysvaltioiden painostukseen ja lopettamaan Suomen kansan murhaamisen ja sortamisen sekä unelmoimisen harvainvaltaisesta monarkiasta. Aloite tuli ulkomailta, ei Mannerheimilta niin kuin klenkka antaa ymmärtää.
Mannerheimin äly ei koskaan riittänyt modernien sotatekniikoiden ja taktiikoiden omaksumiseen eikä siihen riittänyt aikakaan kun piti kiireellä diivailla mm. uhkailemalla erolla ellei asiat sujuneet aina ja kaikessa herra hovihevostelijan mielen mukaan.
Sota-aikana Mannerheim oli ainoastaan oikeistolaisten sankari, ei koskaan Suomen työtätekevän kansan idoli. Isoin tuhnu pääsi omien sotilaiden murhauttamispiikissä jatkosodan loppuvaiheessa herra Isoherran suostumuksella ennen kuin natsisaksalaiset ja natsisuomalaiset nitistettiin liittoutuneiden toimesta.
Sodan jälkeen Mannerheim surkutteli kohtaloaan kun joutui matelemaan venäläisten edessä mutta takki kääntyi näppärästi Neuvostoliiton myötäilijäksi niin kuin sisällissodankin jälkeen murhakustaasta valtiohoitajaksi. YYA -sopimuksen luonnostelu on tästä mainio esimerkki. Oikeaan kansaan kuuluneet geneettisesti terveet poliitikot koittivat pitää ruikuttavaa marsalkkaa edes jonkinlaisessa ryhdissä. Liittoutuneet yhdessä pakottivat oikeistolaiset antamaan Suomen kansalle sille kuuluvat poliittiset oikeudet ja sotakorvausvaatimukset teollistivat entisen takapajuisen lahtareiden johtaman Suomen.
Uusnatsien valehtelu Mannerheimista herättää lähinnä myötähäpeää ja paljastaa yleissivistykseenkin kuuluvan todellisuudentajuisen historiakäsityksen täydellisen puuttumisen. Kirja vaan käteen ennen tänne kirjoittelua ja kannattaa aloittaa Juhani Suomen tuoreesta Mannerheim -kirjasta. Seuraavaksi kannattaa tutustua Martti Ahdin tuotantoon.
Mannerheim kunnostautui Japanin sodassa ja sai kentällä ylennyksen everstiksi.
Rykmentin saaminen siirtyi Aasian ratsastuksen takia.
Kenraaliksi M. ylennettiin, koska henkikaartin rykmenttien komentajat olivat kenraaleita. Vaatimuksena ei ollut sotakorkeakoulua.
Vapaussodassa M. määrättiin hallituksen joukkojen komentajaksi tehtävään ylivoimaisesti parhaana. Hän johti sotaa taitavasti ja päättävästi lopulliseen voittoon asti.
Valtionhoitajana M. johti Suomen länsimaisten demokratioiden joukkoon. Ulkovaltoja ei siihen tarvittu.
Puolustusneuvoston pj:na M. perehtyi tarkasti sotatekniikan ja taktiikan kehitykseen sekä pyrki hankkimaan Suomelle ajanmukaista kalustoa.
Sotien aikana M. oli ehdoton auktoriteetti ja kansallissankari. Työväen kannatusta osoitti mm. hänen työväeltä saamansa 80 000 nimen onnitteluadressi 4.6. 42.
Mitään omien sotilaiden murhauttamista ei ole tapahtunut. Turha valehdella.
Sodan jälkeen M. oli aika lailla loppuun palanut. Hän ei hallinnut sisäpolitiikan kiemuroita, eikä edes halunnut niihin perehtyä.
Ulkopoliittisen tilannetajunsa hän osoitti ryhtymällä ensimmäisenä ajattelemaan uuden tilanteen turvallisuuspoliittisia vaatimuksia.
Sinun kaltaistesi surkuteltavien valehtelijoiden kannattaisi opiskella edes Marskia koskevat perusasiat.
Nyt jäät valehtelussa kiinni joka kohdassa.
Et herätä edes myötähäpeää. Olet täysin kieroutunut tyyppi.
Mannerheimin ylennykset Venäjällä liittyivät täysin hovipellen hommiin, ei menestymiseen sotatoimissa. Hovipojat ei tarvitse sotakorkeakouluja, se pitää paikkansa. Ei rintamalla mitään henkikaarteja tarvittu, enintään piti kyylätä ja ilmiantaa keisarin hoville mahdollisia kumoushankkeita.
Sisällissodan Mannerheim voitti saksalaisten avulla, ei omasta ansiostaan. Oman kansan murhauttaminen oli saastainen teko, murhakustaan maine on ansaittu. Lahtaaminen loppui vasta ulkomaiden painostuksesta, ei Mannerheimin tai muiden porvaripoliitikkojen aloitteesta. Ulkovallat olivat Suomen demokratisoinnissa avainasemassa. Siinä Mannerheimin oli nöyrästi toteltava.
Sotakorkeakoulutusta Suomessa oli saatavilla vuodesta 1924. Mannerheim olisi hyvin voinut käydä koulun niin halutessaan. Hovitallipojan koulutuksella ei 1930 -luvun sotatekniikan ja taktiikan kehityksestä ymmärretty mitään, joten mitään todellista panosta Mannerheim ei kouluttamattomana voinut antaa niihinkään asioihin. Puolustusneuvoston puheenjohtajana Mannerheim diivaili ja uhkaili erolla. Herra piti tästä kaikesta palkita oikein sotamarsalkan arvolla vaikka elettiin tasavallassa.
Sodan aikana porvarilliset kapiaiset Mannerheimin avulla ketkuilivat työväenluokkaan kuuluneiden sotilaiden lahtauksia. Tosiasioita on turha kiistää, touhu päättyi taas kerran siihen, että ulkomaiden takia lahtaaminen oli pakko lopettaa. Sama kaava kuin sisällissodan jälkeenkin.
Vielä piti Mannerheimin sodan päätyttyä jäädä roikkumaan presidentin virkaan vaikka kykyjen lisäksi nyt hyytyi jo voimatkin. Tilannetajua osoitti lähinnä ruikuttelu ja oman tilanteen surkuttelu. Paasikiveäkin hävetti ja harmitti aatetoverin akkamaisuus.
Ei ole näköjään omaksuttu Martti Ahdin ja Juhani Suomen tuotantoa ja silti pitää tulla tänne kirjoittelemaan roskaa. Ei taida patologisesti valehteleva klenkka osata edes lukea muuta kuin sarjakuvia.
Rytin mukaan marsalkka sanoi ”ei olevansa tarpeeksi strategi voidakseen sanoa, tulevatko venäläiset hyökkäämään juuri Karjalan kannaksella.” Ylipäälliköltä olisi voinut odottaa hieman toisenlaista vastausta. Ärtyikö hän, kun siviili uskalsi neuvoa häntä sodan johtamisessa? Oliko hänen tyydyttävä vain hienovaraiseen näpäytykseen, kun neuvoja sattui olemaan presidentti?
Risto Rytin tapoihin kuului sanoa suoraan mutta kohteliaasti mitä ajatteli riippumatta siitä, kenen kanssa hän keskusteli. Niinpä hän jatkoi: ”Minä en ole lainkaan strategi, mutta pidän silti monestakin syystä todennäköisenä, että venäläisten päähyökkäys tapahtuu juuri Karjalan kannaksella, jos he hyökkäämään rupeavat.”
Mannerheim sietänyt minkäänlaista poliitikkojen puuttumista sotilasasioihin. Lisäksi Ryti osui arkaan paikkaan, sillä Päämajassa oli tehty useita esityksiä Kannaksen vahvistamiseksi.
Tosin Mannerheim oli siirtänyt sinne jo lisäjoukkoja ja järjestellyt puolustusta muutenkin.
Itä-Karjala oli suuri strateginen virhe. Marski ei voinut sitä myöntää.
Hänellä oli Rytin kanssa yhteinen, merkillinen kuvitelma Itä-Karjalasta jonkinlaisena panttina rauhanneuvotteluissa. Siitä luopumalla voitaisiin pitää Viipuri. Se oli täysin epärealistinen kuvitelma.
Hän uskoi myös olevan mahdollista siirtää joukkoja, vaikka hyökkäys Kannaksella alkaisi.
vaikka veitsen terällä oltiin.
"Hän uskoi myös olevan mahdollista siirtää joukkoja, vaikka hyökkäys Kannaksella alkaisi."
joukkojen siirrot heti 10.6. käskemällä Kannakselle 3. Prikaatin Sallasta ja 4. Divisioonan Aunuksesta.
Eiköhän aloite tullut tässäkin asiassa niiltä ihan oikeilta asiantuntijoilta, joita onneksi niitäkin hovipellen tukena päämajassa oli. Mraski vaan piti omaa pikku hovia ja teetti työt toisilla.
päätökset. Alaiset tietysti tekivät ehdotuksia. Marski otti ne huomioon vain, jos ne olivat samansuuntaisia hänen omien ajatustensa kanssa.
Marski johti sotaa. Hän piti päätöksenteon itsellään jopa liiankin tarkasti.
Mitään hovia ei ollut kuin kateellisten puheissa.
Eihän sillä riittäneet kyvyt edes oikolukijaksi. Äijä oli pihalla sodankäynnistä yhtä pahasti kuin yhteiskunnan sosiaalisten muutosten tarpeesta.
Se on helppo uskoa, että huomioon otettiin todellisten asiantuntijoiden ehdotuksista huomioon vain ne, jotka olivat samansuuntaisia omien ajatusten kanssa. Lopputuloskin oli sitten sitä myöden selvä.
Ei ole kenelläkään vähäisintäkään syytä olla kateellinen aatelisreliikille, joka ei tajunnut ajoissa vetäytyä takavasemmalle.
pätevä sodanjohtaja. Kokemusta oli kertynyt viitisen vuotta.
Hänellä oli puutteensa niin kuin kaikilla. Eräs oli se, että hän ei halunnut tehdä päätöksiä ennakoinnin varassa, vaan vasta tilanteen niin vaatiessa. Siksi hän vain harvoin noudatti alaistensa neuvoja.
Hänen oli hyvin vaikea myöntää, että hyökkäys Itä-Karjalaan oli ollut paha strateginen virhe, vaikka sillä aikanaan oli suuri kannatus.
Viidenkymmenen vuoden aikana iso osa ajasta oli mennyt hovitallipoikana ja Suomen suurimpana diivana. Ei pelle käynyt edes sotakorkeakoulua vaikka Suomessakin olisi vielä ehtinyt.
Puutteita oli paljon muitakin kuin hitaus. Pahin oli itsekritiikin puute. Se on diivailijoiden yleisin puute.
kaikkea ratsuväkiupseeri ja menestyksekäs rintamakomentaja.
Venäjällä palvellusta 30 vuodesta hän oli kuusi hovitallihallinnossa vastuullaan valjakko-osaston noin tuhat hevosta kaikkine ajopeleineen ja satoja ihmisiä.
Hänen työpaikkansa oli talleilla, ei hovissa. Lisäksi hän kiersi Euroopan huippusiittoloita ostamassa uusia hevosia.
Hän oli koko ajan ratsuväen upseeriluettelossa ja sai mm. ylennyksen aliratsumestariksi.
Ennen maailmansotaa hän oli kuusi vuotta joukko-osaston ja yhtymän komentajana Puolassa.
Mannerheim kävi sotakorkeakoulunsa toimimalla itärintamalla kolme vuotta yhtymän komentajana. Sitä oppia ei saa mistään sotakoulusta.
Vapaussodan ylipäällikkönä Marskista tuli valkoinen kenraali. Talvisodan ylipäällikkönä hänestä tuli kansallissankari, jolle ei löydy vertaa.
"Puutteita oli paljon muitakin kuin hitaus. Pahin oli itsekritiikin puute. Se on diivailijoiden yleisin puute."
Marskin oli usein vaikea tehdä päätöksiä. Se johtui siitä, että hän tunsi vastuunsa ja tiesi, että väärä päätös saattoi olla hyvin kohtalokas. Siksi hän saattoi usein muuttaa päätöksiään tai toisaalta roikkua niissä kiinni.
Marskilla oli erittäin voimakas itsekritiikki. Sitä vain ei voinut näyttää ulospäin, sillä ylipäällikön oli luotava itsestään järkkymätön vaikutelma. Eihän se aina onnistunut.
Hevosmies Mannerheim oli, osaaminen sotilasalalla oli Suomen tarpeisiin jo auttamattomasti vanhentunut ja uralla eteneminen hovin tallipoikana ei vakuuta ketään kriittistä historiantutkijaa.
Kentällä diivailu pätevämpien alaisten riesana ja alaisten osaamisen hyväksikäyttäminen ei ollut mitään sotakorkeakoulun käymistä. Jos ei ole teoreettista osaamista, ei voi olla käytännönkään ammattitaitoa, ei varsinkaan ye-upseerina.
Sisällissodassa murhakustaasta tuli kenraali sen vuoksi kun hän sitä itse senaatilta kerjäsi. Pikemminkin hevosmies oli vihreä kenraali sillä hän kadehti niin kovasti v. der Goltzia ja halusi ehdottomasti olla tätä ylempi, neiti kun oli. Talvisodassa Mannerheimia paimensi oikeat sotakoulut käyneet upseerit, joille heillekin Mannerheim kiukutteli ja diivaili. Sota hävittiin. Mitä sankaruutta se sellainen muka on?
Miten se kova vastuu ilmeni? Äijähän uhkaili eroamisella ja silti tyrkyttäytyi aina päällikköhommiin.
Miten niin oli erittäin voimakas itsekritiikki? Mistä sen tiedät jos kerran se edes näkynyt edes ulospäin? Juttelitteko asiasta joskus leirinuotiolla?
vastuunsa jatkamalla tehtävässään vanhuudesta ja sairaudesta huolimatta.
Hän otti myös presidentin tehtävät vastaan johtaakseen maan pois sodasta.
Itsekritiikki näkyy mm. hänen kirjeistään sukulaisilleen sekä keskusteluista eräiden alaisten mm. Heinrichsin kansa.
Olet todella tietämätön, mutta muutenhan et voisi tuota hölynpölyä työntääkään.
Mannerheim oli Suomeen tullessaan ennen kaikkea kokenut rauhan ajan joukko-osastojen ( 6 vuotta) ja rintamayhtymien ( 3 vuotta) komentaja. Suomessa ei kellään ollut läheskään vastaavaa kokemusta.
Hallituksen joukkojen ylipäällikkö hänestä tuli, kun kenraali Charpenter luopui.
Mannerheim vaati Goltzin alaisekseen, koska oli ylipäällikkö ja Goltz yhden yhtymän komentaja. Senaatti ylensi M:n vakuudeksi ratsuväenkenraaliksi.
Talvisodassa Mannerheim osoittautui erityisen päteväksi sotapäälliköksi, jonka ansiot tunnustettiin mm. Englannissa ja Saksassa ja itse asiassa maailmanlaajuisesti.
Ei siinä mikään valehtelu auta.
"Sota hävittiin. Mitä sankaruutta se sellainen muka on?"
Taisteltiin yksin suurvaltaa vastaan ja itsenäisyys säilyi paljolti Mannerheimin ansiosta. Kansa yhdistyi hänen taakseen. Kellään suomalaisella ei ole ollut sellaista auktoriteettia kuin Mannerheimilla Talvisodan jälkeen.
Hän johti menestyksellä Venäjän armeijassa lopulta armeijakuntaa. Hän ei hävinnyt yhtään taistelua johon otti osaa.
Onko yllätys jämästallari?
Vastuuta kannetaan kieltäytymästä tehtävistä, joihin ei kyvyt tai voimat riitä.
Väitetystä itsekritiikistä kertovat siis hevosmiestä puolustelevat sukulaiset ja omien sotilaiden teloituttamista vouhottanut Heinrichs, joka oli hysteerinen Mannerheim -fani. Ei siis ensimmäistäkään puolueettomasti verifioitavaa lähdettä. Olet todella tyhmä ja lähdekritiikkiin kykenemätön, mutta muutenhan et voisi tuollaista soopaa tänne suoltaakaan.
Mannerheim oli sotakorkeakoulua käymättömänä hovin ja aateliston politrukki rintamajoukoissa, ei mikään pätevä upseeri. Mitähän Suomessa sellaisella kokemuksellakin tehtiin? Lahdattiin omia kansalaisia.
Mannerheim aneli turhamaisena miehenä itselleen kenraaliylennystä. Ei se ylennys tullut mitään vakuudeksi vaan Mannerheimin omasta pyynnöstä. Aika naurettavaa, pitäisiköhän itsekin anella ylennystä presidentiltä.
Mitä erinomaista Mannerheim sai ammattisotilaana aikaan talvisodassa? Tunnustus ulkomailla oli Neuvostoliiton vastustamista ja tukea Suomelle, ei hevosmiehen ihailua. Eikä Mannerheimia Suomessa ihailleet muut kuin porvarilliset piirit eikä heistäkään suinkaan kaikki, esim. Paasikivi. Suomi tuli talvisodassa kenties jonkun mielestä hyväksi kakkoseksi, mutta totuus on se, että sota hävittiin. Mannerheim oli ammattitaitoisille sotilaille päämajassa pelkkä rasite.
Ei siinä valehtelu ja asioiden vääristely auta. Luovuta jo, teet itsesi vaan koko ajan naurettavammaksi.
Aatelispoika Mannerheimilla ei ollut sotakorkeakoulutusta ja silti toimi armeijakuntatasolla harvainvaltaisen yhteiskunnan sotavoimissa. Mikähän mahtoi olla ylennysperuste ja varsinainen tehtävä siellä armeijakunnassa? Millaisen ammatillisen panoksen kouluttamaton hovitallimies antoi sotatoimissa esikuntahommissa?
Onko oivalluskyky todellakin noin huono, retardifasisti?
Jos Mannerheim oli niin ylivoimainen kuin klenkka väittää, miksi hänen nöyrästi palvelemansa Venäjän keisarillinen hovi ja myöhemmin Hitlerin Saksa kuitenkin luhistuivat? Missä oli Mannerheimin panos?
Oletko se sama neuvostoliiton ihailija..?
Mannerheim kelpuutti 1. luokan Mannerheim-ristin ritariksi itsensä lisäksi vain Heinrichsin. Sillä saattoi olla jotain vaikutusta muisteluksiin.
Mannergeim olikin enemmän venäläinen kuin suomalainen. Sinne Pietariinhan se kaipaili vielä -40 luvullakin niin ettei edes halunnut hävittää kaupunkia sakemannien kanssa.
Jotenkin vaan naurattaa tämän Mannergeimin jatkuva ihailu Suomessa.
Pelottaako totuus?
Mannerheim kunnostautui rintamakomentajana edeten prikaatinkomentajasta jopa armeijan suuruisen ryhmän johtoon. Hänet palkittiin korkeilla kunniamerkeillä ja Venäjän väliaikainen hallitus ylensi hänet kenraaliluutnantiksi.
Suomessa 1918 Mannerheim johti erityisellä taidolla valkoisen armeijan perustamisen ja taistelun. Esimerkiksi ruotsalaiset ja saksalaiset upseerit antoivat hänelle täyden tunnustuksen pätevyydestä.
"Mannerheim aneli turhamaisena miehenä itselleen kenraaliylennystä. Ei se ylennys tullut mitään vakuudeksi vaan Mannerheimin omasta pyynnöstä. Aika naurettavaa, pitäisiköhän itsekin anella ylennystä presidentiltä."
Valehtelet taas. Mannerheim ei milloinkaan anellut ylennyksiä. Hän ansaitsi ne suorituksillaan. Presidentiltä hän sai vain marsalkka- ja Suomen marsalkka-nimitykset.
Mannerheimin johdolla saadut Talvisodan torjuntavoitot herättivät maailman huomion ja auttamishalun. Ilman niitä Suomen puolustus olisi luhistunut.
Sekö sinua edelleen harmittaa?
"Mannerheim oli ammattitaitoisille sotilaille päämajassa pelkkä rasite."
Ylipäällikkö oli se, joka Päämajassa kantoi vastuun ja teki päätökset.
"Eikä Mannerheimia Suomessa ihailleet muut kuin porvarilliset piirit eikä heistäkään suinkaan kaikki, esim. Paasikivi. "
Mannerheim oli ja on edelleen koko kansan sankari lukuun ottamatta sinun kaltaisiasi valehtelijoita ja maanpettureita. Paasikivi nimenomaan totesi Mannerheimin sotilaana jo ennen Talvisotaa muita päätään pitemmäksi ja vaati tätä ryhtymään presidentiksi 1944.
Voisit edes alustavasti perehtyä historiaan. Nyt valehtelet aivan säälittävällä tasolla.
syntyy koulutuksen lisäksi tehtävien hoitamisesta.
Mannerheim toimi Japanin sodassa rykmentin komentajan apulaisena ja kunnostautui eversti-ylennyksen arvoisesti.
Hän kunnostautui joukko-osaston komentajana ja kouluttajana 1909-14 ja rintamakomentajana 1914-17. Kuvaavaa on, että Venäjän tunnetuin kenraali eli Brusilov halusi hänet oman entisen divisioonansa komentajaksi.
Mannerheimia arvostettiin taitavana ja kovaotteisena ratsuväkikomentajana. Hänen arvovaltaansa ei kukaan asettanut kyseenalaiseksi. Komentaja ei tee esikuntatöitä, vaan antaa tehtävät esikunnalle.
On aivan turha valehdella, kun kymmenet tutkijat todistavat toista.
suomenruotsalainen.
Pietarissa hän asui 1887-1903 eli 16 vuotta, siis puolet Venäjän ajastaan. Siitäkin meni vuosi Puolassa.
Pietariin M. tuskin kaipaili vuoden 1919 jälkeen.
on väittänyt Mannerheimia ylivoimaiseksi? Olen vain oikonut valeita. Onko se vaikea kestää?
"Jos Mannerheim oli niin ylivoimainen kuin klenkka väittää, miksi hänen nöyrästi palvelemansa Venäjän keisarillinen hovi ja myöhemmin Hitlerin Saksa kuitenkin luhistuivat? Missä oli Mannerheimin panos?"
Mannerheim ei palvellut Venäjän hovissa, vaan armeijassa muutaman vuoden hovitallihallinnon vaihetta lukuun ottamatta.
Hitlerin Saksaa hän ei palvellut koskaan.
Mannerheimin panos oli suuri Suomen itsenäisyyden säilymisessä. Sehän tässä tuntuu valehtelijoita riipovan.
kertovat kaikki elämäkerturit ja useimmat läheiset alaiset.
Heinrichs suhtautui Mannerheimiin hyvinkin kriittisesti, kuten hänen Mannerheim-elämäkertansa ja Turtolan hänestä laatima elämäkerta osittavat.
"Mannerheim kelpuutti 1. luokan Mannerheim-ristin ritariksi itsensä lisäksi vain Heinrichsin. Sillä saattoi olla jotain vaikutusta muisteluksiin."
Turha valehdella. Mannerheimille ristin myönsi presidentti Ryti. Heinrichsille sen myönsi Marski.
Muistelmien kirjoittamisessa pääavustaja oli eversti Paasonen. Heinrichsin osuus oli melko vähäinen ja supistui joihinkin sotatoimiin.
väittänyt ketään riipovan Suomen itsenäisyyden säilyttäminen?
Mannerheim oli tsaarin ja Hiterin vasalli. Molemmille tuli loppu eikä Mannerheimista ollut pelastajaksi.
Eikös se sama Mannerheim yrittänyt saada Suomen talonpoikaisarmeijaa höökimään Pietariin Venäjän valkoisten avuksi? Eikös se sama Mannerheim jättänyt Leningradin hävittämisen saksalaisille?
Ei ole osaamista jos ei ole ensin opintoihin perustuvaa taitoa. Mannerheimin nimitykset ja ylennykset eivät perustuneet osaamiseen vaan hovikieroiluihin. Brusilovit saattoivat tarvita itselleen politrukkia ja jos vielä oli hienosteltu samoissa piireissä, kaverin uraa yritettiin tietenkin edistää. Se ei kuitenkaan todista mistään ammattitaidosta.
Mannerheimin arvovaltaa ei saanut kyseenalaistaa, sillä hän oli siitä suorastaan akkamaisen pikkutarkka. Aiheellinenkin arvostelu aikaansai heti suuren diivan kiukuttelut. Sellaista oppii vain hovintyttökouluissa.
Komentajan täytyy ymmärtää esikuntatöitä, jotta voi antaa tehtäviä esikunnalle. Jos kerran tekee päätöksiä, täydellinen asiantuntemattomuus johtaa katastrofeihin, esimerkiksi tappioihin sodissa kuten on nähty.
On aivan turha valehdella, tulokset puhuvat puolestaan.
Klenkka se tässä pelkää totuutta ja jatkaa näköjään valehteluaan.
Mannerheimin eteneminen uralla perustui hovisuhteisiin ja yhteisiin intresseihin Venäjän porvaripiirien kanssa. Ei kouluttamaton voi edetä urallaan todellisilla ansioillaan, sillä menestys seuraa vain ammattitaitoisen työtä. Kaverit kyllä koristelee mielellään toistensa rintamuksia mitaleilla hoveissa varsinkin. Se ei vielä todista osaamisesta mitään.
Samanmieliset kapiaiset varmasti ylistelivät Mannerheimia, osa varmasti muutenkin kuin kohteliaisuuttaan, mutta vähäisiä olivat Mannerheimin aikaansaannokset Suomessakin. Saksalaiset tarvittiin sisällissodan voittamiseen ja omien kansalaisten lahtaaminen ei ole mitään todellista sankarillisuutta. Vielä vähemmän sankaruutta oli kenraaliylennyksen ruikuttaminen senaatilta. Aloite asiassa ei tullut senaatilta vaan hevosmieheltä itseltään. Klenkka valehteli taas tämänkin asian.
Kuka on missään sanonut, että Suomen puolustuksen luhistumatta jääminen harmittaa ketään? Taitaa klenkka paljastaa vaan sisäistä stallariaan. Kiiltokuvamarsalkkana oleminen ei todista mitään todellisesta ammattitaidosta eikä selitä naurettavaa diivailua ja turhamaista marsalkkaleikkiä. Länsimaissa Suomea enemmänkin säälittiin ja Neuvostoliittoa inhottiin. Mannerheimin erinomaisuudesta tässä myötätunnon osoittamisessa ei ollut kyse.
Ongelma onkin juuri siinä, että Mannerheim teki päätöksiä siellä Päämajassa. Jos niitä olisi tehnyt joku joka todella olisi kantanut vastuun tekemisistään, lopputulos olisi voinut olla parempi. Hovidiiva II MS:ssa oli enemmänkin klovni kuin ammattisotilas.
Missä muka väitetään, että Mannerheim olisi ollut koko kansan sankari? Paasikivi nimenomaan totesi Mannerheimin toistuvasti ruikuttelijaksi ja häpesi tämän voivotteluja. Sankari Mannerheim on vain imbesilleille Lappeenrannan koirakoulun hädin tuskin suorittaneille valehtelijavääpeleille, joiden vääristynyt historiakäsitys on vain yksi lukuisista kieroutumista.
Historian perusteetkin on klenkalta kateissa. Voisikohan joku vaikka antaa hänelle tukiopetusta aluksi vaikkapa Suomen Mannerheim- tutkimuksesta, Durovin kirjasta Ordena Rossii ja Ahdin kirjasta Salaliiton ääriviivat. Lukeminen kannattaa aina.
Miten muka elämänkerturit ja useimmat alaiset voisivat kertoa itsekritiikistä, jota ei ollut ja joka ei ilmennyt käytännössä mitenkään? Diivaileva ja erolla uhkaileva hevosmies ei kuullosta mitenkään itsekriittiseltä. Väite itsekriittisyydestä Mannerheimin kohdalla on aivan absurdi.
Kukahan se oli todella aloitteellinen Mannerheim-ristin 1. luokan prenikan antamisesta Mannerheimille? Ettei vaan olisi ollut sama mies, joka vonkui kenraalinarvoa itselleen senaatilta v. 1918. On itsestään selvää, että 1. luokan Mannerheim-ristin ritariksi pääsi vain Mannerheimin omat suosikit ja niistä ensimmäinen tietenkin herra isoherra marsalkka itse. Peilistä löytyi paras ja rakkain ystävä.
Tunsiko muka Paasonen Mannerheimin paremmin kuin Heinrichs? Klenkan väitteet menevät koko ajan hassunkurisemmiksi.
Mannerheim oli Venäjän armeijan upseeri. Ei hän ollut vasalli sen enempää kuin muutkaan.
Hitlerin vasalli hän ei ollut koskaan.
Kummankaan pelastaminen ei myöskään koskaan ollut Mannerheimin agendana.
Mannerheim teki työtä Suomen itsenäisyyden puolesta. Valehtelu Mannerheimista todistaa itsenäisyyden harmittavan valehtelijoita.
Mannerheim oli kerrassaan perussuomalainen sankari. Suomenruotsalainen, joka viihtyi Venäjän hovipiireissä. Myöhemmin piti juosta Portugalissa ja Sveitsissä kun voimat ei riittäneet Suomessa olemiseen.
Miten se Mannerheimin suomalaisuus oikein ilmeni?
Mannerheim palveli niin tsaarin kuin Hitlerinkin asiaa. Jos sitä teki muutkin, se ei tee Mannerheimista yhtään vähempää vasallia. Kieroilu tällä asialla on aivan turhaa.
Miten muka totuuden paljastaminen Mannerheimista liittyy siihen, että Suomen itsenäisyys harmittaisi jotakuta. Klenkka valehteli taas tämänkin asian, kuten aina.
työssä. Opinnot eivät ole välttämättömiä. Mannerheim yleni osoitetun pätevyyden ja sodassa ansioitumisen kautta.
Hän ei missään vaiheessa toiminut varsinaisissa hovitehtävissä. Hovitallihallinnossakin hän teki paljolti samoja töitä kuin upseerina. Valitsi ja koulutti hevosia ja kuskeja sekä piti ne toimintavalmiudessa.
Mannerheim halusi aina alaisiltaan rehellisen mielipiteen. Sitä hän arvosti enemmän kuin myötäilyä, kuten hän usein toi esille.
"Komentajan täytyy ymmärtää esikuntatöitä, jotta voi antaa tehtäviä esikunnalle."
Tietysti Mannerheim ymmärsi esikuntatyötä. Hänellä oli joukko-osaston esikunta käytössään vuodesta 1909 alkaen. Se kasvoi ylenemisen myötä.
Suomessa hänen työvälineenään oli -18 Päämaja, sitten puolustusneuvoston pj:na osa yleisesikuntaa ja sodan aikana taas Päämaja.
Kyllä hän osasi esikuntansa työllistää.
Valehtelet täydellä asiantuntemattomuudella.
Niin sitä pitää.
ei tee niitä tosiksi. Valehtelija tietysti alkaa niihin itse uskoa.
Mannerheimin uran perusteet ja hänen ylenemisensä on selvitetty lukemattomat kerrat. Se löytyy esimerkiksi elämäkerroista, joita on kymmenittäin.
Kerrohan, mihin tuolla valehtelulla pyrit? Ei Mannerheimin tekemiset siitä miksikään muutu.
perustuu hänen ainutlaatuiseen panokseensa Suomen itsenäisyyden hyväksi.
Vain itsenäisyyden vastustaja voi mustamaalata Mannerheimia ja samalla koko Suomen kansan työtä ja taistelua itsenäisyyden hyväksi.
Palstan höpöpoikien historiatiedot ovat suoraan äärivasemmiston propagandateksteistä.
Mannerheim toimi kolmasti ylipäällikkönä ja kahdesti valtion päämiehenä.
Siihen sisältyy aika paljon suomalaisuutta, vaikka sitä voi olla typerysten vaikea ymmärtää.
Mannerheim oli suomalaisten maanpuolustustahdon symboli.
Hovipiireissähän Mannerheim ei Venäjällä toiminut, vaan ratsuväen upseerina.
Portugalissa ja Sveitsissä hän kävi vanhoilla päivillään lääkärien määräyksestä.
Ei tekemällä opi jos ei ole hajuakaan siitä mitä pitäisi tehdä. Sen vuoksi pitää käydä koulut ja suorittaa tutkinnot, että sen jälkeen voi syventää koulusta saatua osaamista käytännöllä. Mannerheimilla ei ollut sotatoimissa mitään maininnan arvoista menestystä. Venäjä otti turpaan Japanilta ja Saksalta. Venäjän armeijan johtotehtävissä olisi tarvittu muutakin osaamista kuin hevosten valintaa ja kouluttamista ja hovissa niiailua.
Miten se Mannerheim muka arvosti rehellistä mielipidettä kun turhamaisesti loukkaantui kun joku kyseenalaisti herra Isoherran arvovallan? Klenkka sekoaa jo omiin valheisiin pahemmin kuin housuihinsa.
Miten se Mannerheim muka ymmärsi esikuntatyötä kun ei ollut käynyt sotakorkeakouluakaan? Se, että Mannerheim oli suhteilla päässyt keikaroimaan tehtävissä, joihin kyvyt eivät mitenkään riittäneet, ei todista mitenkään siitä, että Mannerheim olisi ymmärtänyt esikuntatyöstä tuon taivaallista. Siksi hommat menikin päin mäntyä kaikissa sodissa paitsi sisällissodassa kun vastus oli niin heikko.
Klenkka itse valehtelee, jää kiinni valheistaan ja kiukuttelee niin kuin idolinsa Mannerheim. Siinä meillä sankarit, marsalkka ja vääpeli.
Mitähän järkeä siinä sitten on suoltaa valeoita kun klenkka ei niihin kerran usko itsekään.
Mannerheim oli aatelispoika, joka sai sukutaustansa ja hovisuhteiden ansiosta tehtäviä, joihin hänen kykynsä eivät riittäneet. Siinä oli Mannerheimin elämän suuri linja, tupeksinta toisensa jälkeen. Kun herra Isoherra oli vielä tärkeilevä diiva eikä hankkinut mahdollisuuksista huolimatta itselleen asianmukaista koulutusta, sellaisen pellen ihailu 2010 -luvulla on naurettavaa. Naurettavuus tuplaantuu kun joku vääpeli valehtelee itsestään selviä asioita hullunkiilto silmissä asennossa jäpittäen.
Mitä ihmeen ainutlaatuista Mannerheim muka sai itse aikaan Suomen itsenäisyyden hyväksi? Itsenäisyyden julistuksen sai aikaan senaatti, kansanvallan sai aikaan ulkomaat ja itsenäisyyttä puolusti oikeat sotilaat herra Isoherran ratsastellessa ja pitäessä hoviaan Mikkelissä. Etuoikeutetun tärkeilijän yliarvostuksen kyseenalaistamisella ei ole mitään tekemistä Suomen itsenäisyyden kannattamisen tai vastustamisen kanssa. Mannerheim ei edustanut Suomen kansaa, jota hevosmies halusi lahdata ja nöyryyttää jos siihen läntisiltä sivistysmailta vaan suinkin mahdollisuuden sai.
Palstan valehtelijavääpelin hevosmiessadut ovat suoraan uusfasistien satukirjoista, joihin ei usko muut kuin sairaat ja hölmöläiset.
Miten Mannerheimin valinta ylipäälliköksi ja valtion päämieheksi liittyy suomalaisuuteen? Valitsivatko oikeat suomalaiset eli Suomen kansa hänet näihin tehtäviin? Oliko esimerkiksi Kustaa Vaasa tai Aleksanteri I myös suomalaisia kun kerran Suomen päälliköitä olivat? Miten joku hovipelletaustan omaava tärkeilijä oli suomalaisten maanpuolustustahdon symboli? Suomalaisuus ja maanpuolustustahto on paljon suurempi asia kuin jonkun Mannerheimin ihailu joissakin todellisuudesta vieraantuneissa piireissä.
Mannerheim oli hovitallipelle eikä mikään ratsuväen sotilas. Edes sotakorkeakoulua ei tarvinnut käydä kun niiaili oikeille henkilöille. Silti tuli ylennyksiä ja prenikoita.
Lämmintä olisi löytynyt muualtakin kuin Portugalista ja Sveitsistä. Taisi tulla lääkärin määräykset samalla tavalla kuin kenraalin arvo senaatilta ja Mannerheim ristin 1. luokka eli omasta pyynnöstä ja kerjäämisestä.
ylipäälliköksi 1918 Suomen senaatti eli laillinen hallitus.
Eduskunta valitsi hänet valtionhoitajaksi joulukuun 12. 1918.
Ylipäälliköksi hänet määräsi tasavallan presidentti perustuslain mukaisesti.
Presidentiksi valinnan suoritti eduskunta lailla.
Mannerheim oli ennen kaikkea ratsuväenupseeri. Hovitallihallinnossakin hän oli upseeriluettelossa. Tehtävä vastasi lähinnä suuren varuskunnan kuljetusupseerin työtä. Mannerheim ei siinä oikein viihtynyt ja suostuikin kenraali Brusilovin esitykseen ryhtyä Upseerien Ratsastuskoulun Mallieskadroonan päälliköksi. Siihen kelpasi vain huippuluokan upseeri.
Mannerheim toimi rauhan ja sodan ajan komentajatehtävissä yhtä mittaa vuodet 1909-1917. Se oli pitkä aika.
Toistelet vanhoja valeita. Ei ne muutu sillä tosiksi.
miksikään kymmenien tutkijoiden selvityksiä.
Yrittäähän aina voi. Tosin tuollaisten höpöpoikien valeita ei kukaan usko.
ei muuta niitä tosiksi.
Höpöpojan kannattaisi perehtyä Mannerheimin tekemisiin jostain hyvästä elämäkerrasta.
Ei taida uskallus riittää?
olivat nuo valinnat tehtäviin. Mannerheim ei ollut poliitikko, joka hakeutuu tehtäviin. Hän oli sotilas, joka valittiin tehtäväänsä siihen sopivana ja pätevänä.
hyvin. Lopussa alkoi ikä jo painaa, mutta jotenkin selvisi loppuun.
Ikäeläkeläisenä jaksoi kuitenkin seurustella 30 vuotta nuoremman kreivittären kanssa.
Tiettävästi oli kyllä ajoittain aivan uuvuksissa.
nuorikkonsa Kirkniemelle saunaankin. Aika veijari.
koskeva fakta löytyy hänen vaiheitaan tutkineiden tiedemiesten kirjoista. Niiden väittäminen perättömiksi osoittaa vain palstan höpöpoikien tietämättömyyttä ja intoa valehdella selvistä asioista.
koskeva tutkimustieto tulee hyödyntää jos totuus kiinnostaa, myös kriittiset tutkimukset. Niistä viimeisin on Juhani Suomen vertaansa vailla oleva Mannerheim -kirja. Siinä tehdyt havainnot lyövät valehtelijoille luun kurkkuun.
Kymmenet kirjoittajat voivat suhtautua Mannerheimiin kritiikittömästi. Oikeat tutkijat eivät sitä tee.
Klenkan ja muiden uusfasistien valeita ei kukaan usko.
Suomen kansa ei Mannerheimia valinnut koskaan. Sen teki aina jokin poliittinen eliitti, lopulta eduskunta. Mannerheim oli turhamainen neiti, joka tyrkyttäytyi aina tehtäviin, joihin hänen kykynsä eivät riittäneet. Ne olisivat riittäneet enintään hevossiittolan vahtimestarin hommiin. Vain patologinen valehtelija väittää toista.
Persaukinen paroni oli Suomen siniverinen Auervaara. Mannerheim vonkasi naisilta rahaa. Sitä vaillehan hän oli aina, vaikka kansankin piti sitä hänelle lahjoittaa.
Ei hoitanut hommiaan hyvin ja hoiti hommansa vain miten kuten loppuun. Valitti, kitisi ja surkutteli kun aatelismiehen täytyy bolsujen kanssa olla tekemisissä. Paasikivikin häpesi ruikuttelijaa.
valinta kaikkiin tehtäviinsä. Hän oli sekä sotapäällikkönä että valtiomiehenä kyvykäs. Historia on sen osoittanut. Jos olisi ollut pätevämpiä ehdokkaita, olisi valinta ollut demokratiassa mahdollinen.
kohtalaisissa varoissa. Hänellä oli eläke ja kansalaislahja. Hän pystyi elämään herrasmiehen lailla, vaikka ei varakas ollutkaan.
Miksi klenkka sitten valehtelee? Sellainen hyvä elämänkerta voisi näin aluksi olla tuore Juhani Suomen tutkimus.
Demokratiassa pätevämpiä olisi valittukin. Silloin demokratia ei toiminut eikä kansa koskaan valinnut Mannerheimia mihinkään tehtävään.
ylipäälliköksi, valtionhoitajaksi ja presidentiksi täysin lakien mukaan. Demokratia toimi.
Mannerheim ei ollut koskaan vaaleissa ehdokkaana, joten kukaan ei tiedä, miten kansa olisi valinnut. Hän ei ollut poliitikko, eikä hänellä ollut takanaan poliittista puoluetta.
tehtäviinsä vaaleilla, vaan sen tekee ao. nimittävä henkilö pätevyyden ja sopivuuden mukaan.
Sillä tavalla Mannerheimkin tehtäviinsä valittiin.
Kun Mannerheim valittiin presidentiksi, Suomen tulevaisuus oli hämärän peitossa. Mannerheimillä oli kaksi suurta tehtävää, johtaa Suomi siedettävään rauhaan ja arvovallallaan pitää armeija ja kansa rauhallisina.
Näissä tehtävissä hän onnistui täysin. Marsalkka oli jo vanha ja sairas tuossa vaiheessa, kukaan ei varmaan ajatellut hänen istuvan presidenttinä täyttä kautta. Varsin pian Paasikiven hallitus hoiti kaikki käytännön asiat.
Paasikivi hoiti asiat jo Mannerheimin aikanakin.
Koska kansa on armeijan ylipäällikön valinnut? Kuka olisi ollut talvisodan ja jatkosodan ylipäällikkö jos ei Mannerheim?
Österman oli sotaväen päällikkö ennen kuin Mannerheim nimitettiin ylipäälliköksi. Österman ei pärjännyt edes armeijakunnan komentajana
ensin puolustusvoimien komentajaksi lokakuussa -39.
Österman oli Kannaksen armeijan komentaja sodan alusta jonnekin helmikuun 19. vaiheille.
Marskin jätettyä eroanomuksensa 27.11. 39 Östermania suunniteltiin seuraajaksi. Sota tuli väliin.
apulaispuolustusministerinä esitti Mannerheimia puolustusneuvoston pj:ksi 1931.
Siinä yksi saavutus lisää Östermanin CV:iin.
ollut tiedossa vuodesta -31.
Voidaan perustellusti sanoa, että tämä valinta pelasti Suomen Talvisodassa. Östermanille se lopulta koitui kohtalokkaaksi.
suomenruotsalaiset siinä pyörii. Pätevyydestä ei tässä yhteydessä voi puhua missään tapauksessa.
palvellut rintamalla kahdessa sodassa mm. pataljoonan ja rykmentin komentajana. Hän oli suorittanut Ruotsin sotakorkeakoulun ja pätevöitynyt mm. komentaja- ja esikuntatehtävissä sekä sotaväen päällikkönä 1929 alkaen. Häntä pidettiin tuossa vaiheessa jääkärien ykkösmiehenä.
Mannerheim taas oli toiminut rintamakomentajana Venäjän armeijassa. Suomessa 1918 ylipäällikkönä sekä 1919 valtionhoitajana. Puolustusneuvoston pj:ksi hän oli paras ajateltavissa oleva.
Mitenkäs se Mannerheimin sotakorkeakoulu sujui?
itärintamalla 1914-17 käytännön komentajan töissä. Samalla tuli perehdyttyä esikuntapalveluun.
Eli sotakorkeakoulu jäi käymättä?
Rohkea mies oli marski. Kiipesi urheasti niin perhosen kuin hevosen selkään.
hevonen vai perhonen?
On aivan totta, että Marski hävisi kaikki sotansa kuten vanhassa stallarirallissa lauletaan. Se ei kuitenkaan sulje pois sitä, että hän on kuin onkin Suomessa sankari.
Suomessa sankareita ovat Mannerheimin lisäksi myös Aku Ankka ja Uuno Turhapuro. Siinä on kolmikko, jolta ei suju mikään. Silti ja ehkäpä juuri siksi heitä kohtaan tunnetaan suurta sympatiaa. Mannerheimiakin kohtaan siitä huolimatta, että hän oli tavallista suomalaista kohtaan sanalla sanoen täysi sika. Teot olivat raskauttavia, kauniita olivat ainoastaan sanat. Mannerheimin, Aku Ankan ja Uuno Turhapuron kohdalla kysymys ei olekaan niinkään faktoista vaan onnistuneesta brändistä.
asiattomuudessa ja tietämättömyydessä höpöpoikien kanssa.
Saavutus sekin.
Aku Ankka ja Uuno T olivat harmittomia ja fiktiivisiä hahmoja. Mannerheim ei ollut niistä kumpaakaan.
Suomi oli tuohon aikaan osa Venäjää, joten aika luonnollista on pyrkiä venäläiseen oppilaitokseen..