kuka on uskovainen

Valitettavasti on näitä itsensä korottajia jotka etsimällä etsivät epäkohtia lähimmäisistään ja tuomitsevat. Samalla he unohtavat sen tärkeän seikan "--- Kaikki ovat samassa asemassa,
sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta"(Roomalaiskirje 3: 22,23)

Jos ottanut Jeesuksen Kristuksen elämäänsä ja pyytänyt että haluaa otta vasaan pelastuksen lahjan ja haluaa elää Jumalalle on uskossa. Vain Jumala näkee miten itsekukin onnistumme kuuliaisuudessa: toisen vaellus ontuu ulkoisesti ja toisen enemmän sisäisesti.
Vaikea on ulkopuolisen mittailla toisen uskoa. Kyllä sisimmässä Pyhä Hneki murehtii, jos tekee syntiä ja siitä haluaa päästä eroon.
Oman tunnustuksesi mukaan kyllä olet uskossa.

Ihmiset aina mutkistelee näitä asioita. Olet uskossa, jos uskot Jeesukseen Kristukseen Herrana ja syntien sovittajana. Olit sitte kuka tahansa, teit sitten mitä tahansa tai olet tehnyt mitä tahansa. Jos uskoo on uskossa, jos ei usko ei ole uskossa. Yksinkertaista. Ihmiset määrittelevät monesti uskossa olemisen tekojen kautta, mikä on Farisealaisuutta.

Olen myös uskonut vahvasti aina, mutta hyvin varovasti uskallan uskoni tuoda julki joissakin ympyröissä.

Elävässä uskossa elävän ihmisen tulisi pystyä julkisesti tunnustamaan uskonsa Jeesukseen Kristukseen seurasta riippumatta, kun ollaan asioiden yhteydessä. Se ei ole helppoa, mutta tuo syvyyttä uskoon ja silloin sinultakin odotetaan tunnustukselliselle kristitylle ominaista käytöstä.

Toivottavasti joku päivä on rohkeus.

kaikki uskonnot ovat turhia, noudata kultaista sääntöä, muuta ei tarvita.
Yleisesti ottaen uskovainen on eräänlainen aivopesty reppana mutta on fiksujakin ajattelevia uskovaisia. Sellaisia jotka eivät pidä jälleensyntymistä ja karman lakia mahdottomana.

Joskus vedotaan siihen, että yksin ei muka voisi olla uskossa,
että vain silloin,
kun kaksi tai useampi kokoontuu yhdessä,
niin silloin on Jumala läsnä.

Mielestäni riittää, kun kuuluu nk. Kristuksen seurakuntaan,
eli kaikki maailman kristityt yhdessä.

Uskovan ihmisen tunnistaa hedelmistä.. Niinku raamattu sanoo, hedelmistä heidät tunnetaan... Jos ei hedelmää ole ei ole uskossakaan =) Hyvin yksinkertaista.. ELI uskoontultuaan alkaa ihminen muuttua ja hedelmää syntymään, jos ei muutosta tapahdu ei voi olla uskova.. Ei se riitä että uskoo jumalaan ja jeesuksen herraksi jne.. JOPA PAHAT HENGET TEKEVÄT NIIN.. Se usko näkyy henkilökohtaisena muutoksena. JOKAINEN joka tekee pahaa tuntee siitä huonoa omaatuntoa, ei se tarkoita sitä et se olis uskovainen. Uskovainen joka tekee syntiä ja KATUU sitä ei tee enään sitä uudelleen. Se on sitä hedelmää ja kasvua. Jos jatkuvasti teet sitä samaa syntiä et ole uskova.. Juu narkomaanit ja alkoholistit on juuri niitä josta raamattukin puhuu, siinä kun kuningas käski hakea juhlaväkeä juhliin.. Parhaan todistuksen antaa juuri ne joiden elämä on todellakin muuttunut kun uskoon tulivat =) Niinku esim itselläni.. En ole alkoholisti tai narkkari, mutta elämäni muuttui hetkessä kun uskoon tulin. JA KAIKKI muut ympärilläni sen näkevät jne. PARAS todistus uskoontulosta siis on se kun elämä muuttuu ja niin sen pitääkin olla.. KÄÄNTYMYS...

Mutta totuus on että uskoontultua ihminen muuttuu, mielenmuutos. Siitähän koko uusitestamenttikin puhuu...
UUSITM myös puhuu että usko ilman tekoja on kuollut, eli uskoon liittuyy myös teot. Hedelmistä heidät tunnetaan. Hedelmiin sisältyy teot. USKOVAn teot muuttuu..
Minä olin ennen niin paatunut ateisti ku olla voi. Perheestäni kukaan ei ole uskovainen, eikä koskaan kukaan ollut puhunutkaan raamatusta tai jumalasta mitään. Inhosin uskovaisia, en voinut sietää heidän puheitaan jeesustelua jne... Olin pettöjä, valehtelija jne jne jne.. Mielummin harrastin miehiä ja viinaa, elin todella railakasta elämää. En voinut ikinä edes kuvitellakkaan et kävisin kirkossa tms.. Ei mun elämässä mun mielestä ollut mitään vikaa, en uskonut tuonpuoleiseen enkä helvettiin, mulle oli ihan yks ja sama mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.. Bailasin kovaa ja harrastin miehiä... Kunnes koin jotain niin järkyttävää että menin niin rikki. Itkin useita kuukausia, yritin itsemurhaa jne... Jostain syystä jossain vaiheessa koin mieletöntä tarvetta alkaa lukemaan raamattua, rukoilemaan.. HUOM, kukaan ei ollut puhunut mulle mitään moisesta ennen tuota.. Koin vaan suurta tarvetta tuohon, sitten koin tarvetta mennä kirkkoon, aloin rukoilla enemmän vaikka ei ollut hajuakaan mitä pitäs tehä. Alkoi tapahtua ihmeellisiä asioita, aloin saamaan todella paljon rukousvastauksia jne... KUn tulin uskoon minä muutuin 110%, kukaan mun läheinen ei voinut sulattaa tuota muutosta ja koin todella paljon vastahakoisuutta ja vainoa.. Menetin kaiken vanhan. Jopa ex mies vainosi minua.. Mutta minä koin niin radikaalin muutoksen ettei kukaan tunnista minua enään entiseen.. Tunnen paljon entisiä huumeidne käyttäjiä, alkoholisteja, vankeja jotka on tulleet uskoon ja muuttuneet täysin. Sitä on aito uskoontulo, muutos.... Jos ihmienn on kasvanut uskovassa perheessä missä kaikki on sisään iskostettua ja siihen kasvamista ja opittua ei tuo ihminen ole koskaan saanut itse käydä sitä tietä läpi ja etsiä itse.. Minulla on kaksi lasta, en koskaan puhu uskostani ellei siitä joku kysy. lapset saavat sitten itse etsiä omat vastauksensa. Tietty mun elämänarvot on täysin erit ku ennen ja omalla elämiselläni toivon että uskoni tulee näkyviin... Ulkokultaisuus on juuri sitä että ulkoapäin näytetään että mul on raamattu ja kaikki mut sisältä on mätää niin ettei lapiokaan riitä.. tekopyhyys.. ryöväri ristillä ei pahemmin kerennyt näyttää muutostaan ;) Mut niinku esim paavali, 110%muutos...

Hallelujaa.. Enhän mä sanonutkaan että vain mä pääsen taivaaseen.. niinku raamattu hyvin selkeesti sanoo ettei kaikki jotka huutavat herra herra pääse taivaaseen, sinne pääsee vaan se joka tekee taivaallisen isän tahdon. Niinhän jeesus sanoi... LUEPPAS raamattuasi enemmän. KUN uskot mitä raamattu sanoo se alkaa vaikuttamaan sun tekoihin.. Alat selkeästi parantaa tapojasi ja tekemään hyvää. Niin se usko vaikuttaa uskoviin. Esim se että älä valehtele jne jne jne jokainen uskovainen kasvaa uskossaan ja muuttuu, uskoontulo on muutos. Jos sä opit siihen lapsesta asti niin et ole kokenut muutosta. Mielenmuutos on se mitä uskoontulossa tapahtuu, kääntyminen pois siitä pahasta... Udesti syntyminen tarkoittaa juuri sitä kun tuut uskoon niin synnyt uudesti. Siitä tunnistaa uskovaisen ihmisen, se kääntyy pois vanhasta elämästään. KOKO uusi testamentti puhuu juuri siitä, uskoontulosta ja mitä sen jälkeen tapahtuu..

Teoilla ei voiteta mitään mutta toivottavasti ymmärrät että sun usko ilman niitä tekoja on kuollutta uskoa, niinku raamattu sanoo.. usko ne teot synnyttää. Kun me käännymme me alamme tehdä hyvää, ne on niitä tekoja.. Me kuljemme niissä hyvissä teoissa jotka jumala on meitä varten edeltä määrännyt.. Niinku raamattu sanoo.. Kukaan tosi uskovainen ei ala tekemään mitään saavuttaakseen sillä jotain vaan se tulee sydämestä ,me haluamme tehdä hyvää ja auttaa.. ei siinä pisteitä etsitä..
Niinku raamattu sanoo että se joka lausuu herran nimen kääntyköön pahoilta teiltään, siitä tunnet uskovaisen.. Joka kääntyy pahoilta teiltään ja se kääntymys näkyy =)
ROSKAKUSKI MÄ en pyytänyt tätä itselleni, en edes etsinyt mitään. Mun elämään tuli yksi ihminen niin ihmeellisellä tavalla mikä ei yksinkertaisesti voinut olla ihmisjärjellä selitettävissä joten se mut herätti etsimään, sillon mulla alkoi etsikkoaika... EI kaikki koskaan edes välttämättä koe mitään ihmeellisyyksiä mutta jumalan maailmassa ne kuuluu arkeen ja elämään... Mä olen kokenut niin valtavan paljon ihmeellisiä asioita ettei niitä edes kerkeä selitellä =) Mä en tätä valinnut vaan jostain syystä jumala valitsi minut..

mitäs sit ne kaikki loput mitä siel raamatussa lukee? Ei se tuohon tekstiin lopu... Tuosta se tie vasta alkaa halleluja... KYLLÄ ihminen voi sanoa että kyl mä uskon et jeesus on herra jne mutta uskotko mitä se sanoo? uskotko koko kirjaan vain vaan tuohon mitä juuri kirjoitit ? Mä ainakin uskon koko kirjaan ja se tarkoittaa sitä et tuo on vaan pari jaetta, loput koko uudesta testamentista puhuu paljon enemmän... Jätätkö siis kaikki ne loput omaan arvoonsa ja uskot vain tuohon? Tuo on vaan kliseetä, maitoa.. loput on sitä kiinteetä ruokaa.. Jos tuo on sun elämänasenne niin paljon myöhemmin kirjoitettiin että, vieläkö elätte vain maidolla, ettehänn kestä kiinteää ruokaa ollenkaan, teidänhän pitäisi jo tässä vaiheessa opettaa muita, mutta tarvitsette itsekkin vielä vaan maitoa... opetusta kasteesta, kätten päälle panemisesta jne.. kasvakaa aikuiseksi.. Näin siellä lukee... Tuosta mitä sä kirjoitit se uskon elämä vasta alkaa.. Niinku paavalikin kirjoittaa, muuttukaa päivittäin, kasvakaa aikuisuuteen, täyteen jeesuksen tuntemiseen. Tehkää alati työtä pelastuksenne eteen.. Mihinköhän kategoriaan sä loput uudesta testamentista tunget? jätät todennäköisesti ne lukematta ja pitäydyt vaan evankeliumeissa.. Niinku suurin osa nimikristityistä tekee..

Odotan innolla, että ehdin päästä katsomaan miten aloittamani ketju jatkuu.

Pidän itseäni hieman huonona keskustelijana, koska raamatun tuntemukseni ei vielä ole kovin hyvä. Moni kirjoittamani asia pohjaa vain vahvaan tuntemukseen ja tähän asti opittuun.

Aloitin viestiketjun juuri siksi, että minulla oli pitkään käsitýs siitä, että uskoon tullessa pitää kokea voimakas muutos. Tein ensimmäisen voimakkaamman uskonratkaisun rippikoulussa. Odotin tällöin juuri jotain erityisen voimakasta muutoksen tunnetta. Sitä ei kuitenkaan tullut. Elämä jatkui tästä normaalin teinin kohelluksena, mutta täysin uskoa unohtamatta. Rukoilin useissa eri vaiheissa Jumalan voimakasta tarttumista, mutta ne jäivät aina hieman vaimeiksi. Koko ajan olen kuitenkin kokenut kasvaneeni uskossa. Tosin varsin verkkaisesti.

En enää muista, mistä minulle jäi vaivaava ajatus päähän siitä, kuka on oikeasti uskossa ja pelastuu. Taustalla oli osittain omat tyhmät tekoni ja niiden voimakas katuminen ja hämmästely. Sitten aloin pohtia, että olenko oikeasti uskossa, koska en ole tuollaista voimakasta uskoontulon kokemusta päässyt missään vaiheessa kokemaan. Eli olen rukoillut ja odottanut pitkään, kokeakseni jotain samaa mitä ps12 on kertonut kokeneensa. Nyt olen kuitenkin kiitollinen siitä, että olen kasvanut uskooni näin hitaasti ja luotan siihen, että se on ollut Jumalan tarkoituskin.

Toistaiseksi minusta edelleen tuntuu, että ihminen on uskossa, vaikka kaikki teot eivät siltä näyttäisi. Jumala näkee minunkin sisälle ja tietää mitä tavoittelen. Olen syntinen niinkuin kaikki muutkin.

Ei kaikki tarvitse voimakasta herätystä, mutta muutoksen pitää tapahtua.. Mä olin niin puskajussi ateisti että tarvitsin jotain järisyttävää uskoakseni että jumala on olemassa. Ennen naureskelin vaan uskovaisista, hihhuleita jotka seurakunnassa huutaa hallelujaa.. Ei mua kiinnostanut ja nyttenkin menisin taatusti mielelläni entiseen tapaan jos en olisi kokenut jotakin niin maata mullistavaa.. Nyt mä tiedän tasantarkkaan että se joka kääntää selkänsä niille käskyille mitä raamatussa on kääntää selkänsä jumalalle. Jos sä etsit vaan kokemuksia jostain hengellisistä asioista niin sun motiibis on täysin väärä.. Raamatussa sanotaan että etsikää ensiksi jumalaa ja kaikki muu seuraa perässä. Maailma on pullollaan juuri niitä jotka kulkevat kokouksista toiseen vaan etsien jotakin hengellisiä kokemuksia, mutta eivät sitä antajaa... Mä olen aina olliut "isätön" ja mua kiehtoi ihan mielettömästi se ajatus että mulla on isä siksi etsin enemmänkin häntä kuin mitään muuta, samalla uskoni vahvistui kun koin sitä jumalan maailmaa, niitä kokemuksia... Nyt kun uskoni on sellasella varmemmalla pohjalla niin en enään "tarvitse" vakuutteluja siitä että jumala on vaan enemmänkin siitä että oppisin luottamaan häneen enemmän..
Se joka luulee seisovansa varokoon ettei kaadu.. Kyllä munkin on tehnyt mieli mennä entiseen elämääni, useammin kuin kerran mut mä tiedän sen et jos lähden, ei paluuta enään ole takas, koska sillon mä kääntäisin selkäni jumalalle ja tilani olisi lopussa pahempi kuin alussa.. Ja miksi haluaisin menettää sen mitä vailla olen koko elämäni ollut.. Mulle raamattu on juuri se opas elämääni, siitä mä löydän sen millaiseksi jumala haluaa mun kasvavan, löydän sen mitä jumala inhoaa mun käytöksessä ja minkälainen mun pitäisi olla.. Se on se muutos.. Kyllä jokainen virheitä tekee mutta kytsymys onkin siinä et OPIMMEKO vvirheistämme, teemmekö jatkuvasti samoja virheitä, jos teemme niin emme muutu.. Se jos sun vanhat virheet pyörii jatkuvasti sun mielessä niin oon ainakin ite huomannut et ne pyörii siksi koska en ole läksyäni oppinut, kunhan olen asian käsitellyt, tunnustanut ja tajunnut et tein väärin, tapani toimia muuttuu niin asiakaan ei enään pyöri mielessä.. Jos emme opi tekemistämme virheistä niin se asia vaivaa meitä kunnes opimme.. Se on myös jumalan tapa toimia, kunnes asia on käsitelty ja läksy opittu niin asia unohtuu.. Se on sitä muutosprosessia mitä läpi käymme, kasvamme uskossa.. Kääntyminen synneistä. IHMINEN on sen verta tyhmä että vanhat virheet helposti toistetaan ne on ne opitut kaavat, vaikeampi on sellanen tie mitä et oo koskaan kulkenut.. Esim mun isä hakkas mua koko mun lapsuuteni kunnes muutin pois kotoa, mun edellinen mies pahoinpiteli mua sekä henkisesti että fyysisesti lähes 10v. Olisin voinut helposti jatkaa samaa kaavaa omiin lapsiini koska en muuta ollut nähnyt elämässäni, mutta päätin että kierre loppuu nyt, en koske lapsiini vaikka mieli tekisi. Vihaisena ja väsyneenä olis niin helppo vaan läimäyttää saadakseni ne tottelemaan, mutta se aiheuttaa vaan pelkoa, ei sitä oikeaa kunnioitusta. Sen sijaan olen antanut syliä, rakkautta ja kuuntelua. Olen saanut sillä aikaan jotain uskomattoman hienoa mitä kaikki ihmettelee.. Ei ole ollut helppoa kulkea sellasta tietä mistä en oo saanut esimerkkiä. Terapiassa siitä juuri puhuimme..

Samoilla sivuilla mennään. Mulla taas ei ole ketään, ei ketään muuta kuin jumala. Seurakunnassa kaikki on niin sisäänpäin kääntyneitä, mä en yksinkertaisesti jaksa juosta seurakunnasta toiseen etsien jotain. Mä olen rukoillut 3v että olisi joku jonka kanssa jakaa tää, mut ei oo viel tullut ketään... Mä en voi edes lapsilleni puhua, koska ex mies kieltää mua. Mun äiti on tuossa vieressä mut en mä voi sillekän puhua koska se ei ole uskovainen, ei se ymmärrä. Kukaan mun perheestäni ei ole uskovainen.. On kituuttavaa kun ei voi puhua edes lapsilleen mitään, mun ainoa keino on se että elän uskoani todeksi elämälläni, se miten toimin missäkin tilanteessa, miten elän, ne teot.. Koska mä en saa kertoa/puhua mitään niin se on ainoa keino. MUTTA sinulla on sentään sun vaimosi. EHKÄ sen pitäisi riittää.. Minulle ainakin riittäisi, riittäisi se että olisi se yksi, mun paras ystävä/puoliso kenelle jakaa KAIKKI... Muuta en tarvitsisikaan.

Odota vaan kunhan tuo kirkko kuulolla palsta lyö lapun luukulle niin viimeistään sitten balttis saapuu kertomaan sinulle minkälainen lantaläjä oikein oletkaan.