Tuska

Paavali sanoo, että monen koettelemuksen ja ahdistuksen kautta meidän pitää mennä taivasten valtakuntaan.

Kun koet ahdistusta, niin kiitä Jeesusta siitä, että saat sillä tavoin olla osallinen hänen kärsimyksistään.

Vaikka ne ahdistukset eivät tunnu meistä hyviltä, niin ne ovat meille hyväksi, koska Jeesus on nähnyt hyväksi siunata meitä ahdistuksilla.

Jos odotat siihen jotain kommentointia, niin voisitko kertoa siitä enemmän. Siihen on henkilökohtaisia syitä ja myös yleisiä, ajallisia. Nimittäin tuska ja ahdistus ovat nykyään kovin yleisiä tuntemuksia, kärsimyksiä.
Uskonnollisella palstalla käsiteltynä, tulee kyseeseen Raamatun Jumalan sana. Jumala lähestyy ihmistä mm. ahdistuksen kautta. Sillä on siis merkitys, jos itse hyväksyy sen? Sillä avataan korvat kuulemaan Jumalan äänen, sanan: "Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa AHDISTUKSELLA." (Job:36:15)

Ei kaikkea pidä "hengellistyttää". Etsi suoraselkäinen tervettä uskon elämää elävä jo vakiintunut henkilö , ja vaikka uskova terapeutti.

On patoja jotka on hyvä purkaa turvallisessa ympäristössä, ei ne aukea "kätten päälle panolla " pika ratkaisuna..

Terve armon evankeliumi on hyvää lääketytä jossa ei ole ei sekasotku selittelyjä.

Hepr."...Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta....."

No, aviomieheni kuuntelee tällä hetkellä täysillä musiikkia. Hän myös pussailee minua tämän tästä ja hän puhuu kaikenaikaa.

Hän on humalassa ja minua inhottaa hänen lähentelynsä. Silloin vain kun on kännissä.

Tätä on jatkunut jo toista päivää. En minä musiikista välittäisi.

Haluaisin myös tulla uskoon mutta mies ei hyväksy kokouksissa käymistä.

Kiitos. Mieheni on entinen rikollinen. Hän on helvetin enkelien jäsenyydestä turhan ylpeä.

Muistin juuri että tuo on totta että rukoilla voi. Sen suhteen olen vapaa kuin perhonen.

On myös olemassa masennus- ja ahdistuslääkkeitä.

no , anna saarnaajien ja vanhemmiston panna käsiä pääsipäälle, ajavat riivaajaa sillain pois. tosin tapaukset eivät ole auttaneet ketäään.. masennus on hyvin monen hellarin sairaus

Joskus masennukselle on syy ihan siinä niissä koti ongelmissa.
On aika luonnollista olla masentunut jos puoliso juo paljon ja on rikkollisjengissä.

Mutta mitä pitäisi tehdä tilanteessa, siihen tarvitaankin viisautta.
Rukoile Jumalalta viisautta jotta voi löyttä ratkaisuja jotka vievät parempaan elämään.

Kiitos vastauksesta! Rukoillaan...

Olen pahoillani ”masennus2”, että masennuksella on taipumus kestää oman aikansa, eikä se mene noin vain pois. ”PadotAukeavat” kirjoitti erittäin viisaan kommentin: ”On patoja jotka on hyvä purkaa turvallisessa ympäristössä, ei ne aukea "kätten päälle panolla " pika ratkaisuna. Terve armon evankeliumi on hyvää lääkettä jossa ei ole ei sekasotku selittelyjä.”

Ahdistuksella on varmasti oma, salattu tehtävänsä. On merkillistä, että Raamatussa juuri Herraa lähellä olevat, rukoilevat ja Jumalaan luottavat ihmiset kokivat paljon ahdistusta ja masennusta. Job oli Jumalan arvion mukaan vanhurskain ihminen maan päällä, mutta millaisen ahdistuksen ajan hän kokikaan. Paavali eli Jeesusta seuraten Pyhän Hengen täyteydessä, mutta masennus oli hänelle tuttu tunnetila. ”yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin (2 Kor 1:8). Epätoivo on aika raju ilmaus.

Paavali tunsi pelkoa: ”Meitä ahdistivat kaikenlaiset vaikeudet, (olimme kaikin tavoin ahdistetut) ulkoapäin taistelut, sisältäpäin pelot” (2 Kor 7:5). Hän tunsi myös masennusta: "Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä Tiituksen tulolla" (2 Kor 5:6). Paavali ei saanut mitään ”hengellistä pikaratkaisua”, vaan hänen luokseen tuli ystävä, joka häntä ymmärsi.

Herra antaa meille oman osamme kärsimyksestä, mutta myös oman osamme lohdutuksesta: "Tiedämmehän, että niin kuin te saatte osanne kärsimyksistä, saatte myös lohdutuksesta osanne" (2 Kor 1:7). Jokaisella asialla elämässämme on määräosansa ja määräaikansa.

Kirjoitit: ”Haluaisin myös tulla uskoon mutta mies ei hyväksy kokouksissa käymistä.” Ymmärrän kyllä, että olemme vahvasti sidoksissa niihin ihmisiin, joiden kanssa elämme. Ole rohkea, rukoilla voit aina, mutta lue myös Raamattua ja aloita vaikkapa Johanneksen evankeliumista. Meidän ei tarvitse yrittää ymmärtää kaikkea lukemaamme, sillä Pyhä Henki voi tehdä meille eläväksi jonkin Sanan kohdan, joka puhuttelee ja lohduttaa meitä. Miehesi voi vastustaa sinua, mutta kysymys on sinun iankaikkisuudestasi – Jeesus kyllä johdattaa ja varjelee sinua elämän tiellä, luota Häneen.

Saan sen kuvan, että itse asiassa vaikea elämäntilanteesi kumppanisi kanssa on olennainen syy masennukseesi. Suhde ei ole antanut sinulle toivomaasi onnea. Jumalan Sanan totuus tekee meidät vapaaksi, turvaudu Jeesukseen, elämäntilanteesi muuttuu sitten ajallaan ja masennuksen ajatkin jäävät kerran vielä taakse.

Masennus on vakava mielen tila, johon saatamme joskus joutua. Sitä voi pohtia sekä psykologisesti, että hengellisesti loputtomiin. Masentuneen rinnalla olijan on tärkeämpää samaistua masentuneen tilanteeseen, antaa hänelle lämpöä ja hyväksyntää yrittämättä liikaa selittää – ydinkysymys ei ole ”miksi”, vaan ”miten”, miten voin selviytyä tästä päivästä eteenpäin. Missä on teidän empatianne, jotka annatte tilanteestaan kertoneelle Masennus2:lle miinuksia? Älkää hyvät ihmiset vaatiko masentunutta ilmaisemaan itseään niin, että se teitä miellyttäisi. Kuunnelkaa sydäntä, älkää tarttuko masentuneen kykyyn ilmaista itseään: Job 6:26: ”Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.”

Joskus kärsimme tekojemme seurauksista, se on selvää. Liikennerikkomuksista saamme sakkoja, pettämisestä seuraa luottamuspula jne. Joskus olosuhteemme ovat liian raskaat. Fgfgfh toteaakin: ”Joskus masennukselle on syy ihan siinä niissä kotiongelmissa. On aika luonnollista olla masentunut jos puoliso juo paljon ja on rikollisjengissä.” Itsekin kirjoitin samansuuntaisesti: ”Saan sen kuvan, että itse asiassa vaikea elämäntilanteesi kumppanisi kanssa on olennainen syy masennukseesi.” Jossain vaiheessa syntyneeseen tilanteeseen on tultava muutos, jotta masennus hellittäisi.

Masentunut on kääntynyt mielessään sisäänpäin, hän elää itsesyytösten vallassa, näkee tilanteensa toivottomana ja pitää itseään huonona, mitättömänä ja toivottomana. Masentunut menettää lopulta voimansa ja tulee kyvyttömäksi toimimaan tilanteensa muuttamiseksi. Masennus ei mene ohi, tilanne jatkuu entisenlaisena, päivät valuvat hukkaan. Tarvitsemme sekä henkistä, että käytännöllistä tukea – lähimmäisiä, jotka näkevät niitä vaihtoehtoja, joita me emme osaa nähdä ja kulkevat rinnallamme ja tukevat meitä kulkiessamme uutta kohti. Alamme nähdä valoa siinä vaiheessa, kun saamme toivoa paremmasta. Yksin se ei syvään masennukseen joutuneelta onnistu. Jaan muutaman ajatuksen kommentista ..:::)): ”Ahdistuksella muka oma, salainen tehtävä....Tämä on sitä puppua jota hellarit syöttävät, salaiset tehtävät, sekä "kaikella on tarkoituksensa"

Ahdistusten ja masennuksen edessä joudumme usein hiljentymään. Yrityksemme selittää ”miksi” jää tämän tästä ontoksi, syy jää salatuksi. Jobin ystävät tekivät sarjan virheitä yrittäessään selittää Jobin masennukseen johtaneita kärsimyksiä. Heidän yrityksensä lohduttaa kääntyi tämän vuoksi syyttelyksi. He inttivät, että Job on elänyt väärin, ei ole rukoillut tarpeeksi ja että Jobin pitäisi tehdä parannus, muuten ystävienkin rukouselämä vaikeutuisi! Job 22:21: ”Tee sovinto Jumalan kanssa, Job, elä hänen tahtonsa mukaan, niin saat jälleen onnen.” Job 15:4:”Sinä teet tyhjäksi jumalanpelon, estät hiljentymästä Jumalan edessä.”

Jumala nosti Jobin masennuksen kuopasta, mutta Hän ei koskaan kertonut, miksi Job joutui kärsimään ja niin paljon. Vaikka syy jää salaisuudeksi, niin siitä huolimatta kärsimys oli saanut jotain aikaiseksi Jobin sydämessä. Job totesikin masennuskautensa jälkeen: ”Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut.” Me elämme uskossa, emme näkemisessä. Ahdistukset ja masennus vääristävät helposti jumalakuvaamme, myös Jobin kohdalla niin tapahtui. Elämän karuudenkin keskellä me uskomme, että kaikella on jokin tarkoituksensa, Jumala on hyvä, armahtavainen ja auttavainen, joka rakastaa meitä ja kärsii meidän kanssamme. Tuskan terävin kärki putoaa pois, kun näemme kaiken tulevan lopulta Jumalalta, Hän ei ole hylännyt meitä silloinkaan, kun mielemme masennuksessa mustenee. Job 1:21: ”Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi!” Lähimmäisen rakkaus vaatii meitä kulkemaan masentuneen rinnalla, suostumista kuuntelemaan hänen usein kauan samanlaisena toistuvaa ”levyään” ja jos mahdollista lievittämään masennusta käytännön toimenpiteillä.

Eliakin on masentunut suuren voiton jälkeen, vaikka oli suuri Jumalan mies. Paavalilla oli ahdistuksia. Ajallinen elämä on taistelua. Kannattaa käyttää myös asiantuntijoiden apu. Masentuneenaakin lepää Jumalan kämmenellä.

Asiaton provo-aloitus.

Ylläpito poistanee.

Ylläpito osoittaisi todella alhaista tasoa, jos jatkuvasti noudattaisi ed. pahansuovan kirjoittajan jokaista metkua.

Myös tuskaisella ihmisellä on oikeutuksensa kertoa ja pyytää, sekä saada apua.

Ed. kirjoittaja on tappaja mieleltään.