Ei kohtauksia - silti lääkemäärän nosto

Ymmärtääkseni yleensä tavoitteena on pienin mahdollinen lääkitys, jolla kohtaukset pysyvät poissa. Näin ollen en ymmärrä, miksi annostusta nostettaisiin, jos olet ollut kohtaukseton lääkityksen aloittamisen jälkeen.

Itsellä ollut vastaava tilanne.

Lääkettä nostettiin juuri "kaiken varalle", koska aiempi lääke ei tehonnut niin laitettii uutta lääkettä heti kerralla kunnon annos. Ja sivuvaikutukset olivat järkyttävät, hyvin synkää ja pimeää aikaa henkisesti minulle. Lääke oli Keppra. Kun kerroin järkyttävistä sivuoireista, lääkäri totesi että nyt otettiinki liian iso annos... Enään ei alettu sitä pienentään vaan päätettii vaihtaa lääke kokonaan.

Tämän jälkeen se olen ollut minä, joka sen lääkeen määrän määrää! Minä olen se, joka niitä popsii ja minä olen se, joka ne sivuvaikutukset kärsii. Lääkäri ei tee muutaku kirjoittaa reseptin.

Ja lääkeen vaihtoprosessi on hyvin raskasta. Et tiedä miten uusi lääke tehoaa, sivuvaikutuksia yms. Millainen uusi lääke on.

Harkitse itse omaa tilannettasi. Jos kaikki mennyt hyvin, miksi nostaa "kaiken varalta"? Enpä älynnyt kysyä aikanaan ku itselle kävi samoin. Nyt tiedän, että lääkettä en nosta turhan takia. Ja turhan takiahan sitä nostaisin, jos kohtauksia ei ole eikä tule.

Minulla siis nyt ollu monta vuotta sama lääke ja kaikki hyvin. Kontroilleissa yrittävät et pitäskö nostaa, olen heti sanonut, että en näe siihen mitään järkevää syytä koska kaikki on hyvin. Ovat sanoneet että itsehän tiedän oloni parhaiten. Ja näin se on sinunkin kohdalla. Itse tiedät tarvitko lisää lääkettä vai et.

Joten kyllä on varmasti yleistä tuommoinen lääkäreiden kysely. Eikä ne lääkärit voi sinua pakottaa ottamaan isompaa annosta, jos et näe tarpeelliseksi. Eivät he mitää jumalia ole, ihan tavallisia ihmisiä pohjimmiltaan.

Unohtui kysyä et mikä on sun oma sairaala, epseps?

Joo, kohtauksia ei ole ollut kuin se yksi lievästi epileptistyyppinen 10kk sitten ja vajaa 2 vkoa sen jälkeen aloitettiin tuo trileptal. (Itse olen kyllä kovasti miettinyt, että oliko se oikeesti epikohtaus, sillä näin silloin voimakasta unta, joka muuttui painajaiseksi... mies heräsi siihen, että jalat heilui (juoksin pakoon unessa) mulla eikä hän saanut mua heti hereille. Enkä jotenkin päässyt ylös. Muistan kyllä, että en jotenkin taipunut ja ajattelin, että "En pääse!" Mies säikähti ja minäkin säikähdin... Pään magneetissa näkyi lapsuuden päävamman jäljet ja myöhemmin otetussa eeg:ssä oli hyvin hyvin lievästi poikkeavaa juuri vamman puolella -että noiden perusteella diagnoosi ihan ok tietty. ). Kävin aluksi Kuopion Mehiläisessä Siveniuksella ja hänhän on tosi kokenut lääkäri. Hän sanoi, ettei ole hänen mielestään selkeesti epilepsiakohtaus ollut, mutta jotain sen tyylistä. "Lievä epileptistyyppinen kohtaus". Sitten pääsin omaan sairaalaan eli Mikkelin keskussairaala ja lääkäri sanoi saman tien: epilepsiaa tää on ja tässä resepti. Pieni sokki... Mikkelin lääkäri mulla vaihtui ja kaksi krt olen tällä mukavalla naisihmisellä käynyt... mutta iski nyt sit sokin kuitenkin kasvoille ihan puskista. Ja tosiaan: mitään kohtauksen tapaistakaan ei ole ollut ja silti tämä lääkemäärän nosto. En ole vielä lääkettä nostanut, sillä mielestäni se on huono idea. Mutta sitten kuitenkin pelottaa, että JOS MIKÄLI EHKÄ TOSI HUONO SÄKÄ kävisi ja tulisi kohtaus, kun en lääkettä lisännyt.

Vaatii sulattelua ja miettimistä. En tosiaan haluaisi lääkettä nostaa -varsinkaan, kun lääkärikin sanoi, ettei siihen mitään perustelua ole! Mutta ihan kaiken varalta... Lääkäri joskus nähnyt semmoista, että mennyt pitkään hyvin pienellä lääkemäärällä ja sitten tullut kohtaus... Hän haluaisi semmoisen tilanteen ennaltaehkäistä. Mutta kuten hän sanoi; se on ihan mutua. HUOH sanon minä..

Kiitos vastauksista! :) Lisääkin kokemuksia toki mielellään kuulen. Olenkin miettinyt, että voisin kysyä Siveniuksen näkemystä asiasta. Hänestä minullakin vain hyvää sanottavaa yhden käyntikertani perusteella ja kerran puhuttiin puhelimessa. Asiaansa todella perehtynyt mies, joka kuuntelee oikeasti asiakasta.

kokemustaon: Joo, ymmärsin. :) Mulla pitkä aika siitä lapsuuden päävammasta, yli 20 vuotta. Ihmeelliset on aivot... Keväällä kun lääkärillä kävin, hän sanoi, että tämä vaikuttaa hyvin helppohoitoiselta keissiltä. Että et tod.näk. tule koskaan mitään kohtauksia enää saamaan. Rauhoitti silloin kummasti nämä sanat. Teen nyt sitten varmaan elämää suuremman asian tästä lääkemäärän nostosta. Tuntuu, että jo saavutettu tasapaino asian kanssa romahti... Ihankuin olisi alkuun palannut!

Ja kyllä, juurikin tuo lapsuuden päävamma (arpimuodostelmat otsalohkossa) on diagnoosin peruste. Dg tehtiin ennen eeg:tä. Ja asiaan kyllä olen sopeutunut, mutta nyt taas... Äh, inhoon epävarmuutta... Olen ehkä turvallisuushakuisin ihminen ikinä...

Sillein: Ymmärtääkseni verikokeissa ei katsottu lääkepitoisuutta veressä. Ainakaan lääkäri ei siitä mitään sanonut. Sanoi vain, että ehkä voisi varmuuden vuoksi nostaa lääkemäärää. Verikokeista hän vain sanoi, että kaikki ok.

Ja lisään vielä, että tuo lapsuuden päävamma on hoidettu aikanaan (leikkaus) ja neurologi sanonut silloin, että 10-15%:n mahdollisuus, että puhkeaa epilepsia myöhemmin. Meni sitten muutaman vuosikymmen... Toistan itseäni: ihmeelliset on aivot! Olen edelleen juupas-eipäs-kannalla tuon lääkemäärän noston suhteen. Ihan niinkuin oli lääkärikin!

Aika Siveniuksell varattu. :) Jos hän myös on sitä mieltä, että lääkemäärää nostetaan, niin sit oon ihan ok tilanteen kanssa.

Hei,

Eikö ollut mitään tietoa lääkeainepitoisuudesta? Ettei se olisi syynä tuohon nostopohdintaan. Itselläni on käytössä Tripleptalin rinnakkaisvalmiste ja mulla tuo 2x300 mg oli liian matala annos ja ensimmäisenä heikkona hetkenä iski kohtaus (stressiä ja lyhyet unet). Okskarbassa lääkeainepitoisuuden määrittäminen ei ole ihan suoraviivaista (määritetään sivutuotteesta) mutta ilmeisesti ihan toimiva arvo kuitenkin (tästä tuntuu lääkäreillä olevan eri kantoja tai sitten selittelevät päätöksiään..). Terapiataso liikkuu tasolla 30 yksikköä, mulla oli n.15 silloin. Nousi hyvälle tasolle 2x450mg -annoksella ja loputkin nykinät katosivat. Mullakin on samantapainen historia, lapsuudenaikainen leikkaus, josta tauti puhkesi 16 vuoden jälkeen:(

Valitettavasti tuosta nostostakin sain sivuvaikutuksia (myöhemmin annosta jouduttu kohtauksien vuoksi nostamaan) mutta ne katosivat muutamien kuukausien jälkeen (lähinnä väsymys..).

Eihän sitä turhaan oo kiva annosta nostaa mutta selvitä nyt ihmeessä mikä se pitoisuus on? Siinäkään ei oo järkeä, että syö lääkettä jonka teho ei ole hoitotasolla, jolloin kohtaus saattaa iskeä?