Miksi minä en oikein riemusta kilju kun melkein joka lauantai saan tyttäreni perheen vieraaksi? Ei, eivät ole yötä, päivällä tulevat ja illalla lähtevät,vaan silti!
Miksi en ihan joka päivä jaksaisi olla puhelimessa osallistumassa heidän elämäänsä? Ei, ei minulta pyydetä rahaa, vain joka päivän kuulumisten kuuntelua ja niiden miettimistä sitten esim. yöllä!
Olen työssä käyvä 62-v mummo. Paappakin on, joten huusholli ei kokonaan ole yksin vastuullani. Silti paljon on, mitä pitäisi viikonloppuisin.Pitäisi levätäkin. Vaivojakin on.Ja pitäisi välillä olla tekemisissä myös muiden tuttujen/sukulaisten kanssa.
Että voisi lauantaisin ihan extempore lähteä vaikka kyläilemään.Nyt ei oikein voi.
Etukäteen pitää tietää ollaanko kotona vai ei. Jos ei oikein tiedä niin sitten tullaan.
Minulla on toisin sanoen ristiriitainen olo itseni kanssa. Koen välillä syyllisyyttä siitä että olen esim.puhelimessa tympeä. Mikä on kurjinta on se, että meillä on aina puhuttu asiat halki, vaan tämä on jotenkin asia johon en pysty. En, koska koen että olen vääränlainen. Että minussa on vika. Minusta tuntuu, että muut mummot ovat "aina valmiita" ja mielellään.
Lapsenlapseni on vammainen , joten kyläilypaikkoja heillä ei paljon ole. Lapsi nauttii meille tulemisesta, josta olen ilonen, tottakai.
Silti toivoisin että he löytäisivät myös muita vaihtoehtoja vapaa-ajalleen.Toki heillä on vammaislain oikeudet saada lapsi hoitoon ja käyttävähän he sen.
Nämä viikonloput vain välillä mietityttävät. Kärsin lievästä viikonloppumigreenistä usein, vaan sekään ei estä heitä tulemasta. Sanovat,"että nuku sä sitten vaan, ei mitään vaivaa tartte meistä ottaa".
Rakastan lapsiani ja lapsenlapsiani. Henkisesti yritän parhaani mukaan tukea, fyysisesti en näköjään oikein jaksasi.
Eläkkeelle pääsemistä odotan siksikin, että enemmän jaksaisin/viitsisin olla läsnä.
Tällainen vuodatus mummolta, joka ei ehkä ole kovin "emo",vai??
minkälainen mummo minä olen?!
27
711
Vastaukset
- Entinen väsynyt
Kuulehan, et ole mitenkään outo. Käyt töissä, tarvitset itsekin aikaa ihan itsellesi lepoon ja muuhun olemiseen. Itsekin vahdin töissä ollessani mustasukkaisesti vapaa-aikaani, enkä olisi varmastikaan jaksanut joka viikonloppu vieraita.
Jospa jotenkin onnistuisit sanomaan, että tulkaa ensi viikonloppuna, nyt on muita juttuja. Kun kerran onnistut sen kakaisemaan ulos, osaat jo seuraavalla kerralla helpommin. Puhelimeenkaan ei tarvitse ihan joka kerta vastata, jos näet kuka soittaa. Itsekästä - ehkä - mutta terveellä tavalla. - ajattelennäin
tytär voi olettaa myös että heidän pitää tulla teille, että ehkä koette itsenne hylätyksi muuten, tai että teillä ei ole mitään muutakaan iloa elämässänne.
Vastaat vaan että nyt on vähän muita suunnitelmia, ensi viikonloppu ei kyllä nyt käy.
Lopeta puhelut lyhyeen, sano maanantaina että soitellaan torstaina. Älä joka päivä kuuntele kaikkia juttuja, kuka sellaista jaksaa.
Tulee kyllä mieleen, että tyttäresi ehkä tarvitsisi jonkun tukihenkilön tai keskusteluapua tilanteeseensa. ei selvinnyt oletteko "paapan" kanssa asiasta jutelleet myös. sinulla on oikeus omaan aikaan ,tuntematta siitä syyllisyyttä tai olla tilivelvollinen kenellekään. Avoinmuus on varmaan selkeä avaus asian saamisessa eteenpäin .uskoisin ,
- nklnmoljmolö
Tee vain niin ettet pidä yhteyttä ollenkaan lapsenlapsiin etkä tyttäreesi.Minulla ikää 68vuotta ja olen unohtanut kokonaan esikoiseni perheineen.En anna lapsenlapsille lahjoja enkä soita edes syntymäpäivinä ja onnittele.En lähetä kortteja.Olen ollut tällainen isoäiti viimeiset 12 vuotta,jätin menemättä lapsenlapsen 1v synttäreille kateudesta omaa tytärtäni kohtaan.Tyttäreni on minua kauniimpi ja lahjakkaampi ja sai paremman miehen kuin minä.Olen katkera ryppynaama.Kielitaidoton kotiapulainen Imatralta Ulla.
- syyllisydentuntoinen
Voi aloittaja, itsekään en tietäisi mitä sijassasi tekisin. Kumpa löytäisit ratkaisun. Vaikea paikka. Luulen että myös sitkuttelisin enkä voisi sanoa suoraan, että haluan olla rauhassa.
- liisaihmemaassa..
Syyllisyysnappia painamalla saa monet tekemään mitä tahansa.
Pelko siinä nähdäkseni taustalla:
-ettei hyväksytä
-syytetään itsekkääksi
-oma "kelpoisuuden" hakeminen, kun ei uskalla sanoa ei
-arvostelun pelko yleensäkin.
Vaan kuka sitä omaa elämää elää, ellet sinä....
Ja jos elät omalla tavallasi, kaatuuko jonkun maailma siihen?- mummi ja pappa
Tässä kanssa eräs mummi. Olen hoitanut lastenlastani aika paljon, päivittäinkin. Nyt tuntuu että en enää jaksa kun mikään ei riitä, lähinnä tyttärelleni, vaatimukset kasvaa sitä mukaa kun eteenpäin mennään. Nyt tekee mieli maksaa könttäsumma kaikesta hänelle; jotta pääsee omaan elämään taas kiinni ja ettei tarvitsisi enää olla tekemisissä ollenkaan. Meillä on muitakin lapsia, vielä kotona asuviakin. Ison perheen äiti joten en silläkään enää jaksaisi lapsenlasta enää hoitaa, katsoa perään tai ollakaan yleensä enää hänen kanssaan. Terve kaunis lapsi eihän siinä mitään, mutta silti haluaisi päästää irti ja jatkaa omaa perhe-elämää. Hulluko olen?
- syyllisydentuntoinen
Hei nklnmoljmolö, yritä päästä kateudesta ja katkeruudesta,hyvä että myönnät, se on alku. Lapsenlapsesi ehkä olisivat iloisia, kun heillä olisi mummu, jota voi tavata. Ja voisit itsekin saada rikkautta elämääsi. Enhän toki tiedä kuinka rikas elämä sinulla on, Kaikenkaikkiaan hyvä jos kaikki osapuolet ovat hyväksyneet ratkaisusi. Itselle kun lapsenlapset ovat hyvin tärkeitä, olen hämmästynyt. Mutta kaikki kukat kukkikoon.
liisaihmemaassa, opettavainen mielipide sinulta. Ehkä alan ottaa mallia tuosta opetuksesta. Murehdin lapsia ihan sikana. - ajattelennäin
Mallina ja esimerkkinä toimiminen ei lopu siihen kun lapset olivat murkkuja.
Miten me rakennamme keski-ikämme ja isovanhemmuutemme, rajamme ja reunamme, se näyttää mallia (tai varoittavaa esimerkkiä) myös omille lapsillemme.
Olen onnellinen siitä, että omat vanhempani ovat osanneet sekä olla avuksi elämän käänteissä, että edellyttää kunnioitusta omaa aikaansa kohtaan meiltä aikuisilta lapsiltaan. Heillä on ja on ollut oma elämänsä, omat menonsa ja kiireensä, mutta aina olen silti tiennyt olevani heille tärkeä. Jos minulla on oikeasti ollut hätä he ovat olleet apuna. Mutta ovat he myös tehneet minulle jo nuorena selväksi, että aikuinen hoitaa omia asioitaan itse. Näillä eväillä on hyvä mennä eteenpäin. - Prioriteetit kohille
Lapset ovat perheineen meille tervetulleita aina, ei siinä mitään. He saavat tulla kuin kotiinsa. Itse lähden kyläilemään jos siltä tuntuu tai kahden tunnin lenkille.
Töissä olen arkisin reilu 8 tuntia päivässä ja viikonloppuna pesen pyykit, siivoan ja kuntoilenkin säännöllisesti ihan joka päivä.
Ruokaa laitan silloin kun minulla on nälkä luonnollisesti koko porukalle, mutta en pane pahitteeksi, jos siihen hommaan ehtii joku muu ryhtyä ennen minua.
En minä ole syntynyt tähän maailmaan perheenjäsenteni orjaksi. Hoidan ansiotyöni ja vapaa-ajastani käytän omaan virkistykseeni ja lepoon sen verran, että pystyn olemaan työssäni eläkeikään asti. - Lapsi kotona
Miksi he tulevat?
Kun ajattelen itseäni aikanaan pikkulapsen kanssa, niin ei meilläkään laajempaa tuttavapiiriä ollut. Perheelliset olivat kiinni perheissään ja lapsettomat omissa riennoissaan.
Emme me suinkaan joka viikko käyneet missään kylässä.
Puhupa joskus hyvänä hetkenä tyttärelle, että lapsen ei pidä oppia siihen, että kotona ei ole mukava olla, vaan aina on muualla hauskempaa.
Tyttären pitäisi kääntää ajatusmallinsa siihen, että innokkaana valistaa perhettään, että tänä lauantaina ei mennäkään mihinkään, vaan nyt tehdään sitäjasitä keskenämme täällä kotona. Koti on kuitenkin se paras paikka. Pitäähän lapsen sen tiedostaa, vaikka olisikin vammainen. Miksei vammaista lasta voi miellyttää kotoinen ja kodikas olo pelkästään oman perheen kesken.
Siihen pitää oppia lapsesta.
Vanhempana lapsi voi ajatella, ettei enää kelpaa minnekään, jos joutuu jäämään kotiin, jos koti on se paikka, missä ei viikonloppuisin ole kivaa olla.
Tässä on mielestäni ihan oikeasti lapsen paras. Se on aina koti, jos vanhemmat ovat tasapainoiset ja sopuisat. Tietysti sitten, jos perheessä on vaikeuksia ja epämieluisa ilmapiiri, asia on toinen. - Helpotusta arkeen
Vammaisesta lapsesta huolehtiminen on maailman vaikeimpia ja vaativimpia tehtäviä. Lapsen äiti taitaa tuntea olevansa yksin vastuussa ja hakee vähän helpotusta elämäänsä, tukea ja lomaa arjesta.
- Prioriteetit kohille
Tuo on kyllä totta, kun perheessä on vammainen lapsi, kyläpaikat ovat vähissä. Usein ainoa paikka, jossa lasta "siedetään" on mummola, koska vammaisen lapsen käytös voi olla tottumattomalle hermoille käypää. Koti voi olla kuin pommin jäljiltä kylävierailun jälkeen.
Harva ystävä jaksaa olla vammaisen lapsen äidin loman mahdollistaja, kun on itse kaipaa lomaa työstään ja on suunnitellut viikonlopun viettonsa aivan toisin. - ....
Prioriteetit kohille kirjoitti:
Tuo on kyllä totta, kun perheessä on vammainen lapsi, kyläpaikat ovat vähissä. Usein ainoa paikka, jossa lasta "siedetään" on mummola, koska vammaisen lapsen käytös voi olla tottumattomalle hermoille käypää. Koti voi olla kuin pommin jäljiltä kylävierailun jälkeen.
Harva ystävä jaksaa olla vammaisen lapsen äidin loman mahdollistaja, kun on itse kaipaa lomaa työstään ja on suunnitellut viikonlopun viettonsa aivan toisin.Olet oikeassa. Itse en tajunnut olevani rasite, kun kävin joka lauantai ja soitin pari kertaa viikossa. Nyt sitten olemme kolmestaan kotona minä ja lapset. Ei voida käydä juuri kenelläkään, kun ketään ei ole. Äitini nauttii siskoni terveistä lapsista joka viikonloppu ja minun lapset sekä terve ja sairas saavat synttärikortit ja joulukortit. Pitää olla tyytyväinen, että muistaa edes sen. Onneksi on joitakin tuttavia ja omaa aikaa, silloin kun lapset ovat koulussa. Oppivelvollisuus kun koskee myös sairaita.
- Prioriteetit kohille
.... kirjoitti:
Olet oikeassa. Itse en tajunnut olevani rasite, kun kävin joka lauantai ja soitin pari kertaa viikossa. Nyt sitten olemme kolmestaan kotona minä ja lapset. Ei voida käydä juuri kenelläkään, kun ketään ei ole. Äitini nauttii siskoni terveistä lapsista joka viikonloppu ja minun lapset sekä terve ja sairas saavat synttärikortit ja joulukortit. Pitää olla tyytyväinen, että muistaa edes sen. Onneksi on joitakin tuttavia ja omaa aikaa, silloin kun lapset ovat koulussa. Oppivelvollisuus kun koskee myös sairaita.
Miten et tajunnut olevasi rasite, kun sanot että: "Vammaisesta lapsesta huolehtiminen on maailman vaikeimpia ja vaativimpia tehtäviä"..."hakee vähän helpotusta elämäänsä, tukea ja lomaa arjesta."..."kävin joka lauantai..."?
Mitä jos kävisit vaikka joka toinen tai kolmas lauantai? Samoin voisi tehdä sisaresikin, niin äidillesi tulisi viikonloppuihin muutakin sisältöä elämään, kuin lasten perheiden vierailut.
IMinulle on kaivattua vaihtelua ne viikonloput, jolloin saan olla mieheni kanssa kahden. Luulin, että kun lapset lähtevät kotoa parisuhdeaika lisääntyisi, mutta tuntuu, että monen kohdalla käy päinvastoin. Viikot menee töissä ja viikonloput lasten perheiden kanssa. - ....
Prioriteetit kohille kirjoitti:
Miten et tajunnut olevasi rasite, kun sanot että: "Vammaisesta lapsesta huolehtiminen on maailman vaikeimpia ja vaativimpia tehtäviä"..."hakee vähän helpotusta elämäänsä, tukea ja lomaa arjesta."..."kävin joka lauantai..."?
Mitä jos kävisit vaikka joka toinen tai kolmas lauantai? Samoin voisi tehdä sisaresikin, niin äidillesi tulisi viikonloppuihin muutakin sisältöä elämään, kuin lasten perheiden vierailut.
IMinulle on kaivattua vaihtelua ne viikonloput, jolloin saan olla mieheni kanssa kahden. Luulin, että kun lapset lähtevät kotoa parisuhdeaika lisääntyisi, mutta tuntuu, että monen kohdalla käy päinvastoin. Viikot menee töissä ja viikonloput lasten perheiden kanssa.Sotkitko minut johonkin toiseen?
Katso nikkejä.
Äitini ei halua, että käymme. Tuskin haluaa minun soittavankaan. Me emme olleet siellä koko viikonloppua, vaan 3-4 tuntia lauantaisin. - pommin korjaajat
Prioriteetit kohille kirjoitti:
Tuo on kyllä totta, kun perheessä on vammainen lapsi, kyläpaikat ovat vähissä. Usein ainoa paikka, jossa lasta "siedetään" on mummola, koska vammaisen lapsen käytös voi olla tottumattomalle hermoille käypää. Koti voi olla kuin pommin jäljiltä kylävierailun jälkeen.
Harva ystävä jaksaa olla vammaisen lapsen äidin loman mahdollistaja, kun on itse kaipaa lomaa työstään ja on suunnitellut viikonlopun viettonsa aivan toisin.Miksi se koti on kuin pommin jäljiltä? Kyllähän leikkivät lapset saavat lelut ympäriinsä, mutta aina on kyläpaikoissa ollut sääntö, että lelut kerätään paikoilleen ennen lähtöä. Jos lapsi ei vammaisuutensa vuoksi siihen pysty, niin vanhempiensa avulla hän pystyy. Tavarat viedään yhdessä paikoilleen.
- Heleppoa kuin heinän
.... kirjoitti:
Sotkitko minut johonkin toiseen?
Katso nikkejä.
Äitini ei halua, että käymme. Tuskin haluaa minun soittavankaan. Me emme olleet siellä koko viikonloppua, vaan 3-4 tuntia lauantaisin.Vastasin edelliselle, jonka kirjoituksesta sitaatit ovat.
- Heleppoa kuin heinän
pommin korjaajat kirjoitti:
Miksi se koti on kuin pommin jäljiltä? Kyllähän leikkivät lapset saavat lelut ympäriinsä, mutta aina on kyläpaikoissa ollut sääntö, että lelut kerätään paikoilleen ennen lähtöä. Jos lapsi ei vammaisuutensa vuoksi siihen pysty, niin vanhempiensa avulla hän pystyy. Tavarat viedään yhdessä paikoilleen.
Kun vammaisen lapsen äiti kokee vierailun "lomaksi", lelujenkin poiskorjaus jää usein isäntäperheelle
- ...
Heleppoa kuin heinän kirjoitti:
Vastasin edelliselle, jonka kirjoituksesta sitaatit ovat.
Minä olin se joka kävi joka lauantai. Muut sitaatit olivat helpotusta arkeen henkilön.
Mutta virheitä sattuu, ei siinä mitään. - ...
Heleppoa kuin heinän kirjoitti:
Kun vammaisen lapsen äiti kokee vierailun "lomaksi", lelujenkin poiskorjaus jää usein isäntäperheelle
Siksipä ei kannata käydä kylässä, vaan siivota kotona. Ei tule ainakaan loukatuksi tai haukutuksi. Siivous sinänsä on mukavaa touhua.
- Heleppoa kuin heinän
... kirjoitti:
Minä olin se joka kävi joka lauantai. Muut sitaatit olivat helpotusta arkeen henkilön.
Mutta virheitä sattuu, ei siinä mitään.Selvä, meni kaksi kirjoittajaa sekaisin, kun vastasit kommenttiini, jonka laitoin "helpotusta arkeen" kirjoittajalle. :)
Mutta, etkö voisi käydä äidilläsi hiemen harvemmin kuin joka lauantai? Samoin voisi tehdä siskosikin, koska tokihan äidilläsi kuuluisi olla myös muuta elämää. Hän voisi käydä retkillä, teatterissa ja näyttelyissä oman ikäistensä ihmisten kanssa. Vaikka olisitkin vain 3-4 tuntia joka lauantai, se kuitenkin tarkoittaa sitä, että tuolle päivälle ei muuta voi sopia. - ...
Heleppoa kuin heinän kirjoitti:
Selvä, meni kaksi kirjoittajaa sekaisin, kun vastasit kommenttiini, jonka laitoin "helpotusta arkeen" kirjoittajalle. :)
Mutta, etkö voisi käydä äidilläsi hiemen harvemmin kuin joka lauantai? Samoin voisi tehdä siskosikin, koska tokihan äidilläsi kuuluisi olla myös muuta elämää. Hän voisi käydä retkillä, teatterissa ja näyttelyissä oman ikäistensä ihmisten kanssa. Vaikka olisitkin vain 3-4 tuntia joka lauantai, se kuitenkin tarkoittaa sitä, että tuolle päivälle ei muuta voi sopia.Äitini on eläkkeellä, joten hänellä on kyllä aikaa harrastuksiinkin. Mutta jotenkin olen luopunut koko suhteesta. Jotenkin tuntuu, että olen koko elämäni ollut se jota siedetään ja vierailuiden jälkeen on tuntunut ahdistavalta. En tiedä tuntuuko äidistä nyt mukavammalta, kun ei näe meitä. Minulla tunteet ovat ristiriitaiset. Toisaalta kuitenkin kaipaan äitiäni ja toisaalta tunnen oloni vapaaksi. Voi olla, että kävimme liian usein. Toisaalta äiti selvästi nautti siskon lasten kanssa olemisesta. Ehkä toivoin että omani saisivat jotain sellaista osakseen.
- Näin ajattelen
Olet ihan normaali ja riittävä! Ei tarvi jaksaa enempää kuin jaksaa! Pidä huolta itsestäsi!
- ei-sana
Tavallaan tuttua. Ei kukaan jaksa vieraita joka viikonloppu, eikä tarvitse. Jos tapaisitte harvemmin, jaksaisit paremmin. Sano välillä että tänä viikonloppuna ei sovi, tai nyt et ehdi olla puhelimessa. Anna tyttären huomata että sinulla on omaakin elämää etkä ole aina valmiina heitä varten. Näin minä olen alkanut tehdä, ja kun olen saanut myös omia viikonloppuja, nautin vierailuistakin enemmän. Ei-sana on välillä hyväksi kummallekin osapuolelle.
- normitilanne
Eikös aloittajan tilanne ole ihan normaali - kukapa haluaisi tavata rakkaita ystäviäänkään joka viikonloppu ja soitella joka päivä? Myös perheenjäsenillä on kullakin oma elämänsä, jolle tarvitaan omaa aikaa. Ja lapsia voi rakastaa vaikka ei jaksaisikaan kuunnella heidän hälinäänsä tai ei haluaisi ottaa hoitovastuuta. Jos vaikka rakas puolisoni tarvitsisi hoitoa, en välttämättä halua ryhtyä hänenkään hoitajakseen, vaan pysyisin omaisena vaan. Tee selvä rytmi tapaamisiin niin että sinulle jää omaakin aikaa.
Muuten olen sitäå mieltä, että on ihanaa kun tytär haluaa pitää yhteyttä vanhempiinsa ja viihtyy heidän seurassaan.- onko ystävät
sama asia kuin oma perhe? Kyllä kai rakkaus omiin lapsiin on eri kuin ystävään.Tätä lukiessa voi kyllä hyvin todeta ettei kaikkia ole luotu äideiksi/isovanhemmiksi..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap162158Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi842098- 1011387
Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen101256Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1461178Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663811173Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.249886Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha173864- 69845
- 63844