Koko näytelmän ajan näyttämön laidalla istuneen ja tapahtumia sitovan vanhan Kustaan (erinomainen Aatos Ämmälä) ansiosta sirpaleinen kokonaisuus oli saatu suurin piirtein toimivaksi. Pikakelauksella edenneestä Kustaan henkilöhistoriasta alleviivautui itselleni muutamia asioita ...
... kuten se että kaikki lapualaiset eivät suinkaan olleet Lapuan liikkeen kannattajia ja että Kustaakin turvallisuusyistä kulki mauseri taskussaan, kun Kosolan kätyrit soittelivat perään ja uhkailivat kyydityksellä. Kun K.R. Kares oli pöntöstä saarnannut Kosolan olevan Jumalan valitsema kansanjohtaja, suurin osa seurakunnasta piti sitä niin pahana, että lähetystö kävi Kustaa Tiitun johdolla moittimassa Karesta.
(Kun Kekkonen 1956 syrjäytti Olavi Kareksen Lapuan piispanvaalin ensimmäiseltä ehdokassijalta, oliko se vielä laineita 30-luvulta ja oliko Kustaalla jotain tekemistä syrjäyttämisen kanssa? Tietääkö joku?)
Historialliset tapahtumat antavat Kustaa Tiitun persoonasta erilaisen kuvan kuin mitä näyttelijät teatterin lavalla. Siinä produktion suurin vika ja katse tässä kääntyy ohjaajaan. Nuori Kustaa ei ole ollenkaan hassumpi, mitä nyt liian varsamainen ja innokas. Keski-ikäinen Kustaa on ihan kauhea. Ylimielinen ja mesova, jossain kohtaa jopa öykkäri. Poikkee täysin uskottavasta, velvollisuudentuntoisesta, rauhallisesta, pohtivasta ja tasapuolisuuteen pyrkivästä esikuvastaan. SÄÄLI. Ohjaaja, mitä oikein olet ajatellut?
Tämänpäiväisen Ilkan selostuksen mukaan keski-ikäinen Kustaa on "asiallisen jämäkkä". Älkää uskoko! Saman kirjoittajan mukaan taistelu piispanistuimesta tehdään "hauskasti liioitellen". Mauton se oli ja poikkesi tyystin produktion tyylilajista. Vai mitä sanotte siitä, että seinäjokiselle oli pantu räikyvän punainen kangas viitaksi, silinteri päähän ja puheilmaisu keikistelyineen oli suoraan kliseisestä homokulttuurista. Seinäjokinen = homo kommunisti. Todella häpeällinen veto, ohjaaja.
Kekkosen ja Kustaa Tiitun kahdenkeskisessä jutustelutuokiossa oli ehkä eniten substanssia. Kekkonen tosin saisi puhua vakuuttavammalla äänellä. Nyt se oli turhan vaisu, kuin anteeksipyytelevä.
Mutta, mutta ... menkää itse katsomaan ja löytäkää näytelmään piilotettu oikea Kustaa Tiitu, erittäin merkittävä ja kunnioitettava lapualainen.
... kuten se että kaikki lapualaiset eivät suinkaan olleet Lapuan liikkeen kannattajia ja että Kustaakin turvallisuusyistä kulki mauseri taskussaan, kun Kosolan kätyrit soittelivat perään ja uhkailivat kyydityksellä. Kun K.R. Kares oli pöntöstä saarnannut Kosolan olevan Jumalan valitsema kansanjohtaja, suurin osa seurakunnasta piti sitä niin pahana, että lähetystö kävi Kustaa Tiitun johdolla moittimassa Karesta.
(Kun Kekkonen 1956 syrjäytti Olavi Kareksen Lapuan piispanvaalin ensimmäiseltä ehdokassijalta, oliko se vielä laineita 30-luvulta ja oliko Kustaalla jotain tekemistä syrjäyttämisen kanssa? Tietääkö joku?)
Historialliset tapahtumat antavat Kustaa Tiitun persoonasta erilaisen kuvan kuin mitä näyttelijät teatterin lavalla. Siinä produktion suurin vika ja katse tässä kääntyy ohjaajaan. Nuori Kustaa ei ole ollenkaan hassumpi, mitä nyt liian varsamainen ja innokas. Keski-ikäinen Kustaa on ihan kauhea. Ylimielinen ja mesova, jossain kohtaa jopa öykkäri. Poikkee täysin uskottavasta, velvollisuudentuntoisesta, rauhallisesta, pohtivasta ja tasapuolisuuteen pyrkivästä esikuvastaan. SÄÄLI. Ohjaaja, mitä oikein olet ajatellut?
Tämänpäiväisen Ilkan selostuksen mukaan keski-ikäinen Kustaa on "asiallisen jämäkkä". Älkää uskoko! Saman kirjoittajan mukaan taistelu piispanistuimesta tehdään "hauskasti liioitellen". Mauton se oli ja poikkesi tyystin produktion tyylilajista. Vai mitä sanotte siitä, että seinäjokiselle oli pantu räikyvän punainen kangas viitaksi, silinteri päähän ja puheilmaisu keikistelyineen oli suoraan kliseisestä homokulttuurista. Seinäjokinen = homo kommunisti. Todella häpeällinen veto, ohjaaja.
Kekkosen ja Kustaa Tiitun kahdenkeskisessä jutustelutuokiossa oli ehkä eniten substanssia. Kekkonen tosin saisi puhua vakuuttavammalla äänellä. Nyt se oli turhan vaisu, kuin anteeksipyytelevä.
Mutta, mutta ... menkää itse katsomaan ja löytäkää näytelmään piilotettu oikea Kustaa Tiitu, erittäin merkittävä ja kunnioitettava lapualainen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hommas monelle leivänpöytään, puoluekannasta riippumatta, esim: erilaiset luvat ja niitten
saanti olisi monesti jäänyt tulematta.
Näytelmässä Kustaa pitää Brezhneviltä saatua konjakkipulloa pöydällä. Olisko tosiaan tehny poikkeuksen? Normaalisti pullon paikka oli kuulemma pöydänjalan vieressä.
Lavastus toimii. Alku lupaili Iidalle merkittäväpääkin osuutta näytelmässä kuin mitä sitten nähtiin. Oikea Iida ja Kustaa olivat pariskuntana kuin Urho ja Sylvi. Pitkä komea mies ja siro pieni nainen. Näytelmässä lähes toisinpäin.
Hmm.. itse pidin näytelmästä erittäin paljon koska ymmärsun sen että se kuitenkin on vain näytelmä eikä oikeaa elämää vaikka se kertookin Tiitun elämästä. Mitä näemmä muutamat eivät tätä seikka tajunneet että ovat olleet katsomassa teatteria... näyttelijät ovat saanet tehtyä produktiosta aidon tuntuisen ja mielestäni huumori kohdar tasapainottavat näytelmää joka muuten on raaka ja raskas sotien ja muilutusten takia jotka ovat rankkaa katsella. Ja ottaen huomioon että porukka kuitenkin on harrastaja näyttelijöitä ei AMMATTILAISIA. Ja mitä tarinan kulkuun tulee niin ei siinä ole mitään epäselvää. Muistelmia sieltä täältä luulisi hitaammankin ihmisen ymmärtävän sen. Kokonaisuus toimii erittäin hyvin ja sujuvasti. Kannattaa käydä katsomassa.
Kriteerejä on monia, katsojasta riippuen. Alin aste on, että "saa selvää". Kun vaatimustaso kasvaa, toivoo esimerkiksi että kolme eri Kustaata muodostaisivat persoonallisuudeltaan yhden, jotenkin kokonaisen Kustaan. Meinaan, että tyypit olisivat psykologisesti nähtynä samalla janalla, edustaisivat yhtä temperamenttityyppiä, kun yhdestä Kustaasta kuitenkin koko ajan on kysymys.
Menkää katsomaan Kustaa Tiitu-näytelmä. Se paha kylläkin, että saatatte joutua ajattelemaan - toisin kuin himphamppunäytöskappaleissa.
olen nähnyt. suosittelen.
näytelmän suurin puuten on, ettei sillä ole omaa sivua netissä. eikä edes somessa, vaikka facebookissa. Sitä olisi nykyaikana paljon helpompi mainostaa muualla asuville tutuille, jos näytelmä ymmärtäisi mennä facebookkiin...
https://www.facebook.com/events/1409117472657411/
Lapuanliike oli isänmaallinen liike, kun taas venäläisten miehitysjoukkojen sekä Leninin ja Stalinin lähettämien asejunien aseistama punakaarti, oli äärivasemmisolainen maanpetturiterroristijärjestö.
Onneksi valkoiset voittivat Vapaussodan.
Tarina kertoo, että Tiirun Köysti ajoi joskus 50-luvulla juovuksissa autollaan Paukun verkkoaitaan mutta häkki ei heilunut normaaliin tapaan. Joku tavis samana vuonna teki saman tempun ja linnaa tuli heti.