Ilmoittauduin seurakunnalle vapaaehtoistyöhön.
Ajattelin, että se voisi näin työttömänä olla hyvää puuhaa
ja yleishyödyllistä.
Kävin siihen liittyvän lyhyen kurssinkin. En kuulu kirkkoon.
No, kuinka kävi.....En ole saanut mitään tehtäviä.
Ohjaaja lupasi soittaa, ja mulle puhuttiin jo, että joulun alla tarvittaisiin
monta auttavaa kättä. Mutta ei. Ei huolittu sittenkään.
Nyt todellakin koen, etten kelpaa mihinkään.
Seurakunnallekaan, edes ilmaiseksi ei huolita.
Olen kaikinpuolin siisti, asiallinen naishenkilö,
en käytä päihteitä.
Suomi24 ei ehkä ole oikea paikka valittaa, ehkä pitäisi
reklamoida suoraan seurakuntaan, mutta tuntuu ette halua enää
olla sinne missään yhteydessä.
Ajattelin, että se voisi näin työttömänä olla hyvää puuhaa
ja yleishyödyllistä.
Kävin siihen liittyvän lyhyen kurssinkin. En kuulu kirkkoon.
No, kuinka kävi.....En ole saanut mitään tehtäviä.
Ohjaaja lupasi soittaa, ja mulle puhuttiin jo, että joulun alla tarvittaisiin
monta auttavaa kättä. Mutta ei. Ei huolittu sittenkään.
Nyt todellakin koen, etten kelpaa mihinkään.
Seurakunnallekaan, edes ilmaiseksi ei huolita.
Olen kaikinpuolin siisti, asiallinen naishenkilö,
en käytä päihteitä.
Suomi24 ei ehkä ole oikea paikka valittaa, ehkä pitäisi
reklamoida suoraan seurakuntaan, mutta tuntuu ette halua enää
olla sinne missään yhteydessä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Onpa ikävää. Jospa siellä on ajateltu, että olet ujuttautumassa toimimaan vastoin kristinuskoa. Yleensähän aatteellisissa liikkeissä ja yhdistykissä vaaaditaan jotain näyttöä, että ei toimia aatetta vastaan. Ja jospa niita halukkaita on ollut tosi paljon. ja ne jotka kuuluvat kirkkoon loukkaantuisivat varmaan vielä syvällisemmin jos kirkkoonkuulumaton sivuuttaa heidät.
Olen uskovainen (olen hellari), en kuulu kirkkoon, mutta varmaan olisin sinut ottanut. Kyllä sinun kannattaa perätä, että mistä kenkä puristaa.
Älä hyvä ihminen masennu. Kyllä sinulle vielä jossain palvelupaikka järjestyy. En usko että olet sen vuoksi kelvoton, jos et ole kirkon kirjoissa.
Vaikka en kuulu kirkkoon, uskon enkeleihin, suojelukseen jne. omalla
hassulla tavallani. Tätä menoa kukaan ei liity luterilaiseen kirkkoon,
mulla ainakin meni kiinnostus koko laitokseen.
Jospa paikka löytyisi jostakin. On muitakin instituutioita, joiden kautta pyrkiä
vapaaehtoistehtäviin.
Joo on. Kyllä apua tarvitaan ja hädänalaisia on.. Se ei vain ollut sinun paikkas. Olisin halunut mielelelläni osallistua seurakuntani vähävaraisille ja yksinäisille järjestettävään jouluruokailuun, mutta olen sinä päivänä töissä. Käyn kyllä laulamassa porukan mukana laitoksissa.
Moi taas.
Minula on kohta työhaastattelu. Soitin ilmoitukseen ja hain henkilökohtaiseksi avustajaksi. Kerron myöhemmin miten sujui. Palkka henkilökohtaisella avustajalla ei ilmeisesti ole paljon? Kumpa pääsisin silti että tulis jotain rytmiä arkeen. Jännittää kauheasti kun en ole aikoihin haastattelussa ollut.
MInullakin on tällainen työ. Olen apuna iäkkäälle hekilölle. Palkka on vaatimaton,mutta työ on arvokasta ja tärkeää ja antaa sisältöä. Pidän peukkuja ja tärppää ja jos ei vielä tälläkään kertaa, niin saan toisen henkilön.
Jes... täällä kun katsoo molin sivuja niin 20 henk koht. avustajan paikkaa mut en päässyt edes haastatteluun... oh well. Ei taida auttaa asiaa et opiskelut jäi kesken eikä hirveesti oo työkokemusta ku aika meni opiskeluun... nyt ei yksinkertaisesti jaksa enää yrittää opiskella ja töihin ei pääse ku cv näyttää siltä et ei ois tehny mitään moneen vuoteen... :(
No voi sentään, mutta kyllä se vielä aukeaa. Älä masennu ja menetä rohkeuttas. Väestö ikääntyy ja kohta työvoimasta on pulaa. Jos sinua kiinnostaa hoitotyö, niin kannattaa osallsitua erilaisiin kursseihin. Aina on etu jos on tietoa, aktiivisuutta, osaa laulla, soittaa, kokata ym.
On se kummaa, että henkilökohtaisen avustajan palkka on huono ja työhönottajat odottavat työntekijältä valtavaa osaamista: pitää olla tietoa, kokemusta koulutusta hoitotyöstä, pitäisi olla auto, osata laittaa gluteenitonta ja laksootitonta ruokaa, ei perunaa, vehnäjauhoa, ei sieni, hernekeittoa, pitäisi osata laulaa ym.
Itselläni tuo ruuanlaitto on haasteellista, kun hoidokkini on niin ruokarajoitteinen. Jotain pitää saada ja myös viikonlopuksi. Myös vaihtelua tulisi olla ruokalistalla.
Tilanne nyt- En saanut tehtävää. Olen ollut ihan maassa viime päivät.
Se avustettava olis ollu vanha nainen pyörätuolissa, se ei tykännyt musta. Siellä oli poistuva avustaja mukana haastattelussa, semmoinen toinen täti. Melko jäykkä tilanne. Tunsin luissa ja lopussa toivoin ettei mua valittaisi, kun se avustettava vanhus oli niin pahalla päällä. Jos mä olisin ollut sen vanhan naisen jamassa, olisin ennemmin kuollut. En haluu ikinä päätyä sellaiseks kärttyseksi avustettavaksi. Välil saa olla pahoi hetkiä joo, mut se poistuva avustaja sanoi et rouva on useimmiten kiree, että pitää puhua varovast ja koittaa piristää. Herra jumala miten se on kestäny sitä jos se joka päivä kiukuttelee....ei avustaja ole roskis! Varsinkaan niin huonolla palkalla.
Jospa tää tästä. Tuntuu et pitäis olla niin kokenu ja kaikkee....mut en pääse hankkimaan työkokemusta kun ei ole kokemusta. Ajattelevat että olen laiska....en mä ole laiska! Mun köyhyyteni ei ole mun vikani ! Miksi en kelpaa töihin? Unelmani olisi työpaikka jossa olis hyvä henki...työ sais olla raskastakin, mut se hyvä henki ois tärkeetä. Ja palkka millä eläis. Jos työ on sairaan raskasta ja palkka huono, silloin ei pidä tehdä töitä vaan mennä lakkoon.
Tekisi mieli mennä kaupungille huutamaan että katsokaa, tässä minä olen,
vapaana olevaa työvoimaa, valmis tulemaan töihin. Että ottakaa vaikka ojaa kaivamaan, oon vapaa ryhtymään toimeen! Mut ei....ihmiset katsoisivat vaan, että hullu.
Työtähän ois. Mut ei ole varaa palkata tekijöitä. Kunnat ja kaupungit säästää. Valtio säästää. Yritykset säästää. On ikuinen lama siksi et työ menee sinne, missä saa polkee ihmisoikeuksia ja tarttee maksaa kiinalaisille vaan euro päivässä. Miks työt menee halpamaihin? Kun kaiken pitää olla ni halpaa.
Mä päätin et en osta enää mitään kiinalaisia halpistuotteita vaa kotimaista.
Hei.
vastauksesi paljastaa miksi olet sopimaton kyseisen rouvan avustajaksi.Ehdoton edellytys on jaksaa sietää häntä sellaisena kuin hän on, kaikkinen kiukkuineen.On oltava ammatillinen ote, kuten ammattihoitureilla, heidän täytyy hillitä itsensä vaikka asiakas olisi millainen.
Yritä ajatella että avustettava on sairas, vanha ihminen, kenties dementia muuttanut aivotoimintaa, niin ettei hän kaikkea ymmä'rrä eikä tarkoitakaan.
Kerro, millä paikkakunnalla asustat. Joku voisi tietää, mistä löytyisi vapaaehtoistarvetta.
Minun luo voisi tulla pesemään pyykkiä ja tiskaamaan sekä imuroimaan.
Ilmoittele jos kiinnostaa minun auttaminen kun ei pysty noihin töihin eikä oikeastaan edes osaa.
Olisko auttanut jos kuuluisit kirkkoon? Eivät taida helposti ottaa hommiin seurakuntaansa kuulumattomia.
Kyllä henkilökohtaisen avustajan työ on haastavaa vaikka ei olisi fyysisesti raskasta. Ja palkka on niin pieni, että monella on liitonjäsenellä, jos on ollut hyväpalkkainen työ, käteen jäävä osa on parempi kuin tätä työtä puurtavalla. Itsellänikin on hoidokki, joka kanssa saa tehdä temput, että saa esim. pesulle ja saunaa kenrran viikossa. Ei antais vaihtaa petivaatteita, siivota ym.
Aloittajlle sopisi varmaan paremmin jokin fyysinen itsenäisesti tehtävä työ, esim. siivous, ....
Auttakaa mua kuolemaan, ennen kuin dementoidun ja muutun vaippavanhukseksi.
En tahdo olla alipalkatuille avustajille kärttyilevä riesa. Avustajille tulisi kuntien maksaa paremmin ja vähentää vaikka johtotason palkkoja. Avustajankaan ei tarvitse sietää kaikkea.
Valtaosa avustettavista ymmärtää loukkaavansa. Jos olet pyörätuolissa ja pääset harvoin ulos, avustajan kiusaamisesta voi muodostua ainut ilosi.
Vammainen, vanhus tai sairas: älä riko avustajaasi.
Jos avustettava on siinä kunnossa, ettei hallitse käytöstään,
hän kuuluu laitokseen, ei kouluttamattoman, alipalkatun avustajan hoidettavaksi.
samoin, jos avustaja on "siinä kunnossa" ettei hän hallitse itseään , eikä ymmärrä avustettavansa, useinkaan sairauksien takia hallitsematonta käytöstä, on parempi etteivät tälläiset, alalle sopimattomat henkilöt edes yritä hakeutua avustajiksi.
Se jos mikä on vaativaa työtä, kysyy kärsivällisyyttä ja ihmissuhdetaitoja.Et sinäkään vammaisena varmasti hyväksyisi ketä tahansa avustajaksesi.
Toisekseen, älä puhu alasta jota et ole edes kokeilemaan päässyt.
Ja se ihmissuhdekemia. Se on vain niin että ei synkkaa kaikkien kanssa. Ei kannata masentua jos käy työpaikkahaastattelussa useampaankin kertaan. Se on molemminpuolinen etu, jos työsuhdetta ei synny jos avustajalla ja päähenkilöllä ei synkkaa. Kyllä se sopiva eteen tulee jos kokee että tämä työ on mieleen.
Joskus työsuhde toimii, mutta ongelmia tulee omaisten kanssa ja taholta. He eivät luota ja pakkaavat kyttämään, antamaan neuvoja: odottavat että avustaja tekee koko suvulle piirakat ja kakut, kun "pääsee" niin helpolla työllä.
Tällaiseenkin olen tärmännyt.
Mä olen samassa tilanteessa. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta pystyn kyllä toimimaan muutaman tunnin kerrallaan, enkä jaksaisi olla aina yksin kotona. Vapaaehtoistyö olisi mukavaa - jos sitä olisi. Annoin yhteystietoni, kun srk kokouksessa ilmoitettiin että vastuuhenkilöistä ja apulaisista on pulaa. Minulle ei ole soitettu eli pärjäävät sitten ilmankin.
Oikeaan työhön (kuten henk koht avustaja) minusta ei ole. En jaksaisi kiukuttelua, tiuskimista, valittamista. Olen itse ystävällinen kaikille ja rauhallinen. Tykkään olla omissa oloissani, mutta välillä olisi mukava tavata muitakin ihmisiä. Positiivinen, hyväksyvä seura ehkäisee tehokkaasti masennusta.
Hei,minä myös olen työkyvyttömyys eläkkeellä ja aika yksinäinen ei aina jaksaisi olla vain kotona joten oisi kiva vaihtaa edes ajatuksia sinun kanssasi olen käsitöitä yms tekevä 50 ja risat oleva nais ihminen