Lähdin Facebookista muuta päivä sitten ja vielä en osaa sanoa, miten tulee vaikuttamaan. Päätös oli vaikea, koska mulla on sukulaisia, vanhoja tuttuja ja ulkomaan ystäviä, joihin en ole muulla tavoin yhteydessä kuin facebookissa.
Olin Facebookissa vuosia ja todella aktiivinen käyttäjä. Olen kuitenkin koko ajan ollut tietoinen facebookin mielettömyydestä ja pinnallisuudesta: oikeasti Facebook ESTÄÄ ihmisten aidon yhteydenpidon. Yhteydenpito ei siis ole enää henkiökohtaista, vaan turhanpäiväisiä tilapäivityksiä ja "tykkäyksiä". Kun Facebook loppuu, loppuu myös "ystävyys" ja "yhteydenpito".
Eli jos yhteydenpito todellakin on pelkän Facebookin varassa, ei kyse VOI olla aidosta ystävästä tai ylipäätänsä sellaisesta suhteesta, jota pitäisi väen väkisin netissä ylläpitää. Tämän vuoksi koen, että en menetä mitään, vaikka päätin vapaaehtoisesti menettää kaikki Facebook-kaverini lähtemällä pois sieltä.
Vieroitusoireet ovat aika kovat ja ahdistus. Tekee mieli keksiä tekosyitä mennä takaisin, mutta lopetin tupakoinninkin, voin yhtä hyvin selvitä tästä :)
Mieluummin edes YKSI oikea ystävä kuin sata Facebook-ystävää. Nettikaverit ja heidän kanssaan kommunkoiminen Facessa ei koskaan voi korvata sitä, että soitellaan, nähdään ja ollaan oikeassa elämässä läsnä toiselle ihmiselle. Se on arvokkainta mitä on.
Toivon, että facebookittomuus ajan myötä parantaa elämänlaatuani ihmissuhteiden osalta, mutta aika näyttää. Mitään ihmeitä en siis odota, mutta en enää koskaan halua sosiaalista feikkielämää nettiin: se vain masentaa, eikä tuo mitään aitoa hyvää elämään. En enää koskaan liity mihinkään someen. Somet on nyt nähtynnä.
Olin Facebookissa vuosia ja todella aktiivinen käyttäjä. Olen kuitenkin koko ajan ollut tietoinen facebookin mielettömyydestä ja pinnallisuudesta: oikeasti Facebook ESTÄÄ ihmisten aidon yhteydenpidon. Yhteydenpito ei siis ole enää henkiökohtaista, vaan turhanpäiväisiä tilapäivityksiä ja "tykkäyksiä". Kun Facebook loppuu, loppuu myös "ystävyys" ja "yhteydenpito".
Eli jos yhteydenpito todellakin on pelkän Facebookin varassa, ei kyse VOI olla aidosta ystävästä tai ylipäätänsä sellaisesta suhteesta, jota pitäisi väen väkisin netissä ylläpitää. Tämän vuoksi koen, että en menetä mitään, vaikka päätin vapaaehtoisesti menettää kaikki Facebook-kaverini lähtemällä pois sieltä.
Vieroitusoireet ovat aika kovat ja ahdistus. Tekee mieli keksiä tekosyitä mennä takaisin, mutta lopetin tupakoinninkin, voin yhtä hyvin selvitä tästä :)
Mieluummin edes YKSI oikea ystävä kuin sata Facebook-ystävää. Nettikaverit ja heidän kanssaan kommunkoiminen Facessa ei koskaan voi korvata sitä, että soitellaan, nähdään ja ollaan oikeassa elämässä läsnä toiselle ihmiselle. Se on arvokkainta mitä on.
Toivon, että facebookittomuus ajan myötä parantaa elämänlaatuani ihmissuhteiden osalta, mutta aika näyttää. Mitään ihmeitä en siis odota, mutta en enää koskaan halua sosiaalista feikkielämää nettiin: se vain masentaa, eikä tuo mitään aitoa hyvää elämään. En enää koskaan liity mihinkään someen. Somet on nyt nähtynnä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Se on narsistien temmellyskenttä .
Lasten tasolle jääneiden temmellyskenttä!
Mikä VITUN facebook?
Mulla on vain puhelin jossa toimii puhelut ja tekstiviesti, mitä vielä.
Minä jätin facebookin vuosi sitten ja olen ollut päätökseeni tyytyväinen. Ei enää pintaliitämisen seuraamista eikä typeriä tilapäivityksiä eikä kenenkään valituksia miten karmeaa on olla työtön tai miten "ihanaa" on olla äiti.
Pidän yhteyttä oikeisiin kavereihin puhelimella ja näen heitä aidossa elämässä. Samalla sain oman ihan oikean elämäni takaisin ja aikaa tehdä jotakin hyödyllisempää kuin olla jossain vitun facebookissa.
En tarvinnut aikanaan facebookia enkä tarvitse sitä nytkään. Ikinä en enää facebookiin liity, pitäkää tunkkinne.
Elämänlaatu parani kun lopetin facebookissa, paljon.
Itselläni tapahtui viime aikoina kaksi "herättelevää" asiaa, joiden vuoksi vihdoin päätin luopua Facebook-riippivuudestani kokonaan ja lopullisesti:
Minä, kuten moni muukin, ajattelee jäävänsä paitsi sosiaalisista jutuista kuten pippaloista jne koska kutsut lähetetään Facebookissa. Olin jälleen kutsuttu eräisiin pippaloihin, joihin mielelläni meninkin. Pippaloissa kuitenkin tajusin, etten tuntenut ketään, siellä olevat ihmiset eivät olleet ystäviäni tai tuttujani ja tuskin tulisin tapaamaan heitä koskaan enää. Lisäksi juhlien emäntä ei juurikaan kiinnittänyt minuun mitään huomiota, koska emme ole edes oikeita ystäviä.
Hän oli siis vain kutsunut Facebook-kaverilistaltaan mahdollisimman paljon ihmisiä. Tajusin, että olin vain juhlien täytettä, massaa. Ilman Facebookia minua ei olisi koskaan kutsuttu sinne ja niin olisi ollut parempi! Mietin, että hetkinen... en ole edes juhlien emännän kanssa oikean elämän ystäviä. Emme soittele toisillemme, emme meilittele, emmä ole koskaan kyläillyt toistemme luona. Ilman Facebookia, minua ei olisi koskaan kutsuttu. Ilman Facebookia, ei meillä olisi yhteyttäkään. Facebook-ystävyydet ovat feikkiystävyyksiä, ystävyyden irvikuvia. Sosiaalinen media enemmän erottaa kuin yhdistää ihmisiä. Ihmiset menee turhuuksiin mukaan ja samalla kadottaa aidot ystävät. Facebook-tuttavuudet korvaavat intiimit, läheiset ihmissuhteet.
Haalimme frendilistoille satoja tyyppejä ja mikä järki siinä on? Suurin osa niistä tyypeistä ei ole ilman Facea meidän kanssamme missään yhteyksissä. Koko paikka on vain urkkimista ja turhanpäiväistä ajanviettoa varten. Senkin ajan voi käyttää oikeiden ystävien kanssa kahvitteluun! On olemassa syy sille, miksi ajaudumme erillemme useimmista ihmisistä, joita elontiellämme kohtaamme. Heihin yhteydenpito netissä on äärimmäisen keinotekoista ja masentavaa. Jos yhteydenpitoa ei ole ilman facea, tarviiko sitä sitten ollakaan? Miksei voisi vain päästää irti turhista ihmisistä, joiden on syytäkin jäädä menneisyyteen? Pitäiusi keskittyä enemmän oikeisiin ystäviin ja niihin sukulaisiin ynnä muihin ihmisiin, joiden kanssa aidosti ja oikeasti on ja haluaa olla ytheydessä.
Toinen herätys oli, kun uudelleen ystävystyin erään vanhan ystäväni kanssa ja aloimme soittelemaan ja tapailemaan kahvin juonnin ja rupattelun merkeissä. Lisäsin hänet sitten myös Facebook-kaverilistalleni, joten tsättäilimme myös sinne.
Huomasin voimakkaasti asian, jonka olin jo aiemminkin huomannut ja tiennyt, mutta nyt voimakkaammin kuin koskaan ennen: kasvoton tsättäily Facebookissa ei voi KOSKAAN korvata aitoa keskustelua ja sosiaalisuutta. Tsättäily on hyvä vain tiedon vaihtoon ja tapaamisten sopimiseen, ei aitoon sosiaaliseen interraktioon ystävien kanssa.
Aina kun näen ystävääni oikeasti, nauroimme vedet silmissä ja sain todella paljon uuttaa energiaa ja voimaa, jää hymy pitkäksi aikaa kasvoille. Mutta aina kun keskustelemme Facebook-tsätissä jää ontto, lievästi ahdistunut olo. En saa oikein mitään irti tekstitä/tykkäilyistä ja kaikesta tuosta turhanpäiväisestä nettikommunikaatiosta.
Tajusin, että netin kautta sosialisoimalla yritetään epätoivoisesti tyydyttää sosiaalisen kanssakäymisen tarvetta, mutta se ei koskaan täyty. Se täyttyy vain oikeassa elämässä.
Tajusin, että mieluummin näen ystävääni vaikka vain kerran kuukaudessa niin, että muutaman tunnin kahvittelemme ja juttelemme, kuin että kommunikoisin hänen kanssaa tilapäivityksillä, tykkäyksillä ja tsäteillä Facebookissa.
Facebookin ongelma on sen, että vaikka se useimpia masentaa ja siitä tulee paha olo(aiheesta tehty useita psykologisia tutkimuksia), se on silti voimakkaasti addiktoi. Varsinkin minun kaltaisia yksinäisiä susia, jotka nauttivat facebookissa saadusta huomiosta. Siksi nämä herätykset tulivat tarpeeseen ja aion taistella mielitekoa vastaan, ett liittyisin Faceen enää koskaan takaisin.
Itse perustinfacebook tilin noin kaksi vuotta sitten syytä, ettäminulla on muutama vanha ystävä ja kaveri (alle 20) joita ei tapaa muuten tai joita ei tavoita muuten -ihme kyllä- kuin lähinnä fesessä. Joidenkin kanssa oli etäisyyttä yli kymmenen vuotta ja "löysin" heidät fesestä.
Tonkimatta enempää heidän fasebook käyttäytymistään, itse olen vieraillut siellä hyvin harvoin. Viime vuonna taisi olla 5 käyntiä, tänä vuonna puolen tusinaa.
Käyn fasessa siis 2 - 3 kuukauden välein "moikkaamassa". Edelleen emme pidä yhteyttä muulla tavalla.
Tosin asioita rajoittaa sekä välimatkat, että kunkin työ tai perhe-elämä tai joku muu.
Siviilissä emme enää siis tapaa.
Siellä roikkujia en ole ymmärtänyt koskaan. Niillä ei ole oikeaa elämää. Enkä sitä että haalitaan kavereita kavereiden päälle. Virtuaalikavereita. Täh! Mitäh!
Ei ole vaikuttanut mulla muuhun kuin että puhelin soi nyt useammin kuin ennen ja ihmiset valittaa kun ne ei jaksais meilatakaan. No voi voi, sitten on oltava meilaamatta ja tultava vaikka kylään.
Mä halusin vähentää omaa netissä oloaikaani ja elää elämääni livenä. Onnistuu paremmin kuin hyvin, joten suosittelen.
Heippa!
Facebookista olen kanssa luopunut. Se näemmä tuo kaikista pienen narsistin esiin. IRCiä voisi alkaa käyttämään, siellä jutustelu on mukavampaa. Ja reaaliaikaista. Pitääkin katsoa, saako sen android-puhelimelle.
Asensin omaan puhelimeeni whatsappin, sen kanssa on kätevä viestitellä kavereiden kanssa pikana.
Minulla on viber, joka kaiketi on samanlainen. Pitääpä kokeilla tuota mainitsemaasi, kai siihen jokin syy on että se on suosituin..
kaikista, niin facebook kuin muistakin ystävistä luopumista, sillä ystävyys rakkaus ynnä muut suhteet ovat vain hyväksikäyttösuhteita. Kokeile elämää täysin yksin sutena ja huomaat kuinka paljon mielistelyä ja sovittelua elämäsi oli kuluttanut energiana turhaan. Yksin jäädessä voit myös luopua perheenperustamisen haaveista ja vähentää hiilijalanjäljen lisäksi turhan elämän synnyttämistä jo muutenkin eliörikkaaseen maailmaan. Yksin on hyvä olla, paras, ja jos tarvitset seksiä on vibraattori keksitty. Mitä enää mietit; jää yksin.
http://www.youtube.com/watch?v=S5m4zZhW-oY
Ei saa sanoa noin!
"Yksin on hyvä olla, paras, ja jos tarvitset seksiä on vibraattori keksitty."
Anteeksi, mitä tarkoitat tuolla?
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Astable_multivibrator.png
Miten tuo siis liittyy asiaan?
kaavakuvion työntää kuoreen voi tärinät olla hyvät.
http://images.indiegogo.com/medias/953203/pictures/full/20130728073606-vibrator-front-view.jpg?1375022168
Vain heikko typerys tarvitsee jonkun toisen elämäänsä, olkoon sitten rakastettu tai ystävä. Yksin on hyvä, eikä tarvitse piitata muiden mielipiteistä.
Ystävyyssuhteet, kuten kaikki muutkin suhteet, ovat nimenomaan hyväksikäyttösuhteita.
Eli kirjoituksen laatija on ollut sosiaalisessa mediassa väärällä identiteetillä, niinkö kenties olisi asia, sä nimetön kirjoittaja? Mä itse vetäisin rikosoikeuteen, jos kukaan p*skapää väittäisi, että minä olisin "vuosia" ollut sosiaalisessa mediassa, kun en ole ollut siellä koskaan, paitsi muutaman läheisen tai ystävän kanssa alta tai noin kuukauden elämässäni ja poistunut nopeaqsti, kun en tykännyt siitä, että itseään olisi pitänyt huorata laajalle joukolle kertomalla itsestä. Olen ylpeä itsestäni, kun en osaa laittaa kuvaa sosiaalisen mediaan jas että en ole narsistimarkkinoiden sulostuttaja. Jokainen paskapää toki osaa laittaa varmaan vaikka mun kuvan nettiin, mutta muistutan, että meillä taviksilla on kansalaisoikeudet.
menin facebookiin 2007, lähdin 2011.
Elämäni ei ole muuttunut, tai oikeastaan on paremmaksi.
Koska Some ei ole edes sosiaalista eikä edes mediaa.
FB täyttä roskaa
Naamakirjasta lähtöni jälkeen muutamat "ystävät" kyselivät miksi lopetin sen käytön ja kun kerroin että tunsin myötähäpeää heidän päivitystensä vuoksi niin eipä enää ole kyselleet takaisin.
Todellisista ystävistäni kukaan ei ole facebookissa.
Facebook on homoille ja runkkareiIIe!
Mä läksin pois, kun ihan ventovieraat halus kaveriksi. En hyväksynyt ja yks tuttu ihmetteli,miksi et? On kuulemma loukkaavaa. Ja jotkut päivitti sinne netistä kuvia,,huumoripläjäyksiä sun muuta turhaa. Niitä oli kymmeniä, piti oikein hakea normaaleja kirjotuksia. Ja tykkäämiset on jotenkin tyhmä juttu. Miksi mun pitäs olla kiinnostunut jonkun ventovieraan siivouspäivästä tai kaupassakäynnistä?
Tietokoneet muuttavat ihmiset yksinäisiksi zombeiksi
http://www.youtube.com/watch?v=Ki5aSV3SpvU